Lue keskustelun säännöt.
Harmittaako muita, että meidän sukupolvi sai kulutusjuhlista vain laskun?
30.12.2018 |
Ei lentämistä, ei ilotulitteita, ei muovia, ei autoja, ei sitä ja ei tätä. Aiemmat sukupolvet saivat ja keksivät koko ajan lisää, meitä nuoria aikuisia vain syytetään liiasta kulutuksesta vaikka koko systeemi on meitä vanhempi. Elintaso tuskin tulee koskaan olemaan sitä mitä vanhemmilla on ja elämästä tehdään koko ajan ankeampaa.
Kommentit (501)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän ovat sekä julkisen vallan että liike-elämän johdossa 1960- ja 1970- luvuilla syntyneet 40-60- vuotiaat.
Tehkää te ahneet jotain hyvää nuorten hyväksi! Te lähestytte vääjäämättömästi eläkeikää. Olette saaneet nauttia korkeasti elintasosta koko ikänne toisin kuin sodan jälkeen syntyneet vanhempanne. Kulutusjuhlat ovat teidän aikananne olleet huipussaan. Jättäkää jotain meille kaksi- ja kolmikymppisulle ja meidän lapsillemmekin jotain.
Lukekaa lapset historiaa ja tutustukaa myös menneeseen.
Olen syntynyt 69 hyvin toimeentulevaa opettajaperheeseen. Meidän kulutusjuhlissamme:
- kolme lasta - nuoremmat perivät aina kaikki vaatteet vanhemmilta (ja serkuilta). Jos oli pakko ostaa kengät mentiin kenkäkauppaan ja katsottiin edulliset ja kunnolliset ja ostettiin kaksi numeroa kasvuvaraa. Aivan turha oli toivoa jotain tiettyä väriä tms.
- vaatteita paikattiin ja esim housujen käyttöikää pidennettiin lisäämällä niihin lahkeisiin (eri väriset, tietenkin) jatkopalat.
- 16 ensimmäisen ikävuoteni aikana kävimme kerran ’päivä Tukholmassa’- risteilyllä, omin eväin.
- käytännössä kaikki lomat kuluivat isovanhempien maatilalla - lomailuun kuului mm porkkanapenkin kitkemistä, marjapensaiden tyhjennystä, pyöräretkiä uimalammelle, mattopyykkiä, perunannostotalkoita, jne.Rahat käytettiin asuntolainaan, ja koulutus oli arvossaan (onneksi)
Minun luokallani oli yksi lapsi, jonka perhe oli joutunut hakemaan sosiaalista apua (mm talvitakin, mikä oli paljon hienompi kuin minun ’naapurin tekemä ja isosiskolta peritty) - mutta sosiaalin tuki oli tuolloin vielä todella viimeinen apu, ja moni perhe tuli toimeen vielä vaatimattomammin kuin me, mutta pärjäsi kuitenkin ihan itse
Luokallani oli muuten 2 lasta, jotka ylipäätänsä pääsivät matkustamaan mitenkään ’säännöllisesti’ (ehkä n kerran vuodessa) - me tavikset pääsimme ehkä kerran lapsuudessamme lentokoneen/laivan kyytiin.Nyt toki myönnän jo nauttineeni elintason noususta ja lentäneen oman osuuteni (kiitos työpaikkani) mutta esim vaatteiden kulutus ja ruoan haaskaus ovat minulla yhä tosi paljon vähäisempää kuin nuorten aikuisten lasteni, jotka ovat koko elämänsä köllineet elintasossa josta minä en lapsena edes osannut haaveilla...
On kuin omasta lapsuudestani, minä tosin matkustin mutta vain siksi, että äiti oli töissä matkatoimistossa ja saatiin halvalla myymättä jääneitä matkoja. Mutta muuten lomat oli mummolassa loputonta kukkapenkin kitkentää, veden kantamista, saunaan ja kunnolla peseytymään pääsi kerran viikossa.
Nyt on talot ja veneet, mutta ei tasan 20-30 v iässä ollut muuta kun opintotuella haalittu pieni määrä kalusteita ja astioita.
Toki kaikki nuoret ovat sitä mieltä että olisi kiva saada ne talot, autot, matkat ja veneet heti nuorena ja vaan sormia napsauttamalla, mutta eihän se mene niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.
Ongelma on siinä että kun nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen, alkaa pakollisten menojen kulut nousta: asuminen, terveyspalvelut, koulutus...
Miten nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen. Elintaso on korkeampi kuin koskaan
Tämähän on ihan paskapuhetta. Eihän tämänhetkiset 20-30v koskaan yllä samaan elintasoon kuin vanhempansa. Useat asuvat vuokralla, kun eivät saa lainaa, kun ei ole säännöllisiä työtuloja jne. Perhettäkään ei voida/uskalleta perustaa, kun ei ole vakityöpaikkaa ja talous epävakaata. Siinä se elämä sitten menee sinnitellessä. Eipä ole velatonta asuntoa eläkeiässä tai muita säästöjä, kuten esim vanhemmillani, jota ovat suuria ikäpolvea. Heillä on asunnot, mökit ja veneet, ja ihan hyvä eläke myös. Mutta lapsensa ovat aina opettaneet pärjäämään omillaan, joten turha kuvitella että heiltä taloudellista apua saisi, enkä sellaista odotakaan. Pärjään kyllä näinkin, mutta surku alkaa olla siitä etten omaa perhettä varmaan koskaan tule saamaan.
Sitten vielä suuret ikäluokat voivottelevat sitä, etteivät saa lapsenlapsia! Miksiköhän ei vauvoja synny...
Suurten ikäluokkien lapset on yli viiskymppisiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.
Ongelma on siinä että kun nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen, alkaa pakollisten menojen kulut nousta: asuminen, terveyspalvelut, koulutus...
Miten nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen. Elintaso on korkeampi kuin koskaan
Tämähän on ihan paskapuhetta. Eihän tämänhetkiset 20-30v koskaan yllä samaan elintasoon kuin vanhempansa. Useat asuvat vuokralla, kun eivät saa lainaa, kun ei ole säännöllisiä työtuloja jne. Perhettäkään ei voida/uskalleta perustaa, kun ei ole vakityöpaikkaa ja talous epävakaata. Siinä se elämä sitten menee sinnitellessä. Eipä ole velatonta asuntoa eläkeiässä tai muita säästöjä, kuten esim vanhemmillani, jota ovat suuria ikäpolvea. Heillä on asunnot, mökit ja veneet, ja ihan hyvä eläke myös. Mutta lapsensa ovat aina opettaneet pärjäämään omillaan, joten turha kuvitella että heiltä taloudellista apua saisi, enkä sellaista odotakaan. Pärjään kyllä näinkin, mutta surku alkaa olla siitä etten omaa perhettä varmaan koskaan tule saamaan.
No oliko sun vanhemmilla 20v iässä velaton asunto ja kesämökki? Vai asuiko sittenkin alivuokralaisena tai kimppakämpässä?
Miksi ihmeessä nykypäivän kolmikymppiset haluavat parin työvuoden jälkeen saman materiamäärän, joka heidän vanhemmillaan on 35 vuoden työrupeaman jälkeen?
Koska ovat nuoria, olisihan se kiva saada hyvä tulotaso ihan tuosta vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.
Ongelma on siinä että kun nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen, alkaa pakollisten menojen kulut nousta: asuminen, terveyspalvelut, koulutus...
Miten nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen. Elintaso on korkeampi kuin koskaan
Tämähän on ihan paskapuhetta. Eihän tämänhetkiset 20-30v koskaan yllä samaan elintasoon kuin vanhempansa. Useat asuvat vuokralla, kun eivät saa lainaa, kun ei ole säännöllisiä työtuloja jne. Perhettäkään ei voida/uskalleta perustaa, kun ei ole vakityöpaikkaa ja talous epävakaata. Siinä se elämä sitten menee sinnitellessä. Eipä ole velatonta asuntoa eläkeiässä tai muita säästöjä, kuten esim vanhemmillani, jota ovat suuria ikäpolvea. Heillä on asunnot, mökit ja veneet, ja ihan hyvä eläke myös. Mutta lapsensa ovat aina opettaneet pärjäämään omillaan, joten turha kuvitella että heiltä taloudellista apua saisi, enkä sellaista odotakaan. Pärjään kyllä näinkin, mutta surku alkaa olla siitä etten omaa perhettä varmaan koskaan tule saamaan.
No oliko sun vanhemmilla 20v iässä velaton asunto ja kesämökki? Vai asuiko sittenkin alivuokralaisena tai kimppakämpässä?
Miksi ihmeessä nykypäivän kolmikymppiset haluavat parin työvuoden jälkeen saman materiamäärän, joka heidän vanhemmillaan on 35 vuoden työrupeaman jälkeen?
Koska ovat nuoria, olisihan se kiva saada hyvä tulotaso ihan tuosta vaan.
Kyllä. Ja heti mulle. Kun olen tähänkin saakka saanut aina kaiken heti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.
Ongelma on siinä että kun nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen, alkaa pakollisten menojen kulut nousta: asuminen, terveyspalvelut, koulutus...
Miten nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen. Elintaso on korkeampi kuin koskaan
Tämähän on ihan paskapuhetta. Eihän tämänhetkiset 20-30v koskaan yllä samaan elintasoon kuin vanhempansa. Useat asuvat vuokralla, kun eivät saa lainaa, kun ei ole säännöllisiä työtuloja jne. Perhettäkään ei voida/uskalleta perustaa, kun ei ole vakityöpaikkaa ja talous epävakaata. Siinä se elämä sitten menee sinnitellessä. Eipä ole velatonta asuntoa eläkeiässä tai muita säästöjä, kuten esim vanhemmillani, jota ovat suuria ikäpolvea. Heillä on asunnot, mökit ja veneet, ja ihan hyvä eläke myös. Mutta lapsensa ovat aina opettaneet pärjäämään omillaan, joten turha kuvitella että heiltä taloudellista apua saisi, enkä sellaista odotakaan. Pärjään kyllä näinkin, mutta surku alkaa olla siitä etten omaa perhettä varmaan koskaan tule saamaan.
No oliko sun vanhemmilla 20v iässä velaton asunto ja kesämökki? Vai asuiko sittenkin alivuokralaisena tai kimppakämpässä?
Miksi ihmeessä nykypäivän kolmikymppiset haluavat parin työvuoden jälkeen saman materiamäärän, joka heidän vanhemmillaan on 35 vuoden työrupeaman jälkeen?
Minä täältä välistä huutelen. Vanhempani olivat noita pahasti parjattuja suuria ikäluokkia. Avioiduttuaan asuivat kumpikin jonkin aikaa edelleen omien vanhempiensa luona ja säästivät rahaa yhteiseen talouteen. Sitten muuttivat yhteen, kun saivat talkkarin paikan kerrostalosta. Sieltä muuttivat jossakin vaiheessa äidin vanhempien rintamamiestalon yläkertaan, joka oli vapautunut vuokralaisilta. Ulkovessaa käyttivät, puilla lämmittivät ja kantoivat vedet ylös ja alas. Kahden lapsen kanssa asuivat siellä yläkerrassa.
Hieman alle 30-vuotiaina rakensivat oman talon. Tekivät aika paljon mokia siinä, kun ei ollut varaa käyttää ammattilaisia. Maksoivat monta vuotta asuntolainaa. Nykyään talo on purkukuntoinen.
Itse olen syntynyt 1977. Ensimmäisen oman asuntoni (tai siis pankin oman) ostin 33-vuotiaana. Velaton siitä tulee alle kymmenen vuoden päästä. Hurjan paljon helpommalla olen päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras olisi, jos kaikilla talouksilla olisi määritelty päästökiintiö, jonka voisi käyttää miten haluaa. Jos jäisi vajaaksi, saisi jonkun palkkion, jos se menisi yli (tätä voisi kontrolloida eri tavoin), niin tulisi sanktio. Ei tarvitsisi muiden olla jatkuvasti puuttumassa toisten valintoihin kieltämällä kaikkea, joka ei itseään kosketa. Loppuisi se tekopyhyys ja besserwisseröinti. Työtähän tämän kontrollointi vaatii, mutta hei: meillähän on työttömiä vaikka kuinka! Ja lisää tulossa, kun kaupan alalla menee koko ajan kurjemmin ja kurjemmin.
Olishan se mukavaa jos olisi valvontaa ja sääntöjä
Sääntöjähän tulee nytkin kovalla tahdilla. Ongelma on vaan siinä, että pieni porukka päättää ne muiden puolesta. Tuossa olisi ideana juuri se, että itse teet valintasi. Jos maalaisperhe, joka ei koskaan matkusta, haluaa sen padan räjäyttää uutena vuotena, koska se on heille ok, niin he saisivat tehdä sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.
Huonontuneet työehdot on asia, joka ei ole materiaa mutta aina vain enemmän totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras olisi, jos kaikilla talouksilla olisi määritelty päästökiintiö, jonka voisi käyttää miten haluaa. Jos jäisi vajaaksi, saisi jonkun palkkion, jos se menisi yli (tätä voisi kontrolloida eri tavoin), niin tulisi sanktio. Ei tarvitsisi muiden olla jatkuvasti puuttumassa toisten valintoihin kieltämällä kaikkea, joka ei itseään kosketa. Loppuisi se tekopyhyys ja besserwisseröinti. Työtähän tämän kontrollointi vaatii, mutta hei: meillähän on työttömiä vaikka kuinka! Ja lisää tulossa, kun kaupan alalla menee koko ajan kurjemmin ja kurjemmin.
Olishan se mukavaa jos olisi valvontaa ja sääntöjä
Sääntöjähän tulee nytkin kovalla tahdilla. Ongelma on vaan siinä, että pieni porukka päättää ne muiden puolesta. Tuossa olisi ideana juuri se, että itse teet valintasi. Jos maalaisperhe, joka ei koskaan matkusta, haluaa sen padan räjäyttää uutena vuotena, koska se on heille ok, niin he saisivat tehdä sen.
Totalitarismissa aina isoveli päättää ja valvoo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.
Huonontuneet työehdot on asia, joka ei ole materiaa mutta aina vain enemmän totta.
Huonontuvat. Mutta ovat silti moninverroin parempia kuin ennen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.
Ongelma on siinä että kun nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen, alkaa pakollisten menojen kulut nousta: asuminen, terveyspalvelut, koulutus...
Miten nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen. Elintaso on korkeampi kuin koskaan
Tämähän on ihan paskapuhetta. Eihän tämänhetkiset 20-30v koskaan yllä samaan elintasoon kuin vanhempansa. Useat asuvat vuokralla, kun eivät saa lainaa, kun ei ole säännöllisiä työtuloja jne. Perhettäkään ei voida/uskalleta perustaa, kun ei ole vakityöpaikkaa ja talous epävakaata. Siinä se elämä sitten menee sinnitellessä. Eipä ole velatonta asuntoa eläkeiässä tai muita säästöjä, kuten esim vanhemmillani, jota ovat suuria ikäpolvea. Heillä on asunnot, mökit ja veneet, ja ihan hyvä eläke myös. Mutta lapsensa ovat aina opettaneet pärjäämään omillaan, joten turha kuvitella että heiltä taloudellista apua saisi, enkä sellaista odotakaan. Pärjään kyllä näinkin, mutta surku alkaa olla siitä etten omaa perhettä varmaan koskaan tule saamaan.
No oliko sun vanhemmilla 20v iässä velaton asunto ja kesämökki? Vai asuiko sittenkin alivuokralaisena tai kimppakämpässä?
Miksi ihmeessä nykypäivän kolmikymppiset haluavat parin työvuoden jälkeen saman materiamäärän, joka heidän vanhemmillaan on 35 vuoden työrupeaman jälkeen?
Minä täältä välistä huutelen. Vanhempani olivat noita pahasti parjattuja suuria ikäluokkia. Avioiduttuaan asuivat kumpikin jonkin aikaa edelleen omien vanhempiensa luona ja säästivät rahaa yhteiseen talouteen. Sitten muuttivat yhteen, kun saivat talkkarin paikan kerrostalosta. Sieltä muuttivat jossakin vaiheessa äidin vanhempien rintamamiestalon yläkertaan, joka oli vapautunut vuokralaisilta. Ulkovessaa käyttivät, puilla lämmittivät ja kantoivat vedet ylös ja alas. Kahden lapsen kanssa asuivat siellä yläkerrassa.
Hieman alle 30-vuotiaina rakensivat oman talon. Tekivät aika paljon mokia siinä, kun ei ollut varaa käyttää ammattilaisia. Maksoivat monta vuotta asuntolainaa. Nykyään talo on purkukuntoinen.
Itse olen syntynyt 1977. Ensimmäisen oman asuntoni (tai siis pankin oman) ostin 33-vuotiaana. Velaton siitä tulee alle kymmenen vuoden päästä. Hurjan paljon helpommalla olen päässyt.
Minun saman ikäluokan vanhempani tuhlasivat mahdollisuutensa, ja pakottivat lapsensa paljon suurempaan kurjuuteen kuin olisi ollut pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.
Ongelma on siinä että kun nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen, alkaa pakollisten menojen kulut nousta: asuminen, terveyspalvelut, koulutus...
Miten nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen. Elintaso on korkeampi kuin koskaan
Tämähän on ihan paskapuhetta. Eihän tämänhetkiset 20-30v koskaan yllä samaan elintasoon kuin vanhempansa. Useat asuvat vuokralla, kun eivät saa lainaa, kun ei ole säännöllisiä työtuloja jne. Perhettäkään ei voida/uskalleta perustaa, kun ei ole vakityöpaikkaa ja talous epävakaata. Siinä se elämä sitten menee sinnitellessä. Eipä ole velatonta asuntoa eläkeiässä tai muita säästöjä, kuten esim vanhemmillani, jota ovat suuria ikäpolvea. Heillä on asunnot, mökit ja veneet, ja ihan hyvä eläke myös. Mutta lapsensa ovat aina opettaneet pärjäämään omillaan, joten turha kuvitella että heiltä taloudellista apua saisi, enkä sellaista odotakaan. Pärjään kyllä näinkin, mutta surku alkaa olla siitä etten omaa perhettä varmaan koskaan tule saamaan.
No oliko sun vanhemmilla 20v iässä velaton asunto ja kesämökki? Vai asuiko sittenkin alivuokralaisena tai kimppakämpässä?
Miksi ihmeessä nykypäivän kolmikymppiset haluavat parin työvuoden jälkeen saman materiamäärän, joka heidän vanhemmillaan on 35 vuoden työrupeaman jälkeen?
Minä täältä välistä huutelen. Vanhempani olivat noita pahasti parjattuja suuria ikäluokkia. Avioiduttuaan asuivat kumpikin jonkin aikaa edelleen omien vanhempiensa luona ja säästivät rahaa yhteiseen talouteen. Sitten muuttivat yhteen, kun saivat talkkarin paikan kerrostalosta. Sieltä muuttivat jossakin vaiheessa äidin vanhempien rintamamiestalon yläkertaan, joka oli vapautunut vuokralaisilta. Ulkovessaa käyttivät, puilla lämmittivät ja kantoivat vedet ylös ja alas. Kahden lapsen kanssa asuivat siellä yläkerrassa.
Hieman alle 30-vuotiaina rakensivat oman talon. Tekivät aika paljon mokia siinä, kun ei ollut varaa käyttää ammattilaisia. Maksoivat monta vuotta asuntolainaa. Nykyään talo on purkukuntoinen.
Itse olen syntynyt 1977. Ensimmäisen oman asuntoni (tai siis pankin oman) ostin 33-vuotiaana. Velaton siitä tulee alle kymmenen vuoden päästä. Hurjan paljon helpommalla olen päässyt.
Minun saman ikäluokan vanhempani tuhlasivat mahdollisuutensa, ja pakottivat lapsensa paljon suurempaan kurjuuteen kuin olisi ollut pakko.
Oikein päättivät tuhlata mahdollisuutensa. Sinä et varmasti tuhlaa vaan lapsesi saavat paremman elämän
Jos internet olisi ollut 70-luvulla, niin olisi jutut olleet eri tasolla.
Sanoisin näin, että hanki koulutus alalta jossa töitä riittää, valmistu, mene töihin. Ensimmäisenä omana asuntona osta halpa yksiö, äläkä lähde heti ottamaan kauheeta velkaa, sama pätee autoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.
Huonontuneet työehdot on asia, joka ei ole materiaa mutta aina vain enemmän totta.
Huonontuvat. Mutta ovat silti moninverroin parempia kuin ennen
Eivätkä ole.
Ennen tehtiin kokoaikatöitä, palkat nousivat, saatiin vuorotteluvapaa, ylityö ja yötyö maksettiin rahana, ei hyväksikäytetty vuokratyövoimaa, ei ollut karenssiautomaattia. Epäkohdista pyrittiin pois. Nyt suunta on täysin päinvastainen, tai ongelmista ei haluta tietää. Kohta ihmisten mielivaltainen irtisanominen on normaali asia, kun oikeasti sen pitäisi olla lailla kiellettyä.
Minäkin sain ensimmäisen vakityön, kokoaikaisen, yli 40-vuotiaana! Vanhempi lapsi ehti kasvaa isoksi ja muuttaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulutus oli ennen ihan toisenlaista. 70-luvulla vain pari luokkalaista oli käynyt ulkomailla. Itse olin yksi niistä, ja olin käynyt Ruotsissa. Yksi perhe kävi Espanjassa. Se tuntui kaukaiselta, eikä sellaiseta haaveiltu. Itse matkustin maailman ympäri 80-luvun lopulla. Lentoliput olivat todella kalliita ja siksi lennettiin johonkin ja jatkettiin junalla ja bussilla. Ei silloin lennelty tähän malliin. Kerran vuodessa etelänlomalla käyvät oli paljon matkustavia. Luulen, että nykyiset halpakennot loppuu ja palataan tuon ajan hintoihin.
Vaatteet kesti käyttöä ja niitä ostettiin harvoin. Ei silloin shoppailtu. Puhun ennen 90- lukua.Lentomatkailun yleistyminen ei ole millään tavalla olennaisin asia keskustelussa ikäluokkien eriarvoisesta asemasta yhteiskunnassa. Olennaisempaa on se miten suuret ikäluokat on järjestelleet itselleen valtion hyvittämät asuntolainat, päässeet suoraan vakituisiin virkoihin koulun penkiltä ja keränneet itselleen pitkät ja avokätiset eläkkeet. Siinä sivussa on vähät välitetty luonnon saastuttamisesta vaikka ympäristöjärjestöt on asiasta rummuttaneet jo 80-luvulta lähtien.
Me nuoret kannamme nyt suurten ikäluokkien ja myös 50-luvun lasten kulutusjuhlan laskun. Emme pääse vakituisiin töihin, emme saa asuntolainoja, eläkemaksut on järkyttäviä eikä itse päästä eläkkeelle koskaan. Samalla olemme tilanteessa, jossa luonto on pilattu eikä omilla lapsillamme ole enää varmuutta edes elämän edellytyksistä saastuneella maapallolla.
...ja sitten ihmetellään miksi me ei haluta lisääntyä ja tehdä lapsia....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras olisi, jos kaikilla talouksilla olisi määritelty päästökiintiö, jonka voisi käyttää miten haluaa. Jos jäisi vajaaksi, saisi jonkun palkkion, jos se menisi yli (tätä voisi kontrolloida eri tavoin), niin tulisi sanktio. Ei tarvitsisi muiden olla jatkuvasti puuttumassa toisten valintoihin kieltämällä kaikkea, joka ei itseään kosketa. Loppuisi se tekopyhyys ja besserwisseröinti. Työtähän tämän kontrollointi vaatii, mutta hei: meillähän on työttömiä vaikka kuinka! Ja lisää tulossa, kun kaupan alalla menee koko ajan kurjemmin ja kurjemmin.
Olishan se mukavaa jos olisi valvontaa ja sääntöjä
Sääntöjähän tulee nytkin kovalla tahdilla. Ongelma on vaan siinä, että pieni porukka päättää ne muiden puolesta. Tuossa olisi ideana juuri se, että itse teet valintasi. Jos maalaisperhe, joka ei koskaan matkusta, haluaa sen padan räjäyttää uutena vuotena, koska se on heille ok, niin he saisivat tehdä sen.
Ei ole sattumaa, että nykyajan kiellot ovat täysin sukupuolittuneesta näkökulmasta: kaikki perinteisesti miehiä kiinnostavat asiat pyritään kieltämään ja rajoittamaan radikaalisti, kuten autoiluun liittyvät, raketit, lihansyönti ym. (siitäkin huolimatta, että liha voi olla eettisesti tuotettua, esim riista)
Miksei niinkin turhaa asiaa kielletä/rajoiteta kuin kosmetiikka?? Turhaa jätettä ja saastetta pilvin pimein.. muovia tonnikaupalla. Ei mitään järkiperusteita kosmetiikan tuottamiseen.
Olisi tasa-arvoista, että ihminen saisi itse valita.
Ja nainen olen itsekin, kun joku kuitenkin esittäisi perus "et saa naista"- kommentin tähän, huoh!
miesb2b kirjoitti:
60 ja 70 luvulla syntyneet suuret ikäluokat omaavat myös kauhesti valtaa. Määrä = Valta, siksi he ovat säätätneet järjestelmän heille edulliseksi. Tällä hetkellä on paljon esim 50 vuotiaita jotka tienaavat naurettavan paljon vailla koulutusta tms, näillä voi ola kokemusta ym mutta silti palkat eivät ole linjassa siihen mitä esim 30v korkeakoulutettu saa uransa alussa vaikka onkin paljon tuotteliaampi.
Olen töissä b2b yrityksessä ja hiljattain asiakkaana oli eräs valtion taho. Olimme sopineet demo-tilaisuuden tuotteestamme/ratkaisustamme heille meidän luona. Oletin että paikalle olisi tullut päättävä henkilö sekä muutama muu. Paikalle saapuikin 20 henkinen ryhmä jokaista sihteeriä ja marttaa myöten, osalla väritys kirjat joita värittelivät kun esittelimme ratkaisuamme. Sen jälkeen keskusteltiin niitä näitä varmaa 5h, osan vieraista ollessa koko ajan täysin hiljaa mussuttamassa pullaa. Tämä laittoin miettimään sitä että suomessa on erittäin paljon tyhjää toimistosolukkoa, jotka ovat mukavassa asemassa ja tekevät vain pakollisen ja muuten koittavat löysäillä.
Näin ei toimitä yrityksissä missä halutaan olla oikeasti kilpailukykyisiä.
Olenko oikeassa?
Jos keskustelun taso on sitä, että luulee suurten ikäluokkien tarkoittavan 70-luvulla syntyneitä, niin tämä ketju voisikin painua unholaan. Täysin historiatonta ja tietämätöntä mutuilua ja marinaa.
Vierailija kirjoitti:
https://www.hameensanomat.fi/kanta-hame/kolmikymppisten-nakokulmasta-ka…
Jep, eli laman lasten sukupolvi (nykyiset 30-40v) on ensimmäinen sukupolvi, joiden elintaso on matalampi kuin heidän vanhempiensa. Heidän vanhempansahan edustavat juuri näitä suuria ikäluokkia. Itsekin kuulun näihin laman lapsiin, enkä todellakaan odota että 35v olisi sama elintaso kuin vanhemmillani eläkkeellä, kuten joku aiemmin parjasi. Mutta kyllä tässä iässä vanhemmillani oli ollut jo oma asunto vuosia, pari lasta, auto, kesämökki jne. Itse voin vain unelmoida näistä asioista. Lainaa en pankista saanut, vaikka olisin halunnut. Lasten hankkiminen ei kuulemma ole rahasta kiinni, mutta silti haukutaan niitä jotka hankkivat lapsia yhteiskunnan elätettäväksi? Itse en ajatellut tehdä niin. Toivon, että minut pian vakinaistettaisiin nykyisessä työssäni, ja sitten voisin oikeasti yrittää vielä hankkia lapsen, tosin en tiedä onko silloin jo myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.
Huonontuneet työehdot on asia, joka ei ole materiaa mutta aina vain enemmän totta.
Huonontuvat. Mutta ovat silti moninverroin parempia kuin ennen
Eivätkä ole.
Ennen tehtiin kokoaikatöitä, palkat nousivat, saatiin vuorotteluvapaa, ylityö ja yötyö maksettiin rahana, ei hyväksikäytetty vuokratyövoimaa, ei ollut karenssiautomaattia. Epäkohdista pyrittiin pois. Nyt suunta on täysin päinvastainen, tai ongelmista ei haluta tietää. Kohta ihmisten mielivaltainen irtisanominen on normaali asia, kun oikeasti sen pitäisi olla lailla kiellettyä.
Minäkin sain ensimmäisen vakityön, kokoaikaisen, yli 40-vuotiaana! Vanhempi lapsi ehti kasvaa isoksi ja muuttaa pois.
Milloin tämä parempi ennen oli?
Älkää ruokkiko trollia :DDDDDD