Lue keskustelun säännöt.
Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2052)
Samat arvot omaavaa ihmistä ei ole löytynyt. On tässä pari kertaa mennyt jalat alta mutta yhtä nopeasti myös särkenyt sydämeni. Olen ollut aina tunteella mukana, en niinkään järjellä ja sehän ei pitkän suhteen kaavana ole tuntunut toimivan. Mielummin yksin kuin siipeensä saaneena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ns. pikkaripervo eli sytyn naisten vaatteista. Saattaa kuullostaa oudolta, mutta tilanteen ollessa tämä, näen naiset vain ylimääräisenä turhana. Siksi en seurustele. Naiset joskus osoittavat kiinnostusta ja tuntuvat jopa hieman masentuvan, kun ei eivät saa minulta mitään vastakaikua.
Jotenkin vituralleen meni ajatusmaailma jossain vaiheessa, joka johtui pettymysten sarjasta. Nykyään ei muiden tunteilla ole mitään väliä. Hankaloittaa parisuhteen muodostamista.
Miten niin en seurustele? Seurustelenhan, elän avoliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Keijo-Petteri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keijo-Petteri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keijo-Petteri kirjoitti:
Kiitos, eikähän lähdetä sitten treffeille, oi kaunis kedon kukkanen!
Melkein tekisi mieli suostua
Hienoa, tuo olisi tosi mukavaa, koska siitä voisi syntyä vuosituhannen rakkaustarina ja muistoja, jotka eivät ikinä haalistu! Ja koska vaikutit tosi kauniilta ja fiksun viehkeältä neidolta! Lisäksi minulla oli yksi pullo punaviiniä juomatta, jonka voisi juoda mökillä takkatulen loimussa seesteisenä kesäiltana punertavanhekuisen taivaanrannan alla joutsenten noustessa lentoon kullankimalteisesta rantavedestä!
Kiitos kun laitoit uuden viestin, aiemmat hukkkuivat jo aiemmille sivuille, kun en ole käynyt tänään täällä lukemassa. Mitäs punaviiniä olisi siis tarjolla?
Hei, olisi ehkä mukavampi jatkaa keskustelua kahdestaan. Täältä taidetaan kyllä ainakin jotkut yhteystiedot poistaa, jos niitä laittaa, mutta en muista oliko niin sähköpostiosoitteiden kohdalla. Jos haluat jutella, niin loin tuollaisen kuin rantojenkeijo@gmail.com
Mahtavaa😍👍
Me muutkin voidaan koittaa löytää samanhenkisiä ihmisiä täältä?
Joo, paitsi tuo neito ei ole ainakaan vielä ollut yhteydessä tuon viestin jälkeen. Voih, kohta joudun juomaan tuon punaviinipullon yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
+20 on vielä ihan tosi nuori. Mun kaveripiirissä kukaan ei seurustellut yläasteella (vain luokat kovikset seukkas, meistä vähän säälittäviä huonoitsetuntoisia röökaajia ja dokaajia), eikä ydinporukasta edes lukiossa. Vasta opiskeluaikana löydettiin puolisot, eikä silloin heti, itse olin vika ja 24v. Laajennetussa kaveripiirissä vikat löysi puolisot n. 30-vuotiaina.
Edelleen ollaan naimisissa samojen kanssa, ja ne kovikset taas eronneet moneen kertaan, yksi kuollutkin...
Vierailija kirjoitti:
Koska naisille ei kelpaa käytännössä mikään, jos et ole "pelastettava renttu".
Jos miehessä ei ole suuria vikoja, niin mikään ei riitä herättämään naisen kiinnostusta, ja jos et ole päihdekoukussa oleva ja/tai joku naisteniskijä, niin ei ole minkäänlaista mahdollisuutta tutustua naisiin.
Siis siksi, että itse ei voi lähestyä naisia missään missä käyt, eikä naiset lähesty miestä jota ei tarvitse pelastaa.
olen:
-pitkä
-maisteri
-vakityössä hyvällä palkalla
-raitis
-aina urheillut ja halunnut pitää itseni kunnossa
-harteikas/urheilullinen/miehenkokoinen, ilman että on lihava tms
-hiukset päässä
-ei tatuointeja (jos väliä)
-ei irtosuhde/biletystaustaa
-en käy baareissa
-en seuraa urheilua tai ole fanaattinen muiden urheilusta
-en suutu
-omia harrasteita löytyy
-osaan ja haluan kuunnella, ja puhua
-huumorintajuinen
-älykäs(jota ei saisi ääneen sanoa, mutta minkäs teet)
-haluaisi perheen
-en käy missään "poikien illoissa"
-huomioiva
-rauhallinen
-hyvätapainen
-hygienia kunnossa
Tiedostan tietenkin, että on absurdia listata asioita jotka teoriassa tekee miehestä sopivan parisuhteeseen ja perheen perustamiseen, mutta tarkoitukseni onkin tuoda ilmi sitä, että miehen asemassa ei oikeasti oli mitään väliä vaikka "täyttäisi kaikki kriteerit", kun niitä kriteerejään ei pääse esittelemään kenellekään.
Parisuhdemarkkinat on kierot siksikin, että naiset ei tee aloitteita ja miehistä aloitteita tekee eniten tietyn tyyppiset miehet, samalla kun rauhalliset ja hyvätapaiset miehet eivät lähesty naisia juuri koskaan. Näin sitten naisille voi syntyä käsitys että "kaikki miehet on samanlaisia kusipäitä jotka ryyppää ja huutaa urheilulle" ja samalla on paljon täysin päinvastaisia miehiä, joita kukaan ei huomaa.
En käy baareissa, enkä halua naista joka käy baareissa -> siinä menee jo joku 90% tosielämän tilaisuuksista joissa ihmiset yleensä saattaa tutustua.
En koe tinderiä tms. omanani, en halua kilpailla kenenkään huomiosta tai olla yksi sadoista, vaan tutustua rauhassa yhteen ihmiseen kerrallaan.
En halua häiritä ketään esim salilla, kaupassa tai muualla arjessa, jokaisella pitää olla rauha harrastaa ilman että joku yrittää "iskeä". Enkä ole ikinä ollut mikään naisteniskijä -> "itsevarmuus" naisia kohtaan alussa ei ole huippu, naisethan tunnetusti tulkitsee kokeneen naistenmiehen jotenkin positiivisellä tavalla itsevarmaksi, vaikka kyse on vaan välinpitämättömyydestä pakkeja kohtaan.
Harrasteita, joissa tutustuisi naisiin on huonosti, on tietysti jotain kursseja yms, mutta niissä harvemmin on omanikäistä tai tapaista porukkaa ja vielä sinkkuina.
Joten olen vaan todennut, että asiat on miten on ja ei voi mitään, jos ei tuuri käy.
Samaan aikaan on tullut seurattua siskon elämää joka on taas täysin päinvastainen. Hän on jo vähän alkoholisoitunut, ei ole ikinä harrastanut liikuntaa, ylipainoinen, äksy luonne, itsekäs ja välinpitämätön, jättänyt kaikki koulut kesken, työtön ja ei juuri edes hygieniaan panosta.
Silti häntä lähestyy miehiä tasaisen tappavaan tahtiin ja uusia "seurustelukumppaneita" löytyy useampia vuodessa, jotka sitten päättyy useimmiten siihen että sisko kyllästyy tai pettää/jättää miehet, joista osa vielä vaikuttaa ihan hyviltä tyypeiltä mitä olen vähän tutustunut.
niin onko tässä menossa mitään järkeä miehen kannalta? Nainen saa olla mitä vaan ja silti riittää ehdokkaita, miehenä voit kehittää itseäsi äärettömyyksiin mutta millään ei ole mitään väliä, jos et itse lähesty naisia?
Meillä samat. Täytän myös listan jokaisen kohdan, mutta en myöskään ole koskaan kelvannut naisille.
Lähestyn ehkä pari kertaa vuodessa naista, kun mahdollisesti kiinnostava tapaus tulee vastaan, mutta tuloksetta. Käytän Tinderiä lähes päivittäin, mutta saan tykkäyksiä vain muutaman kappaleen kuukaudessa, ja pareja en saa juuri koskaan. Kaverit eivät halua tai osaa auttaa minua löytämään seuraa. En tiedä mitä muuta voisin enää yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa hakea seuraa äpeissä, en näe töissä muita ihmisiä kuin asiakkaita, enkä harrasta mitään missä tapaisin juurikaan uusia ihmisiä jotka olisivat deittailemaani sukupuolta.
Noin se elämä menee monella sinkulla. Myös itselläni.
Joo ja nämä minun harrastukset on myös yksilölajeja, eli eipä siinä tule tapailtua ihmisiä sillä tavoin että jäädään keskustelemaan pidemmäksi aikaa. Ainakaan vastakkaista sukupuolta.
Voisin jopa käyttää jotain deittisovellusta jos ne ei olisi tuollaista touhua mitä ne nyt tällä hetkellä on. Ylimielisten naisten ja vonkaavien miesten leikkialustoja joita pelataan netissä.
Olisi kyllä kiva tietää minkä kokoinen on liian pieni muna, jotta ei kelpaa kenellekään? Ja jep, minustakin tuon syyn sanominen on törkeää, isku vyön alle. [/quote]
Olisko tuo siitä kiinni? Minulla on 18,5 cm juhlakunnossa. Tai oli. Ei ole ne muutamat harvat moittineet eikä kehuneet, joille olen sattunut pääsemään sovittelemaan.
Perussyy lienee puuttuvat sosiaaliset taidot. Lapsena tyttöjä piti pelätä, niillä kun oli se "rako" ja saattoi olla kuppakin,mikä oli hirveä tauti ja mihin isoisän isä kuoli. Ja kaiken pahan takana se lestadialainen kasvatus! Sitten aikuisena en osannut itse ottaa kontaktia enkä vastata niihin noin kahden naisen iskuyritykseen. Nyt olen liian vanha ja impotentti sairauden takia; hyvä jos joku puolituttu edes tervehtii vastaantullessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vielä löytänyt sitä unelmieni naista jossa olisi vaimomatskua.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on tärkeätä, että kumppani osaa keskustella ja uskaltaa avata suunsa. Oli se sitten joku päivänpoliittinen asia, tekninen teoria tai parisuhteen päämäärät ja keskustelusta keskusteleminen. Että kumppani arvostaisi itseään niin, että voisi myös sanoa mielipiteensä tmv. Mikään neropatti ei tarvi eikä pidäkään olla, mutta käsitys todellisuudesta ja toisaalta vuorovaikutustaidot tulisi olla.
Ja on osoittautunut, että (sopivat elämänarvot ja harrastukset jne. omaavilla) aika harvalla on. Arvostan omaa mielenterveyttäni sen verran, että pysyttelen mielummin yksin, jollen löydä kumppania, joka voisi avoimesti puhua ja vaikka epävarmuuden hetkellä kysyä (eikä tehdä jotain täysin outoa päätelmää, luottaa siihen ja toimia sen mukaan ja sit yllättyä kun ei ollutkaan ihan mieluinen). Tai jolta minun ei tarvitse maanitellen kysellä sitä mielipidettä, ja tsempaten iloita kun kerrankin ilmaisee itseään.
Tämä hieman nappasi sillä syystä sattuneesta erään tapahtumatilanteen jälkeen kehittyi ja nousi mieleeni ajatus siitä että tuo keskustelemisesta keskusteteleminen olisi varmaan tärkeää ja antoisaakin sekä tilannetta avartavaa ja vapauttavaa. Valitettavasti en ole vielä päässyt testaamaan......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tinderissä tulee noin yksi osuma vuodessa, josta olisin oikeasti kiinnostunut ja ei ole vielä tärpännyt niin hyvin, että niistä yksikään olisi kumppaniksi asti päätynyt. Tämän vuotinen hyvä osuma on jo tullut niin lupailee tilastollisesti aika kuivaa loppuvuotta 😬
Myöskin se varmasti rajoittaa, että pituutta on 173 ja se tuntuu olevan aika monella naisella tärkein asia miehessä, että on 180+ pituutta.
En keksi mitään kanavaa, missä voisin törmätä ikäluokkaani kuuluviin vastakkaisiin sukupuoliin. Baarit ja tinderit, ei ole minun juttu. Harrastuksissa näkee vain omaa sukupuolta. Kumppanin mielelläni ottaisin, mutta mistä sitä lähtisi etsimään ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mietin itseäni niin ei minulla ole mitään kokemusta miehistä. Ei ole koskaan ollut poikia tai miehiä kaverina, kun ei muutenkaan ollut nuoruudesta ystäviä. Olin yksinäinen ja kiusattu. Näin on oikeasti hyvin vaikeaa tutustua muutenkaan ihmisiin. Miesten kanssa en osaa puhua sitäkään vertaa mitä naisten kanssa yritän. Jännitän kaikkea ja haluan vaan äkkiä pois jos pitäisi puhua jotain. Näin jos tavallinen puhuminenkin on jo vaikeaa niin harvoin sitä tutustuu sen paremmin.
Itsetuntoni on myös todella huono. En monestikaan itsessäni mitään sellaista, että minuun kannattaisi tutustua. Ulkonäkö on mitä on ja toisaalta olen muuten ujo ja liikaa jo ollut yksin. En osaa luontevasti tai rennosti toimia. Moni tavallinen juttu on jo minulle uutta. Elämäni on myös kaukana jostain "valmiista". Kaikki on kesken ja en oikeastaan ole edennyt mitenkään. Paljon esim menneisyyden juttujen takia. En halua oikeastaan edes paljastaa itsestäni mitään muille tai päästää ketään lähelle.
Moni varmaan haluaa kumppanin joka on sinut itsensä kanssa ja on hyvä itsetunto. Ehkä pääsee vähemmällä kuin vaikka minunlaiseni kanssa jolle jo läheisyys olisi vaikeaa. Seksistä puhumattakaan. En tiedä pystyisinkö siihen. Näin on parempi tottua olemaan yksin. En tiedä onko minusta ikinä suhteeseen. Samalla kun ikää tulee lisää niin ehkä on aina vaan vaikeampaa enää tavallaan saavuttaa sitä mitä moni muu. Tarkoitan, että se kuilu vaan kasvaa jonkun "tavallisen" ja minun välillä.
Silti kaipaan välillä sitä, että olisin jollekin tärkeä ja joku pitäisi minusta. En kiistä sitä. Silti jos on jo valmiiksi vähän rikkinäinen ja itsetunto huono niin vaikeaa on lähteä enää siihen parisuhteen hakuun yms mukaan ja ehkä särkyä taas lisää. Tietysti tätäkin voisi ajatella myös hyvältä kannalta ja jotain onnistaa ja löytää kumppanin. Olen myös ollut jo liikaa yksin ja tottunut elämään omalla aikataululla. En tiedä miten tottuisin elämään toisen kanssa. Toisaalta, vaikka olen tottunut olemaan introvertti jo pakostakin niin tykkäisin myös, että olisi seuraa. Ilahdun esim jos joku moikkaa tai saan hyvää palvelua jossain liikkeessä (toki asiakaspalvelu on luonnollista siellä). Huomaan, että jo kun joku näkee minut ja en ole näkymätön on jo kiva juttu. Kaipaisin ihmistä jolle puhua ja joka välittäisi minusta. Ehkä ystävä olisi tässä vaiheessa se parempi etsittävä. En tiedä pystyisinkö suhteeseen.
Mietin myös mitä toiselle voi kertoa ja kuinka paljon. Jos on aivan rehellinen alussa niin voi karkottaa toisen pois. Toisaalta haluaisin olla rehellinen ja kertoa esim vaikeuksistani tai yksinäisyydestä. Tarkoitan siis sitä, että kuka esim pystyy olemaan rehellinen ikävistä jutuista kuten yksinäisyydestä. Moni varmaan kaunistelee näitä juttuja. Ymmärrän sen, mutta kyllähän ne tulevat ilmi joskus.
Vierailija kirjoitti:
Ralph Fiennes ei ole edellenkään ottanut yhteyttä joten sinkkuna taitaammennä tämäkin kesä.
Lueskelin dailymailia ja siellä oli juttua miten Fiennes on pitkin kevättä talutellut pitkin Roomaa jonkun toisen miehen vaimoa ja seuraavalla viikolla kainalossa olikin jo hänen exänsä Francesca Annis. Joten taitaa todella sinulla olla sinkkukesä edessä. Tai sitten otat lentolipun Roomaan ja pidetään sulle peukkuja pystyssä👍 Kunhan olet keski-iän ylittänyt, Fiennes ei tunnetusti ikinä ollut nuorten naisten perään.
Koska en voi saada enää kaunista ja mukavaa 25-vuotiasta. Mieluummin yksin kuin vanhan ja kärttyisän taviksen kanssa.
M42
Naisille ei tavallinen mues riitä alkuunkaan kun kaikki naiset vaatii itselleen vain parasta mahdollista vaikka itse olisi pohja sakkaa ja suurin osa naisista on muutenkin itsekeskeisiä ja omahyväisiä minä minä minä ihmisiä jotka ei kykene tasa-arvoiseen parisuhteeseen kun vaatii että hänen tahto on toteutettava kaikkialla
Seurustelen. Mutta olin tarkka siitä, kenet otan. Se vaati paljon yksinäisyyttä ja epätietouden sietämistä. Lopputulos kuitenkin palkitsee, olen onnellinen.
Erosin pitkästä, huonosta suhteesta ja siitä miehestä toipuminen vei kolme vuotta. En halunnut aloittaa mitään ennen kuin olin vanhan suhteen ruotinut loppuun. Siinä tulikin täytettyä 50 vuotta ja ups ei enää kelpaa kellekään Sovelluksissa juttu päättyy aina siihen kun laitan kuvani. En ennen pitänyt itseäni ihan pahan näköisenä, mutta totuus oli ilmeisesti toisenlainen. Toisaalta tämä on ihan mukavaa elämää, enkä minä ole kuitenkaan yksinäinen.
Koska tapailemani naiset välttävät mitään sitoutumista ja haluavat jotain kevyttä niin kuin FWB, säätö, situationship yms yms. Itsellä vaikea deittailla tommosella harmaalla alueella