Lue keskustelun säännöt.
Onko totta, että naiset jättävät/hylkäävät miehen/suhteen jos mies ei "jätä lähes kaikkea entistä elämäänsä"?
03.01.2019 |
Tässä ketjussa oli paljonkin sellaisia kommentteja, että nainen kyllä jättää "mieslapsen" jos mies ei vaan menee kavereiden kanssa joka siis käytännössä on, että mies menee JOSKUS esimerkiksi uutenavuotena jätkien kanssa ulos. Tai mies menee vaikka etelän matkalle joskus ilman perhettä. Huom. painotetaan sanaa joskus. Tuossakin ketjussa tilanne sai naisten päässä muodon "mies menee aina" vaikka siitä ei ole kyse. Kukaan perheellinen mies ei ole menossa jätkien kanssa _kokoajan_.
Onko todella niin, että jos mies haluaa perheen niin entinen elämä olisi syytä jättää taakse (jotta jää ainaa palvoa vaimoa)? Moni nainen kommentoi, että ei itsekään halua lasten saamisen jälkeen muutakuin miehen ja lasten seuraa. Miehen tulisi olla samaa mieltä omalla kohdallaan tai sitten nainen jättää? Onko yleistäkin, että ihmisen tulisi muuttua sisäisesti ja ihan henkisestikin kun ottaa kumppanin ja hankkii perheen?
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut tuota ketjua, mutta kai sen sanoo järkikin, että tilanteet ja parisuhteet vaihtelevat. Olennaista on puhua ja sopia asioista ennen lasten hankkimista.
Meillä on lapseton parisuhde emmekä ole esimerkiksi viettäneet vielä yhtään joulua yhdessä. Ensi vuonna päätin vuokrata itselleni jonkun autiomökin hiljaisuudesta, mies sen sijaan haluaa varmaan viettää uutta vuotta muiden ihmisten parissa ilotulituksia katsellen ja juhlien. Matkoja tehdään sekä yksin että yhdessä.
Kannattaa valita sellainen elämänkumppani, jolla on samanlaiset odotukset parisuhteelle ja perheelle. Silloin voi myös sopia, että tänä vuonna äiti on tietyn ajan lasten kanssa ja isä reissussa, ja seuraavana vuonna päinvastoin.
Juurikin näin. Jos on vaikka yksi lapsi suhteessa niin minkä ihmeen takia sen kanssa pitäisi olla kaksi vanhempaa sidottuna jatkuvasti? Miksi toinen vanhemmista ei voi olla lapsen kanssa kun toisella on menoja ja päinvastoin?
Sen takiako, että toinen tulee kateelliseksi jos toinen pääsee pitämään hauskaa?
Ei mikään ihme, että suurin osa lapsia tehneiden parisuhde päättyy eroon.
Ryyppäjäiset eivät ole mikään "meno", vaan menoja ovat pankissakäynti, lääkärikäynti, työpalaveri jne.
Mutta kun täällä ei vietä ryyppäjäisiä muut kuin sinun miehesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, mies toivottavasti kestää sitten senkin että minä menen etelään ilman häntä. Siinä sitten ei jää kauheasti yhteistä lomaa enää jäljelle, joten mikä on funktio yhdessäololle.
Jos lasketaan vaikka kolmen vuoden jaksossa niin ihmisillä on 15 viikkoa vuosilomaa sekä päälle pääsiäisenä ja joulun muut vapaat. Lisäksi kolmessa vuodessa 150 viikonloppua eli 300 vuorokautta vapaata. Karkeasti kolmessa vuodessa lomaa on 140 vuorokautta ja päälle 300 vuorokautta viikonloppuna.
Mielestänne 7pv etelänreissu jätkien kanssa on kyllä mahdoton ajatus perheelliselle?
Tämä se on itseänikin aina naurattanut. Naisen logiikka on niin mahtavaa ja lapsellista.
Sitä ei mikään logiikka muuta, että kun on lapsia hankittu, joku on heistä 24/7 vastuussa. Helppoja se oma vastuu asiasta on sen äidin niskoille kaataa ja siitä päästäänkin alkuperäiseen kysymykseen, että kauanko se nainen logiikoi en viitsii yksin pyörittää arkea ennenkuin iskee ne eropaperit kouraan. Kovasti täällä miehet hinkuu viikko-viikko-systeemiin. Henkisesti krskenkasvuisen miehen, joka roikkuu jätkä porukoissa, kanssa ei kannata suhteeseen ryhtyä . Puhumattakaan että lisääntyy sellaisen kanssa.
Mutta kun kyse on siitä, että naisellakin on mahdollisuus ja lupa mennä. Miesvihassasi haluat kastroida kaikki miehet kotiin?
Jos on lapsia, molemmilla ei ole mahdollisuutta mennä. Siksi pitää sopia. Edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä juhlapäivät (mm. joulu, uusi vuosi, juhannus, vappu, pääsiäinen jne.) vietetään perheen kanssa, jos sellainen kerran on hankittu. Siitähän perheessä on kyse, yhdessä olosta ja yhteisestä elämästä. Sinne "jätkien kanssa" ehtii kyllä muulloinkin. Minusta lisäksi on kyllä aika outoa lähteä ulkomaille ilman perhettään, menköön kavereidensa kanssa kotimaassa.
Entä jos annettaisiin jokaisen perheen ja parin kuitenkin päättää ihan itse sen sijaan, että sanellaan joku ainoa oikea tapa? Kuten aiemmin kirjoitin, meillä ei ole lapsia, mikä tietysti helpottaa elämää, mutta joka tapauksessa emme viiden vuoden aikana ole vielä viettäneet yhtään joulua yhdessä ja se on ollut ihan molempien tahtoma ja hyväksymä tilanne. Samoin ulkomailla matkustellaan myös yksin ja kavereiden kanssa, jos kohde on sellainen ettei kiinnosta toista osapuolta. En ymmärrä miten se eroaisi kotimaassa matkailusta.
Tässä nyt oli kuitenkin kyse lapsiperheistä, eikä jostain lapsettomasta pariskunnasta, joiden on tietenkin todella helppo mennä minne lystäävät. Eli ei taida ihan aihe koskettaa sinua.
Perheelliset eivät voi päättää näitä asioita itse vaan sinä paremmin tiedät mikä esim. minulle ja vaimolleni käy? Pidät ehkä meitä ei-normaaleina olemme sellainen perhe, että minä miehenä matkustan jätkien kanssa kun siltä tuntuu? Vaimo tekee myös näin jos haluaa.
Ylipäätään kiinnostaisi tietää ajatteletteko te "1st class perheet" olevan parempi jos vietätte lähes kaiken ajan perheen ja lasten kanssa? Itse ihmettelen vähän miten monet polttavat sillat takanaan kun saavat miehen ja lapsia. Ilmeisesti ystävät ja tuttavat ovat olleet heille tunteeton "hyödyke" jotka vain korvataan toisilla.
Johan sinulle on monta kertaa sanottu, että jos tämä teidän tyylinne on OK myös vaimollesi, niin sen kuin menet "jätkien" kanssa minne lystäät. Miksi jankkaat? Taitaa olla huono omatunto kuitenkin? Ja tiedoksesi, niitä ystäviä voi kutsua myös yhteisiin illanviettoihin, ei heitä tarvitse hylätä. Ihmetyttää millaisia "jätkiä" sinulla sitten mahtaakaan olla kavereina, jos heitä ei voi kotiin kutsua.
Kumma juttu, että vaikka se teidän mielestä saa olla meille OK niin silti olen kelvoton puoliso SEKÄ vanhempi lapsille. ;-) Jännä miten on vaikeaa myöntää, että on erilaisiakin tapoja olla laadukas aviomies ja isä kuin vain se mallikuva joka päässänne on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut tuota ketjua, mutta kai sen sanoo järkikin, että tilanteet ja parisuhteet vaihtelevat. Olennaista on puhua ja sopia asioista ennen lasten hankkimista.
Meillä on lapseton parisuhde emmekä ole esimerkiksi viettäneet vielä yhtään joulua yhdessä. Ensi vuonna päätin vuokrata itselleni jonkun autiomökin hiljaisuudesta, mies sen sijaan haluaa varmaan viettää uutta vuotta muiden ihmisten parissa ilotulituksia katsellen ja juhlien. Matkoja tehdään sekä yksin että yhdessä.
Kannattaa valita sellainen elämänkumppani, jolla on samanlaiset odotukset parisuhteelle ja perheelle. Silloin voi myös sopia, että tänä vuonna äiti on tietyn ajan lasten kanssa ja isä reissussa, ja seuraavana vuonna päinvastoin.
Juurikin näin. Jos on vaikka yksi lapsi suhteessa niin minkä ihmeen takia sen kanssa pitäisi olla kaksi vanhempaa sidottuna jatkuvasti? Miksi toinen vanhemmista ei voi olla lapsen kanssa kun toisella on menoja ja päinvastoin?
Sen takiako, että toinen tulee kateelliseksi jos toinen pääsee pitämään hauskaa?
Ei mikään ihme, että suurin osa lapsia tehneiden parisuhde päättyy eroon.
Ryyppäjäiset eivät ole mikään "meno", vaan menoja ovat pankissakäynti, lääkärikäynti, työpalaveri jne.
Mutta kun täällä ei vietä ryyppäjäisiä muut kuin sinun miehesi.
Mitäs sinä ja jätkäporukkasi teette, telakoidutte saunassa?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä juhlapäivät (mm. joulu, uusi vuosi, juhannus, vappu, pääsiäinen jne.) vietetään perheen kanssa, jos sellainen kerran on hankittu. Siitähän perheessä on kyse, yhdessä olosta ja yhteisestä elämästä. Sinne "jätkien kanssa" ehtii kyllä muulloinkin. Minusta lisäksi on kyllä aika outoa lähteä ulkomaille ilman perhettään, menköön kavereidensa kanssa kotimaassa.
Entä jos annettaisiin jokaisen perheen ja parin kuitenkin päättää ihan itse sen sijaan, että sanellaan joku ainoa oikea tapa? Kuten aiemmin kirjoitin, meillä ei ole lapsia, mikä tietysti helpottaa elämää, mutta joka tapauksessa emme viiden vuoden aikana ole vielä viettäneet yhtään joulua yhdessä ja se on ollut ihan molempien tahtoma ja hyväksymä tilanne. Samoin ulkomailla matkustellaan myös yksin ja kavereiden kanssa, jos kohde on sellainen ettei kiinnosta toista osapuolta. En ymmärrä miten se eroaisi kotimaassa matkailusta.
Tässä nyt oli kuitenkin kyse lapsiperheistä, eikä jostain lapsettomasta pariskunnasta, joiden on tietenkin todella helppo mennä minne lystäävät. Eli ei taida ihan aihe koskettaa sinua.
Perheelliset eivät voi päättää näitä asioita itse vaan sinä paremmin tiedät mikä esim. minulle ja vaimolleni käy? Pidät ehkä meitä ei-normaaleina olemme sellainen perhe, että minä miehenä matkustan jätkien kanssa kun siltä tuntuu? Vaimo tekee myös näin jos haluaa.
Ylipäätään kiinnostaisi tietää ajatteletteko te "1st class perheet" olevan parempi jos vietätte lähes kaiken ajan perheen ja lasten kanssa? Itse ihmettelen vähän miten monet polttavat sillat takanaan kun saavat miehen ja lapsia. Ilmeisesti ystävät ja tuttavat ovat olleet heille tunteeton "hyödyke" jotka vain korvataan toisilla.
Johan sinulle on monta kertaa sanottu, että jos tämä teidän tyylinne on OK myös vaimollesi, niin sen kuin menet "jätkien" kanssa minne lystäät. Miksi jankkaat? Taitaa olla huono omatunto kuitenkin? Ja tiedoksesi, niitä ystäviä voi kutsua myös yhteisiin illanviettoihin, ei heitä tarvitse hylätä. Ihmetyttää millaisia "jätkiä" sinulla sitten mahtaakaan olla kavereina, jos heitä ei voi kotiin kutsua.
Kumma juttu, että vaikka se teidän mielestä saa olla meille OK niin silti olen kelvoton puoliso SEKÄ vanhempi lapsille. ;-) Jännä miten on vaikeaa myöntää, että on erilaisiakin tapoja olla laadukas aviomies ja isä kuin vain se mallikuva joka päässänne on.
Minun mallikuvani hyvästä miehestä ja isästä ei ole sellainen joka asettaa kaverit perheensä edelle. Sinun vaimollasi voi olla toisenlainen mielipide. Mikä on ongelmasi??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletuksena on, että perhe menee etusijalle, etenkin juhlapyhinä. On myös lapsia kohtaan ikävää, että noin spesiaalina päivänä isä on mieluummin kavereidensa kuin oman perheensä kanssa. Voidaan kyllä kutsua ystäviä kotiimme juhlimaan, mutta suhtautuisin erittäin nihkeästi jos mieheni jättäisi minut juhlapäivänä yksin vastuuseen lapsista. Toki eri pariskunnat sopivat keskenään säännöt joilla pelataan, mutta omalla kohdallani tuo ei olisi OK.
En muutenkaan suhtautuisi mihinkään poikien reissuun suotuisasti lasten ollessa pieniä, sillä en voi aikataulullisesti pyörittää arkea ilman miehen panosta. (Toinen tuo, toinen hakee jne.) Muutenkin mielestäni villit ryyppyreissut kavereiden kanssa on sinkkusmiesten juttuja, perheellisille sitten vähän erilaisia juttuja. En itsekään kunnioituksesta miestäni kohtaan käy tyttöjen kesken Gambiassa ja jätä miestä yksin huolehtimaan kodista ja lapsista. Samoin jätän alastomat kuumatouinnit toisten miesten kanssa ja muut vastaavat välistä, taaskin kunnioituksesta miestäni kohtaan. Mies on kanssani samoilla linjoilla ja häneen pätee samat pelisäännöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, mies toivottavasti kestää sitten senkin että minä menen etelään ilman häntä. Siinä sitten ei jää kauheasti yhteistä lomaa enää jäljelle, joten mikä on funktio yhdessäololle.
Jos lasketaan vaikka kolmen vuoden jaksossa niin ihmisillä on 15 viikkoa vuosilomaa sekä päälle pääsiäisenä ja joulun muut vapaat. Lisäksi kolmessa vuodessa 150 viikonloppua eli 300 vuorokautta vapaata. Karkeasti kolmessa vuodessa lomaa on 140 vuorokautta ja päälle 300 vuorokautta viikonloppuna.
Mielestänne 7pv etelänreissu jätkien kanssa on kyllä mahdoton ajatus perheelliselle?
Kukas sun lapset hoitaa yksin silloin kun huitelet jätkien kanssa etelässä? Kuka ilmeisesti muissakin tilanteissa joutuu kantamaan vastuun kun olet menossa jätkien kanssa? Omituisen kypsymätön ja keskenkasvuinen asenne aikuisella? Ihmisellä jolla on perhe vastuullaan. Ei jatkoon.
Vaimo tietysti. Ihan niinku hoitaa silloinkin jos kuolen, kuten minä hoidan lapset jos vaimo kuolee tai on poissa. Tuleeko sinusta jotenkin vammainen saatuasi miehen ettet osaa yksin olla ja toimia?
Miksi ihmeessä joustaisin omasta elämästäni ja kantaisin yhtäön suurempaa taakkaa yhteisellä vastuulla olevista lapsista pelkästään sen takia, että toinen lapsista vastuussa oleva ihminen haluaa mennä rilluttelemaan homokavereidensa kanssa ? Nuo reissut on suoraan pois perheen yhteisestä arjesta. Jos toinen huoltaja kuolee voi toinen hankkia uuden kumppanin. Mitäs tässä tapauksessa?
Vaikka siksi, että sinun velvollisuus puolisolle on mahdollistaa hänelle hyvä elämä. Tietysti jos miehesi ei halua niin ei sitten, mutta tuo sinun asenteesi "miksi minä tekisin mitään mieheni eteen" on kuvottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, mies toivottavasti kestää sitten senkin että minä menen etelään ilman häntä. Siinä sitten ei jää kauheasti yhteistä lomaa enää jäljelle, joten mikä on funktio yhdessäololle.
Jos lasketaan vaikka kolmen vuoden jaksossa niin ihmisillä on 15 viikkoa vuosilomaa sekä päälle pääsiäisenä ja joulun muut vapaat. Lisäksi kolmessa vuodessa 150 viikonloppua eli 300 vuorokautta vapaata. Karkeasti kolmessa vuodessa lomaa on 140 vuorokautta ja päälle 300 vuorokautta viikonloppuna.
Mielestänne 7pv etelänreissu jätkien kanssa on kyllä mahdoton ajatus perheelliselle?
Kukas sun lapset hoitaa yksin silloin kun huitelet jätkien kanssa etelässä? Kuka ilmeisesti muissakin tilanteissa joutuu kantamaan vastuun kun olet menossa jätkien kanssa? Omituisen kypsymätön ja keskenkasvuinen asenne aikuisella? Ihmisellä jolla on perhe vastuullaan. Ei jatkoon.
Vaimo tietysti. Ihan niinku hoitaa silloinkin jos kuolen, kuten minä hoidan lapset jos vaimo kuolee tai on poissa. Tuleeko sinusta jotenkin vammainen saatuasi miehen ettet osaa yksin olla ja toimia?
Miksi ihmeessä joustaisin omasta elämästäni ja kantaisin yhtäön suurempaa taakkaa yhteisellä vastuulla olevista lapsista pelkästään sen takia, että toinen lapsista vastuussa oleva ihminen haluaa mennä rilluttelemaan homokavereidensa kanssa ? Nuo reissut on suoraan pois perheen yhteisestä arjesta. Jos toinen huoltaja kuolee voi toinen hankkia uuden kumppanin. Mitäs tässä tapauksessa?
Vaikka siksi, että sinun velvollisuus puolisolle on mahdollistaa hänelle hyvä elämä. Tietysti jos miehesi ei halua niin ei sitten, mutta tuo sinun asenteesi "miksi minä tekisin mitään mieheni eteen" on kuvottava.
Edelleen, jos perheessä on lapsia, menevät he ja heidän tarpeensa todellakin puolison "hyvän elämän" edelle. Itsekäs minäminä - asenteesi on kuvottava.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut tuota ketjua, mutta kai sen sanoo järkikin, että tilanteet ja parisuhteet vaihtelevat. Olennaista on puhua ja sopia asioista ennen lasten hankkimista.
Meillä on lapseton parisuhde emmekä ole esimerkiksi viettäneet vielä yhtään joulua yhdessä. Ensi vuonna päätin vuokrata itselleni jonkun autiomökin hiljaisuudesta, mies sen sijaan haluaa varmaan viettää uutta vuotta muiden ihmisten parissa ilotulituksia katsellen ja juhlien. Matkoja tehdään sekä yksin että yhdessä.
Kannattaa valita sellainen elämänkumppani, jolla on samanlaiset odotukset parisuhteelle ja perheelle. Silloin voi myös sopia, että tänä vuonna äiti on tietyn ajan lasten kanssa ja isä reissussa, ja seuraavana vuonna päinvastoin.
Juurikin näin. Jos on vaikka yksi lapsi suhteessa niin minkä ihmeen takia sen kanssa pitäisi olla kaksi vanhempaa sidottuna jatkuvasti? Miksi toinen vanhemmista ei voi olla lapsen kanssa kun toisella on menoja ja päinvastoin?
Sen takiako, että toinen tulee kateelliseksi jos toinen pääsee pitämään hauskaa?
Ei mikään ihme, että suurin osa lapsia tehneiden parisuhde päättyy eroon.
Ryyppäjäiset eivät ole mikään "meno", vaan menoja ovat pankissakäynti, lääkärikäynti, työpalaveri jne.
Täy-tyy sa-no-a, et-tä en yh-tään ih-met-te-le, et-tä mo-ni suh-de päät-tyy e-roon.
Elämäsi on ilmeisesti työ, koti ja "menot" eli laskun maksu verkkopankissa ja ruokakaupassa käynti :D
En itse viitsisi vanhentua noin tylsästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, mies toivottavasti kestää sitten senkin että minä menen etelään ilman häntä. Siinä sitten ei jää kauheasti yhteistä lomaa enää jäljelle, joten mikä on funktio yhdessäololle.
Jos lasketaan vaikka kolmen vuoden jaksossa niin ihmisillä on 15 viikkoa vuosilomaa sekä päälle pääsiäisenä ja joulun muut vapaat. Lisäksi kolmessa vuodessa 150 viikonloppua eli 300 vuorokautta vapaata. Karkeasti kolmessa vuodessa lomaa on 140 vuorokautta ja päälle 300 vuorokautta viikonloppuna.
Mielestänne 7pv etelänreissu jätkien kanssa on kyllä mahdoton ajatus perheelliselle?
Tämä se on itseänikin aina naurattanut. Naisen logiikka on niin mahtavaa ja lapsellista.
Sitä ei mikään logiikka muuta, että kun on lapsia hankittu, joku on heistä 24/7 vastuussa. Helppoja se oma vastuu asiasta on sen äidin niskoille kaataa ja siitä päästäänkin alkuperäiseen kysymykseen, että kauanko se nainen logiikoi en viitsii yksin pyörittää arkea ennenkuin iskee ne eropaperit kouraan. Kovasti täällä miehet hinkuu viikko-viikko-systeemiin. Henkisesti krskenkasvuisen miehen, joka roikkuu jätkä porukoissa, kanssa ei kannata suhteeseen ryhtyä . Puhumattakaan että lisääntyy sellaisen kanssa.
Mutta kun kyse on siitä, että naisellakin on mahdollisuus ja lupa mennä. Miesvihassasi haluat kastroida kaikki miehet kotiin?
Jos on lapsia, molemmilla ei ole mahdollisuutta mennä. Siksi pitää sopia. Edelleen.
Miksi pitäisi sopia, etukäteen? Edelleenkin, meillä mennään pääasiassa "ilmoitusluontoisesti".
Olemme siis huonoja vanhempia ja puolisoita? Ainakin sinä olet paljon laadukkaampi ihminen kun elämäsi on täynnä lupia ja sopimisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen ollessa kyseessä ilman lapsia, on totta kai paljon väljempää se oma meneminen. Uuden vuoden haluaisin kyllä silti viettää yhdessä, vaikkapa niiden kavereiden kanssa juhlimassa, mutta sinne mentäisiin yhdessä. Miksi juuri erityisesti tällaiset juhlapäivät haluisi viettää erikseen kumppanistaan?
Ja tämän kaiken jälkeen sanon vielä, että kyllä, on erittäin tärkeää saada sitä omaan aikaa aina joskus. Parisuhteessa tottakai omaa aikaa on paljonkin, perhe-elämässä pitää punnita kokonaisuus ja ajankäyttö paljon tarkemmin.
t.nainen
Jos vaikka on erilaiset tarpeet niiden viettämisen suhteen? Toinen haluaa juhlia ilotulitusraketteja katsellen porukassa ja toinen hiljentyä reflektoimaan kulunutta vuotta ja toiveitaan uudelle vuodelle hiljaisuudessa?
Eikö silloin voi tehdä kompromissia ja viettää vaikka yhden vuoden reflektoiden, ja seuraavana vuonna ammuskella raketteja porukassa. Näinhän aikuiset toimii, mukautuen siihen että aina ja joka kerta ei voi mennä oman mielen mukaan, mutta silti voi olla kivaa.
Voi, mutta miksi ei voi myös viettää välillä uuttavuotta erikseen? Mitä pahaa siinä olisi? Ja huom. nyt ei ole puhe lupausten rikkomisesta vaan siitä, että toinen ilmaisee hyvissä ajoin ennen seuraavaa uuttavuotta omat tarpeensa ja toinen voi puolestaan kertoa omansa ja sitten yhteisesti sovitaan, että tänä vuonna vietetään uv erikseen? Tästä keskustelusta saa sellaisen käsityksen, että joku myyttinen av-instanssi on päättänyt, että uv on kansallinen juhlapäivä, jota ei saa viettää erikseen. Näinhän ei ole.
Nämä asiathan tietysti keskustellaan ENNEN lastentekoa selväksi, eiköstä niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä juhlapäivät (mm. joulu, uusi vuosi, juhannus, vappu, pääsiäinen jne.) vietetään perheen kanssa, jos sellainen kerran on hankittu. Siitähän perheessä on kyse, yhdessä olosta ja yhteisestä elämästä. Sinne "jätkien kanssa" ehtii kyllä muulloinkin. Minusta lisäksi on kyllä aika outoa lähteä ulkomaille ilman perhettään, menköön kavereidensa kanssa kotimaassa.
Entä jos annettaisiin jokaisen perheen ja parin kuitenkin päättää ihan itse sen sijaan, että sanellaan joku ainoa oikea tapa? Kuten aiemmin kirjoitin, meillä ei ole lapsia, mikä tietysti helpottaa elämää, mutta joka tapauksessa emme viiden vuoden aikana ole vielä viettäneet yhtään joulua yhdessä ja se on ollut ihan molempien tahtoma ja hyväksymä tilanne. Samoin ulkomailla matkustellaan myös yksin ja kavereiden kanssa, jos kohde on sellainen ettei kiinnosta toista osapuolta. En ymmärrä miten se eroaisi kotimaassa matkailusta.
Tässä nyt oli kuitenkin kyse lapsiperheistä, eikä jostain lapsettomasta pariskunnasta, joiden on tietenkin todella helppo mennä minne lystäävät. Eli ei taida ihan aihe koskettaa sinua.
Perheelliset eivät voi päättää näitä asioita itse vaan sinä paremmin tiedät mikä esim. minulle ja vaimolleni käy? Pidät ehkä meitä ei-normaaleina olemme sellainen perhe, että minä miehenä matkustan jätkien kanssa kun siltä tuntuu? Vaimo tekee myös näin jos haluaa.
Ylipäätään kiinnostaisi tietää ajatteletteko te "1st class perheet" olevan parempi jos vietätte lähes kaiken ajan perheen ja lasten kanssa? Itse ihmettelen vähän miten monet polttavat sillat takanaan kun saavat miehen ja lapsia. Ilmeisesti ystävät ja tuttavat ovat olleet heille tunteeton "hyödyke" jotka vain korvataan toisilla.
Johan sinulle on monta kertaa sanottu, että jos tämä teidän tyylinne on OK myös vaimollesi, niin sen kuin menet "jätkien" kanssa minne lystäät. Miksi jankkaat? Taitaa olla huono omatunto kuitenkin? Ja tiedoksesi, niitä ystäviä voi kutsua myös yhteisiin illanviettoihin, ei heitä tarvitse hylätä. Ihmetyttää millaisia "jätkiä" sinulla sitten mahtaakaan olla kavereina, jos heitä ei voi kotiin kutsua.
Kumma juttu, että vaikka se teidän mielestä saa olla meille OK niin silti olen kelvoton puoliso SEKÄ vanhempi lapsille. ;-) Jännä miten on vaikeaa myöntää, että on erilaisiakin tapoja olla laadukas aviomies ja isä kuin vain se mallikuva joka päässänne on.
Minun mallikuvani hyvästä miehestä ja isästä ei ole sellainen joka asettaa kaverit perheensä edelle. Sinun vaimollasi voi olla toisenlainen mielipide. Mikä on ongelmasi??
Millä perusteella olen asettanut kaverit perheen edelle? Kerro ihan tarkasti kun en ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut tuota ketjua, mutta kai sen sanoo järkikin, että tilanteet ja parisuhteet vaihtelevat. Olennaista on puhua ja sopia asioista ennen lasten hankkimista.
Meillä on lapseton parisuhde emmekä ole esimerkiksi viettäneet vielä yhtään joulua yhdessä. Ensi vuonna päätin vuokrata itselleni jonkun autiomökin hiljaisuudesta, mies sen sijaan haluaa varmaan viettää uutta vuotta muiden ihmisten parissa ilotulituksia katsellen ja juhlien. Matkoja tehdään sekä yksin että yhdessä.
Kannattaa valita sellainen elämänkumppani, jolla on samanlaiset odotukset parisuhteelle ja perheelle. Silloin voi myös sopia, että tänä vuonna äiti on tietyn ajan lasten kanssa ja isä reissussa, ja seuraavana vuonna päinvastoin.
Juurikin näin. Jos on vaikka yksi lapsi suhteessa niin minkä ihmeen takia sen kanssa pitäisi olla kaksi vanhempaa sidottuna jatkuvasti? Miksi toinen vanhemmista ei voi olla lapsen kanssa kun toisella on menoja ja päinvastoin?
Sen takiako, että toinen tulee kateelliseksi jos toinen pääsee pitämään hauskaa?
Ei mikään ihme, että suurin osa lapsia tehneiden parisuhde päättyy eroon.
Ryyppäjäiset eivät ole mikään "meno", vaan menoja ovat pankissakäynti, lääkärikäynti, työpalaveri jne.
Mutta kun täällä ei vietä ryyppäjäisiä muut kuin sinun miehesi.
Mitäs sinä ja jätkäporukkasi teette, telakoidutte saunassa?
-eri
Kylläpäs nyt osui hermoon. Minä olen edelleen nainen, joka viettää todennäköisesti seuraavan uudenvuoden yksin hiljaisuudessa, jos puolisollani ei ole mitään sitä vastaan, että hän jää kotiin juhlimaan kaveriperheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, mies toivottavasti kestää sitten senkin että minä menen etelään ilman häntä. Siinä sitten ei jää kauheasti yhteistä lomaa enää jäljelle, joten mikä on funktio yhdessäololle.
Jos lasketaan vaikka kolmen vuoden jaksossa niin ihmisillä on 15 viikkoa vuosilomaa sekä päälle pääsiäisenä ja joulun muut vapaat. Lisäksi kolmessa vuodessa 150 viikonloppua eli 300 vuorokautta vapaata. Karkeasti kolmessa vuodessa lomaa on 140 vuorokautta ja päälle 300 vuorokautta viikonloppuna.
Mielestänne 7pv etelänreissu jätkien kanssa on kyllä mahdoton ajatus perheelliselle?
Tämä se on itseänikin aina naurattanut. Naisen logiikka on niin mahtavaa ja lapsellista.
Sitä ei mikään logiikka muuta, että kun on lapsia hankittu, joku on heistä 24/7 vastuussa. Helppoja se oma vastuu asiasta on sen äidin niskoille kaataa ja siitä päästäänkin alkuperäiseen kysymykseen, että kauanko se nainen logiikoi en viitsii yksin pyörittää arkea ennenkuin iskee ne eropaperit kouraan. Kovasti täällä miehet hinkuu viikko-viikko-systeemiin. Henkisesti krskenkasvuisen miehen, joka roikkuu jätkä porukoissa, kanssa ei kannata suhteeseen ryhtyä . Puhumattakaan että lisääntyy sellaisen kanssa.
Mutta kun kyse on siitä, että naisellakin on mahdollisuus ja lupa mennä. Miesvihassasi haluat kastroida kaikki miehet kotiin?
Jos on lapsia, molemmilla ei ole mahdollisuutta mennä. Siksi pitää sopia. Edelleen.
Miksi pitäisi sopia, etukäteen? Edelleenkin, meillä mennään pääasiassa "ilmoitusluontoisesti".
Olemme siis huonoja vanhempia ja puolisoita? Ainakin sinä olet paljon laadukkaampi ihminen kun elämäsi on täynnä lupia ja sopimisia?
Taidat nyt vain jankata jankkaamiseen ilosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut tuota ketjua, mutta kai sen sanoo järkikin, että tilanteet ja parisuhteet vaihtelevat. Olennaista on puhua ja sopia asioista ennen lasten hankkimista.
Meillä on lapseton parisuhde emmekä ole esimerkiksi viettäneet vielä yhtään joulua yhdessä. Ensi vuonna päätin vuokrata itselleni jonkun autiomökin hiljaisuudesta, mies sen sijaan haluaa varmaan viettää uutta vuotta muiden ihmisten parissa ilotulituksia katsellen ja juhlien. Matkoja tehdään sekä yksin että yhdessä.
Kannattaa valita sellainen elämänkumppani, jolla on samanlaiset odotukset parisuhteelle ja perheelle. Silloin voi myös sopia, että tänä vuonna äiti on tietyn ajan lasten kanssa ja isä reissussa, ja seuraavana vuonna päinvastoin.
Juurikin näin. Jos on vaikka yksi lapsi suhteessa niin minkä ihmeen takia sen kanssa pitäisi olla kaksi vanhempaa sidottuna jatkuvasti? Miksi toinen vanhemmista ei voi olla lapsen kanssa kun toisella on menoja ja päinvastoin?
Sen takiako, että toinen tulee kateelliseksi jos toinen pääsee pitämään hauskaa?
Ei mikään ihme, että suurin osa lapsia tehneiden parisuhde päättyy eroon.
Koska ollaan perhe, eikä yksinhuoltajia. Perheet yleensä viettää juhlat yhdessä. Arkisin sovitellaan ja järjestellään ne omat meno niin ettei niistä toiselle aikuiselle ja perheelle koidu liian suurta rasitusta.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että aika monessa perheessä toinen vanhemmista on töissä juhlapyhinä?
Jos saisi valita, haluaisiko se, joka joutuu olemaan töissä, olla perheensä kanssa vai ei? Monilla aloillahan juhlapäivistä saa parempaa liksaa, joten sekin työskentely koituu perheen hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä juhlapäivät (mm. joulu, uusi vuosi, juhannus, vappu, pääsiäinen jne.) vietetään perheen kanssa, jos sellainen kerran on hankittu. Siitähän perheessä on kyse, yhdessä olosta ja yhteisestä elämästä. Sinne "jätkien kanssa" ehtii kyllä muulloinkin. Minusta lisäksi on kyllä aika outoa lähteä ulkomaille ilman perhettään, menköön kavereidensa kanssa kotimaassa.
Entä jos annettaisiin jokaisen perheen ja parin kuitenkin päättää ihan itse sen sijaan, että sanellaan joku ainoa oikea tapa? Kuten aiemmin kirjoitin, meillä ei ole lapsia, mikä tietysti helpottaa elämää, mutta joka tapauksessa emme viiden vuoden aikana ole vielä viettäneet yhtään joulua yhdessä ja se on ollut ihan molempien tahtoma ja hyväksymä tilanne. Samoin ulkomailla matkustellaan myös yksin ja kavereiden kanssa, jos kohde on sellainen ettei kiinnosta toista osapuolta. En ymmärrä miten se eroaisi kotimaassa matkailusta.
Tässä nyt oli kuitenkin kyse lapsiperheistä, eikä jostain lapsettomasta pariskunnasta, joiden on tietenkin todella helppo mennä minne lystäävät. Eli ei taida ihan aihe koskettaa sinua.
Perheelliset eivät voi päättää näitä asioita itse vaan sinä paremmin tiedät mikä esim. minulle ja vaimolleni käy? Pidät ehkä meitä ei-normaaleina olemme sellainen perhe, että minä miehenä matkustan jätkien kanssa kun siltä tuntuu? Vaimo tekee myös näin jos haluaa.
Ylipäätään kiinnostaisi tietää ajatteletteko te "1st class perheet" olevan parempi jos vietätte lähes kaiken ajan perheen ja lasten kanssa? Itse ihmettelen vähän miten monet polttavat sillat takanaan kun saavat miehen ja lapsia. Ilmeisesti ystävät ja tuttavat ovat olleet heille tunteeton "hyödyke" jotka vain korvataan toisilla.
Johan sinulle on monta kertaa sanottu, että jos tämä teidän tyylinne on OK myös vaimollesi, niin sen kuin menet "jätkien" kanssa minne lystäät. Miksi jankkaat? Taitaa olla huono omatunto kuitenkin? Ja tiedoksesi, niitä ystäviä voi kutsua myös yhteisiin illanviettoihin, ei heitä tarvitse hylätä. Ihmetyttää millaisia "jätkiä" sinulla sitten mahtaakaan olla kavereina, jos heitä ei voi kotiin kutsua.
Kumma juttu, että vaikka se teidän mielestä saa olla meille OK niin silti olen kelvoton puoliso SEKÄ vanhempi lapsille. ;-) Jännä miten on vaikeaa myöntää, että on erilaisiakin tapoja olla laadukas aviomies ja isä kuin vain se mallikuva joka päässänne on.
Minun mallikuvani hyvästä miehestä ja isästä ei ole sellainen joka asettaa kaverit perheensä edelle. Sinun vaimollasi voi olla toisenlainen mielipide. Mikä on ongelmasi??
Millä perusteella olen asettanut kaverit perheen edelle? Kerro ihan tarkasti kun en ymmärrä?
Joo, en uskokaan että ymmärrät. Johan tässä on monta sivua jauhettu, mutta sinä et vaan ymmärrä. Ei voi mitään.
Meillä meni ainakin nyt uusivuosi erillään, koska minua ei huvittanut mennä minnekään. Emäntä sitten lasten kanssa lähti siskolleen, eikä siinä mitään ongelmaa ollut. Eikä olisi ollut toisinkaanpäin.
Riippuu siis naisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä juhlapäivät (mm. joulu, uusi vuosi, juhannus, vappu, pääsiäinen jne.) vietetään perheen kanssa, jos sellainen kerran on hankittu. Siitähän perheessä on kyse, yhdessä olosta ja yhteisestä elämästä. Sinne "jätkien kanssa" ehtii kyllä muulloinkin. Minusta lisäksi on kyllä aika outoa lähteä ulkomaille ilman perhettään, menköön kavereidensa kanssa kotimaassa.
Entä jos annettaisiin jokaisen perheen ja parin kuitenkin päättää ihan itse sen sijaan, että sanellaan joku ainoa oikea tapa? Kuten aiemmin kirjoitin, meillä ei ole lapsia, mikä tietysti helpottaa elämää, mutta joka tapauksessa emme viiden vuoden aikana ole vielä viettäneet yhtään joulua yhdessä ja se on ollut ihan molempien tahtoma ja hyväksymä tilanne. Samoin ulkomailla matkustellaan myös yksin ja kavereiden kanssa, jos kohde on sellainen ettei kiinnosta toista osapuolta. En ymmärrä miten se eroaisi kotimaassa matkailusta.
Tässä nyt oli kuitenkin kyse lapsiperheistä, eikä jostain lapsettomasta pariskunnasta, joiden on tietenkin todella helppo mennä minne lystäävät. Eli ei taida ihan aihe koskettaa sinua.
Perheelliset eivät voi päättää näitä asioita itse vaan sinä paremmin tiedät mikä esim. minulle ja vaimolleni käy? Pidät ehkä meitä ei-normaaleina olemme sellainen perhe, että minä miehenä matkustan jätkien kanssa kun siltä tuntuu? Vaimo tekee myös näin jos haluaa.
Ylipäätään kiinnostaisi tietää ajatteletteko te "1st class perheet" olevan parempi jos vietätte lähes kaiken ajan perheen ja lasten kanssa? Itse ihmettelen vähän miten monet polttavat sillat takanaan kun saavat miehen ja lapsia. Ilmeisesti ystävät ja tuttavat ovat olleet heille tunteeton "hyödyke" jotka vain korvataan toisilla.
Johan sinulle on monta kertaa sanottu, että jos tämä teidän tyylinne on OK myös vaimollesi, niin sen kuin menet "jätkien" kanssa minne lystäät. Miksi jankkaat? Taitaa olla huono omatunto kuitenkin? Ja tiedoksesi, niitä ystäviä voi kutsua myös yhteisiin illanviettoihin, ei heitä tarvitse hylätä. Ihmetyttää millaisia "jätkiä" sinulla sitten mahtaakaan olla kavereina, jos heitä ei voi kotiin kutsua.
Kumma juttu, että vaikka se teidän mielestä saa olla meille OK niin silti olen kelvoton puoliso SEKÄ vanhempi lapsille. ;-) Jännä miten on vaikeaa myöntää, että on erilaisiakin tapoja olla laadukas aviomies ja isä kuin vain se mallikuva joka päässänne on.
Minun mallikuvani hyvästä miehestä ja isästä ei ole sellainen joka asettaa kaverit perheensä edelle. Sinun vaimollasi voi olla toisenlainen mielipide. Mikä on ongelmasi??
Millä perusteella olen asettanut kaverit perheen edelle? Kerro ihan tarkasti kun en ymmärrä?
Joo, en uskokaan että ymmärrät. Johan tässä on monta sivua jauhettu, mutta sinä et vaan ymmärrä. Ei voi mitään.
Ei vaan sinä et nyt halua myöntää, että sellaisiakin onnellisia perheitä on olemassa jossa nainen ja lapset eivät ole miehelle koko elämä ja kaikki, aina ja joka tilanteessa ei pyöri heidän ympärillä. Nähtävästi tämä aihe saa naiset pillastumaan koska teidän ensi sijainen tarve maailmassa on näköjään kelvata miehelle ja synnyttää lapsia. Jos miehelle on erillistä kivaa niin tammat korskuu takajaloillaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen ollessa kyseessä ilman lapsia, on totta kai paljon väljempää se oma meneminen. Uuden vuoden haluaisin kyllä silti viettää yhdessä, vaikkapa niiden kavereiden kanssa juhlimassa, mutta sinne mentäisiin yhdessä. Miksi juuri erityisesti tällaiset juhlapäivät haluisi viettää erikseen kumppanistaan?
Ja tämän kaiken jälkeen sanon vielä, että kyllä, on erittäin tärkeää saada sitä omaan aikaa aina joskus. Parisuhteessa tottakai omaa aikaa on paljonkin, perhe-elämässä pitää punnita kokonaisuus ja ajankäyttö paljon tarkemmin.
t.nainen
Jos vaikka on erilaiset tarpeet niiden viettämisen suhteen? Toinen haluaa juhlia ilotulitusraketteja katsellen porukassa ja toinen hiljentyä reflektoimaan kulunutta vuotta ja toiveitaan uudelle vuodelle hiljaisuudessa?
Eikö silloin voi tehdä kompromissia ja viettää vaikka yhden vuoden reflektoiden, ja seuraavana vuonna ammuskella raketteja porukassa. Näinhän aikuiset toimii, mukautuen siihen että aina ja joka kerta ei voi mennä oman mielen mukaan, mutta silti voi olla kivaa.
Voi, mutta miksi ei voi myös viettää välillä uuttavuotta erikseen? Mitä pahaa siinä olisi? Ja huom. nyt ei ole puhe lupausten rikkomisesta vaan siitä, että toinen ilmaisee hyvissä ajoin ennen seuraavaa uuttavuotta omat tarpeensa ja toinen voi puolestaan kertoa omansa ja sitten yhteisesti sovitaan, että tänä vuonna vietetään uv erikseen? Tästä keskustelusta saa sellaisen käsityksen, että joku myyttinen av-instanssi on päättänyt, että uv on kansallinen juhlapäivä, jota ei saa viettää erikseen. Näinhän ei ole.
Nämä asiathan tietysti keskustellaan ENNEN lastentekoa selväksi, eiköstä niin?
Toivottavasti. Toivottavasti myös se nainen sitten muistaa ennen raskautumista sanoa, että yhtään ainutta uutta vuotta et sitten elämäsi aikana vietä enää kuten itse haluaisit ja tästä asiasta ei voi neuvotella. Jotenkin tuntuu että taitaa aika monelta jäädä näin suorat ehdot ja määräykset ääneen sanomatta...
Eli molempien osapuolten on pakko olla himassa jatkuvasti, koska toinen osapuoli tulee kateelliseksi toisen menoista? Mitään muuta järkiselitystä ei ole, koska yhden lapsen hoitoon ei tarvita kahta aikuista ihmistä samaan aikaan. Eipä mikään ihme, että suurin osa teistä lisääntyjistä eroaa, kun tuollaista tervanjuontia yhteiselonne on.