Lue keskustelun säännöt.
Onko totta, että naiset jättävät/hylkäävät miehen/suhteen jos mies ei "jätä lähes kaikkea entistä elämäänsä"?
03.01.2019 |
Tässä ketjussa oli paljonkin sellaisia kommentteja, että nainen kyllä jättää "mieslapsen" jos mies ei vaan menee kavereiden kanssa joka siis käytännössä on, että mies menee JOSKUS esimerkiksi uutenavuotena jätkien kanssa ulos. Tai mies menee vaikka etelän matkalle joskus ilman perhettä. Huom. painotetaan sanaa joskus. Tuossakin ketjussa tilanne sai naisten päässä muodon "mies menee aina" vaikka siitä ei ole kyse. Kukaan perheellinen mies ei ole menossa jätkien kanssa _kokoajan_.
Onko todella niin, että jos mies haluaa perheen niin entinen elämä olisi syytä jättää taakse (jotta jää ainaa palvoa vaimoa)? Moni nainen kommentoi, että ei itsekään halua lasten saamisen jälkeen muutakuin miehen ja lasten seuraa. Miehen tulisi olla samaa mieltä omalla kohdallaan tai sitten nainen jättää? Onko yleistäkin, että ihmisen tulisi muuttua sisäisesti ja ihan henkisestikin kun ottaa kumppanin ja hankkii perheen?
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen ollessa kyseessä ilman lapsia, on totta kai paljon väljempää se oma meneminen. Uuden vuoden haluaisin kyllä silti viettää yhdessä, vaikkapa niiden kavereiden kanssa juhlimassa, mutta sinne mentäisiin yhdessä. Miksi juuri erityisesti tällaiset juhlapäivät haluisi viettää erikseen kumppanistaan?
Ja tämän kaiken jälkeen sanon vielä, että kyllä, on erittäin tärkeää saada sitä omaan aikaa aina joskus. Parisuhteessa tottakai omaa aikaa on paljonkin, perhe-elämässä pitää punnita kokonaisuus ja ajankäyttö paljon tarkemmin.
t.nainen
Jos vaikka on erilaiset tarpeet niiden viettämisen suhteen? Toinen haluaa juhlia ilotulitusraketteja katsellen porukassa ja toinen hiljentyä reflektoimaan kulunutta vuotta ja toiveitaan uudelle vuodelle hiljaisuudessa?
Eikö silloin voi tehdä kompromissia ja viettää vaikka yhden vuoden reflektoiden, ja seuraavana vuonna ammuskella raketteja porukassa. Näinhän aikuiset toimii, mukautuen siihen että aina ja joka kerta ei voi mennä oman mielen mukaan, mutta silti voi olla kivaa.
Voi, mutta miksi ei voi myös viettää välillä uuttavuotta erikseen? Mitä pahaa siinä olisi? Ja huom. nyt ei ole puhe lupausten rikkomisesta vaan siitä, että toinen ilmaisee hyvissä ajoin ennen seuraavaa uuttavuotta omat tarpeensa ja toinen voi puolestaan kertoa omansa ja sitten yhteisesti sovitaan, että tänä vuonna vietetään uv erikseen? Tästä keskustelusta saa sellaisen käsityksen, että joku myyttinen av-instanssi on päättänyt, että uv on kansallinen juhlapäivä, jota ei saa viettää erikseen. Näinhän ei ole.
Edelleenkin tässä ketjussa on kyse lapsiperheestä. Havainnollistetaan asiaa sinulle niin, että oletetaan että teillä on kolme alle kouluikäistä lasta ikä haitarilla 6 kk- 6 v. Mitä lapsenne tekevät uutena vuotena? Reflektoivat kulunutta vuotta vuokramökit hiljaisuudessa vai ovat isänsä kanssa ryyppäämässä kaupungilla juhlahuma katsomassa? Alkaako problematiikka lapsiperheiden osalta hahmottua sinullekin?
Jännä mielikuva, että isän tapa juhlia uuttavuotta on ryypätä kaupungilla.
Tässä ei tehty mitään oletusta isien juhlatavoista yleensä, vaikka tosin jätkä porukalla uudenvuoden viettoon kieltämättä kuulostaa ryyppäjäisiltä. Henkilö jolle vastasin nimenomaan kertoi miespuolisen kumppaninsa viettävän uvn mieluummin kaupungin humussa ja itse kertoi reflektoivansa mökin hiljaisuudessa. Tätä on jankuttanut ja jankuttanut ihan itse tajuamatta, että ketjussa puhutaan lapsiperheistä. Kumman mukaan sinun mielestäsi perheen kuvitteelliset lapset 6kk- 6 v kuuluvat? Kumpi uhraa oman kivan juhlintatavan vai olisiko järkeä viettää uusi vuosi yhdessä perheenä ja luoda uusia yhteisiä perinteitä lapsien takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä juhlapäivät (mm. joulu, uusi vuosi, juhannus, vappu, pääsiäinen jne.) vietetään perheen kanssa, jos sellainen kerran on hankittu. Siitähän perheessä on kyse, yhdessä olosta ja yhteisestä elämästä. Sinne "jätkien kanssa" ehtii kyllä muulloinkin. Minusta lisäksi on kyllä aika outoa lähteä ulkomaille ilman perhettään, menköön kavereidensa kanssa kotimaassa.
Entä jos annettaisiin jokaisen perheen ja parin kuitenkin päättää ihan itse sen sijaan, että sanellaan joku ainoa oikea tapa? Kuten aiemmin kirjoitin, meillä ei ole lapsia, mikä tietysti helpottaa elämää, mutta joka tapauksessa emme viiden vuoden aikana ole vielä viettäneet yhtään joulua yhdessä ja se on ollut ihan molempien tahtoma ja hyväksymä tilanne. Samoin ulkomailla matkustellaan myös yksin ja kavereiden kanssa, jos kohde on sellainen ettei kiinnosta toista osapuolta. En ymmärrä miten se eroaisi kotimaassa matkailusta.
Tässä nyt oli kuitenkin kyse lapsiperheistä, eikä jostain lapsettomasta pariskunnasta, joiden on tietenkin todella helppo mennä minne lystäävät. Eli ei taida ihan aihe koskettaa sinua.
Perheelliset eivät voi päättää näitä asioita itse vaan sinä paremmin tiedät mikä esim. minulle ja vaimolleni käy? Pidät ehkä meitä ei-normaaleina olemme sellainen perhe, että minä miehenä matkustan jätkien kanssa kun siltä tuntuu? Vaimo tekee myös näin jos haluaa.
Ylipäätään kiinnostaisi tietää ajatteletteko te "1st class perheet" olevan parempi jos vietätte lähes kaiken ajan perheen ja lasten kanssa? Itse ihmettelen vähän miten monet polttavat sillat takanaan kun saavat miehen ja lapsia. Ilmeisesti ystävät ja tuttavat ovat olleet heille tunteeton "hyödyke" jotka vain korvataan toisilla.
Johan sinulle on monta kertaa sanottu, että jos tämä teidän tyylinne on OK myös vaimollesi, niin sen kuin menet "jätkien" kanssa minne lystäät. Miksi jankkaat? Taitaa olla huono omatunto kuitenkin? Ja tiedoksesi, niitä ystäviä voi kutsua myös yhteisiin illanviettoihin, ei heitä tarvitse hylätä. Ihmetyttää millaisia "jätkiä" sinulla sitten mahtaakaan olla kavereina, jos heitä ei voi kotiin kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä juhlapäivät (mm. joulu, uusi vuosi, juhannus, vappu, pääsiäinen jne.) vietetään perheen kanssa, jos sellainen kerran on hankittu. Siitähän perheessä on kyse, yhdessä olosta ja yhteisestä elämästä. Sinne "jätkien kanssa" ehtii kyllä muulloinkin. Minusta lisäksi on kyllä aika outoa lähteä ulkomaille ilman perhettään, menköön kavereidensa kanssa kotimaassa.
Entä jos annettaisiin jokaisen perheen ja parin kuitenkin päättää ihan itse sen sijaan, että sanellaan joku ainoa oikea tapa? Kuten aiemmin kirjoitin, meillä ei ole lapsia, mikä tietysti helpottaa elämää, mutta joka tapauksessa emme viiden vuoden aikana ole vielä viettäneet yhtään joulua yhdessä ja se on ollut ihan molempien tahtoma ja hyväksymä tilanne. Samoin ulkomailla matkustellaan myös yksin ja kavereiden kanssa, jos kohde on sellainen ettei kiinnosta toista osapuolta. En ymmärrä miten se eroaisi kotimaassa matkailusta.
Tässä nyt oli kuitenkin kyse lapsiperheistä, eikä jostain lapsettomasta pariskunnasta, joiden on tietenkin todella helppo mennä minne lystäävät. Eli ei taida ihan aihe koskettaa sinua.
Perheelliset eivät voi päättää näitä asioita itse vaan sinä paremmin tiedät mikä esim. minulle ja vaimolleni käy? Pidät ehkä meitä ei-normaaleina olemme sellainen perhe, että minä miehenä matkustan jätkien kanssa kun siltä tuntuu? Vaimo tekee myös näin jos haluaa.
Ylipäätään kiinnostaisi tietää ajatteletteko te "1st class perheet" olevan parempi jos vietätte lähes kaiken ajan perheen ja lasten kanssa? Itse ihmettelen vähän miten monet polttavat sillat takanaan kun saavat miehen ja lapsia. Ilmeisesti ystävät ja tuttavat ovat olleet heille tunteeton "hyödyke" jotka vain korvataan toisilla.
Normaalissa perheessä asiat päätetään yhdessä ja mietitään ja sovitellaan yhdessä niitä menemisiä. Pitkälti kyllä ainakin meillä on niin, että ne henkilökohtaiset menojengit ovat luonnollisesti korvautuneet yhteisillä perhetutuilla, jotka ovat samassa lapsiperhetilanteessa itsemme kanssa. Esim. Juhlia kuten uutta vuotta vietetään yhdessä kaveriperheiden kanssa. Miksi perheellisille aikuisille kuuluisi joku sinkku tyyli juhlan viettoon? Sinulla kun on kumminkin kumppani ja lapset? Etkö siis edes lapsiasi arvosta ja huomioi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko totta, että miehet hylkäävät naisen, joka ei jätä.omaa elämäänsä lasten synnyttyä ja huolehti kodista ja lapsista, vaan lähtee harrastamaan omia jutyujaan ja bilettämään ja jättää miehen yksin vastaamaan kodista ja lapsista?
(Joo ap ei kykene vääntämään ajatuksiaan tähän skenaarioon, koska naisvihamiehen käsitteistössä on mahdoton kuvitella vaimon humputtelevan iloisesti jossain ja miehen uhrautumassa ja ottavan perinteistä naistenroolia.)
Kannattaa olla laittamatta sanoja toisten suuhun. Olen sitä mieltä, että perheelliselläkin on omat menot ja kun vaimo menee niin minä hoidan lapset. Tietysti se ei sinulle käy kun haluat vihata minua koska en alistu naisen tossun alle.
ap
Molemmilla saa olla omat menot, mutta niistä pitää SOPIA ETUKÄTEEN jos on lapsia. Siitä tuossa toisessa ketjussa on kyse. Jos on lapsia, pitää aina huolehtia, että joku ne hoitaa. Siksi kaikki tuollaiset asiat on sovittava yhdessä. Se ei ole tossun alla olemista, vaan vastuunottoa omista lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, mies toivottavasti kestää sitten senkin että minä menen etelään ilman häntä. Siinä sitten ei jää kauheasti yhteistä lomaa enää jäljelle, joten mikä on funktio yhdessäololle.
Jos lasketaan vaikka kolmen vuoden jaksossa niin ihmisillä on 15 viikkoa vuosilomaa sekä päälle pääsiäisenä ja joulun muut vapaat. Lisäksi kolmessa vuodessa 150 viikonloppua eli 300 vuorokautta vapaata. Karkeasti kolmessa vuodessa lomaa on 140 vuorokautta ja päälle 300 vuorokautta viikonloppuna.
Mielestänne 7pv etelänreissu jätkien kanssa on kyllä mahdoton ajatus perheelliselle?
Kukas sun lapset hoitaa yksin silloin kun huitelet jätkien kanssa etelässä? Kuka ilmeisesti muissakin tilanteissa joutuu kantamaan vastuun kun olet menossa jätkien kanssa? Omituisen kypsymätön ja keskenkasvuinen asenne aikuisella? Ihmisellä jolla on perhe vastuullaan. Ei jatkoon.
Vaimo tietysti. Ihan niinku hoitaa silloinkin jos kuolen, kuten minä hoidan lapset jos vaimo kuolee tai on poissa. Tuleeko sinusta jotenkin vammainen saatuasi miehen ettet osaa yksin olla ja toimia?
Miksi ihmeessä joustaisin omasta elämästäni ja kantaisin yhtäön suurempaa taakkaa yhteisellä vastuulla olevista lapsista pelkästään sen takia, että toinen lapsista vastuussa oleva ihminen haluaa mennä rilluttelemaan homokavereidensa kanssa ? Nuo reissut on suoraan pois perheen yhteisestä arjesta. Jos toinen huoltaja kuolee voi toinen hankkia uuden kumppanin. Mitäs tässä tapauksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut tuota ketjua, mutta kai sen sanoo järkikin, että tilanteet ja parisuhteet vaihtelevat. Olennaista on puhua ja sopia asioista ennen lasten hankkimista.
Meillä on lapseton parisuhde emmekä ole esimerkiksi viettäneet vielä yhtään joulua yhdessä. Ensi vuonna päätin vuokrata itselleni jonkun autiomökin hiljaisuudesta, mies sen sijaan haluaa varmaan viettää uutta vuotta muiden ihmisten parissa ilotulituksia katsellen ja juhlien. Matkoja tehdään sekä yksin että yhdessä.
Kannattaa valita sellainen elämänkumppani, jolla on samanlaiset odotukset parisuhteelle ja perheelle. Silloin voi myös sopia, että tänä vuonna äiti on tietyn ajan lasten kanssa ja isä reissussa, ja seuraavana vuonna päinvastoin.
Juurikin näin. Jos on vaikka yksi lapsi suhteessa niin minkä ihmeen takia sen kanssa pitäisi olla kaksi vanhempaa sidottuna jatkuvasti? Miksi toinen vanhemmista ei voi olla lapsen kanssa kun toisella on menoja ja päinvastoin?
Sen takiako, että toinen tulee kateelliseksi jos toinen pääsee pitämään hauskaa?
Ei mikään ihme, että suurin osa lapsia tehneiden parisuhde päättyy eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen ollessa kyseessä ilman lapsia, on totta kai paljon väljempää se oma meneminen. Uuden vuoden haluaisin kyllä silti viettää yhdessä, vaikkapa niiden kavereiden kanssa juhlimassa, mutta sinne mentäisiin yhdessä. Miksi juuri erityisesti tällaiset juhlapäivät haluisi viettää erikseen kumppanistaan?
Ja tämän kaiken jälkeen sanon vielä, että kyllä, on erittäin tärkeää saada sitä omaan aikaa aina joskus. Parisuhteessa tottakai omaa aikaa on paljonkin, perhe-elämässä pitää punnita kokonaisuus ja ajankäyttö paljon tarkemmin.
t.nainen
Jos vaikka on erilaiset tarpeet niiden viettämisen suhteen? Toinen haluaa juhlia ilotulitusraketteja katsellen porukassa ja toinen hiljentyä reflektoimaan kulunutta vuotta ja toiveitaan uudelle vuodelle hiljaisuudessa?
Eikö silloin voi tehdä kompromissia ja viettää vaikka yhden vuoden reflektoiden, ja seuraavana vuonna ammuskella raketteja porukassa. Näinhän aikuiset toimii, mukautuen siihen että aina ja joka kerta ei voi mennä oman mielen mukaan, mutta silti voi olla kivaa.
Voi, mutta miksi ei voi myös viettää välillä uuttavuotta erikseen? Mitä pahaa siinä olisi? Ja huom. nyt ei ole puhe lupausten rikkomisesta vaan siitä, että toinen ilmaisee hyvissä ajoin ennen seuraavaa uuttavuotta omat tarpeensa ja toinen voi puolestaan kertoa omansa ja sitten yhteisesti sovitaan, että tänä vuonna vietetään uv erikseen? Tästä keskustelusta saa sellaisen käsityksen, että joku myyttinen av-instanssi on päättänyt, että uv on kansallinen juhlapäivä, jota ei saa viettää erikseen. Näinhän ei ole.
Edelleenkin tässä ketjussa on kyse lapsiperheestä. Havainnollistetaan asiaa sinulle niin, että oletetaan että teillä on kolme alle kouluikäistä lasta ikä haitarilla 6 kk- 6 v. Mitä lapsenne tekevät uutena vuotena? Reflektoivat kulunutta vuotta vuokramökit hiljaisuudessa vai ovat isänsä kanssa ryyppäämässä kaupungilla juhlahuma katsomassa? Alkaako problematiikka lapsiperheiden osalta hahmottua sinullekin?
Jännä mielikuva, että isän tapa juhlia uuttavuotta on ryypätä kaupungilla.
Tässä ei tehty mitään oletusta isien juhlatavoista yleensä, vaikka tosin jätkä porukalla uudenvuoden viettoon kieltämättä kuulostaa ryyppäjäisiltä. Henkilö jolle vastasin nimenomaan kertoi miespuolisen kumppaninsa viettävän uvn mieluummin kaupungin humussa ja itse kertoi reflektoivansa mökin hiljaisuudessa. Tätä on jankuttanut ja jankuttanut ihan itse tajuamatta, että ketjussa puhutaan lapsiperheistä. Kumman mukaan sinun mielestäsi perheen kuvitteelliset lapset 6kk- 6 v kuuluvat? Kumpi uhraa oman kivan juhlintatavan vai olisiko järkeä viettää uusi vuosi yhdessä perheenä ja luoda uusia yhteisiä perinteitä lapsien takia?
Kyllä se ihan sinun oma tulkintasi oli ja kertoo siis vain omasta kokemusmaailmastasi. Kirjoitin näin: "Toinen haluaa juhlia ilotulitusraketteja katsellen porukassa ja toinen hiljentyä reflektoimaan kulunutta vuotta ja toiveitaan uudelle vuodelle hiljaisuudessa?" Ennen kuin tapasimme, puolisollani oli tapana viettää uuttavuotta tuttavaperheen kanssa. He kävivät katsomassa paikallisen kirkonkylän ilotulitusta ja viettivät sen jälkeen iltaa puolisoni luona. Mukana olivat siis myös tuon tuttavaperheen lapset.
Mutta jos sinun miehellesi vapaailta tarkoittaa pääsyä ryyppäämään kavereiden kanssa, niin vaikeahan se on kuvitella, että jollekin se voisi tarkoittaa sitä, että saa viettää aikaa kaveriperheen kanssa ihan kotosalla.
Edelleen varsinainen asia pysyy muuttumattomana: jokainen perhe ja pariskunta sopii keskenään juhlapäivien vieton, matkat yms. Toivottavasti jo ennen kuin pistetään hynttyyt yhteen saati aletaan tehdä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen ollessa kyseessä ilman lapsia, on totta kai paljon väljempää se oma meneminen. Uuden vuoden haluaisin kyllä silti viettää yhdessä, vaikkapa niiden kavereiden kanssa juhlimassa, mutta sinne mentäisiin yhdessä. Miksi juuri erityisesti tällaiset juhlapäivät haluisi viettää erikseen kumppanistaan?
Ja tämän kaiken jälkeen sanon vielä, että kyllä, on erittäin tärkeää saada sitä omaan aikaa aina joskus. Parisuhteessa tottakai omaa aikaa on paljonkin, perhe-elämässä pitää punnita kokonaisuus ja ajankäyttö paljon tarkemmin.
t.nainen
Jos vaikka on erilaiset tarpeet niiden viettämisen suhteen? Toinen haluaa juhlia ilotulitusraketteja katsellen porukassa ja toinen hiljentyä reflektoimaan kulunutta vuotta ja toiveitaan uudelle vuodelle hiljaisuudessa?
Eikö silloin voi tehdä kompromissia ja viettää vaikka yhden vuoden reflektoiden, ja seuraavana vuonna ammuskella raketteja porukassa. Näinhän aikuiset toimii, mukautuen siihen että aina ja joka kerta ei voi mennä oman mielen mukaan, mutta silti voi olla kivaa.
Voi, mutta miksi ei voi myös viettää välillä uuttavuotta erikseen? Mitä pahaa siinä olisi? Ja huom. nyt ei ole puhe lupausten rikkomisesta vaan siitä, että toinen ilmaisee hyvissä ajoin ennen seuraavaa uuttavuotta omat tarpeensa ja toinen voi puolestaan kertoa omansa ja sitten yhteisesti sovitaan, että tänä vuonna vietetään uv erikseen? Tästä keskustelusta saa sellaisen käsityksen, että joku myyttinen av-instanssi on päättänyt, että uv on kansallinen juhlapäivä, jota ei saa viettää erikseen. Näinhän ei ole.
Edelleenkin tässä ketjussa on kyse lapsiperheestä. Havainnollistetaan asiaa sinulle niin, että oletetaan että teillä on kolme alle kouluikäistä lasta ikä haitarilla 6 kk- 6 v. Mitä lapsenne tekevät uutena vuotena? Reflektoivat kulunutta vuotta vuokramökit hiljaisuudessa vai ovat isänsä kanssa ryyppäämässä kaupungilla juhlahuma katsomassa? Alkaako problematiikka lapsiperheiden osalta hahmottua sinullekin?
Jännä mielikuva, että isän tapa juhlia uuttavuotta on ryypätä kaupungilla.
Tässä ei tehty mitään oletusta isien juhlatavoista yleensä, vaikka tosin jätkä porukalla uudenvuoden viettoon kieltämättä kuulostaa ryyppäjäisiltä. Henkilö jolle vastasin nimenomaan kertoi miespuolisen kumppaninsa viettävän uvn mieluummin kaupungin humussa ja itse kertoi reflektoivansa mökin hiljaisuudessa. Tätä on jankuttanut ja jankuttanut ihan itse tajuamatta, että ketjussa puhutaan lapsiperheistä. Kumman mukaan sinun mielestäsi perheen kuvitteelliset lapset 6kk- 6 v kuuluvat? Kumpi uhraa oman kivan juhlintatavan vai olisiko järkeä viettää uusi vuosi yhdessä perheenä ja luoda uusia yhteisiä perinteitä lapsien takia?
Kyllä se ihan sinun oma tulkintasi oli ja kertoo siis vain omasta kokemusmaailmastasi. Kirjoitin näin: "Toinen haluaa juhlia ilotulitusraketteja katsellen porukassa ja toinen hiljentyä reflektoimaan kulunutta vuotta ja toiveitaan uudelle vuodelle hiljaisuudessa?" Ennen kuin tapasimme, puolisollani oli tapana viettää uuttavuotta tuttavaperheen kanssa. He kävivät katsomassa paikallisen kirkonkylän ilotulitusta ja viettivät sen jälkeen iltaa puolisoni luona. Mukana olivat siis myös tuon tuttavaperheen lapset.
Mutta jos sinun miehellesi vapaailta tarkoittaa pääsyä ryyppäämään kavereiden kanssa, niin vaikeahan se on kuvitella, että jollekin se voisi tarkoittaa sitä, että saa viettää aikaa kaveriperheen kanssa ihan kotosalla.
Edelleen varsinainen asia pysyy muuttumattomana: jokainen perhe ja pariskunta sopii keskenään juhlapäivien vieton, matkat yms. Toivottavasti jo ennen kuin pistetään hynttyyt yhteen saati aletaan tehdä lapsia.
Edelleenkään et vastannut kysymykseen kumpi teistä ottaisi kuvitteelliset lapsenne 6kk-6 v mukaan omaan uvn viettoonsa? Kumpi joustaa? Riittääkö toisen oma ilmoitus vai pitääkö yhdessä sopia? Se on ollut tämän keskustelun ydin, eikä se mitä lapseton pariskunta tekee tai on tekemättä. Vaivaa kosinta Asperger vai muuten huono luetun ymmärtäminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen ollessa kyseessä ilman lapsia, on totta kai paljon väljempää se oma meneminen. Uuden vuoden haluaisin kyllä silti viettää yhdessä, vaikkapa niiden kavereiden kanssa juhlimassa, mutta sinne mentäisiin yhdessä. Miksi juuri erityisesti tällaiset juhlapäivät haluisi viettää erikseen kumppanistaan?
Ja tämän kaiken jälkeen sanon vielä, että kyllä, on erittäin tärkeää saada sitä omaan aikaa aina joskus. Parisuhteessa tottakai omaa aikaa on paljonkin, perhe-elämässä pitää punnita kokonaisuus ja ajankäyttö paljon tarkemmin.
t.nainen
Jos vaikka on erilaiset tarpeet niiden viettämisen suhteen? Toinen haluaa juhlia ilotulitusraketteja katsellen porukassa ja toinen hiljentyä reflektoimaan kulunutta vuotta ja toiveitaan uudelle vuodelle hiljaisuudessa?
Eikö silloin voi tehdä kompromissia ja viettää vaikka yhden vuoden reflektoiden, ja seuraavana vuonna ammuskella raketteja porukassa. Näinhän aikuiset toimii, mukautuen siihen että aina ja joka kerta ei voi mennä oman mielen mukaan, mutta silti voi olla kivaa.
Voi, mutta miksi ei voi myös viettää välillä uuttavuotta erikseen? Mitä pahaa siinä olisi? Ja huom. nyt ei ole puhe lupausten rikkomisesta vaan siitä, että toinen ilmaisee hyvissä ajoin ennen seuraavaa uuttavuotta omat tarpeensa ja toinen voi puolestaan kertoa omansa ja sitten yhteisesti sovitaan, että tänä vuonna vietetään uv erikseen? Tästä keskustelusta saa sellaisen käsityksen, että joku myyttinen av-instanssi on päättänyt, että uv on kansallinen juhlapäivä, jota ei saa viettää erikseen. Näinhän ei ole.
Edelleenkin tässä ketjussa on kyse lapsiperheestä. Havainnollistetaan asiaa sinulle niin, että oletetaan että teillä on kolme alle kouluikäistä lasta ikä haitarilla 6 kk- 6 v. Mitä lapsenne tekevät uutena vuotena? Reflektoivat kulunutta vuotta vuokramökit hiljaisuudessa vai ovat isänsä kanssa ryyppäämässä kaupungilla juhlahuma katsomassa? Alkaako problematiikka lapsiperheiden osalta hahmottua sinullekin?
Jännä mielikuva, että isän tapa juhlia uuttavuotta on ryypätä kaupungilla.
Tässä ei tehty mitään oletusta isien juhlatavoista yleensä, vaikka tosin jätkä porukalla uudenvuoden viettoon kieltämättä kuulostaa ryyppäjäisiltä. Henkilö jolle vastasin nimenomaan kertoi miespuolisen kumppaninsa viettävän uvn mieluummin kaupungin humussa ja itse kertoi reflektoivansa mökin hiljaisuudessa. Tätä on jankuttanut ja jankuttanut ihan itse tajuamatta, että ketjussa puhutaan lapsiperheistä. Kumman mukaan sinun mielestäsi perheen kuvitteelliset lapset 6kk- 6 v kuuluvat? Kumpi uhraa oman kivan juhlintatavan vai olisiko järkeä viettää uusi vuosi yhdessä perheenä ja luoda uusia yhteisiä perinteitä lapsien takia?
Kyllä se ihan sinun oma tulkintasi oli ja kertoo siis vain omasta kokemusmaailmastasi. Kirjoitin näin: "Toinen haluaa juhlia ilotulitusraketteja katsellen porukassa ja toinen hiljentyä reflektoimaan kulunutta vuotta ja toiveitaan uudelle vuodelle hiljaisuudessa?" Ennen kuin tapasimme, puolisollani oli tapana viettää uuttavuotta tuttavaperheen kanssa. He kävivät katsomassa paikallisen kirkonkylän ilotulitusta ja viettivät sen jälkeen iltaa puolisoni luona. Mukana olivat siis myös tuon tuttavaperheen lapset.
Mutta jos sinun miehellesi vapaailta tarkoittaa pääsyä ryyppäämään kavereiden kanssa, niin vaikeahan se on kuvitella, että jollekin se voisi tarkoittaa sitä, että saa viettää aikaa kaveriperheen kanssa ihan kotosalla.
Edelleen varsinainen asia pysyy muuttumattomana: jokainen perhe ja pariskunta sopii keskenään juhlapäivien vieton, matkat yms. Toivottavasti jo ennen kuin pistetään hynttyyt yhteen saati aletaan tehdä lapsia.
Edelleenkään et vastannut kysymykseen kumpi teistä ottaisi kuvitteelliset lapsenne 6kk-6 v mukaan omaan uvn viettoonsa? Kumpi joustaa? Riittääkö toisen oma ilmoitus vai pitääkö yhdessä sopia? Se on ollut tämän keskustelun ydin, eikä se mitä lapseton pariskunta tekee tai on tekemättä. Vaivaa kosinta Asperger vai muuten huono luetun ymmärtäminen?
Kosinta Asperger?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla se tuossa ketjussa jankannut mies. Minun mielestäni juhlapäivinä, kuten uuden vuoden aattona tai juhannuksena ollaan perheen kanssa ja samaa mieltä tuntui olevan moni muukin. Itse asiassa KAIKKI muut paitsi sinä.
Uudenvuoden aatto = juhlapäivä? Pääsiäinen, wappu, kesäloma, syysloma, talviloma. Välipäivät ja tapanintanssit? Arjen jälkeen viikonloput, kaikki ovat vissiin spesiaalia että syytä olla perheen kanssa? Kaikkina juhlina ja aina, muuten on mieslapsi joka on huono isä ja puoliso?
Minut muuten leimattiin huonoksi vanhemmaksi sekä puolisoksi kun sanoin, että lähden reissulle lähes omalla ilmoituksella, vaimo lähtee kun haluaa. Ilmeisesti pitäisi "naisen edessä ilmentää enemmän nöyryyttä"? Anella lupia?
Kyllä sen naisenkin aivan samalla tavalla pitää mun mielestä suunnittelella yhdessä miehen kanssa juhlapäiviä, jos vietetään perhe-elämää. Ja kysellä että sopisiko näin. Samat säännöt tottakai molemmille. Jos teidän suhteessa toimii tuo yksipuolinen ilmoitus ja se on molemmille ok, niin hyvä. Useimmalle perheelle tuollainen vaan ei kuulosta toimivalta ratkaisulta. Mutta ihmisiä on toki niin erilaisia.
Valitettavasti tulee kyllä mieleen, että onko teillä kotona nainen kuitenkin vähän alistetussa asemassa, kun kirjoitat tyyliin "anella naiselta lupia"...? Toki jos sinäkin jäät mukisematta joulunpyhiksi lasten kanssa kun puolisosi ilmoittaa että lähtee tänä vuonna ystävättären kanssa Alpeille laskettelemaan, niin mikäs siinä sitten. (Ehkä hän ei tosin tekisi noin, tosin kuin sinä, vaan haluaa jakaa lastensa kanssa tärkeät juhlat? Vai kuinka on?) Väistämättä tulee mieleen, että toisen vanhemman täytyy olla se tasapainottava tekijä prheessä, joka sitten elää enemmän lasten ehdoilla kun toinen huitelee milloin missäkin "omalla ilmoituksella".
Eli kysymys sulle:
Onko puolisosi todella lähtenyt omalla ilmoituksella juhlapyhinä omille reissuilleen ja jättänyt lapset sun huostaan keskustelematta ensin sun kanssa asiasta? Oletko itse toiminut vastaavalla tavalla? Ja meneekö nämä menot teillä tasan?
Ja tosiaan jos teillä sujuu yhteispeli noin, ja lapsilla on turvallinen hyvä koti, ja puolisosi on myös tyyytyväinen järjesteyyn, niin ei mulla siihen ole mukisemista. Itse en tuollaisesta pitäisi ollenkaan ja suurin osa perheellisistä on ilmeisimminkin mun kanssa samoilla linjoilla.
On lähtenyt, kirjaa en ole pitänyt että monesti, minne ja kumpi enemmän. Se on epärelevanttia koska on lupa mennä, se tässä on pointti. Vai meinaatko, että naisen pitäisi voida kahlita mies kotiin koska "en mäkään halua olla ilman teitä"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut tuota ketjua, mutta kai sen sanoo järkikin, että tilanteet ja parisuhteet vaihtelevat. Olennaista on puhua ja sopia asioista ennen lasten hankkimista.
Meillä on lapseton parisuhde emmekä ole esimerkiksi viettäneet vielä yhtään joulua yhdessä. Ensi vuonna päätin vuokrata itselleni jonkun autiomökin hiljaisuudesta, mies sen sijaan haluaa varmaan viettää uutta vuotta muiden ihmisten parissa ilotulituksia katsellen ja juhlien. Matkoja tehdään sekä yksin että yhdessä.
Kannattaa valita sellainen elämänkumppani, jolla on samanlaiset odotukset parisuhteelle ja perheelle. Silloin voi myös sopia, että tänä vuonna äiti on tietyn ajan lasten kanssa ja isä reissussa, ja seuraavana vuonna päinvastoin.
Juurikin näin. Jos on vaikka yksi lapsi suhteessa niin minkä ihmeen takia sen kanssa pitäisi olla kaksi vanhempaa sidottuna jatkuvasti? Miksi toinen vanhemmista ei voi olla lapsen kanssa kun toisella on menoja ja päinvastoin?
Sen takiako, että toinen tulee kateelliseksi jos toinen pääsee pitämään hauskaa?
Ei mikään ihme, että suurin osa lapsia tehneiden parisuhde päättyy eroon.
Koska ollaan perhe, eikä yksinhuoltajia. Perheet yleensä viettää juhlat yhdessä. Arkisin sovitellaan ja järjestellään ne omat meno niin ettei niistä toiselle aikuiselle ja perheelle koidu liian suurta rasitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen ollessa kyseessä ilman lapsia, on totta kai paljon väljempää se oma meneminen. Uuden vuoden haluaisin kyllä silti viettää yhdessä, vaikkapa niiden kavereiden kanssa juhlimassa, mutta sinne mentäisiin yhdessä. Miksi juuri erityisesti tällaiset juhlapäivät haluisi viettää erikseen kumppanistaan?
Ja tämän kaiken jälkeen sanon vielä, että kyllä, on erittäin tärkeää saada sitä omaan aikaa aina joskus. Parisuhteessa tottakai omaa aikaa on paljonkin, perhe-elämässä pitää punnita kokonaisuus ja ajankäyttö paljon tarkemmin.
t.nainen
Jos vaikka on erilaiset tarpeet niiden viettämisen suhteen? Toinen haluaa juhlia ilotulitusraketteja katsellen porukassa ja toinen hiljentyä reflektoimaan kulunutta vuotta ja toiveitaan uudelle vuodelle hiljaisuudessa?
Eikö silloin voi tehdä kompromissia ja viettää vaikka yhden vuoden reflektoiden, ja seuraavana vuonna ammuskella raketteja porukassa. Näinhän aikuiset toimii, mukautuen siihen että aina ja joka kerta ei voi mennä oman mielen mukaan, mutta silti voi olla kivaa.
Voi, mutta miksi ei voi myös viettää välillä uuttavuotta erikseen? Mitä pahaa siinä olisi? Ja huom. nyt ei ole puhe lupausten rikkomisesta vaan siitä, että toinen ilmaisee hyvissä ajoin ennen seuraavaa uuttavuotta omat tarpeensa ja toinen voi puolestaan kertoa omansa ja sitten yhteisesti sovitaan, että tänä vuonna vietetään uv erikseen? Tästä keskustelusta saa sellaisen käsityksen, että joku myyttinen av-instanssi on päättänyt, että uv on kansallinen juhlapäivä, jota ei saa viettää erikseen. Näinhän ei ole.
Edelleenkin tässä ketjussa on kyse lapsiperheestä. Havainnollistetaan asiaa sinulle niin, että oletetaan että teillä on kolme alle kouluikäistä lasta ikä haitarilla 6 kk- 6 v. Mitä lapsenne tekevät uutena vuotena? Reflektoivat kulunutta vuotta vuokramökit hiljaisuudessa vai ovat isänsä kanssa ryyppäämässä kaupungilla juhlahuma katsomassa? Alkaako problematiikka lapsiperheiden osalta hahmottua sinullekin?
Jännä mielikuva, että isän tapa juhlia uuttavuotta on ryypätä kaupungilla.
Tässä ei tehty mitään oletusta isien juhlatavoista yleensä, vaikka tosin jätkä porukalla uudenvuoden viettoon kieltämättä kuulostaa ryyppäjäisiltä. Henkilö jolle vastasin nimenomaan kertoi miespuolisen kumppaninsa viettävän uvn mieluummin kaupungin humussa ja itse kertoi reflektoivansa mökin hiljaisuudessa. Tätä on jankuttanut ja jankuttanut ihan itse tajuamatta, että ketjussa puhutaan lapsiperheistä. Kumman mukaan sinun mielestäsi perheen kuvitteelliset lapset 6kk- 6 v kuuluvat? Kumpi uhraa oman kivan juhlintatavan vai olisiko järkeä viettää uusi vuosi yhdessä perheenä ja luoda uusia yhteisiä perinteitä lapsien takia?
Kyllä se ihan sinun oma tulkintasi oli ja kertoo siis vain omasta kokemusmaailmastasi. Kirjoitin näin: "Toinen haluaa juhlia ilotulitusraketteja katsellen porukassa ja toinen hiljentyä reflektoimaan kulunutta vuotta ja toiveitaan uudelle vuodelle hiljaisuudessa?" Ennen kuin tapasimme, puolisollani oli tapana viettää uuttavuotta tuttavaperheen kanssa. He kävivät katsomassa paikallisen kirkonkylän ilotulitusta ja viettivät sen jälkeen iltaa puolisoni luona. Mukana olivat siis myös tuon tuttavaperheen lapset.
Mutta jos sinun miehellesi vapaailta tarkoittaa pääsyä ryyppäämään kavereiden kanssa, niin vaikeahan se on kuvitella, että jollekin se voisi tarkoittaa sitä, että saa viettää aikaa kaveriperheen kanssa ihan kotosalla.
Edelleen varsinainen asia pysyy muuttumattomana: jokainen perhe ja pariskunta sopii keskenään juhlapäivien vieton, matkat yms. Toivottavasti jo ennen kuin pistetään hynttyyt yhteen saati aletaan tehdä lapsia.
Edelleenkään et vastannut kysymykseen kumpi teistä ottaisi kuvitteelliset lapsenne 6kk-6 v mukaan omaan uvn viettoonsa? Kumpi joustaa? Riittääkö toisen oma ilmoitus vai pitääkö yhdessä sopia? Se on ollut tämän keskustelun ydin, eikä se mitä lapseton pariskunta tekee tai on tekemättä. Vaivaa kosinta Asperger vai muuten huono luetun ymmärtäminen?
Kosinta Asperger?
Auto correct iski. Vaivaako asperger?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut tuota ketjua, mutta kai sen sanoo järkikin, että tilanteet ja parisuhteet vaihtelevat. Olennaista on puhua ja sopia asioista ennen lasten hankkimista.
Meillä on lapseton parisuhde emmekä ole esimerkiksi viettäneet vielä yhtään joulua yhdessä. Ensi vuonna päätin vuokrata itselleni jonkun autiomökin hiljaisuudesta, mies sen sijaan haluaa varmaan viettää uutta vuotta muiden ihmisten parissa ilotulituksia katsellen ja juhlien. Matkoja tehdään sekä yksin että yhdessä.
Kannattaa valita sellainen elämänkumppani, jolla on samanlaiset odotukset parisuhteelle ja perheelle. Silloin voi myös sopia, että tänä vuonna äiti on tietyn ajan lasten kanssa ja isä reissussa, ja seuraavana vuonna päinvastoin.
Juurikin näin. Jos on vaikka yksi lapsi suhteessa niin minkä ihmeen takia sen kanssa pitäisi olla kaksi vanhempaa sidottuna jatkuvasti? Miksi toinen vanhemmista ei voi olla lapsen kanssa kun toisella on menoja ja päinvastoin?
Sen takiako, että toinen tulee kateelliseksi jos toinen pääsee pitämään hauskaa?
Ei mikään ihme, että suurin osa lapsia tehneiden parisuhde päättyy eroon.
Sitten kun olet viikko-viikko-systeemussä saat olla yksin vastuussa lapsistasi joka toinen viikko, jos ajattelet sen olevan niin kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen ollessa kyseessä ilman lapsia, on totta kai paljon väljempää se oma meneminen. Uuden vuoden haluaisin kyllä silti viettää yhdessä, vaikkapa niiden kavereiden kanssa juhlimassa, mutta sinne mentäisiin yhdessä. Miksi juuri erityisesti tällaiset juhlapäivät haluisi viettää erikseen kumppanistaan?
Ja tämän kaiken jälkeen sanon vielä, että kyllä, on erittäin tärkeää saada sitä omaan aikaa aina joskus. Parisuhteessa tottakai omaa aikaa on paljonkin, perhe-elämässä pitää punnita kokonaisuus ja ajankäyttö paljon tarkemmin.
t.nainen
Jos vaikka on erilaiset tarpeet niiden viettämisen suhteen? Toinen haluaa juhlia ilotulitusraketteja katsellen porukassa ja toinen hiljentyä reflektoimaan kulunutta vuotta ja toiveitaan uudelle vuodelle hiljaisuudessa?
Eikö silloin voi tehdä kompromissia ja viettää vaikka yhden vuoden reflektoiden, ja seuraavana vuonna ammuskella raketteja porukassa. Näinhän aikuiset toimii, mukautuen siihen että aina ja joka kerta ei voi mennä oman mielen mukaan, mutta silti voi olla kivaa.
Voi, mutta miksi ei voi myös viettää välillä uuttavuotta erikseen? Mitä pahaa siinä olisi? Ja huom. nyt ei ole puhe lupausten rikkomisesta vaan siitä, että toinen ilmaisee hyvissä ajoin ennen seuraavaa uuttavuotta omat tarpeensa ja toinen voi puolestaan kertoa omansa ja sitten yhteisesti sovitaan, että tänä vuonna vietetään uv erikseen? Tästä keskustelusta saa sellaisen käsityksen, että joku myyttinen av-instanssi on päättänyt, että uv on kansallinen juhlapäivä, jota ei saa viettää erikseen. Näinhän ei ole.
Edelleenkin tässä ketjussa on kyse lapsiperheestä. Havainnollistetaan asiaa sinulle niin, että oletetaan että teillä on kolme alle kouluikäistä lasta ikä haitarilla 6 kk- 6 v. Mitä lapsenne tekevät uutena vuotena? Reflektoivat kulunutta vuotta vuokramökit hiljaisuudessa vai ovat isänsä kanssa ryyppäämässä kaupungilla juhlahuma katsomassa? Alkaako problematiikka lapsiperheiden osalta hahmottua sinullekin?
Jännä mielikuva, että isän tapa juhlia uuttavuotta on ryypätä kaupungilla.
Tässä ei tehty mitään oletusta isien juhlatavoista yleensä, vaikka tosin jätkä porukalla uudenvuoden viettoon kieltämättä kuulostaa ryyppäjäisiltä. Henkilö jolle vastasin nimenomaan kertoi miespuolisen kumppaninsa viettävän uvn mieluummin kaupungin humussa ja itse kertoi reflektoivansa mökin hiljaisuudessa. Tätä on jankuttanut ja jankuttanut ihan itse tajuamatta, että ketjussa puhutaan lapsiperheistä. Kumman mukaan sinun mielestäsi perheen kuvitteelliset lapset 6kk- 6 v kuuluvat? Kumpi uhraa oman kivan juhlintatavan vai olisiko järkeä viettää uusi vuosi yhdessä perheenä ja luoda uusia yhteisiä perinteitä lapsien takia?
Kyllä se ihan sinun oma tulkintasi oli ja kertoo siis vain omasta kokemusmaailmastasi. Kirjoitin näin: "Toinen haluaa juhlia ilotulitusraketteja katsellen porukassa ja toinen hiljentyä reflektoimaan kulunutta vuotta ja toiveitaan uudelle vuodelle hiljaisuudessa?" Ennen kuin tapasimme, puolisollani oli tapana viettää uuttavuotta tuttavaperheen kanssa. He kävivät katsomassa paikallisen kirkonkylän ilotulitusta ja viettivät sen jälkeen iltaa puolisoni luona. Mukana olivat siis myös tuon tuttavaperheen lapset.
Mutta jos sinun miehellesi vapaailta tarkoittaa pääsyä ryyppäämään kavereiden kanssa, niin vaikeahan se on kuvitella, että jollekin se voisi tarkoittaa sitä, että saa viettää aikaa kaveriperheen kanssa ihan kotosalla.
Edelleen varsinainen asia pysyy muuttumattomana: jokainen perhe ja pariskunta sopii keskenään juhlapäivien vieton, matkat yms. Toivottavasti jo ennen kuin pistetään hynttyyt yhteen saati aletaan tehdä lapsia.
Edelleenkään et vastannut kysymykseen kumpi teistä ottaisi kuvitteelliset lapsenne 6kk-6 v mukaan omaan uvn viettoonsa? Kumpi joustaa? Riittääkö toisen oma ilmoitus vai pitääkö yhdessä sopia? Se on ollut tämän keskustelun ydin, eikä se mitä lapseton pariskunta tekee tai on tekemättä. Vaivaa kosinta Asperger vai muuten huono luetun ymmärtäminen?
Ei vaivaa kosinta Asperger, mutta olen aivan varma, että meidän tapauksessamme isä pitäisi lapsen tai lapset mielellään kotona ja viettäisi heidän + ystäväperheen kanssa uudenvuoden juhlaa käymällä katsomassa raketteja ja sen jälkeen istumalla porukalla iltaa kotona. Mitä sopimiseen tuli niin vastasin jo aikoja sitten: "toinen ilmaisee hyvissä ajoin ennen seuraavaa uuttavuotta omat tarpeensa ja toinen voi puolestaan kertoa omansa ja sitten yhteisesti sovitaan, että tänä vuonna vietetään uv erikseen".
Olen omat lapseni jo aikuisiksi kasvattanut, joten todellisuudessa ei tarvitse noiden kysymysten kanssa enää koskaan painia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut tuota ketjua, mutta kai sen sanoo järkikin, että tilanteet ja parisuhteet vaihtelevat. Olennaista on puhua ja sopia asioista ennen lasten hankkimista.
Meillä on lapseton parisuhde emmekä ole esimerkiksi viettäneet vielä yhtään joulua yhdessä. Ensi vuonna päätin vuokrata itselleni jonkun autiomökin hiljaisuudesta, mies sen sijaan haluaa varmaan viettää uutta vuotta muiden ihmisten parissa ilotulituksia katsellen ja juhlien. Matkoja tehdään sekä yksin että yhdessä.
Kannattaa valita sellainen elämänkumppani, jolla on samanlaiset odotukset parisuhteelle ja perheelle. Silloin voi myös sopia, että tänä vuonna äiti on tietyn ajan lasten kanssa ja isä reissussa, ja seuraavana vuonna päinvastoin.
Juurikin näin. Jos on vaikka yksi lapsi suhteessa niin minkä ihmeen takia sen kanssa pitäisi olla kaksi vanhempaa sidottuna jatkuvasti? Miksi toinen vanhemmista ei voi olla lapsen kanssa kun toisella on menoja ja päinvastoin?
Sen takiako, että toinen tulee kateelliseksi jos toinen pääsee pitämään hauskaa?
Ei mikään ihme, että suurin osa lapsia tehneiden parisuhde päättyy eroon.
Koska ollaan perhe, eikä yksinhuoltajia. Perheet yleensä viettää juhlat yhdessä. Arkisin sovitellaan ja järjestellään ne omat meno niin ettei niistä toiselle aikuiselle ja perheelle koidu liian suurta rasitusta.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että aika monessa perheessä toinen vanhemmista on töissä juhlapyhinä?
Kenenkään miehen ei ole pakko suomessa lisääntyä, tai seurustella, saa ihan itse päättää. Jos menojalkaa vipattaa, niin ei tee niitä lapsia, tai jos alkaa vipattamaan kun ensin on luullut ettei vipata, niin sitten pitää vain niellä ja kärsiä, silla ei voi vain tehdä lapsia ja sitten hylätä niitä naisen vastuulle. Ap:llesiis neuvo, älä seurustele, äläkä tee lapsia, jos et kerran halua. Kukaan ei pakota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut tuota ketjua, mutta kai sen sanoo järkikin, että tilanteet ja parisuhteet vaihtelevat. Olennaista on puhua ja sopia asioista ennen lasten hankkimista.
Meillä on lapseton parisuhde emmekä ole esimerkiksi viettäneet vielä yhtään joulua yhdessä. Ensi vuonna päätin vuokrata itselleni jonkun autiomökin hiljaisuudesta, mies sen sijaan haluaa varmaan viettää uutta vuotta muiden ihmisten parissa ilotulituksia katsellen ja juhlien. Matkoja tehdään sekä yksin että yhdessä.
Kannattaa valita sellainen elämänkumppani, jolla on samanlaiset odotukset parisuhteelle ja perheelle. Silloin voi myös sopia, että tänä vuonna äiti on tietyn ajan lasten kanssa ja isä reissussa, ja seuraavana vuonna päinvastoin.
Juurikin näin. Jos on vaikka yksi lapsi suhteessa niin minkä ihmeen takia sen kanssa pitäisi olla kaksi vanhempaa sidottuna jatkuvasti? Miksi toinen vanhemmista ei voi olla lapsen kanssa kun toisella on menoja ja päinvastoin?
Sen takiako, että toinen tulee kateelliseksi jos toinen pääsee pitämään hauskaa?
Ei mikään ihme, että suurin osa lapsia tehneiden parisuhde päättyy eroon.
Koska ollaan perhe, eikä yksinhuoltajia. Perheet yleensä viettää juhlat yhdessä. Arkisin sovitellaan ja järjestellään ne omat meno niin ettei niistä toiselle aikuiselle ja perheelle koidu liian suurta rasitusta.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että aika monessa perheessä toinen vanhemmista on töissä juhlapyhinä?
Ymmärsitkä että ap ei kysy että jättääkö nainen jos käy juhlapyhinä töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut tuota ketjua, mutta kai sen sanoo järkikin, että tilanteet ja parisuhteet vaihtelevat. Olennaista on puhua ja sopia asioista ennen lasten hankkimista.
Meillä on lapseton parisuhde emmekä ole esimerkiksi viettäneet vielä yhtään joulua yhdessä. Ensi vuonna päätin vuokrata itselleni jonkun autiomökin hiljaisuudesta, mies sen sijaan haluaa varmaan viettää uutta vuotta muiden ihmisten parissa ilotulituksia katsellen ja juhlien. Matkoja tehdään sekä yksin että yhdessä.
Kannattaa valita sellainen elämänkumppani, jolla on samanlaiset odotukset parisuhteelle ja perheelle. Silloin voi myös sopia, että tänä vuonna äiti on tietyn ajan lasten kanssa ja isä reissussa, ja seuraavana vuonna päinvastoin.
Juurikin näin. Jos on vaikka yksi lapsi suhteessa niin minkä ihmeen takia sen kanssa pitäisi olla kaksi vanhempaa sidottuna jatkuvasti? Miksi toinen vanhemmista ei voi olla lapsen kanssa kun toisella on menoja ja päinvastoin?
Sen takiako, että toinen tulee kateelliseksi jos toinen pääsee pitämään hauskaa?
Ei mikään ihme, että suurin osa lapsia tehneiden parisuhde päättyy eroon.
Ryyppäjäiset eivät ole mikään "meno", vaan menoja ovat pankissakäynti, lääkärikäynti, työpalaveri jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, mies toivottavasti kestää sitten senkin että minä menen etelään ilman häntä. Siinä sitten ei jää kauheasti yhteistä lomaa enää jäljelle, joten mikä on funktio yhdessäololle.
Jos lasketaan vaikka kolmen vuoden jaksossa niin ihmisillä on 15 viikkoa vuosilomaa sekä päälle pääsiäisenä ja joulun muut vapaat. Lisäksi kolmessa vuodessa 150 viikonloppua eli 300 vuorokautta vapaata. Karkeasti kolmessa vuodessa lomaa on 140 vuorokautta ja päälle 300 vuorokautta viikonloppuna.
Mielestänne 7pv etelänreissu jätkien kanssa on kyllä mahdoton ajatus perheelliselle?
Tämä se on itseänikin aina naurattanut. Naisen logiikka on niin mahtavaa ja lapsellista.
Sitä ei mikään logiikka muuta, että kun on lapsia hankittu, joku on heistä 24/7 vastuussa. Helppoja se oma vastuu asiasta on sen äidin niskoille kaataa ja siitä päästäänkin alkuperäiseen kysymykseen, että kauanko se nainen logiikoi en viitsii yksin pyörittää arkea ennenkuin iskee ne eropaperit kouraan. Kovasti täällä miehet hinkuu viikko-viikko-systeemiin. Henkisesti krskenkasvuisen miehen, joka roikkuu jätkä porukoissa, kanssa ei kannata suhteeseen ryhtyä . Puhumattakaan että lisääntyy sellaisen kanssa.
Mutta kun kyse on siitä, että naisellakin on mahdollisuus ja lupa mennä. Miesvihassasi haluat kastroida kaikki miehet kotiin?
Perheelliset eivät voi päättää näitä asioita itse vaan sinä paremmin tiedät mikä esim. minulle ja vaimolleni käy? Pidät ehkä meitä ei-normaaleina olemme sellainen perhe, että minä miehenä matkustan jätkien kanssa kun siltä tuntuu? Vaimo tekee myös näin jos haluaa.
Ylipäätään kiinnostaisi tietää ajatteletteko te "1st class perheet" olevan parempi jos vietätte lähes kaiken ajan perheen ja lasten kanssa? Itse ihmettelen vähän miten monet polttavat sillat takanaan kun saavat miehen ja lapsia. Ilmeisesti ystävät ja tuttavat ovat olleet heille tunteeton "hyödyke" jotka vain korvataan toisilla.