Noista Norjassa kadonneista suomalaisista

Vierailija kirjoitti:

Erityisen hienoa laskea pimeässä? Kai he pimeän tulon tiesivät kun seudulla olivat jo viettäneet aikaa?

Niin surullista.

Täytyy ihmetellä etteivät aiemmin lähteneet pois ennen pimeän tultua. 17 v poika oli viisas kun lähti pois. Pelastui nuori elämä. Ikävää muille.

Muiden nimet tulivat historiankirjoihin, kun tuolla vuorella ei ilmeisesti ole koskaan ennen tällaista tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla eksä eli ja hengitti (myös nykyään) vapaalaskuhommaa. Piti reissata ympäri maailmaa reissujen ja lumen perässä. Alpit japani kanada uusi Seelanti, tuo Norjan alue, you name it.

Oli erittäin tietoinen ja opiskeli lumiturvallisuutta, ja noissa olosuhteissa ei olisi lähtenyt rinteeseen. Lumivyöryn laukaisemalla väärässä paikassa voi tappaa kylällisen ihmisiä, esim. Alpeilla.

Mutta varmasti olisi kuollut onnellisena jos se tapahtuisi rinteessä.

Hmm... Toistaiseksi tähän mennessä uutisissa ei ole mainittu mitään, mikä estäisi kokeneen vapaalaskijan menemästä "noissa olosuhteissa rinteeseen". Vyöryvaara oli 3/5 eli ihan perussettiä, jos ja kun pehmeää lunta haluaa laskea. Jos vain pienemmillä vaaroilla laskee, niin aika betonia saa rynkyttää. Myös keli oli hyvä ja selkeä. Toki iltapäivä tuo omat haasteensa kaamosaikaan ja pimeys tulee nopeasti, mutta kirkkailla otsalampuilla pystyy laskemaan pimeässäkin. Porukka oli seurannut karttoihin merkittyä nousuträkkiä, joten olivat juuri siellä, missä suunnitelman mukaan pitikin. Heillä oli myös asianmukaiset varusteet ja lumivyörykoulutus. Ja ilmeisen huonoa tuuria. Nimim. Vapaalaskija-mamma

Taso kolme tarkoittaa, että ihmisen aiheuttamat vyöryt ovat todennäköisiä.

Kyllä, ja se on se taso jolla tuota harrastusta suurin osa harrastaa. Itse en mene nelosen saatikka vitosen tasolla offarille ollenkaan, mutta kakkosen tasolla harvoin saa hyvää laskua. Ykkönen on jo niin surkeaa, että jätän menemättä koska en halua laskea kiville. Kolmostasolla siis tulee laskettua eniten.

Eli riskillä menee suurin osa. En yhtään ihmettele tuota edellä olevaa pitkää kirjoitusta, jossa nostettiin esille, että tällaisiin lajeihin voi tulla kieltoja ja rajoituksia, koska lajien harrastajien asenteessa ja vastuullisuudessa on korjattavaa.

Riski on aina olemassa, kun lumisessa vuoristossa liikutaan. Mutta eihän tietenkään koko tunturi tai vuori ole kauttaaltaan lumivyöryaluetta. Ainoastaan tietyn jyrkkyysasteen rinteet voivat vyöryä. Kokeneet vapaalaskijat valitsevat reittinsä niin, että he pyrkivät liikkumaan mahdollisimman vähän lumivyörymaastossa. Täysin sellaisia alueita ei kuitenkaan voi välttää jos laskusta jotain iloakin haluaa saada. Aivan varmasti kaikki lajin harrastajat tietävät siihen liittyvät riskit. Jenkeissä hiihtokeskusten läheisyydessä offarilasku on kielletty, mikäli keskus ei ole pystynyt turvaamaan vyörypaikkoja räjäyttämällä. Euroopassa mentaliteetti on toinen ja jokainen menee offarille omalla vastuullaan. Kunhan vakuutukset on kunnossa, niin pelastusoperaatiosta ei tule kuluja ulkopuolisille. Suomessa jo jokamiehenoikeudet takaavat vapaan liikkumisen luonnossa.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on vaarallista joka tavalla elettynä, mutta elämätön elämä pelkkänä kotihiirenä/sohvaperunana on hukkaan heitetty elämä.

Eli vain vaarallisilla rinteillä kouhottaminen on siis oikeata antoisaa elämää? Mikä näitä ihmisiä vaivaa? Ja taisipa juuri neljän elämä tuon kouhkaamisen ja riskinoton myötä mennä todella hukkaan.

Olen mielelläni kotihiiri, vaikka tosin myös harrastan liikuntaa, matkustelen, nautin luonnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla eksä eli ja hengitti (myös nykyään) vapaalaskuhommaa. Piti reissata ympäri maailmaa reissujen ja lumen perässä. Alpit japani kanada uusi Seelanti, tuo Norjan alue, you name it.

Oli erittäin tietoinen ja opiskeli lumiturvallisuutta, ja noissa olosuhteissa ei olisi lähtenyt rinteeseen. Lumivyöryn laukaisemalla väärässä paikassa voi tappaa kylällisen ihmisiä, esim. Alpeilla.

Mutta varmasti olisi kuollut onnellisena jos se tapahtuisi rinteessä.

Hmm... Toistaiseksi tähän mennessä uutisissa ei ole mainittu mitään, mikä estäisi kokeneen vapaalaskijan menemästä "noissa olosuhteissa rinteeseen". Vyöryvaara oli 3/5 eli ihan perussettiä, jos ja kun pehmeää lunta haluaa laskea. Jos vain pienemmillä vaaroilla laskee, niin aika betonia saa rynkyttää. Myös keli oli hyvä ja selkeä. Toki iltapäivä tuo omat haasteensa kaamosaikaan ja pimeys tulee nopeasti, mutta kirkkailla otsalampuilla pystyy laskemaan pimeässäkin. Porukka oli seurannut karttoihin merkittyä nousuträkkiä, joten olivat juuri siellä, missä suunnitelman mukaan pitikin. Heillä oli myös asianmukaiset varusteet ja lumivyörykoulutus. Ja ilmeisen huonoa tuuria. Nimim. Vapaalaskija-mamma

Taso kolme tarkoittaa, että ihmisen aiheuttamat vyöryt ovat todennäköisiä.

Kyllä, ja se on se taso jolla tuota harrastusta suurin osa harrastaa. Itse en mene nelosen saatikka vitosen tasolla offarille ollenkaan, mutta kakkosen tasolla harvoin saa hyvää laskua. Ykkönen on jo niin surkeaa, että jätän menemättä koska en halua laskea kiville. Kolmostasolla siis tulee laskettua eniten.

Lumivyöryjähän syntyy vain rinteissä, joiden kaltevuus on yli 25 astetta. Katsotko, että kyseisen lajin harrastamiseksi on välttämätöntä/normaalia mennä tällaisiin rinteisiin vyöryvaroituksen ollessa päällä? Loivissa mäissä ei lumi vyöry vaikka se olisi pehmeää.

Tässä tuli nyt neljä uhria. Eikö vaarallisissa paikoissa liikkuessa pitäisi pitää reilut turvavälit, jotka on suhteutettu paikan geometriaan? Tällöin mahdollinen vyöry vie vain yhden, ja muut ovat heti valmiina hälyttämään apua.

Eikö sään huononeminen näkynyt ennusteissa? Onnettomuuspäivän illalla tuli jopa vettä. Pimeys on jo yksinään turvallisuushaitta vaikka olisi kaamosaika, silloin sään pitäisi painaa päätöksissä erityisen paljon.

Vielä jälkimaininta, että tämä jossittely jälkikäteen ei pelasta ketään uhreista, mutta kyllä se muita harrastajia voi pelastaa. Kaikista virheistä voi oppia jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla eksä eli ja hengitti (myös nykyään) vapaalaskuhommaa. Piti reissata ympäri maailmaa reissujen ja lumen perässä. Alpit japani kanada uusi Seelanti, tuo Norjan alue, you name it.

Oli erittäin tietoinen ja opiskeli lumiturvallisuutta, ja noissa olosuhteissa ei olisi lähtenyt rinteeseen. Lumivyöryn laukaisemalla väärässä paikassa voi tappaa kylällisen ihmisiä, esim. Alpeilla.

Mutta varmasti olisi kuollut onnellisena jos se tapahtuisi rinteessä.

Hmm... Toistaiseksi tähän mennessä uutisissa ei ole mainittu mitään, mikä estäisi kokeneen vapaalaskijan menemästä "noissa olosuhteissa rinteeseen". Vyöryvaara oli 3/5 eli ihan perussettiä, jos ja kun pehmeää lunta haluaa laskea. Jos vain pienemmillä vaaroilla laskee, niin aika betonia saa rynkyttää. Myös keli oli hyvä ja selkeä. Toki iltapäivä tuo omat haasteensa kaamosaikaan ja pimeys tulee nopeasti, mutta kirkkailla otsalampuilla pystyy laskemaan pimeässäkin. Porukka oli seurannut karttoihin merkittyä nousuträkkiä, joten olivat juuri siellä, missä suunnitelman mukaan pitikin. Heillä oli myös asianmukaiset varusteet ja lumivyörykoulutus. Ja ilmeisen huonoa tuuria. Nimim. Vapaalaskija-mamma

Miksi 17-vuotias sitten kääntyi takaisin huonon sään takia (näin on uutisoitu), jos keli oli hyvä ja kirkas?

Ne törmäs niihin trolleihin, joista norjalaiset teki leffan jokunen vuosi sitten. TROLL!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla eksä eli ja hengitti (myös nykyään) vapaalaskuhommaa. Piti reissata ympäri maailmaa reissujen ja lumen perässä. Alpit japani kanada uusi Seelanti, tuo Norjan alue, you name it.

Oli erittäin tietoinen ja opiskeli lumiturvallisuutta, ja noissa olosuhteissa ei olisi lähtenyt rinteeseen. Lumivyöryn laukaisemalla väärässä paikassa voi tappaa kylällisen ihmisiä, esim. Alpeilla.

Mutta varmasti olisi kuollut onnellisena jos se tapahtuisi rinteessä.

Hmm... Toistaiseksi tähän mennessä uutisissa ei ole mainittu mitään, mikä estäisi kokeneen vapaalaskijan menemästä "noissa olosuhteissa rinteeseen". Vyöryvaara oli 3/5 eli ihan perussettiä, jos ja kun pehmeää lunta haluaa laskea. Jos vain pienemmillä vaaroilla laskee, niin aika betonia saa rynkyttää. Myös keli oli hyvä ja selkeä. Toki iltapäivä tuo omat haasteensa kaamosaikaan ja pimeys tulee nopeasti, mutta kirkkailla otsalampuilla pystyy laskemaan pimeässäkin. Porukka oli seurannut karttoihin merkittyä nousuträkkiä, joten olivat juuri siellä, missä suunnitelman mukaan pitikin. Heillä oli myös asianmukaiset varusteet ja lumivyörykoulutus. Ja ilmeisen huonoa tuuria. Nimim. Vapaalaskija-mamma

Taso kolme tarkoittaa, että ihmisen aiheuttamat vyöryt ovat todennäköisiä.

Kyllä, ja se on se taso jolla tuota harrastusta suurin osa harrastaa. Itse en mene nelosen saatikka vitosen tasolla offarille ollenkaan, mutta kakkosen tasolla harvoin saa hyvää laskua. Ykkönen on jo niin surkeaa, että jätän menemättä koska en halua laskea kiville. Kolmostasolla siis tulee laskettua eniten.

Lumivyöryjähän syntyy vain rinteissä, joiden kaltevuus on yli 25 astetta. Katsotko, että kyseisen lajin harrastamiseksi on välttämätöntä/normaalia mennä tällaisiin rinteisiin vyöryvaroituksen ollessa päällä? Loivissa mäissä ei lumi vyöry vaikka se olisi pehmeää.

Tässä tuli nyt neljä uhria. Eikö vaarallisissa paikoissa liikkuessa pitäisi pitää reilut turvavälit, jotka on suhteutettu paikan geometriaan? Tällöin mahdollinen vyöry vie vain yhden, ja muut ovat heti valmiina hälyttämään apua.

Eikö sään huononeminen näkynyt ennusteissa? Onnettomuuspäivän illalla tuli jopa vettä. Pimeys on jo yksinään turvallisuushaitta vaikka olisi kaamosaika, silloin sään pitäisi painaa päätöksissä erityisen paljon.

Vielä jälkimaininta, että tämä jossittely jälkikäteen ei pelasta ketään uhreista, mutta kyllä se muita harrastajia voi pelastaa. Kaikista virheistä voi oppia jotain.

Harvassa paikassa on oikeasti kokeneelle harrastajalle laskettavaa, jos pitää välttää kaikki yli 25 asteen rinteet sekä ylös- että alasmennessä, kun silloin tietenkin täytyy ottaa huomioon myös laskijan yläpuolella olevat rinteet ja niiden kulma. Eli kyllä kyseisessä harrastuksessa on erittäin normaalia mennä potentiaalille lumivyöryalueelle vaaratasolla kolme. Silloin myös tilastollisesti sattuu eniten näitä onnettomuuksia. Kuuluu lajin luonteeseen. Vaarallisissa paikoissa jätetään tietenkin turvavälit, mutta käsittääkseni tämä kyseinen vyöry oli 300 metriä leveä. Turvavälejä pidettäessä on kuitenkin huolehdittava siitä, että näkee edessä ja/tai takana kulkevan hiihtäjän eli se ei voi olla satoja metrejä. Jos ei näe laskukavereitaan, niin on ihan sama olla vaikka yksin koko vuorella. Sään huonomisesta en tässä tapauksessa osaa sanoa mitään. Luin lehdestä vain sen, että sää oli onnettomuushetkellä hyvä. Pimeys on toki lisäriski sille, että vyöryherkkää maastoa on vaikeampi tarkkailla, mutta kaamoksen aikaan on varsin tavallista laskea myös otsalamppujen valossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla eksä eli ja hengitti (myös nykyään) vapaalaskuhommaa. Piti reissata ympäri maailmaa reissujen ja lumen perässä. Alpit japani kanada uusi Seelanti, tuo Norjan alue, you name it.

Oli erittäin tietoinen ja opiskeli lumiturvallisuutta, ja noissa olosuhteissa ei olisi lähtenyt rinteeseen. Lumivyöryn laukaisemalla väärässä paikassa voi tappaa kylällisen ihmisiä, esim. Alpeilla.

Mutta varmasti olisi kuollut onnellisena jos se tapahtuisi rinteessä.

Hmm... Toistaiseksi tähän mennessä uutisissa ei ole mainittu mitään, mikä estäisi kokeneen vapaalaskijan menemästä "noissa olosuhteissa rinteeseen". Vyöryvaara oli 3/5 eli ihan perussettiä, jos ja kun pehmeää lunta haluaa laskea. Jos vain pienemmillä vaaroilla laskee, niin aika betonia saa rynkyttää. Myös keli oli hyvä ja selkeä. Toki iltapäivä tuo omat haasteensa kaamosaikaan ja pimeys tulee nopeasti, mutta kirkkailla otsalampuilla pystyy laskemaan pimeässäkin. Porukka oli seurannut karttoihin merkittyä nousuträkkiä, joten olivat juuri siellä, missä suunnitelman mukaan pitikin. Heillä oli myös asianmukaiset varusteet ja lumivyörykoulutus. Ja ilmeisen huonoa tuuria. Nimim. Vapaalaskija-mamma

Miksi 17-vuotias sitten kääntyi takaisin huonon sään takia (näin on uutisoitu), jos keli oli hyvä ja kirkas?

Itse en ole lukenut mistään, että syy takaisin kääntymiseen olisi ollut huono sää. En ole löytänyt mistään uutisesta mainintaa siitä, miksi tämä yksi kääntyi takaisin. Syy voi olla jo vaikkapa siinä, että hän oli muita hitaampi skinnaamaan ja totesi, että ei halua viettää niin kauaa vyöryherkällä nousuträkillä. Toki itse en olisi missään nimessä päästänyt ketään yksin erkanemaan porukasta, vaan joku olisi lähtenyt hänelle kaveriksi alas.

Kertokaa tietämättömälle miten tuo vapaalasku menee? Ensin kiivetään ylös laskupaikalle kävellen tai hiihtäen? Eikö siihen mene aikaa vaikka kuinka?

Ja onko se yksi lasku niin pitkä ja hieno että se riittää vai kiivetäänkö sitten taas uudestaan ylös?

Sitä siis mietin että montako laskua ehtii päivässä laskea vai onko tarkoituskin että se yksi riittää?

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa tietämättömälle miten tuo vapaalasku menee? Ensin kiivetään ylös laskupaikalle kävellen tai hiihtäen? Eikö siihen mene aikaa vaikka kuinka?

Ja onko se yksi lasku niin pitkä ja hieno että se riittää vai kiivetäänkö sitten taas uudestaan ylös?

Sitä siis mietin että montako laskua ehtii päivässä laskea vai onko tarkoituskin että se yksi riittää?

Usein ylöshiihtovauhti on 250-350 nousumetriä tunnissa. Norjassa voi hyvinkin olla vuoren päälle nousua sen 1400 metriä joten yksi pitkä nousu ja sitten nopea lasku alas ja päivä on pulkassa. Harva lajia tuntematon tajuaa, että kyse ei ole pelkästään vauhdista ja vaarallisista tilanteista vaan luonnossa liikkumisesta, rauhasta, ystävistä ja kauniista maisemista.

Eikö aiemmin kirjoitettu, että se 17-vuotias tuli alas, koska hänen oli tarkoitus kuvata muiden laskut. Sitten joku kirjoitti tänne, että tuli alas huonon sään vuoksi. Eli mikä on totuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla eksä eli ja hengitti (myös nykyään) vapaalaskuhommaa. Piti reissata ympäri maailmaa reissujen ja lumen perässä. Alpit japani kanada uusi Seelanti, tuo Norjan alue, you name it.

Oli erittäin tietoinen ja opiskeli lumiturvallisuutta, ja noissa olosuhteissa ei olisi lähtenyt rinteeseen. Lumivyöryn laukaisemalla väärässä paikassa voi tappaa kylällisen ihmisiä, esim. Alpeilla.

Mutta varmasti olisi kuollut onnellisena jos se tapahtuisi rinteessä.

Hmm... Toistaiseksi tähän mennessä uutisissa ei ole mainittu mitään, mikä estäisi kokeneen vapaalaskijan menemästä "noissa olosuhteissa rinteeseen". Vyöryvaara oli 3/5 eli ihan perussettiä, jos ja kun pehmeää lunta haluaa laskea. Jos vain pienemmillä vaaroilla laskee, niin aika betonia saa rynkyttää. Myös keli oli hyvä ja selkeä. Toki iltapäivä tuo omat haasteensa kaamosaikaan ja pimeys tulee nopeasti, mutta kirkkailla otsalampuilla pystyy laskemaan pimeässäkin. Porukka oli seurannut karttoihin merkittyä nousuträkkiä, joten olivat juuri siellä, missä suunnitelman mukaan pitikin. Heillä oli myös asianmukaiset varusteet ja lumivyörykoulutus. Ja ilmeisen huonoa tuuria. Nimim. Vapaalaskija-mamma

Taso kolme tarkoittaa, että ihmisen aiheuttamat vyöryt ovat todennäköisiä.

Kyllä, ja se on se taso jolla tuota harrastusta suurin osa harrastaa. Itse en mene nelosen saatikka vitosen tasolla offarille ollenkaan, mutta kakkosen tasolla harvoin saa hyvää laskua. Ykkönen on jo niin surkeaa, että jätän menemättä koska en halua laskea kiville. Kolmostasolla siis tulee laskettua eniten.

Jos ei halua laskea kiville, miksei voi laskea rinteissä, joissa lunta on varmuudella? Kuten laskettelukeskukset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa tietämättömälle miten tuo vapaalasku menee? Ensin kiivetään ylös laskupaikalle kävellen tai hiihtäen? Eikö siihen mene aikaa vaikka kuinka?

Ja onko se yksi lasku niin pitkä ja hieno että se riittää vai kiivetäänkö sitten taas uudestaan ylös?

Sitä siis mietin että montako laskua ehtii päivässä laskea vai onko tarkoituskin että se yksi riittää?

Usein ylöshiihtovauhti on 250-350 nousumetriä tunnissa. Norjassa voi hyvinkin olla vuoren päälle nousua sen 1400 metriä joten yksi pitkä nousu ja sitten nopea lasku alas ja päivä on pulkassa. Harva lajia tuntematon tajuaa, että kyse ei ole pelkästään vauhdista ja vaarallisista tilanteista vaan luonnossa liikkumisesta, rauhasta, ystävistä ja kauniista maisemista.[/quote

Kiitos vastauksesta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla eksä eli ja hengitti (myös nykyään) vapaalaskuhommaa. Piti reissata ympäri maailmaa reissujen ja lumen perässä. Alpit japani kanada uusi Seelanti, tuo Norjan alue, you name it.

Oli erittäin tietoinen ja opiskeli lumiturvallisuutta, ja noissa olosuhteissa ei olisi lähtenyt rinteeseen. Lumivyöryn laukaisemalla väärässä paikassa voi tappaa kylällisen ihmisiä, esim. Alpeilla.

Mutta varmasti olisi kuollut onnellisena jos se tapahtuisi rinteessä.

Hmm... Toistaiseksi tähän mennessä uutisissa ei ole mainittu mitään, mikä estäisi kokeneen vapaalaskijan menemästä "noissa olosuhteissa rinteeseen". Vyöryvaara oli 3/5 eli ihan perussettiä, jos ja kun pehmeää lunta haluaa laskea. Jos vain pienemmillä vaaroilla laskee, niin aika betonia saa rynkyttää. Myös keli oli hyvä ja selkeä. Toki iltapäivä tuo omat haasteensa kaamosaikaan ja pimeys tulee nopeasti, mutta kirkkailla otsalampuilla pystyy laskemaan pimeässäkin. Porukka oli seurannut karttoihin merkittyä nousuträkkiä, joten olivat juuri siellä, missä suunnitelman mukaan pitikin. Heillä oli myös asianmukaiset varusteet ja lumivyörykoulutus. Ja ilmeisen huonoa tuuria. Nimim. Vapaalaskija-mamma

Taso kolme tarkoittaa, että ihmisen aiheuttamat vyöryt ovat todennäköisiä.

Kyllä, ja se on se taso jolla tuota harrastusta suurin osa harrastaa. Itse en mene nelosen saatikka vitosen tasolla offarille ollenkaan, mutta kakkosen tasolla harvoin saa hyvää laskua. Ykkönen on jo niin surkeaa, että jätän menemättä koska en halua laskea kiville. Kolmostasolla siis tulee laskettua eniten.

Jos ei halua laskea kiville, miksei voi laskea rinteissä, joissa lunta on varmuudella? Kuten laskettelukeskukset?

Silloin laskenkin keskuksen hoidetuissa rinteissä, kun on ykkösen vyöryvaara. Samoin jos vyöryvaara on 4 tai 5. Offarille menen, jos vyöryvaara on 2 tai (kuten tässä tapauksessa) 3.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla eksä eli ja hengitti (myös nykyään) vapaalaskuhommaa. Piti reissata ympäri maailmaa reissujen ja lumen perässä. Alpit japani kanada uusi Seelanti, tuo Norjan alue, you name it.

Oli erittäin tietoinen ja opiskeli lumiturvallisuutta, ja noissa olosuhteissa ei olisi lähtenyt rinteeseen. Lumivyöryn laukaisemalla väärässä paikassa voi tappaa kylällisen ihmisiä, esim. Alpeilla.

Mutta varmasti olisi kuollut onnellisena jos se tapahtuisi rinteessä.

Hmm... Toistaiseksi tähän mennessä uutisissa ei ole mainittu mitään, mikä estäisi kokeneen vapaalaskijan menemästä "noissa olosuhteissa rinteeseen". Vyöryvaara oli 3/5 eli ihan perussettiä, jos ja kun pehmeää lunta haluaa laskea. Jos vain pienemmillä vaaroilla laskee, niin aika betonia saa rynkyttää. Myös keli oli hyvä ja selkeä. Toki iltapäivä tuo omat haasteensa kaamosaikaan ja pimeys tulee nopeasti, mutta kirkkailla otsalampuilla pystyy laskemaan pimeässäkin. Porukka oli seurannut karttoihin merkittyä nousuträkkiä, joten olivat juuri siellä, missä suunnitelman mukaan pitikin. Heillä oli myös asianmukaiset varusteet ja lumivyörykoulutus. Ja ilmeisen huonoa tuuria. Nimim. Vapaalaskija-mamma

Miksi 17-vuotias sitten kääntyi takaisin huonon sään takia (näin on uutisoitu), jos keli oli hyvä ja kirkas?

Itse en ole lukenut mistään, että syy takaisin kääntymiseen olisi ollut huono sää. En ole löytänyt mistään uutisesta mainintaa siitä, miksi tämä yksi kääntyi takaisin. Syy voi olla jo vaikkapa siinä, että hän oli muita hitaampi skinnaamaan ja totesi, että ei halua viettää niin kauaa vyöryherkällä nousuträkillä. Toki itse en olisi missään nimessä päästänyt ketään yksin erkanemaan porukasta, vaan joku olisi lähtenyt hänelle kaveriksi alas.

"Seurueeseen kuulunut viides henkilö, 17-vuotias ruotsalaismies, kääntyi huonon sään vuoksi takaisin tunturin puurajan kohdalla." (Keskipohjanmaa - lehti)

Ja Iltiksen haastattelema lumivyöryasiantuntija, joka löysi 17-vuotiaan tieltä, sanoi "sääolot ja lumimassa ovat olleet sellaisia, että lumivyöry on ilmeisesti käynnistynyt ryhmän painosta."

Sää mainittu molemmissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla eksä eli ja hengitti (myös nykyään) vapaalaskuhommaa. Piti reissata ympäri maailmaa reissujen ja lumen perässä. Alpit japani kanada uusi Seelanti, tuo Norjan alue, you name it.

Oli erittäin tietoinen ja opiskeli lumiturvallisuutta, ja noissa olosuhteissa ei olisi lähtenyt rinteeseen. Lumivyöryn laukaisemalla väärässä paikassa voi tappaa kylällisen ihmisiä, esim. Alpeilla.

Mutta varmasti olisi kuollut onnellisena jos se tapahtuisi rinteessä.

Hmm... Toistaiseksi tähän mennessä uutisissa ei ole mainittu mitään, mikä estäisi kokeneen vapaalaskijan menemästä "noissa olosuhteissa rinteeseen". Vyöryvaara oli 3/5 eli ihan perussettiä, jos ja kun pehmeää lunta haluaa laskea. Jos vain pienemmillä vaaroilla laskee, niin aika betonia saa rynkyttää. Myös keli oli hyvä ja selkeä. Toki iltapäivä tuo omat haasteensa kaamosaikaan ja pimeys tulee nopeasti, mutta kirkkailla otsalampuilla pystyy laskemaan pimeässäkin. Porukka oli seurannut karttoihin merkittyä nousuträkkiä, joten olivat juuri siellä, missä suunnitelman mukaan pitikin. Heillä oli myös asianmukaiset varusteet ja lumivyörykoulutus. Ja ilmeisen huonoa tuuria. Nimim. Vapaalaskija-mamma

Taso kolme tarkoittaa, että ihmisen aiheuttamat vyöryt ovat todennäköisiä.

Kyllä, ja se on se taso jolla tuota harrastusta suurin osa harrastaa. Itse en mene nelosen saatikka vitosen tasolla offarille ollenkaan, mutta kakkosen tasolla harvoin saa hyvää laskua. Ykkönen on jo niin surkeaa, että jätän menemättä koska en halua laskea kiville. Kolmostasolla siis tulee laskettua eniten.

Jos ei halua laskea kiville, miksei voi laskea rinteissä, joissa lunta on varmuudella? Kuten laskettelukeskukset?

Koska missään ei ole vapaalaskukeskuksia, eikä sellaisia tietenkään edes voisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Eikö aiemmin kirjoitettu, että se 17-vuotias tuli alas, koska hänen oli tarkoitus kuvata muiden laskut. Sitten joku kirjoitti tänne, että tuli alas huonon sään vuoksi. Eli mikä on totuus?

Se kuvaus oli vain jonkun arvaus eli mitä sattuu. Hankalahan pilkkopimeässä olisi muiden laskuja kuvata, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa tietämättömälle miten tuo vapaalasku menee? Ensin kiivetään ylös laskupaikalle kävellen tai hiihtäen? Eikö siihen mene aikaa vaikka kuinka?

Ja onko se yksi lasku niin pitkä ja hieno että se riittää vai kiivetäänkö sitten taas uudestaan ylös?

Sitä siis mietin että montako laskua ehtii päivässä laskea vai onko tarkoituskin että se yksi riittää?

Usein ylöshiihtovauhti on 250-350 nousumetriä tunnissa. Norjassa voi hyvinkin olla vuoren päälle nousua sen 1400 metriä joten yksi pitkä nousu ja sitten nopea lasku alas ja päivä on pulkassa. Harva lajia tuntematon tajuaa, että kyse ei ole pelkästään vauhdista ja vaarallisista tilanteista vaan luonnossa liikkumisesta, rauhasta, ystävistä ja kauniista maisemista.

Suomessakin kokee noita viimemainittuja. Jokainen päättää omasta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa tietämättömälle miten tuo vapaalasku menee? Ensin kiivetään ylös laskupaikalle kävellen tai hiihtäen? Eikö siihen mene aikaa vaikka kuinka?

Ja onko se yksi lasku niin pitkä ja hieno että se riittää vai kiivetäänkö sitten taas uudestaan ylös?

Sitä siis mietin että montako laskua ehtii päivässä laskea vai onko tarkoituskin että se yksi riittää?

Usein ylöshiihtovauhti on 250-350 nousumetriä tunnissa. Norjassa voi hyvinkin olla vuoren päälle nousua sen 1400 metriä joten yksi pitkä nousu ja sitten nopea lasku alas ja päivä on pulkassa. Harva lajia tuntematon tajuaa, että kyse ei ole pelkästään vauhdista ja vaarallisista tilanteista vaan luonnossa liikkumisesta, rauhasta, ystävistä ja kauniista maisemista.

Suomessakin kokee noita viimemainittuja. Jokainen päättää omasta elämästä.

Aattelin just myös, että luonnossa liikkumisesta, rauhasta, ystävistä ja kauniista maisemista pystyy kyllä nauttimaan ilman lumivyöryvaaraakin.