Lue keskustelun säännöt.
Aviomies + rakastaja
02.01.2019 |
Tiedän sohivani arkaa aihetta, mutta en ole enää yhtään varma, että yhden suhteen on tarkoitus tarjota kaikkea, mitä hyvä elämä pitää sisällään.
Olen ollut saman miehen kanssa jo liki 20 vuotta. Liitto on ihan hyvä, mutta lähinnä jo kaverillinen kumppanuus. Niinhän tuppaa väistämättä käymään, ja se on ihan ok. Meillä on hyvä arki ja elämä, mutta intohimo on kyllä vähissä.
Elämässäni on ollut jo pidempään toinenkin mies. Alunperin olimme puhtaasti kavereita pitkään, mutta jo muutama vuosi sitten suhde muuttui. Molemminpuolinen himo on käsinkosketeltavaa, vaikka emme olekaan suutelua pidemmälle menneet. Välillä olemme erossa toisistamme, mutta väistämättä himo ja kiinnostus aina voittaa. Hänkin on varattu, ja sinänsä ihan tyytyväinen puolisoonsa ja elämäänsä, kuten minäkin.
Olemme leikkineet ajatuksella asioiden viemisestä pidemmälle. Ehkä päällimäisenä tarkoituksena on kokeilla kerran, mutta itse epäilen, ettei kerta riitä, jos pääsemme nauttimaan toisistamme.
Tietystikin epäröin, sillä yksiavioisen suhteen ihanne on tällä hetkellä niin vahva. Mutta tosiasia on kuitenkin se, ettei ihmistä on luotu toimimaan niin. Nykyäänhän tilanne ratkaistaan vaihtamalla kumppania. Mutta miksi heittää hyvä kumppanuus hukkaan ja aloittaa aina alusta, varsinkin kun intohimo ja hyvä arki eivät muutenkaan kulje yhtä matkaa pitkään? Kiusaus olisikin kokeilla, löytyisikö tasapaino rakastajasta. Ja siis nimenomaan sellaisesta rakastajasta, joka on itsekin sitoutunut muualle. Jakaisimme vain intohimon niin kauan kuin sitä riittää.
Sanottakoon vielä, että pelkkä kasvoton seksi minua ei kiinnosta. Ihastun helposti, ja juuri se ihastuminen ruokkii intohimoa. Siksi koenkin, että juuri rakastaja (ja tällä hetkellä juuri tämä tietty mies) olisi se, mitä elämääni kaipaan.
En ole keskustellut juuri tästä nimenomaisesta tilanteesta mieheni kanssa. Yleisellä tasolla olemme kyllä puhuneet parinvaihdosta, toki tässä on vähän eri asiasta kyse. Sallisin kyllä itse miehelleni ihan vastaavan suhteen, mutta ehkä mieheni ei ole aivan yhtä avoin.
Onko kukaan ollut tällaisessa tilanteessa? Miten asiat menivät?
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun ja mieheni suhde ois varmaan myös latistunut jos ei sitä kipinää pidettäisi yllä.
Kuka sitä jatkuvaa lähetyssaarnaajaa jaksaa vuodesta toiseen?
Helpointa on piristää suhdetta yksinkertaisella babydoll asulla jo. Sen enempää se ei käytännössä vaadi.
Hohhoijaa. Jotkut ovat sinisilmäisiä. Et ole tainnut lukea koko ketjua, kuten N48 kirjoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaapa taas olla provotehtaalta terveisiä. Tämä monisuhteisuus ja rakastajat ym.s aiheet on niin nähty ja tiedettävästi jakaa mielipiteitä. Jos haluaisit rehellisesti oikeita neuvoja ja vinkkejä niin ehkä tämmöstä ei kannata kirjottaa vauva palstalle, jossa kuitenkin käy niin paljon erilaisia ihmisiä, että väistämättäkin tästä tulee sanomista ja monogaminen suhdemuoto on vain niin perinteinen ja yleinen että tottakai tälläinen pettämisen pohjalta nouseva rakastaja-ajatus saa aikaan paljon vihaista palautetta. Huokaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Aika monella menee puurot ja vellit sekaisin, eikä ihme. Tilanteeni ei ole mitenkään selkeä.
En halua salasuhdetta, sillä valehtelu ja pettäminen on väärin. Siksi en ole tehnyt koskaan liiton ulkopuolella mitään pussailua kummempaa. En kaipaa jännitystä, kaipaan intohimoa. Ja haluan sitäkin nimenomaan turvallisesti, tunteiden kera. Täysin tunteeton baaripano ei kiinnosta minua vähääkään. Niinpä kaikki hu*raksi ja petturiksi huutelut menee ihan ohi, anteeksi vaan. :) Olen myös yli nelikymppinen ja todellakin ollut saman miehen kanssa 20 vuotta. Ja aion myös olla hänen kanssaan elämäni loppuun asti.
Kuten otsikkokin kuuluu, harkitsen kuitenkin elämäntilannetta, jossa aviomiehen lisäksi minulla olisi rakastaja. Ihan avoimesti ja luvallisesti. Aluksi rakastaja olisi kenties tämä kertomani mies, myöhemmin ehkä joku toinen. Sillä intohimo häipyy ja kuluu loppuu myös sen rakastajan kanssa, sehän on päivänselvää ja juuri pointtini kaikessa tässä. Ilman tunteita ei kuitenkaan ole sitä hyvää seksiäkään.
Myös miehelleni sallisin saman, sehän on tullut jo selväksi. Ja sekin on ihan normaalia, että ihastus syntyy ensin, sitten vasta tarve toimia. Niinpä asiat todellakin voisivat myös hänellä edetä niin, että sopiva rakastajatar olisi jo valmiina. Hullumpaahan se olisi, jos hän sanoisi, että aikoo nyt alkaa vasta etsimään sitä toista naista, eikö?
Tunteet toista miestä kohtaan eivät ole pois mieheltäni, sillä uskon todellakin, että useampaakin voi rakastaa, ehkä vain hieman eri tavoin. Kukaan ei kyseenalaista rakkauden jakamista kaikissa muissa tilanteissa (esim. muu perhe, sukulaiset, ystävät jne), mutta yhtäkkiä romanttinen rakkaus onkin mahdollinen vain yhteen kohteeseen kerrallaan? Koko ajatuskin on minusta ihan pöhkö. Ja sen kumoaa myös se fakta, että myös liitoissa ihastutaan. Yleensä silloin "kuuluu" joko taistella itsensä irti ihastumisen tunteista ja tyytyä kumppaniinsa tai sitten samantien erota. Kumpikin on minusta ihan turhaa, kun elämää voisi elää niin paljon monipuolisemminkin.
Tekisi mieli sanoa, että etenkin naiset on niin vahvasti aivopesty tähän utopistiseen ajatukseen kaikkivoipaisesta rakkaudesta raskauksien ja myöhemmin tautien pelossa, ettei monikaan rohkene sitä kyseenalaistaa.
Sinä aiot olla miehesi kanssa loppuelämäsi, mutta entä mies sinun kanssasi? Jos mies rakastuukin omaan salasuhteeseensa, se on lähtöpassit sinulle. Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa.
Kyllä se kumppaneiden välisen uskollisuuden ja luottamuksen avaaminen kolmansille ja neljänsille osapuolille itse kenelläkin laskee sitä kynnystä erota. Eihän siinä kohtaa mikään sido pariskuntaa enää ajatuksen eikä käytännön tasolla yhteen. Joka tapauksessa riski on siinä , että itsekkäät kiimaisett tuhoaa monen ihmisen elämän pitkäksi aikaa. Todennäköisesti se seksikkään ei ole sen kummempaa sen tilapäispanon kanssa kun jätetään se kiellettyhedelmä aspekti pois.
”Mutta miksi heittää hyvä kumppanuus hukkaan ja aloittaa aina alusta, varsinkin kun intohimo ja hyvä arki eivät muutenkaan kulje yhtä matkaa pitkään?”
Kulahtaneissa suhteissa elävien selittelyä. Intohimo ja hyvä arki säilyvät oikean ihmisen kanssa loppuun saakka.
Vierailija kirjoitti:
> Aiemmassa kommentissa joku kirjoitti pitkällisesti intohimon herättämisestä oman
> puolison kanssa. Se ei meidän tapauksessamme ehkä onnistu enää. Tuntuu siltä,
> että jotta mieheni haluaisi minua, minun täytyy tekeytyä joksikin toiseksi, vieraaksi naiseksi.
> Eli rooliasua ja jopa peruukkia. Kaipaan syvästi sitä, että sellainen mies, jota minäkin haluan,
> haluaisi minua minuna itsenäni.> N48
N48, voisitko kokea olevasi oma itsesi pienillä mausteilla. Ellei käytössäsi jo ole, voisitko harkita hankkia sukat ja sukkanauhat. Seksipalstalla on jo pitkään käyty keskustelua rakastelusta kengät jalassa. Käsittääkseni kokeilleiden kommentit ovat olleet pääsääntöisesti erittäin positiivisia. Nainen virittäytyy tunnelmaan sääriään sukilla somistaessaan ja korkkareita tai saapikkaita sovittaessaan.
t. nimimerkillä korkkarit kattoon ; )
En voi, jos mies ei pysty seksiin kanssani ilman asuja joka ikinen kerta, vuodesta toiseen.
N48
Vähääkään en anna periksi joten jatkan hamaan loppuun hammasta purren ja hauskapidon muille jättäen : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Aika monella menee puurot ja vellit sekaisin, eikä ihme. Tilanteeni ei ole mitenkään selkeä.
En halua salasuhdetta, sillä valehtelu ja pettäminen on väärin. Siksi en ole tehnyt koskaan liiton ulkopuolella mitään pussailua kummempaa. En kaipaa jännitystä, kaipaan intohimoa. Ja haluan sitäkin nimenomaan turvallisesti, tunteiden kera. Täysin tunteeton baaripano ei kiinnosta minua vähääkään. Niinpä kaikki hu*raksi ja petturiksi huutelut menee ihan ohi, anteeksi vaan. :) Olen myös yli nelikymppinen ja todellakin ollut saman miehen kanssa 20 vuotta. Ja aion myös olla hänen kanssaan elämäni loppuun asti.
Kuten otsikkokin kuuluu, harkitsen kuitenkin elämäntilannetta, jossa aviomiehen lisäksi minulla olisi rakastaja. Ihan avoimesti ja luvallisesti. Aluksi rakastaja olisi kenties tämä kertomani mies, myöhemmin ehkä joku toinen. Sillä intohimo häipyy ja kuluu loppuu myös sen rakastajan kanssa, sehän on päivänselvää ja juuri pointtini kaikessa tässä. Ilman tunteita ei kuitenkaan ole sitä hyvää seksiäkään.
Myös miehelleni sallisin saman, sehän on tullut jo selväksi. Ja sekin on ihan normaalia, että ihastus syntyy ensin, sitten vasta tarve toimia. Niinpä asiat todellakin voisivat myös hänellä edetä niin, että sopiva rakastajatar olisi jo valmiina. Hullumpaahan se olisi, jos hän sanoisi, että aikoo nyt alkaa vasta etsimään sitä toista naista, eikö?
Tunteet toista miestä kohtaan eivät ole pois mieheltäni, sillä uskon todellakin, että useampaakin voi rakastaa, ehkä vain hieman eri tavoin. Kukaan ei kyseenalaista rakkauden jakamista kaikissa muissa tilanteissa (esim. muu perhe, sukulaiset, ystävät jne), mutta yhtäkkiä romanttinen rakkaus onkin mahdollinen vain yhteen kohteeseen kerrallaan? Koko ajatuskin on minusta ihan pöhkö. Ja sen kumoaa myös se fakta, että myös liitoissa ihastutaan. Yleensä silloin "kuuluu" joko taistella itsensä irti ihastumisen tunteista ja tyytyä kumppaniinsa tai sitten samantien erota. Kumpikin on minusta ihan turhaa, kun elämää voisi elää niin paljon monipuolisemminkin.
Tekisi mieli sanoa, että etenkin naiset on niin vahvasti aivopesty tähän utopistiseen ajatukseen kaikkivoipaisesta rakkaudesta raskauksien ja myöhemmin tautien pelossa, ettei monikaan rohkene sitä kyseenalaistaa.
AP, tuot tuntojasi esille hurjan avoimella ja hienolla tavalla!
AP on itsekäs paska, joka on hetkellisen ihastuksen takia menossa pllu sojossa pettämään miestään ja sotkemaan ko varatun ihastuksen parisuhteen. Hävetkää molemmat.
Nyt emäntä teet niin, että kerrot avoimesti miehellesi, että olet pitänyt peliä toisenkin miehen kanssa ja haluat häneltä enemmänkin. Ole suoraselkäinen ja avoin. Tuollainen selän takana oleva salamyhkäisyys on pers..stä. Ja myös sen ihastuksesi olisi syytä kertoa puolisolleen.
On ihan ok olla muidenkin kuin oman kumppanin kanssa JOS siitä sovitaan yhdessä kumppanin kanssa.
Reilu peli pitää olla!
T. Avoimessa suhteessa (yhteisellä sopimuksella) oleva mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> Aiemmassa kommentissa joku kirjoitti pitkällisesti intohimon herättämisestä oman
> puolison kanssa. Se ei meidän tapauksessamme ehkä onnistu enää. Tuntuu siltä,
> että jotta mieheni haluaisi minua, minun täytyy tekeytyä joksikin toiseksi, vieraaksi naiseksi.
> Eli rooliasua ja jopa peruukkia. Kaipaan syvästi sitä, että sellainen mies, jota minäkin haluan,
> haluaisi minua minuna itsenäni.> N48
N48, voisitko kokea olevasi oma itsesi pienillä mausteilla. Ellei käytössäsi jo ole, voisitko harkita hankkia sukat ja sukkanauhat. Seksipalstalla on jo pitkään käyty keskustelua rakastelusta kengät jalassa. Käsittääkseni kokeilleiden kommentit ovat olleet pääsääntöisesti erittäin positiivisia. Nainen virittäytyy tunnelmaan sääriään sukilla somistaessaan ja korkkareita tai saapikkaita sovittaessaan.
t. nimimerkillä korkkarit kattoon ; )En voi, jos mies ei pysty seksiin kanssani ilman asuja joka ikinen kerta, vuodesta toiseen.
N48
Vähääkään en anna periksi joten jatkan hamaan loppuun hammasta purren ja hauskapidon muille jättäen : )
Voitko nyt hieman avata kommenttiasi, vai onko luetunynmärryksessäsi vikaa? Millä tavalla "jätän hauskanpidon muille", jos olen vuosikausia jo käyttänyt seksiasuja joka ikinen kerta seksissä mieheni kanssa? Miten sukkien ehdottaminen minulle olisi minkäänlanen mauste seksiin, jossa on vuosikaudet käytetty niitä sukkia ja huomattavasti paöjon rohkeampia asuja? Tosi kummallista kommentointia sinulta.
N48
Vierailija kirjoitti:
”Mutta miksi heittää hyvä kumppanuus hukkaan ja aloittaa aina alusta, varsinkin kun intohimo ja hyvä arki eivät muutenkaan kulje yhtä matkaa pitkään?”
Kulahtaneissa suhteissa elävien selittelyä. Intohimo ja hyvä arki säilyvät oikean ihmisen kanssa loppuun saakka.
Fakta on, että suurin osa elää kulahtaneissa suhteissa, joissa intohimo on hiipunut, eikä arkikaan ole aina niin hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Mutta miksi heittää hyvä kumppanuus hukkaan ja aloittaa aina alusta, varsinkin kun intohimo ja hyvä arki eivät muutenkaan kulje yhtä matkaa pitkään?”
Kulahtaneissa suhteissa elävien selittelyä. Intohimo ja hyvä arki säilyvät oikean ihmisen kanssa loppuun saakka.
Monet elävän ensimmäisen lauseen kaltaisessa tilanteessa, mutta oman suhteen ja perheen koossapysymisen voisi pelastaa satunnaiset intohimoiset pyrähdykset oman suhteen ulkopuolelle. En näe siinä mitää pahaa, kunhan se sopii kaikille osapuolille. Nykyinen kirkosta kumpuava ahdasmielinen yksiavioisuuskäsitys sitäpaitsi koskee yleensä vain naisia. Miehille on edelleen sallitumpaa juosta vieraissa salaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> Aiemmassa kommentissa joku kirjoitti pitkällisesti intohimon herättämisestä oman
> puolison kanssa. Se ei meidän tapauksessamme ehkä onnistu enää. Tuntuu siltä,
> että jotta mieheni haluaisi minua, minun täytyy tekeytyä joksikin toiseksi, vieraaksi naiseksi.
> Eli rooliasua ja jopa peruukkia. Kaipaan syvästi sitä, että sellainen mies, jota minäkin haluan,
> haluaisi minua minuna itsenäni.> N48
N48, voisitko kokea olevasi oma itsesi pienillä mausteilla. Ellei käytössäsi jo ole, voisitko harkita hankkia sukat ja sukkanauhat. Seksipalstalla on jo pitkään käyty keskustelua rakastelusta kengät jalassa. Käsittääkseni kokeilleiden kommentit ovat olleet pääsääntöisesti erittäin positiivisia. Nainen virittäytyy tunnelmaan sääriään sukilla somistaessaan ja korkkareita tai saapikkaita sovittaessaan.
t. nimimerkillä korkkarit kattoon ; )En voi, jos mies ei pysty seksiin kanssani ilman asuja joka ikinen kerta, vuodesta toiseen.
N48Vähääkään en anna periksi joten jatkan hamaan loppuun hammasta purren ja hauskapidon muille jättäen : )
Voitko nyt hieman avata kommenttiasi, vai onko luetunynmärryksessäsi vikaa? Millä tavalla "jätän hauskanpidon muille", jos olen vuosikausia jo käyttänyt seksiasuja joka ikinen kerta seksissä mieheni kanssa? Miten sukkien ehdottaminen minulle olisi minkäänlanen mauste seksiin, jossa on vuosikaudet käytetty niitä sukkia ja huomattavasti paöjon rohkeampia asuja? Tosi kummallista kommentointia sinulta.
N48
Kiitos rakentavasta kommentistasi. Ihan varmasti ajatustesilukemisenymmärryksessäni on vikaa siinä että olet käyttänyt sukkia ja paljon rohkeampiakin asuja. ; )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, tässä tulee vähän kommenttia toiselta puolen aitaa. Olen itse hyvin samankaltaisessa tilanteessa, siis voisin olla tuo ihastuksesi, eli jännityssuhteeseen haikailemasi toinen mies. En sitä toki ole yksityiskohtien perusteella, mutta olen päätynyt vastaavaan asetelmaan erään naisen kanssa. On selvästi molemminpuolista kiinnostusta ja väreilyä, kummallakin kotona aika kuivakkaa.
Nykytilanne, jossa ollaan hyvissä ja avoimissa väleissä, on pieni jännite ja voidaan jakaa asioita, arkoja ja tärkeitäkin, on mukava ja kutkuttava. Se ei ole pettämistä mielestäni niin kauan kuin kumpikin pitää tunteensa tai himonsa visusti omana tietonaan eikä aleta yhdessä tunnustamaan toisillemme ihastusta ja suunnittelemaan mitään. Huolimatta aiemmasta pussailusta, joka menee vielä tarvittaessa vahingon piikkiin. Sen pienen askeleen ottaminen, että alettaisiin avoimesti ja harkiten romanttisesti leperrellä, saati järkätä tapaamista, joka voisi johtaa kemiamme tuntien ihan mihin tahansa jopa ilman kykyä itsemme hallita asiaa, on erittäin tarkasti harkittava. Kyseessä voi olla kohtalokas ja peruuttamaton muutos kunnon perhosefektillä, vaikka tekona itsessään tuntuisi pieneltä ja varsin harmittomalta. Paitsi että voimme sormia napsauttamalla päätyä pettämään kumpikin puolisoitamme, joka jo sinänsä voi tuottaa suuren onnettomuuden, niin sitä ei voi ennakoida, millaisiksi tunteet tuossa kehittyvät. Jos annamme sille mahdollisuuden, entäpä jos käykin niin että rakastumme aivan päätä pahkaa toisiimme, oikein sillä järjettömimmällä mahdollisella tavalla? Edellytykset ovat olemassa, vaikkei mikään tietenkään ole ennalta sanottu.
Se, mikä pitäisi ennakkoon hyvin huolella miettiä on sitten se, mitä tehdä, jos molemminpuolinen rakastuminen lyö päälle. Selviääkö siitä itse kukin koskaan yli, ja paljonko mielipahaa se itselle ja muille aiheuttaa. Pitää varautua siihen, että jos päättää jatkaa oman perheen kanssa, niin meidän välimme katkennevat ikiajoiksi ja täysin. Tai sitten pitää olla valmis mullistamaan kahden perheen kaikkien jäsenten elämät ja ottaa erot ja etsiä käytännöllinen (voi olla haastavaa näissä elämäntilanteissa) keino jatkossa toteuttaa suhdetta jotenkin normaalimpaan tapaan seurustelusuhteena jne. Jos päättää jatkaa kuten ennenkin, niin sekin pitää miettiä, kuinka keinotekoiselta se oman puolison kanssa sitten jonkin maailman mullistaneen rakkausmyrskyn jälkeen vasta voi tuntuakin. Se tähän asti perusmukava kaveripuoliso voi jatkossa muuttuakin suorastaan vastenmieliseksi, ihan vaan, koska ei ole se yksi tärkeä, jota miettii ja kaipaa aina vaan. Ja entäpä, jos hurmoksellisen kokeilun jälkeen osapuolet päätyvätkin eri lopputulokseen, toisen rakastuessa palavasti ja toisen todetessa: "Mjääh, on se oma siippa sittenkin parasta tämän taivaan alla, ollaan kavereita vaan, eikä ole kiirettä yhteydenpidolla jatkossa".
Eli siis uhkapeliä tosi korkeilla panoksilla. Mutta joillekin se sopii ja riskien kääntöpuolena tietysti se, että tilanteen jo tultua eteen, voi mahdollisuuden käyttämättä jättäminen myöhemmin olla elämän suurin kaduttava virhe. Jota ei yleensä voi pitkän ajan päästä palata korjaamaan. Naistenlehtitarinoista huolimatta pitkän parisuhteen korjaaminen tylsyyden ja tyytymättömyyden tilasta ei yleensä onnistu vaan se on vain tyytymistä johonkin vähempään kuin todellisuudessa haluaisi ja erkaantumisen alettua, se tuppaa kasvamaan, eli vähitellen tyytymisen ja tyytyväisyyden suhde vain heikkenee. Vähittäin kehittyessään sitä ei huomaa ajoissa, vaan eräänä päivänä iskee shokkina se, että asuu alienin kanssa josta on lähinnä harmia.
Olen pohtinut samoja asioita kuin ap, vaikka en pitkässä suhteessa tällä hetkellä eläkään. Olen sitä tyyppiä, että rakastuessani sitoudun syvästi, enkä todellakaan voisi kuvitellakaan että pettäisin luottamuksen. Kuitenkin koen, että seksuaalisen ja romanttisen kipinän vaatiminen vain ja ainoastaan puolisolta olisi tälle yhdelle liikaa vaadittu. Toivottavasti löytäisin miehen, joka ajattelisi asioista samalla tavalla kuin minä itse, ja pystyisi puhumaa avoimesti. Rakastumisvaiheessa riittää vain se yksi ja ainoa, mutta on aika utopistinen ja rajoittava ajatus, että samanlaista kipinää pystyisi pitämään yllä loputtomiin. Ja itselleni intohimoton suhde olisi yhtä kuin tylsä elämä. Soisin puolisolleni omat seikkailunsa, rakkaani nautinto ei todellakaan olisi minulta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mulla on ihan samanlaisia ajatuksia. Vuodenvaihde sai jonkun palikan siirtymään päässäni ja nyt musta tuntuu, että tänä vuonna saatan pettää.
Tilanne on muutoin samantyyppinen kuin sinullakin, että olen ihastunut toiseen, joka on varattu ja jonka olen tuntenut vuosia. Haluaisin pelkkää seksiä ja vain hetken, en uutta vakavaa suhdetta.
Toisaalta mieheni on hyvin mustasukkainen. Hän ei kuitenkaan enää tunnu haluavan minua enää oikeasti ja varmaan haluan siksi kokea olevani himottu ja haluttu jonkun toisen toimesta. Erota en halua ja rikkoa perhettä.
.
Kuten sanottu, minulla on tämä ajatus tullut päähän nyt erityisesti vuoden alussa melkein pelottavalla voimalla. Mieluiten haluaisin avoimen suhteen tai parinvaihtoa, mutta mieheni ole suostu, olen niitä ehdottanut jo.Hyvin vaikea tilanne, en tiedä, kumman puolesta löisin vetoa, että tulenko pettämään vai en.
N48
Aiemmassa kommentissa joku kirjoitti pitkällisesti intohimon herättämisestä oman puolison kanssa. Se ei meidän tapauksessamme ehkä onnistu enää. Tuntuu siltä, että jotta mieheni haluaisi minua, minun täytyy tekeytyä joksikin toiseksi, vieraaksi naiseksi. Eli rooliasua ja jopa peruukkia. Kaipaan syvästi sitä, että sellainen mies, jota minäkin haluan, haluaisi minua minuna itsenäni.
N48N48, voisitko kokea olevasi oma itsesi pienillä mausteilla. Ellei käytössäsi jo ole, voisitko harkita hankkia sukat ja sukkanauhat. Seksipalstalla on jo pitkään käyty keskustelua rakastelusta kengät jalassa. Käsittääkseni kokeilleiden kommentit ovat olleet pääsääntöisesti erittäin positiivisia. Nainen virittäytyy tunnelmaan sääriään sukilla somistaessaan ja korkkareita tai saapikkaita sovittaessaan.
t. nimimerkillä korkkarit kattoon ; )Mutta silloinhan hän ei saisi olla omana itsenään. Täytyy kelvata se mikä on.
Käyttäähän tää rouva varmaan vaatteita muutenkin? Vai kuljeskeleeko alasti kylillä koska muuten ei ole omana itsenään?
- ja jos miehelle oma vaimo kelpaa, vaikka sit välillä sukkien kanssa, niin ongelma on varmaan vaan se, ettei mies kelpaa enää naiselle.
Ja jos sukat ja sukkanauhat (entisaikaan muuten täysin normaali, päiväkäytössä ollut vaatetus eikä tarvii mennä edes kauhean paljon taaksepäin ajassa) on kauhistus, niin taitaa olla vaan tekosyiden etsintää sille että voisi mennä peittoa vieraan kanssa heiluttamaan.Tämä. Kyllä sitä intohimoa ja vaihtelua saa siihen omaan suhteeseen jos haluaa. Eri roolileikit, eri paikoissa, eritavoin panemalla. Asioista kannattaa jutella ja tutkia muita mahdollisuuksia kuin hankkia panomiehiä lisää. Mikä nyt kelläkin sitä rutiinia rikkoo. En jatkaisi päivääkään avioliittoa mieheni kanssa, mikäli molemmat emme enää haluaisi toisiamme seksuaalisesti. Yhdessä 35 v.
Minä sain käsityksen, että N48 olisi vuosia koittanut herätellä kipinää eri asuleikein hänestä muuten piittaamattoman miehensä kanssa. Toki tässä kuultiin vain naisnäkökulma, mutta minusta kuulosti, ettei haluja saatu vaan kohtaamaan. Jos toinen haluaa harrastaa vaikka erittäin virikkeellistä ja rajua seksiä ja toinen haluaa hienovaraisin elein herätellä puolisoiden välille tunnepitoisen yhteyden ja olla iho ihoa vasten niin tämän parin kiihotuspyrkimykset kuulostavat aika eroavilta niin, että molempien on vaikea päästä kututunnelmaan saman illan aikana ja voi ollakin, etteivät he olleet luotuja toisilleen. Jos erot ovat valtavat niin se voi olla tervettäkin tunnustaa, jotta molemmat ehtivät tahoillaan etsiä sellaisen rakkauden, jonka kanssa sitä työt ei ole aivan mahdittimasti. Tietenkään ihan heti ei pidä lyödä hanskoja tiskiin jos suhteen elpymiseen on edes jitkin mahdollisuudet. Minusta nyt kuutenkin kuulosti, ettei se ukko osannut lämmittää vaimoaan eikä sen silloin tarvitse riittää jos tilanne ei moneen vuoteen edisty. Tässä taisi olla malliesimerkki ihan oikeasta erilleen kasvamisesta ja minusta oli vain oikein, ettei N48 käynyt vieraissa vaan toimi niin oikein kuin tuossa voi.
Vierailija kirjoitti:
AP, tässä tulee vähän kommenttia toiselta puolen aitaa. Olen itse hyvin samankaltaisessa tilanteessa, siis voisin olla tuo ihastuksesi, eli jännityssuhteeseen haikailemasi toinen mies. En sitä toki ole yksityiskohtien perusteella, mutta olen päätynyt vastaavaan asetelmaan erään naisen kanssa. On selvästi molemminpuolista kiinnostusta ja väreilyä, kummallakin kotona aika kuivakkaa.
Nykytilanne, jossa ollaan hyvissä ja avoimissa väleissä, on pieni jännite ja voidaan jakaa asioita, arkoja ja tärkeitäkin, on mukava ja kutkuttava. Se ei ole pettämistä mielestäni niin kauan kuin kumpikin pitää tunteensa tai himonsa visusti omana tietonaan eikä aleta yhdessä tunnustamaan toisillemme ihastusta ja suunnittelemaan mitään. Huolimatta aiemmasta pussailusta, joka menee vielä tarvittaessa vahingon piikkiin. Sen pienen askeleen ottaminen, että alettaisiin avoimesti ja harkiten romanttisesti leperrellä, saati järkätä tapaamista, joka voisi johtaa kemiamme tuntien ihan mihin tahansa jopa ilman kykyä itsemme hallita asiaa, on erittäin tarkasti harkittava. Kyseessä voi olla kohtalokas ja peruuttamaton muutos kunnon perhosefektillä, vaikka tekona itsessään tuntuisi pieneltä ja varsin harmittomalta. Paitsi että voimme sormia napsauttamalla päätyä pettämään kumpikin puolisoitamme, joka jo sinänsä voi tuottaa suuren onnettomuuden, niin sitä ei voi ennakoida, millaisiksi tunteet tuossa kehittyvät. Jos annamme sille mahdollisuuden, entäpä jos käykin niin että rakastumme aivan päätä pahkaa toisiimme, oikein sillä järjettömimmällä mahdollisella tavalla? Edellytykset ovat olemassa, vaikkei mikään tietenkään ole ennalta sanottu.
Se, mikä pitäisi ennakkoon hyvin huolella miettiä on sitten se, mitä tehdä, jos molemminpuolinen rakastuminen lyö päälle. Selviääkö siitä itse kukin koskaan yli, ja paljonko mielipahaa se itselle ja muille aiheuttaa. Pitää varautua siihen, että jos päättää jatkaa oman perheen kanssa, niin meidän välimme katkennevat ikiajoiksi ja täysin. Tai sitten pitää olla valmis mullistamaan kahden perheen kaikkien jäsenten elämät ja ottaa erot ja etsiä käytännöllinen (voi olla haastavaa näissä elämäntilanteissa) keino jatkossa toteuttaa suhdetta jotenkin normaalimpaan tapaan seurustelusuhteena jne. Jos päättää jatkaa kuten ennenkin, niin sekin pitää miettiä, kuinka keinotekoiselta se oman puolison kanssa sitten jonkin maailman mullistaneen rakkausmyrskyn jälkeen vasta voi tuntuakin. Se tähän asti perusmukava kaveripuoliso voi jatkossa muuttuakin suorastaan vastenmieliseksi, ihan vaan, koska ei ole se yksi tärkeä, jota miettii ja kaipaa aina vaan. Ja entäpä, jos hurmoksellisen kokeilun jälkeen osapuolet päätyvätkin eri lopputulokseen, toisen rakastuessa palavasti ja toisen todetessa: "Mjääh, on se oma siippa sittenkin parasta tämän taivaan alla, ollaan kavereita vaan, eikä ole kiirettä yhteydenpidolla jatkossa".
Eli siis uhkapeliä tosi korkeilla panoksilla. Mutta joillekin se sopii ja riskien kääntöpuolena tietysti se, että tilanteen jo tultua eteen, voi mahdollisuuden käyttämättä jättäminen myöhemmin olla elämän suurin kaduttava virhe. Jota ei yleensä voi pitkän ajan päästä palata korjaamaan. Naistenlehtitarinoista huolimatta pitkän parisuhteen korjaaminen tylsyyden ja tyytymättömyyden tilasta ei yleensä onnistu vaan se on vain tyytymistä johonkin vähempään kuin todellisuudessa haluaisi ja erkaantumisen alettua, se tuppaa kasvamaan, eli vähitellen tyytymisen ja tyytyväisyyden suhde vain heikkenee. Vähittäin kehittyessään sitä ei huomaa ajoissa, vaan eräänä päivänä iskee shokkina se, että asuu alienin kanssa josta on lähinnä harmia.
Voi miten hyvin kirjoitettu. Kiitos! Tässä harkinnan aihetta kaikille. Elän juuri tuossa tilanteessa, että rakkausmyrsky tuhosi kaiken, enää emme voi olla tekemisissä ja koko elämä tuntuu täydellisen tyhjältä ilman. Kotona oleva puoliso lähinnä inhottaa.
Vierailija kirjoitti:
AP, tässä tulee vähän kommenttia toiselta puolen aitaa. Olen itse hyvin samankaltaisessa tilanteessa, siis voisin olla tuo ihastuksesi, eli jännityssuhteeseen haikailemasi toinen mies. En sitä toki ole yksityiskohtien perusteella, mutta olen päätynyt vastaavaan asetelmaan erään naisen kanssa. On selvästi molemminpuolista kiinnostusta ja väreilyä, kummallakin kotona aika kuivakkaa.
Nykytilanne, jossa ollaan hyvissä ja avoimissa väleissä, on pieni jännite ja voidaan jakaa asioita, arkoja ja tärkeitäkin, on mukava ja kutkuttava. Se ei ole pettämistä mielestäni niin kauan kuin kumpikin pitää tunteensa tai himonsa visusti omana tietonaan eikä aleta yhdessä tunnustamaan toisillemme ihastusta ja suunnittelemaan mitään. Huolimatta aiemmasta pussailusta, joka menee vielä tarvittaessa vahingon piikkiin. Sen pienen askeleen ottaminen, että alettaisiin avoimesti ja harkiten romanttisesti leperrellä, saati järkätä tapaamista, joka voisi johtaa kemiamme tuntien ihan mihin tahansa jopa ilman kykyä itsemme hallita asiaa, on erittäin tarkasti harkittava. Kyseessä voi olla kohtalokas ja peruuttamaton muutos kunnon perhosefektillä, vaikka tekona itsessään tuntuisi pieneltä ja varsin harmittomalta. Paitsi että voimme sormia napsauttamalla päätyä pettämään kumpikin puolisoitamme, joka jo sinänsä voi tuottaa suuren onnettomuuden, niin sitä ei voi ennakoida, millaisiksi tunteet tuossa kehittyvät. Jos annamme sille mahdollisuuden, entäpä jos käykin niin että rakastumme aivan päätä pahkaa toisiimme, oikein sillä järjettömimmällä mahdollisella tavalla? Edellytykset ovat olemassa, vaikkei mikään tietenkään ole ennalta sanottu.
Se, mikä pitäisi ennakkoon hyvin huolella miettiä on sitten se, mitä tehdä, jos molemminpuolinen rakastuminen lyö päälle. Selviääkö siitä itse kukin koskaan yli, ja paljonko mielipahaa se itselle ja muille aiheuttaa. Pitää varautua siihen, että jos päättää jatkaa oman perheen kanssa, niin meidän välimme katkennevat ikiajoiksi ja täysin. Tai sitten pitää olla valmis mullistamaan kahden perheen kaikkien jäsenten elämät ja ottaa erot ja etsiä käytännöllinen (voi olla haastavaa näissä elämäntilanteissa) keino jatkossa toteuttaa suhdetta jotenkin normaalimpaan tapaan seurustelusuhteena jne. Jos päättää jatkaa kuten ennenkin, niin sekin pitää miettiä, kuinka keinotekoiselta se oman puolison kanssa sitten jonkin maailman mullistaneen rakkausmyrskyn jälkeen vasta voi tuntuakin. Se tähän asti perusmukava kaveripuoliso voi jatkossa muuttuakin suorastaan vastenmieliseksi, ihan vaan, koska ei ole se yksi tärkeä, jota miettii ja kaipaa aina vaan. Ja entäpä, jos hurmoksellisen kokeilun jälkeen osapuolet päätyvätkin eri lopputulokseen, toisen rakastuessa palavasti ja toisen todetessa: "Mjääh, on se oma siippa sittenkin parasta tämän taivaan alla, ollaan kavereita vaan, eikä ole kiirettä yhteydenpidolla jatkossa".
Eli siis uhkapeliä tosi korkeilla panoksilla. Mutta joillekin se sopii ja riskien kääntöpuolena tietysti se, että tilanteen jo tultua eteen, voi mahdollisuuden käyttämättä jättäminen myöhemmin olla elämän suurin kaduttava virhe. Jota ei yleensä voi pitkän ajan päästä palata korjaamaan. Naistenlehtitarinoista huolimatta pitkän parisuhteen korjaaminen tylsyyden ja tyytymättömyyden tilasta ei yleensä onnistu vaan se on vain tyytymistä johonkin vähempään kuin todellisuudessa haluaisi ja erkaantumisen alettua, se tuppaa kasvamaan, eli vähitellen tyytymisen ja tyytyväisyyden suhde vain heikkenee. Vähittäin kehittyessään sitä ei huomaa ajoissa, vaan eräänä päivänä iskee shokkina se, että asuu alienin kanssa josta on lähinnä harmia.
No miksi roolit slienin kanssa suhteessa jos ei kiinnosta pätkääkään. Varmaan kumppanin arvostaisi aivan eri tavalla jos vaan reilusti erosta, otat vastaan sen paskan mikä siitä seuraa ja olet sitten vapaa tavoittelemaan onneasi miten parhaaksi näet. Noinkin petollista kumppanistasi taatusti kuka tahansa tunteva ja järkevä haluaa eroon mahdollisimman pian. Kuten on todettu moneen kertaan, pelkkiä rusinoita ei voi noukkia puolasta kukaan ilman että se vaikuttaa kaikkeen muuhunkin.
Vierailija kirjoitti:
Olen pohtinut samoja asioita kuin ap, vaikka en pitkässä suhteessa tällä hetkellä eläkään. Olen sitä tyyppiä, että rakastuessani sitoudun syvästi, enkä todellakaan voisi kuvitellakaan että pettäisin luottamuksen. Kuitenkin koen, että seksuaalisen ja romanttisen kipinän vaatiminen vain ja ainoastaan puolisolta olisi tälle yhdelle liikaa vaadittu. Toivottavasti löytäisin miehen, joka ajattelisi asioista samalla tavalla kuin minä itse, ja pystyisi puhumaa avoimesti. Rakastumisvaiheessa riittää vain se yksi ja ainoa, mutta on aika utopistinen ja rajoittava ajatus, että samanlaista kipinää pystyisi pitämään yllä loputtomiin. Ja itselleni intohimoton suhde olisi yhtä kuin tylsä elämä. Soisin puolisolleni omat seikkailunsa, rakkaani nautinto ei todellakaan olisi minulta pois.
Eihän se enää silloin olisi sinun rakkaaksi vaan jonkun muun.
Niin.. pettämisessä on aina se riski, että jokin osapuolista omaa kyvyn äärimmäiseen väkivallan käyttöön, jota kyseinen ihminen ei itsekään tiedä omaavansa ennen kuin maailma kääntyy ympäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> Aiemmassa kommentissa joku kirjoitti pitkällisesti intohimon herättämisestä oman
> puolison kanssa. Se ei meidän tapauksessamme ehkä onnistu enää. Tuntuu siltä,
> että jotta mieheni haluaisi minua, minun täytyy tekeytyä joksikin toiseksi, vieraaksi naiseksi.
> Eli rooliasua ja jopa peruukkia. Kaipaan syvästi sitä, että sellainen mies, jota minäkin haluan,
> haluaisi minua minuna itsenäni.> N48
N48, voisitko kokea olevasi oma itsesi pienillä mausteilla. Ellei käytössäsi jo ole, voisitko harkita hankkia sukat ja sukkanauhat. Seksipalstalla on jo pitkään käyty keskustelua rakastelusta kengät jalassa. Käsittääkseni kokeilleiden kommentit ovat olleet pääsääntöisesti erittäin positiivisia. Nainen virittäytyy tunnelmaan sääriään sukilla somistaessaan ja korkkareita tai saapikkaita sovittaessaan.
t. nimimerkillä korkkarit kattoon ; )En voi, jos mies ei pysty seksiin kanssani ilman asuja joka ikinen kerta, vuodesta toiseen.
N48Vähääkään en anna periksi joten jatkan hamaan loppuun hammasta purren ja hauskapidon muille jättäen : )
Voitko nyt hieman avata kommenttiasi, vai onko luetunynmärryksessäsi vikaa? Millä tavalla "jätän hauskanpidon muille", jos olen vuosikausia jo käyttänyt seksiasuja joka ikinen kerta seksissä mieheni kanssa? Miten sukkien ehdottaminen minulle olisi minkäänlanen mauste seksiin, jossa on vuosikaudet käytetty niitä sukkia ja huomattavasti paöjon rohkeampia asuja? Tosi kummallista kommentointia sinulta.
N48
Kiitos rakentavasta kommentistasi. Ihan varmasti ajatustesilukemisenymmärryksessäni on vikaa siinä että olet käyttänyt sukkia ja paljon rohkeampiakin asuja. ; )
Miksi sitten jankkaat ja ehdotat koko ajan, että kannattaisi alkaa "käyttää niitä joskus"? Mikä idea siinä o ? Vähän niin kuin ehdottaisit, että jonkun kannattaisi kokeilla muuttamista maalta kaupunkiin, jos hän on asunut koko elämänsä kaupungissa.
N48
Mitä onnellista tuossa liitossa enää on? Luottamus ja rehellisyys on menetetty, silloin putoaa pohja koko suhteelta. Itse eroaisin tuossa tilanteessa.
Sitä en tiedä, mitä onnellisuutta hän suhteessaan näkee.