Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka kasvoit "pahan" isä/äitipuolen läsnä ollessa...
03.01.2019 |
Mitä jälkiä se on jättänyt?
Minun isäpuoleni ei ollut paha sinänsä, vaan pääosin todella viileä ja jos kysyin neuvoa jossain hänen mielestään yksinkertaisessa tilanteessa hän vastasi töykeästi, siihen tyyliin että "oikeastiko palikka kysyt tuollaista". Joskus jos meillä oli vieraita, ja yritin osallistua keskusteluun, yksi isäpuolen katse riitti hiljentämään minut ja lähdinkin aina omaan huoneeseeni. Katseessa oli jotain todella pelottavaa. Joskus meillä oli mukavaa, käytiin kalassa yms ja kaikki oli hyvin, en tiedä mikä minussa sai hänet ärsyyntymään aina yhtäkkiä.
Nyt aikuisiällä koen että minun on todella vaikea yrittää saada aloitettua mitään, sillä tuntuu etten onnistu kuitenkaan. Apua en kehtaa pyytää, mihinkään. Jos joku katsoo minuun, tuntuu että pitäisi livistää takavasemmalle. Katsekontaktia en keskusteltaessa ole yrittänytkään hakea vuosiin. Mietin voiko tämä olla lapsuudesta peräisin? Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (312)
Ei kyseinen mies enää ole osa perhettäni, onneksi. Isäpuoli oli kovin tarkka mitä muut ajattelee, esim liittyen teiniminun vaatetukseen ja ehostukseen. Jos esim tietyn värinen kynsilakka ei hänen makua miellyttänyt niin takavarikoi/heitti roskiin.
Peseytyä (=käyttää hänen vettä) sai pari minuuttia kerrallaan ja tosiaan saattoi vahdata kylppärin oven takana mun ollessa suihkussa.
Minun olemassa oloni ei asunnossa saanut näkyä, jos esim unohdin jonkun tavaran muualle kuin omaan huoneeseeni niin se lensi vauhdilla roskiin. Ihan sama oliko kyseessä astia, vaate tai hammasharja. Saattoi myös käydä kaappejani läpi ja jos hänen mielestään kaapissa oli epäjärjestystä veti kaiken roskiin. Tuli aika monena kouluaamuna lähdettyä takkuisilla hiuksilla ja harjaamattomilla hampailla kotoa, kun isäpuoli oli heittänyt hius- ja hammasharjat roskiin yön aikana.
Tuosta ajasta on tarinoita loputtomiin, mutta kaiken kaikkiaan kotona ei voinut kokea turvaa tai hyväksyntää. Äidille en näistä silloin puhunut, jossain teinikapinassa sitä kai ajatteli että pärjään kyllä itsekin kun äiti ei kerran itse tajua mitä talossa tapahtuu..
Mitä jälkiä jätti? Ainakin omassa kodissani näkyy ja tulee aina näkymään että siellä asutaan ja eletään, ehkä liiankin kanssa. Nautin kun voin levittää tavarat vaikka pitkin lattioita jos siltä tuntuu, eikä kukaan tule mua omassa kodissani enää koskaan komentelemaan ja uhkailemaan. Näin aikuisena on ymmärtänyt kuinka ilkeää kiusaamista ja alistamista isäpuolen käytös on ollut, ja vielä lasta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäpuoleni oli väkivaltainen alkoholi oli elämässäni ikävuodet 6-19. Kutsui minua Torakaksi kun olin luonteeltaani hiljainen ja viihdyin huoneessani yksin. Olin muuten hyvin sosiaalinen ja minulla oli paljon kavereita. Kävin peruskoulun jälkeen töissä ja koulussa samaan aikaan. Vihasin isäpuoltani. Lähinnä hypin riemusta kun saimme siskoni kanssa äidin eroamaan siitä siasta.
Äitipuoleni taas ei voinut omien vanhempiensa kanssa hyväksyä, että isälläni ole edellisestä liitosta kaksi lasta. Hän ei voinut edes peittää sitä ettei voinut sietää meitä. Lähinnä hän päätti milloin me saamme olla isällämme, vaikka oli sovittu joka toinen viikonloppu. Äitipuoleni oli elämässäni ikävuodet 6-24. Ja olin todella iloinen kun isä viimein päätti erota siitä akasta.
Ehkä omaan ihmisuhteeni ovat molemmat vaikuttaneet. tiedän ainakin minkälaista kumppania en halua. Enkä halua omia lapsia myöskään. Aviomieheni on samoilla linjoilla onneksi johtuen omasta hirviö äitipuolestaan.
Miten äitipuolesi osoitti sen, ettei voinut sietää sinua?
Hänen käytöksensä oli alentavaa ja kylmää meitä kohtaan. Tiuski ja nälvi. Mitään ei tehty oikein. Osoitettiin hyvin ettei kuuluta sinne. Häihinkään ei oltais meitä "vanhoja" lapsia haluttu. He menivät naimisiin vasta kun olin teini ja häissä oli muitakin lapsia ettei syy ollut lapsettomat häät. Kaksi Viikkoa ennen häitö sisko sai tietää ja nosti metelin jolloin meidät kutsuttiin mukaan. Ikinä en saanut selitystä mitä vikaa meissä oli.
Äitipuolen vanhemmat lähinnä oletti, että siivottiin äitipuolen edellisen liiton lapsen sotkuja. Olivat myös hyvin kylmiä meitä kohtaan. Lause "tää ei oo sun kotis" tuli tutuksi.
"Lapsettomat häät" eli ei lapsia, miksi te olette etuoikeutettuja osallistumaan lapsettomiin häihin vaikkeivat muutkaan lapset päässeet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäpuoleni oli väkivaltainen alkoholi oli elämässäni ikävuodet 6-19. Kutsui minua Torakaksi kun olin luonteeltaani hiljainen ja viihdyin huoneessani yksin. Olin muuten hyvin sosiaalinen ja minulla oli paljon kavereita. Kävin peruskoulun jälkeen töissä ja koulussa samaan aikaan. Vihasin isäpuoltani. Lähinnä hypin riemusta kun saimme siskoni kanssa äidin eroamaan siitä siasta.
Äitipuoleni taas ei voinut omien vanhempiensa kanssa hyväksyä, että isälläni ole edellisestä liitosta kaksi lasta. Hän ei voinut edes peittää sitä ettei voinut sietää meitä. Lähinnä hän päätti milloin me saamme olla isällämme, vaikka oli sovittu joka toinen viikonloppu. Äitipuoleni oli elämässäni ikävuodet 6-24. Ja olin todella iloinen kun isä viimein päätti erota siitä akasta.
Ehkä omaan ihmisuhteeni ovat molemmat vaikuttaneet. tiedän ainakin minkälaista kumppania en halua. Enkä halua omia lapsia myöskään. Aviomieheni on samoilla linjoilla onneksi johtuen omasta hirviö äitipuolestaan.
Mistä sinä tiedät, että juuri äitipuolesi oli se, joka tapaamisista päätti? Minä olen tällainen "paha äitipuoli", ja kyllä se on mies itse joka lapsen tapaamisia peruu kun haluaa olla minun kanssani. Olen jopa kannustanut näkemään lasta.
Luepa tekstisi uudestaan ja mieti. Jos hommaat tämän miehen kanssa lapsia ja erootte niin sama käy omille lapsillesi, nainen menee edellä.Ehkäpä sinusta ihan ok? Kuviothan toistavat itseään.
Teille jotka suunnittelette perheen perustamista eronneitten vanhempien kanssa,seuratkaa käytöstä lapsiensa kanssa.Esm.uusi nainen/mies se tärkein,sama toistuu.Hohhoijaa. Ikään kuin se olisi joku itsearvo, että joka suhteeseen tehdään niitä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäpuoleni oli väkivaltainen alkoholi oli elämässäni ikävuodet 6-19. Kutsui minua Torakaksi kun olin luonteeltaani hiljainen ja viihdyin huoneessani yksin. Olin muuten hyvin sosiaalinen ja minulla oli paljon kavereita. Kävin peruskoulun jälkeen töissä ja koulussa samaan aikaan. Vihasin isäpuoltani. Lähinnä hypin riemusta kun saimme siskoni kanssa äidin eroamaan siitä siasta.
Äitipuoleni taas ei voinut omien vanhempiensa kanssa hyväksyä, että isälläni ole edellisestä liitosta kaksi lasta. Hän ei voinut edes peittää sitä ettei voinut sietää meitä. Lähinnä hän päätti milloin me saamme olla isällämme, vaikka oli sovittu joka toinen viikonloppu. Äitipuoleni oli elämässäni ikävuodet 6-24. Ja olin todella iloinen kun isä viimein päätti erota siitä akasta.
Ehkä omaan ihmisuhteeni ovat molemmat vaikuttaneet. tiedän ainakin minkälaista kumppania en halua. Enkä halua omia lapsia myöskään. Aviomieheni on samoilla linjoilla onneksi johtuen omasta hirviö äitipuolestaan.
Mistä sinä tiedät, että juuri äitipuolesi oli se, joka tapaamisista päätti? Minä olen tällainen "paha äitipuoli", ja kyllä se on mies itse joka lapsen tapaamisia peruu kun haluaa olla minun kanssani. Olen jopa kannustanut näkemään lasta.
Hän ihan itse kertoi ettei meitä sinne halua. "Onko teidän aina pakko täällä ravata" lapset eivät ole tyhmiä. Isä oli vähän tossun alla ennen kuin löysin taas oman tahtonsa. Sitten siellä tapeltiin meidän tulosta.
Näin äkkiseltään minun korvaani kuulostaa siltä, että teistä aiheutui riitaa. Vika ei ollut (tietenkään) teissä ihmisinä vaan olitte riidanaihe.
8
Minullekin tulee mieleen, että isä on sysännyt lapsensa äitipuolen vastuulle. Laittanut tämän siivoamaan, pyykkäämään, kasvattamaan, kokkaamaan, ja äitipuoli ei sitä vastuuta olisi halunnut. Siksi ”ravaaminen” oli hänelle työleiri, kun isä vain tyyliin makasi sohvalla.
Meidän pyykkejä ei siellä ikinä pesty. Eikä meitä tarvinnut kasvattaa. Oltiin jo hyvin itsenäisiä tuossa iässä. Enkä kyllä sen ihmisen kanssa olisi ollut kahdestaan sekuntiakaan. Meillä isä hoiti hommansa silloin kun oltiin siellä. Isä siellä ruuan meille teki iltaisin. Päivällä tehtiin itse. Siivottiin omat jälkemme.
Nii, heti ku ensin oli tapellut äitipuolen kanssa ja joutunut huolehtimaan teistä, koska äitipuoli ei taaskaan suostunut antamaan isälle löysempää hihnaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäpuoleni oli väkivaltainen alkoholi oli elämässäni ikävuodet 6-19. Kutsui minua Torakaksi kun olin luonteeltaani hiljainen ja viihdyin huoneessani yksin. Olin muuten hyvin sosiaalinen ja minulla oli paljon kavereita. Kävin peruskoulun jälkeen töissä ja koulussa samaan aikaan. Vihasin isäpuoltani. Lähinnä hypin riemusta kun saimme siskoni kanssa äidin eroamaan siitä siasta.
Äitipuoleni taas ei voinut omien vanhempiensa kanssa hyväksyä, että isälläni ole edellisestä liitosta kaksi lasta. Hän ei voinut edes peittää sitä ettei voinut sietää meitä. Lähinnä hän päätti milloin me saamme olla isällämme, vaikka oli sovittu joka toinen viikonloppu. Äitipuoleni oli elämässäni ikävuodet 6-24. Ja olin todella iloinen kun isä viimein päätti erota siitä akasta.
Ehkä omaan ihmisuhteeni ovat molemmat vaikuttaneet. tiedän ainakin minkälaista kumppania en halua. Enkä halua omia lapsia myöskään. Aviomieheni on samoilla linjoilla onneksi johtuen omasta hirviö äitipuolestaan.
Mistä sinä tiedät, että juuri äitipuolesi oli se, joka tapaamisista päätti? Minä olen tällainen "paha äitipuoli", ja kyllä se on mies itse joka lapsen tapaamisia peruu kun haluaa olla minun kanssani. Olen jopa kannustanut näkemään lasta.
Oma mieheni on taitava siinä, että saa näyttämään minut "pahalta" kun ei itse halua tavata lastaan ja vetoaa aina jotenkin minuun.
Minä, äitipuoli myöskin, liityn joukkoon. Mies ei tosin minun päälleni syytä laita, mutta voin kuvitella, että vastapuoli niin luulee. Fakta vain on, että mies ei siirrä omia menojaan lasten takia (enkä minä lapsia hoida).
Itse nostaisin jo aikamoisen metelin, että miten niin et halua nähdä lapsiasi. Mun on vaikea ymmärtää, miten joku voi kunnioittaa ja ihailla (rakastamisen edellytys) miestä, joka ei kanna vastuuta lapsistaan ja ole hyvä isä. Se määrittää kuitenkin niin pitkälle ihmisen persoonaa, että miten hoitaa ihmissuhteensa ja lapsensa.
Tiedän, että vastataan, ettei kuilu minulleiten mies lapsensa hoitaa. Itse olisin vain niin pettynyt mieheen, että en voisi vierestä katsella huomauttamatta asiasta mitenkään.
Tarkennan: mies haluaa nähdä lapsiaan, ja kantaa vastuun silloin kun ovat täällä, mutta ei ole mikään isätyyppi. Hän ostaa kaiken, mitä nämä haluavat, antaa syödä, mitä nämä haluavat - mutta ei osaa OLLA heidän kanssaan.
Se, että ihminen ei osaa leikkiä tai harrastaa lastensa kanssa, ei tee hänestä huonoa ihmistä. Häneltä vain puuttuu taito.
Mies on uraorientoitunut, eikä hän useinkaan peru työjuttuja tai työpaikan pikkujouluja lasten vuoksi. Eikä hän peru niitä minunkaan vuokseni.
Suurin osa miehistä on tällaisia. Jos isätyyppistä miestä puolisoksi etsit, niin harvinaista etsit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aina jaksa kirjoitti:
No, minä olen sitten huono äitipuoli 😕. Lapsen äidin kanssa on sovittu, että lapsi on viikon isällään ja viikon äidillään. Kuitenkin lapsi käy isällänsä ainakin kaksi kertaa viikossa ja tulee jo perjantaina, vaikka sunnuntainaista on sovittu. Minä jaksan muistuttaa siitä. Olishan se kiva joku vkonloppu olla kahdestaan.
Minä olen se joka "saa" luvan kieltää lasta menemästä maksullisiin menoihin, sillä lapsen vanhemmat ovat työttömiä ja minä töissä. Ja loppuviimeistä lapsi tulee minulta pyytämään rahaa. Mielestäni ruuan ja vaatteiden kustantaminen saa osaltani riittää ( ja joskus ajattelem, ettei tarvitsisi noitakaan). Saatan muyös suutahtaa, jos itselleni ostama herkku on syöty.
Käytännössä lapsi saa olla kummalla vaan milloin haluaa. Sinusta lapsi ei saa käydä ollenkaan teillä koska "isä viikko" eikö teidän koti ole myös lapsen koti?
Elämää pitää pystyä suunnittelemaan. Lapsi ei voi tulla kaikkiin paikkoihin mukaan.
8
Se on kovin ikävää jos äitipuolen suunnitelmat menevät pilalle miehen lapsen takia. Veikkaan että niin meni meidän äidinkin niinä viikonlopuina kun piti olla isällä, mutta äitipuoli esti.
Voi hyvä ihme, mitä mustamaalaamista ja tarkoituksenmukaista väärinymmärrystä.
Sillä isällä voi olla vaikka työvuorot suunniteltu niin, että ne sopii yhteen lapsen tapaamisten kanssa. Eli hankalat vuorot silloin kun ei ole lapsiaikaa.
Meillä on miehen kanssa myös se yhteinen elämä, jota suunnittelemme. En siis minä yksin. Jos varaamme viikonloppureissun, niin olemme poissa kotoa. Ei lapsi voi silloin tulla tänne.
8
Se lapsi kuulu myös siihen yhteiseen elämään. Yllättävää ettei se isän siittämä lapsi ei kuulu äitipuolen mielestä elämään.
No, ei todellakaan kuulu. Meidän suhde on täysin irrallinen ja oma juttunsa. Itse pyrin olemaan mahdollisemman paljon muualla, kun lapsi on isällään ja jos jotain päällekkäisyyksiä tulee lapsen tuleminen perutaan. jne...
Jaa että lapsi jätetään toiseksi kun äitipuoli keksii menoa? Tsiisus. Itsekästä touhua. Ei ajatella lasta ollenkaan. Valitettavasti se lapsi kuuluu pakettiin. Se ei katoa mihinkään ikinä miehen elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aina jaksa kirjoitti:
No, minä olen sitten huono äitipuoli 😕. Lapsen äidin kanssa on sovittu, että lapsi on viikon isällään ja viikon äidillään. Kuitenkin lapsi käy isällänsä ainakin kaksi kertaa viikossa ja tulee jo perjantaina, vaikka sunnuntainaista on sovittu. Minä jaksan muistuttaa siitä. Olishan se kiva joku vkonloppu olla kahdestaan.
Minä olen se joka "saa" luvan kieltää lasta menemästä maksullisiin menoihin, sillä lapsen vanhemmat ovat työttömiä ja minä töissä. Ja loppuviimeistä lapsi tulee minulta pyytämään rahaa. Mielestäni ruuan ja vaatteiden kustantaminen saa osaltani riittää ( ja joskus ajattelem, ettei tarvitsisi noitakaan). Saatan muyös suutahtaa, jos itselleni ostama herkku on syöty.
Käytännössä lapsi saa olla kummalla vaan milloin haluaa. Sinusta lapsi ei saa käydä ollenkaan teillä koska "isä viikko" eikö teidän koti ole myös lapsen koti?
Elämää pitää pystyä suunnittelemaan. Lapsi ei voi tulla kaikkiin paikkoihin mukaan.
8
Se on kovin ikävää jos äitipuolen suunnitelmat menevät pilalle miehen lapsen takia. Veikkaan että niin meni meidän äidinkin niinä viikonlopuina kun piti olla isällä, mutta äitipuoli esti.
Voi hyvä ihme, mitä mustamaalaamista ja tarkoituksenmukaista väärinymmärrystä.
Sillä isällä voi olla vaikka työvuorot suunniteltu niin, että ne sopii yhteen lapsen tapaamisten kanssa. Eli hankalat vuorot silloin kun ei ole lapsiaikaa.
Meillä on miehen kanssa myös se yhteinen elämä, jota suunnittelemme. En siis minä yksin. Jos varaamme viikonloppureissun, niin olemme poissa kotoa. Ei lapsi voi silloin tulla tänne.
8
Se lapsi kuulu myös siihen yhteiseen elämään. Yllättävää ettei se isän siittämä lapsi ei kuulu äitipuolen mielestä elämään.
Ei lapsipuolet meilläkään kuulu ”meidän” elämään. Heistä pidetään huolta, kun he tulevat, mutta he ovat kylässä käymässä. Ei tämä heidän kotinsa ole, ei edes heidän itsensä mielestä. Lapsella voi olla vain yksi koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäpuoleni oli väkivaltainen alkoholi oli elämässäni ikävuodet 6-19. Kutsui minua Torakaksi kun olin luonteeltaani hiljainen ja viihdyin huoneessani yksin. Olin muuten hyvin sosiaalinen ja minulla oli paljon kavereita. Kävin peruskoulun jälkeen töissä ja koulussa samaan aikaan. Vihasin isäpuoltani. Lähinnä hypin riemusta kun saimme siskoni kanssa äidin eroamaan siitä siasta.
Äitipuoleni taas ei voinut omien vanhempiensa kanssa hyväksyä, että isälläni ole edellisestä liitosta kaksi lasta. Hän ei voinut edes peittää sitä ettei voinut sietää meitä. Lähinnä hän päätti milloin me saamme olla isällämme, vaikka oli sovittu joka toinen viikonloppu. Äitipuoleni oli elämässäni ikävuodet 6-24. Ja olin todella iloinen kun isä viimein päätti erota siitä akasta.
Ehkä omaan ihmisuhteeni ovat molemmat vaikuttaneet. tiedän ainakin minkälaista kumppania en halua. Enkä halua omia lapsia myöskään. Aviomieheni on samoilla linjoilla onneksi johtuen omasta hirviö äitipuolestaan.
Miten äitipuolesi osoitti sen, ettei voinut sietää sinua?
Hänen käytöksensä oli alentavaa ja kylmää meitä kohtaan. Tiuski ja nälvi. Mitään ei tehty oikein. Osoitettiin hyvin ettei kuuluta sinne. Häihinkään ei oltais meitä "vanhoja" lapsia haluttu. He menivät naimisiin vasta kun olin teini ja häissä oli muitakin lapsia ettei syy ollut lapsettomat häät. Kaksi Viikkoa ennen häitö sisko sai tietää ja nosti metelin jolloin meidät kutsuttiin mukaan. Ikinä en saanut selitystä mitä vikaa meissä oli.
Äitipuolen vanhemmat lähinnä oletti, että siivottiin äitipuolen edellisen liiton lapsen sotkuja. Olivat myös hyvin kylmiä meitä kohtaan. Lause "tää ei oo sun kotis" tuli tutuksi.
"Lapsettomat häät" eli ei lapsia, miksi te olette etuoikeutettuja osallistumaan lapsettomiin häihin vaikkeivat muutkaan lapset päässeet?
Suosittelen opettelemaan lukemaan. Tuossa lukee "häissä Oli muitakin LAPSIA ettei syy ollut lapsettomat häät"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aina jaksa kirjoitti:
No, minä olen sitten huono äitipuoli 😕. Lapsen äidin kanssa on sovittu, että lapsi on viikon isällään ja viikon äidillään. Kuitenkin lapsi käy isällänsä ainakin kaksi kertaa viikossa ja tulee jo perjantaina, vaikka sunnuntainaista on sovittu. Minä jaksan muistuttaa siitä. Olishan se kiva joku vkonloppu olla kahdestaan.
Minä olen se joka "saa" luvan kieltää lasta menemästä maksullisiin menoihin, sillä lapsen vanhemmat ovat työttömiä ja minä töissä. Ja loppuviimeistä lapsi tulee minulta pyytämään rahaa. Mielestäni ruuan ja vaatteiden kustantaminen saa osaltani riittää ( ja joskus ajattelem, ettei tarvitsisi noitakaan). Saatan muyös suutahtaa, jos itselleni ostama herkku on syöty.
Käytännössä lapsi saa olla kummalla vaan milloin haluaa. Sinusta lapsi ei saa käydä ollenkaan teillä koska "isä viikko" eikö teidän koti ole myös lapsen koti?
Elämää pitää pystyä suunnittelemaan. Lapsi ei voi tulla kaikkiin paikkoihin mukaan.
8
Se on kovin ikävää jos äitipuolen suunnitelmat menevät pilalle miehen lapsen takia. Veikkaan että niin meni meidän äidinkin niinä viikonlopuina kun piti olla isällä, mutta äitipuoli esti.
Voi hyvä ihme, mitä mustamaalaamista ja tarkoituksenmukaista väärinymmärrystä.
Sillä isällä voi olla vaikka työvuorot suunniteltu niin, että ne sopii yhteen lapsen tapaamisten kanssa. Eli hankalat vuorot silloin kun ei ole lapsiaikaa.
Meillä on miehen kanssa myös se yhteinen elämä, jota suunnittelemme. En siis minä yksin. Jos varaamme viikonloppureissun, niin olemme poissa kotoa. Ei lapsi voi silloin tulla tänne.
8
Se lapsi kuulu myös siihen yhteiseen elämään. Yllättävää ettei se isän siittämä lapsi ei kuulu äitipuolen mielestä elämään.
No, ei todellakaan kuulu. Meidän suhde on täysin irrallinen ja oma juttunsa. Itse pyrin olemaan mahdollisemman paljon muualla, kun lapsi on isällään ja jos jotain päällekkäisyyksiä tulee lapsen tuleminen perutaan. jne...
Jaa että lapsi jätetään toiseksi kun äitipuoli keksii menoa? Tsiisus. Itsekästä touhua. Ei ajatella lasta ollenkaan. Valitettavasti se lapsi kuuluu pakettiin. Se ei katoa mihinkään ikinä miehen elämästä.
Kyllä se monellakin katoaa..., etkö ole lukenut kaikkia niitä ketjuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kiinnostas kuulla sen puoli vanhemmankin versio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aina jaksa kirjoitti:
No, minä olen sitten huono äitipuoli 😕. Lapsen äidin kanssa on sovittu, että lapsi on viikon isällään ja viikon äidillään. Kuitenkin lapsi käy isällänsä ainakin kaksi kertaa viikossa ja tulee jo perjantaina, vaikka sunnuntainaista on sovittu. Minä jaksan muistuttaa siitä. Olishan se kiva joku vkonloppu olla kahdestaan.
Minä olen se joka "saa" luvan kieltää lasta menemästä maksullisiin menoihin, sillä lapsen vanhemmat ovat työttömiä ja minä töissä. Ja loppuviimeistä lapsi tulee minulta pyytämään rahaa. Mielestäni ruuan ja vaatteiden kustantaminen saa osaltani riittää ( ja joskus ajattelem, ettei tarvitsisi noitakaan). Saatan muyös suutahtaa, jos itselleni ostama herkku on syöty.
Käytännössä lapsi saa olla kummalla vaan milloin haluaa. Sinusta lapsi ei saa käydä ollenkaan teillä koska "isä viikko" eikö teidän koti ole myös lapsen koti?
Elämää pitää pystyä suunnittelemaan. Lapsi ei voi tulla kaikkiin paikkoihin mukaan.
8
Se on kovin ikävää jos äitipuolen suunnitelmat menevät pilalle miehen lapsen takia. Veikkaan että niin meni meidän äidinkin niinä viikonlopuina kun piti olla isällä, mutta äitipuoli esti.
Voi hyvä ihme, mitä mustamaalaamista ja tarkoituksenmukaista väärinymmärrystä.
Sillä isällä voi olla vaikka työvuorot suunniteltu niin, että ne sopii yhteen lapsen tapaamisten kanssa. Eli hankalat vuorot silloin kun ei ole lapsiaikaa.
Meillä on miehen kanssa myös se yhteinen elämä, jota suunnittelemme. En siis minä yksin. Jos varaamme viikonloppureissun, niin olemme poissa kotoa. Ei lapsi voi silloin tulla tänne.
8
Se lapsi kuulu myös siihen yhteiseen elämään. Yllättävää ettei se isän siittämä lapsi ei kuulu äitipuolen mielestä elämään.
No, ei todellakaan kuulu. Meidän suhde on täysin irrallinen ja oma juttunsa. Itse pyrin olemaan mahdollisemman paljon muualla, kun lapsi on isällään ja jos jotain päällekkäisyyksiä tulee lapsen tuleminen perutaan. jne...
Jaa että lapsi jätetään toiseksi kun äitipuoli keksii menoa? Tsiisus. Itsekästä touhua. Ei ajatella lasta ollenkaan. Valitettavasti se lapsi kuuluu pakettiin. Se ei katoa mihinkään ikinä miehen elämästä.
Yhdessä me meidän menomme suunnittelemme ja itseämme vartenhan me täällä eletään. En jaksa uskoa, että lapsi enää kovin kauaan meillä jaksaa käydä ja käytännössä tulee katoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäpuoleni oli väkivaltainen alkoholi oli elämässäni ikävuodet 6-19. Kutsui minua Torakaksi kun olin luonteeltaani hiljainen ja viihdyin huoneessani yksin. Olin muuten hyvin sosiaalinen ja minulla oli paljon kavereita. Kävin peruskoulun jälkeen töissä ja koulussa samaan aikaan. Vihasin isäpuoltani. Lähinnä hypin riemusta kun saimme siskoni kanssa äidin eroamaan siitä siasta.
Äitipuoleni taas ei voinut omien vanhempiensa kanssa hyväksyä, että isälläni ole edellisestä liitosta kaksi lasta. Hän ei voinut edes peittää sitä ettei voinut sietää meitä. Lähinnä hän päätti milloin me saamme olla isällämme, vaikka oli sovittu joka toinen viikonloppu. Äitipuoleni oli elämässäni ikävuodet 6-24. Ja olin todella iloinen kun isä viimein päätti erota siitä akasta.
Ehkä omaan ihmisuhteeni ovat molemmat vaikuttaneet. tiedän ainakin minkälaista kumppania en halua. Enkä halua omia lapsia myöskään. Aviomieheni on samoilla linjoilla onneksi johtuen omasta hirviö äitipuolestaan.
Miten äitipuolesi osoitti sen, ettei voinut sietää sinua?
Hänen käytöksensä oli alentavaa ja kylmää meitä kohtaan. Tiuski ja nälvi. Mitään ei tehty oikein. Osoitettiin hyvin ettei kuuluta sinne. Häihinkään ei oltais meitä "vanhoja" lapsia haluttu. He menivät naimisiin vasta kun olin teini ja häissä oli muitakin lapsia ettei syy ollut lapsettomat häät. Kaksi Viikkoa ennen häitö sisko sai tietää ja nosti metelin jolloin meidät kutsuttiin mukaan. Ikinä en saanut selitystä mitä vikaa meissä oli.
Äitipuolen vanhemmat lähinnä oletti, että siivottiin äitipuolen edellisen liiton lapsen sotkuja. Olivat myös hyvin kylmiä meitä kohtaan. Lause "tää ei oo sun kotis" tuli tutuksi.
"Lapsettomat häät" eli ei lapsia, miksi te olette etuoikeutettuja osallistumaan lapsettomiin häihin vaikkeivat muutkaan lapset päässeet?
Suosittelen opettelemaan lukemaan. Tuossa lukee "häissä Oli muitakin LAPSIA ettei syy ollut lapsettomat häät"
Mullakin oli lapsettomat häät, mutta muutaman ystävän kohdalla tein poikkeuksen ja nämä saivat tuoda lapsia, kun eivät lapsen vahtia saaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aina jaksa kirjoitti:
No, minä olen sitten huono äitipuoli 😕. Lapsen äidin kanssa on sovittu, että lapsi on viikon isällään ja viikon äidillään. Kuitenkin lapsi käy isällänsä ainakin kaksi kertaa viikossa ja tulee jo perjantaina, vaikka sunnuntainaista on sovittu. Minä jaksan muistuttaa siitä. Olishan se kiva joku vkonloppu olla kahdestaan.
Minä olen se joka "saa" luvan kieltää lasta menemästä maksullisiin menoihin, sillä lapsen vanhemmat ovat työttömiä ja minä töissä. Ja loppuviimeistä lapsi tulee minulta pyytämään rahaa. Mielestäni ruuan ja vaatteiden kustantaminen saa osaltani riittää ( ja joskus ajattelem, ettei tarvitsisi noitakaan). Saatan muyös suutahtaa, jos itselleni ostama herkku on syöty.
Käytännössä lapsi saa olla kummalla vaan milloin haluaa. Sinusta lapsi ei saa käydä ollenkaan teillä koska "isä viikko" eikö teidän koti ole myös lapsen koti?
Elämää pitää pystyä suunnittelemaan. Lapsi ei voi tulla kaikkiin paikkoihin mukaan.
8
Se on kovin ikävää jos äitipuolen suunnitelmat menevät pilalle miehen lapsen takia. Veikkaan että niin meni meidän äidinkin niinä viikonlopuina kun piti olla isällä, mutta äitipuoli esti.
Voi hyvä ihme, mitä mustamaalaamista ja tarkoituksenmukaista väärinymmärrystä.
Sillä isällä voi olla vaikka työvuorot suunniteltu niin, että ne sopii yhteen lapsen tapaamisten kanssa. Eli hankalat vuorot silloin kun ei ole lapsiaikaa.
Meillä on miehen kanssa myös se yhteinen elämä, jota suunnittelemme. En siis minä yksin. Jos varaamme viikonloppureissun, niin olemme poissa kotoa. Ei lapsi voi silloin tulla tänne.
8
Se lapsi kuulu myös siihen yhteiseen elämään. Yllättävää ettei se isän siittämä lapsi ei kuulu äitipuolen mielestä elämään.
No, ei todellakaan kuulu. Meidän suhde on täysin irrallinen ja oma juttunsa. Itse pyrin olemaan mahdollisemman paljon muualla, kun lapsi on isällään ja jos jotain päällekkäisyyksiä tulee lapsen tuleminen perutaan. jne...
Jaa että lapsi jätetään toiseksi kun äitipuoli keksii menoa? Tsiisus. Itsekästä touhua. Ei ajatella lasta ollenkaan. Valitettavasti se lapsi kuuluu pakettiin. Se ei katoa mihinkään ikinä miehen elämästä.
Kerro ihmeessä äitipuolena, miten tämä homma teillä toimii? Eli että suunnitelmia yms. perutaan sitä mukaan, kun vuoroviikkosysteemistä mielivaltaisesti poiketaan? Ilmeisesti et ymmärrä, että tässä on nyt muodostunut uusi perhe, jossa myös uudella puolisolla on oikeuksia ja sanavaltaa. Ihan varmasti vuoroviikoista voidaan myös joustaa, mutta niin se ei toimi, että uusi puoliso sivuutetaan kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoin syy on äitipuolessa, jos lapset eivät tapaa isäänsä. Harva suomalainen mies on niin tossukka. Syy on vain siinä, että isä ei tunne itseään isäksi, tai hänellä itsellään ei ole ollut isän mallia.
Jos äitipuoli änkeää tähän kuvioon, kannustaa ottamaan lapset, on lasten kanssa - lopulta äitipuoli on lasten kanssa ja hoitaa lapset yksinään.
Lopputulos on jälleen sama: isä ei ole lasten kanssa.
Mä voin kuvitella kuinka nämä "äitipuoleni oli kylmä minua kohtaan" oli oikeasti, että äitipuolesi oli vain väsynyt.
Kuinka paljon loppupeleissä tiedätte oman puolivanhemman elämästä? Mitä tämä käy läpi yms., siihen päälle vielä bonuslapset joiden hoitamiseen joutuu/saa osallistua?
Totuus on se, että omalle vanhemmalle on helppo antaa anteeksi ja täten vierittää se syy jonnekkin muuhun suuntaan ja etsiä ulkopuolinen tekijä tilanteelle, kuin myöntää, ettei oma ruusuinen vanhempi, olekaan niin ruusuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aina jaksa kirjoitti:
No, minä olen sitten huono äitipuoli 😕. Lapsen äidin kanssa on sovittu, että lapsi on viikon isällään ja viikon äidillään. Kuitenkin lapsi käy isällänsä ainakin kaksi kertaa viikossa ja tulee jo perjantaina, vaikka sunnuntainaista on sovittu. Minä jaksan muistuttaa siitä. Olishan se kiva joku vkonloppu olla kahdestaan.
Minä olen se joka "saa" luvan kieltää lasta menemästä maksullisiin menoihin, sillä lapsen vanhemmat ovat työttömiä ja minä töissä. Ja loppuviimeistä lapsi tulee minulta pyytämään rahaa. Mielestäni ruuan ja vaatteiden kustantaminen saa osaltani riittää ( ja joskus ajattelem, ettei tarvitsisi noitakaan). Saatan muyös suutahtaa, jos itselleni ostama herkku on syöty.
Käytännössä lapsi saa olla kummalla vaan milloin haluaa. Sinusta lapsi ei saa käydä ollenkaan teillä koska "isä viikko" eikö teidän koti ole myös lapsen koti?
Elämää pitää pystyä suunnittelemaan. Lapsi ei voi tulla kaikkiin paikkoihin mukaan.
8
Se on kovin ikävää jos äitipuolen suunnitelmat menevät pilalle miehen lapsen takia. Veikkaan että niin meni meidän äidinkin niinä viikonlopuina kun piti olla isällä, mutta äitipuoli esti.
Voi hyvä ihme, mitä mustamaalaamista ja tarkoituksenmukaista väärinymmärrystä.
Sillä isällä voi olla vaikka työvuorot suunniteltu niin, että ne sopii yhteen lapsen tapaamisten kanssa. Eli hankalat vuorot silloin kun ei ole lapsiaikaa.
Meillä on miehen kanssa myös se yhteinen elämä, jota suunnittelemme. En siis minä yksin. Jos varaamme viikonloppureissun, niin olemme poissa kotoa. Ei lapsi voi silloin tulla tänne.
8
Se lapsi kuulu myös siihen yhteiseen elämään. Yllättävää ettei se isän siittämä lapsi ei kuulu äitipuolen mielestä elämään.
Ei lapsipuolet meilläkään kuulu ”meidän” elämään. Heistä pidetään huolta, kun he tulevat, mutta he ovat kylässä käymässä. Ei tämä heidän kotinsa ole, ei edes heidän itsensä mielestä. Lapsella voi olla vain yksi koti.
No eivät varmaan pidä, jos asenne on tuo "ne pennut on meillä vaa kylässä, tää niiden koti oo" en mäkään tuollaista mestaa pitäis kotina. Ihan vaikka oma äitipuoli yritti oo asti "tää sun koti oo" niin vastasin vain, että tämä on MINUN isäni koti eli on myös MINUN koti. Inhottava eukko. Onneks isä ymmärsi jättää moisen.
Vierailija kirjoitti:
Harvoin syy on äitipuolessa, jos lapset eivät tapaa isäänsä. Harva suomalainen mies on niin tossukka. Syy on vain siinä, että isä ei tunne itseään isäksi, tai hänellä itsellään ei ole ollut isän mallia.
Jos äitipuoli änkeää tähän kuvioon, kannustaa ottamaan lapset, on lasten kanssa - lopulta äitipuoli on lasten kanssa ja hoitaa lapset yksinään.
Lopputulos on jälleen sama: isä ei ole lasten kanssa.
Tämä.
Ja se käy raskaaksi pitemmän päälle, kun joutuu lapsettomana itse perumaan omat menot ja tapaamiset sen puolison lapsen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aina jaksa kirjoitti:
No, minä olen sitten huono äitipuoli 😕. Lapsen äidin kanssa on sovittu, että lapsi on viikon isällään ja viikon äidillään. Kuitenkin lapsi käy isällänsä ainakin kaksi kertaa viikossa ja tulee jo perjantaina, vaikka sunnuntainaista on sovittu. Minä jaksan muistuttaa siitä. Olishan se kiva joku vkonloppu olla kahdestaan.
Minä olen se joka "saa" luvan kieltää lasta menemästä maksullisiin menoihin, sillä lapsen vanhemmat ovat työttömiä ja minä töissä. Ja loppuviimeistä lapsi tulee minulta pyytämään rahaa. Mielestäni ruuan ja vaatteiden kustantaminen saa osaltani riittää ( ja joskus ajattelem, ettei tarvitsisi noitakaan). Saatan muyös suutahtaa, jos itselleni ostama herkku on syöty.
Käytännössä lapsi saa olla kummalla vaan milloin haluaa. Sinusta lapsi ei saa käydä ollenkaan teillä koska "isä viikko" eikö teidän koti ole myös lapsen koti?
Elämää pitää pystyä suunnittelemaan. Lapsi ei voi tulla kaikkiin paikkoihin mukaan.
8
Se on kovin ikävää jos äitipuolen suunnitelmat menevät pilalle miehen lapsen takia. Veikkaan että niin meni meidän äidinkin niinä viikonlopuina kun piti olla isällä, mutta äitipuoli esti.
Voi hyvä ihme, mitä mustamaalaamista ja tarkoituksenmukaista väärinymmärrystä.
Sillä isällä voi olla vaikka työvuorot suunniteltu niin, että ne sopii yhteen lapsen tapaamisten kanssa. Eli hankalat vuorot silloin kun ei ole lapsiaikaa.
Meillä on miehen kanssa myös se yhteinen elämä, jota suunnittelemme. En siis minä yksin. Jos varaamme viikonloppureissun, niin olemme poissa kotoa. Ei lapsi voi silloin tulla tänne.
8
Se lapsi kuulu myös siihen yhteiseen elämään. Yllättävää ettei se isän siittämä lapsi ei kuulu äitipuolen mielestä elämään.
Ei lapsipuolet meilläkään kuulu ”meidän” elämään. Heistä pidetään huolta, kun he tulevat, mutta he ovat kylässä käymässä. Ei tämä heidän kotinsa ole, ei edes heidän itsensä mielestä. Lapsella voi olla vain yksi koti.
No eivät varmaan pidä, jos asenne on tuo "ne pennut on meillä vaa kylässä, tää niiden koti oo" en mäkään tuollaista mestaa pitäis kotina. Ihan vaikka oma äitipuoli yritti oo asti "tää sun koti oo" niin vastasin vain, että tämä on MINUN isäni koti eli on myös MINUN koti. Inhottava eukko. Onneks isä ymmärsi jättää moisen.
Miten jaoitte isänne kanssa vuokran? Kukahan se siellä on ilmaseksi lusinu ja kaapista syöny?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäpuoleni oli väkivaltainen alkoholi oli elämässäni ikävuodet 6-19. Kutsui minua Torakaksi kun olin luonteeltaani hiljainen ja viihdyin huoneessani yksin. Olin muuten hyvin sosiaalinen ja minulla oli paljon kavereita. Kävin peruskoulun jälkeen töissä ja koulussa samaan aikaan. Vihasin isäpuoltani. Lähinnä hypin riemusta kun saimme siskoni kanssa äidin eroamaan siitä siasta.
Äitipuoleni taas ei voinut omien vanhempiensa kanssa hyväksyä, että isälläni ole edellisestä liitosta kaksi lasta. Hän ei voinut edes peittää sitä ettei voinut sietää meitä. Lähinnä hän päätti milloin me saamme olla isällämme, vaikka oli sovittu joka toinen viikonloppu. Äitipuoleni oli elämässäni ikävuodet 6-24. Ja olin todella iloinen kun isä viimein päätti erota siitä akasta.
Ehkä omaan ihmisuhteeni ovat molemmat vaikuttaneet. tiedän ainakin minkälaista kumppania en halua. Enkä halua omia lapsia myöskään. Aviomieheni on samoilla linjoilla onneksi johtuen omasta hirviö äitipuolestaan.
Miten äitipuolesi osoitti sen, ettei voinut sietää sinua?
Hänen käytöksensä oli alentavaa ja kylmää meitä kohtaan. Tiuski ja nälvi. Mitään ei tehty oikein. Osoitettiin hyvin ettei kuuluta sinne. Häihinkään ei oltais meitä "vanhoja" lapsia haluttu. He menivät naimisiin vasta kun olin teini ja häissä oli muitakin lapsia ettei syy ollut lapsettomat häät. Kaksi Viikkoa ennen häitö sisko sai tietää ja nosti metelin jolloin meidät kutsuttiin mukaan. Ikinä en saanut selitystä mitä vikaa meissä oli.
Äitipuolen vanhemmat lähinnä oletti, että siivottiin äitipuolen edellisen liiton lapsen sotkuja. Olivat myös hyvin kylmiä meitä kohtaan. Lause "tää ei oo sun kotis" tuli tutuksi.
"Lapsettomat häät" eli ei lapsia, miksi te olette etuoikeutettuja osallistumaan lapsettomiin häihin vaikkeivat muutkaan lapset päässeet?
Suosittelen opettelemaan lukemaan. Tuossa lukee "häissä Oli muitakin LAPSIA ettei syy ollut lapsettomat häät"
Mullakin oli lapsettomat häät, mutta muutaman ystävän kohdalla tein poikkeuksen ja nämä saivat tuoda lapsia, kun eivät lapsen vahtia saaneet.
Mun isän ja äitipuolen häät eivät olleet lapsettomat. Oltiin silloin 17 ja sisko 19 ettei enää edes lapsia oltu, mutta äitipuoli ei olisi meitä sinne halunnut.
No, ei todellakaan kuulu. Meidän suhde on täysin irrallinen ja oma juttunsa. Itse pyrin olemaan mahdollisemman paljon muualla, kun lapsi on isällään ja jos jotain päällekkäisyyksiä tulee lapsen tuleminen perutaan. jne...