Onko totta, että naiset jättävät/hylkäävät miehen/suhteen jos mies ei "jätä lähes kaikkea entistä elämäänsä"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, mies toivottavasti kestää sitten senkin että minä menen etelään ilman häntä. Siinä sitten ei jää kauheasti yhteistä lomaa enää jäljelle, joten mikä on funktio yhdessäololle.

Jos lasketaan vaikka kolmen vuoden jaksossa niin ihmisillä on 15 viikkoa vuosilomaa sekä päälle pääsiäisenä ja joulun muut vapaat. Lisäksi kolmessa vuodessa 150 viikonloppua eli 300 vuorokautta vapaata. Karkeasti kolmessa vuodessa lomaa on 140 vuorokautta ja päälle 300 vuorokautta viikonloppuna.

Mielestänne 7pv etelänreissu jätkien kanssa on kyllä mahdoton ajatus perheelliselle?

Tämä se on itseänikin aina naurattanut. Naisen logiikka on niin mahtavaa ja lapsellista.

Sitä ei mikään logiikka muuta, että kun on lapsia hankittu, joku on heistä 24/7 vastuussa. Helppoja se oma vastuu asiasta on sen äidin niskoille kaataa ja siitä päästäänkin alkuperäiseen kysymykseen, että kauanko se nainen logiikoi en viitsii yksin pyörittää arkea ennenkuin iskee ne eropaperit kouraan. Kovasti täällä miehet hinkuu viikko-viikko-systeemiin. Henkisesti krskenkasvuisen miehen, joka roikkuu jätkä porukoissa, kanssa ei kannata suhteeseen ryhtyä . Puhumattakaan että lisääntyy sellaisen kanssa.

Mutta kun kyse on siitä, että naisellakin on mahdollisuus ja lupa mennä. Miesvihassasi haluat kastroida kaikki miehet kotiin?

Kunnon aikuinen mies ja vastuullinen perheenisä haluaa ihan itse viettää aikaa kumppaninsa ja lastensa kanssa ja ajattelee ihan itse mikä on sille omalle perheelle on parasta. Mikäli haluat jatkaa sinkkuelämää ja mennä niinkuin lystäät niin miksi ihmeessä hankkisit sen perheen? Silloin et ole vastuussa muista kuin itsestäsi. Miksi näillä teini-ikään juuttuneilla jonneilla on niin kiire sitoutua ja lisääntyä jos sitten kun se perhe on saatu, se vastuullinen aikuisen elämä ei kiinnosta ja on kastroimista vaatia se oma vastuu vanhempana kantamaan?

No jos kaksi ihmistä on yhdessä niin on kohtuullista että he etsivät yhteisen tavan olla yhdessä, jos mies esim korjaa autoja tallissa valveillaoloajasta 90% ennen parisuhdetta ja mahdollisia lapsia niin lienee kaikille selvää että mies joutuu muuttamaan tapojaan viimeistään lapsen synnyttyä. Samoin jos nainen vaikka shoppailee paljon hän joutuu luopumaan osasta shoppiailuajasta koska muuten ei ole yhteistä aikaa.

Meillä miehellä oli aikaa vieväharrastus kun aloimme olemaan yhdessä. Hän vähensi harrasrukseensa käyttämäänsä aikaa mutta jatkoi kyllä. Sitten syntyi kaksoset ja mies ei käytännössä kerennyt harrastuksiin 2 vuoteen lainkaan. Kaikki aika meni meillä kotiin, lapsiin jne.

Nyt lapset koululaisia ja mies voi taas harrastaa. Tosin ei yhtäpaljoa kuin sinkkuna edelleenkään. Ja välillä ottaa lapsia mukaan harrastuksiin.

Mielestäni usein on kyse siitä että kummankin täytyy sovittaa elämänsä yhteiseen elämään sopivaksi ja tilanteen mukaan. Kun petheessä on pieniä lapsia/muuta aikaa vaativaa täytyy aikuisten osata mukautua tilanteeseen. Välillä ei vaan voi lähteä kaveriden kanssa ryyppäämään/ulkomaille vaikka mieli tekisi. Mutta ei kaikesta tarvi luopua tietenkään mutta tilanteisiin täytyy sopeutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla se tuossa ketjussa jankannut mies. Minun mielestäni juhlapäivinä, kuten uuden vuoden aattona tai juhannuksena ollaan perheen kanssa ja samaa mieltä tuntui olevan moni muukin. Itse asiassa KAIKKI muut paitsi sinä.

Uudenvuoden aatto = juhlapäivä? Pääsiäinen, wappu, kesäloma, syysloma, talviloma. Välipäivät ja tapanintanssit? Arjen jälkeen viikonloput, kaikki ovat vissiin spesiaalia että syytä olla perheen kanssa? Kaikkina juhlina ja aina, muuten on mieslapsi joka on huono isä ja puoliso?

Minut muuten leimattiin huonoksi vanhemmaksi sekä puolisoksi kun sanoin, että lähden reissulle lähes omalla ilmoituksella, vaimo lähtee kun haluaa. Ilmeisesti pitäisi "naisen edessä ilmentää enemmän nöyryyttä"? Anella lupia?

Kyllä sen naisenkin aivan samalla tavalla pitää mun mielestä suunnittelella yhdessä miehen kanssa juhlapäiviä, jos vietetään perhe-elämää. Ja kysellä että sopisiko näin. Samat säännöt tottakai molemmille. Jos teidän suhteessa toimii tuo yksipuolinen ilmoitus ja se on molemmille ok, niin hyvä. Useimmalle perheelle tuollainen vaan ei kuulosta toimivalta ratkaisulta. Mutta ihmisiä on toki niin erilaisia.

Valitettavasti tulee kyllä mieleen, että onko teillä kotona nainen kuitenkin vähän alistetussa asemassa, kun kirjoitat tyyliin "anella naiselta lupia"...? Toki jos sinäkin jäät mukisematta joulunpyhiksi lasten kanssa kun puolisosi ilmoittaa että lähtee tänä vuonna ystävättären kanssa Alpeille laskettelemaan, niin mikäs siinä sitten. (Ehkä hän ei tosin tekisi noin, tosin kuin sinä, vaan haluaa jakaa lastensa kanssa tärkeät juhlat? Vai kuinka on?) Väistämättä tulee mieleen, että toisen vanhemman täytyy olla se tasapainottava tekijä prheessä, joka sitten elää enemmän lasten ehdoilla kun toinen huitelee milloin missäkin "omalla ilmoituksella".

Eli kysymys sulle:

Onko puolisosi todella lähtenyt omalla ilmoituksella juhlapyhinä omille reissuilleen ja jättänyt lapset sun huostaan keskustelematta ensin sun kanssa asiasta? Oletko itse toiminut vastaavalla tavalla? Ja meneekö nämä menot teillä tasan?

Ja tosiaan jos teillä sujuu yhteispeli noin, ja lapsilla on turvallinen hyvä koti, ja puolisosi on myös tyyytyväinen järjesteyyn, niin ei mulla siihen ole mukisemista. Itse en tuollaisesta pitäisi ollenkaan ja suurin osa perheellisistä on ilmeisimminkin mun kanssa samoilla linjoilla.

On lähtenyt, kirjaa en ole pitänyt että monesti, minne ja kumpi enemmän. Se on epärelevanttia koska on lupa mennä, se tässä on pointti. Vai meinaatko, että naisen pitäisi voida kahlita mies kotiin koska "en mäkään halua olla ilman teitä"?

Ei ole ollenkaan merkityksetöntä. Helposti tuossa käy niin, että kun toinen (esim. mies) kovasti käyttää noista "oikeuksia", niin siinä tapahtuu silla tavalla käänteisesti, että se mies toiminnallaan "kahlitsee" sen naisen sinne kotiin. Eli sinuna pitäisin huolen siitä, että kun kovasti näytät pitävään huolen omista vapauksistasi ja oikeuksistasi, niin huolehtisit myös siitä, ettet samalla tallo kumppanin vastaavia vapauksia ja oikeuksia. Eli rautalangasta: Pelkäät niin kovin ettet olisi tossun alla, eikä vaimo määräile, että susta itsestä tuleekin se autoritäärinen pomottaja.

Kirjoitinhan myös, että jos teillä sujuu yhteispeli ja perhe-elämä omilla säännöillänne hyvin, niin ei mulla sitä vastan mitään ole. Itse en lähtisi kylläkään noilla pelisäännöillä perhe-elämään. Haluaisin, että asioista keskustellaan yhdessä etukäteen. Eikä kumpikaan määräile yksipuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä juhlapäivät (mm. joulu, uusi vuosi, juhannus, vappu, pääsiäinen jne.) vietetään perheen kanssa, jos sellainen kerran on hankittu. Siitähän perheessä on kyse, yhdessä olosta ja yhteisestä elämästä. Sinne "jätkien kanssa" ehtii kyllä muulloinkin. Minusta lisäksi on kyllä aika outoa lähteä ulkomaille ilman perhettään, menköön kavereidensa kanssa kotimaassa.

Entä jos annettaisiin jokaisen perheen ja parin kuitenkin päättää ihan itse sen sijaan, että sanellaan joku ainoa oikea tapa? Kuten aiemmin kirjoitin, meillä ei ole lapsia, mikä tietysti helpottaa elämää, mutta joka tapauksessa emme viiden vuoden aikana ole vielä viettäneet yhtään joulua yhdessä ja se on ollut ihan molempien tahtoma ja hyväksymä tilanne. Samoin ulkomailla matkustellaan myös yksin ja kavereiden kanssa, jos kohde on sellainen ettei kiinnosta toista osapuolta. En ymmärrä miten se eroaisi kotimaassa matkailusta.

Tässä nyt oli kuitenkin kyse lapsiperheistä, eikä jostain lapsettomasta pariskunnasta, joiden on tietenkin todella helppo mennä minne lystäävät. Eli ei taida ihan aihe koskettaa sinua.

Perheelliset eivät voi päättää näitä asioita itse vaan sinä paremmin tiedät mikä esim. minulle ja vaimolleni käy? Pidät ehkä meitä ei-normaaleina olemme sellainen perhe, että minä miehenä matkustan jätkien kanssa kun siltä tuntuu? Vaimo tekee myös näin jos haluaa.

Ylipäätään kiinnostaisi tietää ajatteletteko te "1st class perheet" olevan parempi jos vietätte lähes kaiken ajan perheen ja lasten kanssa? Itse ihmettelen vähän miten monet polttavat sillat takanaan kun saavat miehen ja lapsia. Ilmeisesti ystävät ja tuttavat ovat olleet heille tunteeton "hyödyke" jotka vain korvataan toisilla.

Johan sinulle on monta kertaa sanottu, että jos tämä teidän tyylinne on OK myös vaimollesi, niin sen kuin menet "jätkien" kanssa minne lystäät. Miksi jankkaat? Taitaa olla huono omatunto kuitenkin? Ja tiedoksesi, niitä ystäviä voi kutsua myös yhteisiin illanviettoihin, ei heitä tarvitse hylätä. Ihmetyttää millaisia "jätkiä" sinulla sitten mahtaakaan olla kavereina, jos heitä ei voi kotiin kutsua.

Kumma juttu, että vaikka se teidän mielestä saa olla meille OK niin silti olen kelvoton puoliso SEKÄ vanhempi lapsille. ;-) Jännä miten on vaikeaa myöntää, että on erilaisiakin tapoja olla laadukas aviomies ja isä kuin vain se mallikuva joka päässänne on.

Minun mallikuvani hyvästä miehestä ja isästä ei ole sellainen joka asettaa kaverit perheensä edelle. Sinun vaimollasi voi olla toisenlainen mielipide. Mikä on ongelmasi??

Millä perusteella olen asettanut kaverit perheen edelle? Kerro ihan tarkasti kun en ymmärrä?

Joo, en uskokaan että ymmärrät. Johan tässä on monta sivua jauhettu, mutta sinä et vaan ymmärrä. Ei voi mitään.

Ei vaan sinä et nyt halua myöntää, että sellaisiakin onnellisia perheitä on olemassa jossa nainen ja lapset eivät ole miehelle koko elämä ja kaikki, aina ja joka tilanteessa ei pyöri heidän ympärillä. Nähtävästi tämä aihe saa naiset pillastumaan koska teidän ensi sijainen tarve maailmassa on näköjään kelvata miehelle ja synnyttää lapsia. Jos miehelle on erillistä kivaa niin tammat korskuu takajaloillaan :D

Sinun perheesi on kaukana onnellisesta ja vaimosi on tyhmä lapanen tai muuten täysin kynnysmatto. Joskus vaan pikkujuttukin voi kamelin selän katkaista silti. Itse en tollasta jankkaketjun katselisi päivääkään.

Vierailija kirjoitti:

No jos kaksi ihmistä on yhdessä niin on kohtuullista että he etsivät yhteisen tavan olla yhdessä, jos mies esim korjaa autoja tallissa valveillaoloajasta 90% ennen parisuhdetta ja mahdollisia lapsia niin lienee kaikille selvää että mies joutuu muuttamaan tapojaan viimeistään lapsen synnyttyä. Samoin jos nainen vaikka shoppailee paljon hän joutuu luopumaan osasta shoppiailuajasta koska muuten ei ole yhteistä aikaa.

Meillä miehellä oli aikaa vieväharrastus kun aloimme olemaan yhdessä. Hän vähensi harrasrukseensa käyttämäänsä aikaa mutta jatkoi kyllä. Sitten syntyi kaksoset ja mies ei käytännössä kerennyt harrastuksiin 2 vuoteen lainkaan. Kaikki aika meni meillä kotiin, lapsiin jne.

Nyt lapset koululaisia ja mies voi taas harrastaa. Tosin ei yhtäpaljoa kuin sinkkuna edelleenkään. Ja välillä ottaa lapsia mukaan harrastuksiin.

Mielestäni usein on kyse siitä että kummankin täytyy sovittaa elämänsä yhteiseen elämään sopivaksi ja tilanteen mukaan. Kun petheessä on pieniä lapsia/muuta aikaa vaativaa täytyy aikuisten osata mukautua tilanteeseen. Välillä ei vaan voi lähteä kaveriden kanssa ryyppäämään/ulkomaille vaikka mieli tekisi. Mutta ei kaikesta tarvi luopua tietenkään mutta tilanteisiin täytyy sopeutua.

Miksi taas noin kliseiset esimerkit, autonkorjaus ja shoppailu? Meillä mies tykkäisi kierrellä kaupoissa ja kirppareilla, kun taas itse tykkään tehdä lyhyempiä ja pitempiä retkiä skootterilla.

Vierailija kirjoitti:

No jos kaksi ihmistä on yhdessä niin on kohtuullista että he etsivät yhteisen tavan olla yhdessä, jos mies esim korjaa autoja tallissa valveillaoloajasta 90% ennen parisuhdetta ja mahdollisia lapsia niin lienee kaikille selvää että mies joutuu muuttamaan tapojaan viimeistään lapsen synnyttyä. Samoin jos nainen vaikka shoppailee paljon hän joutuu luopumaan osasta shoppiailuajasta koska muuten ei ole yhteistä aikaa.

Meillä miehellä oli aikaa vieväharrastus kun aloimme olemaan yhdessä. Hän vähensi harrasrukseensa käyttämäänsä aikaa mutta jatkoi kyllä. Sitten syntyi kaksoset ja mies ei käytännössä kerennyt harrastuksiin 2 vuoteen lainkaan. Kaikki aika meni meillä kotiin, lapsiin jne.

Nyt lapset koululaisia ja mies voi taas harrastaa. Tosin ei yhtäpaljoa kuin sinkkuna edelleenkään. Ja välillä ottaa lapsia mukaan harrastuksiin.

Mielestäni usein on kyse siitä että kummankin täytyy sovittaa elämänsä yhteiseen elämään sopivaksi ja tilanteen mukaan. Kun petheessä on pieniä lapsia/muuta aikaa vaativaa täytyy aikuisten osata mukautua tilanteeseen. Välillä ei vaan voi lähteä kaveriden kanssa ryyppäämään/ulkomaille vaikka mieli tekisi. Mutta ei kaikesta tarvi luopua tietenkään mutta tilanteisiin täytyy sopeutua.

Tämä.

Minusta lähtökohtaisesti olen sitä mieltä että esim uusivuosi ja juhannus ovat juhlia, joita juhlitaan perheen kesken luoden omia perinteitä. Omasta lapsuudestani muistan miten ihanaa oli tehdä juuri niitä tiettyjä juttuja perheen kesken juhlapyhinä. Usein meillä oli uutenavuotena tuttavaperheitä kylässä ja lapset sai valvoa myöhään. Syötiin herkkuja ja leikittiin. Poltettiin isin kanssa tähtisadetikkuja, sulatettiin tinakengät. Mentiin katsomaan rantaan ilotulituksia. Paistettiin ranskalaisia puu-uunissa. Juuri nämä muistot ovat ihania ja haluan samanlaisia muistoja omille lapsille. 

Ihanaa on katsoa miten lapseni nauttivat tietyistä jutuista ja osaavat jo niitä pyytää/toivoa. Isompien lasten kanssa mietitään aina mitä laitetaan tarjolle jne. Kavereiden kanssa ehtii kyllä nähdä perusviikonloppuina joskus. Minusta elämä on juuri ihanaa perheen kesken ja välillä laajentaen sitä suvulla. Kavereita nähdään arkena iltaisin esim syömässä ja viikonloppuisin JOSKUS baarissa. Käydään pariskuntana noin kahden kuukauden välein treffeillä, välillä kaveripariskunnan kanssa. Yksin kavereiden kanssa juokseminen on niin toisarvoista tässä vaiheessa elämää, mukavampi on esim nähdä ystäviä tapahtumissa, harrastuksissa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen ollessa kyseessä ilman lapsia, on totta kai paljon väljempää se oma meneminen. Uuden vuoden haluaisin kyllä silti viettää yhdessä, vaikkapa niiden kavereiden kanssa juhlimassa, mutta sinne mentäisiin yhdessä. Miksi juuri erityisesti tällaiset juhlapäivät haluisi viettää erikseen kumppanistaan?

Ja tämän kaiken jälkeen sanon vielä, että kyllä, on erittäin tärkeää saada sitä omaan aikaa aina joskus. Parisuhteessa tottakai omaa aikaa on paljonkin, perhe-elämässä pitää punnita kokonaisuus ja ajankäyttö paljon tarkemmin.

t.nainen

Jos vaikka on erilaiset tarpeet niiden viettämisen suhteen? Toinen haluaa juhlia ilotulitusraketteja katsellen porukassa ja toinen hiljentyä reflektoimaan kulunutta vuotta ja toiveitaan uudelle vuodelle hiljaisuudessa?

Eikö silloin voi tehdä kompromissia ja viettää vaikka yhden vuoden reflektoiden, ja seuraavana vuonna ammuskella raketteja porukassa. Näinhän aikuiset toimii, mukautuen siihen että aina ja joka kerta ei voi mennä oman mielen mukaan, mutta silti voi olla kivaa.

Voi, mutta miksi ei voi myös viettää välillä uuttavuotta erikseen? Mitä pahaa siinä olisi? Ja huom. nyt ei ole puhe lupausten rikkomisesta vaan siitä, että toinen ilmaisee hyvissä ajoin ennen seuraavaa uuttavuotta omat tarpeensa ja toinen voi puolestaan kertoa omansa ja sitten yhteisesti sovitaan, että tänä vuonna vietetään uv erikseen? Tästä keskustelusta saa sellaisen käsityksen, että joku myyttinen av-instanssi on päättänyt, että uv on kansallinen juhlapäivä, jota ei saa viettää erikseen. Näinhän ei ole.

Nämä asiathan tietysti keskustellaan ENNEN lastentekoa selväksi, eiköstä niin?

Toivottavasti. Toivottavasti myös se nainen sitten muistaa ennen raskautumista sanoa, että yhtään ainutta uutta vuotta et sitten elämäsi aikana vietä enää kuten itse haluaisit ja tästä asiasta ei voi neuvotella. Jotenkin tuntuu että taitaa aika monelta jäädä näin suorat ehdot ja määräykset ääneen sanomatta...

Oletko sinä jotenkin jälkeenjäänyt tai jopa idioott&i jos et tajua sanomattakin, että kun olet parisuhteessa niin et voi enää toimia kuin sinkku? Sinun täytyy huomioida se kumppanisi ja hänen toiveensa ja vastuut vaan lisääntyy kun saa lapsia. Jos et ole valmis aikuistumiseen ja sitoutumaan ,pysy sinkkuna. Kukaan ei pakota sinua perheelliseksi.

No meillä on lapsia ja ollaan vietetty uusia vuosia yhdessä ja erikseen ja vaihtelevilla kokoonpanoilla. Emme kumpikaan koe, että just uusi vuosi olisi juhlana mikään niin erityinen, että silloin pitäisi tehdä kaikki aina saman kaavan mukaan. Kummallekaan meistä ei ole ongelma olla lasten kanssa ja antaa puolison tehdä jotain muuta. Tänä uutena vuotena mies lähti muksujen kanssa mummolaan vuotta vaihtamaan ja mä jäin kotiin syömään lasagnea ja katsomaan Netflixiä. Juhannuksena puolestaan mies oli kavereineen mökillä ja minä lasten kanssa omien vanhempieni mökillä. Lapsiakaan ei olla opetettu siihen, että joka juhannus sytytetään kokko tai joka uusi vuosi ammutaan raketteja. Ja ehditään me oikein paljon viettämään yhteistä aikaa koko perheen keskenkin, myös niitä juhlapyhiä, vaikka ihan jokaikinen juhla ei niin menisikään.

Ei tähän mitään pakkokaavoja minusta tarvitse. Perheet ovat erilaisia ja jokainen perhe sopikoon keskenään omat tapansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos kaksi ihmistä on yhdessä niin on kohtuullista että he etsivät yhteisen tavan olla yhdessä, jos mies esim korjaa autoja tallissa valveillaoloajasta 90% ennen parisuhdetta ja mahdollisia lapsia niin lienee kaikille selvää että mies joutuu muuttamaan tapojaan viimeistään lapsen synnyttyä. Samoin jos nainen vaikka shoppailee paljon hän joutuu luopumaan osasta shoppiailuajasta koska muuten ei ole yhteistä aikaa.

Meillä miehellä oli aikaa vieväharrastus kun aloimme olemaan yhdessä. Hän vähensi harrasrukseensa käyttämäänsä aikaa mutta jatkoi kyllä. Sitten syntyi kaksoset ja mies ei käytännössä kerennyt harrastuksiin 2 vuoteen lainkaan. Kaikki aika meni meillä kotiin, lapsiin jne.

Nyt lapset koululaisia ja mies voi taas harrastaa. Tosin ei yhtäpaljoa kuin sinkkuna edelleenkään. Ja välillä ottaa lapsia mukaan harrastuksiin.

Mielestäni usein on kyse siitä että kummankin täytyy sovittaa elämänsä yhteiseen elämään sopivaksi ja tilanteen mukaan. Kun petheessä on pieniä lapsia/muuta aikaa vaativaa täytyy aikuisten osata mukautua tilanteeseen. Välillä ei vaan voi lähteä kaveriden kanssa ryyppäämään/ulkomaille vaikka mieli tekisi. Mutta ei kaikesta tarvi luopua tietenkään mutta tilanteisiin täytyy sopeutua.

Miksi taas noin kliseiset esimerkit, autonkorjaus ja shoppailu? Meillä mies tykkäisi kierrellä kaupoissa ja kirppareilla, kun taas itse tykkään tehdä lyhyempiä ja pitempiä retkiä skootterilla.

Älä revi pelihousujasi jos teillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet kuin ESIMERKILLÄ. Pitäisikö tässä mielestäsi luetella kaikki mahdolliset kiinnostuksen kohteet, jotka miljardeilla ihmisillä voi olla erilaiset. Eiköhän se pointti kumminkin tullut selväksi?

Miten niin "lähes kaikkea entistä elämäänsä". Onko sulle elämä vaan niitä ryyppyreissuja kavereitten kanssa?

1. Et voi elää parisuhteessa niin kuin olisit sinkku

2. Et voi vanhempana elää samoin kuin pelkässä aikuisten taloudessa eläisit

Jos sulle ryyppyreissut on tärkeämpiä kuin perhe (yleensä juhlat, kuten uusi vuosi vietetään tärkeimpien ihmisten kanssa), miks sä olet ylipäätänsä hankkinut perheen? Elä yksin, jos sinua ei perhe-elämä velvollisuuksineen kiinnosta. Yleensä tällä palstalla puolustan miehiä, mutta tässä on jo kyse sen luokan itsekkyydestä, että menee mullakin yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen ollessa kyseessä ilman lapsia, on totta kai paljon väljempää se oma meneminen. Uuden vuoden haluaisin kyllä silti viettää yhdessä, vaikkapa niiden kavereiden kanssa juhlimassa, mutta sinne mentäisiin yhdessä. Miksi juuri erityisesti tällaiset juhlapäivät haluisi viettää erikseen kumppanistaan?

Ja tämän kaiken jälkeen sanon vielä, että kyllä, on erittäin tärkeää saada sitä omaan aikaa aina joskus. Parisuhteessa tottakai omaa aikaa on paljonkin, perhe-elämässä pitää punnita kokonaisuus ja ajankäyttö paljon tarkemmin.

t.nainen

Jos vaikka on erilaiset tarpeet niiden viettämisen suhteen? Toinen haluaa juhlia ilotulitusraketteja katsellen porukassa ja toinen hiljentyä reflektoimaan kulunutta vuotta ja toiveitaan uudelle vuodelle hiljaisuudessa?

Eikö silloin voi tehdä kompromissia ja viettää vaikka yhden vuoden reflektoiden, ja seuraavana vuonna ammuskella raketteja porukassa. Näinhän aikuiset toimii, mukautuen siihen että aina ja joka kerta ei voi mennä oman mielen mukaan, mutta silti voi olla kivaa.

Voi, mutta miksi ei voi myös viettää välillä uuttavuotta erikseen? Mitä pahaa siinä olisi? Ja huom. nyt ei ole puhe lupausten rikkomisesta vaan siitä, että toinen ilmaisee hyvissä ajoin ennen seuraavaa uuttavuotta omat tarpeensa ja toinen voi puolestaan kertoa omansa ja sitten yhteisesti sovitaan, että tänä vuonna vietetään uv erikseen? Tästä keskustelusta saa sellaisen käsityksen, että joku myyttinen av-instanssi on päättänyt, että uv on kansallinen juhlapäivä, jota ei saa viettää erikseen. Näinhän ei ole.

Nämä asiathan tietysti keskustellaan ENNEN lastentekoa selväksi, eiköstä niin?

Toivottavasti. Toivottavasti myös se nainen sitten muistaa ennen raskautumista sanoa, että yhtään ainutta uutta vuotta et sitten elämäsi aikana vietä enää kuten itse haluaisit ja tästä asiasta ei voi neuvotella. Jotenkin tuntuu että taitaa aika monelta jäädä näin suorat ehdot ja määräykset ääneen sanomatta...

Oletko sinä jotenkin jälkeenjäänyt tai jopa idioott&i jos et tajua sanomattakin, että kun olet parisuhteessa niin et voi enää toimia kuin sinkku? Sinun täytyy huomioida se kumppanisi ja hänen toiveensa ja vastuut vaan lisääntyy kun saa lapsia. Jos et ole valmis aikuistumiseen ja sitoutumaan ,pysy sinkkuna. Kukaan ei pakota sinua perheelliseksi.

No kai sinä muistit kertoa puolisollesi ennen parisuhteen vakiintumista jo, että sinä yksin haluat määrätä koko perheen vapaa-ajan vieton vastedes? Kai kerroit suoraan, että puolisollasi ei saa olla enää omia menoja ja mielipiteitä, koska sinun käsityksesi toisen huomioimisesta on se, että vain sinun toiveesi huomioidaan?

Eihän siinä mitään, jos olet muistanut kaikki ehtosi suoraan sanella ja puolisosi on kynnysmatoksesi suostunut. Minun parisuhteessani kumpikaan ei ole tällaisia ehtoja missään vaiheessa asettanut ja meillä huomioidaan molempien puolisoiden toiveita ja tarpeita, ei ainoastaan sen joka on päättänyt ettei perheen perustamisen jälkeen enää muuta tapaa viettää uusi vuosi ole kuin perheen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En allekirjoittaisi tuota, mutta naisen tahtoon tulee aina taipua, jos haluaa pysyä parisuhteessa. Toiset naiset vaativat tuota muun elämän lopettamista ja toiset vaativat, että pitää olla sitä muutakin elämää.

Ihmiset ovat erilaisia ja pitävät erilaisesta elämästä. Jos sun menojalka vipattaa, haluat panna kaikkea mikä vastaan tulee ja perhe-elämä ei kiinnosta niin pysy sinkkuna tai etsi ihminen , joka haluaa ihan samaa kuin sinä. Toiset eivät kaipaa kavereita, viihtyvät kotona ja asettavat sen kumppanin ja lapset aina ykköseksi. Täytyy vaan miettiä mitkä jutut sinulle itsellesi ovat tärkeitä.

Itse esim olen symbioosissa mieheni kanssa. Olemme toistemme parhaat ystävät ja lapset menee aina ykköseksi. Yhtään juhlapyhiä ei olla vietetty ilman perhettä. Toki kummallakin on omia juttuja, mutta niistä aina sovitaan etukäteen yhdessä. Jos meno ei kaikille sovi niin sitten ei mennä. Tämä koskee ihan kaikkia perheenjäseniä yhtäläisesti. Ihmettelen kyllä täällä henkisesti kitiseviä keskenkasvuisia, jotka roikkuvat kuin teinit kavereissaan ja menoissaan kun pitäisi ottaa aikuisen rooli perheessä.

Ensin: ”Ihmiset ovat erilaisia ja pitävät erilaisesta elämästä. Jos sun menojalka vipattaa, haluat panna kaikkea mikä vastaan tulee ja perhe-elämä ei kiinnosta niin pysy sinkkuna tai etsi ihminen , joka haluaa ihan samaa kuin sinä. Toiset eivät kaipaa kavereita, viihtyvät kotona ja asettavat sen kumppanin ja lapset aina ykköseksi. Täytyy vaan miettiä mitkä jutut sinulle itsellesi ovat tärkeitä.”

Mutta sitten: ”Ihmettelen kyllä täällä henkisesti kitiseviä keskenkasvuisia, jotka roikkuvat kuin teinit kavereissaan ja menoissaan kun pitäisi ottaa aikuisen rooli perheessä.”

Eli ne ihmiset ei saaneetkaan olla erilaisia ja etsiä ihmistä, jolla sama elämänasenne, vaan ne on teinejä eikä ota Aikuisen Roolia perheessä? Melkoinen ristiriita ja moraalisaarna, itse olen vain tuota sun ekaa mieltä.

Meillä on säilytetty omat menot ja jopa kaksin miehen kanssa menot lapsista huolimatta. Tulisin itse hulluksi, jos joutuisin aina viettämään aikani samojen ihmisten kanssa, joten en sitä muultakaan perheeltä vaadi. On omia menoja ja omia reissuja niin pyhänä kuin arkenakin, ja mikä kauheinta, joskus jompi kumpi Aikuisista (paitsi että ap:n mukaanhan olemme teinejä) saattaa olla juhlapyhänä vieläpä oikein töissä! Lapset viettää mieluusti uudenvuoden tai vapun jossain sukulaisissa tai kummitädeillä, ja saattavatpa nuokin joskus lähteä kavereittensa perheiden kanssa reissuun asti ilman meitä vanhempia.

Eikä paljon kiinnosta, mitä muut ajattelevat. Huvittava ketju, taas ollaan niin yhtä ainoaa oikeaa mieltä mutta silleen suvaitsevaisella tavalla, että ensin sanotaan kuinka ihmiset on erilaisia (mutta väärällä tavalla).

Vierailija kirjoitti:

Myös jotkut miehet vaativat että nainen jättää entisen elämän taakseen, ystävät, sukulaiset ja harrastukset ja alkaa palvelemaan miestään kotona. Ja jos miehen mukaan joskus pääsee, miehen kavereiden kanssa, miehen harrastukseen tai kiinnostuksen kohteesseen, niin pitää olla kiitollinen, saa jutella kenties kavereiden vaimojen kanssa.

Normaalit ihmiset kyllä, sekä miehet että naiset, tietävät ihan itse että missä määrin "jättävät" vanhat tavat taakseen kun siirtyvät ensin parisuhteeseen ja sitten perhe-elämään. Parisuhteessa ollessa ei voi jatkaa sinkkuelämä. Parisuhteessa joutuu ottamaan sen puolison huomioon ja kun lapsia tulee niin nekin on otettava ajankäytössä aina huomioon, oli mies tai nainen.

Mun mielestä olisi todella outoa käytöstä että perheellinen ihminen lähtisi "kavereiden" kanssa isona juhlana jonnekin. Ulkomaanreissulla toki voi käydä, miehet katsomassa formuloita ja naiset shoppailemassa, mutta ei ne mitään viikon rymyreissuja voi olla, se menee taas sitten niin pitkälle että se on parisuhteelta ja perheeltä pois, jos ajalla ei niin ole väliä, mutta rahalla yleensä on.

Minun ex mies oli just tollanen jonka takia piti jättää entinen elämä taakse. Minä hölmö astuin siihen miinaan. Kolme vuotta seurustelin sen kanssa ja minulla ei ollut enää yhtään ystävää. Ymmärsin sen tilanteen kunnolla vasta, kun ajattelin että kuka ja koska minuun on ottanut yhteyttä. EI niitä ollut enää. Otin eron sitten ja oli muitakin syitä. Sain ystävät takasin ja anteeksi pyysin. Se jotenkin tuntu pelottavalta koko touhu, kun omassa kotona yksin ajattelin koko sitä suhdetta, että miten on voinut niin edes käydä.

Nykyisen miehen kanssa on täysin eri aivan kaikki. Kun tapailtiin alussa, niin mies sanoi suoraan että hänellä on myös kavereita ja muutakin elämää, mutta ei tarkoita sitä niin että olisi muita naisia. Sinullakin pitää olla kavereita ja viettää myös aikaa niiden kanssa. Ei me kavereita joka päivä nähdä, mutta sopivasti. Miehen kanssa matkat tehdään yhdessä, koska tykätään matkustaa yhdessä ja viettää aikaa ja kokea se kaikki. Sellanen asia on meille molemmille tärkeää. Kavereiden kanssa voi tehdä mökkireissun yhdessä. Tässä suhteessa se on vapauttavaa, kun toinen ei painosta ja ole kieltämässä ja samalla molemmat tiedostaa ne hyvän maun rajat eikä ajattele, että minun elämä ja minä päätän mitä teen. Sellanen kun tulee tähän suhteeseen, niin se on kyllä ero silloin. On se kiva käydä mökillä naisporukalla ja nollata tilanne, niin on aina kiva palata kotiin taas. Ja kotona sen taas tajuaa kuinka hienon ihmisen kanssa saa olle ja elää.

Vierailija kirjoitti:

No meillä on lapsia ja ollaan vietetty uusia vuosia yhdessä ja erikseen ja vaihtelevilla kokoonpanoilla. Emme kumpikaan koe, että just uusi vuosi olisi juhlana mikään niin erityinen, että silloin pitäisi tehdä kaikki aina saman kaavan mukaan. Kummallekaan meistä ei ole ongelma olla lasten kanssa ja antaa puolison tehdä jotain muuta. Tänä uutena vuotena mies lähti muksujen kanssa mummolaan vuotta vaihtamaan ja mä jäin kotiin syömään lasagnea ja katsomaan Netflixiä. Juhannuksena puolestaan mies oli kavereineen mökillä ja minä lasten kanssa omien vanhempieni mökillä. Lapsiakaan ei olla opetettu siihen, että joka juhannus sytytetään kokko tai joka uusi vuosi ammutaan raketteja. Ja ehditään me oikein paljon viettämään yhteistä aikaa koko perheen keskenkin, myös niitä juhlapyhiä, vaikka ihan jokaikinen juhla ei niin menisikään.

Ei tähän mitään pakkokaavoja minusta tarvitse. Perheet ovat erilaisia ja jokainen perhe sopikoon keskenään omat tapansa.

Juu tommonen wt-porukka ei mitään kaavoja ja perinteitä ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen ollessa kyseessä ilman lapsia, on totta kai paljon väljempää se oma meneminen. Uuden vuoden haluaisin kyllä silti viettää yhdessä, vaikkapa niiden kavereiden kanssa juhlimassa, mutta sinne mentäisiin yhdessä. Miksi juuri erityisesti tällaiset juhlapäivät haluisi viettää erikseen kumppanistaan?

Ja tämän kaiken jälkeen sanon vielä, että kyllä, on erittäin tärkeää saada sitä omaan aikaa aina joskus. Parisuhteessa tottakai omaa aikaa on paljonkin, perhe-elämässä pitää punnita kokonaisuus ja ajankäyttö paljon tarkemmin.

t.nainen

Jos vaikka on erilaiset tarpeet niiden viettämisen suhteen? Toinen haluaa juhlia ilotulitusraketteja katsellen porukassa ja toinen hiljentyä reflektoimaan kulunutta vuotta ja toiveitaan uudelle vuodelle hiljaisuudessa?

Eikö silloin voi tehdä kompromissia ja viettää vaikka yhden vuoden reflektoiden, ja seuraavana vuonna ammuskella raketteja porukassa. Näinhän aikuiset toimii, mukautuen siihen että aina ja joka kerta ei voi mennä oman mielen mukaan, mutta silti voi olla kivaa.

Voi, mutta miksi ei voi myös viettää välillä uuttavuotta erikseen? Mitä pahaa siinä olisi? Ja huom. nyt ei ole puhe lupausten rikkomisesta vaan siitä, että toinen ilmaisee hyvissä ajoin ennen seuraavaa uuttavuotta omat tarpeensa ja toinen voi puolestaan kertoa omansa ja sitten yhteisesti sovitaan, että tänä vuonna vietetään uv erikseen? Tästä keskustelusta saa sellaisen käsityksen, että joku myyttinen av-instanssi on päättänyt, että uv on kansallinen juhlapäivä, jota ei saa viettää erikseen. Näinhän ei ole.

Nämä asiathan tietysti keskustellaan ENNEN lastentekoa selväksi, eiköstä niin?

Toivottavasti. Toivottavasti myös se nainen sitten muistaa ennen raskautumista sanoa, että yhtään ainutta uutta vuotta et sitten elämäsi aikana vietä enää kuten itse haluaisit ja tästä asiasta ei voi neuvotella. Jotenkin tuntuu että taitaa aika monelta jäädä näin suorat ehdot ja määräykset ääneen sanomatta...

Oletko sinä jotenkin jälkeenjäänyt tai jopa idioott&i jos et tajua sanomattakin, että kun olet parisuhteessa niin et voi enää toimia kuin sinkku? Sinun täytyy huomioida se kumppanisi ja hänen toiveensa ja vastuut vaan lisääntyy kun saa lapsia. Jos et ole valmis aikuistumiseen ja sitoutumaan ,pysy sinkkuna. Kukaan ei pakota sinua perheelliseksi.

No kai sinä muistit kertoa puolisollesi ennen parisuhteen vakiintumista jo, että sinä yksin haluat määrätä koko perheen vapaa-ajan vieton vastedes? Kai kerroit suoraan, että puolisollasi ei saa olla enää omia menoja ja mielipiteitä, koska sinun käsityksesi toisen huomioimisesta on se, että vain sinun toiveesi huomioidaan?

Eihän siinä mitään, jos olet muistanut kaikki ehtosi suoraan sanella ja puolisosi on kynnysmatoksesi suostunut. Minun parisuhteessani kumpikaan ei ole tällaisia ehtoja missään vaiheessa asettanut ja meillä huomioidaan molempien puolisoiden toiveita ja tarpeita, ei ainoastaan sen joka on päättänyt ettei perheen perustamisen jälkeen enää muuta tapaa viettää uusi vuosi ole kuin perheen kanssa.

Missä kohtaa sanoin että vain toinen määrää mitä tehdään? Sanoin, että täytyy HUOMIOIDA se kumppani ja tämän toiveet omien mielihalujen lisäksi. Miten yksinkertainen ja typerä olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä on lapsia ja ollaan vietetty uusia vuosia yhdessä ja erikseen ja vaihtelevilla kokoonpanoilla. Emme kumpikaan koe, että just uusi vuosi olisi juhlana mikään niin erityinen, että silloin pitäisi tehdä kaikki aina saman kaavan mukaan. Kummallekaan meistä ei ole ongelma olla lasten kanssa ja antaa puolison tehdä jotain muuta. Tänä uutena vuotena mies lähti muksujen kanssa mummolaan vuotta vaihtamaan ja mä jäin kotiin syömään lasagnea ja katsomaan Netflixiä. Juhannuksena puolestaan mies oli kavereineen mökillä ja minä lasten kanssa omien vanhempieni mökillä. Lapsiakaan ei olla opetettu siihen, että joka juhannus sytytetään kokko tai joka uusi vuosi ammutaan raketteja. Ja ehditään me oikein paljon viettämään yhteistä aikaa koko perheen keskenkin, myös niitä juhlapyhiä, vaikka ihan jokaikinen juhla ei niin menisikään.

Ei tähän mitään pakkokaavoja minusta tarvitse. Perheet ovat erilaisia ja jokainen perhe sopikoon keskenään omat tapansa.

Juu tommonen wt-porukka ei mitään kaavoja ja perinteitä ymmärrä.

Ei niin. Surullista lasten kannalta. Lapset nimenomaan rakastavat perinteitä ja juhlapyhien odotusta. Ja rutiineja, tuttuutta ja turvallisuutta ja yhdessäoloa. Mutta äiti mussuttaa lasagnea yksin sohvalla. Yäk.

APN kannalta on täysin yhdentekevää, mitä me muut ajattelemme itsekkäästä, lupiakyselettömästä mieslapsesta, jonka hengailee mieluummin uutena vuotena jätkäkavereiden kanssa kuin oman perheensä kanssa. Joka omalla ilmoituksella häipyy viikoksi saman jätkäporukan kanssa ulkomaille. Se ei ole olennaista, että useimmat meistä ei suostuisi tuollaiseen elämään eikä haluaisi parisuhdetta ja lapsia tuollaisen ihmisen kanssa alkuunkaan. Olennaista APN kannalta on, mitä sen oma kumppani sietää ja koska hän luovuttaa ja lyö hanskat naulaan. Tätä kannattaa siltä omalta kumppanistasi suoraan kysyä- täällä jankuttaminen ei asiaasi paranna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä juhlapäivät (mm. joulu, uusi vuosi, juhannus, vappu, pääsiäinen jne.) vietetään perheen kanssa, jos sellainen kerran on hankittu. Siitähän perheessä on kyse, yhdessä olosta ja yhteisestä elämästä. Sinne "jätkien kanssa" ehtii kyllä muulloinkin. Minusta lisäksi on kyllä aika outoa lähteä ulkomaille ilman perhettään, menköön kavereidensa kanssa kotimaassa.

Entä jos annettaisiin jokaisen perheen ja parin kuitenkin päättää ihan itse sen sijaan, että sanellaan joku ainoa oikea tapa? Kuten aiemmin kirjoitin, meillä ei ole lapsia, mikä tietysti helpottaa elämää, mutta joka tapauksessa emme viiden vuoden aikana ole vielä viettäneet yhtään joulua yhdessä ja se on ollut ihan molempien tahtoma ja hyväksymä tilanne. Samoin ulkomailla matkustellaan myös yksin ja kavereiden kanssa, jos kohde on sellainen ettei kiinnosta toista osapuolta. En ymmärrä miten se eroaisi kotimaassa matkailusta.

Tässä nyt oli kuitenkin kyse lapsiperheistä, eikä jostain lapsettomasta pariskunnasta, joiden on tietenkin todella helppo mennä minne lystäävät. Eli ei taida ihan aihe koskettaa sinua.

Perheelliset eivät voi päättää näitä asioita itse vaan sinä paremmin tiedät mikä esim. minulle ja vaimolleni käy? Pidät ehkä meitä ei-normaaleina olemme sellainen perhe, että minä miehenä matkustan jätkien kanssa kun siltä tuntuu? Vaimo tekee myös näin jos haluaa.

Ylipäätään kiinnostaisi tietää ajatteletteko te "1st class perheet" olevan parempi jos vietätte lähes kaiken ajan perheen ja lasten kanssa? Itse ihmettelen vähän miten monet polttavat sillat takanaan kun saavat miehen ja lapsia. Ilmeisesti ystävät ja tuttavat ovat olleet heille tunteeton "hyödyke" jotka vain korvataan toisilla.

Johan sinulle on monta kertaa sanottu, että jos tämä teidän tyylinne on OK myös vaimollesi, niin sen kuin menet "jätkien" kanssa minne lystäät. Miksi jankkaat? Taitaa olla huono omatunto kuitenkin? Ja tiedoksesi, niitä ystäviä voi kutsua myös yhteisiin illanviettoihin, ei heitä tarvitse hylätä. Ihmetyttää millaisia "jätkiä" sinulla sitten mahtaakaan olla kavereina, jos heitä ei voi kotiin kutsua.

Kumma juttu, että vaikka se teidän mielestä saa olla meille OK niin silti olen kelvoton puoliso SEKÄ vanhempi lapsille. ;-) Jännä miten on vaikeaa myöntää, että on erilaisiakin tapoja olla laadukas aviomies ja isä kuin vain se mallikuva joka päässänne on.

Minun mallikuvani hyvästä miehestä ja isästä ei ole sellainen joka asettaa kaverit perheensä edelle. Sinun vaimollasi voi olla toisenlainen mielipide. Mikä on ongelmasi??

Millä perusteella olen asettanut kaverit perheen edelle? Kerro ihan tarkasti kun en ymmärrä?

Joo, en uskokaan että ymmärrät. Johan tässä on monta sivua jauhettu, mutta sinä et vaan ymmärrä. Ei voi mitään.

Ei vaan sinä et nyt halua myöntää, että sellaisiakin onnellisia perheitä on olemassa jossa nainen ja lapset eivät ole miehelle koko elämä ja kaikki, aina ja joka tilanteessa ei pyöri heidän ympärillä. Nähtävästi tämä aihe saa naiset pillastumaan koska teidän ensi sijainen tarve maailmassa on näköjään kelvata miehelle ja synnyttää lapsia. Jos miehelle on erillistä kivaa niin tammat korskuu takajaloillaan :D

Sinun perheesi on kaukana onnellisesta ja vaimosi on tyhmä lapanen tai muuten täysin kynnysmatto. Joskus vaan pikkujuttukin voi kamelin selän katkaista silti. Itse en tollasta jankkaketjun katselisi päivääkään.

Kerro ihmeessä millä perusteella ei ole onnellinen ja miksi vaimo on väittämäsi, suhteemme on leppoinen ja tasa-arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen ollessa kyseessä ilman lapsia, on totta kai paljon väljempää se oma meneminen. Uuden vuoden haluaisin kyllä silti viettää yhdessä, vaikkapa niiden kavereiden kanssa juhlimassa, mutta sinne mentäisiin yhdessä. Miksi juuri erityisesti tällaiset juhlapäivät haluisi viettää erikseen kumppanistaan?

Ja tämän kaiken jälkeen sanon vielä, että kyllä, on erittäin tärkeää saada sitä omaan aikaa aina joskus. Parisuhteessa tottakai omaa aikaa on paljonkin, perhe-elämässä pitää punnita kokonaisuus ja ajankäyttö paljon tarkemmin.

t.nainen

Jos vaikka on erilaiset tarpeet niiden viettämisen suhteen? Toinen haluaa juhlia ilotulitusraketteja katsellen porukassa ja toinen hiljentyä reflektoimaan kulunutta vuotta ja toiveitaan uudelle vuodelle hiljaisuudessa?

Eikö silloin voi tehdä kompromissia ja viettää vaikka yhden vuoden reflektoiden, ja seuraavana vuonna ammuskella raketteja porukassa. Näinhän aikuiset toimii, mukautuen siihen että aina ja joka kerta ei voi mennä oman mielen mukaan, mutta silti voi olla kivaa.

Voi, mutta miksi ei voi myös viettää välillä uuttavuotta erikseen? Mitä pahaa siinä olisi? Ja huom. nyt ei ole puhe lupausten rikkomisesta vaan siitä, että toinen ilmaisee hyvissä ajoin ennen seuraavaa uuttavuotta omat tarpeensa ja toinen voi puolestaan kertoa omansa ja sitten yhteisesti sovitaan, että tänä vuonna vietetään uv erikseen? Tästä keskustelusta saa sellaisen käsityksen, että joku myyttinen av-instanssi on päättänyt, että uv on kansallinen juhlapäivä, jota ei saa viettää erikseen. Näinhän ei ole.

Nämä asiathan tietysti keskustellaan ENNEN lastentekoa selväksi, eiköstä niin?

Toivottavasti. Toivottavasti myös se nainen sitten muistaa ennen raskautumista sanoa, että yhtään ainutta uutta vuotta et sitten elämäsi aikana vietä enää kuten itse haluaisit ja tästä asiasta ei voi neuvotella. Jotenkin tuntuu että taitaa aika monelta jäädä näin suorat ehdot ja määräykset ääneen sanomatta...

Oletko sinä jotenkin jälkeenjäänyt tai jopa idioott&i jos et tajua sanomattakin, että kun olet parisuhteessa niin et voi enää toimia kuin sinkku? Sinun täytyy huomioida se kumppanisi ja hänen toiveensa ja vastuut vaan lisääntyy kun saa lapsia. Jos et ole valmis aikuistumiseen ja sitoutumaan ,pysy sinkkuna. Kukaan ei pakota sinua perheelliseksi.

No kai sinä muistit kertoa puolisollesi ennen parisuhteen vakiintumista jo, että sinä yksin haluat määrätä koko perheen vapaa-ajan vieton vastedes? Kai kerroit suoraan, että puolisollasi ei saa olla enää omia menoja ja mielipiteitä, koska sinun käsityksesi toisen huomioimisesta on se, että vain sinun toiveesi huomioidaan?

Eihän siinä mitään, jos olet muistanut kaikki ehtosi suoraan sanella ja puolisosi on kynnysmatoksesi suostunut. Minun parisuhteessani kumpikaan ei ole tällaisia ehtoja missään vaiheessa asettanut ja meillä huomioidaan molempien puolisoiden toiveita ja tarpeita, ei ainoastaan sen joka on päättänyt ettei perheen perustamisen jälkeen enää muuta tapaa viettää uusi vuosi ole kuin perheen kanssa.

Missä kohtaa sanoin että vain toinen määrää mitä tehdään? Sanoin, että täytyy HUOMIOIDA se kumppani ja tämän toiveet omien mielihalujen lisäksi. Miten yksinkertainen ja typerä olet?

No sitähän tässä juuri ihmeteltiin, että mikä siitä uudesta vuodesta tekee sellaisen pyhän lehmän, että se on pakko viettää kumppanin kanssa aina, vaikka omalle perheelle sopisi ihan hyvin olla välillä erilläänkin! Ketjussa joku kysyi, että mitä pahaa siinä on jos VÄLILLÄ viettää uuden vuoden erillään ja heti alkaa marmatus, että etkö tajua ettet voi parisuhteessa käyttäytyä kuin sinkku ja toinen pitää ottaa huomioon. Miksi ihmeessä se, että välillä ollaan perheen kanssa ja välillä ei, on automaattisesti merkki siitä, että ei ole muka valmis aikuistumaan ja sitoutumaan? Etkö huomaa ollenkaan, kuinka koko ajan mammat nyt täällä olettaa, että uusi vuosi on aina pakko viettää perheen kanssa ja jos haluaisi olla yksin, on suunnilleen hirviö, joka ei koskaan suostu huomioimaan toisen toiveita ja olisi parempi pysyä sinkkuna vaan kun ei perheestään välitä? Nimenomaan sitä että MOLEMPIEN toiveita voitaisiin huomioida minä tässä olen takaa ajanut, mutta mammoille ei juuri se mitenkään tunnu sopivan, koska on vain yksi hyväksyttävä tapa haluta viettää uutta vuotta. Ja se on se minkä mamma on sanellut koska parisuhde ja perhe.

Juuri tehän ette tässä asiassa mitään kompromisseja hyväksy, ette edes silloin kun kyse on muiden ihmisten perheistä eikä omistanne! Minä olen jo saanut kuulla olevani ties mitä sitoutumiskyvytön ja jälkeenjäänyt epäkelpo ihminen ja wt-perhe siksi, että vietämme pari uutta vuotta kymmenestä erillään puolisoni kanssa.