Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2052)
Vierailija kirjoitti:
Lemmikit tuntuu olevan miehille ongelma ja aina alkaa se sama jankutus että olisit enemmän semmonen ja tämmönen ja mix oot tuommonen. En kelpaa omana itsenäni.
No huh huh, olen pahoillani että olet törmännyt henkisesti viisivuotiaisiin miehiin, jotka ei ymmärrä, ettei kaikki ihmiset taivu heidän mielikseen. En kestäisi tuollaisia valittajia hetkeäkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska naisille ei kelpaa käytännössä mikään, jos et ole "pelastettava renttu".
Jos miehessä ei ole suuria vikoja, niin mikään ei riitä herättämään naisen kiinnostusta, ja jos et ole päihdekoukussa oleva ja/tai joku naisteniskijä, niin ei ole minkäänlaista mahdollisuutta tutustua naisiin.
Siis siksi, että itse ei voi lähestyä naisia missään missä käyt, eikä naiset lähesty miestä jota ei tarvitse pelastaa.
olen:
-pitkä
-maisteri
-vakityössä hyvällä palkalla
-raitis
-aina urheillut ja halunnut pitää itseni kunnossa
-harteikas/urheilullinen/miehenkokoinen, ilman että on lihava tms
-hiukset päässä
-ei tatuointeja (jos väliä)
-ei irtosuhde/biletystaustaa
-en käy baareissa
-en seuraa urheilua tai ole fanaattinen muiden urheilusta
-en suutu
-omia harrasteita löytyy
-osaan ja haluan kuunnella, ja puhua
-huumorintajuinen
-älykäs(jota ei saisi ääneen sanoa, mutta minkäs teet)
-haluaisi perheen
-en käy missään "poikien illoissa"
-huomioiva
-rauhallinen
-hyvätapainen
-hygienia kunnossa
Tiedostan tietenkin, että on absurdia listata asioita jotka teoriassa tekee miehestä sopivan parisuhteeseen ja perheen perustamiseen, mutta tarkoitukseni onkin tuoda ilmi sitä, että miehen asemassa ei oikeasti oli mitään väliä vaikka "täyttäisi kaikki kriteerit", kun niitä kriteerejään ei pääse esittelemään kenellekään.
Parisuhdemarkkinat on kierot siksikin, että naiset ei tee aloitteita ja miehistä aloitteita tekee eniten tietyn tyyppiset miehet, samalla kun rauhalliset ja hyvätapaiset miehet eivät lähesty naisia juuri koskaan. Näin sitten naisille voi syntyä käsitys että "kaikki miehet on samanlaisia kusipäitä jotka ryyppää ja huutaa urheilulle" ja samalla on paljon täysin päinvastaisia miehiä, joita kukaan ei huomaa.
En käy baareissa, enkä halua naista joka käy baareissa -> siinä menee jo joku 90% tosielämän tilaisuuksista joissa ihmiset yleensä saattaa tutustua.
En koe tinderiä tms. omanani, en halua kilpailla kenenkään huomiosta tai olla yksi sadoista, vaan tutustua rauhassa yhteen ihmiseen kerrallaan.
En halua häiritä ketään esim salilla, kaupassa tai muualla arjessa, jokaisella pitää olla rauha harrastaa ilman että joku yrittää "iskeä". Enkä ole ikinä ollut mikään naisteniskijä -> "itsevarmuus" naisia kohtaan alussa ei ole huippu, naisethan tunnetusti tulkitsee kokeneen naistenmiehen jotenkin positiivisellä tavalla itsevarmaksi, vaikka kyse on vaan välinpitämättömyydestä pakkeja kohtaan.
Harrasteita, joissa tutustuisi naisiin on huonosti, on tietysti jotain kursseja yms, mutta niissä harvemmin on omanikäistä tai tapaista porukkaa ja vielä sinkkuina.
Joten olen vaan todennut, että asiat on miten on ja ei voi mitään, jos ei tuuri käy.
Samaan aikaan on tullut seurattua siskon elämää joka on taas täysin päinvastainen. Hän on jo vähän alkoholisoitunut, ei ole ikinä harrastanut liikuntaa, ylipainoinen, äksy luonne, itsekäs ja välinpitämätön, jättänyt kaikki koulut kesken, työtön ja ei juuri edes hygieniaan panosta.
Silti häntä lähestyy miehiä tasaisen tappavaan tahtiin ja uusia "seurustelukumppaneita" löytyy useampia vuodessa, jotka sitten päättyy useimmiten siihen että sisko kyllästyy tai pettää/jättää miehet, joista osa vielä vaikuttaa ihan hyviltä tyypeiltä mitä olen vähän tutustunut.
niin onko tässä menossa mitään järkeä miehen kannalta? Nainen saa olla mitä vaan ja silti riittää ehdokkaita, miehenä voit kehittää itseäsi äärettömyyksiin mutta millään ei ole mitään väliä, jos et itse lähesty naisia?
Vika on siinä, että et ole vuorikiipeilevä astronautti-kirurgi etkä pelastaa maailmaa suurelta hävitykseltä viikonloppuisin.
Hohhoijaa, kyllä nyt joku taso pitää olla.
Turha katkeroitua kaikkia naisia kohtaan, jos olet tähän mennessä törmännyt vain itselle sopimattomiin tai et ole vain päässyt treffeille. Tästä huokuu jotenkin, että olet joko lapsellinen tai katkera mikä välittyy naisille ja siksi ei tule mitään
Mies88 kirjoitti:
Ne ihmiset joista olen ollut kiinnostuneita ovat varattuja ja suhteessa esteitä.
Ei ole löytynyt sopivaa, tarjokkaita kyllä olisi, mutta olen liian mukavuudenhaluinen ja kiltti. Enkä halua lähteä suhteeseen johon en ole valmis antamaan 100%. Lisäksi olen aika pidättyväinen ihminen.
Tästä huolimatta elämäni on hyvää, minulla on hyväpalkkanen työ, ystäviä ja perusasiat kunnossa. Ehkä vielä joskus.
Harmi kun just tällaisilla tasapainoisilla ja normaaleilla tyypeillä ei lue otsassa mitään, mikä ilmiantaisi heidät mukaville ja järkeville naisille, niin monesti tulee käveltyä ohi. Tuntuu, että treffeillä törmää vain niihin inbesilleihin naisena... Kohtaanto-ongelma on todellinen
Vierailija kirjoitti:
Ikävuodet 20-25 keskityin opiskeluun ja ikävuodet 25-35 työhön. Se on tuottanut hyviä tuloksia. Se tarkoitti kuitenkin sitä, että halunnut parisuhdetta jarruksi ja sekoittamaan tavoitteitani. Nyt olen jo liian vanha luopumaan rutiineistani ja tekemään kompromisseja, joita seurustelu vaatisi.
Tämä. Nyky-yhteiskunta oikein pakottaa tähän muottiin, että ensin täytyy suorittaa hikihatussa opinnot tiukkaan tahtiin ja sitten panostaa hulluna töihin, ettei jää työttömäksi. Kun talous on saatu vihdoin turvattua, huomaakin olevansa jo 35v, ja liiankin tottunut ja tyytyväinen elämäänsä ilman toista ihmistä. Toisaalta hyvä, että ei herännyt katkeruuteen, mutta varmaan aika monella syynä, miksi ei seurustella. Tuntuu, että jos seurustelukumppani ei ole tarttunut jo lukiosta tai opiskeluajalta, sitä on vaikea myöhemmin enää saada
Olen naimisissa. En voi moraalin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua jakaa elämääni, koska olen siihen niin tyytyväinen. Miksi siis seurustelisin? En edes olisi hyvä kumppani, koska olen liian tyytyväinen itseeni.
Vierailija kirjoitti:
Koska tapailemani naiset välttävät mitään sitoutumista ja haluavat jotain kevyttä niin kuin FWB, säätö, situationship yms yms. Itsellä vaikea deittailla tommosella harmaalla alueella
Pitäiskö sun etsiä toisenlaisia naisia? Esim. uskovaiset haluaa sitoutua nopeastikin, koska seksi kuuluu avioliittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin alkoholin käytön ja siinä loppui iso mahdollisuus miehen löytämiseen. Erään opintopiirin kautta löytyi ihana mies, mutta olen liian ujo tekemään aloitusta..
Näillä mennään, ikävä on ihmisen kainaloon
Siksi, koska ihmissuhteet eivät ole minun juttuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikon kysymykseen:
Siksi, että olen naimisissa. Kenenkä kanssa minun pitäisi seurustella?
kukaan ei kiinnostu minusta. N34 ikisinkku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kiva olla sinkku, saa mennä ja tehdä mitä itse haluaa eikä tarvitse tehdä kompromisseja kenenkään kanssa. Ei ole ketään miestä riippakivenä ja vaivana, saa olla rauhassa. En myöskään pidä seksistä ja sitähän miehet aina haluavat, ei minulla ole miesten kanssa mitään yhteistä.
Jokainen mies osoittautunut hulluksi tai muuten ahdistavaa käytöstä...
Seksi pääasia suhteessa miehelle, mutta ei minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kertoa tähän väliin.Siis nykyään on sellainen fiilis että miettii usein kelpaamis vaatimuksia..Jos ei täytä niitä toisen silmissä esim työ varallisuus yms seikat jotka ei pitäisi olla suhteen este..Ja päälle vielä ulkonäkö paineet.Toiset seurustelee tosi luuserin kanssa ja hyvin menee ja toiset ei kelpuuta ketään jos ei ole sitä tai tätä eli ei aito suhde..Miettinyt usein millä mittarilla nämä naiset oikein kumppaninsa valitsee ..20 kymppiset nyt ei tiedä mitään joten ne pelleilyt kestää 30 asti korkeintaan ja sitten tajutaan miten tyhmässä suhteessa oltu idiootin kanssa ja erotaan.Tarinan opetus on se että kannattaa ottaa nainen joka on juoksunsa juossut ja ei exän kanssa lapsia..Se karuselli ei kannata sinulle!
Miksi tuhlata omaa elämäänsä johonkin huonoon ihmissuhteeseen ja tapella jonkun kusipään kanssa ja etenkin vielä kerrostalossa jossa RIIDAT TODELLA KUULUVAT! Johan siitä naapurit HÄIRIINTYVÄT!
30v neitsytmies lääketieteellisistä syistä.
Nyt ei ole mitään vikaa, mutta joudun ehkä odottamaan suorapuheista naista... Eli siis ikuisuuden.
Kyllähän tuota menoa varmaan riittäisi kun naiset aloittelevat keskusteluita ja vilkuilevat takaisin hymyillen,ei vain ole mitään sanottavaa kun ollut niin tyhjä elämä. Sen voin sanoa että Suomi on täynnä yksinäisiä naisia, jutelkaa nyt joku niille!
Erosin muutama vuosi sitten ja halusin aikaa rakentaa elämää uudelleen itsekseni. Halusin kouluttautua uudelleen ja menin yliopistoon. Opinnot ja oman alan töiden aloittaminen veivät sen verran aikaa, että päätin pitää taukoa kaikista suhde-hommista. Halusin toki toipua erostakin rauhassa.
Nyt alkaa olla sellainen olo, että olisin valmis suhteeseen. Muutama mies on ollut kiinnostunut, mutta ei ole oikein napannut. Eli toistaiseksi ei ole tullut eteen sellaista miestä, jonka kanssa olisi tosissaan jaksanut alkaa seurustelemaan / tapailemaan.
Toivottavasti pian :)
N33
Miesten seksuaaliselle himolle pitäisi tehdä jotain, jotta niitä kukaan jaksaisi katsella. Se himo on kuin jokin rappeuttava mielisairaus. Ihmettelen vakavissani, miksi siihen ei ole lääketiede kehittänyt ratkaisua. Miesten itsekeskeisen, mässäilyyn verrattavan himon kohde on kiinni toisessa elävässä, itsenäisessä ihmisessä. Miehillä ei ole mitään synnynnäistä oikeutta saada tuota himonsa kohdetta, ei vaikka eivät pystyisi elämään ilman. Pilleriä kehiin, haloo!
Ei joua. Ja mistä sitä seurustelis naisen kansa? Meikkaamisesta, saippuasarjoista, vaatteista ja hevosistako? Ei kinosta ainakaan simmoset seurustelunaiheet. Mieluummin seurustelen jonku ukon kans tervanpoltosta, ojankaivuusta ja metsänhoidosta
Alue: Aihe vapaa
Miesten huonon käyttäytymisen vuoksi kyllästynyt ravaamaan treffeillä ja ajattelemaan, että jostain se järkevä vielä löytyy.