Lue keskustelun säännöt.
Mistä löydän yksinäisen kaverittoman naisen elämääni?
02.01.2019 |
Itse olen vastaava mies , mutta kavereita omaavat naiset häipyvät heti kun tajuavat ettei minulla ole kavereita.
Siis kaikki menee hyvin siihen asti, koska olen tosi komea. Voisitteko kertoa miksi kaveriton mies ei kelpaa??
Kommentit (100)
Pelko siitä, että nainen tulee olemaan koko elämäsi ja hänelle ei jää tilaa hengittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvin kelpaa. ymmärtämätön nainen ei tätä ymmärrä etkä kelpaa. valitse siis se joka ei näe tässä ongelmaa, niitäkin on.
-kaunis Nainen
Vierailija kirjoitti:
Kysymshän kuuluu: MIKSI olet kaveriton?
No en olisi kaveriton jos tietäisin
ap
Jos olet kaveriton siksi, että viihdyt yksinäsi, niin kuulostat hyvältä. Mutta jos olet kaveriton, katkera ja epätoivoinen, ja tahdot myös naisesi jättävän kaikki kaverinsa jotta voitte olla kaverittomia yhdessä, niin ei kuulosta enää oikealta.
Vierailija kirjoitti:
Pelko siitä, että nainen tulee olemaan koko elämäsi ja hänelle ei jää tilaa hengittää.
en ole tuollainen... onko oikeasti tuollaisia kaverittomia miehiä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverittomuus/ystävättömyys on jotenkin outoa ja epäilyttävää. Miksi näin on? Mitä olet tehnyt/jättänyt tekemättä, että ystäviä ei ole? Onko sinulla ollut koskaan ystäviä? Tai edes kavereita? Minkälaiset sinun kaveritaitosi voivat olla, jos sinulla ei ole kavereita?
Itselläni on paljon kavereita ja ystäviä, niin naisia kuin miehiäkin. Osa ystävistä on vuosien takaa, eräskin mies on ollut ystäväni jo yli 40 vuotta ja lähes täyhtä kauan on paras naispuolinen ystäväni ollut ystäväni. En osaisi kuvitella olevani ystävätön. N44
Sä voit alkaa mun kaveriksi. Olen nainen, jolla on mies, mutta ei kavereita. Silloin sullakin olisi kaveri ja voisit löytää elämäsi naisen itsellesi. Voisit kutsua meidät sitten häihisi ja kas, sulla olisi jo perhetuttujakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On minulle ainakin tärkeää, että miehellä on ystäviä, ja että ne ystävät ovat sen verran kivoja ja fiksuja, että heidän kanssaan viihdytään porukalla. Eli jos kaverit ovat esim ahdasmielisiä, kiroilevaa wt porukkaa, niin silloinkaan ei käy.
Ap miksei ole kavereita sulla?
Ehkä naiset pelkäävät, että sinussa on jotakin todella omituista ja epämiellyttävää, koska sinun kaverisi ei tahdota olla?
Tai sitten heillä on kokemuksia miehistä, joilla ei ole lainkaan omaa elämää ja jotka sitten tunkeutuvat mukaan joka paikkaan heidän elämissään: mies vaatii päästä mukaan tyttöjen iltoihin, tai sitten vaihtoehtoisesti nainen ei saa mennä ollenkaan vaan pitäisi aina möllöttää miehen kanssa kotona.
Jos mies on kaveriton ja yksin omasta halustaan ja viihtyy yksin, tykkää puuhastella yksinään ja kehittää itseään, ja antaa naisen mennä omilla menoillaan kavereita tavaten, niin tuskin se ketään naista haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska minun elämäntyyliini kuuluu kavereiden tapamiinen viikoittain ja heihin yhteyden pitäminen. Tapaamme kuitenkin suurimmaksi osaksi tyttöporukalla eli kumppanit eivät tule mukaan kun menemme vaikka kaupungille syömään ja ostoksille. Olisi ikävää jättää puoliso aina yksin kotiin kun hän ei ole tervetullut meidän tyttöjen tapaamiseen mutta hänellä ei ole omiakaan kavereita. Pelkäisin myös että kohta moes alkaa vaatimaan etten minäkään saa mennä kun hän ei ole tervetullut tai änkeää väkisin itse mukaan. Kyllähän tuossa on suuri pelko että kaveriton mies ripustautuu tyttöystävään.
Vierailija kirjoitti:
hyvin kelpaa. ymmärtämätön nainen ei tätä ymmärrä etkä kelpaa. valitse siis se joka ei näe tässä ongelmaa, niitäkin on.
-kaunis Nainen
Tämä. Mitä kavereilla muka tekee? No, jotkut kavereita tarvitsee, jotkut ei tarvitse.
Mutta siis... mistä sellaisen naisen löytäisit...
Jos todella yksinäistä naista kaipaat niin sellainen voi olla todella vaikea löytää koska onhan niitä paljonkin mutta heillä on tapana pysyä piilossa.
Joten paremmat mahikset on löytää paljon töihin panostava nainen. Se ei ole yksinäinen, mutta se ei kavereista piittaa koska välittää enemmän työstään. Sellaisen saatat löytää vaikkapa työpaikaltasi..?
Tai sitten etsi jostain joku omalaatuinen boheemi/taiteilija/kummajainen. Niitä löytyy kaikenmaailman kursseilta/leireiltä/opistoilta, sekä opettajina että oppilaina että muutenvain piipahtamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelko siitä, että nainen tulee olemaan koko elämäsi ja hänelle ei jää tilaa hengittää.
en ole tuollainen... onko oikeasti tuollaisia kaverittomia miehiä?
ap
Ikävä kyllä on. Takertuvat kuin iilimato. Eivät ymmärrä vihjailuja, että nainen tarvitsee myös omaakin elämää ja sitten kun on pakotettu sanomaan suoraan (vaikkakin kohteliaasti), niin eivät ota sitä hyvin vastaan.
Vierailija kirjoitti:
On minulle ainakin tärkeää, että miehellä on ystäviä, ja että ne ystävät ovat sen verran kivoja ja fiksuja, että heidän kanssaan viihdytään porukalla. Eli jos kaverit ovat esim ahdasmielisiä, kiroilevaa wt porukkaa, niin silloinkaan ei käy.
Ap miksei ole kavereita sulla?
Käykö avarakatseinen bt- porukka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverittomuus/ystävättömyys on jotenkin outoa ja epäilyttävää. Miksi näin on? Mitä olet tehnyt/jättänyt tekemättä, että ystäviä ei ole? Onko sinulla ollut koskaan ystäviä? Tai edes kavereita? Minkälaiset sinun kaveritaitosi voivat olla, jos sinulla ei ole kavereita?
Itselläni on paljon kavereita ja ystäviä, niin naisia kuin miehiäkin. Osa ystävistä on vuosien takaa, eräskin mies on ollut ystäväni jo yli 40 vuotta ja lähes täyhtä kauan on paras naispuolinen ystäväni ollut ystäväni. En osaisi kuvitella olevani ystävätön. N44
Sä kieltämättä vaikutat aika ikävältä ihmiseltä, en haluais olla tuollaisen ystävä.
Ilkeämielisesti pohdiskelet jonkun kaverittomuutta ja syytät yksinäistä omasta tilanteestaan samalla ylentäen itsesi. Pystyisitkö koskaan harkitsemaan tutustumista johonkin yksinäiseen ja kaverittomaan ihmiseen vai olisiko se jonkun muun tehtävä?
T: Ystäviä omaava nainen, joka ei antaisi pakkeja miehelle vedoten miehen yksinäisyyteen.
Olen yksinäinen ja kaveriton nainen. Yksinäinen ja kaveriton mies kuulostaisi mahtavalta, mutta muistaen, millainen riippakivi olen itse joskus ollut aiemmissa suhteissani, en sittenkään tiedä. On todella raskasta olla toiselle koko maailma.
Käytkö töissä? Olisi rasittavaa seurustella ihmisen kanssa, jolla ei oikeasti olisi mitään muuta kuin minut. Töissä käyvä ihminen kuitenkin on jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa lähes päivittäin ja elämässä on muutakin sisältöä kuin ihmissuhde kanssani.
Voi olla paljon syitä, miksi ihmisellä ei ole kavereita. Ehkä kaverit ovat muuttaneet työn perässä muualle, ehkä käpertyneet elämään perhe-elämää, ehkä ap on jäänyt kaveripiirin ulkopuolelle edellisen parisuhteen päättymisen myötä, ehkä hän on ollut niin aktiivi urheilija että kaverit ovat lakanneet pitämästä yhteyttä... aikuisiällä on suhteellisen hankalaa saada uusia ystäviä jos entinen kaveripiiri on jostain syystä köyhtynyt. Tai sitten ap vaan on introvertti ja viihtyy ilman kavereita, mikä ei ole mitenkään harvinaista.
Ihan varmasti löytyy nainen, jolle kelpaa kaveriton mies. Nykyään vaan sosiaalisuus on nostettu jalustalle, ikäänkuin se olisi ihmisen ylivertaisin ominaisuus. Usko pois, kaikki eivät halua kumppanikseen miestä, jolla on tiheästi poikien saunailtoja tai lätkämatseja. Moni nainen oikeasti haluaa kotimiehen.
Vierailija kirjoitti:
Koska minun elämäntyyliini kuuluu kavereiden tapamiinen viikoittain ja heihin yhteyden pitäminen. Tapaamme kuitenkin suurimmaksi osaksi tyttöporukalla eli kumppanit eivät tule mukaan kun menemme vaikka kaupungille syömään ja ostoksille. Olisi ikävää jättää puoliso aina yksin kotiin kun hän ei ole tervetullut meidän tyttöjen tapaamiseen mutta hänellä ei ole omiakaan kavereita. Pelkäisin myös että kohta moes alkaa vaatimaan etten minäkään saa mennä kun hän ei ole tervetullut tai änkeää väkisin itse mukaan. Kyllähän tuossa on suuri pelko että kaveriton mies ripustautuu tyttöystävään.
Olen kaveriton mies. Mutta en ole yksinäinen. Viihdyn paremmin yksin, kavereita en kaipaa, viimeisetkin kaverisuhteet katkaisin koska ne olivat silkkaa ajanhukkaa. Ja en ikinä huolisi itselleni tyttöystävää jolle on tärkeää viettää aikaa kavereiden kanssa, siis esim niinkuin tuo lainaamani kirjoittaja. Meillä ei olisi niin mitään yhteistä, ei mitään annettavaa toisillemme. Vietät aikaa niin että menette kaveriporukalla "kaupungille syömään ja ostoksille". Voi luoja. Järkyttävän kurja elämä, siis minun mielestäni. Mutta sosiaalisen ihmisen mielestä tuo on aivan normaalia mukavaa ajanviettoa. Pysytään me kaverittomat ja kaverilliset siis erossa toisistamme, ilmeisesti olisimme toisillemme vain kiusaksi.
Mä olen introvertti, käytännössä kaveriton nainen, ihan omasta tahdostani. Parisuhde olis kuitenkin kiva. Pari kertaa oon seurustellut miesten kanssa, jotka on olleet tosi ekstrovertteja ja heillä on ollut paljon kavereita. Olen ollut tulla hulluksi jatkuvien kyläilyjen ja kavereiden tapaamisten kanssa, etenkin kun mies halusi minun olevan mukana, enkä saanut edes siksi aikaa jäädä ylhäiseen yksinäisyyteni. Rauhasta ja yksinäisyydestä pitävä mies olisi lottovoitto.
Kysymshän kuuluu: MIKSI olet kaveriton?