Lue keskustelun säännöt.
Onko totta, että naiset jättävät/hylkäävät miehen/suhteen jos mies ei "jätä lähes kaikkea entistä elämäänsä"?
03.01.2019 |
Tässä ketjussa oli paljonkin sellaisia kommentteja, että nainen kyllä jättää "mieslapsen" jos mies ei vaan menee kavereiden kanssa joka siis käytännössä on, että mies menee JOSKUS esimerkiksi uutenavuotena jätkien kanssa ulos. Tai mies menee vaikka etelän matkalle joskus ilman perhettä. Huom. painotetaan sanaa joskus. Tuossakin ketjussa tilanne sai naisten päässä muodon "mies menee aina" vaikka siitä ei ole kyse. Kukaan perheellinen mies ei ole menossa jätkien kanssa _kokoajan_.
Onko todella niin, että jos mies haluaa perheen niin entinen elämä olisi syytä jättää taakse (jotta jää ainaa palvoa vaimoa)? Moni nainen kommentoi, että ei itsekään halua lasten saamisen jälkeen muutakuin miehen ja lasten seuraa. Miehen tulisi olla samaa mieltä omalla kohdallaan tai sitten nainen jättää? Onko yleistäkin, että ihmisen tulisi muuttua sisäisesti ja ihan henkisestikin kun ottaa kumppanin ja hankkii perheen?
Kommentit (126)
Mulle riittää et se ex on unohdettu kokonaan. Sitä ihmistä ei ole enää olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järki käteen. On ollut puhe pääasiassa siis lapsiperheen elämästä, eikö? Tässä mun mielipide:
Molempien vanhempien on hyvä koittaa pitää niitä omiakin juttuja toki elämässä. Lapsiperheessä sitä aikaa kuitenkin on yleensä aika rajallisesti kun tottakai se perheen ja lasten hyvinvointi ja etu menee sinne ykköseksi. Tai ainakin pitäisi mennä molemmilla vanhemmilla. Kuinka paljon siihen sitten mahtuu niitä poikaporukan reissuja ja illanviettoja tai aikaavieviä harrastuksia? tai tyttojeniltoja tai naisten omia ulkomaanreissuja. Varsinkin pienten lasten kanssa ei varmaan hirveästi jää kummallakaan vanhemmalla aikaa tuollaiseen. Arki kasaantuu toisen vanhemman niskaan, jos toinen menee enemmän omilla menoillaan. Hyvä olisi kuitenkin kummallekin koittaa saada järjestettyä edes vähän sitä omaa aikaa. Mitä se kenellekin sitten on.
Mun mielestä Uusi vuosi kyllä vietetään yleensä lähtökohtaisesti perheen kesken. Niinkuin joulukin. Ehkä paremminkin siinä välipäivinä voi löytyä saumaa omille riennoille ja harrastuksille?
Miksi juuri uutena vuotena pitäisi päästä mieluummin niiden jätkien kanssa ulos? Kuitenkin aika spesiaali juhlapäivä, joka olisi kiva jakaa lasten ja perheen kesken? Mun mielestä vaikka se vappukin olisi parempi ajankohta omille riennoille.
Aloituksessa painotit sanaa joskus. Joskus on ihan ok. Itselleni se joskus vain ei ehkä olisi juuri uutena vuotena välttämättä ok. (riippuu tietenkin muista asioista ja tilanteesta myös.) Eikä olisi ok myöskään jouluna, jos perhettä ja lapsia. Joulussa on kyllä monta päivään, joten joku päivä sieltä varmaan kyllä voisi hyvinkin irrota, muttei ainakaan aatto.
Sitten on tietenkin niitä muita harrastuksia, jotka eivät vaadi sitä puolta vuorokautta taikka useaa päivää. Tällaisille omille menoille tietenkin järjestyy helpommin sopiva väli, niin miehelle kuin naisellekin. Juhlapyhistä puhuttaessa pääsiäiseenkin mahtuu monesti useampi vapaapäivä, sieltäkin varmaan liikenisi paremmin sitä omaa aikaakin johonkin väliin.
Eli kysynkin sulta, että miksi se "joskus" ei voisi olla muulloin kuin uutena vuotena tai jouluaattona/päivänä? Etkö haluasi jakaa merkittävimpiä juhlahetkiä niiden kaikkein rakkaimpien kanssa kuitenkin?
Kyllä perheellekin ne juhlapäivät on sitä spesiaalia aikaa. Arki on arkea.
Hyviä juhlapäiviä kavereiden kanssa oloon on mm. kavereiden synttärit tai muut henk.koht.juhlat. Myöskin perheen ja kaverit voi juhlissa yhdistää vallan mainiosti. Kutsukaa kaveriperhe uutta vuotta viettämään yhdessä!
Jos se uuden vuoden vietto vaimon ja lasten kanssa tuntuu ylipäätään jotenkin valjummalta vaihtoehdolta kuin yksin juhimaan lähteminen kavereitten kanssa, niin ehkä sitä arvomaailmaa pitäisi vähän pohtia? Että kuinka paljon sitä perhettä oikein todella arvostaa. Kuinka paljon siihen perhe-elämään haluaa panostaa. Ja onko se viina siinä se juttu, mikä jää puuttumaan ja mitä kaipaisi?
Parisuhteen ollessa kyseessä ilman lapsia, on totta kai paljon väljempää se oma meneminen. Uuden vuoden haluaisin kyllä silti viettää yhdessä, vaikkapa niiden kavereiden kanssa juhlimassa, mutta sinne mentäisiin yhdessä. Miksi juuri erityisesti tällaiset juhlapäivät haluisi viettää erikseen kumppanistaan?
Ja tämän kaiken jälkeen sanon vielä, että kyllä, on erittäin tärkeää saada sitä omaan aikaa aina joskus. Parisuhteessa tottakai omaa aikaa on paljonkin, perhe-elämässä pitää punnita kokonaisuus ja ajankäyttö paljon tarkemmin.
t.nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla se tuossa ketjussa jankannut mies. Minun mielestäni juhlapäivinä, kuten uuden vuoden aattona tai juhannuksena ollaan perheen kanssa ja samaa mieltä tuntui olevan moni muukin. Itse asiassa KAIKKI muut paitsi sinä.
Uudenvuoden aatto = juhlapäivä? Pääsiäinen, wappu, kesäloma, syysloma, talviloma. Välipäivät ja tapanintanssit? Arjen jälkeen viikonloput, kaikki ovat vissiin spesiaalia että syytä olla perheen kanssa? Kaikkina juhlina ja aina, muuten on mieslapsi joka on huono isä ja puoliso?
Minut muuten leimattiin huonoksi vanhemmaksi sekä puolisoksi kun sanoin, että lähden reissulle lähes omalla ilmoituksella, vaimo lähtee kun haluaa. Ilmeisesti pitäisi "naisen edessä ilmentää enemmän nöyryyttä"? Anella lupia?
Mitäs jos sinä ja vaimo teette yhtäaikaa ne "omat ilmoitukset" mihis kakarat joutuu? Heitteille? Miksi olette olevinanne perhe jos sitä oikeasti ette edes ole, vaan olette kämppiksiä tai jotain tuttuja jotka on kirjoilla samassa osoitteessa? Oliko sulla itselläsi tälläiset poissaolevat vanhemmat? Oliko hyvä lapsuus?
Jos ja jos. Miksi jossittelet, etkä voi todeta että näinkin voi toimia kun suhde on hyvä, rento ja vapaa sekä tasa-arvoinen? Jaa niin, väärässä oleminen ottaa lujille?
Eli kumpi joustaa ja jättää menemättä jos menot ja reissut osuu päällekkäin? Kumpi juoksee enemmän kavereiden kanssa jättäen vastuun toiselle? Vastaus näihin kertoo aika paljon siitä mikä riski on siinä, että sinunkin kumppania yhtenä päivänä iskee eropaperit kouraadi. Tolla asenteella se tapahtuu ennemmin mieluummin kuin myöhemmin.
Niinpä. Kohta saamme lukea jostain iltapulusta kuinka Kari, 43 v, tilittää tuntojaan: "Ero tuli täysin puskista, luulin suhteemme olevan hyvä, rento, vapaa ja tasa-arvoinen!" :D
Minusta on ok, jos molemmilla OIKEASTI samat mahdollisuudet lähteä vaikka sille viikon lomalle ilman että toinen syyllistää. Viime vuonna lähdin ystäväni kanssa Skotlantiin ilman miestä ja lasta, ja mies lähti vastaavasti laskettelemaan Lappiin kavereidensa kanssa. Satunnaiset, sovitut viikonloppumenot myös täysin ok molemmille. Sen sijaan juhlapyhät kuten joulu, uusivuosi yms vietetään perheenä. Ihan jo lapsenkin takia.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen ollessa kyseessä ilman lapsia, on totta kai paljon väljempää se oma meneminen. Uuden vuoden haluaisin kyllä silti viettää yhdessä, vaikkapa niiden kavereiden kanssa juhlimassa, mutta sinne mentäisiin yhdessä. Miksi juuri erityisesti tällaiset juhlapäivät haluisi viettää erikseen kumppanistaan?
Ja tämän kaiken jälkeen sanon vielä, että kyllä, on erittäin tärkeää saada sitä omaan aikaa aina joskus. Parisuhteessa tottakai omaa aikaa on paljonkin, perhe-elämässä pitää punnita kokonaisuus ja ajankäyttö paljon tarkemmin.
t.nainen
Jos vaikka on erilaiset tarpeet niiden viettämisen suhteen? Toinen haluaa juhlia ilotulitusraketteja katsellen porukassa ja toinen hiljentyä reflektoimaan kulunutta vuotta ja toiveitaan uudelle vuodelle hiljaisuudessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen ollessa kyseessä ilman lapsia, on totta kai paljon väljempää se oma meneminen. Uuden vuoden haluaisin kyllä silti viettää yhdessä, vaikkapa niiden kavereiden kanssa juhlimassa, mutta sinne mentäisiin yhdessä. Miksi juuri erityisesti tällaiset juhlapäivät haluisi viettää erikseen kumppanistaan?
Ja tämän kaiken jälkeen sanon vielä, että kyllä, on erittäin tärkeää saada sitä omaan aikaa aina joskus. Parisuhteessa tottakai omaa aikaa on paljonkin, perhe-elämässä pitää punnita kokonaisuus ja ajankäyttö paljon tarkemmin.
t.nainen
Jos vaikka on erilaiset tarpeet niiden viettämisen suhteen? Toinen haluaa juhlia ilotulitusraketteja katsellen porukassa ja toinen hiljentyä reflektoimaan kulunutta vuotta ja toiveitaan uudelle vuodelle hiljaisuudessa?
Eikö silloin voi tehdä kompromissia ja viettää vaikka yhden vuoden reflektoiden, ja seuraavana vuonna ammuskella raketteja porukassa. Näinhän aikuiset toimii, mukautuen siihen että aina ja joka kerta ei voi mennä oman mielen mukaan, mutta silti voi olla kivaa.
Saako nainenkin aikaa hurvitella kavereiden kanssa ja tehdä omia juttujaan?
Jos ei, niin yhtälö on melko selkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä kun ei ole sitä "entistä elämää" kun on oltu nuoria yhteen mennessä mutta sitä omaa elämää on kertynyt työelämän myötä niin että eräänä päivänä paljastuu puolison syvä ystävyys vastakkaista sukupuolta olevan kollegansa kanssa, jokapäiväiset kahdenkeskiset lounaat vuosien ajan ja viestittelyt, tiivis yhteydenpito jatkuu myös työpaikan vaihdon jälkeen ja töissä ollaan silloin pitkään kun puhelinlangat laulaa.
Omissa menoissaan seurustellaan niin estoitta että se käsitetään jopa luvaksi pyytää saman peiton alle ja näissä ei ole kuulemma mitään ihmeellistä. Entä jos puolison mielestä on? Onko hän siten ääliö mielensäpahoittaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen ollessa kyseessä ilman lapsia, on totta kai paljon väljempää se oma meneminen. Uuden vuoden haluaisin kyllä silti viettää yhdessä, vaikkapa niiden kavereiden kanssa juhlimassa, mutta sinne mentäisiin yhdessä. Miksi juuri erityisesti tällaiset juhlapäivät haluisi viettää erikseen kumppanistaan?
Ja tämän kaiken jälkeen sanon vielä, että kyllä, on erittäin tärkeää saada sitä omaan aikaa aina joskus. Parisuhteessa tottakai omaa aikaa on paljonkin, perhe-elämässä pitää punnita kokonaisuus ja ajankäyttö paljon tarkemmin.
t.nainen
Jos vaikka on erilaiset tarpeet niiden viettämisen suhteen? Toinen haluaa juhlia ilotulitusraketteja katsellen porukassa ja toinen hiljentyä reflektoimaan kulunutta vuotta ja toiveitaan uudelle vuodelle hiljaisuudessa?
Eikö silloin voi tehdä kompromissia ja viettää vaikka yhden vuoden reflektoiden, ja seuraavana vuonna ammuskella raketteja porukassa. Näinhän aikuiset toimii, mukautuen siihen että aina ja joka kerta ei voi mennä oman mielen mukaan, mutta silti voi olla kivaa.
Voi, mutta miksi ei voi myös viettää välillä uuttavuotta erikseen? Mitä pahaa siinä olisi? Ja huom. nyt ei ole puhe lupausten rikkomisesta vaan siitä, että toinen ilmaisee hyvissä ajoin ennen seuraavaa uuttavuotta omat tarpeensa ja toinen voi puolestaan kertoa omansa ja sitten yhteisesti sovitaan, että tänä vuonna vietetään uv erikseen? Tästä keskustelusta saa sellaisen käsityksen, että joku myyttinen av-instanssi on päättänyt, että uv on kansallinen juhlapäivä, jota ei saa viettää erikseen. Näinhän ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa mies menee käytännössä "mieslapsen" kanssa lapsen saamisen jälkeen omalla kohdallaan. Ihan henkisestikin tuossakin ketjussakin ei mieskään halua lasten saamistensakaan jälkeen muuta kuin olla menossa jätkien ja henkisestikin kun ottaa kumppanin etelän matkalle ilman vaimoa. Tässä ketjussa minulle jää aikaa palvoa vaimoa ja "mieslapsen" seuraa, mutta mies menee JOSKUS esimerkiksi uutenavuotena sisäiseen muutokseen. Onko yleistäkin, että ihmisen tulisi muuttua sisäisesti ja ihan henkisestiki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla se tuossa ketjussa jankannut mies. Minun mielestäni juhlapäivinä, kuten uuden vuoden aattona tai juhannuksena ollaan perheen kanssa ja samaa mieltä tuntui olevan moni muukin. Itse asiassa KAIKKI muut paitsi sinä.
Uudenvuoden aatto = juhlapäivä? Pääsiäinen, wappu, kesäloma, syysloma, talviloma. Välipäivät ja tapanintanssit? Arjen jälkeen viikonloput, kaikki ovat vissiin spesiaalia että syytä olla perheen kanssa? Kaikkina juhlina ja aina, muuten on mieslapsi joka on huono isä ja puoliso?
Minut muuten leimattiin huonoksi vanhemmaksi sekä puolisoksi kun sanoin, että lähden reissulle lähes omalla ilmoituksella, vaimo lähtee kun haluaa. Ilmeisesti pitäisi "naisen edessä ilmentää enemmän nöyryyttä"? Anella lupia?
Kyllä sen naisenkin aivan samalla tavalla pitää mun mielestä suunnittelella yhdessä miehen kanssa juhlapäiviä, jos vietetään perhe-elämää. Ja kysellä että sopisiko näin. Samat säännöt tottakai molemmille. Jos teidän suhteessa toimii tuo yksipuolinen ilmoitus ja se on molemmille ok, niin hyvä. Useimmalle perheelle tuollainen vaan ei kuulosta toimivalta ratkaisulta. Mutta ihmisiä on toki niin erilaisia.
Valitettavasti tulee kyllä mieleen, että onko teillä kotona nainen kuitenkin vähän alistetussa asemassa, kun kirjoitat tyyliin "anella naiselta lupia"...? Toki jos sinäkin jäät mukisematta joulunpyhiksi lasten kanssa kun puolisosi ilmoittaa että lähtee tänä vuonna ystävättären kanssa Alpeille laskettelemaan, niin mikäs siinä sitten. (Ehkä hän ei tosin tekisi noin, tosin kuin sinä, vaan haluaa jakaa lastensa kanssa tärkeät juhlat? Vai kuinka on?) Väistämättä tulee mieleen, että toisen vanhemman täytyy olla se tasapainottava tekijä prheessä, joka sitten elää enemmän lasten ehdoilla kun toinen huitelee milloin missäkin "omalla ilmoituksella".
Eli kysymys sulle:
Onko puolisosi todella lähtenyt omalla ilmoituksella juhlapyhinä omille reissuilleen ja jättänyt lapset sun huostaan keskustelematta ensin sun kanssa asiasta? Oletko itse toiminut vastaavalla tavalla? Ja meneekö nämä menot teillä tasan?
Ja tosiaan jos teillä sujuu yhteispeli noin, ja lapsilla on turvallinen hyvä koti, ja puolisosi on myös tyyytyväinen järjesteyyn, niin ei mulla siihen ole mukisemista. Itse en tuollaisesta pitäisi ollenkaan ja suurin osa perheellisistä on ilmeisimminkin mun kanssa samoilla linjoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, mies toivottavasti kestää sitten senkin että minä menen etelään ilman häntä. Siinä sitten ei jää kauheasti yhteistä lomaa enää jäljelle, joten mikä on funktio yhdessäololle.
Jos lasketaan vaikka kolmen vuoden jaksossa niin ihmisillä on 15 viikkoa vuosilomaa sekä päälle pääsiäisenä ja joulun muut vapaat. Lisäksi kolmessa vuodessa 150 viikonloppua eli 300 vuorokautta vapaata. Karkeasti kolmessa vuodessa lomaa on 140 vuorokautta ja päälle 300 vuorokautta viikonloppuna.
Mielestänne 7pv etelänreissu jätkien kanssa on kyllä mahdoton ajatus perheelliselle?
Tämä se on itseänikin aina naurattanut. Naisen logiikka on niin mahtavaa ja lapsellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen ollessa kyseessä ilman lapsia, on totta kai paljon väljempää se oma meneminen. Uuden vuoden haluaisin kyllä silti viettää yhdessä, vaikkapa niiden kavereiden kanssa juhlimassa, mutta sinne mentäisiin yhdessä. Miksi juuri erityisesti tällaiset juhlapäivät haluisi viettää erikseen kumppanistaan?
Ja tämän kaiken jälkeen sanon vielä, että kyllä, on erittäin tärkeää saada sitä omaan aikaa aina joskus. Parisuhteessa tottakai omaa aikaa on paljonkin, perhe-elämässä pitää punnita kokonaisuus ja ajankäyttö paljon tarkemmin.
t.nainen
Jos vaikka on erilaiset tarpeet niiden viettämisen suhteen? Toinen haluaa juhlia ilotulitusraketteja katsellen porukassa ja toinen hiljentyä reflektoimaan kulunutta vuotta ja toiveitaan uudelle vuodelle hiljaisuudessa?
Eikö silloin voi tehdä kompromissia ja viettää vaikka yhden vuoden reflektoiden, ja seuraavana vuonna ammuskella raketteja porukassa. Näinhän aikuiset toimii, mukautuen siihen että aina ja joka kerta ei voi mennä oman mielen mukaan, mutta silti voi olla kivaa.
Voi, mutta miksi ei voi myös viettää välillä uuttavuotta erikseen? Mitä pahaa siinä olisi? Ja huom. nyt ei ole puhe lupausten rikkomisesta vaan siitä, että toinen ilmaisee hyvissä ajoin ennen seuraavaa uuttavuotta omat tarpeensa ja toinen voi puolestaan kertoa omansa ja sitten yhteisesti sovitaan, että tänä vuonna vietetään uv erikseen? Tästä keskustelusta saa sellaisen käsityksen, että joku myyttinen av-instanssi on päättänyt, että uv on kansallinen juhlapäivä, jota ei saa viettää erikseen. Näinhän ei ole.
Varmasti ihan hyvin voi, ja niin tehtiin meilläkin joskus ennen lasta. Nyt kun lapsia on niin asetelma on kuitenkin mielestäni erilainen. Vietetään vuodenvaihde perheenä, ihan jo lapsenkin takia. Toki saatetaan esim kutsua tuttuja tänne syömään hyvin tai mennä itse illanviettoon jonkun luo, mutta yhdessä ja lapsi mukana. Lapsi kuitenkin odottaa uutta vuotta ja haluamme myös luoda hänelle kivoja muistoja yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen ollessa kyseessä ilman lapsia, on totta kai paljon väljempää se oma meneminen. Uuden vuoden haluaisin kyllä silti viettää yhdessä, vaikkapa niiden kavereiden kanssa juhlimassa, mutta sinne mentäisiin yhdessä. Miksi juuri erityisesti tällaiset juhlapäivät haluisi viettää erikseen kumppanistaan?
Ja tämän kaiken jälkeen sanon vielä, että kyllä, on erittäin tärkeää saada sitä omaan aikaa aina joskus. Parisuhteessa tottakai omaa aikaa on paljonkin, perhe-elämässä pitää punnita kokonaisuus ja ajankäyttö paljon tarkemmin.
t.nainen
Jos vaikka on erilaiset tarpeet niiden viettämisen suhteen? Toinen haluaa juhlia ilotulitusraketteja katsellen porukassa ja toinen hiljentyä reflektoimaan kulunutta vuotta ja toiveitaan uudelle vuodelle hiljaisuudessa?
Eikö silloin voi tehdä kompromissia ja viettää vaikka yhden vuoden reflektoiden, ja seuraavana vuonna ammuskella raketteja porukassa. Näinhän aikuiset toimii, mukautuen siihen että aina ja joka kerta ei voi mennä oman mielen mukaan, mutta silti voi olla kivaa.
Voi, mutta miksi ei voi myös viettää välillä uuttavuotta erikseen? Mitä pahaa siinä olisi? Ja huom. nyt ei ole puhe lupausten rikkomisesta vaan siitä, että toinen ilmaisee hyvissä ajoin ennen seuraavaa uuttavuotta omat tarpeensa ja toinen voi puolestaan kertoa omansa ja sitten yhteisesti sovitaan, että tänä vuonna vietetään uv erikseen? Tästä keskustelusta saa sellaisen käsityksen, että joku myyttinen av-instanssi on päättänyt, että uv on kansallinen juhlapäivä, jota ei saa viettää erikseen. Näinhän ei ole.
Edelleenkin tässä ketjussa on kyse lapsiperheestä. Havainnollistetaan asiaa sinulle niin, että oletetaan että teillä on kolme alle kouluikäistä lasta ikä haitarilla 6 kk- 6 v. Mitä lapsenne tekevät uutena vuotena? Reflektoivat kulunutta vuotta vuokramökit hiljaisuudessa vai ovat isänsä kanssa ryyppäämässä kaupungilla juhlahuma katsomassa? Alkaako problematiikka lapsiperheiden osalta hahmottua sinullekin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, mies toivottavasti kestää sitten senkin että minä menen etelään ilman häntä. Siinä sitten ei jää kauheasti yhteistä lomaa enää jäljelle, joten mikä on funktio yhdessäololle.
Jos lasketaan vaikka kolmen vuoden jaksossa niin ihmisillä on 15 viikkoa vuosilomaa sekä päälle pääsiäisenä ja joulun muut vapaat. Lisäksi kolmessa vuodessa 150 viikonloppua eli 300 vuorokautta vapaata. Karkeasti kolmessa vuodessa lomaa on 140 vuorokautta ja päälle 300 vuorokautta viikonloppuna.
Mielestänne 7pv etelänreissu jätkien kanssa on kyllä mahdoton ajatus perheelliselle?
Tämä se on itseänikin aina naurattanut. Naisen logiikka on niin mahtavaa ja lapsellista.
Sitä ei mikään logiikka muuta, että kun on lapsia hankittu, joku on heistä 24/7 vastuussa. Helppoja se oma vastuu asiasta on sen äidin niskoille kaataa ja siitä päästäänkin alkuperäiseen kysymykseen, että kauanko se nainen logiikoi en viitsii yksin pyörittää arkea ennenkuin iskee ne eropaperit kouraan. Kovasti täällä miehet hinkuu viikko-viikko-systeemiin. Henkisesti krskenkasvuisen miehen, joka roikkuu jätkä porukoissa, kanssa ei kannata suhteeseen ryhtyä . Puhumattakaan että lisääntyy sellaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Linkitetyssä ketjussa näytti olevan kyse siitä, että mies oli alunperin luvannut viettää uuden vuoden perheensä kanssa ja halusi sitten rikkoa lupauksensa. Ymmärrän puolison tuohtumuksen siinä mielessä. Lupaukset on pidettävä jos suinkin mahdollista. Mieskin voi opetella olemaan lupaamatta sellaista, mitä ei jaksa pitää.
Sitä en tiedä miten mieslapsi -termi tähän liittyy. Mieslapsi tai vastaavasti naislapsi on aikuinen joka odottaa kokoajan puolisoltaan passaamista ja palvelua. Joka ei saa omatoimisesti aikaiseksi edes perusasioiden hoitamista, kuten vaikka kaupassakäyntiä, pyykin pesua ja roskien laittamista roska-astiaan, vaan istuu vain perse homeessa odottamassa valmista eteen, vaikka puolisolla olisi mitä muita kiireitä/esteitä just silloin. Ei tuo mitenkään automaattisesti siihen liity, kuinka paljon puolisoilla on omia menojaan parisuhteen ulkopuolella.
Aloituksen kysymys on toki typerä jo siksi, että se sisältää oletuksen siitä, että kaikki maailman naiset ovat samanlaisia ja haluavat parisuhteessa kumppaniltaan samoja asioita. No, eivät tietenkään ole yhtään sen enempää kuin miehetkään. Kannattaa valita sellainen puoliso, jonka kanssa käsitykset parisuhteesta ja oman/yhteisen ajan suhteesta osuvat suht yksiin. Ja lisäksi kannattaa opetella tekemään kompromisseja. Koskee yhtä lailla molempia osapuolia.
Ketjustahan vähintään rivien välistä kävi ilmi, että "oli yhdessä sovittu". Yleensä se kun on sitä, että nainen päpättää ja määräilee, johdattelee ja sitten kun miehellä onkin omat menot ja ajatukset niin "mies petti lupauksensa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen ollessa kyseessä ilman lapsia, on totta kai paljon väljempää se oma meneminen. Uuden vuoden haluaisin kyllä silti viettää yhdessä, vaikkapa niiden kavereiden kanssa juhlimassa, mutta sinne mentäisiin yhdessä. Miksi juuri erityisesti tällaiset juhlapäivät haluisi viettää erikseen kumppanistaan?
Ja tämän kaiken jälkeen sanon vielä, että kyllä, on erittäin tärkeää saada sitä omaan aikaa aina joskus. Parisuhteessa tottakai omaa aikaa on paljonkin, perhe-elämässä pitää punnita kokonaisuus ja ajankäyttö paljon tarkemmin.
t.nainen
Jos vaikka on erilaiset tarpeet niiden viettämisen suhteen? Toinen haluaa juhlia ilotulitusraketteja katsellen porukassa ja toinen hiljentyä reflektoimaan kulunutta vuotta ja toiveitaan uudelle vuodelle hiljaisuudessa?
Eikö silloin voi tehdä kompromissia ja viettää vaikka yhden vuoden reflektoiden, ja seuraavana vuonna ammuskella raketteja porukassa. Näinhän aikuiset toimii, mukautuen siihen että aina ja joka kerta ei voi mennä oman mielen mukaan, mutta silti voi olla kivaa.
Voi, mutta miksi ei voi myös viettää välillä uuttavuotta erikseen? Mitä pahaa siinä olisi? Ja huom. nyt ei ole puhe lupausten rikkomisesta vaan siitä, että toinen ilmaisee hyvissä ajoin ennen seuraavaa uuttavuotta omat tarpeensa ja toinen voi puolestaan kertoa omansa ja sitten yhteisesti sovitaan, että tänä vuonna vietetään uv erikseen? Tästä keskustelusta saa sellaisen käsityksen, että joku myyttinen av-instanssi on päättänyt, että uv on kansallinen juhlapäivä, jota ei saa viettää erikseen. Näinhän ei ole.
Edelleenkin tässä ketjussa on kyse lapsiperheestä. Havainnollistetaan asiaa sinulle niin, että oletetaan että teillä on kolme alle kouluikäistä lasta ikä haitarilla 6 kk- 6 v. Mitä lapsenne tekevät uutena vuotena? Reflektoivat kulunutta vuotta vuokramökit hiljaisuudessa vai ovat isänsä kanssa ryyppäämässä kaupungilla juhlahuma katsomassa? Alkaako problematiikka lapsiperheiden osalta hahmottua sinullekin?
Jännä mielikuva, että isän tapa juhlia uuttavuotta on ryypätä kaupungilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, mies toivottavasti kestää sitten senkin että minä menen etelään ilman häntä. Siinä sitten ei jää kauheasti yhteistä lomaa enää jäljelle, joten mikä on funktio yhdessäololle.
Jos lasketaan vaikka kolmen vuoden jaksossa niin ihmisillä on 15 viikkoa vuosilomaa sekä päälle pääsiäisenä ja joulun muut vapaat. Lisäksi kolmessa vuodessa 150 viikonloppua eli 300 vuorokautta vapaata. Karkeasti kolmessa vuodessa lomaa on 140 vuorokautta ja päälle 300 vuorokautta viikonloppuna.
Mielestänne 7pv etelänreissu jätkien kanssa on kyllä mahdoton ajatus perheelliselle?
Kukas sun lapset hoitaa yksin silloin kun huitelet jätkien kanssa etelässä? Kuka ilmeisesti muissakin tilanteissa joutuu kantamaan vastuun kun olet menossa jätkien kanssa? Omituisen kypsymätön ja keskenkasvuinen asenne aikuisella? Ihmisellä jolla on perhe vastuullaan. Ei jatkoon.
Vaimo tietysti. Ihan niinku hoitaa silloinkin jos kuolen, kuten minä hoidan lapset jos vaimo kuolee tai on poissa. Tuleeko sinusta jotenkin vammainen saatuasi miehen ettet osaa yksin olla ja toimia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen ollessa kyseessä ilman lapsia, on totta kai paljon väljempää se oma meneminen. Uuden vuoden haluaisin kyllä silti viettää yhdessä, vaikkapa niiden kavereiden kanssa juhlimassa, mutta sinne mentäisiin yhdessä. Miksi juuri erityisesti tällaiset juhlapäivät haluisi viettää erikseen kumppanistaan?
Ja tämän kaiken jälkeen sanon vielä, että kyllä, on erittäin tärkeää saada sitä omaan aikaa aina joskus. Parisuhteessa tottakai omaa aikaa on paljonkin, perhe-elämässä pitää punnita kokonaisuus ja ajankäyttö paljon tarkemmin.
t.nainen
Jos vaikka on erilaiset tarpeet niiden viettämisen suhteen? Toinen haluaa juhlia ilotulitusraketteja katsellen porukassa ja toinen hiljentyä reflektoimaan kulunutta vuotta ja toiveitaan uudelle vuodelle hiljaisuudessa?
Eikö silloin voi tehdä kompromissia ja viettää vaikka yhden vuoden reflektoiden, ja seuraavana vuonna ammuskella raketteja porukassa. Näinhän aikuiset toimii, mukautuen siihen että aina ja joka kerta ei voi mennä oman mielen mukaan, mutta silti voi olla kivaa.
Voi, mutta miksi ei voi myös viettää välillä uuttavuotta erikseen? Mitä pahaa siinä olisi? Ja huom. nyt ei ole puhe lupausten rikkomisesta vaan siitä, että toinen ilmaisee hyvissä ajoin ennen seuraavaa uuttavuotta omat tarpeensa ja toinen voi puolestaan kertoa omansa ja sitten yhteisesti sovitaan, että tänä vuonna vietetään uv erikseen? Tästä keskustelusta saa sellaisen käsityksen, että joku myyttinen av-instanssi on päättänyt, että uv on kansallinen juhlapäivä, jota ei saa viettää erikseen. Näinhän ei ole.
Edelleenkin tässä ketjussa on kyse lapsiperheestä. Havainnollistetaan asiaa sinulle niin, että oletetaan että teillä on kolme alle kouluikäistä lasta ikä haitarilla 6 kk- 6 v. Mitä lapsenne tekevät uutena vuotena? Reflektoivat kulunutta vuotta vuokramökit hiljaisuudessa vai ovat isänsä kanssa ryyppäämässä kaupungilla juhlahuma katsomassa? Alkaako problematiikka lapsiperheiden osalta hahmottua sinullekin?
Jännä mielikuva, että isän tapa juhlia uuttavuotta on ryypätä kaupungilla.
Jotenkin en usko että isi "jätkäporukan" kanssa olisi menossa uuden vuoden kirkkokonserttiinkaan.
Eli kumpi joustaa ja jättää menemättä jos menot ja reissut osuu päällekkäin? Kumpi juoksee enemmän kavereiden kanssa jättäen vastuun toiselle? Vastaus näihin kertoo aika paljon siitä mikä riski on siinä, että sinunkin kumppania yhtenä päivänä iskee eropaperit kouraadi. Tolla asenteella se tapahtuu ennemmin mieluummin kuin myöhemmin.