Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka kasvoit "pahan" isä/äitipuolen läsnä ollessa...
03.01.2019 |
Mitä jälkiä se on jättänyt?
Minun isäpuoleni ei ollut paha sinänsä, vaan pääosin todella viileä ja jos kysyin neuvoa jossain hänen mielestään yksinkertaisessa tilanteessa hän vastasi töykeästi, siihen tyyliin että "oikeastiko palikka kysyt tuollaista". Joskus jos meillä oli vieraita, ja yritin osallistua keskusteluun, yksi isäpuolen katse riitti hiljentämään minut ja lähdinkin aina omaan huoneeseeni. Katseessa oli jotain todella pelottavaa. Joskus meillä oli mukavaa, käytiin kalassa yms ja kaikki oli hyvin, en tiedä mikä minussa sai hänet ärsyyntymään aina yhtäkkiä.
Nyt aikuisiällä koen että minun on todella vaikea yrittää saada aloitettua mitään, sillä tuntuu etten onnistu kuitenkaan. Apua en kehtaa pyytää, mihinkään. Jos joku katsoo minuun, tuntuu että pitäisi livistää takavasemmalle. Katsekontaktia en keskusteltaessa ole yrittänytkään hakea vuosiin. Mietin voiko tämä olla lapsuudesta peräisin? Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (312)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aina jaksa kirjoitti:
No, minä olen sitten huono äitipuoli 😕. Lapsen äidin kanssa on sovittu, että lapsi on viikon isällään ja viikon äidillään. Kuitenkin lapsi käy isällänsä ainakin kaksi kertaa viikossa ja tulee jo perjantaina, vaikka sunnuntainaista on sovittu. Minä jaksan muistuttaa siitä. Olishan se kiva joku vkonloppu olla kahdestaan.
Minä olen se joka "saa" luvan kieltää lasta menemästä maksullisiin menoihin, sillä lapsen vanhemmat ovat työttömiä ja minä töissä. Ja loppuviimeistä lapsi tulee minulta pyytämään rahaa. Mielestäni ruuan ja vaatteiden kustantaminen saa osaltani riittää ( ja joskus ajattelem, ettei tarvitsisi noitakaan). Saatan muyös suutahtaa, jos itselleni ostama herkku on syöty.
Käytännössä lapsi saa olla kummalla vaan milloin haluaa. Sinusta lapsi ei saa käydä ollenkaan teillä koska "isä viikko" eikö teidän koti ole myös lapsen koti?
Elämää pitää pystyä suunnittelemaan. Lapsi ei voi tulla kaikkiin paikkoihin mukaan.
8
Se on kovin ikävää jos äitipuolen suunnitelmat menevät pilalle miehen lapsen takia. Veikkaan että niin meni meidän äidinkin niinä viikonlopuina kun piti olla isällä, mutta äitipuoli esti.
Voi hyvä ihme, mitä mustamaalaamista ja tarkoituksenmukaista väärinymmärrystä.
Sillä isällä voi olla vaikka työvuorot suunniteltu niin, että ne sopii yhteen lapsen tapaamisten kanssa. Eli hankalat vuorot silloin kun ei ole lapsiaikaa.
Meillä on miehen kanssa myös se yhteinen elämä, jota suunnittelemme. En siis minä yksin. Jos varaamme viikonloppureissun, niin olemme poissa kotoa. Ei lapsi voi silloin tulla tänne.
8
Se lapsi kuulu myös siihen yhteiseen elämään. Yllättävää ettei se isän siittämä lapsi ei kuulu äitipuolen mielestä elämään.
Ei lapsipuolet meilläkään kuulu ”meidän” elämään. Heistä pidetään huolta, kun he tulevat, mutta he ovat kylässä käymässä. Ei tämä heidän kotinsa ole, ei edes heidän itsensä mielestä. Lapsella voi olla vain yksi koti.
No eivät varmaan pidä, jos asenne on tuo "ne pennut on meillä vaa kylässä, tää niiden koti oo" en mäkään tuollaista mestaa pitäis kotina. Ihan vaikka oma äitipuoli yritti oo asti "tää sun koti oo" niin vastasin vain, että tämä on MINUN isäni koti eli on myös MINUN koti. Inhottava eukko. Onneks isä ymmärsi jättää moisen.
Lapset itse ovat jo ihan pieninä - jo silloin kun minä olen heidät ensimmäisen kerran nähnyt, eli kauan ennen äitipuolen asemaani - käyttäneet ilmaisuja ”isän luo yökylään”, tai mattokaupassa sanoneet ”teillä” on tällanen matto.
Ja korostan: muutimme yhteen pari vuotta myöhemmin, eli tämä ei johdu minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aina jaksa kirjoitti:
No, minä olen sitten huono äitipuoli 😕. Lapsen äidin kanssa on sovittu, että lapsi on viikon isällään ja viikon äidillään. Kuitenkin lapsi käy isällänsä ainakin kaksi kertaa viikossa ja tulee jo perjantaina, vaikka sunnuntainaista on sovittu. Minä jaksan muistuttaa siitä. Olishan se kiva joku vkonloppu olla kahdestaan.
Minä olen se joka "saa" luvan kieltää lasta menemästä maksullisiin menoihin, sillä lapsen vanhemmat ovat työttömiä ja minä töissä. Ja loppuviimeistä lapsi tulee minulta pyytämään rahaa. Mielestäni ruuan ja vaatteiden kustantaminen saa osaltani riittää ( ja joskus ajattelem, ettei tarvitsisi noitakaan). Saatan muyös suutahtaa, jos itselleni ostama herkku on syöty.
Käytännössä lapsi saa olla kummalla vaan milloin haluaa. Sinusta lapsi ei saa käydä ollenkaan teillä koska "isä viikko" eikö teidän koti ole myös lapsen koti?
Elämää pitää pystyä suunnittelemaan. Lapsi ei voi tulla kaikkiin paikkoihin mukaan.
8
Se on kovin ikävää jos äitipuolen suunnitelmat menevät pilalle miehen lapsen takia. Veikkaan että niin meni meidän äidinkin niinä viikonlopuina kun piti olla isällä, mutta äitipuoli esti.
Voi hyvä ihme, mitä mustamaalaamista ja tarkoituksenmukaista väärinymmärrystä.
Sillä isällä voi olla vaikka työvuorot suunniteltu niin, että ne sopii yhteen lapsen tapaamisten kanssa. Eli hankalat vuorot silloin kun ei ole lapsiaikaa.
Meillä on miehen kanssa myös se yhteinen elämä, jota suunnittelemme. En siis minä yksin. Jos varaamme viikonloppureissun, niin olemme poissa kotoa. Ei lapsi voi silloin tulla tänne.
8
Se lapsi kuulu myös siihen yhteiseen elämään. Yllättävää ettei se isän siittämä lapsi ei kuulu äitipuolen mielestä elämään.
Ei lapsipuolet meilläkään kuulu ”meidän” elämään. Heistä pidetään huolta, kun he tulevat, mutta he ovat kylässä käymässä. Ei tämä heidän kotinsa ole, ei edes heidän itsensä mielestä. Lapsella voi olla vain yksi koti.
No eivät varmaan pidä, jos asenne on tuo "ne pennut on meillä vaa kylässä, tää niiden koti oo" en mäkään tuollaista mestaa pitäis kotina. Ihan vaikka oma äitipuoli yritti oo asti "tää sun koti oo" niin vastasin vain, että tämä on MINUN isäni koti eli on myös MINUN koti. Inhottava eukko. Onneks isä ymmärsi jättää moisen.
Miten jaoitte isänne kanssa vuokran? Kukahan se siellä on ilmaseksi lusinu ja kaapista syöny?
Maksaako muissa perheissä lapset olemisestaan jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäpuoleni oli väkivaltainen alkoholi oli elämässäni ikävuodet 6-19. Kutsui minua Torakaksi kun olin luonteeltaani hiljainen ja viihdyin huoneessani yksin. Olin muuten hyvin sosiaalinen ja minulla oli paljon kavereita. Kävin peruskoulun jälkeen töissä ja koulussa samaan aikaan. Vihasin isäpuoltani. Lähinnä hypin riemusta kun saimme siskoni kanssa äidin eroamaan siitä siasta.
Äitipuoleni taas ei voinut omien vanhempiensa kanssa hyväksyä, että isälläni ole edellisestä liitosta kaksi lasta. Hän ei voinut edes peittää sitä ettei voinut sietää meitä. Lähinnä hän päätti milloin me saamme olla isällämme, vaikka oli sovittu joka toinen viikonloppu. Äitipuoleni oli elämässäni ikävuodet 6-24. Ja olin todella iloinen kun isä viimein päätti erota siitä akasta.
Ehkä omaan ihmisuhteeni ovat molemmat vaikuttaneet. tiedän ainakin minkälaista kumppania en halua. Enkä halua omia lapsia myöskään. Aviomieheni on samoilla linjoilla onneksi johtuen omasta hirviö äitipuolestaan.
Miten äitipuolesi osoitti sen, ettei voinut sietää sinua?
Hänen käytöksensä oli alentavaa ja kylmää meitä kohtaan. Tiuski ja nälvi. Mitään ei tehty oikein. Osoitettiin hyvin ettei kuuluta sinne. Häihinkään ei oltais meitä "vanhoja" lapsia haluttu. He menivät naimisiin vasta kun olin teini ja häissä oli muitakin lapsia ettei syy ollut lapsettomat häät. Kaksi Viikkoa ennen häitö sisko sai tietää ja nosti metelin jolloin meidät kutsuttiin mukaan. Ikinä en saanut selitystä mitä vikaa meissä oli.
Äitipuolen vanhemmat lähinnä oletti, että siivottiin äitipuolen edellisen liiton lapsen sotkuja. Olivat myös hyvin kylmiä meitä kohtaan. Lause "tää ei oo sun kotis" tuli tutuksi.
"Lapsettomat häät" eli ei lapsia, miksi te olette etuoikeutettuja osallistumaan lapsettomiin häihin vaikkeivat muutkaan lapset päässeet?
Suosittelen opettelemaan lukemaan. Tuossa lukee "häissä Oli muitakin LAPSIA ettei syy ollut lapsettomat häät"
Mullakin oli lapsettomat häät, mutta muutaman ystävän kohdalla tein poikkeuksen ja nämä saivat tuoda lapsia, kun eivät lapsen vahtia saaneet.
Mun isän ja äitipuolen häät eivät olleet lapsettomat. Oltiin silloin 17 ja sisko 19 ettei enää edes lapsia oltu, mutta äitipuoli ei olisi meitä sinne halunnut.
How about alkoholi tarjoilu ja kukaan ei vahdi käykö alaikäinen siskosi kiskaisemassa lasillisen ja solidaarisuuden puolesta sinuakaan ei kutsuttu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvoin syy on äitipuolessa, jos lapset eivät tapaa isäänsä. Harva suomalainen mies on niin tossukka. Syy on vain siinä, että isä ei tunne itseään isäksi, tai hänellä itsellään ei ole ollut isän mallia.
Jos äitipuoli änkeää tähän kuvioon, kannustaa ottamaan lapset, on lasten kanssa - lopulta äitipuoli on lasten kanssa ja hoitaa lapset yksinään.
Lopputulos on jälleen sama: isä ei ole lasten kanssa.
Oma tälläinen suhteeni päättyi aika nopeaa, kun isä alkoi ottamaan työvuoroja, harrasti ja hävisi aina ties mihin ja vastuu lapsesta jäi minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aina jaksa kirjoitti:
No, minä olen sitten huono äitipuoli 😕. Lapsen äidin kanssa on sovittu, että lapsi on viikon isällään ja viikon äidillään. Kuitenkin lapsi käy isällänsä ainakin kaksi kertaa viikossa ja tulee jo perjantaina, vaikka sunnuntainaista on sovittu. Minä jaksan muistuttaa siitä. Olishan se kiva joku vkonloppu olla kahdestaan.
Minä olen se joka "saa" luvan kieltää lasta menemästä maksullisiin menoihin, sillä lapsen vanhemmat ovat työttömiä ja minä töissä. Ja loppuviimeistä lapsi tulee minulta pyytämään rahaa. Mielestäni ruuan ja vaatteiden kustantaminen saa osaltani riittää ( ja joskus ajattelem, ettei tarvitsisi noitakaan). Saatan muyös suutahtaa, jos itselleni ostama herkku on syöty.
Käytännössä lapsi saa olla kummalla vaan milloin haluaa. Sinusta lapsi ei saa käydä ollenkaan teillä koska "isä viikko" eikö teidän koti ole myös lapsen koti?
Elämää pitää pystyä suunnittelemaan. Lapsi ei voi tulla kaikkiin paikkoihin mukaan.
8
Se on kovin ikävää jos äitipuolen suunnitelmat menevät pilalle miehen lapsen takia. Veikkaan että niin meni meidän äidinkin niinä viikonlopuina kun piti olla isällä, mutta äitipuoli esti.
Voi hyvä ihme, mitä mustamaalaamista ja tarkoituksenmukaista väärinymmärrystä.
Sillä isällä voi olla vaikka työvuorot suunniteltu niin, että ne sopii yhteen lapsen tapaamisten kanssa. Eli hankalat vuorot silloin kun ei ole lapsiaikaa.
Meillä on miehen kanssa myös se yhteinen elämä, jota suunnittelemme. En siis minä yksin. Jos varaamme viikonloppureissun, niin olemme poissa kotoa. Ei lapsi voi silloin tulla tänne.
8
Se lapsi kuulu myös siihen yhteiseen elämään. Yllättävää ettei se isän siittämä lapsi ei kuulu äitipuolen mielestä elämään.
Ei lapsipuolet meilläkään kuulu ”meidän” elämään. Heistä pidetään huolta, kun he tulevat, mutta he ovat kylässä käymässä. Ei tämä heidän kotinsa ole, ei edes heidän itsensä mielestä. Lapsella voi olla vain yksi koti.
No eivät varmaan pidä, jos asenne on tuo "ne pennut on meillä vaa kylässä, tää niiden koti oo" en mäkään tuollaista mestaa pitäis kotina. Ihan vaikka oma äitipuoli yritti oo asti "tää sun koti oo" niin vastasin vain, että tämä on MINUN isäni koti eli on myös MINUN koti. Inhottava eukko. Onneks isä ymmärsi jättää moisen.
Miten jaoitte isänne kanssa vuokran? Kukahan se siellä on ilmaseksi lusinu ja kaapista syöny?
Maksaako muissa perheissä lapset olemisestaan jotain?
Tässähän nyt korostettiin sitä, että kun se oli isän ja näin ollen lapsen niin äitipuoli ei ilmeisesti siellä kirjoilla ole tai vuokraa maksa?
Koska muuten olisi aika röyhkeää tuppautua toisen kotiin huutelemaan tuollaista kuluihin osallistumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aina jaksa kirjoitti:
No, minä olen sitten huono äitipuoli 😕. Lapsen äidin kanssa on sovittu, että lapsi on viikon isällään ja viikon äidillään. Kuitenkin lapsi käy isällänsä ainakin kaksi kertaa viikossa ja tulee jo perjantaina, vaikka sunnuntainaista on sovittu. Minä jaksan muistuttaa siitä. Olishan se kiva joku vkonloppu olla kahdestaan.
Minä olen se joka "saa" luvan kieltää lasta menemästä maksullisiin menoihin, sillä lapsen vanhemmat ovat työttömiä ja minä töissä. Ja loppuviimeistä lapsi tulee minulta pyytämään rahaa. Mielestäni ruuan ja vaatteiden kustantaminen saa osaltani riittää ( ja joskus ajattelem, ettei tarvitsisi noitakaan). Saatan muyös suutahtaa, jos itselleni ostama herkku on syöty.
Käytännössä lapsi saa olla kummalla vaan milloin haluaa. Sinusta lapsi ei saa käydä ollenkaan teillä koska "isä viikko" eikö teidän koti ole myös lapsen koti?
Elämää pitää pystyä suunnittelemaan. Lapsi ei voi tulla kaikkiin paikkoihin mukaan.
8
Se on kovin ikävää jos äitipuolen suunnitelmat menevät pilalle miehen lapsen takia. Veikkaan että niin meni meidän äidinkin niinä viikonlopuina kun piti olla isällä, mutta äitipuoli esti.
Voi hyvä ihme, mitä mustamaalaamista ja tarkoituksenmukaista väärinymmärrystä.
Sillä isällä voi olla vaikka työvuorot suunniteltu niin, että ne sopii yhteen lapsen tapaamisten kanssa. Eli hankalat vuorot silloin kun ei ole lapsiaikaa.
Meillä on miehen kanssa myös se yhteinen elämä, jota suunnittelemme. En siis minä yksin. Jos varaamme viikonloppureissun, niin olemme poissa kotoa. Ei lapsi voi silloin tulla tänne.
8
Se lapsi kuulu myös siihen yhteiseen elämään. Yllättävää ettei se isän siittämä lapsi ei kuulu äitipuolen mielestä elämään.
Ei lapsipuolet meilläkään kuulu ”meidän” elämään. Heistä pidetään huolta, kun he tulevat, mutta he ovat kylässä käymässä. Ei tämä heidän kotinsa ole, ei edes heidän itsensä mielestä. Lapsella voi olla vain yksi koti.
No eivät varmaan pidä, jos asenne on tuo "ne pennut on meillä vaa kylässä, tää niiden koti oo" en mäkään tuollaista mestaa pitäis kotina. Ihan vaikka oma äitipuoli yritti oo asti "tää sun koti oo" niin vastasin vain, että tämä on MINUN isäni koti eli on myös MINUN koti. Inhottava eukko. Onneks isä ymmärsi jättää moisen.
Miten jaoitte isänne kanssa vuokran? Kukahan se siellä on ilmaseksi lusinu ja kaapista syöny?
Maksaako muissa perheissä lapset olemisestaan jotain?
Onko äitipuolen homma maksaa?
Äitipuoli voisi samantien kustantaa naapurilastenkin harrastukset, ruoat ja katon pään päälle.
Jos vuokra oli jaettu kolmeen osaan josta isä maksoi 2/3 niin sittenhän hän on maksanut oman ja lapsen osan.
Jos vuokra taasen oli puoliksi niin onhan äitipuolikin silloin maksanut lapsipuolensa asumisesta, jolloin aika röyhkeä veto pirpanalta tulla jyräämään äitipuoli omassa kodissaan huutelemalla kuinka hän ja isä asuisivat siellä. Ei ihme jos sinusta ei tykätty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäpuoleni oli väkivaltainen alkoholi oli elämässäni ikävuodet 6-19. Kutsui minua Torakaksi kun olin luonteeltaani hiljainen ja viihdyin huoneessani yksin. Olin muuten hyvin sosiaalinen ja minulla oli paljon kavereita. Kävin peruskoulun jälkeen töissä ja koulussa samaan aikaan. Vihasin isäpuoltani. Lähinnä hypin riemusta kun saimme siskoni kanssa äidin eroamaan siitä siasta.
Äitipuoleni taas ei voinut omien vanhempiensa kanssa hyväksyä, että isälläni ole edellisestä liitosta kaksi lasta. Hän ei voinut edes peittää sitä ettei voinut sietää meitä. Lähinnä hän päätti milloin me saamme olla isällämme, vaikka oli sovittu joka toinen viikonloppu. Äitipuoleni oli elämässäni ikävuodet 6-24. Ja olin todella iloinen kun isä viimein päätti erota siitä akasta.
Ehkä omaan ihmisuhteeni ovat molemmat vaikuttaneet. tiedän ainakin minkälaista kumppania en halua. Enkä halua omia lapsia myöskään. Aviomieheni on samoilla linjoilla onneksi johtuen omasta hirviö äitipuolestaan.
Mistä sinä tiedät, että juuri äitipuolesi oli se, joka tapaamisista päätti? Minä olen tällainen "paha äitipuoli", ja kyllä se on mies itse joka lapsen tapaamisia peruu kun haluaa olla minun kanssani. Olen jopa kannustanut näkemään lasta.
Oma mieheni on taitava siinä, että saa näyttämään minut "pahalta" kun ei itse halua tavata lastaan ja vetoaa aina jotenkin minuun.
Minä, äitipuoli myöskin, liityn joukkoon. Mies ei tosin minun päälleni syytä laita, mutta voin kuvitella, että vastapuoli niin luulee. Fakta vain on, että mies ei siirrä omia menojaan lasten takia (enkä minä lapsia hoida).
Itse nostaisin jo aikamoisen metelin, että miten niin et halua nähdä lapsiasi. Mun on vaikea ymmärtää, miten joku voi kunnioittaa ja ihailla (rakastamisen edellytys) miestä, joka ei kanna vastuuta lapsistaan ja ole hyvä isä. Se määrittää kuitenkin niin pitkälle ihmisen persoonaa, että miten hoitaa ihmissuhteensa ja lapsensa.
Tiedän, että vastataan, ettei kuilu minulleiten mies lapsensa hoitaa. Itse olisin vain niin pettynyt mieheen, että en voisi vierestä katsella huomauttamatta asiasta mitenkään.
Tarkennan: mies haluaa nähdä lapsiaan, ja kantaa vastuun silloin kun ovat täällä, mutta ei ole mikään isätyyppi. Hän ostaa kaiken, mitä nämä haluavat, antaa syödä, mitä nämä haluavat - mutta ei osaa OLLA heidän kanssaan.
Se, että ihminen ei osaa leikkiä tai harrastaa lastensa kanssa, ei tee hänestä huonoa ihmistä. Häneltä vain puuttuu taito.Mies on uraorientoitunut, eikä hän useinkaan peru työjuttuja tai työpaikan pikkujouluja lasten vuoksi. Eikä hän peru niitä minunkaan vuokseni.
Suurin osa miehistä on tällaisia. Jos isätyyppistä miestä puolisoksi etsit, niin harvinaista etsit.
Olet väärässä, mutta on sinun asiasi, jos et ole kunnon miehiin törmännyt. Minä en tunne oikeastaan yhtäkään tuollaista miestä. Kyllä kaikki minun tuntemani ottavat lapsensa huomioon, ja aina asioista vähintään neuvotellaan. Jos jotkut pikkujoulut on tärkeämmät kuin oman lapsen kohtaaminen, niin miehesi on itsekäs pölvästi. Miksi on mennyt lapsia hankkimaan, jos ei mikään isätyyppi ole, se kertoo tyhmyydestä. Ja rakkaussuhde, no jaa, tällaiset miehet pitävät seksiä rakkautena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aina jaksa kirjoitti:
No, minä olen sitten huono äitipuoli 😕. Lapsen äidin kanssa on sovittu, että lapsi on viikon isällään ja viikon äidillään. Kuitenkin lapsi käy isällänsä ainakin kaksi kertaa viikossa ja tulee jo perjantaina, vaikka sunnuntainaista on sovittu. Minä jaksan muistuttaa siitä. Olishan se kiva joku vkonloppu olla kahdestaan.
Minä olen se joka "saa" luvan kieltää lasta menemästä maksullisiin menoihin, sillä lapsen vanhemmat ovat työttömiä ja minä töissä. Ja loppuviimeistä lapsi tulee minulta pyytämään rahaa. Mielestäni ruuan ja vaatteiden kustantaminen saa osaltani riittää ( ja joskus ajattelem, ettei tarvitsisi noitakaan). Saatan muyös suutahtaa, jos itselleni ostama herkku on syöty.
Käytännössä lapsi saa olla kummalla vaan milloin haluaa. Sinusta lapsi ei saa käydä ollenkaan teillä koska "isä viikko" eikö teidän koti ole myös lapsen koti?
Elämää pitää pystyä suunnittelemaan. Lapsi ei voi tulla kaikkiin paikkoihin mukaan.
8
Se on kovin ikävää jos äitipuolen suunnitelmat menevät pilalle miehen lapsen takia. Veikkaan että niin meni meidän äidinkin niinä viikonlopuina kun piti olla isällä, mutta äitipuoli esti.
Voi hyvä ihme, mitä mustamaalaamista ja tarkoituksenmukaista väärinymmärrystä.
Sillä isällä voi olla vaikka työvuorot suunniteltu niin, että ne sopii yhteen lapsen tapaamisten kanssa. Eli hankalat vuorot silloin kun ei ole lapsiaikaa.
Meillä on miehen kanssa myös se yhteinen elämä, jota suunnittelemme. En siis minä yksin. Jos varaamme viikonloppureissun, niin olemme poissa kotoa. Ei lapsi voi silloin tulla tänne.
8
Se lapsi kuulu myös siihen yhteiseen elämään. Yllättävää ettei se isän siittämä lapsi ei kuulu äitipuolen mielestä elämään.
Ei lapsipuolet meilläkään kuulu ”meidän” elämään. Heistä pidetään huolta, kun he tulevat, mutta he ovat kylässä käymässä. Ei tämä heidän kotinsa ole, ei edes heidän itsensä mielestä. Lapsella voi olla vain yksi koti.
No eivät varmaan pidä, jos asenne on tuo "ne pennut on meillä vaa kylässä, tää niiden koti oo" en mäkään tuollaista mestaa pitäis kotina. Ihan vaikka oma äitipuoli yritti oo asti "tää sun koti oo" niin vastasin vain, että tämä on MINUN isäni koti eli on myös MINUN koti. Inhottava eukko. Onneks isä ymmärsi jättää moisen.
Mitähän alapeukuttamista tässä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäpuoleni oli väkivaltainen alkoholi oli elämässäni ikävuodet 6-19. Kutsui minua Torakaksi kun olin luonteeltaani hiljainen ja viihdyin huoneessani yksin. Olin muuten hyvin sosiaalinen ja minulla oli paljon kavereita. Kävin peruskoulun jälkeen töissä ja koulussa samaan aikaan. Vihasin isäpuoltani. Lähinnä hypin riemusta kun saimme siskoni kanssa äidin eroamaan siitä siasta.
Äitipuoleni taas ei voinut omien vanhempiensa kanssa hyväksyä, että isälläni ole edellisestä liitosta kaksi lasta. Hän ei voinut edes peittää sitä ettei voinut sietää meitä. Lähinnä hän päätti milloin me saamme olla isällämme, vaikka oli sovittu joka toinen viikonloppu. Äitipuoleni oli elämässäni ikävuodet 6-24. Ja olin todella iloinen kun isä viimein päätti erota siitä akasta.
Ehkä omaan ihmisuhteeni ovat molemmat vaikuttaneet. tiedän ainakin minkälaista kumppania en halua. Enkä halua omia lapsia myöskään. Aviomieheni on samoilla linjoilla onneksi johtuen omasta hirviö äitipuolestaan.
Mistä sinä tiedät, että juuri äitipuolesi oli se, joka tapaamisista päätti? Minä olen tällainen "paha äitipuoli", ja kyllä se on mies itse joka lapsen tapaamisia peruu kun haluaa olla minun kanssani. Olen jopa kannustanut näkemään lasta.
Oma mieheni on taitava siinä, että saa näyttämään minut "pahalta" kun ei itse halua tavata lastaan ja vetoaa aina jotenkin minuun.
Minä, äitipuoli myöskin, liityn joukkoon. Mies ei tosin minun päälleni syytä laita, mutta voin kuvitella, että vastapuoli niin luulee. Fakta vain on, että mies ei siirrä omia menojaan lasten takia (enkä minä lapsia hoida).
Täällä myös toinen ”paha” äitipuoli, jonka mies tekee tuota. Hoidan meidän yhteisen lapsen (olen vielä äitiyslomalla) sekä hoidan miehen lapsiakin mikäli se minun menoihini sopii. En siirrä enää omia suunnitelmiani miehen takia. Nytkin olen vierailulla toisella paikkakunnalla vauvan kanssa ja mies sai järjestellä tämän viikon lasten hoitoa kun oli taas jokin huipputärkeää menoa.
Aiemmin joustin miehen puolesta kokoajan mutta koska se oli aina yksipuolista joustoa ja minua pidettiin selkeästi vain ilmaisena lastenhoitajana, muutin käytöstäni radikaalisti nyt syksyllä. Tästä seuraten lasten hoidoista on tullut kauheaa säätöä. Ja voisin lyödä vetoa miten lasten äiti näkee tilanteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvoin syy on äitipuolessa, jos lapset eivät tapaa isäänsä. Harva suomalainen mies on niin tossukka. Syy on vain siinä, että isä ei tunne itseään isäksi, tai hänellä itsellään ei ole ollut isän mallia.
Jos äitipuoli änkeää tähän kuvioon, kannustaa ottamaan lapset, on lasten kanssa - lopulta äitipuoli on lasten kanssa ja hoitaa lapset yksinään.
Lopputulos on jälleen sama: isä ei ole lasten kanssa.
Oma tälläinen suhteeni päättyi aika nopeaa, kun isä alkoi ottamaan työvuoroja, harrasti ja hävisi aina ties mihin ja vastuu lapsesta jäi minulle.
Juuri siksi uusperhettä perustettaessa on tärkeää korostaa miehelle, että niitä lapsia ei sitten hoita tai viihdytä. Selkeät raamit, mihin suostuu ja missä tulee vastaan. Ja vastuu pitää jättää miehelle.
Moni ydinperheen ero tulee av-ketjujenkin mukaan siitä, että nainen ei jaksa pyörittää taloutta yksin, kun mies ei osallistu. Ihmettelevät, kun mies oli ennen lapsia erilainen.
Ja kun näiden miesten - jotka sinänsä ovat ihania ja hyviä miehiä - kanssa perustaa uusperheen, niinn sen saa pudettyä vain sillä, että äitipuolena ei suostu hoitamaan ja viihdyttämään miehen lapsia. Toki hädässä autetaan, mutta ei lähtökohtaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aina jaksa kirjoitti:
No, minä olen sitten huono äitipuoli 😕. Lapsen äidin kanssa on sovittu, että lapsi on viikon isällään ja viikon äidillään. Kuitenkin lapsi käy isällänsä ainakin kaksi kertaa viikossa ja tulee jo perjantaina, vaikka sunnuntainaista on sovittu. Minä jaksan muistuttaa siitä. Olishan se kiva joku vkonloppu olla kahdestaan.
Minä olen se joka "saa" luvan kieltää lasta menemästä maksullisiin menoihin, sillä lapsen vanhemmat ovat työttömiä ja minä töissä. Ja loppuviimeistä lapsi tulee minulta pyytämään rahaa. Mielestäni ruuan ja vaatteiden kustantaminen saa osaltani riittää ( ja joskus ajattelem, ettei tarvitsisi noitakaan). Saatan muyös suutahtaa, jos itselleni ostama herkku on syöty.
Käytännössä lapsi saa olla kummalla vaan milloin haluaa. Sinusta lapsi ei saa käydä ollenkaan teillä koska "isä viikko" eikö teidän koti ole myös lapsen koti?
Elämää pitää pystyä suunnittelemaan. Lapsi ei voi tulla kaikkiin paikkoihin mukaan.
8
Se on kovin ikävää jos äitipuolen suunnitelmat menevät pilalle miehen lapsen takia. Veikkaan että niin meni meidän äidinkin niinä viikonlopuina kun piti olla isällä, mutta äitipuoli esti.
Voi hyvä ihme, mitä mustamaalaamista ja tarkoituksenmukaista väärinymmärrystä.
Sillä isällä voi olla vaikka työvuorot suunniteltu niin, että ne sopii yhteen lapsen tapaamisten kanssa. Eli hankalat vuorot silloin kun ei ole lapsiaikaa.
Meillä on miehen kanssa myös se yhteinen elämä, jota suunnittelemme. En siis minä yksin. Jos varaamme viikonloppureissun, niin olemme poissa kotoa. Ei lapsi voi silloin tulla tänne.
8
Se lapsi kuulu myös siihen yhteiseen elämään. Yllättävää ettei se isän siittämä lapsi ei kuulu äitipuolen mielestä elämään.
Ei lapsipuolet meilläkään kuulu ”meidän” elämään. Heistä pidetään huolta, kun he tulevat, mutta he ovat kylässä käymässä. Ei tämä heidän kotinsa ole, ei edes heidän itsensä mielestä. Lapsella voi olla vain yksi koti.
No eivät varmaan pidä, jos asenne on tuo "ne pennut on meillä vaa kylässä, tää niiden koti oo" en mäkään tuollaista mestaa pitäis kotina. Ihan vaikka oma äitipuoli yritti oo asti "tää sun koti oo" niin vastasin vain, että tämä on MINUN isäni koti eli on myös MINUN koti. Inhottava eukko. Onneks isä ymmärsi jättää moisen.
Mitähän alapeukuttamista tässä on?
Jos luet viestin ajatuksella niin ymmärrät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäpuoleni oli väkivaltainen alkoholi oli elämässäni ikävuodet 6-19. Kutsui minua Torakaksi kun olin luonteeltaani hiljainen ja viihdyin huoneessani yksin. Olin muuten hyvin sosiaalinen ja minulla oli paljon kavereita. Kävin peruskoulun jälkeen töissä ja koulussa samaan aikaan. Vihasin isäpuoltani. Lähinnä hypin riemusta kun saimme siskoni kanssa äidin eroamaan siitä siasta.
Äitipuoleni taas ei voinut omien vanhempiensa kanssa hyväksyä, että isälläni ole edellisestä liitosta kaksi lasta. Hän ei voinut edes peittää sitä ettei voinut sietää meitä. Lähinnä hän päätti milloin me saamme olla isällämme, vaikka oli sovittu joka toinen viikonloppu. Äitipuoleni oli elämässäni ikävuodet 6-24. Ja olin todella iloinen kun isä viimein päätti erota siitä akasta.
Ehkä omaan ihmisuhteeni ovat molemmat vaikuttaneet. tiedän ainakin minkälaista kumppania en halua. Enkä halua omia lapsia myöskään. Aviomieheni on samoilla linjoilla onneksi johtuen omasta hirviö äitipuolestaan.
Mistä sinä tiedät, että juuri äitipuolesi oli se, joka tapaamisista päätti? Minä olen tällainen "paha äitipuoli", ja kyllä se on mies itse joka lapsen tapaamisia peruu kun haluaa olla minun kanssani. Olen jopa kannustanut näkemään lasta.
Oma mieheni on taitava siinä, että saa näyttämään minut "pahalta" kun ei itse halua tavata lastaan ja vetoaa aina jotenkin minuun.
Minä, äitipuoli myöskin, liityn joukkoon. Mies ei tosin minun päälleni syytä laita, mutta voin kuvitella, että vastapuoli niin luulee. Fakta vain on, että mies ei siirrä omia menojaan lasten takia (enkä minä lapsia hoida).
Itse nostaisin jo aikamoisen metelin, että miten niin et halua nähdä lapsiasi. Mun on vaikea ymmärtää, miten joku voi kunnioittaa ja ihailla (rakastamisen edellytys) miestä, joka ei kanna vastuuta lapsistaan ja ole hyvä isä. Se määrittää kuitenkin niin pitkälle ihmisen persoonaa, että miten hoitaa ihmissuhteensa ja lapsensa.
Tiedän, että vastataan, ettei kuilu minulleiten mies lapsensa hoitaa. Itse olisin vain niin pettynyt mieheen, että en voisi vierestä katsella huomauttamatta asiasta mitenkään.
Tarkennan: mies haluaa nähdä lapsiaan, ja kantaa vastuun silloin kun ovat täällä, mutta ei ole mikään isätyyppi. Hän ostaa kaiken, mitä nämä haluavat, antaa syödä, mitä nämä haluavat - mutta ei osaa OLLA heidän kanssaan.
Se, että ihminen ei osaa leikkiä tai harrastaa lastensa kanssa, ei tee hänestä huonoa ihmistä. Häneltä vain puuttuu taito.Mies on uraorientoitunut, eikä hän useinkaan peru työjuttuja tai työpaikan pikkujouluja lasten vuoksi. Eikä hän peru niitä minunkaan vuokseni.
Suurin osa miehistä on tällaisia. Jos isätyyppistä miestä puolisoksi etsit, niin harvinaista etsit.Olet väärässä, mutta on sinun asiasi, jos et ole kunnon miehiin törmännyt. Minä en tunne oikeastaan yhtäkään tuollaista miestä. Kyllä kaikki minun tuntemani ottavat lapsensa huomioon, ja aina asioista vähintään neuvotellaan. Jos jotkut pikkujoulut on tärkeämmät kuin oman lapsen kohtaaminen, niin miehesi on itsekäs pölvästi. Miksi on mennyt lapsia hankkimaan, jos ei mikään isätyyppi ole, se kertoo tyhmyydestä. Ja rakkaussuhde, no jaa, tällaiset miehet pitävät seksiä rakkautena.
Ehkä tässäon kyse ikäpolvestakin, olemme viisikymppisiä, mutta tuosta tulee mieleen se, että et ole tavannut johtotehtävissä tai yrittäjänä olevia miehiä. Pikkujoulut ja omatalaiset vain tulee hoitaa.
Äiti käskee lasta pukemaan - lapselle ok.
Äitipuoli käskee lasta pukemaan - äitipuoli on ilkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäpuoleni oli väkivaltainen alkoholi oli elämässäni ikävuodet 6-19. Kutsui minua Torakaksi kun olin luonteeltaani hiljainen ja viihdyin huoneessani yksin. Olin muuten hyvin sosiaalinen ja minulla oli paljon kavereita. Kävin peruskoulun jälkeen töissä ja koulussa samaan aikaan. Vihasin isäpuoltani. Lähinnä hypin riemusta kun saimme siskoni kanssa äidin eroamaan siitä siasta.
Äitipuoleni taas ei voinut omien vanhempiensa kanssa hyväksyä, että isälläni ole edellisestä liitosta kaksi lasta. Hän ei voinut edes peittää sitä ettei voinut sietää meitä. Lähinnä hän päätti milloin me saamme olla isällämme, vaikka oli sovittu joka toinen viikonloppu. Äitipuoleni oli elämässäni ikävuodet 6-24. Ja olin todella iloinen kun isä viimein päätti erota siitä akasta.
Ehkä omaan ihmisuhteeni ovat molemmat vaikuttaneet. tiedän ainakin minkälaista kumppania en halua. Enkä halua omia lapsia myöskään. Aviomieheni on samoilla linjoilla onneksi johtuen omasta hirviö äitipuolestaan.
Mistä sinä tiedät, että juuri äitipuolesi oli se, joka tapaamisista päätti? Minä olen tällainen "paha äitipuoli", ja kyllä se on mies itse joka lapsen tapaamisia peruu kun haluaa olla minun kanssani. Olen jopa kannustanut näkemään lasta.
Oma mieheni on taitava siinä, että saa näyttämään minut "pahalta" kun ei itse halua tavata lastaan ja vetoaa aina jotenkin minuun.
Minä, äitipuoli myöskin, liityn joukkoon. Mies ei tosin minun päälleni syytä laita, mutta voin kuvitella, että vastapuoli niin luulee. Fakta vain on, että mies ei siirrä omia menojaan lasten takia (enkä minä lapsia hoida).
Itse nostaisin jo aikamoisen metelin, että miten niin et halua nähdä lapsiasi. Mun on vaikea ymmärtää, miten joku voi kunnioittaa ja ihailla (rakastamisen edellytys) miestä, joka ei kanna vastuuta lapsistaan ja ole hyvä isä. Se määrittää kuitenkin niin pitkälle ihmisen persoonaa, että miten hoitaa ihmissuhteensa ja lapsensa.
Tiedän, että vastataan, ettei kuilu minulleiten mies lapsensa hoitaa. Itse olisin vain niin pettynyt mieheen, että en voisi vierestä katsella huomauttamatta asiasta mitenkään.
Tarkennan: mies haluaa nähdä lapsiaan, ja kantaa vastuun silloin kun ovat täällä, mutta ei ole mikään isätyyppi. Hän ostaa kaiken, mitä nämä haluavat, antaa syödä, mitä nämä haluavat - mutta ei osaa OLLA heidän kanssaan.
Se, että ihminen ei osaa leikkiä tai harrastaa lastensa kanssa, ei tee hänestä huonoa ihmistä. Häneltä vain puuttuu taito.Mies on uraorientoitunut, eikä hän useinkaan peru työjuttuja tai työpaikan pikkujouluja lasten vuoksi. Eikä hän peru niitä minunkaan vuokseni.
Suurin osa miehistä on tällaisia. Jos isätyyppistä miestä puolisoksi etsit, niin harvinaista etsit.Olet väärässä, mutta on sinun asiasi, jos et ole kunnon miehiin törmännyt. Minä en tunne oikeastaan yhtäkään tuollaista miestä. Kyllä kaikki minun tuntemani ottavat lapsensa huomioon, ja aina asioista vähintään neuvotellaan. Jos jotkut pikkujoulut on tärkeämmät kuin oman lapsen kohtaaminen, niin miehesi on itsekäs pölvästi. Miksi on mennyt lapsia hankkimaan, jos ei mikään isätyyppi ole, se kertoo tyhmyydestä. Ja rakkaussuhde, no jaa, tällaiset miehet pitävät seksiä rakkautena.
Ehkä tässäon kyse ikäpolvestakin, olemme viisikymppisiä, mutta tuosta tulee mieleen se, että et ole tavannut johtotehtävissä tai yrittäjänä olevia miehiä. Pikkujoulut ja omatalaiset vain tulee hoitaa.
Saman olen huomannut.
Miehillä firmassa se "yhteen kuuluvuus" on aivan eri kuin meillä naisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aina jaksa kirjoitti:
No, minä olen sitten huono äitipuoli 😕. Lapsen äidin kanssa on sovittu, että lapsi on viikon isällään ja viikon äidillään. Kuitenkin lapsi käy isällänsä ainakin kaksi kertaa viikossa ja tulee jo perjantaina, vaikka sunnuntainaista on sovittu. Minä jaksan muistuttaa siitä. Olishan se kiva joku vkonloppu olla kahdestaan.
Minä olen se joka "saa" luvan kieltää lasta menemästä maksullisiin menoihin, sillä lapsen vanhemmat ovat työttömiä ja minä töissä. Ja loppuviimeistä lapsi tulee minulta pyytämään rahaa. Mielestäni ruuan ja vaatteiden kustantaminen saa osaltani riittää ( ja joskus ajattelem, ettei tarvitsisi noitakaan). Saatan muyös suutahtaa, jos itselleni ostama herkku on syöty.
Käytännössä lapsi saa olla kummalla vaan milloin haluaa. Sinusta lapsi ei saa käydä ollenkaan teillä koska "isä viikko" eikö teidän koti ole myös lapsen koti?
Elämää pitää pystyä suunnittelemaan. Lapsi ei voi tulla kaikkiin paikkoihin mukaan.
8
Se on kovin ikävää jos äitipuolen suunnitelmat menevät pilalle miehen lapsen takia. Veikkaan että niin meni meidän äidinkin niinä viikonlopuina kun piti olla isällä, mutta äitipuoli esti.
Voi hyvä ihme, mitä mustamaalaamista ja tarkoituksenmukaista väärinymmärrystä.
Sillä isällä voi olla vaikka työvuorot suunniteltu niin, että ne sopii yhteen lapsen tapaamisten kanssa. Eli hankalat vuorot silloin kun ei ole lapsiaikaa.
Meillä on miehen kanssa myös se yhteinen elämä, jota suunnittelemme. En siis minä yksin. Jos varaamme viikonloppureissun, niin olemme poissa kotoa. Ei lapsi voi silloin tulla tänne.
8
Se lapsi kuulu myös siihen yhteiseen elämään. Yllättävää ettei se isän siittämä lapsi ei kuulu äitipuolen mielestä elämään.
Ei lapsipuolet meilläkään kuulu ”meidän” elämään. Heistä pidetään huolta, kun he tulevat, mutta he ovat kylässä käymässä. Ei tämä heidän kotinsa ole, ei edes heidän itsensä mielestä. Lapsella voi olla vain yksi koti.
No eivät varmaan pidä, jos asenne on tuo "ne pennut on meillä vaa kylässä, tää niiden koti oo" en mäkään tuollaista mestaa pitäis kotina. Ihan vaikka oma äitipuoli yritti oo asti "tää sun koti oo" niin vastasin vain, että tämä on MINUN isäni koti eli on myös MINUN koti. Inhottava eukko. Onneks isä ymmärsi jättää moisen.
Miten jaoitte isänne kanssa vuokran? Kukahan se siellä on ilmaseksi lusinu ja kaapista syöny?
Maksaako muissa perheissä lapset olemisestaan jotain?
Onko äitipuolen homma maksaa?
Äitipuoli voisi samantien kustantaa naapurilastenkin harrastukset, ruoat ja katon pään päälle.Jos vuokra oli jaettu kolmeen osaan josta isä maksoi 2/3 niin sittenhän hän on maksanut oman ja lapsen osan.
Jos vuokra taasen oli puoliksi niin onhan äitipuolikin silloin maksanut lapsipuolensa asumisesta, jolloin aika röyhkeä veto pirpanalta tulla jyräämään äitipuoli omassa kodissaan huutelemalla kuinka hän ja isä asuisivat siellä. Ei ihme jos sinusta ei tykätty.
Nää asiat ei kuulu lapselle. Jakakaa aikuiset keskenänne maksunne ihan miten lystäätte, lapsen ei tarvi niitä asioita miettiä. Kenenkään lapsen.
Aikuiset ne on soppansa keittäneet. He on tehneet eropäätöksensä ja asumisratkaisunsa uusien kumppaneittensa kanssa. Jos toisella on lapsi, hänellä on oikeus olla se lapsi. Lapsen koti on vanhemman luona, ja nykyään tosiaan monella lapsella on kaksi kotia. Kummassakaan kodissa hänen ei kuulu miettiä raha-asioita. Jos vanhemman uusi puoliso ei ole tyytyväinen osaansa, hänellä on aina mahdollisuus muuttaa muualle. Lapsen kotia hän ei voi muuttaa. Jos ei järjestely kelpaa, voi lähteä. Jos aikuinen ihminen ei kykene näkemään asioita realistisesti jo aloittaessaan yhteiselämää eronneen ja lapsia hankkineen ihmisen kanssa, se on vain hänen ongelmansa. Turha märistä jälkeenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäpuoleni oli väkivaltainen alkoholi oli elämässäni ikävuodet 6-19. Kutsui minua Torakaksi kun olin luonteeltaani hiljainen ja viihdyin huoneessani yksin. Olin muuten hyvin sosiaalinen ja minulla oli paljon kavereita. Kävin peruskoulun jälkeen töissä ja koulussa samaan aikaan. Vihasin isäpuoltani. Lähinnä hypin riemusta kun saimme siskoni kanssa äidin eroamaan siitä siasta.
Äitipuoleni taas ei voinut omien vanhempiensa kanssa hyväksyä, että isälläni ole edellisestä liitosta kaksi lasta. Hän ei voinut edes peittää sitä ettei voinut sietää meitä. Lähinnä hän päätti milloin me saamme olla isällämme, vaikka oli sovittu joka toinen viikonloppu. Äitipuoleni oli elämässäni ikävuodet 6-24. Ja olin todella iloinen kun isä viimein päätti erota siitä akasta.
Ehkä omaan ihmisuhteeni ovat molemmat vaikuttaneet. tiedän ainakin minkälaista kumppania en halua. Enkä halua omia lapsia myöskään. Aviomieheni on samoilla linjoilla onneksi johtuen omasta hirviö äitipuolestaan.
Miten äitipuolesi osoitti sen, ettei voinut sietää sinua?
Hänen käytöksensä oli alentavaa ja kylmää meitä kohtaan. Tiuski ja nälvi. Mitään ei tehty oikein. Osoitettiin hyvin ettei kuuluta sinne. Häihinkään ei oltais meitä "vanhoja" lapsia haluttu. He menivät naimisiin vasta kun olin teini ja häissä oli muitakin lapsia ettei syy ollut lapsettomat häät. Kaksi Viikkoa ennen häitö sisko sai tietää ja nosti metelin jolloin meidät kutsuttiin mukaan. Ikinä en saanut selitystä mitä vikaa meissä oli.
Äitipuolen vanhemmat lähinnä oletti, että siivottiin äitipuolen edellisen liiton lapsen sotkuja. Olivat myös hyvin kylmiä meitä kohtaan. Lause "tää ei oo sun kotis" tuli tutuksi.
"Lapsettomat häät" eli ei lapsia, miksi te olette etuoikeutettuja osallistumaan lapsettomiin häihin vaikkeivat muutkaan lapset päässeet?
Suosittelen opettelemaan lukemaan. Tuossa lukee "häissä Oli muitakin LAPSIA ettei syy ollut lapsettomat häät"
Mullakin oli lapsettomat häät, mutta muutaman ystävän kohdalla tein poikkeuksen ja nämä saivat tuoda lapsia, kun eivät lapsen vahtia saaneet.
Mun isän ja äitipuolen häät eivät olleet lapsettomat. Oltiin silloin 17 ja sisko 19 ettei enää edes lapsia oltu, mutta äitipuoli ei olisi meitä sinne halunnut.
How about alkoholi tarjoilu ja kukaan ei vahdi käykö alaikäinen siskosi kiskaisemassa lasillisen ja solidaarisuuden puolesta sinuakaan ei kutsuttu?
Siellä joivat kaikki jopa 15-16v serkkuni, jotka oli kutsuttu. Ja isosiskoni oli 19. Suomessa on täysi-ikäinen 18v.
Vierailija kirjoitti:
Äiti käskee lasta pukemaan - lapselle ok.
Äitipuoli käskee lasta pukemaan - äitipuoli on ilkeä.
Kärjistäen se on juuri näin. Pitäisi hyväksyä lapsi osaksi pakettia, mutta lapsen käytöksen, jne ei saisi puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aina jaksa kirjoitti:
No, minä olen sitten huono äitipuoli 😕. Lapsen äidin kanssa on sovittu, että lapsi on viikon isällään ja viikon äidillään. Kuitenkin lapsi käy isällänsä ainakin kaksi kertaa viikossa ja tulee jo perjantaina, vaikka sunnuntainaista on sovittu. Minä jaksan muistuttaa siitä. Olishan se kiva joku vkonloppu olla kahdestaan.
Minä olen se joka "saa" luvan kieltää lasta menemästä maksullisiin menoihin, sillä lapsen vanhemmat ovat työttömiä ja minä töissä. Ja loppuviimeistä lapsi tulee minulta pyytämään rahaa. Mielestäni ruuan ja vaatteiden kustantaminen saa osaltani riittää ( ja joskus ajattelem, ettei tarvitsisi noitakaan). Saatan muyös suutahtaa, jos itselleni ostama herkku on syöty.
Käytännössä lapsi saa olla kummalla vaan milloin haluaa. Sinusta lapsi ei saa käydä ollenkaan teillä koska "isä viikko" eikö teidän koti ole myös lapsen koti?
Elämää pitää pystyä suunnittelemaan. Lapsi ei voi tulla kaikkiin paikkoihin mukaan.
8
Se on kovin ikävää jos äitipuolen suunnitelmat menevät pilalle miehen lapsen takia. Veikkaan että niin meni meidän äidinkin niinä viikonlopuina kun piti olla isällä, mutta äitipuoli esti.
Voi hyvä ihme, mitä mustamaalaamista ja tarkoituksenmukaista väärinymmärrystä.
Sillä isällä voi olla vaikka työvuorot suunniteltu niin, että ne sopii yhteen lapsen tapaamisten kanssa. Eli hankalat vuorot silloin kun ei ole lapsiaikaa.
Meillä on miehen kanssa myös se yhteinen elämä, jota suunnittelemme. En siis minä yksin. Jos varaamme viikonloppureissun, niin olemme poissa kotoa. Ei lapsi voi silloin tulla tänne.
8
Se lapsi kuulu myös siihen yhteiseen elämään. Yllättävää ettei se isän siittämä lapsi ei kuulu äitipuolen mielestä elämään.
Ei lapsipuolet meilläkään kuulu ”meidän” elämään. Heistä pidetään huolta, kun he tulevat, mutta he ovat kylässä käymässä. Ei tämä heidän kotinsa ole, ei edes heidän itsensä mielestä. Lapsella voi olla vain yksi koti.
No eivät varmaan pidä, jos asenne on tuo "ne pennut on meillä vaa kylässä, tää niiden koti oo" en mäkään tuollaista mestaa pitäis kotina. Ihan vaikka oma äitipuoli yritti oo asti "tää sun koti oo" niin vastasin vain, että tämä on MINUN isäni koti eli on myös MINUN koti. Inhottava eukko. Onneks isä ymmärsi jättää moisen.
Miten jaoitte isänne kanssa vuokran? Kukahan se siellä on ilmaseksi lusinu ja kaapista syöny?
Maksaako muissa perheissä lapset olemisestaan jotain?
Tässähän nyt korostettiin sitä, että kun se oli isän ja näin ollen lapsen niin äitipuoli ei ilmeisesti siellä kirjoilla ole tai vuokraa maksa?
Koska muuten olisi aika röyhkeää tuppautua toisen kotiin huutelemaan tuollaista kuluihin osallistumatta.
Eli yleensä edes lapsilla ei ole kotia kun eivät maksa mistään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aina jaksa kirjoitti:
No, minä olen sitten huono äitipuoli 😕. Lapsen äidin kanssa on sovittu, että lapsi on viikon isällään ja viikon äidillään. Kuitenkin lapsi käy isällänsä ainakin kaksi kertaa viikossa ja tulee jo perjantaina, vaikka sunnuntainaista on sovittu. Minä jaksan muistuttaa siitä. Olishan se kiva joku vkonloppu olla kahdestaan.
Minä olen se joka "saa" luvan kieltää lasta menemästä maksullisiin menoihin, sillä lapsen vanhemmat ovat työttömiä ja minä töissä. Ja loppuviimeistä lapsi tulee minulta pyytämään rahaa. Mielestäni ruuan ja vaatteiden kustantaminen saa osaltani riittää ( ja joskus ajattelem, ettei tarvitsisi noitakaan). Saatan muyös suutahtaa, jos itselleni ostama herkku on syöty.
Käytännössä lapsi saa olla kummalla vaan milloin haluaa. Sinusta lapsi ei saa käydä ollenkaan teillä koska "isä viikko" eikö teidän koti ole myös lapsen koti?
Elämää pitää pystyä suunnittelemaan. Lapsi ei voi tulla kaikkiin paikkoihin mukaan.
8
Se on kovin ikävää jos äitipuolen suunnitelmat menevät pilalle miehen lapsen takia. Veikkaan että niin meni meidän äidinkin niinä viikonlopuina kun piti olla isällä, mutta äitipuoli esti.
Voi hyvä ihme, mitä mustamaalaamista ja tarkoituksenmukaista väärinymmärrystä.
Sillä isällä voi olla vaikka työvuorot suunniteltu niin, että ne sopii yhteen lapsen tapaamisten kanssa. Eli hankalat vuorot silloin kun ei ole lapsiaikaa.
Meillä on miehen kanssa myös se yhteinen elämä, jota suunnittelemme. En siis minä yksin. Jos varaamme viikonloppureissun, niin olemme poissa kotoa. Ei lapsi voi silloin tulla tänne.
8
Se lapsi kuulu myös siihen yhteiseen elämään. Yllättävää ettei se isän siittämä lapsi ei kuulu äitipuolen mielestä elämään.
Ei lapsipuolet meilläkään kuulu ”meidän” elämään. Heistä pidetään huolta, kun he tulevat, mutta he ovat kylässä käymässä. Ei tämä heidän kotinsa ole, ei edes heidän itsensä mielestä. Lapsella voi olla vain yksi koti.
No eivät varmaan pidä, jos asenne on tuo "ne pennut on meillä vaa kylässä, tää niiden koti oo" en mäkään tuollaista mestaa pitäis kotina. Ihan vaikka oma äitipuoli yritti oo asti "tää sun koti oo" niin vastasin vain, että tämä on MINUN isäni koti eli on myös MINUN koti. Inhottava eukko. Onneks isä ymmärsi jättää moisen.
Mitähän alapeukuttamista tässä on?
Jos luet viestin ajatuksella niin ymmärrät.
En ymmärrä, lapsen koti on siellä missä hänen vanhempansa koti. Vaikka äitipuoli ei näin ajattelisikaan, pitäköön suunsa kiinni, itse on aikuisena itsensä tilanteeseen mennyt, lapsi ei olesiihen pyytänyt päästä.
Isä ja äitipuoli jakoi miten jakoivat. Kukaan eukko ala minulle isäni kodissa sääntöjä lukemaan. Ai niin asunto oli isäni omistuksessa. Eli äitipuoli ei maksanut siitä juuri mitään.