Lue keskustelun säännöt.
Aviomies + rakastaja
02.01.2019 |
Tiedän sohivani arkaa aihetta, mutta en ole enää yhtään varma, että yhden suhteen on tarkoitus tarjota kaikkea, mitä hyvä elämä pitää sisällään.
Olen ollut saman miehen kanssa jo liki 20 vuotta. Liitto on ihan hyvä, mutta lähinnä jo kaverillinen kumppanuus. Niinhän tuppaa väistämättä käymään, ja se on ihan ok. Meillä on hyvä arki ja elämä, mutta intohimo on kyllä vähissä.
Elämässäni on ollut jo pidempään toinenkin mies. Alunperin olimme puhtaasti kavereita pitkään, mutta jo muutama vuosi sitten suhde muuttui. Molemminpuolinen himo on käsinkosketeltavaa, vaikka emme olekaan suutelua pidemmälle menneet. Välillä olemme erossa toisistamme, mutta väistämättä himo ja kiinnostus aina voittaa. Hänkin on varattu, ja sinänsä ihan tyytyväinen puolisoonsa ja elämäänsä, kuten minäkin.
Olemme leikkineet ajatuksella asioiden viemisestä pidemmälle. Ehkä päällimäisenä tarkoituksena on kokeilla kerran, mutta itse epäilen, ettei kerta riitä, jos pääsemme nauttimaan toisistamme.
Tietystikin epäröin, sillä yksiavioisen suhteen ihanne on tällä hetkellä niin vahva. Mutta tosiasia on kuitenkin se, ettei ihmistä on luotu toimimaan niin. Nykyäänhän tilanne ratkaistaan vaihtamalla kumppania. Mutta miksi heittää hyvä kumppanuus hukkaan ja aloittaa aina alusta, varsinkin kun intohimo ja hyvä arki eivät muutenkaan kulje yhtä matkaa pitkään? Kiusaus olisikin kokeilla, löytyisikö tasapaino rakastajasta. Ja siis nimenomaan sellaisesta rakastajasta, joka on itsekin sitoutunut muualle. Jakaisimme vain intohimon niin kauan kuin sitä riittää.
Sanottakoon vielä, että pelkkä kasvoton seksi minua ei kiinnosta. Ihastun helposti, ja juuri se ihastuminen ruokkii intohimoa. Siksi koenkin, että juuri rakastaja (ja tällä hetkellä juuri tämä tietty mies) olisi se, mitä elämääni kaipaan.
En ole keskustellut juuri tästä nimenomaisesta tilanteesta mieheni kanssa. Yleisellä tasolla olemme kyllä puhuneet parinvaihdosta, toki tässä on vähän eri asiasta kyse. Sallisin kyllä itse miehelleni ihan vastaavan suhteen, mutta ehkä mieheni ei ole aivan yhtä avoin.
Onko kukaan ollut tällaisessa tilanteessa? Miten asiat menivät?
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan intohimoa haettiin kodin ulkopuolelta, vaikka sitä olisi ollut kotonakin. Näin tekivät erityisesti miehet, mutta varmasti myös naiset. Skandaaleja varmasti sattui, mutta monet liitot olivat myös pitkiä ja onnellisia siksi, että kaikki tarpeet eivät olleet yhden ihmisen varassa. Nykyliitot eivät kestä, koska yksi ihminen ei voi ikuisesti riittää. Ja joka näin väittää, on lapsellinen ja idealistinen, eikä ole elänyt riittävän pitkään saman henkilön kanssa.
Olen elänyt 35 v saman ihmisen kanssa ja hyvin on riittänyt. Sama vetovoima ja intohimo meidän välillämme on kuin parikymppisenä.
Onneksi olkoon, vilpittömästi.
Entä, jos intohimo laimenisi? Olisitko valmis samantien eroamaan ja aloittamaan alusta? Vai olisitko valmis kokeilemaan muitakin tapoja elää? Entä jos miehesi haluaisi heti erota, jos hän ihastuu toiseen? Entä jos miehesi on jo ihastunut, ja tyytyväisyys johtuu vain siitä, että hän panee jotain toistakin?
Rakkaus on tahdon asia, se sanotaan jo vihkivalassa.
Tahdotko sinä rakastaa...
Ja silloin ei rakkaus ja intohimo laimene, kun pyrkii niitä kohti tai ihastu toiseen, kun voi itse käsitellä omia tunteitaan.
Rakkaus ja intohimo ovat ihan eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mulla on ihan samanlaisia ajatuksia. Vuodenvaihde sai jonkun palikan siirtymään päässäni ja nyt musta tuntuu, että tänä vuonna saatan pettää.
Tilanne on muutoin samantyyppinen kuin sinullakin, että olen ihastunut toiseen, joka on varattu ja jonka olen tuntenut vuosia. Haluaisin pelkkää seksiä ja vain hetken, en uutta vakavaa suhdetta.
Toisaalta mieheni on hyvin mustasukkainen. Hän ei kuitenkaan enää tunnu haluavan minua enää oikeasti ja varmaan haluan siksi kokea olevani himottu ja haluttu jonkun toisen toimesta. Erota en halua ja rikkoa perhettä.
.
Kuten sanottu, minulla on tämä ajatus tullut päähän nyt erityisesti vuoden alussa melkein pelottavalla voimalla. Mieluiten haluaisin avoimen suhteen tai parinvaihtoa, mutta mieheni ole suostu, olen niitä ehdottanut jo.Hyvin vaikea tilanne, en tiedä, kumman puolesta löisin vetoa, että tulenko pettämään vai en.
N48
No ei ihme, ettei miehesi sinua halua, kun parinvaihtoa olet jo ehdottanut. Itse jättäisin naisen, jos edes sellaista ehdoittaisi.
Maailmassa on kyllä paljon miehiä, jotka olisivat innoissaan parinvaihdosta.
MJoo miehiä, joille parisuhde = seksisuhde.
Minä naisena haluan pelkän seksisuhteen! En ikinä ymmärrä näitä, joiden mielestä parisuhde on perustavaa laatua muuta kuin seksisuhde.
Ja mikä siinä sinulle on ongelma? Seksin saaminen vai rehellisyys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mulla on ihan samanlaisia ajatuksia. Vuodenvaihde sai jonkun palikan siirtymään päässäni ja nyt musta tuntuu, että tänä vuonna saatan pettää.
Tilanne on muutoin samantyyppinen kuin sinullakin, että olen ihastunut toiseen, joka on varattu ja jonka olen tuntenut vuosia. Haluaisin pelkkää seksiä ja vain hetken, en uutta vakavaa suhdetta.
Toisaalta mieheni on hyvin mustasukkainen. Hän ei kuitenkaan enää tunnu haluavan minua enää oikeasti ja varmaan haluan siksi kokea olevani himottu ja haluttu jonkun toisen toimesta. Erota en halua ja rikkoa perhettä.
.
Kuten sanottu, minulla on tämä ajatus tullut päähän nyt erityisesti vuoden alussa melkein pelottavalla voimalla. Mieluiten haluaisin avoimen suhteen tai parinvaihtoa, mutta mieheni ole suostu, olen niitä ehdottanut jo.Hyvin vaikea tilanne, en tiedä, kumman puolesta löisin vetoa, että tulenko pettämään vai en.
N48
48v nainen on niin vanha horisko, että pitää olla täysin hullu jos joku tuollaista alkaa kyntämään. Kävin panemassa n 50v akkaa, jalkojen välissä oli sellainen pesäpalloräpylä että halut katosivat useaksi viikoksi. En enää ikinä tee sitä virhettä. Aku Ankka sanoisi: "KRÄÄK KÄÄK!!".
Aku Ankalla taisi olla vain katkarapu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mulla on ihan samanlaisia ajatuksia. Vuodenvaihde sai jonkun palikan siirtymään päässäni ja nyt musta tuntuu, että tänä vuonna saatan pettää.
Tilanne on muutoin samantyyppinen kuin sinullakin, että olen ihastunut toiseen, joka on varattu ja jonka olen tuntenut vuosia. Haluaisin pelkkää seksiä ja vain hetken, en uutta vakavaa suhdetta.
Toisaalta mieheni on hyvin mustasukkainen. Hän ei kuitenkaan enää tunnu haluavan minua enää oikeasti ja varmaan haluan siksi kokea olevani himottu ja haluttu jonkun toisen toimesta. Erota en halua ja rikkoa perhettä.
.
Kuten sanottu, minulla on tämä ajatus tullut päähän nyt erityisesti vuoden alussa melkein pelottavalla voimalla. Mieluiten haluaisin avoimen suhteen tai parinvaihtoa, mutta mieheni ole suostu, olen niitä ehdottanut jo.Hyvin vaikea tilanne, en tiedä, kumman puolesta löisin vetoa, että tulenko pettämään vai en.
N48
Aiemmassa kommentissa joku kirjoitti pitkällisesti intohimon herättämisestä oman puolison kanssa. Se ei meidän tapauksessamme ehkä onnistu enää. Tuntuu siltä, että jotta mieheni haluaisi minua, minun täytyy tekeytyä joksikin toiseksi, vieraaksi naiseksi. Eli rooliasua ja jopa peruukkia. Kaipaan syvästi sitä, että sellainen mies, jota minäkin haluan, haluaisi minua minuna itsenäni.
N48
N48, voisitko kokea olevasi oma itsesi pienillä mausteilla. Ellei käytössäsi jo ole, voisitko harkita hankkia sukat ja sukkanauhat. Seksipalstalla on jo pitkään käyty keskustelua rakastelusta kengät jalassa. Käsittääkseni kokeilleiden kommentit ovat olleet pääsääntöisesti erittäin positiivisia. Nainen virittäytyy tunnelmaan sääriään sukilla somistaessaan ja korkkareita tai saapikkaita sovittaessaan.
t. nimimerkillä korkkarit kattoon ; )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mulla on ihan samanlaisia ajatuksia. Vuodenvaihde sai jonkun palikan siirtymään päässäni ja nyt musta tuntuu, että tänä vuonna saatan pettää.
Tilanne on muutoin samantyyppinen kuin sinullakin, että olen ihastunut toiseen, joka on varattu ja jonka olen tuntenut vuosia. Haluaisin pelkkää seksiä ja vain hetken, en uutta vakavaa suhdetta.
Toisaalta mieheni on hyvin mustasukkainen. Hän ei kuitenkaan enää tunnu haluavan minua enää oikeasti ja varmaan haluan siksi kokea olevani himottu ja haluttu jonkun toisen toimesta. Erota en halua ja rikkoa perhettä.
.
Kuten sanottu, minulla on tämä ajatus tullut päähän nyt erityisesti vuoden alussa melkein pelottavalla voimalla. Mieluiten haluaisin avoimen suhteen tai parinvaihtoa, mutta mieheni ole suostu, olen niitä ehdottanut jo.Hyvin vaikea tilanne, en tiedä, kumman puolesta löisin vetoa, että tulenko pettämään vai en.
N48
No ei ihme, ettei miehesi sinua halua, kun parinvaihtoa olet jo ehdottanut. Itse jättäisin naisen, jos edes sellaista ehdoittaisi.
Maailmassa on kyllä paljon miehiä, jotka olisivat innoissaan parinvaihdosta.
MJoo miehiä, joille parisuhde = seksisuhde.
Minä naisena haluan pelkän seksisuhteen! En ikinä ymmärrä näitä, joiden mielestä parisuhde on perustavaa laatua muuta kuin seksisuhde.
Ja mikä siinä sinulle on ongelma? Seksin saaminen vai rehellisyys?
Siis mikä ongelma?
Minä haluan miehestä seksiä, en kotileikkiä tai perheenperustamista, mikä on jo koettu, enkä läheisyyttä, kun viihdyn itsekseni.
Sinilla se ongelma tuntuu olevan, kun et voi ajatella, että kaikki eivät haluaisi vakavaa parisuhdetta, vaan oikeasti haluavat vain seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mulla on ihan samanlaisia ajatuksia. Vuodenvaihde sai jonkun palikan siirtymään päässäni ja nyt musta tuntuu, että tänä vuonna saatan pettää.
Tilanne on muutoin samantyyppinen kuin sinullakin, että olen ihastunut toiseen, joka on varattu ja jonka olen tuntenut vuosia. Haluaisin pelkkää seksiä ja vain hetken, en uutta vakavaa suhdetta.
Toisaalta mieheni on hyvin mustasukkainen. Hän ei kuitenkaan enää tunnu haluavan minua enää oikeasti ja varmaan haluan siksi kokea olevani himottu ja haluttu jonkun toisen toimesta. Erota en halua ja rikkoa perhettä.
.
Kuten sanottu, minulla on tämä ajatus tullut päähän nyt erityisesti vuoden alussa melkein pelottavalla voimalla. Mieluiten haluaisin avoimen suhteen tai parinvaihtoa, mutta mieheni ole suostu, olen niitä ehdottanut jo.Hyvin vaikea tilanne, en tiedä, kumman puolesta löisin vetoa, että tulenko pettämään vai en.
N48
Aiemmassa kommentissa joku kirjoitti pitkällisesti intohimon herättämisestä oman puolison kanssa. Se ei meidän tapauksessamme ehkä onnistu enää. Tuntuu siltä, että jotta mieheni haluaisi minua, minun täytyy tekeytyä joksikin toiseksi, vieraaksi naiseksi. Eli rooliasua ja jopa peruukkia. Kaipaan syvästi sitä, että sellainen mies, jota minäkin haluan, haluaisi minua minuna itsenäni.
N48N48, voisitko kokea olevasi oma itsesi pienillä mausteilla. Ellei käytössäsi jo ole, voisitko harkita hankkia sukat ja sukkanauhat. Seksipalstalla on jo pitkään käyty keskustelua rakastelusta kengät jalassa. Käsittääkseni kokeilleiden kommentit ovat olleet pääsääntöisesti erittäin positiivisia. Nainen virittäytyy tunnelmaan sääriään sukilla somistaessaan ja korkkareita tai saapikkaita sovittaessaan.
t. nimimerkillä korkkarit kattoon ; )
En voi, jos mies ei pysty seksiin kanssani ilman asuja joka ikinen kerta, vuodesta toiseen.
N48
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattanee miettiä asiaa myös sen kannalta, että miltä asia tuntuisi, jos mies kertoisi sulle vastaavan. Haluaa seksiä juuri tietyn kanssa, jonka suuntaan on myös tunteita. Olisiko tämä sinulle ok? Olisiko se ok, jos mies tekisi sen tietämättäsi?
Itse ajattelen, että sitä intohimoa voi saada takaisin pienillä teoilla. Esimerkiksi mieheni hiljan kertoi minulle, että tuntuu pahalta, kun en aamulla huomioi "mitenkään". Hän toivoi, että halaisin aamulla enkä heti herätyskellon soitua hyppäisi pois. Pieni juttu, joka jatkuessaan saattaa muuttaa koko suhteen ja sen millainen tunne sinulla suhteesta on. Mitä jos kävisit miehesi kanssa keskustelun siitä millä pienillä teoilla voisitte parantaa suhdettanne? Mitä jos miettisit mikä tekisi sinun ja miehesi suhteesta paremman? Mitä kaipaat häneltä, muttet saa tai ehkä saat tuolta toiselta mieheltä? Onko se se, että miehesi oikeasti kuuntelisi kun kerrot päivästäsi. Tai se, että hän hipaisisi sinua olkapäältä ohittaessaan? Ja mitä sinä voisit tehdä miehellesi. Kannattaa tutustua myös rakkauden kieliin ja siihen, mikä on oma ja mikä miehen kieli.
Ennenkaikkea minusta kannattaa miettiä sitä miltä asiat tuntuvat toisesta. Minä vousin kyllä sallia miehelle myös ne rakastajat toki samalla myös itselleni. Tiedän kuitenkin että puoliso ei ajattele asiasta samalla tavalla eikä minulla ole mitään tarvetta tai syytä loukata hänen tunteitaan salasuhteella.
Niinpä, mielestäni ok kysyä kumppanin mielipidettä, mutta jos vastaus on ei niin sitten ei ole reilua mennä ja tehdä salaa ja vielä sanoa, että olen sitoutunut ja väkitän kumppanistani. Tarkoittaa vain ettei halua luopua nykyisestä elämästään, mutta kumppani ei kyllä ole rakas. Erotilastoihin pääryminwn olisi silloin parempi jos ei kerran saa suhdettaan toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mulla on ihan samanlaisia ajatuksia. Vuodenvaihde sai jonkun palikan siirtymään päässäni ja nyt musta tuntuu, että tänä vuonna saatan pettää.
Tilanne on muutoin samantyyppinen kuin sinullakin, että olen ihastunut toiseen, joka on varattu ja jonka olen tuntenut vuosia. Haluaisin pelkkää seksiä ja vain hetken, en uutta vakavaa suhdetta.
Toisaalta mieheni on hyvin mustasukkainen. Hän ei kuitenkaan enää tunnu haluavan minua enää oikeasti ja varmaan haluan siksi kokea olevani himottu ja haluttu jonkun toisen toimesta. Erota en halua ja rikkoa perhettä.
.
Kuten sanottu, minulla on tämä ajatus tullut päähän nyt erityisesti vuoden alussa melkein pelottavalla voimalla. Mieluiten haluaisin avoimen suhteen tai parinvaihtoa, mutta mieheni ole suostu, olen niitä ehdottanut jo.Hyvin vaikea tilanne, en tiedä, kumman puolesta löisin vetoa, että tulenko pettämään vai en.
N48
No ei ihme, ettei miehesi sinua halua, kun parinvaihtoa olet jo ehdottanut. Itse jättäisin naisen, jos edes sellaista ehdoittaisi.
Maailmassa on kyllä paljon miehiä, jotka olisivat innoissaan parinvaihdosta.
MJoo miehiä, joille parisuhde = seksisuhde.
Minä naisena haluan pelkän seksisuhteen! En ikinä ymmärrä näitä, joiden mielestä parisuhde on perustavaa laatua muuta kuin seksisuhde.
Ja mikä siinä sinulle on ongelma? Seksin saaminen vai rehellisyys?
Siis mikä ongelma?
Minä haluan miehestä seksiä, en kotileikkiä tai perheenperustamista, mikä on jo koettu, enkä läheisyyttä, kun viihdyn itsekseni.
Sinilla se ongelma tuntuu olevan, kun et voi ajatella, että kaikki eivät haluaisi vakavaa parisuhdetta, vaan oikeasti haluavat vain seksiä.
Sanoit ettet ymmärrä niitä, joiden mielestä parisuhde on muuta kuin seksisuhde, joten mitään järkevää perustetta ei minkään tyyppiselle avoimelle suhteelle ole, mistä tässä on keskusteltu. Ei mulle ole siinä mitään ongelmaa, jos harrastat vain seksisuhteita, mutta se ei ole tässä keskustelunaihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mulla on ihan samanlaisia ajatuksia. Vuodenvaihde sai jonkun palikan siirtymään päässäni ja nyt musta tuntuu, että tänä vuonna saatan pettää.
Tilanne on muutoin samantyyppinen kuin sinullakin, että olen ihastunut toiseen, joka on varattu ja jonka olen tuntenut vuosia. Haluaisin pelkkää seksiä ja vain hetken, en uutta vakavaa suhdetta.
Toisaalta mieheni on hyvin mustasukkainen. Hän ei kuitenkaan enää tunnu haluavan minua enää oikeasti ja varmaan haluan siksi kokea olevani himottu ja haluttu jonkun toisen toimesta. Erota en halua ja rikkoa perhettä.
.
Kuten sanottu, minulla on tämä ajatus tullut päähän nyt erityisesti vuoden alussa melkein pelottavalla voimalla. Mieluiten haluaisin avoimen suhteen tai parinvaihtoa, mutta mieheni ole suostu, olen niitä ehdottanut jo.Hyvin vaikea tilanne, en tiedä, kumman puolesta löisin vetoa, että tulenko pettämään vai en.
N48
Aiemmassa kommentissa joku kirjoitti pitkällisesti intohimon herättämisestä oman puolison kanssa. Se ei meidän tapauksessamme ehkä onnistu enää. Tuntuu siltä, että jotta mieheni haluaisi minua, minun täytyy tekeytyä joksikin toiseksi, vieraaksi naiseksi. Eli rooliasua ja jopa peruukkia. Kaipaan syvästi sitä, että sellainen mies, jota minäkin haluan, haluaisi minua minuna itsenäni.
N48N48, voisitko kokea olevasi oma itsesi pienillä mausteilla. Ellei käytössäsi jo ole, voisitko harkita hankkia sukat ja sukkanauhat. Seksipalstalla on jo pitkään käyty keskustelua rakastelusta kengät jalassa. Käsittääkseni kokeilleiden kommentit ovat olleet pääsääntöisesti erittäin positiivisia. Nainen virittäytyy tunnelmaan sääriään sukilla somistaessaan ja korkkareita tai saapikkaita sovittaessaan.
t. nimimerkillä korkkarit kattoon ; )
Mutta silloinhan hän ei saisi olla omana itsenään. Täytyy kelvata se mikä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan noita avoimen suhteen yhteisöjä kokeiltu, mutta sukupuolitaudit sairastuttivat niissä ihmiset.
Evoluutio on opettanut, että yksiavioisuus kannattaa. Näin sukupuolitaudit pysyvät aisoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi elät parisuhteessa, jollet kykene sitoutumaan täysin kumppaniisi? Tiesitkö, että intohimo uuteen ihmiseen hälvenee aivan kuten mieheesikin? Koska hormonit. Kyse on vain aivokemioista. Mikset herättelisi intohimoa mieheesi uudestaan? En vain millään ymmärrä tällaisia ihmisiä, jotka juoksevat noin sokeasti hormonitoimintansa ohjaamana.. Parisuhde vaatii TYÖTÄ, myös (ja ennen kaikkea!) sen seksuaalinen puoli.
Luitko ollenkaan tekstiäni?
Olen sitoutunut parisuhteeseeni. En halua enkä aio erota. En usko elämänkumppanin vaihtamiseen aina, kun joku toinen ihminen kiinnostaa ja kiihottaa.
Intohimon ylläpitäminen saman ihmisen kanssa vuosikymmeniä on kuitenkin totaalisen mahdotonta. Tätä myös tukee myös monet tutkimukset. Intohimon kuuluukin väistyä, muutoin ei pysty toimimaan normaalissa arjessa järkevästi. Niin rakkaus vain toimii.
Ainoa ratkaisu ilman eroa on siis elää ilman intohimoa. Ei kuulosta kovin hyvältä vaihtoehdolta. Tosin jos olet keksinyt jonkin taikakonstin, jolla intohimo syttyy samaan tuttuun kumppaniin uudestaan, olisin kiinnostunut kuulemaan. Olet varmastikin jo todella rikas ja kuuluisa, sillä tuolle konstille on olemassa miljardimarkkinat ympäri maailmaa. Jaa se toki!
AP
Höpö höpö. Intohimo säilyy kyllä kun sitä ruokitaan. Jos näin ei ole, on rehellisempää erota ja sitten etsiä se uusi kumppani. Miksi ihmeessä haluaisit jatkaa kulussiliittoa miehen kanssa ,jota et halua.
Intohimo saattaa säilyä, jos sitä ruokkii, mutta se on äärimmäisen epätodennäköistä ja suurimmassa osassa suhteita mahdotonta. Tällainen käsitys elää lähinnä prinsessasaduissa ja naistenlehdissä, joissa elämän ylin muoto on elämänpituinen parisuhde. Sitä mielikuvaa ruokitaan kaiken maailman höpökäsityksillä ikuisesta intohimosta ja rakastumisesta "kunhan suhdetta vaan hoitaa". Jos se ei onnistu, pitää ehdottomasti olla sarjamonogamiassa, mutta ei missään nimessä myöntää tai hyväksyä, ettei sen yhden ainoan suhteen edes tarvitse tarjota kaikkea - seksuaalista ja muuta kumppanuutta. Sellaiset parit, jotka sallivat seksin ulkopuolella, tuomitaan jyrkästi ja heidän halutaan eroavan, kun eihän sellainen nyt ole sopivaa eikä tue käsitystä siitä, miten kaikkien kuuluu elää.
Todellisuudessa tämä maailma on täynnä hyviä parisuhteita, joista ei haluta erota, mutta joista erotiikka ja intohimo on poistunut. Jotkut heistä ovat ratkaisseet asian ulkopuolisilla suhteilla niin, että molemmat ovat asiasta tietoisia. Joskus toinen ei ole tietoinen, eikä asiasta voi hänelle edes puhua. Etenkin, jos toisen omakin seksuaalisuus in sammunut eikä seksiä enää halua kenenkään kanssa. Tällöin vaaditaan ja oletetaan, että toinenkin sammuttaa omansa ja sitä pidetään "todisteena rakkaudesta". Seksuaalisuus ei kuitenkaan tietoisella päätöksellä sammu, eikä sen toteuttamiseen ikuisesti siitä masturbointikaan. Lopptuloksena joko pettäminen tai katkeroituminen. Olisi helpompaa, jos tästäkin voisi avoimesti keskustella ilman, että kumppani ottaa sen heti henkilökohtaisena loukkauksena ja suuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi elät parisuhteessa, jollet kykene sitoutumaan täysin kumppaniisi? Tiesitkö, että intohimo uuteen ihmiseen hälvenee aivan kuten mieheesikin? Koska hormonit. Kyse on vain aivokemioista. Mikset herättelisi intohimoa mieheesi uudestaan? En vain millään ymmärrä tällaisia ihmisiä, jotka juoksevat noin sokeasti hormonitoimintansa ohjaamana.. Parisuhde vaatii TYÖTÄ, myös (ja ennen kaikkea!) sen seksuaalinen puoli.
Luitko ollenkaan tekstiäni?
Olen sitoutunut parisuhteeseeni. En halua enkä aio erota. En usko elämänkumppanin vaihtamiseen aina, kun joku toinen ihminen kiinnostaa ja kiihottaa.
Intohimon ylläpitäminen saman ihmisen kanssa vuosikymmeniä on kuitenkin totaalisen mahdotonta. Tätä myös tukee myös monet tutkimukset. Intohimon kuuluukin väistyä, muutoin ei pysty toimimaan normaalissa arjessa järkevästi. Niin rakkaus vain toimii.
Ainoa ratkaisu ilman eroa on siis elää ilman intohimoa. Ei kuulosta kovin hyvältä vaihtoehdolta. Tosin jos olet keksinyt jonkin taikakonstin, jolla intohimo syttyy samaan tuttuun kumppaniin uudestaan, olisin kiinnostunut kuulemaan. Olet varmastikin jo todella rikas ja kuuluisa, sillä tuolle konstille on olemassa miljardimarkkinat ympäri maailmaa. Jaa se toki!
AP
Höpö höpö. Intohimo säilyy kyllä kun sitä ruokitaan. Jos näin ei ole, on rehellisempää erota ja sitten etsiä se uusi kumppani. Miksi ihmeessä haluaisit jatkaa kulussiliittoa miehen kanssa ,jota et halua.
Intohimo saattaa säilyä, jos sitä ruokkii, mutta se on äärimmäisen epätodennäköistä ja suurimmassa osassa suhteita mahdotonta. Tällainen käsitys elää lähinnä prinsessasaduissa ja naistenlehdissä, joissa elämän ylin muoto on elämänpituinen parisuhde. Sitä mielikuvaa ruokitaan kaiken maailman höpökäsityksillä ikuisesta intohimosta ja rakastumisesta "kunhan suhdetta vaan hoitaa". Jos se ei onnistu, pitää ehdottomasti olla sarjamonogamiassa, mutta ei missään nimessä myöntää tai hyväksyä, ettei sen yhden ainoan suhteen edes tarvitse tarjota kaikkea - seksuaalista ja muuta kumppanuutta. Sellaiset parit, jotka sallivat seksin ulkopuolella, tuomitaan jyrkästi ja heidän halutaan eroavan, kun eihän sellainen nyt ole sopivaa eikä tue käsitystä siitä, miten kaikkien kuuluu elää.
Todellisuudessa tämä maailma on täynnä hyviä parisuhteita, joista ei haluta erota, mutta joista erotiikka ja intohimo on poistunut. Jotkut heistä ovat ratkaisseet asian ulkopuolisilla suhteilla niin, että molemmat ovat asiasta tietoisia. Joskus toinen ei ole tietoinen, eikä asiasta voi hänelle edes puhua. Etenkin, jos toisen omakin seksuaalisuus in sammunut eikä seksiä enää halua kenenkään kanssa. Tällöin vaaditaan ja oletetaan, että toinenkin sammuttaa omansa ja sitä pidetään "todisteena rakkaudesta". Seksuaalisuus ei kuitenkaan tietoisella päätöksellä sammu, eikä sen toteuttamiseen ikuisesti siitä masturbointikaan. Lopptuloksena joko pettäminen tai katkeroituminen. Olisi helpompaa, jos tästäkin voisi avoimesti keskustella ilman, että kumppani ottaa sen heti henkilökohtaisena loukkauksena ja suuttuu.
Eihän nyt parisuhde voi olla hyvä, jos erotiikka ja intohimo on poistunut. Ei millään.
Vierailija kirjoitti:
Ap sitoutuu parisuhteeseen, mutta suunnitelee panosuhdetta. Minusta kuulostaa aika ristiriitaiselta.
Pidän edelleen hienona provona, koska sukupuolet noin. Jos aloitus olisi miesnäkökulmasta, niin tikarit ja kivet olisivat jo lentäneet sakeina.
Mutta mielenkiintoista viihdettähän tämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP tässä. Aika monella menee puurot ja vellit sekaisin, eikä ihme. Tilanteeni ei ole mitenkään selkeä.
En halua salasuhdetta, sillä valehtelu ja pettäminen on väärin. Siksi en ole tehnyt koskaan liiton ulkopuolella mitään pussailua kummempaa. En kaipaa jännitystä, kaipaan intohimoa. Ja haluan sitäkin nimenomaan turvallisesti, tunteiden kera. Täysin tunteeton baaripano ei kiinnosta minua vähääkään. Niinpä kaikki hu*raksi ja petturiksi huutelut menee ihan ohi, anteeksi vaan. :) Olen myös yli nelikymppinen ja todellakin ollut saman miehen kanssa 20 vuotta. Ja aion myös olla hänen kanssaan elämäni loppuun asti.
Kuten otsikkokin kuuluu, harkitsen kuitenkin elämäntilannetta, jossa aviomiehen lisäksi minulla olisi rakastaja. Ihan avoimesti ja luvallisesti. Aluksi rakastaja olisi kenties tämä kertomani mies, myöhemmin ehkä joku toinen. Sillä intohimo häipyy ja kuluu loppuu myös sen rakastajan kanssa, sehän on päivänselvää ja juuri pointtini kaikessa tässä. Ilman tunteita ei kuitenkaan ole sitä hyvää seksiäkään.
Myös miehelleni sallisin saman, sehän on tullut jo selväksi. Ja sekin on ihan normaalia, että ihastus syntyy ensin, sitten vasta tarve toimia. Niinpä asiat todellakin voisivat myös hänellä edetä niin, että sopiva rakastajatar olisi jo valmiina. Hullumpaahan se olisi, jos hän sanoisi, että aikoo nyt alkaa vasta etsimään sitä toista naista, eikö?
Tunteet toista miestä kohtaan eivät ole pois mieheltäni, sillä uskon todellakin, että useampaakin voi rakastaa, ehkä vain hieman eri tavoin. Kukaan ei kyseenalaista rakkauden jakamista kaikissa muissa tilanteissa (esim. muu perhe, sukulaiset, ystävät jne), mutta yhtäkkiä romanttinen rakkaus onkin mahdollinen vain yhteen kohteeseen kerrallaan? Koko ajatuskin on minusta ihan pöhkö. Ja sen kumoaa myös se fakta, että myös liitoissa ihastutaan. Yleensä silloin "kuuluu" joko taistella itsensä irti ihastumisen tunteista ja tyytyä kumppaniinsa tai sitten samantien erota. Kumpikin on minusta ihan turhaa, kun elämää voisi elää niin paljon monipuolisemminkin.
Tekisi mieli sanoa, että etenkin naiset on niin vahvasti aivopesty tähän utopistiseen ajatukseen kaikkivoipaisesta rakkaudesta raskauksien ja myöhemmin tautien pelossa, ettei monikaan rohkene sitä kyseenalaistaa.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan intohimoa haettiin kodin ulkopuolelta, vaikka sitä olisi ollut kotonakin. Näin tekivät erityisesti miehet, mutta varmasti myös naiset. Skandaaleja varmasti sattui, mutta monet liitot olivat myös pitkiä ja onnellisia siksi, että kaikki tarpeet eivät olleet yhden ihmisen varassa. Nykyliitot eivät kestä, koska yksi ihminen ei voi ikuisesti riittää. Ja joka näin väittää, on lapsellinen ja idealistinen, eikä ole elänyt riittävän pitkään saman henkilön kanssa.
En allekirjoita viestiäsi. Itse olen kokenut samaan ihmiseen rakastumisen ja hullaantumisen uudelleen. Seksi on nykyään niin upeaa ja sitä on usein - vaikka takana on 15 vuotta yhdessä ja kolme lasta tässä kasvatettavana.
Ero ei olisi ollut hyvä ratkaisu, vaan päätimme löytää intohimon uudelleen. Siihen pitää nähdä vaivaa, järjestää aikaa yms. Kokeilkaapa vaikka kiihkeää viestittelyä o m a n aviopuolison kanssa.
Aiemmin ajattelin kuten sinä tai ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattanee miettiä asiaa myös sen kannalta, että miltä asia tuntuisi, jos mies kertoisi sulle vastaavan. Haluaa seksiä juuri tietyn kanssa, jonka suuntaan on myös tunteita. Olisiko tämä sinulle ok? Olisiko se ok, jos mies tekisi sen tietämättäsi?
Itse ajattelen, että sitä intohimoa voi saada takaisin pienillä teoilla. Esimerkiksi mieheni hiljan kertoi minulle, että tuntuu pahalta, kun en aamulla huomioi "mitenkään". Hän toivoi, että halaisin aamulla enkä heti herätyskellon soitua hyppäisi pois. Pieni juttu, joka jatkuessaan saattaa muuttaa koko suhteen ja sen millainen tunne sinulla suhteesta on. Mitä jos kävisit miehesi kanssa keskustelun siitä millä pienillä teoilla voisitte parantaa suhdettanne? Mitä jos miettisit mikä tekisi sinun ja miehesi suhteesta paremman? Mitä kaipaat häneltä, muttet saa tai ehkä saat tuolta toiselta mieheltä? Onko se se, että miehesi oikeasti kuuntelisi kun kerrot päivästäsi. Tai se, että hän hipaisisi sinua olkapäältä ohittaessaan? Ja mitä sinä voisit tehdä miehellesi. Kannattaa tutustua myös rakkauden kieliin ja siihen, mikä on oma ja mikä miehen kieli.
Ennenkaikkea minusta kannattaa miettiä sitä miltä asiat tuntuvat toisesta. Minä vousin kyllä sallia miehelle myös ne rakastajat toki samalla myös itselleni. Tiedän kuitenkin että puoliso ei ajattele asiasta samalla tavalla eikä minulla ole mitään tarvetta tai syytä loukata hänen tunteitaan salasuhteella.
Niinpä, mielestäni ok kysyä kumppanin mielipidettä, mutta jos vastaus on ei niin sitten ei ole reilua mennä ja tehdä salaa ja vielä sanoa, että olen sitoutunut ja väkitän kumppanistani. Tarkoittaa vain ettei halua luopua nykyisestä elämästään, mutta kumppani ei kyllä ole rakas. Erotilastoihin pääryminwn olisi silloin parempi jos ei kerran saa suhdettaan toimimaan.
Avoinsuhde voi olla toimiva kun kaikki suhteen osapuolet sen hyväksyy, salasuhe ei sellainen ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi elät parisuhteessa, jollet kykene sitoutumaan täysin kumppaniisi? Tiesitkö, että intohimo uuteen ihmiseen hälvenee aivan kuten mieheesikin? Koska hormonit. Kyse on vain aivokemioista. Mikset herättelisi intohimoa mieheesi uudestaan? En vain millään ymmärrä tällaisia ihmisiä, jotka juoksevat noin sokeasti hormonitoimintansa ohjaamana.. Parisuhde vaatii TYÖTÄ, myös (ja ennen kaikkea!) sen seksuaalinen puoli.
Luitko ollenkaan tekstiäni?
Olen sitoutunut parisuhteeseeni. En halua enkä aio erota. En usko elämänkumppanin vaihtamiseen aina, kun joku toinen ihminen kiinnostaa ja kiihottaa.
Intohimon ylläpitäminen saman ihmisen kanssa vuosikymmeniä on kuitenkin totaalisen mahdotonta. Tätä myös tukee myös monet tutkimukset. Intohimon kuuluukin väistyä, muutoin ei pysty toimimaan normaalissa arjessa järkevästi. Niin rakkaus vain toimii.
Ainoa ratkaisu ilman eroa on siis elää ilman intohimoa. Ei kuulosta kovin hyvältä vaihtoehdolta. Tosin jos olet keksinyt jonkin taikakonstin, jolla intohimo syttyy samaan tuttuun kumppaniin uudestaan, olisin kiinnostunut kuulemaan. Olet varmastikin jo todella rikas ja kuuluisa, sillä tuolle konstille on olemassa miljardimarkkinat ympäri maailmaa. Jaa se toki!
AP
Höpö höpö. Intohimo säilyy kyllä kun sitä ruokitaan. Jos näin ei ole, on rehellisempää erota ja sitten etsiä se uusi kumppani. Miksi ihmeessä haluaisit jatkaa kulussiliittoa miehen kanssa ,jota et halua.
Odotan yhä niitä käytännön vinkkejä intohimon ylläpitoon. :)
Ja olet kyllä ihan väärässä suhteeni: nimenomaan haluan miestäni kumppanina, puolisona, ystävänä, kaiken arjen tasavertaisena jakajana. Meillä on myös seksiä, mutta ei intohimoista sellaista. Seksi on kuitenkin äärimmäisen vähäpätöinen asia kaiken muun yhteensopivuuden rinnalla. Tämä on siis hyvin pitkälti järkiliitto ja onnellinen sellainen. En todellakaan halua erota vain sen takia, että koen vetovoimaa johonkin toiseenkin. Ylipäätään en ymmärrä, miksi ihmiset eroavat jatkuvasti ja niin helposti. Erot aiheuttavat paljon pahaa etenkin lapsille niin monella tapaa, etten todellakaan edes harkitse eroa.
Mutta ei meidän kannata jatkaa väittelyä, sillä et ymmärrä minua, enkä voi sanoa mitään, joka pääsi kääntäisi. Ja se on ihan ok, sinulla on oikeus ajatella tavallasi, aivan kuten minulla omalla tavallani. Tiedän asia on vaikea ja tämän hetken maailmassa vieras ja "uusi". Tiedän senkin, että herätän vastustusta näine ajatuksiani, ja sekin on ihan ok.
Haluaisin kuitenkin yhä kuulla kokemuksia samassa tilanteessa olevilta.
Ymmärrän hyvin AP:n tilanteen. Pitkä parisuhde tosiaan helposti urautuu, myös siellä sängyn puolella. Saattaa olla että kumppanin kanssa ei syystä tai toisesta pysty tai pääse keskustelemaan toiveista ja haaveista, ei vaan saa sanaa suusta. Mutta sitten 'ulkopuolisen' kanssa ei välttämättä ole tällaisia estoja tai toinen vaan saa ne ylittymään. Itsellä oli aikanaan tilanne jossa kaksi liittoonsa tyytymätöntä kohtasi toisensa. Ja voi sitä ilotulitusta kun kumpikin enemmän tai vähemmän avoimesti toi esille kiinnostuksen kohteita keskusteluiden, hankintojen ja kokeilujen myötä. Ulkoa saatu innostus piristi elämää myös kotona. Suhteen avaamisen myötä kumppanin kiinnostus kotona heräsi huomattuaan että kysyntää on muuallakin. Silmiäni avanneen tapahtuneen myötä jäin pohtimaan omaa asemaani ja sitä mitä tulevalta halusin. Päädyin eroamaan kun en kuitenkaan koneut liittoa riittävän toimivaksi. Vuosia katselin ympärilleni kunnes saatoin kokea riittävää yhteensopivuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mulla on ihan samanlaisia ajatuksia. Vuodenvaihde sai jonkun palikan siirtymään päässäni ja nyt musta tuntuu, että tänä vuonna saatan pettää.
Tilanne on muutoin samantyyppinen kuin sinullakin, että olen ihastunut toiseen, joka on varattu ja jonka olen tuntenut vuosia. Haluaisin pelkkää seksiä ja vain hetken, en uutta vakavaa suhdetta.
Toisaalta mieheni on hyvin mustasukkainen. Hän ei kuitenkaan enää tunnu haluavan minua enää oikeasti ja varmaan haluan siksi kokea olevani himottu ja haluttu jonkun toisen toimesta. Erota en halua ja rikkoa perhettä.
.
Kuten sanottu, minulla on tämä ajatus tullut päähän nyt erityisesti vuoden alussa melkein pelottavalla voimalla. Mieluiten haluaisin avoimen suhteen tai parinvaihtoa, mutta mieheni ole suostu, olen niitä ehdottanut jo.Hyvin vaikea tilanne, en tiedä, kumman puolesta löisin vetoa, että tulenko pettämään vai en.
N48
Aiemmassa kommentissa joku kirjoitti pitkällisesti intohimon herättämisestä oman puolison kanssa. Se ei meidän tapauksessamme ehkä onnistu enää. Tuntuu siltä, että jotta mieheni haluaisi minua, minun täytyy tekeytyä joksikin toiseksi, vieraaksi naiseksi. Eli rooliasua ja jopa peruukkia. Kaipaan syvästi sitä, että sellainen mies, jota minäkin haluan, haluaisi minua minuna itsenäni.
N48N48, voisitko kokea olevasi oma itsesi pienillä mausteilla. Ellei käytössäsi jo ole, voisitko harkita hankkia sukat ja sukkanauhat. Seksipalstalla on jo pitkään käyty keskustelua rakastelusta kengät jalassa. Käsittääkseni kokeilleiden kommentit ovat olleet pääsääntöisesti erittäin positiivisia. Nainen virittäytyy tunnelmaan sääriään sukilla somistaessaan ja korkkareita tai saapikkaita sovittaessaan.
t. nimimerkillä korkkarit kattoon ; )Mutta silloinhan hän ei saisi olla omana itsenään. Täytyy kelvata se mikä on.
Käyttäähän tää rouva varmaan vaatteita muutenkin? Vai kuljeskeleeko alasti kylillä koska muuten ei ole omana itsenään?
- ja jos miehelle oma vaimo kelpaa, vaikka sit välillä sukkien kanssa, niin ongelma on varmaan vaan se, ettei mies kelpaa enää naiselle.
Ja jos sukat ja sukkanauhat (entisaikaan muuten täysin normaali, päiväkäytössä ollut vaatetus eikä tarvii mennä edes kauhean paljon taaksepäin ajassa) on kauhistus, niin taitaa olla vaan tekosyiden etsintää sille että voisi mennä peittoa vieraan kanssa heiluttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi elät parisuhteessa, jollet kykene sitoutumaan täysin kumppaniisi? Tiesitkö, että intohimo uuteen ihmiseen hälvenee aivan kuten mieheesikin? Koska hormonit. Kyse on vain aivokemioista. Mikset herättelisi intohimoa mieheesi uudestaan? En vain millään ymmärrä tällaisia ihmisiä, jotka juoksevat noin sokeasti hormonitoimintansa ohjaamana.. Parisuhde vaatii TYÖTÄ, myös (ja ennen kaikkea!) sen seksuaalinen puoli.
Luitko ollenkaan tekstiäni?
Olen sitoutunut parisuhteeseeni. En halua enkä aio erota. En usko elämänkumppanin vaihtamiseen aina, kun joku toinen ihminen kiinnostaa ja kiihottaa.
Intohimon ylläpitäminen saman ihmisen kanssa vuosikymmeniä on kuitenkin totaalisen mahdotonta. Tätä myös tukee myös monet tutkimukset. Intohimon kuuluukin väistyä, muutoin ei pysty toimimaan normaalissa arjessa järkevästi. Niin rakkaus vain toimii.
Ainoa ratkaisu ilman eroa on siis elää ilman intohimoa. Ei kuulosta kovin hyvältä vaihtoehdolta. Tosin jos olet keksinyt jonkin taikakonstin, jolla intohimo syttyy samaan tuttuun kumppaniin uudestaan, olisin kiinnostunut kuulemaan. Olet varmastikin jo todella rikas ja kuuluisa, sillä tuolle konstille on olemassa miljardimarkkinat ympäri maailmaa. Jaa se toki!
AP
Höpö höpö. Intohimo säilyy kyllä kun sitä ruokitaan. Jos näin ei ole, on rehellisempää erota ja sitten etsiä se uusi kumppani. Miksi ihmeessä haluaisit jatkaa kulussiliittoa miehen kanssa ,jota et halua.
Intohimo saattaa säilyä, jos sitä ruokkii, mutta se on äärimmäisen epätodennäköistä ja suurimmassa osassa suhteita mahdotonta. Tällainen käsitys elää lähinnä prinsessasaduissa ja naistenlehdissä, joissa elämän ylin muoto on elämänpituinen parisuhde. Sitä mielikuvaa ruokitaan kaiken maailman höpökäsityksillä ikuisesta intohimosta ja rakastumisesta "kunhan suhdetta vaan hoitaa". Jos se ei onnistu, pitää ehdottomasti olla sarjamonogamiassa, mutta ei missään nimessä myöntää tai hyväksyä, ettei sen yhden ainoan suhteen edes tarvitse tarjota kaikkea - seksuaalista ja muuta kumppanuutta. Sellaiset parit, jotka sallivat seksin ulkopuolella, tuomitaan jyrkästi ja heidän halutaan eroavan, kun eihän sellainen nyt ole sopivaa eikä tue käsitystä siitä, miten kaikkien kuuluu elää.
Todellisuudessa tämä maailma on täynnä hyviä parisuhteita, joista ei haluta erota, mutta joista erotiikka ja intohimo on poistunut. Jotkut heistä ovat ratkaisseet asian ulkopuolisilla suhteilla niin, että molemmat ovat asiasta tietoisia. Joskus toinen ei ole tietoinen, eikä asiasta voi hänelle edes puhua. Etenkin, jos toisen omakin seksuaalisuus in sammunut eikä seksiä enää halua kenenkään kanssa. Tällöin vaaditaan ja oletetaan, että toinenkin sammuttaa omansa ja sitä pidetään "todisteena rakkaudesta". Seksuaalisuus ei kuitenkaan tietoisella päätöksellä sammu, eikä sen toteuttamiseen ikuisesti siitä masturbointikaan. Lopptuloksena joko pettäminen tai katkeroituminen. Olisi helpompaa, jos tästäkin voisi avoimesti keskustella ilman, että kumppani ottaa sen heti henkilökohtaisena loukkauksena ja suuttuu.
Eihän nyt parisuhde voi olla hyvä, jos erotiikka ja intohimo on poistunut. Ei millään.
Se nyt ei yksinkertaisesti ole sinun päätöksesi vaan niiden ihmisten, ketkä siinä suhteessa ovat. Ja kerran moni heistä näin kuvailee suhdettaan niin sitten se on näin, vaikka huutelisit ulkopuolelta mitä.
Muistan kun yksi mies totesi kerran: A i n a tulee ongelmia kun aloittaa suhteen toiseen jos on avioliitossa tms.
Eli. J o s haluat intohimoa, kylkiäisenä saat ongelmia. Ongelmia, joiden olemassaolosta et tiennytkään.
Toinenkin asia on. Jos vaikka oma miehesi kuolisi äkillisesti. Kuolema on sellainen viimeinen katumisen ja syyllisyyden suljettu portti jäljellejääneille. A i k a on se juttu siinä. Miksi vietin aikaa jonkun toisen kanssa, nyt hän, oma mies on poissa, enkä voi enää sanoa hänelle mitään. Voin sanoa, mutta vastausta en saa.
Ongelma-asiat voivat olla näinkin isoja. Voivat jättää viiltävän katumisen ja syyllisyyden tunteen pariksikymmeneksi vuodeksi.
Hyvä että kysyit.