Lue keskustelun säännöt.
Aviomies + rakastaja
02.01.2019 |
Tiedän sohivani arkaa aihetta, mutta en ole enää yhtään varma, että yhden suhteen on tarkoitus tarjota kaikkea, mitä hyvä elämä pitää sisällään.
Olen ollut saman miehen kanssa jo liki 20 vuotta. Liitto on ihan hyvä, mutta lähinnä jo kaverillinen kumppanuus. Niinhän tuppaa väistämättä käymään, ja se on ihan ok. Meillä on hyvä arki ja elämä, mutta intohimo on kyllä vähissä.
Elämässäni on ollut jo pidempään toinenkin mies. Alunperin olimme puhtaasti kavereita pitkään, mutta jo muutama vuosi sitten suhde muuttui. Molemminpuolinen himo on käsinkosketeltavaa, vaikka emme olekaan suutelua pidemmälle menneet. Välillä olemme erossa toisistamme, mutta väistämättä himo ja kiinnostus aina voittaa. Hänkin on varattu, ja sinänsä ihan tyytyväinen puolisoonsa ja elämäänsä, kuten minäkin.
Olemme leikkineet ajatuksella asioiden viemisestä pidemmälle. Ehkä päällimäisenä tarkoituksena on kokeilla kerran, mutta itse epäilen, ettei kerta riitä, jos pääsemme nauttimaan toisistamme.
Tietystikin epäröin, sillä yksiavioisen suhteen ihanne on tällä hetkellä niin vahva. Mutta tosiasia on kuitenkin se, ettei ihmistä on luotu toimimaan niin. Nykyäänhän tilanne ratkaistaan vaihtamalla kumppania. Mutta miksi heittää hyvä kumppanuus hukkaan ja aloittaa aina alusta, varsinkin kun intohimo ja hyvä arki eivät muutenkaan kulje yhtä matkaa pitkään? Kiusaus olisikin kokeilla, löytyisikö tasapaino rakastajasta. Ja siis nimenomaan sellaisesta rakastajasta, joka on itsekin sitoutunut muualle. Jakaisimme vain intohimon niin kauan kuin sitä riittää.
Sanottakoon vielä, että pelkkä kasvoton seksi minua ei kiinnosta. Ihastun helposti, ja juuri se ihastuminen ruokkii intohimoa. Siksi koenkin, että juuri rakastaja (ja tällä hetkellä juuri tämä tietty mies) olisi se, mitä elämääni kaipaan.
En ole keskustellut juuri tästä nimenomaisesta tilanteesta mieheni kanssa. Yleisellä tasolla olemme kyllä puhuneet parinvaihdosta, toki tässä on vähän eri asiasta kyse. Sallisin kyllä itse miehelleni ihan vastaavan suhteen, mutta ehkä mieheni ei ole aivan yhtä avoin.
Onko kukaan ollut tällaisessa tilanteessa? Miten asiat menivät?
Kommentit (127)
Jos vaimoni 20 vuoden suhteen jälkeen tulisi kertomaan, että on suudellut jonkun toisen jampan kanssa niin auttaisin häntä pakkaamaan tavarat ja potkisin ulosmennessä perseelle vauhtia.
Arvatkaa mikä on parasta?
Avioehto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, entä se toisen osapuolen nainen: olisiko hän valmis jakamaan miehensä, vai menisikö pettämiseksi sillä taholla?
Menet metsään heti tuossa, kun olet ihastunut toiseen. Suhde rakastajaan toimii vain siinä tapauksessa, että se pysyy pelkkänä seksisuhteena, eikä mukana ole syvempiä tunteita. Kaikki muut tyylit pilaavat oman ja/tai rakastajan avioliiton ja perhe-elämän.
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa, mikäli haluat säilyttää perheesi ehjänä. Pidä ihastuksesi, mutta älä mene hänen kanssaan sänkyyn tai fyysiseen kontaktiin. Toinen vaihtoehto on hankkia rakastaja, mutta jos tunteita tulee mukaan jommalta kummalta puolelta, niin heivaa hänet ja siirry uuteen.
t. Kokenutnainen
Mielenkiintoinen ketju.
En usko ihmisen olevan yksiavioinen biologisesti, se on luonnonvastaista.
Pattayalla nähdään. kirjoitti:
Jos vaimoni 20 vuoden suhteen jälkeen tulisi kertomaan, että on suudellut jonkun toisen jampan kanssa niin auttaisin häntä pakkaamaan tavarat ja potkisin ulosmennessä perseelle vauhtia.
Arvatkaa mikä on parasta?
Avioehto!
Miten avioehto tähän mitenkään liittyy? Yhtä hyvin se tpimii tpiseen suuntaan nykyään.
Minä teetin avioehdon, sillä kaikki rahat ovat minun. En ole miehestäni taloudellisesti riippuvainen ja jos hän jättää, jos ryhdyn pettämään, niin hänen elintasonsa laskee.
N48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mulla on ihan samanlaisia ajatuksia. Vuodenvaihde sai jonkun palikan siirtymään päässäni ja nyt musta tuntuu, että tänä vuonna saatan pettää.
Tilanne on muutoin samantyyppinen kuin sinullakin, että olen ihastunut toiseen, joka on varattu ja jonka olen tuntenut vuosia. Haluaisin pelkkää seksiä ja vain hetken, en uutta vakavaa suhdetta.
Toisaalta mieheni on hyvin mustasukkainen. Hän ei kuitenkaan enää tunnu haluavan minua enää oikeasti ja varmaan haluan siksi kokea olevani himottu ja haluttu jonkun toisen toimesta. Erota en halua ja rikkoa perhettä.
.
Kuten sanottu, minulla on tämä ajatus tullut päähän nyt erityisesti vuoden alussa melkein pelottavalla voimalla. Mieluiten haluaisin avoimen suhteen tai parinvaihtoa, mutta mieheni ole suostu, olen niitä ehdottanut jo.Hyvin vaikea tilanne, en tiedä, kumman puolesta löisin vetoa, että tulenko pettämään vai en.
N48
Aiemmassa kommentissa joku kirjoitti pitkällisesti intohimon herättämisestä oman puolison kanssa. Se ei meidän tapauksessamme ehkä onnistu enää. Tuntuu siltä, että jotta mieheni haluaisi minua, minun täytyy tekeytyä joksikin toiseksi, vieraaksi naiseksi. Eli rooliasua ja jopa peruukkia. Kaipaan syvästi sitä, että sellainen mies, jota minäkin haluan, haluaisi minua minuna itsenäni.
N48N48, voisitko kokea olevasi oma itsesi pienillä mausteilla. Ellei käytössäsi jo ole, voisitko harkita hankkia sukat ja sukkanauhat. Seksipalstalla on jo pitkään käyty keskustelua rakastelusta kengät jalassa. Käsittääkseni kokeilleiden kommentit ovat olleet pääsääntöisesti erittäin positiivisia. Nainen virittäytyy tunnelmaan sääriään sukilla somistaessaan ja korkkareita tai saapikkaita sovittaessaan.
t. nimimerkillä korkkarit kattoon ; )Mutta silloinhan hän ei saisi olla omana itsenään. Täytyy kelvata se mikä on.
Käyttäähän tää rouva varmaan vaatteita muutenkin? Vai kuljeskeleeko alasti kylillä koska muuten ei ole omana itsenään?
- ja jos miehelle oma vaimo kelpaa, vaikka sit välillä sukkien kanssa, niin ongelma on varmaan vaan se, ettei mies kelpaa enää naiselle.
Ja jos sukat ja sukkanauhat (entisaikaan muuten täysin normaali, päiväkäytössä ollut vaatetus eikä tarvii mennä edes kauhean paljon taaksepäin ajassa) on kauhistus, niin taitaa olla vaan tekosyiden etsintää sille että voisi mennä peittoa vieraan kanssa heiluttamaan.
Kirjoitin, että mieheni on monen vuoden ajan halunnut seksiä kanssani ainoastaan seksiasuissa joka ikinen kerta. Pitää miettiä oikein, enkä enää edes muista, mikä vuosi silloin oli, kun olen kelvannut alasti viimeksi. Joten ollaan ihan hitusen menty sen rajan yli aikoja sitten, jolloin joku kevyt sukkanauhojen kokeilu on punastuttavan jänskää vaihtelua seksielämään.
N48
Vierailija kirjoitti:
Ap, entä se toisen osapuolen nainen: olisiko hän valmis jakamaan miehensä, vai menisikö pettämiseksi sillä taholla?
Tämä. ja jos olette jo suudelleet niin mistä tiedät ettett ole jo tämän toisen varatun miehen kanssa pettänyt hänen kumppaniaan? Toisille kun suutelukin on jo pettämistä. Ihmisillä on erilaiset rajat. Eli vaikka sinä ja sinun nykyinen miehesi olisivat ok tämän "rakastaja" järjestelyn kanssa niin oletko varma että se silti onnistuisi? Olisitko valmis olemaan osallisena (tai no ehkä jo olet) siihen että tämä ihastuksesi pettää omaa vaimoaan??
Ja rehellisesti - mieti - ajattelisitko suhteista in ylipänsä jos et tällä hetkellä olisi himokkaasti kiinnostunut tästä varatusta toisesta miehestä ja saanut häneltä vastakaikua? vai olisitko kenties tyytyväinen nykyisessä suhteessasi jos tätä tapaust ei olisi? Mielestäni koko aloituksesi kuulostaa aika itsekkäältä etkä selkeästi ole ihan kokonaan ajatellut tekojasi ja haaveitasi. Oletko varma myös siitä pitääkö oikea miehesi suutelua pettämisenä? onko hän tietoinen teidän kahden suutelusta ja läheisestä suhteesta?? aloittaisin ensin rehellisesti kertomalla miehellesi siitä ja katsomalla miten hän reagoi. nykyinen ajatuksesi kuulostaa vaan haaveilulta ja keinolta saada oikeutettua oma henkinen pettämisesi joks on menossa jo fyysiseksikin (salaa suutelu on jo fyysistä pettämistä!!). Menppä nyt itseesi ja mieti rehellisesti ihan kaikilta kanteilta asiaa. myös miehesi ja ihastuksesi vaimon kannalta. Ka entä jos avaattekin suhteen ja miehesi ei löydä ketään toista ja katkeroituu? ei sekään ole automaatio että hän ykskaks löytää jonkun muun kenenkanssa haluaa vaan sivusäätää. ehkä hän rakastuukin ja jättää sinut? olisitko siihen valmis?
Yhdessäkin parisuhteessa on paljon työtä, entä sitten parisuhde ja sivusäätö? kyllä se vaan on niin että tuosta syntyy helposti paljo enemmän ongelmia kuin hyvää. haaveissa on helppo ajatella kaiken onnistuvan ruusuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun yksi mies totesi kerran: A i n a tulee ongelmia kun aloittaa suhteen toiseen jos on avioliitossa tms.
Eli. J o s haluat intohimoa, kylkiäisenä saat ongelmia. Ongelmia, joiden olemassaolosta et tiennytkään.
Toinenkin asia on. Jos vaikka oma miehesi kuolisi äkillisesti. Kuolema on sellainen viimeinen katumisen ja syyllisyyden suljettu portti jäljellejääneille. A i k a on se juttu siinä. Miksi vietin aikaa jonkun toisen kanssa, nyt hän, oma mies on poissa, enkä voi enää sanoa hänelle mitään. Voin sanoa, mutta vastausta en saa.
Ongelma-asiat voivat olla näinkin isoja. Voivat jättää viiltävän katumisen ja syyllisyyden tunteen pariksikymmeneksi vuodeksi.Hyvä että kysyit.
Sinulla ei selvästikään ole omakohtaista kokemusta näistä asioista. Haluat vaan sormi pysyssä moralisoida muita. Olet ihan väärässä kaikesta. t. omakohtaista kokemusta näistä tilanteista
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Intohimo säilyy kyllä kun sitä ruokitaan. Jos näin ei ole, on rehellisempää erota ja sitten etsiä se uusi kumppani. Miksi ihmeessä haluaisit jatkaa kulussiliittoa miehen kanssa ,jota et halua.
Odotan yhä niitä käytännön vinkkejä intohimon ylläpitoon. :)
Ja olet kyllä ihan väärässä suhteeni: nimenomaan haluan miestäni kumppanina, puolisona, ystävänä, kaiken arjen tasavertaisena jakajana. Meillä on myös seksiä, mutta ei intohimoista sellaista. Seksi on kuitenkin äärimmäisen vähäpätöinen asia kaiken muun yhteensopivuuden rinnalla. Tämä on siis hyvin pitkälti järkiliitto ja onnellinen sellainen. En todellakaan halua erota vain sen takia, että koen vetovoimaa johonkin toiseenkin. Ylipäätään en ymmärrä, miksi ihmiset eroavat jatkuvasti ja niin helposti. Erot aiheuttavat paljon pahaa etenkin lapsille niin monella tapaa, etten todellakaan edes harkitse eroa.
Mutta ei meidän kannata jatkaa väittelyä, sillä et ymmärrä minua, enkä voi sanoa mitään, joka pääsi kääntäisi. Ja se on ihan ok, sinulla on oikeus ajatella tavallasi, aivan kuten minulla omalla tavallani. Tiedän asia on vaikea ja tämän hetken maailmassa vieras ja "uusi". Tiedän senkin, että herätän vastustusta näine ajatuksiani, ja sekin on ihan ok.
Haluaisin kuitenkin yhä kuulla kokemuksia samassa tilanteessa olevilta.
Haluaisitko kuulla kokemuksen tuon ihastuksesi vaimolta? Olin nimittäin siinä tilanteessa aiemmin.
Voin sanoa, että oli erittäin musertavaa kuulla, että siellä pussaillaan ja rakennetaan jännää. Olisin sen suonut molemmille, jos minullekin olisi kerrottu että tällaista suunnitellaan. Miksi ei voi tajuta minkä surun luottamuksen hajoaminen aiheuttaa? Miten sellaisessa voi olla mukana? Miten oma intohimo voi oikeuttaa sen, että vie toisen ihmisen luottamuksen parisuhteeseen?
Minä ymmärrän miksi ihmiset eroavat. Itsekin haluaisin erota. Minulle luottamus ja kumppanuus on tärkeämpää kuin sänkysessiot. Avoin suhde ei olisi minua niin haitannut, kuin se että minun tietämättömyyttäni käytettiin jännityksen ylläpitämisessä.
Edelleenkin haluaisin erota, mutta mies ei. Hän haluaa minut juuri kuten sinä miehesi: kumppanina, puolisona, ystävänä, kaiken arjen jakajana. Kummasti oma määritelmäni noille sanoille pitää sisällään luottamuksen ja rehellisyyden. Ilman niitä kumppanuus ja ystävyys on vain sanahelinää ja kaiken jakaminen on "niitä asioita lukuunottamatta joita itse en halua jakaa, mutta sinä annat minulle kaikkesi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Aika monella menee puurot ja vellit sekaisin, eikä ihme. Tilanteeni ei ole mitenkään selkeä.
En halua salasuhdetta, sillä valehtelu ja pettäminen on väärin. Siksi en ole tehnyt koskaan liiton ulkopuolella mitään pussailua kummempaa. En kaipaa jännitystä, kaipaan intohimoa. Ja haluan sitäkin nimenomaan turvallisesti, tunteiden kera. Täysin tunteeton baaripano ei kiinnosta minua vähääkään. Niinpä kaikki hu*raksi ja petturiksi huutelut menee ihan ohi, anteeksi vaan. :) Olen myös yli nelikymppinen ja todellakin ollut saman miehen kanssa 20 vuotta. Ja aion myös olla hänen kanssaan elämäni loppuun asti.
Kuten otsikkokin kuuluu, harkitsen kuitenkin elämäntilannetta, jossa aviomiehen lisäksi minulla olisi rakastaja. Ihan avoimesti ja luvallisesti. Aluksi rakastaja olisi kenties tämä kertomani mies, myöhemmin ehkä joku toinen. Sillä intohimo häipyy ja kuluu loppuu myös sen rakastajan kanssa, sehän on päivänselvää ja juuri pointtini kaikessa tässä. Ilman tunteita ei kuitenkaan ole sitä hyvää seksiäkään.
Myös miehelleni sallisin saman, sehän on tullut jo selväksi. Ja sekin on ihan normaalia, että ihastus syntyy ensin, sitten vasta tarve toimia. Niinpä asiat todellakin voisivat myös hänellä edetä niin, että sopiva rakastajatar olisi jo valmiina. Hullumpaahan se olisi, jos hän sanoisi, että aikoo nyt alkaa vasta etsimään sitä toista naista, eikö?
Tunteet toista miestä kohtaan eivät ole pois mieheltäni, sillä uskon todellakin, että useampaakin voi rakastaa, ehkä vain hieman eri tavoin. Kukaan ei kyseenalaista rakkauden jakamista kaikissa muissa tilanteissa (esim. muu perhe, sukulaiset, ystävät jne), mutta yhtäkkiä romanttinen rakkaus onkin mahdollinen vain yhteen kohteeseen kerrallaan? Koko ajatuskin on minusta ihan pöhkö. Ja sen kumoaa myös se fakta, että myös liitoissa ihastutaan. Yleensä silloin "kuuluu" joko taistella itsensä irti ihastumisen tunteista ja tyytyä kumppaniinsa tai sitten samantien erota. Kumpikin on minusta ihan turhaa, kun elämää voisi elää niin paljon monipuolisemminkin.
Tekisi mieli sanoa, että etenkin naiset on niin vahvasti aivopesty tähän utopistiseen ajatukseen kaikkivoipaisesta rakkaudesta raskauksien ja myöhemmin tautien pelossa, ettei monikaan rohkene sitä kyseenalaistaa.
Rakastuminen kahteen ihmiseen yhtäaikaisesti on aivokemiallisesti mahdotonta. Rakastumista seuraa kiintymysvaiheeseen ja rakastamiseen siirtyminen (jos seuraa) kuten sinun ja miehesi kohdalla on joskus käynyt?
Rakastumista taas edeltää ihastuminen. Jos aloitat seksisuhteen ihastuksesi kanssa voi hyvinkin olla, että myöhemmin rakastut etkä voi etukäteen luvata mitä siinä vaiheessa tunnet aviomiestäsi kohtaan tai luvata, että hän tulisi olemaan elämäsi ykkösmies loppuun asti.
Tästä syystä erityisesti et kuulosta rehelliseltä vaikka haluat painottaa omaa avarakatseisuuttasi. Pyrit kohti tiettyä päämäärää eli ihastuksesi (joka hänkin on tahollaan varattu) sänkyyn. Jos miehesi ei taas halua olla suhteessa naisen kanssa, jolla on rakastaja, tulee häntä kunnioittaa rehellisyydellä eikä loukata tekemällä vastoin sovittua hänen selkänsä takana. Onko mielestäsi rehellistä pitää tuolla tavoin yhteyttä ja pussailla ihastuksesi kanssa häneltä salassa?
Avoinsuhde olisi asia erikseen jos molemmat pitävät ajatuksesta. Jos ette pääse tästä sopimukseen ja tunnet katkeroituvasi ja jääväsi itsellesi tärkeistä asioista paitsi suhteessa aviomiehesi kanssa, voit joko kääntää ne kortit mitä suhteen tyydyttävyyden parantamiseksi voi tehdä tai valita nykyisen suhteenne tai eron väliltä.
Mutta sinä haluat ottaa rusinat jokaisesta pullasta vaikka se ei olisi mahdollista kaikkia osapuolia kunnioittaen? Itse taidan olla läpimätä juntti kun näen asian tällätavoin, rehellisesti.
"Edelleenkin haluaisin erota, mutta mies ei. Hän haluaa minut juuri kuten sinä miehesi: kumppanina, puolisona, ystävänä, kaiken arjen jakajana."
Suomessa saa hakea avioeroa ilman toisen puolison suostumusta, eli älä sälytä vastuuta miehellesi.
Yksiavioisuus on tosiaan ihmisen luoma ihanne, mutta sillä pettämisensä perustelu on yhtä lapsellista kuin miesten joskus käyttämä perustelu pettämiselleen "se on miehen biologiassa että pitää siementä levittää".
Ja vaikka pitkissä parisuhteissa ihastutaankin välillä toisiin ihmisiin se on silti eri asia kuin se, että mennään kieli toisen kitarisoissa sänkyyn kuin se, että on ihastunut ja näkee märkiä päiväunia mutta pysyy puolisonsa vierellä uskollisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Aika monella menee puurot ja vellit sekaisin, eikä ihme. Tilanteeni ei ole mitenkään selkeä.
En halua salasuhdetta, sillä valehtelu ja pettäminen on väärin. Siksi en ole tehnyt koskaan liiton ulkopuolella mitään pussailua kummempaa. En kaipaa jännitystä, kaipaan intohimoa. Ja haluan sitäkin nimenomaan turvallisesti, tunteiden kera. Täysin tunteeton baaripano ei kiinnosta minua vähääkään. Niinpä kaikki hu*raksi ja petturiksi huutelut menee ihan ohi, anteeksi vaan. :) Olen myös yli nelikymppinen ja todellakin ollut saman miehen kanssa 20 vuotta. Ja aion myös olla hänen kanssaan elämäni loppuun asti.
Kuten otsikkokin kuuluu, harkitsen kuitenkin elämäntilannetta, jossa aviomiehen lisäksi minulla olisi rakastaja. Ihan avoimesti ja luvallisesti. Aluksi rakastaja olisi kenties tämä kertomani mies, myöhemmin ehkä joku toinen. Sillä intohimo häipyy ja kuluu loppuu myös sen rakastajan kanssa, sehän on päivänselvää ja juuri pointtini kaikessa tässä. Ilman tunteita ei kuitenkaan ole sitä hyvää seksiäkään.
Myös miehelleni sallisin saman, sehän on tullut jo selväksi. Ja sekin on ihan normaalia, että ihastus syntyy ensin, sitten vasta tarve toimia. Niinpä asiat todellakin voisivat myös hänellä edetä niin, että sopiva rakastajatar olisi jo valmiina. Hullumpaahan se olisi, jos hän sanoisi, että aikoo nyt alkaa vasta etsimään sitä toista naista, eikö?
Tunteet toista miestä kohtaan eivät ole pois mieheltäni, sillä uskon todellakin, että useampaakin voi rakastaa, ehkä vain hieman eri tavoin. Kukaan ei kyseenalaista rakkauden jakamista kaikissa muissa tilanteissa (esim. muu perhe, sukulaiset, ystävät jne), mutta yhtäkkiä romanttinen rakkaus onkin mahdollinen vain yhteen kohteeseen kerrallaan? Koko ajatuskin on minusta ihan pöhkö. Ja sen kumoaa myös se fakta, että myös liitoissa ihastutaan. Yleensä silloin "kuuluu" joko taistella itsensä irti ihastumisen tunteista ja tyytyä kumppaniinsa tai sitten samantien erota. Kumpikin on minusta ihan turhaa, kun elämää voisi elää niin paljon monipuolisemminkin.
Tekisi mieli sanoa, että etenkin naiset on niin vahvasti aivopesty tähän utopistiseen ajatukseen kaikkivoipaisesta rakkaudesta raskauksien ja myöhemmin tautien pelossa, ettei monikaan rohkene sitä kyseenalaistaa.
Sinä aiot olla miehesi kanssa loppuelämäsi, mutta entä mies sinun kanssasi? Jos mies rakastuukin omaan salasuhteeseensa, se on lähtöpassit sinulle. Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Intohimo säilyy kyllä kun sitä ruokitaan. Jos näin ei ole, on rehellisempää erota ja sitten etsiä se uusi kumppani. Miksi ihmeessä haluaisit jatkaa kulussiliittoa miehen kanssa ,jota et halua.
Odotan yhä niitä käytännön vinkkejä intohimon ylläpitoon. :)
Ja olet kyllä ihan väärässä suhteeni: nimenomaan haluan miestäni kumppanina, puolisona, ystävänä, kaiken arjen tasavertaisena jakajana. Meillä on myös seksiä, mutta ei intohimoista sellaista. Seksi on kuitenkin äärimmäisen vähäpätöinen asia kaiken muun yhteensopivuuden rinnalla. Tämä on siis hyvin pitkälti järkiliitto ja onnellinen sellainen. En todellakaan halua erota vain sen takia, että koen vetovoimaa johonkin toiseenkin. Ylipäätään en ymmärrä, miksi ihmiset eroavat jatkuvasti ja niin helposti. Erot aiheuttavat paljon pahaa etenkin lapsille niin monella tapaa, etten todellakaan edes harkitse eroa.
Mutta ei meidän kannata jatkaa väittelyä, sillä et ymmärrä minua, enkä voi sanoa mitään, joka pääsi kääntäisi. Ja se on ihan ok, sinulla on oikeus ajatella tavallasi, aivan kuten minulla omalla tavallani. Tiedän asia on vaikea ja tämän hetken maailmassa vieras ja "uusi". Tiedän senkin, että herätän vastustusta näine ajatuksiani, ja sekin on ihan ok.
Haluaisin kuitenkin yhä kuulla kokemuksia samassa tilanteessa olevilta.
Haluaisitko kuulla kokemuksen tuon ihastuksesi vaimolta? Olin nimittäin siinä tilanteessa aiemmin.
Voin sanoa, että oli erittäin musertavaa kuulla, että siellä pussaillaan ja rakennetaan jännää. Olisin sen suonut molemmille, jos minullekin olisi kerrottu että tällaista suunnitellaan. Miksi ei voi tajuta minkä surun luottamuksen hajoaminen aiheuttaa? Miten sellaisessa voi olla mukana? Miten oma intohimo voi oikeuttaa sen, että vie toisen ihmisen luottamuksen parisuhteeseen?
Minä ymmärrän miksi ihmiset eroavat. Itsekin haluaisin erota. Minulle luottamus ja kumppanuus on tärkeämpää kuin sänkysessiot. Avoin suhde ei olisi minua niin haitannut, kuin se että minun tietämättömyyttäni käytettiin jännityksen ylläpitämisessä.
Edelleenkin haluaisin erota, mutta mies ei. Hän haluaa minut juuri kuten sinä miehesi: kumppanina, puolisona, ystävänä, kaiken arjen jakajana. Kummasti oma määritelmäni noille sanoille pitää sisällään luottamuksen ja rehellisyyden. Ilman niitä kumppanuus ja ystävyys on vain sanahelinää ja kaiken jakaminen on "niitä asioita lukuunottamatta joita itse en halua jakaa, mutta sinä annat minulle kaikkesi".
Haluat erota onnellisesta järkiliitosta? Tuo sinun sepustuksesi ei nyt mene yhtään minun ymmärrykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mulla on ihan samanlaisia ajatuksia. Vuodenvaihde sai jonkun palikan siirtymään päässäni ja nyt musta tuntuu, että tänä vuonna saatan pettää.
Tilanne on muutoin samantyyppinen kuin sinullakin, että olen ihastunut toiseen, joka on varattu ja jonka olen tuntenut vuosia. Haluaisin pelkkää seksiä ja vain hetken, en uutta vakavaa suhdetta.
Toisaalta mieheni on hyvin mustasukkainen. Hän ei kuitenkaan enää tunnu haluavan minua enää oikeasti ja varmaan haluan siksi kokea olevani himottu ja haluttu jonkun toisen toimesta. Erota en halua ja rikkoa perhettä.
.
Kuten sanottu, minulla on tämä ajatus tullut päähän nyt erityisesti vuoden alussa melkein pelottavalla voimalla. Mieluiten haluaisin avoimen suhteen tai parinvaihtoa, mutta mieheni ole suostu, olen niitä ehdottanut jo.Hyvin vaikea tilanne, en tiedä, kumman puolesta löisin vetoa, että tulenko pettämään vai en.
N48
Aiemmassa kommentissa joku kirjoitti pitkällisesti intohimon herättämisestä oman puolison kanssa. Se ei meidän tapauksessamme ehkä onnistu enää. Tuntuu siltä, että jotta mieheni haluaisi minua, minun täytyy tekeytyä joksikin toiseksi, vieraaksi naiseksi. Eli rooliasua ja jopa peruukkia. Kaipaan syvästi sitä, että sellainen mies, jota minäkin haluan, haluaisi minua minuna itsenäni.
N48N48, voisitko kokea olevasi oma itsesi pienillä mausteilla. Ellei käytössäsi jo ole, voisitko harkita hankkia sukat ja sukkanauhat. Seksipalstalla on jo pitkään käyty keskustelua rakastelusta kengät jalassa. Käsittääkseni kokeilleiden kommentit ovat olleet pääsääntöisesti erittäin positiivisia. Nainen virittäytyy tunnelmaan sääriään sukilla somistaessaan ja korkkareita tai saapikkaita sovittaessaan.
t. nimimerkillä korkkarit kattoon ; )Mutta silloinhan hän ei saisi olla omana itsenään. Täytyy kelvata se mikä on.
Käyttäähän tää rouva varmaan vaatteita muutenkin? Vai kuljeskeleeko alasti kylillä koska muuten ei ole omana itsenään?
- ja jos miehelle oma vaimo kelpaa, vaikka sit välillä sukkien kanssa, niin ongelma on varmaan vaan se, ettei mies kelpaa enää naiselle.
Ja jos sukat ja sukkanauhat (entisaikaan muuten täysin normaali, päiväkäytössä ollut vaatetus eikä tarvii mennä edes kauhean paljon taaksepäin ajassa) on kauhistus, niin taitaa olla vaan tekosyiden etsintää sille että voisi mennä peittoa vieraan kanssa heiluttamaan.
Tämä. Kyllä sitä intohimoa ja vaihtelua saa siihen omaan suhteeseen jos haluaa. Eri roolileikit, eri paikoissa, eritavoin panemalla. Asioista kannattaa jutella ja tutkia muita mahdollisuuksia kuin hankkia panomiehiä lisää. Mikä nyt kelläkin sitä rutiinia rikkoo. En jatkaisi päivääkään avioliittoa mieheni kanssa, mikäli molemmat emme enää haluaisi toisiamme seksuaalisesti. Yhdessä 35 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Intohimo säilyy kyllä kun sitä ruokitaan. Jos näin ei ole, on rehellisempää erota ja sitten etsiä se uusi kumppani. Miksi ihmeessä haluaisit jatkaa kulussiliittoa miehen kanssa ,jota et halua.
Odotan yhä niitä käytännön vinkkejä intohimon ylläpitoon. :)
Ja olet kyllä ihan väärässä suhteeni: nimenomaan haluan miestäni kumppanina, puolisona, ystävänä, kaiken arjen tasavertaisena jakajana. Meillä on myös seksiä, mutta ei intohimoista sellaista. Seksi on kuitenkin äärimmäisen vähäpätöinen asia kaiken muun yhteensopivuuden rinnalla. Tämä on siis hyvin pitkälti järkiliitto ja onnellinen sellainen. En todellakaan halua erota vain sen takia, että koen vetovoimaa johonkin toiseenkin. Ylipäätään en ymmärrä, miksi ihmiset eroavat jatkuvasti ja niin helposti. Erot aiheuttavat paljon pahaa etenkin lapsille niin monella tapaa, etten todellakaan edes harkitse eroa.
Mutta ei meidän kannata jatkaa väittelyä, sillä et ymmärrä minua, enkä voi sanoa mitään, joka pääsi kääntäisi. Ja se on ihan ok, sinulla on oikeus ajatella tavallasi, aivan kuten minulla omalla tavallani. Tiedän asia on vaikea ja tämän hetken maailmassa vieras ja "uusi". Tiedän senkin, että herätän vastustusta näine ajatuksiani, ja sekin on ihan ok.
Haluaisin kuitenkin yhä kuulla kokemuksia samassa tilanteessa olevilta.
Haluaisitko kuulla kokemuksen tuon ihastuksesi vaimolta? Olin nimittäin siinä tilanteessa aiemmin.
Voin sanoa, että oli erittäin musertavaa kuulla, että siellä pussaillaan ja rakennetaan jännää. Olisin sen suonut molemmille, jos minullekin olisi kerrottu että tällaista suunnitellaan. Miksi ei voi tajuta minkä surun luottamuksen hajoaminen aiheuttaa? Miten sellaisessa voi olla mukana? Miten oma intohimo voi oikeuttaa sen, että vie toisen ihmisen luottamuksen parisuhteeseen?
Minä ymmärrän miksi ihmiset eroavat. Itsekin haluaisin erota. Minulle luottamus ja kumppanuus on tärkeämpää kuin sänkysessiot. Avoin suhde ei olisi minua niin haitannut, kuin se että minun tietämättömyyttäni käytettiin jännityksen ylläpitämisessä.
Edelleenkin haluaisin erota, mutta mies ei. Hän haluaa minut juuri kuten sinä miehesi: kumppanina, puolisona, ystävänä, kaiken arjen jakajana. Kummasti oma määritelmäni noille sanoille pitää sisällään luottamuksen ja rehellisyyden. Ilman niitä kumppanuus ja ystävyys on vain sanahelinää ja kaiken jakaminen on "niitä asioita lukuunottamatta joita itse en halua jakaa, mutta sinä annat minulle kaikkesi".
Tämä kuvio jossa olis rakastaja ja tuo kaiken arjen jakaminen toimisi, jos tuossa listassa olisi mukana myös AITO RAKKAUS JA LUOTTAMUS eikä siihen rakastajaan olisi tunteita muuta kun ehkä normaalit ystävälliset välit että voi luottaa häneen seksin suhteen ja siinä että homma skulaa sovitusti. Niinkun joku ylempänä jo kirjoittikin, seksisuhteet toimii vaan jos kummallakaan ei ole ihastumista tai kunnon tunteita. Silloin kyse on oikeasti vaan seksistä. Ja rakkaus ja parisuhde on sen oikean puolison kanssa.
En vaan voi ymmärtää miten voit yhtä aikaa rakstaa samanarvoisesti kahta ihmistä, jos toista kohtaan ei ole samanlaista himoa ja halua. Jos nämä olis myös molempia kohtaan samassa linjassa eli molempiin olis yhtä iso halu ja himo + kaikki muut edellä mainitut kumppanuudet ja muut arvot, niin sitten se menis järkeen että rakastaa molempia. Mutta kun yleensä siinä jokatapauksessa toinen on jollain tavalla kuitenkin tärkeämpi. Oli se sitten hetkellisesti tai pidempään niin kyllä siitä on suhteelle haittaa, ainakin sille osapuolelle johon se himo ja halukkuus ei kohdistu ja joka sattuu olemaan sen ihastuksen aikana taka-alalla oleva "kämppis". Nojaa, ehkä tämä sitten sopii joillekkin ihmisille mutta aika itsekkäältä kuulostaa.
Pattayalla nähdään. kirjoitti:
Jos vaimoni 20 vuoden suhteen jälkeen tulisi kertomaan, että on suudellut jonkun toisen jampan kanssa niin auttaisin häntä pakkaamaan tavarat ja potkisin ulosmennessä perseelle vauhtia.
Arvatkaa mikä on parasta?
Avioehto!
Täytyy kyllä todeta naisena, että samoin. Uskollisuus ja luottamus on minulle olennaisia asioita suhteessa sen lisäksi että minulle seksi on niin intiimi ja tärkeä asia ettei sitä oman suhteen ulkopuolelle jaella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Intohimo säilyy kyllä kun sitä ruokitaan. Jos näin ei ole, on rehellisempää erota ja sitten etsiä se uusi kumppani. Miksi ihmeessä haluaisit jatkaa kulussiliittoa miehen kanssa ,jota et halua.
Odotan yhä niitä käytännön vinkkejä intohimon ylläpitoon. :)
Ja olet kyllä ihan väärässä suhteeni: nimenomaan haluan miestäni kumppanina, puolisona, ystävänä, kaiken arjen tasavertaisena jakajana. Meillä on myös seksiä, mutta ei intohimoista sellaista. Seksi on kuitenkin äärimmäisen vähäpätöinen asia kaiken muun yhteensopivuuden rinnalla. Tämä on siis hyvin pitkälti järkiliitto ja onnellinen sellainen. En todellakaan halua erota vain sen takia, että koen vetovoimaa johonkin toiseenkin. Ylipäätään en ymmärrä, miksi ihmiset eroavat jatkuvasti ja niin helposti. Erot aiheuttavat paljon pahaa etenkin lapsille niin monella tapaa, etten todellakaan edes harkitse eroa.
Mutta ei meidän kannata jatkaa väittelyä, sillä et ymmärrä minua, enkä voi sanoa mitään, joka pääsi kääntäisi. Ja se on ihan ok, sinulla on oikeus ajatella tavallasi, aivan kuten minulla omalla tavallani. Tiedän asia on vaikea ja tämän hetken maailmassa vieras ja "uusi". Tiedän senkin, että herätän vastustusta näine ajatuksiani, ja sekin on ihan ok.
Haluaisin kuitenkin yhä kuulla kokemuksia samassa tilanteessa olevilta.
Haluaisitko kuulla kokemuksen tuon ihastuksesi vaimolta? Olin nimittäin siinä tilanteessa aiemmin.
Voin sanoa, että oli erittäin musertavaa kuulla, että siellä pussaillaan ja rakennetaan jännää. Olisin sen suonut molemmille, jos minullekin olisi kerrottu että tällaista suunnitellaan. Miksi ei voi tajuta minkä surun luottamuksen hajoaminen aiheuttaa? Miten sellaisessa voi olla mukana? Miten oma intohimo voi oikeuttaa sen, että vie toisen ihmisen luottamuksen parisuhteeseen?
Minä ymmärrän miksi ihmiset eroavat. Itsekin haluaisin erota. Minulle luottamus ja kumppanuus on tärkeämpää kuin sänkysessiot. Avoin suhde ei olisi minua niin haitannut, kuin se että minun tietämättömyyttäni käytettiin jännityksen ylläpitämisessä.
Edelleenkin haluaisin erota, mutta mies ei. Hän haluaa minut juuri kuten sinä miehesi: kumppanina, puolisona, ystävänä, kaiken arjen jakajana. Kummasti oma määritelmäni noille sanoille pitää sisällään luottamuksen ja rehellisyyden. Ilman niitä kumppanuus ja ystävyys on vain sanahelinää ja kaiken jakaminen on "niitä asioita lukuunottamatta joita itse en halua jakaa, mutta sinä annat minulle kaikkesi".
Haluat erota onnellisesta järkiliitosta? Tuo sinun sepustuksesi ei nyt mene yhtään minun ymmärrykseen.
Mitä onnellista tuossa liitossa enää on? Luottamus ja rehellisyys on menetetty, silloin putoaa pohja koko suhteelta. Itse eroaisin tuossa tilanteessa.
Kyllä mun ja mieheni suhde ois varmaan myös latistunut jos ei sitä kipinää pidettäisi yllä.
Kuka sitä jatkuvaa lähetyssaarnaajaa jaksaa vuodesta toiseen?
Helpointa on piristää suhdetta yksinkertaisella babydoll asulla jo. Sen enempää se ei käytännössä vaadi.
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Aika monella menee puurot ja vellit sekaisin, eikä ihme. Tilanteeni ei ole mitenkään selkeä.
En halua salasuhdetta, sillä valehtelu ja pettäminen on väärin. Siksi en ole tehnyt koskaan liiton ulkopuolella mitään pussailua kummempaa. En kaipaa jännitystä, kaipaan intohimoa. Ja haluan sitäkin nimenomaan turvallisesti, tunteiden kera. Täysin tunteeton baaripano ei kiinnosta minua vähääkään. Niinpä kaikki hu*raksi ja petturiksi huutelut menee ihan ohi, anteeksi vaan. :) Olen myös yli nelikymppinen ja todellakin ollut saman miehen kanssa 20 vuotta. Ja aion myös olla hänen kanssaan elämäni loppuun asti.
Kuten otsikkokin kuuluu, harkitsen kuitenkin elämäntilannetta, jossa aviomiehen lisäksi minulla olisi rakastaja. Ihan avoimesti ja luvallisesti. Aluksi rakastaja olisi kenties tämä kertomani mies, myöhemmin ehkä joku toinen. Sillä intohimo häipyy ja kuluu loppuu myös sen rakastajan kanssa, sehän on päivänselvää ja juuri pointtini kaikessa tässä. Ilman tunteita ei kuitenkaan ole sitä hyvää seksiäkään.
Myös miehelleni sallisin saman, sehän on tullut jo selväksi. Ja sekin on ihan normaalia, että ihastus syntyy ensin, sitten vasta tarve toimia. Niinpä asiat todellakin voisivat myös hänellä edetä niin, että sopiva rakastajatar olisi jo valmiina. Hullumpaahan se olisi, jos hän sanoisi, että aikoo nyt alkaa vasta etsimään sitä toista naista, eikö?
Tunteet toista miestä kohtaan eivät ole pois mieheltäni, sillä uskon todellakin, että useampaakin voi rakastaa, ehkä vain hieman eri tavoin. Kukaan ei kyseenalaista rakkauden jakamista kaikissa muissa tilanteissa (esim. muu perhe, sukulaiset, ystävät jne), mutta yhtäkkiä romanttinen rakkaus onkin mahdollinen vain yhteen kohteeseen kerrallaan? Koko ajatuskin on minusta ihan pöhkö. Ja sen kumoaa myös se fakta, että myös liitoissa ihastutaan. Yleensä silloin "kuuluu" joko taistella itsensä irti ihastumisen tunteista ja tyytyä kumppaniinsa tai sitten samantien erota. Kumpikin on minusta ihan turhaa, kun elämää voisi elää niin paljon monipuolisemminkin.
Tekisi mieli sanoa, että etenkin naiset on niin vahvasti aivopesty tähän utopistiseen ajatukseen kaikkivoipaisesta rakkaudesta raskauksien ja myöhemmin tautien pelossa, ettei monikaan rohkene sitä kyseenalaistaa.
AP, tuot tuntojasi esille hurjan avoimella ja hienolla tavalla!
Olet kyllä äärettömän tekopyhä. Miehesi on tehnyt selväksi, ettei hyväksy ajatusta ja on varmasti alusta alkaen odottanut uskollisuutta. Tässä nyt vain yrität itsellesi todistella olevasi parempi ihminen kuin muut.
Naiset on aivopesty kyllä, siitä olen samaa mieltä. Aivopesty luulemaan, ettei heidän seksuaalisella historialla ole mitään tekemistä parisuhdetyytyväisyyden kanssa.