Aviomies + rakastaja

Vierailija kirjoitti:

Pattayalla nähdään. kirjoitti:

Jos vaimoni 20 vuoden suhteen jälkeen tulisi kertomaan, että on suudellut jonkun toisen jampan kanssa niin auttaisin häntä pakkaamaan tavarat ja potkisin ulosmennessä perseelle vauhtia.

Arvatkaa mikä on parasta?

Avioehto!

Täytyy kyllä todeta naisena, että samoin. Uskollisuus ja luottamus on minulle olennaisia asioita suhteessa sen lisäksi että minulle seksi on niin intiimi ja tärkeä asia ettei sitä oman suhteen ulkopuolelle jaella.

Komppaan tätä, kyllä 20 v on aika pitkä hautoa mitään pikkusalaisuuksia ja "odotella rikoksen vanhenevan". Että mitähän muuta on jäänyt kertomatta. Muutenkin ottaisin toisen naisen suutelun aika raskaasti vaikka siinä tapauksessa voisin harkita suhteen jatkamista. Jos toiseen naiseen olisi suhde niin en koskaan. Olen itse sitoutunut rakastamaan ja kunnioittamaan miestäni ja sen pitää olla niin molemmin puolin. Miettikää muuten niitä salasuhteita, joista syntyy lapsi! Hyi mikä tilanne! Ja mikä onneton lähtökohta kyseisen lapsen elämään :( Eikä sellaista "vain tapahdu" niinkuin av:ssa kun "petetään vahingossa". Se tapahtuu jos sen antaa tapahtua, ei selityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt emäntä teet niin, että kerrot avoimesti miehellesi, että olet pitänyt peliä toisenkin miehen kanssa ja haluat häneltä enemmänkin. Ole suoraselkäinen ja avoin. Tuollainen selän takana oleva salamyhkäisyys on pers..stä. Ja myös sen ihastuksesi olisi syytä kertoa puolisolleen.

On ihan ok olla muidenkin kuin oman kumppanin kanssa JOS siitä sovitaan yhdessä kumppanin kanssa.

Reilu peli pitää olla!

T. Avoimessa suhteessa (yhteisellä sopimuksella) oleva mies

Tämä. Joko ollaan yhteisellä sopimuksella uskollisia tai kaikkien yhteisellä sopimuksella avoimesti uskottomia . Jos jälkimmäiseen ei pystytä , erotaan ja sen jälkeen ollaan vapaita panemaan kaikkea mikä liikkuu.

T.Täysin uskollisesti ja intohimoisesti suhteessa oleva nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, tässä tulee vähän kommenttia toiselta puolen aitaa. Olen itse hyvin samankaltaisessa tilanteessa, siis voisin olla tuo ihastuksesi, eli jännityssuhteeseen haikailemasi toinen mies. En sitä toki ole yksityiskohtien perusteella, mutta olen päätynyt vastaavaan asetelmaan erään naisen kanssa. On selvästi molemminpuolista kiinnostusta ja väreilyä, kummallakin kotona aika kuivakkaa. 

Nykytilanne, jossa ollaan hyvissä ja avoimissa väleissä, on pieni jännite ja voidaan jakaa asioita, arkoja ja tärkeitäkin, on mukava ja kutkuttava. Se ei ole pettämistä mielestäni niin kauan kuin kumpikin pitää tunteensa tai himonsa visusti omana tietonaan eikä aleta yhdessä tunnustamaan toisillemme ihastusta ja suunnittelemaan mitään. Huolimatta aiemmasta pussailusta, joka menee vielä tarvittaessa vahingon piikkiin. Sen pienen askeleen ottaminen, että alettaisiin avoimesti ja harkiten romanttisesti leperrellä, saati järkätä tapaamista, joka voisi johtaa kemiamme tuntien ihan mihin tahansa jopa ilman kykyä itsemme hallita asiaa, on erittäin tarkasti harkittava. Kyseessä voi olla kohtalokas ja peruuttamaton muutos kunnon perhosefektillä, vaikka tekona itsessään tuntuisi pieneltä ja varsin harmittomalta. Paitsi että voimme sormia napsauttamalla päätyä pettämään kumpikin puolisoitamme, joka jo sinänsä voi tuottaa suuren onnettomuuden, niin sitä ei voi ennakoida, millaisiksi tunteet tuossa kehittyvät. Jos annamme sille mahdollisuuden, entäpä jos käykin niin että rakastumme aivan päätä pahkaa toisiimme, oikein sillä järjettömimmällä mahdollisella tavalla? Edellytykset ovat olemassa, vaikkei mikään tietenkään ole ennalta sanottu.

Se, mikä pitäisi ennakkoon hyvin huolella miettiä on sitten se, mitä tehdä, jos molemminpuolinen rakastuminen lyö päälle. Selviääkö siitä itse kukin koskaan yli, ja paljonko mielipahaa se itselle ja muille aiheuttaa. Pitää varautua siihen, että jos päättää jatkaa oman perheen kanssa, niin meidän välimme katkennevat ikiajoiksi ja täysin. Tai sitten pitää olla valmis mullistamaan kahden perheen kaikkien jäsenten elämät ja ottaa erot ja etsiä käytännöllinen (voi olla haastavaa näissä elämäntilanteissa) keino jatkossa toteuttaa suhdetta jotenkin normaalimpaan tapaan seurustelusuhteena jne. Jos päättää jatkaa kuten ennenkin, niin sekin pitää miettiä, kuinka keinotekoiselta se oman puolison kanssa sitten jonkin maailman mullistaneen rakkausmyrskyn jälkeen vasta voi tuntuakin. Se tähän asti perusmukava kaveripuoliso voi jatkossa muuttuakin suorastaan vastenmieliseksi, ihan vaan, koska ei ole se yksi tärkeä, jota miettii ja kaipaa aina vaan. Ja entäpä, jos hurmoksellisen kokeilun jälkeen osapuolet päätyvätkin eri lopputulokseen, toisen rakastuessa palavasti ja toisen todetessa: "Mjääh, on se oma siippa sittenkin parasta tämän taivaan alla, ollaan kavereita vaan, eikä ole kiirettä yhteydenpidolla jatkossa".

Eli siis uhkapeliä tosi korkeilla panoksilla. Mutta joillekin se sopii ja riskien kääntöpuolena tietysti se, että tilanteen jo tultua eteen, voi mahdollisuuden käyttämättä jättäminen myöhemmin olla elämän suurin kaduttava virhe. Jota ei yleensä voi pitkän ajan päästä palata korjaamaan. Naistenlehtitarinoista huolimatta pitkän parisuhteen korjaaminen tylsyyden ja tyytymättömyyden tilasta ei yleensä onnistu vaan se on vain tyytymistä johonkin vähempään kuin todellisuudessa haluaisi ja erkaantumisen alettua, se tuppaa kasvamaan, eli vähitellen tyytymisen ja tyytyväisyyden suhde vain heikkenee. Vähittäin kehittyessään sitä ei huomaa ajoissa, vaan eräänä päivänä iskee shokkina se, että asuu alienin kanssa josta on lähinnä harmia. 

Voi miten hyvin kirjoitettu. Kiitos! Tässä harkinnan aihetta kaikille. Elän juuri tuossa tilanteessa, että rakkausmyrsky tuhosi kaiken, enää emme voi olla tekemisissä ja koko elämä tuntuu täydellisen tyhjältä ilman. Kotona oleva puoliso lähinnä inhottaa.

Solipismi, solipismi, solipismi. Kaiken on tapahduttava niin kuin se parhaaksi on naiselle. Jos ap edes osaisi ajatella miehen parasta, niin ottaisi eron. Mutta ei, naisen kuuluu saada kaikki minkä hän kokee itselleen parhaaksi. Ap:n kirjoitusten mukaan asian pitäisi olla miehen puolelta päivänaselvä. Millainen mies haluaisi olla tuollaisessa järkisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Ap mulla on ihan samanlaisia ajatuksia. Vuodenvaihde sai jonkun palikan siirtymään päässäni ja nyt musta tuntuu, että tänä vuonna saatan pettää.

Tilanne on muutoin samantyyppinen kuin sinullakin, että olen ihastunut toiseen, joka on varattu ja jonka olen tuntenut vuosia. Haluaisin pelkkää seksiä ja vain hetken, en uutta vakavaa suhdetta.

Toisaalta mieheni on hyvin mustasukkainen. Hän ei kuitenkaan enää tunnu haluavan minua enää oikeasti ja varmaan haluan siksi kokea olevani himottu ja haluttu jonkun toisen toimesta. Erota en halua ja rikkoa perhettä.

.

Kuten sanottu, minulla on tämä ajatus tullut päähän nyt erityisesti vuoden alussa melkein pelottavalla voimalla. Mieluiten haluaisin avoimen suhteen tai parinvaihtoa, mutta mieheni ole suostu, olen niitä ehdottanut jo.

Hyvin vaikea tilanne, en tiedä, kumman puolesta löisin vetoa, että tulenko pettämään vai en.

N48

Mitäpä jos et aloittaisi uutta vuotta olemalla selkärangaton pelkuripettäjä vaan eroaisit miehestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

> Aiemmassa kommentissa joku kirjoitti pitkällisesti intohimon herättämisestä oman

> puolison kanssa. Se ei meidän tapauksessamme ehkä onnistu enää. Tuntuu siltä,

> että jotta mieheni haluaisi minua, minun täytyy tekeytyä joksikin toiseksi, vieraaksi naiseksi.

> Eli rooliasua ja jopa peruukkia. Kaipaan syvästi sitä, että sellainen mies, jota minäkin haluan,

> haluaisi minua minuna itsenäni.

> N48

N48, voisitko kokea olevasi oma itsesi pienillä mausteilla. Ellei käytössäsi jo ole, voisitko harkita hankkia sukat ja sukkanauhat. Seksipalstalla on jo pitkään käyty keskustelua rakastelusta kengät jalassa. Käsittääkseni kokeilleiden kommentit ovat olleet pääsääntöisesti erittäin positiivisia. Nainen virittäytyy tunnelmaan sääriään sukilla somistaessaan ja korkkareita tai saapikkaita sovittaessaan.

t. nimimerkillä korkkarit kattoon ; )

En voi, jos mies ei pysty seksiin kanssani ilman asuja joka ikinen kerta, vuodesta toiseen.

N48

Vähääkään en anna periksi joten jatkan hamaan loppuun hammasta purren ja hauskapidon muille jättäen : )

Voitko nyt hieman avata kommenttiasi, vai onko luetunynmärryksessäsi vikaa? Millä tavalla "jätän hauskanpidon muille", jos olen vuosikausia jo käyttänyt seksiasuja joka ikinen kerta seksissä mieheni kanssa? Miten sukkien ehdottaminen minulle olisi minkäänlanen mauste seksiin, jossa on vuosikaudet käytetty niitä sukkia ja huomattavasti paöjon rohkeampia asuja? Tosi kummallista kommentointia sinulta.

N48

Kiitos rakentavasta kommentistasi. Ihan varmasti ajatustesilukemisenymmärryksessäni on vikaa siinä että olet käyttänyt sukkia ja paljon rohkeampiakin asuja. ; )

Miksi sitten jankkaat ja ehdotat koko ajan, että kannattaisi alkaa "käyttää niitä joskus"? Mikä idea siinä o ? Vähän niin kuin ehdottaisit, että jonkun kannattaisi kokeilla muuttamista maalta kaupunkiin, jos hän on asunut koko elämänsä kaupungissa.

N48

Mutta eihän hän ole koskaan muuttanut maalta kaupunkiin, jos on asunut aina kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mulla on ihan samanlaisia ajatuksia. Vuodenvaihde sai jonkun palikan siirtymään päässäni ja nyt musta tuntuu, että tänä vuonna saatan pettää.

Tilanne on muutoin samantyyppinen kuin sinullakin, että olen ihastunut toiseen, joka on varattu ja jonka olen tuntenut vuosia. Haluaisin pelkkää seksiä ja vain hetken, en uutta vakavaa suhdetta.

Toisaalta mieheni on hyvin mustasukkainen. Hän ei kuitenkaan enää tunnu haluavan minua enää oikeasti ja varmaan haluan siksi kokea olevani himottu ja haluttu jonkun toisen toimesta. Erota en halua ja rikkoa perhettä.

.

Kuten sanottu, minulla on tämä ajatus tullut päähän nyt erityisesti vuoden alussa melkein pelottavalla voimalla. Mieluiten haluaisin avoimen suhteen tai parinvaihtoa, mutta mieheni ole suostu, olen niitä ehdottanut jo.

Hyvin vaikea tilanne, en tiedä, kumman puolesta löisin vetoa, että tulenko pettämään vai en.

N48

Aiemmassa kommentissa joku kirjoitti pitkällisesti intohimon herättämisestä oman puolison kanssa. Se ei meidän tapauksessamme ehkä onnistu enää. Tuntuu siltä, että jotta mieheni haluaisi minua, minun täytyy tekeytyä joksikin toiseksi, vieraaksi naiseksi. Eli rooliasua ja jopa peruukkia. Kaipaan syvästi sitä, että sellainen mies, jota minäkin haluan, haluaisi minua minuna itsenäni.

N48

N48, voisitko kokea olevasi oma itsesi pienillä mausteilla. Ellei käytössäsi jo ole, voisitko harkita hankkia sukat ja sukkanauhat. Seksipalstalla on jo pitkään käyty keskustelua rakastelusta kengät jalassa. Käsittääkseni kokeilleiden kommentit ovat olleet pääsääntöisesti erittäin positiivisia. Nainen virittäytyy tunnelmaan sääriään sukilla somistaessaan ja korkkareita tai saapikkaita sovittaessaan.

t. nimimerkillä korkkarit kattoon ; )

Mutta silloinhan hän ei saisi olla omana itsenään. Täytyy kelvata se mikä on.

Käyttäähän tää rouva varmaan vaatteita muutenkin? Vai kuljeskeleeko alasti kylillä koska muuten ei ole omana itsenään?

- ja jos miehelle oma vaimo kelpaa, vaikka sit välillä sukkien kanssa, niin ongelma on varmaan vaan se, ettei mies kelpaa enää naiselle.

Ja jos sukat ja sukkanauhat (entisaikaan muuten täysin normaali, päiväkäytössä ollut vaatetus eikä tarvii mennä edes kauhean paljon taaksepäin ajassa) on kauhistus, niin taitaa olla vaan tekosyiden etsintää sille  että voisi mennä peittoa vieraan kanssa heiluttamaan.

Tämä. Kyllä sitä intohimoa ja vaihtelua saa siihen omaan suhteeseen jos haluaa. Eri roolileikit, eri paikoissa, eritavoin panemalla. Asioista kannattaa jutella ja tutkia muita mahdollisuuksia kuin hankkia panomiehiä lisää. Mikä nyt kelläkin sitä rutiinia rikkoo. En jatkaisi päivääkään avioliittoa mieheni kanssa, mikäli molemmat emme enää haluaisi toisiamme seksuaalisesti. Yhdessä 35 v.

Minä sain käsityksen, että N48 olisi vuosia koittanut herätellä kipinää eri asuleikein hänestä muuten piittaamattoman miehensä kanssa. Toki tässä kuultiin vain naisnäkökulma, mutta minusta kuulosti, ettei haluja saatu vaan kohtaamaan. Jos toinen haluaa harrastaa vaikka erittäin virikkeellistä ja rajua seksiä ja toinen haluaa hienovaraisin elein herätellä puolisoiden välille tunnepitoisen yhteyden ja olla iho ihoa vasten niin tämän parin kiihotuspyrkimykset kuulostavat aika eroavilta niin, että molempien on vaikea päästä kututunnelmaan saman illan aikana ja voi ollakin, etteivät he olleet luotuja toisilleen. Jos erot ovat valtavat niin se voi olla tervettäkin tunnustaa, jotta molemmat ehtivät tahoillaan etsiä sellaisen rakkauden, jonka kanssa sitä työt ei ole aivan mahdittimasti. Tietenkään ihan heti ei pidä lyödä hanskoja tiskiin jos suhteen elpymiseen on edes jitkin mahdollisuudet. Minusta nyt kuutenkin kuulosti, ettei se ukko osannut lämmittää vaimoaan eikä sen silloin tarvitse riittää jos tilanne ei moneen vuoteen edisty. Tässä taisi olla malliesimerkki ihan oikeasta erilleen kasvamisesta ja minusta oli vain oikein, ettei N48 käynyt vieraissa vaan toimi niin oikein kuin tuossa voi.

Tämä on jo kiinnostavaa, kuinka väärin tekstiäni luetaan koko ajan.

Olen kirjoittanut, että mieheni ei taida haluta minua enää, ei että minä en haluaisi miestäni. Eli mieheni ei enää näytä kykenevän seksiin kanssani ilman, että tekeydyn toiseksi ihmiseksi ulkoisesti seksiasuilla ja peruukillakin. Ja että kaipaan sitä tunnetta, että joku mies, jota minäkin haluan, haluaisi minua minuna itsenäni, ei jotain roolihahmoa, jota esitän. Ja siksi pettäminen houkuttaa. Avioliittomme on kuitenkin muuten toimiva ja pitkä ja tuntuisi väärältä hajottaa lapsilta perhe seksin vuoksi.

Eli vastaava tilanne voi olla miten.päin vain, joku mies voisi pohtia vastaavaa, että muuten hyvä suhde, mutta vaimo ei enää halua häntä, eikä suostu avoimeen suhteeseenkaan. Onko perhe niin paljon tärkeämpi, että pitää haudata oma seksuaalisuus sen eteen. Vai alkaako pohtia pettämistä?

N48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, tässä tulee vähän kommenttia toiselta puolen aitaa. Olen itse hyvin samankaltaisessa tilanteessa, siis voisin olla tuo ihastuksesi, eli jännityssuhteeseen haikailemasi toinen mies. En sitä toki ole yksityiskohtien perusteella, mutta olen päätynyt vastaavaan asetelmaan erään naisen kanssa. On selvästi molemminpuolista kiinnostusta ja väreilyä, kummallakin kotona aika kuivakkaa. 

Nykytilanne, jossa ollaan hyvissä ja avoimissa väleissä, on pieni jännite ja voidaan jakaa asioita, arkoja ja tärkeitäkin, on mukava ja kutkuttava. Se ei ole pettämistä mielestäni niin kauan kuin kumpikin pitää tunteensa tai himonsa visusti omana tietonaan eikä aleta yhdessä tunnustamaan toisillemme ihastusta ja suunnittelemaan mitään. Huolimatta aiemmasta pussailusta, joka menee vielä tarvittaessa vahingon piikkiin. Sen pienen askeleen ottaminen, että alettaisiin avoimesti ja harkiten romanttisesti leperrellä, saati järkätä tapaamista, joka voisi johtaa kemiamme tuntien ihan mihin tahansa jopa ilman kykyä itsemme hallita asiaa, on erittäin tarkasti harkittava. Kyseessä voi olla kohtalokas ja peruuttamaton muutos kunnon perhosefektillä, vaikka tekona itsessään tuntuisi pieneltä ja varsin harmittomalta. Paitsi että voimme sormia napsauttamalla päätyä pettämään kumpikin puolisoitamme, joka jo sinänsä voi tuottaa suuren onnettomuuden, niin sitä ei voi ennakoida, millaisiksi tunteet tuossa kehittyvät. Jos annamme sille mahdollisuuden, entäpä jos käykin niin että rakastumme aivan päätä pahkaa toisiimme, oikein sillä järjettömimmällä mahdollisella tavalla? Edellytykset ovat olemassa, vaikkei mikään tietenkään ole ennalta sanottu.

Se, mikä pitäisi ennakkoon hyvin huolella miettiä on sitten se, mitä tehdä, jos molemminpuolinen rakastuminen lyö päälle. Selviääkö siitä itse kukin koskaan yli, ja paljonko mielipahaa se itselle ja muille aiheuttaa. Pitää varautua siihen, että jos päättää jatkaa oman perheen kanssa, niin meidän välimme katkennevat ikiajoiksi ja täysin. Tai sitten pitää olla valmis mullistamaan kahden perheen kaikkien jäsenten elämät ja ottaa erot ja etsiä käytännöllinen (voi olla haastavaa näissä elämäntilanteissa) keino jatkossa toteuttaa suhdetta jotenkin normaalimpaan tapaan seurustelusuhteena jne. Jos päättää jatkaa kuten ennenkin, niin sekin pitää miettiä, kuinka keinotekoiselta se oman puolison kanssa sitten jonkin maailman mullistaneen rakkausmyrskyn jälkeen vasta voi tuntuakin. Se tähän asti perusmukava kaveripuoliso voi jatkossa muuttuakin suorastaan vastenmieliseksi, ihan vaan, koska ei ole se yksi tärkeä, jota miettii ja kaipaa aina vaan. Ja entäpä, jos hurmoksellisen kokeilun jälkeen osapuolet päätyvätkin eri lopputulokseen, toisen rakastuessa palavasti ja toisen todetessa: "Mjääh, on se oma siippa sittenkin parasta tämän taivaan alla, ollaan kavereita vaan, eikä ole kiirettä yhteydenpidolla jatkossa".

Eli siis uhkapeliä tosi korkeilla panoksilla. Mutta joillekin se sopii ja riskien kääntöpuolena tietysti se, että tilanteen jo tultua eteen, voi mahdollisuuden käyttämättä jättäminen myöhemmin olla elämän suurin kaduttava virhe. Jota ei yleensä voi pitkän ajan päästä palata korjaamaan. Naistenlehtitarinoista huolimatta pitkän parisuhteen korjaaminen tylsyyden ja tyytymättömyyden tilasta ei yleensä onnistu vaan se on vain tyytymistä johonkin vähempään kuin todellisuudessa haluaisi ja erkaantumisen alettua, se tuppaa kasvamaan, eli vähitellen tyytymisen ja tyytyväisyyden suhde vain heikkenee. Vähittäin kehittyessään sitä ei huomaa ajoissa, vaan eräänä päivänä iskee shokkina se, että asuu alienin kanssa josta on lähinnä harmia. 

Voi miten hyvin kirjoitettu. Kiitos! Tässä harkinnan aihetta kaikille. Elän juuri tuossa tilanteessa, että rakkausmyrsky tuhosi kaiken, enää emme voi olla tekemisissä ja koko elämä tuntuu täydellisen tyhjältä ilman. Kotona oleva puoliso lähinnä inhottaa.

Kiitos, kirjoittaja tässä. Olen myös kokenut saman. Siksi siitä varoitinkin. Siksi en myöskään enää suinpäin ryntää uudestaan vastaaviin sotkuihin. Olen vielä vaiheessa käsitelläkseni tuon aiemman salasuhdesotkurakkauden pois. En tiedä onnistunko siinä ikinä. Hän kulkee mukanani aina. Muisto rakkaudesta häneen voi kyllä olla myös suurin syy, miksi en koe uusia ihastuksia niin merkityksellisenä tai pyri niitä edistämään konkreettisen suhteen tasolle. Voi jopa olla, että en enää koskaan aidosti tai ainakaan niin voimallisesti rakastukaan muihin. Se olisi hirveä tragedia, mutta kai sellaisia sattuu elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

> Aiemmassa kommentissa joku kirjoitti pitkällisesti intohimon herättämisestä oman

> puolison kanssa. Se ei meidän tapauksessamme ehkä onnistu enää. Tuntuu siltä,

> että jotta mieheni haluaisi minua, minun täytyy tekeytyä joksikin toiseksi, vieraaksi naiseksi.

> Eli rooliasua ja jopa peruukkia. Kaipaan syvästi sitä, että sellainen mies, jota minäkin haluan,

> haluaisi minua minuna itsenäni.

> N48

N48, voisitko kokea olevasi oma itsesi pienillä mausteilla. Ellei käytössäsi jo ole, voisitko harkita hankkia sukat ja sukkanauhat. Seksipalstalla on jo pitkään käyty keskustelua rakastelusta kengät jalassa. Käsittääkseni kokeilleiden kommentit ovat olleet pääsääntöisesti erittäin positiivisia. Nainen virittäytyy tunnelmaan sääriään sukilla somistaessaan ja korkkareita tai saapikkaita sovittaessaan.

t. nimimerkillä korkkarit kattoon ; )

En voi, jos mies ei pysty seksiin kanssani ilman asuja joka ikinen kerta, vuodesta toiseen.

N48

Vähääkään en anna periksi joten jatkan hamaan loppuun hammasta purren ja hauskapidon muille jättäen : )

Voitko nyt hieman avata kommenttiasi, vai onko luetunynmärryksessäsi vikaa? Millä tavalla "jätän hauskanpidon muille", jos olen vuosikausia jo käyttänyt seksiasuja joka ikinen kerta seksissä mieheni kanssa? Miten sukkien ehdottaminen minulle olisi minkäänlanen mauste seksiin, jossa on vuosikaudet käytetty niitä sukkia ja huomattavasti paöjon rohkeampia asuja? Tosi kummallista kommentointia sinulta.

N48

Kiitos rakentavasta kommentistasi. Ihan varmasti ajatustesilukemisenymmärryksessäni on vikaa siinä että olet käyttänyt sukkia ja paljon rohkeampiakin asuja. ; )

Miksi sitten jankkaat ja ehdotat koko ajan, että kannattaisi alkaa "käyttää niitä joskus"? Mikä idea siinä o ? Vähän niin kuin ehdottaisit, että jonkun kannattaisi kokeilla muuttamista maalta kaupunkiin, jos hän on asunut koko elämänsä kaupungissa.

N48

Mutta eihän hän ole koskaan muuttanut maalta kaupunkiin, jos on asunut aina kaupungissa.

😀😀😀

Niin, jos hän jo asuu kaupungossa, on vähän tyhmää neuvoa häntä muuttamaan kaupunkiin. Selvisikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, tässä tulee vähän kommenttia toiselta puolen aitaa. Olen itse hyvin samankaltaisessa tilanteessa, siis voisin olla tuo ihastuksesi, eli jännityssuhteeseen haikailemasi toinen mies. En sitä toki ole yksityiskohtien perusteella, mutta olen päätynyt vastaavaan asetelmaan erään naisen kanssa. On selvästi molemminpuolista kiinnostusta ja väreilyä, kummallakin kotona aika kuivakkaa. 

Nykytilanne, jossa ollaan hyvissä ja avoimissa väleissä, on pieni jännite ja voidaan jakaa asioita, arkoja ja tärkeitäkin, on mukava ja kutkuttava. Se ei ole pettämistä mielestäni niin kauan kuin kumpikin pitää tunteensa tai himonsa visusti omana tietonaan eikä aleta yhdessä tunnustamaan toisillemme ihastusta ja suunnittelemaan mitään. Huolimatta aiemmasta pussailusta, joka menee vielä tarvittaessa vahingon piikkiin. Sen pienen askeleen ottaminen, että alettaisiin avoimesti ja harkiten romanttisesti leperrellä, saati järkätä tapaamista, joka voisi johtaa kemiamme tuntien ihan mihin tahansa jopa ilman kykyä itsemme hallita asiaa, on erittäin tarkasti harkittava. Kyseessä voi olla kohtalokas ja peruuttamaton muutos kunnon perhosefektillä, vaikka tekona itsessään tuntuisi pieneltä ja varsin harmittomalta. Paitsi että voimme sormia napsauttamalla päätyä pettämään kumpikin puolisoitamme, joka jo sinänsä voi tuottaa suuren onnettomuuden, niin sitä ei voi ennakoida, millaisiksi tunteet tuossa kehittyvät. Jos annamme sille mahdollisuuden, entäpä jos käykin niin että rakastumme aivan päätä pahkaa toisiimme, oikein sillä järjettömimmällä mahdollisella tavalla? Edellytykset ovat olemassa, vaikkei mikään tietenkään ole ennalta sanottu.

Se, mikä pitäisi ennakkoon hyvin huolella miettiä on sitten se, mitä tehdä, jos molemminpuolinen rakastuminen lyö päälle. Selviääkö siitä itse kukin koskaan yli, ja paljonko mielipahaa se itselle ja muille aiheuttaa. Pitää varautua siihen, että jos päättää jatkaa oman perheen kanssa, niin meidän välimme katkennevat ikiajoiksi ja täysin. Tai sitten pitää olla valmis mullistamaan kahden perheen kaikkien jäsenten elämät ja ottaa erot ja etsiä käytännöllinen (voi olla haastavaa näissä elämäntilanteissa) keino jatkossa toteuttaa suhdetta jotenkin normaalimpaan tapaan seurustelusuhteena jne. Jos päättää jatkaa kuten ennenkin, niin sekin pitää miettiä, kuinka keinotekoiselta se oman puolison kanssa sitten jonkin maailman mullistaneen rakkausmyrskyn jälkeen vasta voi tuntuakin. Se tähän asti perusmukava kaveripuoliso voi jatkossa muuttuakin suorastaan vastenmieliseksi, ihan vaan, koska ei ole se yksi tärkeä, jota miettii ja kaipaa aina vaan. Ja entäpä, jos hurmoksellisen kokeilun jälkeen osapuolet päätyvätkin eri lopputulokseen, toisen rakastuessa palavasti ja toisen todetessa: "Mjääh, on se oma siippa sittenkin parasta tämän taivaan alla, ollaan kavereita vaan, eikä ole kiirettä yhteydenpidolla jatkossa".

Eli siis uhkapeliä tosi korkeilla panoksilla. Mutta joillekin se sopii ja riskien kääntöpuolena tietysti se, että tilanteen jo tultua eteen, voi mahdollisuuden käyttämättä jättäminen myöhemmin olla elämän suurin kaduttava virhe. Jota ei yleensä voi pitkän ajan päästä palata korjaamaan. Naistenlehtitarinoista huolimatta pitkän parisuhteen korjaaminen tylsyyden ja tyytymättömyyden tilasta ei yleensä onnistu vaan se on vain tyytymistä johonkin vähempään kuin todellisuudessa haluaisi ja erkaantumisen alettua, se tuppaa kasvamaan, eli vähitellen tyytymisen ja tyytyväisyyden suhde vain heikkenee. Vähittäin kehittyessään sitä ei huomaa ajoissa, vaan eräänä päivänä iskee shokkina se, että asuu alienin kanssa josta on lähinnä harmia. 

Voi miten hyvin kirjoitettu. Kiitos! Tässä harkinnan aihetta kaikille. Elän juuri tuossa tilanteessa, että rakkausmyrsky tuhosi kaiken, enää emme voi olla tekemisissä ja koko elämä tuntuu täydellisen tyhjältä ilman. Kotona oleva puoliso lähinnä inhottaa.

Kiitos, kirjoittaja tässä. Olen myös kokenut saman. Siksi siitä varoitinkin. Siksi en myöskään enää suinpäin ryntää uudestaan vastaaviin sotkuihin. Olen vielä vaiheessa käsitelläkseni tuon aiemman salasuhdesotkurakkauden pois. En tiedä onnistunko siinä ikinä. Hän kulkee mukanani aina. Muisto rakkaudesta häneen voi kyllä olla myös suurin syy, miksi en koe uusia ihastuksia niin merkityksellisenä tai pyri niitä edistämään konkreettisen suhteen tasolle. Voi jopa olla, että en enää koskaan aidosti tai ainakaan niin voimallisesti rakastukaan muihin. Se olisi hirveä tragedia, mutta kai sellaisia sattuu elämässä. 

Erositko siis lopulta alkuperäisestä suhteestasi? Onko tämä sinun salasuhderakas edelleen varattu vai mikä estää toimimasta hänen suhteensa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mulla on ihan samanlaisia ajatuksia. Vuodenvaihde sai jonkun palikan siirtymään päässäni ja nyt musta tuntuu, että tänä vuonna saatan pettää.

Tilanne on muutoin samantyyppinen kuin sinullakin, että olen ihastunut toiseen, joka on varattu ja jonka olen tuntenut vuosia. Haluaisin pelkkää seksiä ja vain hetken, en uutta vakavaa suhdetta.

Toisaalta mieheni on hyvin mustasukkainen. Hän ei kuitenkaan enää tunnu haluavan minua enää oikeasti ja varmaan haluan siksi kokea olevani himottu ja haluttu jonkun toisen toimesta. Erota en halua ja rikkoa perhettä.

.

Kuten sanottu, minulla on tämä ajatus tullut päähän nyt erityisesti vuoden alussa melkein pelottavalla voimalla. Mieluiten haluaisin avoimen suhteen tai parinvaihtoa, mutta mieheni ole suostu, olen niitä ehdottanut jo.

Hyvin vaikea tilanne, en tiedä, kumman puolesta löisin vetoa, että tulenko pettämään vai en.

N48

Aiemmassa kommentissa joku kirjoitti pitkällisesti intohimon herättämisestä oman puolison kanssa. Se ei meidän tapauksessamme ehkä onnistu enää. Tuntuu siltä, että jotta mieheni haluaisi minua, minun täytyy tekeytyä joksikin toiseksi, vieraaksi naiseksi. Eli rooliasua ja jopa peruukkia. Kaipaan syvästi sitä, että sellainen mies, jota minäkin haluan, haluaisi minua minuna itsenäni.

N48

N48, voisitko kokea olevasi oma itsesi pienillä mausteilla. Ellei käytössäsi jo ole, voisitko harkita hankkia sukat ja sukkanauhat. Seksipalstalla on jo pitkään käyty keskustelua rakastelusta kengät jalassa. Käsittääkseni kokeilleiden kommentit ovat olleet pääsääntöisesti erittäin positiivisia. Nainen virittäytyy tunnelmaan sääriään sukilla somistaessaan ja korkkareita tai saapikkaita sovittaessaan.

t. nimimerkillä korkkarit kattoon ; )

Mutta silloinhan hän ei saisi olla omana itsenään. Täytyy kelvata se mikä on.

Käyttäähän tää rouva varmaan vaatteita muutenkin? Vai kuljeskeleeko alasti kylillä koska muuten ei ole omana itsenään?

- ja jos miehelle oma vaimo kelpaa, vaikka sit välillä sukkien kanssa, niin ongelma on varmaan vaan se, ettei mies kelpaa enää naiselle.

Ja jos sukat ja sukkanauhat (entisaikaan muuten täysin normaali, päiväkäytössä ollut vaatetus eikä tarvii mennä edes kauhean paljon taaksepäin ajassa) on kauhistus, niin taitaa olla vaan tekosyiden etsintää sille  että voisi mennä peittoa vieraan kanssa heiluttamaan.

Tämä. Kyllä sitä intohimoa ja vaihtelua saa siihen omaan suhteeseen jos haluaa. Eri roolileikit, eri paikoissa, eritavoin panemalla. Asioista kannattaa jutella ja tutkia muita mahdollisuuksia kuin hankkia panomiehiä lisää. Mikä nyt kelläkin sitä rutiinia rikkoo. En jatkaisi päivääkään avioliittoa mieheni kanssa, mikäli molemmat emme enää haluaisi toisiamme seksuaalisesti. Yhdessä 35 v.

Minä sain käsityksen, että N48 olisi vuosia koittanut herätellä kipinää eri asuleikein hänestä muuten piittaamattoman miehensä kanssa. Toki tässä kuultiin vain naisnäkökulma, mutta minusta kuulosti, ettei haluja saatu vaan kohtaamaan. Jos toinen haluaa harrastaa vaikka erittäin virikkeellistä ja rajua seksiä ja toinen haluaa hienovaraisin elein herätellä puolisoiden välille tunnepitoisen yhteyden ja olla iho ihoa vasten niin tämän parin kiihotuspyrkimykset kuulostavat aika eroavilta niin, että molempien on vaikea päästä kututunnelmaan saman illan aikana ja voi ollakin, etteivät he olleet luotuja toisilleen. Jos erot ovat valtavat niin se voi olla tervettäkin tunnustaa, jotta molemmat ehtivät tahoillaan etsiä sellaisen rakkauden, jonka kanssa sitä työt ei ole aivan mahdittimasti. Tietenkään ihan heti ei pidä lyödä hanskoja tiskiin jos suhteen elpymiseen on edes jitkin mahdollisuudet. Minusta nyt kuutenkin kuulosti, ettei se ukko osannut lämmittää vaimoaan eikä sen silloin tarvitse riittää jos tilanne ei moneen vuoteen edisty. Tässä taisi olla malliesimerkki ihan oikeasta erilleen kasvamisesta ja minusta oli vain oikein, ettei N48 käynyt vieraissa vaan toimi niin oikein kuin tuossa voi.

Tämä on jo kiinnostavaa, kuinka väärin tekstiäni luetaan koko ajan.

Olen kirjoittanut, että mieheni ei taida haluta minua enää, ei että minä en haluaisi miestäni. Eli mieheni ei enää näytä kykenevän seksiin kanssani ilman, että tekeydyn toiseksi ihmiseksi ulkoisesti seksiasuilla ja peruukillakin. Ja että kaipaan sitä tunnetta, että joku mies, jota minäkin haluan, haluaisi minua minuna itsenäni, ei jotain roolihahmoa, jota esitän. Ja siksi pettäminen houkuttaa. Avioliittomme on kuitenkin muuten toimiva ja pitkä ja tuntuisi väärältä hajottaa lapsilta perhe seksin vuoksi.

Eli vastaava tilanne voi olla miten.päin vain, joku mies voisi pohtia vastaavaa, että muuten hyvä suhde, mutta vaimo ei enää halua häntä, eikä suostu avoimeen suhteeseenkaan. Onko perhe niin paljon tärkeämpi, että pitää haudata oma seksuaalisuus sen eteen. Vai alkaako pohtia pettämistä?

N48

Pahoittelut, sisäistin väärin. Pettämiseen se perhe hajoaa kuitenkin varsinkin jos parisuhteenne on muutenkin heikossa hapessa. Eli suosittelen miettimään keinoja parantaa suhdettanne tai erota ilman kolmiodraamoja yms. Ajateltavaa koko vuodeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mulla on ihan samanlaisia ajatuksia. Vuodenvaihde sai jonkun palikan siirtymään päässäni ja nyt musta tuntuu, että tänä vuonna saatan pettää.

Tilanne on muutoin samantyyppinen kuin sinullakin, että olen ihastunut toiseen, joka on varattu ja jonka olen tuntenut vuosia. Haluaisin pelkkää seksiä ja vain hetken, en uutta vakavaa suhdetta.

Toisaalta mieheni on hyvin mustasukkainen. Hän ei kuitenkaan enää tunnu haluavan minua enää oikeasti ja varmaan haluan siksi kokea olevani himottu ja haluttu jonkun toisen toimesta. Erota en halua ja rikkoa perhettä.

.

Kuten sanottu, minulla on tämä ajatus tullut päähän nyt erityisesti vuoden alussa melkein pelottavalla voimalla. Mieluiten haluaisin avoimen suhteen tai parinvaihtoa, mutta mieheni ole suostu, olen niitä ehdottanut jo.

Hyvin vaikea tilanne, en tiedä, kumman puolesta löisin vetoa, että tulenko pettämään vai en.

N48

Aiemmassa kommentissa joku kirjoitti pitkällisesti intohimon herättämisestä oman puolison kanssa. Se ei meidän tapauksessamme ehkä onnistu enää. Tuntuu siltä, että jotta mieheni haluaisi minua, minun täytyy tekeytyä joksikin toiseksi, vieraaksi naiseksi. Eli rooliasua ja jopa peruukkia. Kaipaan syvästi sitä, että sellainen mies, jota minäkin haluan, haluaisi minua minuna itsenäni.

N48

N48, voisitko kokea olevasi oma itsesi pienillä mausteilla. Ellei käytössäsi jo ole, voisitko harkita hankkia sukat ja sukkanauhat. Seksipalstalla on jo pitkään käyty keskustelua rakastelusta kengät jalassa. Käsittääkseni kokeilleiden kommentit ovat olleet pääsääntöisesti erittäin positiivisia. Nainen virittäytyy tunnelmaan sääriään sukilla somistaessaan ja korkkareita tai saapikkaita sovittaessaan.

t. nimimerkillä korkkarit kattoon ; )

Mutta silloinhan hän ei saisi olla omana itsenään. Täytyy kelvata se mikä on.

Käyttäähän tää rouva varmaan vaatteita muutenkin? Vai kuljeskeleeko alasti kylillä koska muuten ei ole omana itsenään?

- ja jos miehelle oma vaimo kelpaa, vaikka sit välillä sukkien kanssa, niin ongelma on varmaan vaan se, ettei mies kelpaa enää naiselle.

Ja jos sukat ja sukkanauhat (entisaikaan muuten täysin normaali, päiväkäytössä ollut vaatetus eikä tarvii mennä edes kauhean paljon taaksepäin ajassa) on kauhistus, niin taitaa olla vaan tekosyiden etsintää sille  että voisi mennä peittoa vieraan kanssa heiluttamaan.

Tämä. Kyllä sitä intohimoa ja vaihtelua saa siihen omaan suhteeseen jos haluaa. Eri roolileikit, eri paikoissa, eritavoin panemalla. Asioista kannattaa jutella ja tutkia muita mahdollisuuksia kuin hankkia panomiehiä lisää. Mikä nyt kelläkin sitä rutiinia rikkoo. En jatkaisi päivääkään avioliittoa mieheni kanssa, mikäli molemmat emme enää haluaisi toisiamme seksuaalisesti. Yhdessä 35 v.

Minä sain käsityksen, että N48 olisi vuosia koittanut herätellä kipinää eri asuleikein hänestä muuten piittaamattoman miehensä kanssa. Toki tässä kuultiin vain naisnäkökulma, mutta minusta kuulosti, ettei haluja saatu vaan kohtaamaan. Jos toinen haluaa harrastaa vaikka erittäin virikkeellistä ja rajua seksiä ja toinen haluaa hienovaraisin elein herätellä puolisoiden välille tunnepitoisen yhteyden ja olla iho ihoa vasten niin tämän parin kiihotuspyrkimykset kuulostavat aika eroavilta niin, että molempien on vaikea päästä kututunnelmaan saman illan aikana ja voi ollakin, etteivät he olleet luotuja toisilleen. Jos erot ovat valtavat niin se voi olla tervettäkin tunnustaa, jotta molemmat ehtivät tahoillaan etsiä sellaisen rakkauden, jonka kanssa sitä työt ei ole aivan mahdittimasti. Tietenkään ihan heti ei pidä lyödä hanskoja tiskiin jos suhteen elpymiseen on edes jitkin mahdollisuudet. Minusta nyt kuutenkin kuulosti, ettei se ukko osannut lämmittää vaimoaan eikä sen silloin tarvitse riittää jos tilanne ei moneen vuoteen edisty. Tässä taisi olla malliesimerkki ihan oikeasta erilleen kasvamisesta ja minusta oli vain oikein, ettei N48 käynyt vieraissa vaan toimi niin oikein kuin tuossa voi.

Tämä on jo kiinnostavaa, kuinka väärin tekstiäni luetaan koko ajan.

Olen kirjoittanut, että mieheni ei taida haluta minua enää, ei että minä en haluaisi miestäni. Eli mieheni ei enää näytä kykenevän seksiin kanssani ilman, että tekeydyn toiseksi ihmiseksi ulkoisesti seksiasuilla ja peruukillakin. Ja että kaipaan sitä tunnetta, että joku mies, jota minäkin haluan, haluaisi minua minuna itsenäni, ei jotain roolihahmoa, jota esitän. Ja siksi pettäminen houkuttaa. Avioliittomme on kuitenkin muuten toimiva ja pitkä ja tuntuisi väärältä hajottaa lapsilta perhe seksin vuoksi.

Eli vastaava tilanne voi olla miten.päin vain, joku mies voisi pohtia vastaavaa, että muuten hyvä suhde, mutta vaimo ei enää halua häntä, eikä suostu avoimeen suhteeseenkaan. Onko perhe niin paljon tärkeämpi, että pitää haudata oma seksuaalisuus sen eteen. Vai alkaako pohtia pettämistä?

N48

Miten se on perheelle parempi, että toinen vanhemmista pettää toista? Kyllä se sivusuhde ajaa niitä kumppaneita enemmän erilleen. Tästä syystä on rehellisistä erota jos parisuhde ei toimi. Näin kumpikin on vapaa jatkamaan valitsemallaan tiellä. Huonossa suhteessa kasvavat lapset saavat vääränlaisen mallin parisuhteeseen SA ja helposti kipuilevat sitä kyvyttömyyttä sitoutua tai solmia eritavoin kieroutunut suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, tässä tulee vähän kommenttia toiselta puolen aitaa. Olen itse hyvin samankaltaisessa tilanteessa, siis voisin olla tuo ihastuksesi, eli jännityssuhteeseen haikailemasi toinen mies. En sitä toki ole yksityiskohtien perusteella, mutta olen päätynyt vastaavaan asetelmaan erään naisen kanssa. On selvästi molemminpuolista kiinnostusta ja väreilyä, kummallakin kotona aika kuivakkaa. 

Nykytilanne, jossa ollaan hyvissä ja avoimissa väleissä, on pieni jännite ja voidaan jakaa asioita, arkoja ja tärkeitäkin, on mukava ja kutkuttava. Se ei ole pettämistä mielestäni niin kauan kuin kumpikin pitää tunteensa tai himonsa visusti omana tietonaan eikä aleta yhdessä tunnustamaan toisillemme ihastusta ja suunnittelemaan mitään. Huolimatta aiemmasta pussailusta, joka menee vielä tarvittaessa vahingon piikkiin. Sen pienen askeleen ottaminen, että alettaisiin avoimesti ja harkiten romanttisesti leperrellä, saati järkätä tapaamista, joka voisi johtaa kemiamme tuntien ihan mihin tahansa jopa ilman kykyä itsemme hallita asiaa, on erittäin tarkasti harkittava. Kyseessä voi olla kohtalokas ja peruuttamaton muutos kunnon perhosefektillä, vaikka tekona itsessään tuntuisi pieneltä ja varsin harmittomalta. Paitsi että voimme sormia napsauttamalla päätyä pettämään kumpikin puolisoitamme, joka jo sinänsä voi tuottaa suuren onnettomuuden, niin sitä ei voi ennakoida, millaisiksi tunteet tuossa kehittyvät. Jos annamme sille mahdollisuuden, entäpä jos käykin niin että rakastumme aivan päätä pahkaa toisiimme, oikein sillä järjettömimmällä mahdollisella tavalla? Edellytykset ovat olemassa, vaikkei mikään tietenkään ole ennalta sanottu.

Se, mikä pitäisi ennakkoon hyvin huolella miettiä on sitten se, mitä tehdä, jos molemminpuolinen rakastuminen lyö päälle. Selviääkö siitä itse kukin koskaan yli, ja paljonko mielipahaa se itselle ja muille aiheuttaa. Pitää varautua siihen, että jos päättää jatkaa oman perheen kanssa, niin meidän välimme katkennevat ikiajoiksi ja täysin. Tai sitten pitää olla valmis mullistamaan kahden perheen kaikkien jäsenten elämät ja ottaa erot ja etsiä käytännöllinen (voi olla haastavaa näissä elämäntilanteissa) keino jatkossa toteuttaa suhdetta jotenkin normaalimpaan tapaan seurustelusuhteena jne. Jos päättää jatkaa kuten ennenkin, niin sekin pitää miettiä, kuinka keinotekoiselta se oman puolison kanssa sitten jonkin maailman mullistaneen rakkausmyrskyn jälkeen vasta voi tuntuakin. Se tähän asti perusmukava kaveripuoliso voi jatkossa muuttuakin suorastaan vastenmieliseksi, ihan vaan, koska ei ole se yksi tärkeä, jota miettii ja kaipaa aina vaan. Ja entäpä, jos hurmoksellisen kokeilun jälkeen osapuolet päätyvätkin eri lopputulokseen, toisen rakastuessa palavasti ja toisen todetessa: "Mjääh, on se oma siippa sittenkin parasta tämän taivaan alla, ollaan kavereita vaan, eikä ole kiirettä yhteydenpidolla jatkossa".

Eli siis uhkapeliä tosi korkeilla panoksilla. Mutta joillekin se sopii ja riskien kääntöpuolena tietysti se, että tilanteen jo tultua eteen, voi mahdollisuuden käyttämättä jättäminen myöhemmin olla elämän suurin kaduttava virhe. Jota ei yleensä voi pitkän ajan päästä palata korjaamaan. Naistenlehtitarinoista huolimatta pitkän parisuhteen korjaaminen tylsyyden ja tyytymättömyyden tilasta ei yleensä onnistu vaan se on vain tyytymistä johonkin vähempään kuin todellisuudessa haluaisi ja erkaantumisen alettua, se tuppaa kasvamaan, eli vähitellen tyytymisen ja tyytyväisyyden suhde vain heikkenee. Vähittäin kehittyessään sitä ei huomaa ajoissa, vaan eräänä päivänä iskee shokkina se, että asuu alienin kanssa josta on lähinnä harmia. 

Voi miten hyvin kirjoitettu. Kiitos! Tässä harkinnan aihetta kaikille. Elän juuri tuossa tilanteessa, että rakkausmyrsky tuhosi kaiken, enää emme voi olla tekemisissä ja koko elämä tuntuu täydellisen tyhjältä ilman. Kotona oleva puoliso lähinnä inhottaa.

Kiitos, kirjoittaja tässä. Olen myös kokenut saman. Siksi siitä varoitinkin. Siksi en myöskään enää suinpäin ryntää uudestaan vastaaviin sotkuihin. Olen vielä vaiheessa käsitelläkseni tuon aiemman salasuhdesotkurakkauden pois. En tiedä onnistunko siinä ikinä. Hän kulkee mukanani aina. Muisto rakkaudesta häneen voi kyllä olla myös suurin syy, miksi en koe uusia ihastuksia niin merkityksellisenä tai pyri niitä edistämään konkreettisen suhteen tasolle. Voi jopa olla, että en enää koskaan aidosti tai ainakaan niin voimallisesti rakastukaan muihin. Se olisi hirveä tragedia, mutta kai sellaisia sattuu elämässä. 

Erositko siis lopulta alkuperäisestä suhteestasi? Onko tämä sinun salasuhderakas edelleen varattu vai mikä estää toimimasta hänen suhteensa?

On varattu. Tietääkseni. Tosin emme ole enää yhteyksissäkään aiemmin kuvatuista syistä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun ja mieheni suhde ois varmaan myös latistunut jos ei sitä kipinää pidettäisi yllä.

Kuka sitä jatkuvaa lähetyssaarnaajaa jaksaa vuodesta toiseen?

Helpointa on piristää suhdetta yksinkertaisella babydoll asulla jo. Sen enempää se ei käytännössä vaadi.

No minua ei kiihota mitkään asut pätkän vertaa. Ei itsellä eikä miehellä. Haluamme miehen kanssa seksiltä eri asioita - minä osaisin näytellä niitä hänelle, mutta hän ei minulle. Siksi suhteemme on ollut avoin jo viitisen vuotta, ja haen sen haluamani seksin muualta. Täysin puolison suostumuksella.

T. Aloittajaa ymmärtävä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun ja mieheni suhde ois varmaan myös latistunut jos ei sitä kipinää pidettäisi yllä.

Kuka sitä jatkuvaa lähetyssaarnaajaa jaksaa vuodesta toiseen?

Helpointa on piristää suhdetta yksinkertaisella babydoll asulla jo. Sen enempää se ei käytännössä vaadi.

No minua ei kiihota mitkään asut pätkän vertaa. Ei itsellä eikä miehellä. Haluamme miehen kanssa seksiltä eri asioita - minä osaisin näytellä niitä hänelle, mutta hän ei minulle. Siksi suhteemme on ollut avoin jo viitisen vuotta, ja haen sen haluamani seksin muualta. Täysin puolison suostumuksella.

T. Aloittajaa ymmärtävä

Kuka on muutenkaan niin tyhmä, että kuvittelee jonkun babydollin tai peruukin tuovan intohimoa suhteeseen, jossa sitä ei ole? Intohimoisessa suhteessa se lähetyssaarnaajakin on yhtä juhlaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mulla on ihan samanlaisia ajatuksia. Vuodenvaihde sai jonkun palikan siirtymään päässäni ja nyt musta tuntuu, että tänä vuonna saatan pettää.

Tilanne on muutoin samantyyppinen kuin sinullakin, että olen ihastunut toiseen, joka on varattu ja jonka olen tuntenut vuosia. Haluaisin pelkkää seksiä ja vain hetken, en uutta vakavaa suhdetta.

Toisaalta mieheni on hyvin mustasukkainen. Hän ei kuitenkaan enää tunnu haluavan minua enää oikeasti ja varmaan haluan siksi kokea olevani himottu ja haluttu jonkun toisen toimesta. Erota en halua ja rikkoa perhettä.

.

Kuten sanottu, minulla on tämä ajatus tullut päähän nyt erityisesti vuoden alussa melkein pelottavalla voimalla. Mieluiten haluaisin avoimen suhteen tai parinvaihtoa, mutta mieheni ole suostu, olen niitä ehdottanut jo.

Hyvin vaikea tilanne, en tiedä, kumman puolesta löisin vetoa, että tulenko pettämään vai en.

N48

Aiemmassa kommentissa joku kirjoitti pitkällisesti intohimon herättämisestä oman puolison kanssa. Se ei meidän tapauksessamme ehkä onnistu enää. Tuntuu siltä, että jotta mieheni haluaisi minua, minun täytyy tekeytyä joksikin toiseksi, vieraaksi naiseksi. Eli rooliasua ja jopa peruukkia. Kaipaan syvästi sitä, että sellainen mies, jota minäkin haluan, haluaisi minua minuna itsenäni.

N48

N48, voisitko kokea olevasi oma itsesi pienillä mausteilla. Ellei käytössäsi jo ole, voisitko harkita hankkia sukat ja sukkanauhat. Seksipalstalla on jo pitkään käyty keskustelua rakastelusta kengät jalassa. Käsittääkseni kokeilleiden kommentit ovat olleet pääsääntöisesti erittäin positiivisia. Nainen virittäytyy tunnelmaan sääriään sukilla somistaessaan ja korkkareita tai saapikkaita sovittaessaan.

t. nimimerkillä korkkarit kattoon ; )

Mutta silloinhan hän ei saisi olla omana itsenään. Täytyy kelvata se mikä on.

Käyttäähän tää rouva varmaan vaatteita muutenkin? Vai kuljeskeleeko alasti kylillä koska muuten ei ole omana itsenään?

- ja jos miehelle oma vaimo kelpaa, vaikka sit välillä sukkien kanssa, niin ongelma on varmaan vaan se, ettei mies kelpaa enää naiselle.

Ja jos sukat ja sukkanauhat (entisaikaan muuten täysin normaali, päiväkäytössä ollut vaatetus eikä tarvii mennä edes kauhean paljon taaksepäin ajassa) on kauhistus, niin taitaa olla vaan tekosyiden etsintää sille  että voisi mennä peittoa vieraan kanssa heiluttamaan.

Tämä. Kyllä sitä intohimoa ja vaihtelua saa siihen omaan suhteeseen jos haluaa. Eri roolileikit, eri paikoissa, eritavoin panemalla. Asioista kannattaa jutella ja tutkia muita mahdollisuuksia kuin hankkia panomiehiä lisää. Mikä nyt kelläkin sitä rutiinia rikkoo. En jatkaisi päivääkään avioliittoa mieheni kanssa, mikäli molemmat emme enää haluaisi toisiamme seksuaalisesti. Yhdessä 35 v.

Minä sain käsityksen, että N48 olisi vuosia koittanut herätellä kipinää eri asuleikein hänestä muuten piittaamattoman miehensä kanssa. Toki tässä kuultiin vain naisnäkökulma, mutta minusta kuulosti, ettei haluja saatu vaan kohtaamaan. Jos toinen haluaa harrastaa vaikka erittäin virikkeellistä ja rajua seksiä ja toinen haluaa hienovaraisin elein herätellä puolisoiden välille tunnepitoisen yhteyden ja olla iho ihoa vasten niin tämän parin kiihotuspyrkimykset kuulostavat aika eroavilta niin, että molempien on vaikea päästä kututunnelmaan saman illan aikana ja voi ollakin, etteivät he olleet luotuja toisilleen. Jos erot ovat valtavat niin se voi olla tervettäkin tunnustaa, jotta molemmat ehtivät tahoillaan etsiä sellaisen rakkauden, jonka kanssa sitä työt ei ole aivan mahdittimasti. Tietenkään ihan heti ei pidä lyödä hanskoja tiskiin jos suhteen elpymiseen on edes jitkin mahdollisuudet. Minusta nyt kuutenkin kuulosti, ettei se ukko osannut lämmittää vaimoaan eikä sen silloin tarvitse riittää jos tilanne ei moneen vuoteen edisty. Tässä taisi olla malliesimerkki ihan oikeasta erilleen kasvamisesta ja minusta oli vain oikein, ettei N48 käynyt vieraissa vaan toimi niin oikein kuin tuossa voi.

Tämä on jo kiinnostavaa, kuinka väärin tekstiäni luetaan koko ajan.

Olen kirjoittanut, että mieheni ei taida haluta minua enää, ei että minä en haluaisi miestäni. Eli mieheni ei enää näytä kykenevän seksiin kanssani ilman, että tekeydyn toiseksi ihmiseksi ulkoisesti seksiasuilla ja peruukillakin. Ja että kaipaan sitä tunnetta, että joku mies, jota minäkin haluan, haluaisi minua minuna itsenäni, ei jotain roolihahmoa, jota esitän. Ja siksi pettäminen houkuttaa. Avioliittomme on kuitenkin muuten toimiva ja pitkä ja tuntuisi väärältä hajottaa lapsilta perhe seksin vuoksi.

Eli vastaava tilanne voi olla miten.päin vain, joku mies voisi pohtia vastaavaa, että muuten hyvä suhde, mutta vaimo ei enää halua häntä, eikä suostu avoimeen suhteeseenkaan. Onko perhe niin paljon tärkeämpi, että pitää haudata oma seksuaalisuus sen eteen. Vai alkaako pohtia pettämistä?

N48

Pahoittelut, sisäistin väärin. Pettämiseen se perhe hajoaa kuitenkin varsinkin jos parisuhteenne on muutenkin heikossa hapessa. Eli suosittelen miettimään keinoja parantaa suhdettanne tai erota ilman kolmiodraamoja yms. Ajateltavaa koko vuodeksi.

Läheskään kaikki suhteet eivät hajoa pettämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mulla on ihan samanlaisia ajatuksia. Vuodenvaihde sai jonkun palikan siirtymään päässäni ja nyt musta tuntuu, että tänä vuonna saatan pettää.

Tilanne on muutoin samantyyppinen kuin sinullakin, että olen ihastunut toiseen, joka on varattu ja jonka olen tuntenut vuosia. Haluaisin pelkkää seksiä ja vain hetken, en uutta vakavaa suhdetta.

Toisaalta mieheni on hyvin mustasukkainen. Hän ei kuitenkaan enää tunnu haluavan minua enää oikeasti ja varmaan haluan siksi kokea olevani himottu ja haluttu jonkun toisen toimesta. Erota en halua ja rikkoa perhettä.

.

Kuten sanottu, minulla on tämä ajatus tullut päähän nyt erityisesti vuoden alussa melkein pelottavalla voimalla. Mieluiten haluaisin avoimen suhteen tai parinvaihtoa, mutta mieheni ole suostu, olen niitä ehdottanut jo.

Hyvin vaikea tilanne, en tiedä, kumman puolesta löisin vetoa, että tulenko pettämään vai en.

N48

Aiemmassa kommentissa joku kirjoitti pitkällisesti intohimon herättämisestä oman puolison kanssa. Se ei meidän tapauksessamme ehkä onnistu enää. Tuntuu siltä, että jotta mieheni haluaisi minua, minun täytyy tekeytyä joksikin toiseksi, vieraaksi naiseksi. Eli rooliasua ja jopa peruukkia. Kaipaan syvästi sitä, että sellainen mies, jota minäkin haluan, haluaisi minua minuna itsenäni.

N48

N48, voisitko kokea olevasi oma itsesi pienillä mausteilla. Ellei käytössäsi jo ole, voisitko harkita hankkia sukat ja sukkanauhat. Seksipalstalla on jo pitkään käyty keskustelua rakastelusta kengät jalassa. Käsittääkseni kokeilleiden kommentit ovat olleet pääsääntöisesti erittäin positiivisia. Nainen virittäytyy tunnelmaan sääriään sukilla somistaessaan ja korkkareita tai saapikkaita sovittaessaan.

t. nimimerkillä korkkarit kattoon ; )

Mutta silloinhan hän ei saisi olla omana itsenään. Täytyy kelvata se mikä on.

Käyttäähän tää rouva varmaan vaatteita muutenkin? Vai kuljeskeleeko alasti kylillä koska muuten ei ole omana itsenään?

- ja jos miehelle oma vaimo kelpaa, vaikka sit välillä sukkien kanssa, niin ongelma on varmaan vaan se, ettei mies kelpaa enää naiselle.

Ja jos sukat ja sukkanauhat (entisaikaan muuten täysin normaali, päiväkäytössä ollut vaatetus eikä tarvii mennä edes kauhean paljon taaksepäin ajassa) on kauhistus, niin taitaa olla vaan tekosyiden etsintää sille  että voisi mennä peittoa vieraan kanssa heiluttamaan.

Tämä. Kyllä sitä intohimoa ja vaihtelua saa siihen omaan suhteeseen jos haluaa. Eri roolileikit, eri paikoissa, eritavoin panemalla. Asioista kannattaa jutella ja tutkia muita mahdollisuuksia kuin hankkia panomiehiä lisää. Mikä nyt kelläkin sitä rutiinia rikkoo. En jatkaisi päivääkään avioliittoa mieheni kanssa, mikäli molemmat emme enää haluaisi toisiamme seksuaalisesti. Yhdessä 35 v.

Minä sain käsityksen, että N48 olisi vuosia koittanut herätellä kipinää eri asuleikein hänestä muuten piittaamattoman miehensä kanssa. Toki tässä kuultiin vain naisnäkökulma, mutta minusta kuulosti, ettei haluja saatu vaan kohtaamaan. Jos toinen haluaa harrastaa vaikka erittäin virikkeellistä ja rajua seksiä ja toinen haluaa hienovaraisin elein herätellä puolisoiden välille tunnepitoisen yhteyden ja olla iho ihoa vasten niin tämän parin kiihotuspyrkimykset kuulostavat aika eroavilta niin, että molempien on vaikea päästä kututunnelmaan saman illan aikana ja voi ollakin, etteivät he olleet luotuja toisilleen. Jos erot ovat valtavat niin se voi olla tervettäkin tunnustaa, jotta molemmat ehtivät tahoillaan etsiä sellaisen rakkauden, jonka kanssa sitä työt ei ole aivan mahdittimasti. Tietenkään ihan heti ei pidä lyödä hanskoja tiskiin jos suhteen elpymiseen on edes jitkin mahdollisuudet. Minusta nyt kuutenkin kuulosti, ettei se ukko osannut lämmittää vaimoaan eikä sen silloin tarvitse riittää jos tilanne ei moneen vuoteen edisty. Tässä taisi olla malliesimerkki ihan oikeasta erilleen kasvamisesta ja minusta oli vain oikein, ettei N48 käynyt vieraissa vaan toimi niin oikein kuin tuossa voi.

Tämä on jo kiinnostavaa, kuinka väärin tekstiäni luetaan koko ajan.

Olen kirjoittanut, että mieheni ei taida haluta minua enää, ei että minä en haluaisi miestäni. Eli mieheni ei enää näytä kykenevän seksiin kanssani ilman, että tekeydyn toiseksi ihmiseksi ulkoisesti seksiasuilla ja peruukillakin. Ja että kaipaan sitä tunnetta, että joku mies, jota minäkin haluan, haluaisi minua minuna itsenäni, ei jotain roolihahmoa, jota esitän. Ja siksi pettäminen houkuttaa. Avioliittomme on kuitenkin muuten toimiva ja pitkä ja tuntuisi väärältä hajottaa lapsilta perhe seksin vuoksi.

Eli vastaava tilanne voi olla miten.päin vain, joku mies voisi pohtia vastaavaa, että muuten hyvä suhde, mutta vaimo ei enää halua häntä, eikä suostu avoimeen suhteeseenkaan. Onko perhe niin paljon tärkeämpi, että pitää haudata oma seksuaalisuus sen eteen. Vai alkaako pohtia pettämistä?

N48

Pahoittelut, sisäistin väärin. Pettämiseen se perhe hajoaa kuitenkin varsinkin jos parisuhteenne on muutenkin heikossa hapessa. Eli suosittelen miettimään keinoja parantaa suhdettanne tai erota ilman kolmiodraamoja yms. Ajateltavaa koko vuodeksi.

Läheskään kaikki suhteet eivät hajoa pettämiseen.

Ei, mutta niistäkin ainakin puolien olisi syytä pistää ne lusikat vaan suosiolla jakoon. Ohis

Vierailija kirjoitti:

AP, tässä tulee vähän kommenttia toiselta puolen aitaa. Olen itse hyvin samankaltaisessa tilanteessa, siis voisin olla tuo ihastuksesi, eli jännityssuhteeseen haikailemasi toinen mies. En sitä toki ole yksityiskohtien perusteella, mutta olen päätynyt vastaavaan asetelmaan erään naisen kanssa. On selvästi molemminpuolista kiinnostusta ja väreilyä, kummallakin kotona aika kuivakkaa. 

Nykytilanne, jossa ollaan hyvissä ja avoimissa väleissä, on pieni jännite ja voidaan jakaa asioita, arkoja ja tärkeitäkin, on mukava ja kutkuttava. Se ei ole pettämistä mielestäni niin kauan kuin kumpikin pitää tunteensa tai himonsa visusti omana tietonaan eikä aleta yhdessä tunnustamaan toisillemme ihastusta ja suunnittelemaan mitään. Huolimatta aiemmasta pussailusta, joka menee vielä tarvittaessa vahingon piikkiin. Sen pienen askeleen ottaminen, että alettaisiin avoimesti ja harkiten romanttisesti leperrellä, saati järkätä tapaamista, joka voisi johtaa kemiamme tuntien ihan mihin tahansa jopa ilman kykyä itsemme hallita asiaa, on erittäin tarkasti harkittava. Kyseessä voi olla kohtalokas ja peruuttamaton muutos kunnon perhosefektillä, vaikka tekona itsessään tuntuisi pieneltä ja varsin harmittomalta. Paitsi että voimme sormia napsauttamalla päätyä pettämään kumpikin puolisoitamme, joka jo sinänsä voi tuottaa suuren onnettomuuden, niin sitä ei voi ennakoida, millaisiksi tunteet tuossa kehittyvät. Jos annamme sille mahdollisuuden, entäpä jos käykin niin että rakastumme aivan päätä pahkaa toisiimme, oikein sillä järjettömimmällä mahdollisella tavalla? Edellytykset ovat olemassa, vaikkei mikään tietenkään ole ennalta sanottu.

Se, mikä pitäisi ennakkoon hyvin huolella miettiä on sitten se, mitä tehdä, jos molemminpuolinen rakastuminen lyö päälle. Selviääkö siitä itse kukin koskaan yli, ja paljonko mielipahaa se itselle ja muille aiheuttaa. Pitää varautua siihen, että jos päättää jatkaa oman perheen kanssa, niin meidän välimme katkennevat ikiajoiksi ja täysin. Tai sitten pitää olla valmis mullistamaan kahden perheen kaikkien jäsenten elämät ja ottaa erot ja etsiä käytännöllinen (voi olla haastavaa näissä elämäntilanteissa) keino jatkossa toteuttaa suhdetta jotenkin normaalimpaan tapaan seurustelusuhteena jne. Jos päättää jatkaa kuten ennenkin, niin sekin pitää miettiä, kuinka keinotekoiselta se oman puolison kanssa sitten jonkin maailman mullistaneen rakkausmyrskyn jälkeen vasta voi tuntuakin. Se tähän asti perusmukava kaveripuoliso voi jatkossa muuttuakin suorastaan vastenmieliseksi, ihan vaan, koska ei ole se yksi tärkeä, jota miettii ja kaipaa aina vaan. Ja entäpä, jos hurmoksellisen kokeilun jälkeen osapuolet päätyvätkin eri lopputulokseen, toisen rakastuessa palavasti ja toisen todetessa: "Mjääh, on se oma siippa sittenkin parasta tämän taivaan alla, ollaan kavereita vaan, eikä ole kiirettä yhteydenpidolla jatkossa".

Eli siis uhkapeliä tosi korkeilla panoksilla. Mutta joillekin se sopii ja riskien kääntöpuolena tietysti se, että tilanteen jo tultua eteen, voi mahdollisuuden käyttämättä jättäminen myöhemmin olla elämän suurin kaduttava virhe. Jota ei yleensä voi pitkän ajan päästä palata korjaamaan. Naistenlehtitarinoista huolimatta pitkän parisuhteen korjaaminen tylsyyden ja tyytymättömyyden tilasta ei yleensä onnistu vaan se on vain tyytymistä johonkin vähempään kuin todellisuudessa haluaisi ja erkaantumisen alettua, se tuppaa kasvamaan, eli vähitellen tyytymisen ja tyytyväisyyden suhde vain heikkenee. Vähittäin kehittyessään sitä ei huomaa ajoissa, vaan eräänä päivänä iskee shokkina se, että asuu alienin kanssa josta on lähinnä harmia. 

Kiitos tästä, kirjoitit ihanasti. :) Ymmärrät näköjään ihan totaalisesti, mistä puhun. Juuri nuo samat asiat olen itsekin pohtinut moneen kertaan. Kuvasit rakastaja/rakastajatar -tilanteen ihanuutta ja toisaalta raadollisuutta ja riskejäkin todella hienosti.

Moni tässä keskustelussa takertuu pelkkään seksiin, vaikka kyse on omalla kohdallani juuri noista tunteistakin, juuri siitä kemiasta, josta sinäkin puhut. En voisi ikinä vain harrastaa seksiä vieraan kanssa, vaan kyse on rakastamista, sen siitä intohimoisesta alkuhuumasta, jonka toki koin miehenikin kanssa silloin alkuaikoina. Nyt olemme siinä tahtomisvaiheessa, rakkaudessa, joka koostuu pääasiassa ihan muista asioista kuin intohimosta.

Riskit tosiaan on ehkä eniten juuri siinä, että jompikumpi haluaisikin yllättäen jättää alkuperäisen kumppaninsa. Kukaan ei tiedä tulevaa, ja tokihan niin voisi käydä joko minulle, rakastajalleni, miehelleni, rakastajani vaimolle tai vaikka jollekin täällä ikävästi kommentoineelle. Sitten ero olisi ainoa vaihtoehto. Mutta niin ei välttämättä kävisi, kunhan kaikki ymmärtävät sen huuman olevan katoavaista.

Tekstisi oli kuitenkin ajatuksia herättelevä. Kovilla panoksillahan sitä tosiaan pelaa, jos avaa sydäntään useammalle yhtä aikaa. Sillä siitä sydämestä tässä kuitenkin on kyse, enemmän kuin pelkästä piparista.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mulla on ihan samanlaisia ajatuksia. Vuodenvaihde sai jonkun palikan siirtymään päässäni ja nyt musta tuntuu, että tänä vuonna saatan pettää.

Tilanne on muutoin samantyyppinen kuin sinullakin, että olen ihastunut toiseen, joka on varattu ja jonka olen tuntenut vuosia. Haluaisin pelkkää seksiä ja vain hetken, en uutta vakavaa suhdetta.

Toisaalta mieheni on hyvin mustasukkainen. Hän ei kuitenkaan enää tunnu haluavan minua enää oikeasti ja varmaan haluan siksi kokea olevani himottu ja haluttu jonkun toisen toimesta. Erota en halua ja rikkoa perhettä.

.

Kuten sanottu, minulla on tämä ajatus tullut päähän nyt erityisesti vuoden alussa melkein pelottavalla voimalla. Mieluiten haluaisin avoimen suhteen tai parinvaihtoa, mutta mieheni ole suostu, olen niitä ehdottanut jo.

Hyvin vaikea tilanne, en tiedä, kumman puolesta löisin vetoa, että tulenko pettämään vai en.

N48

Aiemmassa kommentissa joku kirjoitti pitkällisesti intohimon herättämisestä oman puolison kanssa. Se ei meidän tapauksessamme ehkä onnistu enää. Tuntuu siltä, että jotta mieheni haluaisi minua, minun täytyy tekeytyä joksikin toiseksi, vieraaksi naiseksi. Eli rooliasua ja jopa peruukkia. Kaipaan syvästi sitä, että sellainen mies, jota minäkin haluan, haluaisi minua minuna itsenäni.

N48

N48, voisitko kokea olevasi oma itsesi pienillä mausteilla. Ellei käytössäsi jo ole, voisitko harkita hankkia sukat ja sukkanauhat. Seksipalstalla on jo pitkään käyty keskustelua rakastelusta kengät jalassa. Käsittääkseni kokeilleiden kommentit ovat olleet pääsääntöisesti erittäin positiivisia. Nainen virittäytyy tunnelmaan sääriään sukilla somistaessaan ja korkkareita tai saapikkaita sovittaessaan.

t. nimimerkillä korkkarit kattoon ; )

Mutta silloinhan hän ei saisi olla omana itsenään. Täytyy kelvata se mikä on.

Käyttäähän tää rouva varmaan vaatteita muutenkin? Vai kuljeskeleeko alasti kylillä koska muuten ei ole omana itsenään?

- ja jos miehelle oma vaimo kelpaa, vaikka sit välillä sukkien kanssa, niin ongelma on varmaan vaan se, ettei mies kelpaa enää naiselle.

Ja jos sukat ja sukkanauhat (entisaikaan muuten täysin normaali, päiväkäytössä ollut vaatetus eikä tarvii mennä edes kauhean paljon taaksepäin ajassa) on kauhistus, niin taitaa olla vaan tekosyiden etsintää sille  että voisi mennä peittoa vieraan kanssa heiluttamaan.

Tämä. Kyllä sitä intohimoa ja vaihtelua saa siihen omaan suhteeseen jos haluaa. Eri roolileikit, eri paikoissa, eritavoin panemalla. Asioista kannattaa jutella ja tutkia muita mahdollisuuksia kuin hankkia panomiehiä lisää. Mikä nyt kelläkin sitä rutiinia rikkoo. En jatkaisi päivääkään avioliittoa mieheni kanssa, mikäli molemmat emme enää haluaisi toisiamme seksuaalisesti. Yhdessä 35 v.

Minä sain käsityksen, että N48 olisi vuosia koittanut herätellä kipinää eri asuleikein hänestä muuten piittaamattoman miehensä kanssa. Toki tässä kuultiin vain naisnäkökulma, mutta minusta kuulosti, ettei haluja saatu vaan kohtaamaan. Jos toinen haluaa harrastaa vaikka erittäin virikkeellistä ja rajua seksiä ja toinen haluaa hienovaraisin elein herätellä puolisoiden välille tunnepitoisen yhteyden ja olla iho ihoa vasten niin tämän parin kiihotuspyrkimykset kuulostavat aika eroavilta niin, että molempien on vaikea päästä kututunnelmaan saman illan aikana ja voi ollakin, etteivät he olleet luotuja toisilleen. Jos erot ovat valtavat niin se voi olla tervettäkin tunnustaa, jotta molemmat ehtivät tahoillaan etsiä sellaisen rakkauden, jonka kanssa sitä työt ei ole aivan mahdittimasti. Tietenkään ihan heti ei pidä lyödä hanskoja tiskiin jos suhteen elpymiseen on edes jitkin mahdollisuudet. Minusta nyt kuutenkin kuulosti, ettei se ukko osannut lämmittää vaimoaan eikä sen silloin tarvitse riittää jos tilanne ei moneen vuoteen edisty. Tässä taisi olla malliesimerkki ihan oikeasta erilleen kasvamisesta ja minusta oli vain oikein, ettei N48 käynyt vieraissa vaan toimi niin oikein kuin tuossa voi.

Tämä on jo kiinnostavaa, kuinka väärin tekstiäni luetaan koko ajan.

Olen kirjoittanut, että mieheni ei taida haluta minua enää, ei että minä en haluaisi miestäni. Eli mieheni ei enää näytä kykenevän seksiin kanssani ilman, että tekeydyn toiseksi ihmiseksi ulkoisesti seksiasuilla ja peruukillakin. Ja että kaipaan sitä tunnetta, että joku mies, jota minäkin haluan, haluaisi minua minuna itsenäni, ei jotain roolihahmoa, jota esitän. Ja siksi pettäminen houkuttaa. Avioliittomme on kuitenkin muuten toimiva ja pitkä ja tuntuisi väärältä hajottaa lapsilta perhe seksin vuoksi.

Eli vastaava tilanne voi olla miten.päin vain, joku mies voisi pohtia vastaavaa, että muuten hyvä suhde, mutta vaimo ei enää halua häntä, eikä suostu avoimeen suhteeseenkaan. Onko perhe niin paljon tärkeämpi, että pitää haudata oma seksuaalisuus sen eteen. Vai alkaako pohtia pettämistä?

N48

ä

6

Läheskään kaikki suhteet eivät hajoa pettämiseen.

Ai, minulla on käsitys että useammin eroon se pettäminen johtaa. Mutta en toki kiellä kokeilemasta, sittenpähän sen näkee ;) Onneksi suhde vetelee jo valmiiksi viimeisiään, joten lopputuloksella ei liene niin väliä. Tosin ne perhesuhteet pysyisivät kenties parempina ihan rehellisyydellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun ja mieheni suhde ois varmaan myös latistunut jos ei sitä kipinää pidettäisi yllä.

Kuka sitä jatkuvaa lähetyssaarnaajaa jaksaa vuodesta toiseen?

Helpointa on piristää suhdetta yksinkertaisella babydoll asulla jo. Sen enempää se ei käytännössä vaadi.

No minua ei kiihota mitkään asut pätkän vertaa. Ei itsellä eikä miehellä. Haluamme miehen kanssa seksiltä eri asioita - minä osaisin näytellä niitä hänelle, mutta hän ei minulle. Siksi suhteemme on ollut avoin jo viitisen vuotta, ja haen sen haluamani seksin muualta. Täysin puolison suostumuksella.

T. Aloittajaa ymmärtävä

Mitä järkeä teeskennellä itselle ja muille ja pysyä seksittömässä suhteessa, joka ei tyydytä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, tässä tulee vähän kommenttia toiselta puolen aitaa. Olen itse hyvin samankaltaisessa tilanteessa, siis voisin olla tuo ihastuksesi, eli jännityssuhteeseen haikailemasi toinen mies. En sitä toki ole yksityiskohtien perusteella, mutta olen päätynyt vastaavaan asetelmaan erään naisen kanssa. On selvästi molemminpuolista kiinnostusta ja väreilyä, kummallakin kotona aika kuivakkaa. 

Nykytilanne, jossa ollaan hyvissä ja avoimissa väleissä, on pieni jännite ja voidaan jakaa asioita, arkoja ja tärkeitäkin, on mukava ja kutkuttava. Se ei ole pettämistä mielestäni niin kauan kuin kumpikin pitää tunteensa tai himonsa visusti omana tietonaan eikä aleta yhdessä tunnustamaan toisillemme ihastusta ja suunnittelemaan mitään. Huolimatta aiemmasta pussailusta, joka menee vielä tarvittaessa vahingon piikkiin. Sen pienen askeleen ottaminen, että alettaisiin avoimesti ja harkiten romanttisesti leperrellä, saati järkätä tapaamista, joka voisi johtaa kemiamme tuntien ihan mihin tahansa jopa ilman kykyä itsemme hallita asiaa, on erittäin tarkasti harkittava. Kyseessä voi olla kohtalokas ja peruuttamaton muutos kunnon perhosefektillä, vaikka tekona itsessään tuntuisi pieneltä ja varsin harmittomalta. Paitsi että voimme sormia napsauttamalla päätyä pettämään kumpikin puolisoitamme, joka jo sinänsä voi tuottaa suuren onnettomuuden, niin sitä ei voi ennakoida, millaisiksi tunteet tuossa kehittyvät. Jos annamme sille mahdollisuuden, entäpä jos käykin niin että rakastumme aivan päätä pahkaa toisiimme, oikein sillä järjettömimmällä mahdollisella tavalla? Edellytykset ovat olemassa, vaikkei mikään tietenkään ole ennalta sanottu.

Se, mikä pitäisi ennakkoon hyvin huolella miettiä on sitten se, mitä tehdä, jos molemminpuolinen rakastuminen lyö päälle. Selviääkö siitä itse kukin koskaan yli, ja paljonko mielipahaa se itselle ja muille aiheuttaa. Pitää varautua siihen, että jos päättää jatkaa oman perheen kanssa, niin meidän välimme katkennevat ikiajoiksi ja täysin. Tai sitten pitää olla valmis mullistamaan kahden perheen kaikkien jäsenten elämät ja ottaa erot ja etsiä käytännöllinen (voi olla haastavaa näissä elämäntilanteissa) keino jatkossa toteuttaa suhdetta jotenkin normaalimpaan tapaan seurustelusuhteena jne. Jos päättää jatkaa kuten ennenkin, niin sekin pitää miettiä, kuinka keinotekoiselta se oman puolison kanssa sitten jonkin maailman mullistaneen rakkausmyrskyn jälkeen vasta voi tuntuakin. Se tähän asti perusmukava kaveripuoliso voi jatkossa muuttuakin suorastaan vastenmieliseksi, ihan vaan, koska ei ole se yksi tärkeä, jota miettii ja kaipaa aina vaan. Ja entäpä, jos hurmoksellisen kokeilun jälkeen osapuolet päätyvätkin eri lopputulokseen, toisen rakastuessa palavasti ja toisen todetessa: "Mjääh, on se oma siippa sittenkin parasta tämän taivaan alla, ollaan kavereita vaan, eikä ole kiirettä yhteydenpidolla jatkossa".

Eli siis uhkapeliä tosi korkeilla panoksilla. Mutta joillekin se sopii ja riskien kääntöpuolena tietysti se, että tilanteen jo tultua eteen, voi mahdollisuuden käyttämättä jättäminen myöhemmin olla elämän suurin kaduttava virhe. Jota ei yleensä voi pitkän ajan päästä palata korjaamaan. Naistenlehtitarinoista huolimatta pitkän parisuhteen korjaaminen tylsyyden ja tyytymättömyyden tilasta ei yleensä onnistu vaan se on vain tyytymistä johonkin vähempään kuin todellisuudessa haluaisi ja erkaantumisen alettua, se tuppaa kasvamaan, eli vähitellen tyytymisen ja tyytyväisyyden suhde vain heikkenee. Vähittäin kehittyessään sitä ei huomaa ajoissa, vaan eräänä päivänä iskee shokkina se, että asuu alienin kanssa josta on lähinnä harmia. 

Kiitos tästä, kirjoitit ihanasti. :) Ymmärrät näköjään ihan totaalisesti, mistä puhun. Juuri nuo samat asiat olen itsekin pohtinut moneen kertaan. Kuvasit rakastaja/rakastajatar -tilanteen ihanuutta ja toisaalta raadollisuutta ja riskejäkin todella hienosti.

Moni tässä keskustelussa takertuu pelkkään seksiin, vaikka kyse on omalla kohdallani juuri noista tunteistakin, juuri siitä kemiasta, josta sinäkin puhut. En voisi ikinä vain harrastaa seksiä vieraan kanssa, vaan kyse on rakastamista, sen siitä intohimoisesta alkuhuumasta, jonka toki koin miehenikin kanssa silloin alkuaikoina. Nyt olemme siinä tahtomisvaiheessa, rakkaudessa, joka koostuu pääasiassa ihan muista asioista kuin intohimosta.

Riskit tosiaan on ehkä eniten juuri siinä, että jompikumpi haluaisikin yllättäen jättää alkuperäisen kumppaninsa. Kukaan ei tiedä tulevaa, ja tokihan niin voisi käydä joko minulle, rakastajalleni, miehelleni, rakastajani vaimolle tai vaikka jollekin täällä ikävästi kommentoineelle. Sitten ero olisi ainoa vaihtoehto. Mutta niin ei välttämättä kävisi, kunhan kaikki ymmärtävät sen huuman olevan katoavaista.

Tekstisi oli kuitenkin ajatuksia herättelevä. Kovilla panoksillahan sitä tosiaan pelaa, jos avaa sydäntään useammalle yhtä aikaa. Sillä siitä sydämestä tässä kuitenkin on kyse, enemmän kuin pelkästä piparista.

AP

Täällä monikin "ikävästi kommentoinut" ymmärtää noita tunteitasi vallan hyvin, muttei myötäelä itsekkäitä ja epärealistisia haaveotasi ja yksiouolisia näkökulmiasi. Ja moni oli jo edellistä miestä ennen esittänyt kysymyksiä mahdollisista ennalta-arvaamattomista ongelmista mitä suhde ihastukseesi voisi aiheuttaa kuten yksi- tai kaksipuoliset rakastumiset, puolisoiden sydänsurut jne. Sinä vaan jauhat kuinka ei kukaan suostu ymmärtämään elämää ja kärsimme vain papin aamenen vuoksi monogamisissa liitoissamme. Osa ehkä vain siitä syystä, osa meistä taas on aloittajaa syvällisempiä. Käy sääliksi miestäsi. Toivottavasti hän ehtii löytää paremman ennen sinua.