Mistä löydän yksinäisen kaverittoman naisen elämääni?

Mulla on muutama tapailujuttu kaatunut siihen, että mulla on "vain" 4 kaveria, joista kaksi asuu niin kaukana, ettemme tapaa kuin kerran tai pari vuodessa. Kahta muuta tapaan useammin, ehkä kerran tai kaksi kuukaudessa, ja itse olen tuohon tahtiin todella tyytyväinen. Kuitenkin olen saanut kuulla, etten ole riittävän sosiaalinen ja on outoa, ettei kavereita ja tapaamisia nykyisten kanssa ole enempää. Joten eipä ihmetytä, jos täysin kaveriton jää ilman kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska minun elämäntyyliini kuuluu kavereiden tapamiinen viikoittain ja heihin yhteyden pitäminen. Tapaamme kuitenkin suurimmaksi osaksi tyttöporukalla eli kumppanit eivät tule mukaan kun menemme vaikka kaupungille syömään ja ostoksille. Olisi ikävää jättää puoliso aina yksin kotiin kun hän ei ole tervetullut meidän tyttöjen tapaamiseen mutta hänellä ei ole omiakaan kavereita. Pelkäisin myös että kohta moes alkaa vaatimaan etten minäkään saa mennä kun hän ei ole tervetullut tai änkeää väkisin itse mukaan. Kyllähän tuossa on suuri pelko että kaveriton mies ripustautuu tyttöystävään.

Olen kaveriton mies. Mutta en ole yksinäinen. Viihdyn paremmin yksin, kavereita en kaipaa, viimeisetkin kaverisuhteet katkaisin koska ne olivat silkkaa ajanhukkaa. Ja en ikinä huolisi itselleni tyttöystävää jolle on tärkeää viettää aikaa kavereiden kanssa, siis esim niinkuin tuo lainaamani kirjoittaja. Meillä ei olisi niin mitään yhteistä, ei mitään annettavaa toisillemme. Vietät aikaa niin että menette kaveriporukalla "kaupungille syömään ja ostoksille". Voi luoja. Järkyttävän kurja elämä, siis minun mielestäni. Mutta sosiaalisen ihmisen mielestä tuo on aivan normaalia mukavaa ajanviettoa. Pysytään me kaverittomat ja kaverilliset siis erossa toisistamme, ilmeisesti olisimme toisillemme vain kiusaksi.

Olen tasan samaa mieltä ja olen nainen. Lainaamasi kirjoittajan elämä kuulostaa kamalalta ja ahdistavalta. Minulla on hyviä ystäviä , mutta emme juuri arkena häiritse toistemme elämää. Parin kolmen vuoden välein on ihan kiva muutama tunti vaihtaa kuulumisia ja se riittää paremmin kuin hyvin. Viihdy parhaiten yksin, mutta perheelliset on pakko kestää enemmän seuraa.

Juuri näin! Olet sosiaalinen ihanteeni, tai siis epäsosiaalinen ihanteeni. Mennäänkö naimisiin? Antaisimme toisillemme rauhan.

TODELLA surkeaa... naiset juoksee karkuun, jo ennen kuin näkee sut!!! Mistä näitä tolloja oikein sikiä!!?? Äitis ei opettanu sulle mitään, ei varmaan ole aikuinen hänkään.

Vierailija kirjoitti:

Pelko siitä, että nainen tulee olemaan koko elämäsi ja hänelle ei jää tilaa hengittää.

Tuo on ihan bs. Jos mies viihtyy yksin ei nainen ole kavereiden korvike, vaan ihan jotain muuta.

Miehen kaverithan ovat Aina pahoja. Dokuja, pelimiehiä, törkeitä, hyväksikäyttäjiä ym ym.

Minä taas en kaverittomana naisena kelpaa. Täysin kaveriton en Ole. En vaan jaksa mitään naisia kauheen lähelle enää. Paras ystäväni oli pitkään mies. Tästä syystä olen paljon yksin.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet kaveriton siksi, että viihdyt yksinäsi, niin kuulostat hyvältä. Mutta jos olet kaveriton, katkera ja epätoivoinen, ja tahdot myös naisesi jättävän kaikki kaverinsa jotta voitte olla kaverittomia yhdessä, niin ei kuulosta enää oikealta.

Mä olen kaveriton mies. En keksi mitään tylsempää kuin istua kaljalla kaverien kanssa enkä rehellisesti sanottuna edes kaipaa kavereita. Se mitä kaipaan on elämänkumppani ja se on jotain mitä muu kuin nainen ei voi antaa. Ei mua haittaa jos naisella on kavereita. Eikä mua haittaa vaikka naisella ei olisikaan niitä. En varmaan edes kiinnittäisi asiaan huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä tieto, vai olettamus?

Miten naiset ovat perustelleet eron, tai miten kaverittomuus on käynyt ilmi? Oletko ilmoittanut asian, ja tuijottanut epätoivoisesti?

Tilanteissa joissa on puhuttu sosiaalisista tilanteista. esim, grillijuhlat niin millaisia ihmisiä kutsuisin paikalle tai kuka olisi bestmanini tai jotain tälläistä.

ap

Kummalliset keskusteluaiheet teillä. Kuka olisi bestmanisi, vaikka ette edes seurustele?

YouTubessa on opetusvideoita miehille, oletko katsonut niitä koskaan? Muistaakseni joku Angelo...

David DiAngelo

Aika harmillisen harva yrittää neuvoa aloittajaa että mistä yksinäisen naisen voisi löytää. Yritetäänpäs:

1. Vanhainkodista. Kai ne mummot siellä on yksinäisiä. Mutta ehkä vähän turhan vanhoja sulle..?

2. Ulkomaalainen joka on muuttanut Suomeen. Kai tämä Suomen olojen epäsosiaalisuus on vielä raskaampaa ulkomaalaisille jotka eivät ole tähän tottuneet, joten luulisi monen ulkomaalaisen aivan tosissaan kärsivän täällä yksinäisyydestä. Ulkomaalaisia löydät sieltä täältä. Jos et muualta löydä niin etsi vaikkapa jokin kansainvälinen kerho tai illanvietto tai harrastus tai kielivaihto-ohjelma.

3. Joistain vapaaehtoistöistä..? En kyllä tiedä käykö nuoret naiset niissä, mutta hieman vanhemmat naiset käy kyllä.

Eihän nää kovin hyviä ehdotuksia ole, mutta silti paljon parempia kuin useimpien muiden ehdotukset kun ne ei ole ehdottanut yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Koska minun elämäntyyliini kuuluu kavereiden tapamiinen viikoittain ja heihin yhteyden pitäminen. Tapaamme kuitenkin suurimmaksi osaksi tyttöporukalla eli kumppanit eivät tule mukaan kun menemme vaikka kaupungille syömään ja ostoksille. Olisi ikävää jättää puoliso aina yksin kotiin kun hän ei ole tervetullut meidän tyttöjen tapaamiseen mutta hänellä ei ole omiakaan kavereita. Pelkäisin myös että kohta moes alkaa vaatimaan etten minäkään saa mennä kun hän ei ole tervetullut tai änkeää väkisin itse mukaan. Kyllähän tuossa on suuri pelko että kaveriton mies ripustautuu tyttöystävään.

Se kaveriton puoliso on ennen sinuakin ollu paljon yksinään kotona eli en näe tässä ongelmaa. Kaveriton puoliso on varmaan vaan onnellinen saadessaan omaa rauhaa sinun ollessa frendiesi kanssa dinnerillä.

The Two Biggest Enemies of Attraction

Hei! Minulla ei tosiaan Ole läheisiä ystävättäriä, en jaksa mitään naisten juttuja niin paljon.

Mutta että mies olisi minulle koko maailma jos seurustelisin. NO ei todellakaan, minulla on työ (en seurustele kollegojen kanssa, mutta käyn siellä nyt kummiskin), harrastus, tapaan ihmisiä, äiti+äidin koira, sukulaiset.

että ihan turhaan pelätään. Itse olen törmänny siihen, että miehelle kaverit olivat tärkeämpiä kuin naiset. Suhteet kaatuivat siihen.

Koskaan ei näköjään Ole hyvä. Kenelle ei kelpaa kaveriton mies tai nainen, ja kenelle kaverit menee kaikessa kaiken edelle niin että partnerille tulee paha olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä tieto, vai olettamus?

Miten naiset ovat perustelleet eron, tai miten kaverittomuus on käynyt ilmi? Oletko ilmoittanut asian, ja tuijottanut epätoivoisesti?

Tilanteissa joissa on puhuttu sosiaalisista tilanteista. esim, grillijuhlat niin millaisia ihmisiä kutsuisin paikalle tai kuka olisi bestmanini tai jotain tälläistä.

ap

Kummalliset keskusteluaiheet teillä. Kuka olisi bestmanisi, vaikka ette edes seurustele?

YouTubessa on opetusvideoita miehille, oletko katsonut niitä koskaan? Muistaakseni joku Angelo...

Siis on useampia noin 5 kuukautta kestäviä suhteita... En siis kaipaa apua naisystävän saamisessa vaan pitämisessä sen jälkeen kun hän tajuaa ettei minulla ole kavereita

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska minun elämäntyyliini kuuluu kavereiden tapamiinen viikoittain ja heihin yhteyden pitäminen. Tapaamme kuitenkin suurimmaksi osaksi tyttöporukalla eli kumppanit eivät tule mukaan kun menemme vaikka kaupungille syömään ja ostoksille. Olisi ikävää jättää puoliso aina yksin kotiin kun hän ei ole tervetullut meidän tyttöjen tapaamiseen mutta hänellä ei ole omiakaan kavereita. Pelkäisin myös että kohta moes alkaa vaatimaan etten minäkään saa mennä kun hän ei ole tervetullut tai änkeää väkisin itse mukaan. Kyllähän tuossa on suuri pelko että kaveriton mies ripustautuu tyttöystävään.

Olen kaveriton mies. Mutta en ole yksinäinen. Viihdyn paremmin yksin, kavereita en kaipaa, viimeisetkin kaverisuhteet katkaisin koska ne olivat silkkaa ajanhukkaa. Ja en ikinä huolisi itselleni tyttöystävää jolle on tärkeää viettää aikaa kavereiden kanssa, siis esim niinkuin tuo lainaamani kirjoittaja. Meillä ei olisi niin mitään yhteistä, ei mitään annettavaa toisillemme. Vietät aikaa niin että menette kaveriporukalla "kaupungille syömään ja ostoksille". Voi luoja. Järkyttävän kurja elämä, siis minun mielestäni. Mutta sosiaalisen ihmisen mielestä tuo on aivan normaalia mukavaa ajanviettoa. Pysytään me kaverittomat ja kaverilliset siis erossa toisistamme, ilmeisesti olisimme toisillemme vain kiusaksi.

Mun korviini jatkuva kavereiden kanssa pyöriminen kuulostaa todella keskenkasvuiselta. Jatkuva kavereiden kanssa hengailu ja kavereissa roikkuminen vaikuttaa minun mielestäni siltä että henkilöltä on aikuistuminen on jäänyt väliin.

Ei kaverittomuus tarkoita, että olisi jotenkin outo tai epänormaali. Moni viihtyy yksin kotonaan mutta kuitenkin tapaa ihmisiä töissä ja harrastuksissa tai viihteellä 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska minun elämäntyyliini kuuluu kavereiden tapamiinen viikoittain ja heihin yhteyden pitäminen. Tapaamme kuitenkin suurimmaksi osaksi tyttöporukalla eli kumppanit eivät tule mukaan kun menemme vaikka kaupungille syömään ja ostoksille. Olisi ikävää jättää puoliso aina yksin kotiin kun hän ei ole tervetullut meidän tyttöjen tapaamiseen mutta hänellä ei ole omiakaan kavereita. Pelkäisin myös että kohta moes alkaa vaatimaan etten minäkään saa mennä kun hän ei ole tervetullut tai änkeää väkisin itse mukaan. Kyllähän tuossa on suuri pelko että kaveriton mies ripustautuu tyttöystävään.

Olen kaveriton mies. Mutta en ole yksinäinen. Viihdyn paremmin yksin, kavereita en kaipaa, viimeisetkin kaverisuhteet katkaisin koska ne olivat silkkaa ajanhukkaa. Ja en ikinä huolisi itselleni tyttöystävää jolle on tärkeää viettää aikaa kavereiden kanssa, siis esim niinkuin tuo lainaamani kirjoittaja. Meillä ei olisi niin mitään yhteistä, ei mitään annettavaa toisillemme. Vietät aikaa niin että menette kaveriporukalla "kaupungille syömään ja ostoksille". Voi luoja. Järkyttävän kurja elämä, siis minun mielestäni. Mutta sosiaalisen ihmisen mielestä tuo on aivan normaalia mukavaa ajanviettoa. Pysytään me kaverittomat ja kaverilliset siis erossa toisistamme, ilmeisesti olisimme toisillemme vain kiusaksi.

Mun korviini jatkuva kavereiden kanssa pyöriminen kuulostaa todella keskenkasvuiselta. Jatkuva kavereiden kanssa hengailu ja kavereissa roikkuminen vaikuttaa minun mielestäni siltä että henkilöltä on aikuistuminen on jäänyt väliin.

Tämähän juuri.

Vierailija kirjoitti:

Olen yksinäinen ja kaveriton nainen. Yksinäinen ja kaveriton mies kuulostaisi mahtavalta, mutta muistaen, millainen riippakivi olen itse joskus ollut aiemmissa suhteissani, en sittenkään tiedä. On todella raskasta olla toiselle koko maailma.

Jos mies on introvertti niin sitten ei tästä tule ongelmaa 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet kaveriton siksi, että viihdyt yksinäsi, niin kuulostat hyvältä. Mutta jos olet kaveriton, katkera ja epätoivoinen, ja tahdot myös naisesi jättävän kaikki kaverinsa jotta voitte olla kaverittomia yhdessä, niin ei kuulosta enää oikealta.

Mä olen kaveriton mies. En keksi mitään tylsempää kuin istua kaljalla kaverien kanssa enkä rehellisesti sanottuna edes kaipaa kavereita. Se mitä kaipaan on elämänkumppani ja se on jotain mitä muu kuin nainen ei voi antaa. Ei mua haittaa jos naisella on kavereita. Eikä mua haittaa vaikka naisella ei olisikaan niitä. En varmaan edes kiinnittäisi asiaan huomiota.

Minkä ikäinen olet? Tuu mun mieheks. ;D

Grillijuhliin löytyy aina joku tuttavapariskunta. Ainahan se niin menee. Bestmaniksi sen pariskunnan mies.

Itselle olisi unelma löytää tuollainen mies. Olenkin miettinyt, että olisi toisaalta mukavaa kun toisella olisi myös sama tilanne. En haluaisi olla se, joka selittelee miksi ei ole kavereita. Kuitenkin minulla siihen liittyy ikäviä asioita muutenkin ( kiusaaminen, sen jälkeen yksin jäänti) joten en mielelläni ainakaan heti puhuisi asiasta.Olen kyllä introvertti ihminen, mutta olosuhteilla on ollut paljon vaikutusta. Kuitenkin olen myös melko tavallinen ihminen ja ei minusta kyllä päällä päin huomaa kuin sen, että olen vähän ujo. Olisi aika ahdistava tilanne jos toisella olisi paljon seuraa ja itsellä ei ketään. Minusta ei myöskään koskaan saisi sellaista joka viihtyisi ties missä illanistujaisissa. Mieluiten yhden ihmisen kanssa kerrallaan liikkeellä. Siinä mielessä olisi vapauttavaa ja todella hyvä löytää ihmisen joka ei ihmettelisi. En haluaisi hävetä turhaan. Itse olen tosin vielä aika nuori, mutta toisaalta ehkä nuorempana on vielä näkyvämpää olla yksinäinen. Ja roikkuja en ole vaan mieluiten tarvisin myös suhteessa omaa aikaa. Ystäviä en ole yrityksistä huolimatta löytänyt vaan ne jäävät  esim harrastuksen aikaisiksi tutuiksi ja eivät jatku sen jälkeen. Ja myönnän kyllä, että olen vähän ujo ihminen ja niinpä itsessäkin syytä. Toivon sinulle onnea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska minun elämäntyyliini kuuluu kavereiden tapamiinen viikoittain ja heihin yhteyden pitäminen. Tapaamme kuitenkin suurimmaksi osaksi tyttöporukalla eli kumppanit eivät tule mukaan kun menemme vaikka kaupungille syömään ja ostoksille. Olisi ikävää jättää puoliso aina yksin kotiin kun hän ei ole tervetullut meidän tyttöjen tapaamiseen mutta hänellä ei ole omiakaan kavereita. Pelkäisin myös että kohta moes alkaa vaatimaan etten minäkään saa mennä kun hän ei ole tervetullut tai änkeää väkisin itse mukaan. Kyllähän tuossa on suuri pelko että kaveriton mies ripustautuu tyttöystävään.

Olen kaveriton mies. Mutta en ole yksinäinen. Viihdyn paremmin yksin, kavereita en kaipaa, viimeisetkin kaverisuhteet katkaisin koska ne olivat silkkaa ajanhukkaa. Ja en ikinä huolisi itselleni tyttöystävää jolle on tärkeää viettää aikaa kavereiden kanssa, siis esim niinkuin tuo lainaamani kirjoittaja. Meillä ei olisi niin mitään yhteistä, ei mitään annettavaa toisillemme. Vietät aikaa niin että menette kaveriporukalla "kaupungille syömään ja ostoksille". Voi luoja. Järkyttävän kurja elämä, siis minun mielestäni. Mutta sosiaalisen ihmisen mielestä tuo on aivan normaalia mukavaa ajanviettoa. Pysytään me kaverittomat ja kaverilliset siis erossa toisistamme, ilmeisesti olisimme toisillemme vain kiusaksi.

Olen tasan samaa mieltä ja olen nainen. Lainaamasi kirjoittajan elämä kuulostaa kamalalta ja ahdistavalta. Minulla on hyviä ystäviä , mutta emme juuri arkena häiritse toistemme elämää. Parin kolmen vuoden välein on ihan kiva muutama tunti vaihtaa kuulumisia ja se riittää paremmin kuin hyvin. Viihdy parhaiten yksin, mutta perheelliset on pakko kestää enemmän seuraa.

Mä en käsitä taas tuota. Jos kuulumiset vaihdetaan noin harvoin, niin sama se on olla tietämättä niitä ollenkaan. Mikä ihmissuhde se on, mikä on "voimassa" muutaman tunnin ajan vuosia aina välissä?

Kun on hyvä kaveri, juttu jatkuu mukavasti vaikka olisi välissä enemmänkin aikaa. Ihmettelen kyllä miksi aikuinen ihminen roikkuu jatkuvasti kavereitaan.