Lue keskustelun säännöt.
Onko totta, että naiset jättävät/hylkäävät miehen/suhteen jos mies ei "jätä lähes kaikkea entistä elämäänsä"?
03.01.2019 |
Tässä ketjussa oli paljonkin sellaisia kommentteja, että nainen kyllä jättää "mieslapsen" jos mies ei vaan menee kavereiden kanssa joka siis käytännössä on, että mies menee JOSKUS esimerkiksi uutenavuotena jätkien kanssa ulos. Tai mies menee vaikka etelän matkalle joskus ilman perhettä. Huom. painotetaan sanaa joskus. Tuossakin ketjussa tilanne sai naisten päässä muodon "mies menee aina" vaikka siitä ei ole kyse. Kukaan perheellinen mies ei ole menossa jätkien kanssa _kokoajan_.
Onko todella niin, että jos mies haluaa perheen niin entinen elämä olisi syytä jättää taakse (jotta jää ainaa palvoa vaimoa)? Moni nainen kommentoi, että ei itsekään halua lasten saamisen jälkeen muutakuin miehen ja lasten seuraa. Miehen tulisi olla samaa mieltä omalla kohdallaan tai sitten nainen jättää? Onko yleistäkin, että ihmisen tulisi muuttua sisäisesti ja ihan henkisestikin kun ottaa kumppanin ja hankkii perheen?
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla se tuossa ketjussa jankannut mies. Minun mielestäni juhlapäivinä, kuten uuden vuoden aattona tai juhannuksena ollaan perheen kanssa ja samaa mieltä tuntui olevan moni muukin. Itse asiassa KAIKKI muut paitsi sinä.
Uudenvuoden aatto = juhlapäivä? Pääsiäinen, wappu, kesäloma, syysloma, talviloma. Välipäivät ja tapanintanssit? Arjen jälkeen viikonloput, kaikki ovat vissiin spesiaalia että syytä olla perheen kanssa? Kaikkina juhlina ja aina, muuten on mieslapsi joka on huono isä ja puoliso?
Minut muuten leimattiin huonoksi vanhemmaksi sekä puolisoksi kun sanoin, että lähden reissulle lähes omalla ilmoituksella, vaimo lähtee kun haluaa. Ilmeisesti pitäisi "naisen edessä ilmentää enemmän nöyryyttä"? Anella lupia?
No taisipa asia kuitenkin jäädä kaivelemaan omaatuntoasi, kun piti oikein uusi ketju asiasta väsätä... Kyllä, minun mielestäni sinä olet huono aviomies ja isä jos vietät ennemmin nuo lomapäiväsi kavereittesi kanssa kuin perheesi kanssa. Mutta onneksi et olekaan minun mieheni.
Mitkä lomapäiväT? Entä jos vietän lomapäiväN, kuten on tässä puhe. Olenko huono aviomies?
Eli juuri uuden vuoden aaton? Juuri juhannusaaton? Vappuaaton? Miksi sinun täytyy viettää se vapaapäiväsi juuri sellaisena päivänä jolloin normaaliperheet viettävät yhteistä aikaa? Voithan mennä baari-iltaasi viettämään vaikkapa toukokuun 6. päivä, joka ei liene mikään yleinen juhlapäivä? Menetkö viettämään "jätkien" (voi tsiisus, aikuiselta mieheltä...) kanssa ryyppyiltaa myös vaimosi ja lastesi syntymäpäivinä? Jotenkin ei yllättäisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, mies toivottavasti kestää sitten senkin että minä menen etelään ilman häntä. Siinä sitten ei jää kauheasti yhteistä lomaa enää jäljelle, joten mikä on funktio yhdessäololle.
Jos lasketaan vaikka kolmen vuoden jaksossa niin ihmisillä on 15 viikkoa vuosilomaa sekä päälle pääsiäisenä ja joulun muut vapaat. Lisäksi kolmessa vuodessa 150 viikonloppua eli 300 vuorokautta vapaata. Karkeasti kolmessa vuodessa lomaa on 140 vuorokautta ja päälle 300 vuorokautta viikonloppuna.
Mielestänne 7pv etelänreissu jätkien kanssa on kyllä mahdoton ajatus perheelliselle?
No ihan samalla tavalla kun vaimo lähtee 7pv likkojen reissulle, mikäpä siinä.
Jätkien reissut ei kyllä kuulu enää perheellisille
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut tuota ketjua, mutta kai sen sanoo järkikin, että tilanteet ja parisuhteet vaihtelevat. Olennaista on puhua ja sopia asioista ennen lasten hankkimista.
Meillä on lapseton parisuhde emmekä ole esimerkiksi viettäneet vielä yhtään joulua yhdessä. Ensi vuonna päätin vuokrata itselleni jonkun autiomökin hiljaisuudesta, mies sen sijaan haluaa varmaan viettää uutta vuotta muiden ihmisten parissa ilotulituksia katsellen ja juhlien. Matkoja tehdään sekä yksin että yhdessä.
Kannattaa valita sellainen elämänkumppani, jolla on samanlaiset odotukset parisuhteelle ja perheelle. Silloin voi myös sopia, että tänä vuonna äiti on tietyn ajan lasten kanssa ja isä reissussa, ja seuraavana vuonna päinvastoin.
Boldatun piti olla: Ensi vuonna päätin uudeksivuodeksi vuokrata itselleni...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla se tuossa ketjussa jankannut mies. Minun mielestäni juhlapäivinä, kuten uuden vuoden aattona tai juhannuksena ollaan perheen kanssa ja samaa mieltä tuntui olevan moni muukin. Itse asiassa KAIKKI muut paitsi sinä.
Uudenvuoden aatto = juhlapäivä? Pääsiäinen, wappu, kesäloma, syysloma, talviloma. Välipäivät ja tapanintanssit? Arjen jälkeen viikonloput, kaikki ovat vissiin spesiaalia että syytä olla perheen kanssa? Kaikkina juhlina ja aina, muuten on mieslapsi joka on huono isä ja puoliso?
Minut muuten leimattiin huonoksi vanhemmaksi sekä puolisoksi kun sanoin, että lähden reissulle lähes omalla ilmoituksella, vaimo lähtee kun haluaa. Ilmeisesti pitäisi "naisen edessä ilmentää enemmän nöyryyttä"? Anella lupia?
No taisipa asia kuitenkin jäädä kaivelemaan omaatuntoasi, kun piti oikein uusi ketju asiasta väsätä... Kyllä, minun mielestäni sinä olet huono aviomies ja isä jos vietät ennemmin nuo lomapäiväsi kavereittesi kanssa kuin perheesi kanssa. Mutta onneksi et olekaan minun mieheni.
Mitkä lomapäiväT? Entä jos vietän lomapäiväN, kuten on tässä puhe. Olenko huono aviomies?
Itse puhuit kyllä siitä että lähdet jätkien kanssa ensin uudeksi vuodeksi johonkin ja vielä etelänmatkallekin. Yksi päivä ei ole mitään, jos se ei ole sellainen joka yleensä vietetään rakkaimpien kanssa yhdessä, se on sen perheen ja parisuhteen idea että on valittu ne ihmiset joiden kanssa eletään elämää. Jos viettää kaikki mukavat hetket "jätkien" kanssa, on sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En allekirjoittaisi tuota, mutta naisen tahtoon tulee aina taipua, jos haluaa pysyä parisuhteessa. Toiset naiset vaativat tuota muun elämän lopettamista ja toiset vaativat, että pitää olla sitä muutakin elämää.
Ihmiset ovat erilaisia ja pitävät erilaisesta elämästä. Jos sun menojalka vipattaa, haluat panna kaikkea mikä vastaan tulee ja perhe-elämä ei kiinnosta niin pysy sinkkuna tai etsi ihminen , joka haluaa ihan samaa kuin sinä. Toiset eivät kaipaa kavereita, viihtyvät kotona ja asettavat sen kumppanin ja lapset aina ykköseksi. Täytyy vaan miettiä mitkä jutut sinulle itsellesi ovat tärkeitä.
Itse esim olen symbioosissa mieheni kanssa. Olemme toistemme parhaat ystävät ja lapset menee aina ykköseksi. Yhtään juhlapyhiä ei olla vietetty ilman perhettä. Toki kummallakin on omia juttuja, mutta niistä aina sovitaan etukäteen yhdessä. Jos meno ei kaikille sovi niin sitten ei mennä. Tämä koskee ihan kaikkia perheenjäseniä yhtäläisesti. Ihmettelen kyllä täällä henkisesti kitiseviä keskenkasvuisia, jotka roikkuvat kuin teinit kavereissaan ja menoissaan kun pitäisi ottaa aikuisen rooli perheessä.
Jos haluaa perheen, pitää sitoutua perheeseen, joka tarkoittaa omista itsekkäistä haluista luopumista yhteisen hyvän vuoksi. Jos haluaa parisuhteen, pitää sitoutua siihen toiseen, joka tarkoittaa asioista yhdessä päättämistä ja kompromisseja. Jos haluaa olla sinkku, voi tehdä ihan mitä lystää välittämättä muiden mielipiteistä.
Tuossakin ketjussa taisi olla se sopimuksista luistaminen mikä pänni. Perheellinen nainen jos käyttäytisi noin, niin olisi hirveä haloo ja lasut tulilla monesta suuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätkien reissut ei kyllä kuulu enää perheellisille
Sulla ei taida olla kavereita, tai reissukavereita? Olen käynyt tyttöjen kanssa esim. New Yorkissa ja mies vastaavasti poikien kanssa esim. Skotlanninssa. Tosin tykätään matkustella, eihän kaikki tykkää.
N41
No kyllä juhlapäivät (mm. joulu, uusi vuosi, juhannus, vappu, pääsiäinen jne.) vietetään perheen kanssa, jos sellainen kerran on hankittu. Siitähän perheessä on kyse, yhdessä olosta ja yhteisestä elämästä. Sinne "jätkien kanssa" ehtii kyllä muulloinkin. Minusta lisäksi on kyllä aika outoa lähteä ulkomaille ilman perhettään, menköön kavereidensa kanssa kotimaassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Linkitetyssä ketjussa näytti olevan kyse siitä, että mies oli alunperin luvannut viettää uuden vuoden perheensä kanssa ja halusi sitten rikkoa lupauksensa. Ymmärrän puolison tuohtumuksen siinä mielessä. Lupaukset on pidettävä jos suinkin mahdollista. Mieskin voi opetella olemaan lupaamatta sellaista, mitä ei jaksa pitää.
Sitä en tiedä miten mieslapsi -termi tähän liittyy. Mieslapsi tai vastaavasti naislapsi on aikuinen joka odottaa kokoajan puolisoltaan passaamista ja palvelua. Joka ei saa omatoimisesti aikaiseksi edes perusasioiden hoitamista, kuten vaikka kaupassakäyntiä, pyykin pesua ja roskien laittamista roska-astiaan, vaan istuu vain perse homeessa odottamassa valmista eteen, vaikka puolisolla olisi mitä muita kiireitä/esteitä just silloin. Ei tuo mitenkään automaattisesti siihen liity, kuinka paljon puolisoilla on omia menojaan parisuhteen ulkopuolella.
Aloituksen kysymys on toki typerä jo siksi, että se sisältää oletuksen siitä, että kaikki maailman naiset ovat samanlaisia ja haluavat parisuhteessa kumppaniltaan samoja asioita. No, eivät tietenkään ole yhtään sen enempää kuin miehetkään. Kannattaa valita sellainen puoliso, jonka kanssa käsitykset parisuhteesta ja oman/yhteisen ajan suhteesta osuvat suht yksiin. Ja lisäksi kannattaa opetella tekemään kompromisseja. Koskee yhtä lailla molempia osapuolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, mies toivottavasti kestää sitten senkin että minä menen etelään ilman häntä. Siinä sitten ei jää kauheasti yhteistä lomaa enää jäljelle, joten mikä on funktio yhdessäololle.
Jos lasketaan vaikka kolmen vuoden jaksossa niin ihmisillä on 15 viikkoa vuosilomaa sekä päälle pääsiäisenä ja joulun muut vapaat. Lisäksi kolmessa vuodessa 150 viikonloppua eli 300 vuorokautta vapaata. Karkeasti kolmessa vuodessa lomaa on 140 vuorokautta ja päälle 300 vuorokautta viikonloppuna.
Mielestänne 7pv etelänreissu jätkien kanssa on kyllä mahdoton ajatus perheelliselle?
Kukas sun lapset hoitaa yksin silloin kun huitelet jätkien kanssa etelässä? Kuka ilmeisesti muissakin tilanteissa joutuu kantamaan vastuun kun olet menossa jätkien kanssa? Omituisen kypsymätön ja keskenkasvuinen asenne aikuisella? Ihmisellä jolla on perhe vastuullaan. Ei jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan mene jollekin pimperolomalle.
No mä ainakin parisuhteeseen alkaessani olen aidosti sitä mieltä että kumppani menee muun edelle. Tiedostan sen että suhteet kuivuu kasaan jos aikaa ei ole eikä näe yhtään vaivaa
En oleta että olen niin ihana että pelkästään makaamalla ja piereskelemällä mies jaksaa mua katsella vuodesta toiseen, kyllä se tarvitsee välillä aktiivista yritystä ja toisen huomioimista.
Meillä miestä ei arjessa näy kovin, hänellä on pieni lapsi jota hoitaa hyvin ja iso kaveripiiri. Mäkin tykkään touhuta itsekseen ja erillään, se on ihan ok ja jopa toivottavaa.
Toivon kuitenkin että edes juhlapyhät vietettäis yhdessä jos mahdollista. Ja varsinkin jos asioista on sovittu etukäteen niin pidetään siitä kiinni eikä hävitä pyhänä ilman varoitusaikaa vaan koska "perä pyys kaljalle", saa toki mennä jos ei tee mulle ohareita sen takia. Ja jos ei välitä juhlapyhistä niin eikö voi rellestää kaverien kanssa joku tavallinen päivä? Koska muuten suhteeseen niitä uusia yhteisiä muistoja ja pieniä hetkiä saadaan kun arjessa niihin ei ole mahdollisuutta?
En myöskään katso soveliaaksi suhteessa yhtäkkiä lähteä päivä/viikkokausiksi muualle varsinkaan jos on lapsia, silloinhan toisesta tehdään yksinhuoltaja. Jos yhdessä aiotaan olla niin yhdessä myös suunnitellaan, sovitaan ja pidetään niistä kiinni. Uskon että jos itse ottaisin äkkilähdön etelään pariksi viikkoa ja sanoisin siitä ilmoitusluintoisena asiana niin mies antaisi lähteä eikä huutelis perään, itse en vaan odottaisi että mies on mielinkielin odottamassa takaisin. Ei suhteessa noin toimita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä juhlapäivät (mm. joulu, uusi vuosi, juhannus, vappu, pääsiäinen jne.) vietetään perheen kanssa, jos sellainen kerran on hankittu. Siitähän perheessä on kyse, yhdessä olosta ja yhteisestä elämästä. Sinne "jätkien kanssa" ehtii kyllä muulloinkin. Minusta lisäksi on kyllä aika outoa lähteä ulkomaille ilman perhettään, menköön kavereidensa kanssa kotimaassa.
Entä jos annettaisiin jokaisen perheen ja parin kuitenkin päättää ihan itse sen sijaan, että sanellaan joku ainoa oikea tapa? Kuten aiemmin kirjoitin, meillä ei ole lapsia, mikä tietysti helpottaa elämää, mutta joka tapauksessa emme viiden vuoden aikana ole vielä viettäneet yhtään joulua yhdessä ja se on ollut ihan molempien tahtoma ja hyväksymä tilanne. Samoin ulkomailla matkustellaan myös yksin ja kavereiden kanssa, jos kohde on sellainen ettei kiinnosta toista osapuolta. En ymmärrä miten se eroaisi kotimaassa matkailusta.
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa vielä huomioon, että naisen mieli muuttuu usein miehen oman ajan suhteen, kun papin aamen on sanottu.
Niin kauan se tuleminen ja meneminen toki voi olla vapaampaa kun eletään vain aikuiset keskenään. Kun yhtälöön lisätään lapset, niin tilanne muuttuu. Kumpikin vanhempi on vastuussa heidän hoidostaan eikä se mieskään voi jättää sitä toista yksin huolehtimaan heistä. Aina täytyy sopia ja tehdä kompromisseja, eikä niin että toinen elää vapaana kuin sinkku ja toinen pyörittää arjen. Parin valinta vaiheessa kannattaa olla tarkkana. Miehellä ei saa olla mitään intohimoisia harrastuksia esim metsästys, kalastus, urheilu, ryyppäminen. Kannattaa myöskin katsoa, että kavereiden kanssa juoksut on juostu ja panot pantu. Tällainen aikuinen ihminen pystyy ihan omasta halustaan sitoutumaan perhe-elämään, eikä näitä rutinoita tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä juhlapäivät (mm. joulu, uusi vuosi, juhannus, vappu, pääsiäinen jne.) vietetään perheen kanssa, jos sellainen kerran on hankittu. Siitähän perheessä on kyse, yhdessä olosta ja yhteisestä elämästä. Sinne "jätkien kanssa" ehtii kyllä muulloinkin. Minusta lisäksi on kyllä aika outoa lähteä ulkomaille ilman perhettään, menköön kavereidensa kanssa kotimaassa.
Entä jos annettaisiin jokaisen perheen ja parin kuitenkin päättää ihan itse sen sijaan, että sanellaan joku ainoa oikea tapa? Kuten aiemmin kirjoitin, meillä ei ole lapsia, mikä tietysti helpottaa elämää, mutta joka tapauksessa emme viiden vuoden aikana ole vielä viettäneet yhtään joulua yhdessä ja se on ollut ihan molempien tahtoma ja hyväksymä tilanne. Samoin ulkomailla matkustellaan myös yksin ja kavereiden kanssa, jos kohde on sellainen ettei kiinnosta toista osapuolta. En ymmärrä miten se eroaisi kotimaassa matkailusta.
Tässä nyt oli kuitenkin kyse lapsiperheistä, eikä jostain lapsettomasta pariskunnasta, joiden on tietenkin todella helppo mennä minne lystäävät. Eli ei taida ihan aihe koskettaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla se tuossa ketjussa jankannut mies. Minun mielestäni juhlapäivinä, kuten uuden vuoden aattona tai juhannuksena ollaan perheen kanssa ja samaa mieltä tuntui olevan moni muukin. Itse asiassa KAIKKI muut paitsi sinä.
Uudenvuoden aatto = juhlapäivä? Pääsiäinen, wappu, kesäloma, syysloma, talviloma. Välipäivät ja tapanintanssit? Arjen jälkeen viikonloput, kaikki ovat vissiin spesiaalia että syytä olla perheen kanssa? Kaikkina juhlina ja aina, muuten on mieslapsi joka on huono isä ja puoliso?
Minut muuten leimattiin huonoksi vanhemmaksi sekä puolisoksi kun sanoin, että lähden reissulle lähes omalla ilmoituksella, vaimo lähtee kun haluaa. Ilmeisesti pitäisi "naisen edessä ilmentää enemmän nöyryyttä"? Anella lupia?
Mitäs jos sinä ja vaimo teette yhtäaikaa ne "omat ilmoitukset" mihis kakarat joutuu? Heitteille? Miksi olette olevinanne perhe jos sitä oikeasti ette edes ole, vaan olette kämppiksiä tai jotain tuttuja jotka on kirjoilla samassa osoitteessa? Oliko sulla itselläsi tälläiset poissaolevat vanhemmat? Oliko hyvä lapsuus?
Jos ja jos. Miksi jossittelet, etkä voi todeta että näinkin voi toimia kun suhde on hyvä, rento ja vapaa sekä tasa-arvoinen? Jaa niin, väärässä oleminen ottaa lujille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä juhlapäivät (mm. joulu, uusi vuosi, juhannus, vappu, pääsiäinen jne.) vietetään perheen kanssa, jos sellainen kerran on hankittu. Siitähän perheessä on kyse, yhdessä olosta ja yhteisestä elämästä. Sinne "jätkien kanssa" ehtii kyllä muulloinkin. Minusta lisäksi on kyllä aika outoa lähteä ulkomaille ilman perhettään, menköön kavereidensa kanssa kotimaassa.
Entä jos annettaisiin jokaisen perheen ja parin kuitenkin päättää ihan itse sen sijaan, että sanellaan joku ainoa oikea tapa? Kuten aiemmin kirjoitin, meillä ei ole lapsia, mikä tietysti helpottaa elämää, mutta joka tapauksessa emme viiden vuoden aikana ole vielä viettäneet yhtään joulua yhdessä ja se on ollut ihan molempien tahtoma ja hyväksymä tilanne. Samoin ulkomailla matkustellaan myös yksin ja kavereiden kanssa, jos kohde on sellainen ettei kiinnosta toista osapuolta. En ymmärrä miten se eroaisi kotimaassa matkailusta.
Tässä nyt oli kuitenkin kyse lapsiperheistä, eikä jostain lapsettomasta pariskunnasta, joiden on tietenkin todella helppo mennä minne lystäävät. Eli ei taida ihan aihe koskettaa sinua.
Edelleen jokaisella perheellä ja parilla on oikeus päättää itse. Jos jollekin uudenvuodenaatto tai -päivä ei ole tärkeä, niin ei ole olemassa mitään sääntöä jonka mukaan juuri silloin pitää olla yhdessä. Jos molemmat ovat innokkaita matkustajia niin ei lasten takia ole pakko luopua omista matkoista. Olennaista on PUHUA nämä asiat selviksi ennen sen perheen perustamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä juhlapäivät (mm. joulu, uusi vuosi, juhannus, vappu, pääsiäinen jne.) vietetään perheen kanssa, jos sellainen kerran on hankittu. Siitähän perheessä on kyse, yhdessä olosta ja yhteisestä elämästä. Sinne "jätkien kanssa" ehtii kyllä muulloinkin. Minusta lisäksi on kyllä aika outoa lähteä ulkomaille ilman perhettään, menköön kavereidensa kanssa kotimaassa.
Entä jos annettaisiin jokaisen perheen ja parin kuitenkin päättää ihan itse sen sijaan, että sanellaan joku ainoa oikea tapa? Kuten aiemmin kirjoitin, meillä ei ole lapsia, mikä tietysti helpottaa elämää, mutta joka tapauksessa emme viiden vuoden aikana ole vielä viettäneet yhtään joulua yhdessä ja se on ollut ihan molempien tahtoma ja hyväksymä tilanne. Samoin ulkomailla matkustellaan myös yksin ja kavereiden kanssa, jos kohde on sellainen ettei kiinnosta toista osapuolta. En ymmärrä miten se eroaisi kotimaassa matkailusta.
Tässä nyt oli kuitenkin kyse lapsiperheistä, eikä jostain lapsettomasta pariskunnasta, joiden on tietenkin todella helppo mennä minne lystäävät. Eli ei taida ihan aihe koskettaa sinua.
Edelleen jokaisella perheellä ja parilla on oikeus päättää itse. Jos jollekin uudenvuodenaatto tai -päivä ei ole tärkeä, niin ei ole olemassa mitään sääntöä jonka mukaan juuri silloin pitää olla yhdessä. Jos molemmat ovat innokkaita matkustajia niin ei lasten takia ole pakko luopua omista matkoista. Olennaista on PUHUA nämä asiat selviksi ennen sen perheen perustamista.
Totta kai on. Mutta aloittajaa nyt näytti vaivaavan se, että hänet oli alkuperäisessä ketjussa leimattu huonoksi mieheksi ja isäksi, koska oli menossa uuden vuoden aattona kavereiden kanssa juhlimaan. Suurin osa perheellisistä vastasi ketjussa, että he eivät pidä sitä sopivana lasten vuoksi. Joten asia ei edelleenkään kosketa sinua, jos sinulla ei lapsia kerran ole.
Ja ap, mitä sinä enää tätä asiaa vatvot, jos menosi ovat SINUN vaimollesi OK, niin eipä siinä sitten mitään. MINULLE tuollainen käytös ei olisi OK.
Ottakaa vielä huomioon, että naisen mieli muuttuu usein miehen oman ajan suhteen, kun papin aamen on sanottu.