Harmittaako muita, että meidän sukupolvi sai kulutusjuhlista vain laskun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulutus oli ennen ihan toisenlaista. 70-luvulla vain pari luokkalaista oli käynyt ulkomailla. Itse olin yksi niistä, ja olin käynyt Ruotsissa. Yksi perhe kävi Espanjassa. Se tuntui kaukaiselta, eikä sellaiseta haaveiltu. Itse matkustin maailman ympäri 80-luvun lopulla. Lentoliput olivat todella kalliita ja siksi lennettiin johonkin ja jatkettiin junalla ja bussilla. Ei silloin lennelty tähän malliin. Kerran vuodessa etelänlomalla käyvät oli paljon matkustavia. Luulen, että nykyiset halpakennot loppuu ja palataan tuon ajan hintoihin.

Vaatteet kesti käyttöä ja niitä ostettiin harvoin. Ei silloin shoppailtu. Puhun ennen 90- lukua.

Lentomatkailun yleistyminen ei ole millään tavalla olennaisin asia keskustelussa ikäluokkien eriarvoisesta asemasta yhteiskunnassa. Olennaisempaa on se miten suuret ikäluokat on järjestelleet itselleen valtion hyvittämät asuntolainat, päässeet suoraan vakituisiin virkoihin koulun penkiltä ja keränneet itselleen pitkät ja avokätiset eläkkeet. Siinä sivussa on vähät välitetty luonnon saastuttamisesta vaikka ympäristöjärjestöt on asiasta rummuttaneet jo 80-luvulta lähtien.

Me nuoret kannamme nyt suurten ikäluokkien ja myös 50-luvun lasten kulutusjuhlan laskun. Emme pääse vakituisiin töihin, emme saa asuntolainoja, eläkemaksut on järkyttäviä eikä itse päästä eläkkeelle koskaan. Samalla olemme tilanteessa, jossa luonto on pilattu eikä omilla lapsillamme ole enää varmuutta edes elämän edellytyksistä saastuneella maapallolla.

...ja sitten ihmetellään miksi me ei haluta lisääntyä ja tehdä lapsia.... 

TE ette halua lapsia, koska on niin kivat ajat? Lapsia synty eniten juuri sodan jälkeen todelliseen köyhyyteen. Mutta onhan toki este hankkia lapsia, kun ei tiedä pääseekö eläkkeelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.hameensanomat.fi/kanta-hame/kolmikymppisten-nakokulmasta-ka…

Jep, eli laman lasten sukupolvi (nykyiset 30-40v) on ensimmäinen sukupolvi, joiden elintaso on matalampi kuin heidän vanhempiensa. Heidän vanhempansahan edustavat juuri näitä suuria ikäluokkia. Itsekin kuulun näihin laman lapsiin, enkä todellakaan odota että 35v olisi sama elintaso kuin vanhemmillani eläkkeellä, kuten joku aiemmin parjasi. Mutta kyllä tässä iässä vanhemmillani oli ollut jo oma asunto vuosia, pari lasta, auto, kesämökki jne. Itse voin vain unelmoida näistä asioista. Lainaa en pankista saanut, vaikka olisin halunnut. Lasten hankkiminen ei kuulemma ole rahasta kiinni, mutta silti haukutaan niitä jotka hankkivat lapsia yhteiskunnan elätettäväksi? Itse en ajatellut tehdä niin. Toivon, että minut pian vakinaistettaisiin nykyisessä työssäni, ja sitten voisin oikeasti yrittää vielä hankkia lapsen, tosin en tiedä onko silloin jo myöhäistä.

On tosiaan kurja elämä. Ei edes taloa ja mökkiä 35v.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.

Ja sitten heräsin.

Annatko kännykän ja internetin pois, jos saat aiempien sukupolvien "lelut" tilalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.

Ongelma on siinä että kun nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen, alkaa pakollisten menojen kulut nousta: asuminen, terveyspalvelut, koulutus...

Miten nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen. Elintaso on korkeampi kuin koskaan

Tämähän on ihan paskapuhetta. Eihän tämänhetkiset 20-30v koskaan yllä samaan elintasoon kuin vanhempansa. Useat asuvat vuokralla, kun eivät saa lainaa, kun ei ole säännöllisiä työtuloja jne. Perhettäkään ei voida/uskalleta perustaa, kun ei ole vakityöpaikkaa ja talous epävakaata. Siinä se elämä sitten menee sinnitellessä. Eipä ole velatonta asuntoa eläkeiässä tai muita säästöjä, kuten esim vanhemmillani, jota ovat suuria ikäpolvea. Heillä on asunnot, mökit ja veneet, ja ihan hyvä eläke myös. Mutta lapsensa ovat aina opettaneet pärjäämään omillaan, joten turha kuvitella että heiltä taloudellista apua saisi, enkä sellaista odotakaan. Pärjään kyllä näinkin, mutta surku alkaa olla siitä etten omaa perhettä varmaan koskaan tule saamaan.

No oliko sun vanhemmilla 20v iässä velaton asunto ja kesämökki? Vai asuiko sittenkin alivuokralaisena tai kimppakämpässä?

Miksi ihmeessä nykypäivän kolmikymppiset haluavat parin työvuoden jälkeen saman materiamäärän, joka heidän vanhemmillaan on 35 vuoden työrupeaman jälkeen?

Minä täältä välistä huutelen. Vanhempani olivat noita pahasti parjattuja suuria ikäluokkia. Avioiduttuaan asuivat kumpikin jonkin aikaa edelleen omien vanhempiensa luona ja säästivät rahaa yhteiseen talouteen. Sitten muuttivat yhteen, kun saivat talkkarin paikan kerrostalosta. Sieltä muuttivat jossakin vaiheessa äidin vanhempien rintamamiestalon yläkertaan, joka oli vapautunut vuokralaisilta. Ulkovessaa käyttivät, puilla lämmittivät ja kantoivat vedet ylös ja alas. Kahden lapsen kanssa asuivat siellä yläkerrassa.

Hieman alle 30-vuotiaina rakensivat oman talon. Tekivät aika paljon mokia siinä, kun ei ollut varaa käyttää ammattilaisia. Maksoivat monta vuotta asuntolainaa. Nykyään talo on purkukuntoinen.

Itse olen syntynyt 1977. Ensimmäisen oman asuntoni (tai siis pankin oman) ostin 33-vuotiaana. Velaton siitä tulee alle kymmenen vuoden päästä. Hurjan paljon helpommalla olen päässyt.

Minun saman ikäluokan vanhempani tuhlasivat mahdollisuutensa, ja pakottivat lapsensa paljon suurempaan kurjuuteen kuin olisi ollut pakko.

Oikein päättivät tuhlata mahdollisuutensa. Sinä et varmasti tuhlaa vaan lapsesi saavat paremman elämän

Kyllä, näin tapahtui.

Ensin valitettiin köyhyyttä. Piti muuttaa suvun omistamasta ihan ok talosta isän vanhaan, purkukuntoiseen kotiin, koska hän ei osannut olla muualla. Äiti ei hoksannut hakea töitä vuosikausiin naapurista paikkakunnan suurtyöllistäjältä. Meillä ei ollut sanitaatiota eikä edes kaivoa, oli lähde. Sähkö oli ollut, ei ollut enää. Totta! Isällä oli pienipalkkainen vakityö ja äitikin tajusi lopulta hakeutua sinne missä sitten teki uransa, vaikka olikin vuosia "vain sijainen" ja mielestään saamassa kenkää.

Tästä noustiin hiljalleen 80-luvulla, ja sitten mentiinkin niin lujaa, että 90-luvulle tultaessa oltiin konkurssissa. Taattiin lainaa, ylläpidettiin kannattamatonta maataloutta. Oli muitakin onnettomia asioita. Siinä meni hetkeksi kaikkien hermot. Kävin ammattikouluni läpi ilmeisen ahdistuksen ja masennusoireiden kanssa ja kamppailin lähivuodet suhteellisen hirveässä ihmissuhteessa.

Omat lapseni alkavat olla jo molemmat aikuisia, vanhemman kanssa muutettiin paljon ja vähän aikaa asuttiin vaatimattomasti. Siihen ei kuitenkaan jääty. Lisäksi olen osannut hoitaa päätäni niin että lapset voivat luottaa minuun. Molemmat ovat tasapainossa, eikä kummankaan ole tarvinnut kulkea rumissa vaatteissa tupakalle haisten.

Meitä 60-luvulla syntyneitä laman kouriin joutuneita on kuitenkin liuta. Itse jäin työttömäksi äitiyslomalla 1993. Sen jälkeen seuraava vakipaikka tulikin 2011, eli noin kauan tein pätkätöitä kun palasin töihin 1995 jälkeen. Nuoremmille olisi kuulemma pitänyt työ jättää, joo, mutta jostain minunkin pitää eläkettä saada. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulutus oli ennen ihan toisenlaista. 70-luvulla vain pari luokkalaista oli käynyt ulkomailla. Itse olin yksi niistä, ja olin käynyt Ruotsissa. Yksi perhe kävi Espanjassa. Se tuntui kaukaiselta, eikä sellaiseta haaveiltu. Itse matkustin maailman ympäri 80-luvun lopulla. Lentoliput olivat todella kalliita ja siksi lennettiin johonkin ja jatkettiin junalla ja bussilla. Ei silloin lennelty tähän malliin. Kerran vuodessa etelänlomalla käyvät oli paljon matkustavia. Luulen, että nykyiset halpakennot loppuu ja palataan tuon ajan hintoihin.

Vaatteet kesti käyttöä ja niitä ostettiin harvoin. Ei silloin shoppailtu. Puhun ennen 90- lukua.

Lentomatkailun yleistyminen ei ole millään tavalla olennaisin asia keskustelussa ikäluokkien eriarvoisesta asemasta yhteiskunnassa. Olennaisempaa on se miten suuret ikäluokat on järjestelleet itselleen valtion hyvittämät asuntolainat, päässeet suoraan vakituisiin virkoihin koulun penkiltä ja keränneet itselleen pitkät ja avokätiset eläkkeet. Siinä sivussa on vähät välitetty luonnon saastuttamisesta vaikka ympäristöjärjestöt on asiasta rummuttaneet jo 80-luvulta lähtien.

Me nuoret kannamme nyt suurten ikäluokkien ja myös 50-luvun lasten kulutusjuhlan laskun. Emme pääse vakituisiin töihin, emme saa asuntolainoja, eläkemaksut on järkyttäviä eikä itse päästä eläkkeelle koskaan. Samalla olemme tilanteessa, jossa luonto on pilattu eikä omilla lapsillamme ole enää varmuutta edes elämän edellytyksistä saastuneella maapallolla.

Tulepas nyt tyttö pieni pois sieltä kehäkolmosen sisältä tänne pohjoiseen. Oulun yläpuolisesta luonnosta on tuhottu ehkä promillen sadastuhannesosa. Katso Pohjois-Suomea kartalla ja laita se vaikkapa keskieuroopan päälle niin ymmärrät kuinka typerältä ajatuksesi kuulostaa. Täällä on puhdasta luontoa vaikka kuinka paljon eikä pipo kiristä. Tyypillistä nuorison ulinaa. Lopettakaa se vihreiden ihannointi ja p*skatutkintojen opiskelu, nuo on teidän suurin ongelma.

t: keski-ikäinen jolla ei pipo kiristä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulutus oli ennen ihan toisenlaista. 70-luvulla vain pari luokkalaista oli käynyt ulkomailla. Itse olin yksi niistä, ja olin käynyt Ruotsissa. Yksi perhe kävi Espanjassa. Se tuntui kaukaiselta, eikä sellaiseta haaveiltu. Itse matkustin maailman ympäri 80-luvun lopulla. Lentoliput olivat todella kalliita ja siksi lennettiin johonkin ja jatkettiin junalla ja bussilla. Ei silloin lennelty tähän malliin. Kerran vuodessa etelänlomalla käyvät oli paljon matkustavia. Luulen, että nykyiset halpakennot loppuu ja palataan tuon ajan hintoihin.

Vaatteet kesti käyttöä ja niitä ostettiin harvoin. Ei silloin shoppailtu. Puhun ennen 90- lukua.

Lentomatkailun yleistyminen ei ole millään tavalla olennaisin asia keskustelussa ikäluokkien eriarvoisesta asemasta yhteiskunnassa. Olennaisempaa on se miten suuret ikäluokat on järjestelleet itselleen valtion hyvittämät asuntolainat, päässeet suoraan vakituisiin virkoihin koulun penkiltä ja keränneet itselleen pitkät ja avokätiset eläkkeet. Siinä sivussa on vähät välitetty luonnon saastuttamisesta vaikka ympäristöjärjestöt on asiasta rummuttaneet jo 80-luvulta lähtien.

Me nuoret kannamme nyt suurten ikäluokkien ja myös 50-luvun lasten kulutusjuhlan laskun. Emme pääse vakituisiin töihin, emme saa asuntolainoja, eläkemaksut on järkyttäviä eikä itse päästä eläkkeelle koskaan. Samalla olemme tilanteessa, jossa luonto on pilattu eikä omilla lapsillamme ole enää varmuutta edes elämän edellytyksistä saastuneella maapallolla.

...ja sitten ihmetellään miksi me ei haluta lisääntyä ja tehdä lapsia.... 

TE ette halua lapsia, koska on niin kivat ajat? Lapsia synty eniten juuri sodan jälkeen todelliseen köyhyyteen. Mutta onhan toki este hankkia lapsia, kun ei tiedä pääseekö eläkkeelle

Valtio pakotti synnyttämään, ehkäisyä ei ollut tai annettu. Ei siinä kysytty kenenkään mielipidettä.

Paskanvatkaaja kirjoitti:

Kyllä. Sen takia olen tasaisin välein vähäpätöisistä syistä sairaslomalla, ihan hyvällä omallatunnolla.

Heh. Tilanne on huono ja sen takia huononnan sinua entisestään.

Ei ihme että elämä on vaikeaa kun logiikka on tuota tasoa...

Toivoisin, että ihmiset täällä tutustuisivat tilastoihin. Esim findikaattori on oikein hyvä sivusto. Globaaleja tilastoja esim gapminder.

Moni puhuu tunteella, kuinka ennen sitä ja nykyään tätä. Tutustukaa faktoihin ja astukaa ulos kuvitelmista, että juuri omalla ikäluokallasi on tai on ollut vaikeinta, ihan riippumatta minkä ikäisiä olette. Joka ajassa on hyvät ja huonot puolensa, ne selviävät tilastoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulutus oli ennen ihan toisenlaista. 70-luvulla vain pari luokkalaista oli käynyt ulkomailla. Itse olin yksi niistä, ja olin käynyt Ruotsissa. Yksi perhe kävi Espanjassa. Se tuntui kaukaiselta, eikä sellaiseta haaveiltu. Itse matkustin maailman ympäri 80-luvun lopulla. Lentoliput olivat todella kalliita ja siksi lennettiin johonkin ja jatkettiin junalla ja bussilla. Ei silloin lennelty tähän malliin. Kerran vuodessa etelänlomalla käyvät oli paljon matkustavia. Luulen, että nykyiset halpakennot loppuu ja palataan tuon ajan hintoihin.

Vaatteet kesti käyttöä ja niitä ostettiin harvoin. Ei silloin shoppailtu. Puhun ennen 90- lukua.

Lentomatkailun yleistyminen ei ole millään tavalla olennaisin asia keskustelussa ikäluokkien eriarvoisesta asemasta yhteiskunnassa. Olennaisempaa on se miten suuret ikäluokat on järjestelleet itselleen valtion hyvittämät asuntolainat, päässeet suoraan vakituisiin virkoihin koulun penkiltä ja keränneet itselleen pitkät ja avokätiset eläkkeet. Siinä sivussa on vähät välitetty luonnon saastuttamisesta vaikka ympäristöjärjestöt on asiasta rummuttaneet jo 80-luvulta lähtien.

Me nuoret kannamme nyt suurten ikäluokkien ja myös 50-luvun lasten kulutusjuhlan laskun. Emme pääse vakituisiin töihin, emme saa asuntolainoja, eläkemaksut on järkyttäviä eikä itse päästä eläkkeelle koskaan. Samalla olemme tilanteessa, jossa luonto on pilattu eikä omilla lapsillamme ole enää varmuutta edes elämän edellytyksistä saastuneella maapallolla.

Tulepas nyt tyttö pieni pois sieltä kehäkolmosen sisältä tänne pohjoiseen. Oulun yläpuolisesta luonnosta on tuhottu ehkä promillen sadastuhannesosa. Katso Pohjois-Suomea kartalla ja laita se vaikkapa keskieuroopan päälle niin ymmärrät kuinka typerältä ajatuksesi kuulostaa. Täällä on puhdasta luontoa vaikka kuinka paljon eikä pipo kiristä. Tyypillistä nuorison ulinaa. Lopettakaa se vihreiden ihannointi ja p*skatutkintojen opiskelu, nuo on teidän suurin ongelma.

t: keski-ikäinen jolla ei pipo kiristä

Ei näköjään. Näytät elävän mukavasti omassa kuplassa. T. Toinen keski-ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Meitä 60-luvulla syntyneitä laman kouriin joutuneita on kuitenkin liuta. Itse jäin työttömäksi äitiyslomalla 1993. Sen jälkeen seuraava vakipaikka tulikin 2011, eli noin kauan tein pätkätöitä kun palasin töihin 1995 jälkeen. Nuoremmille olisi kuulemma pitänyt työ jättää, joo, mutta jostain minunkin pitää eläkettä saada. 

Synnyin 70-luvun alussa, ehdin koulun jälkee tehdä töitä puoli vuotta 1990 ja seuraavaksi sain oikeaa palkkatyötä puoleksi vuodeksi -95. Välissä oli yksi harjoittelu.

Kotikuntani meni monella tavalla nurin.

Vierailija kirjoitti:

Nythän ovat sekä julkisen vallan että liike-elämän johdossa 1960- ja 1970- luvuilla syntyneet 40-60- vuotiaat.

Tehkää te ahneet jotain hyvää nuorten hyväksi! Te lähestytte vääjäämättömästi eläkeikää. Olette saaneet nauttia korkeasti elintasosta koko ikänne toisin kuin sodan jälkeen syntyneet vanhempanne. Kulutusjuhlat ovat teidän aikananne olleet huipussaan. Jättäkää jotain meille kaksi- ja kolmikymppisulle ja meidän lapsillemmekin jotain.

Höpö höpö. Me viisikymppiset olemme kokeneet 3 lamaa, työttömyyttä, epävarmuutta, köyhyyttä ja masennusta varmasti enemmän kuin te milleniaalit. Ei sitä ole jääty itkemään. On opiskeltu lisää, tehty 'paskaduuneja' ja yritetty ja yritetty saada se vakituinen työpaikka, velkainen omistusasunto ja auto jotta pääsee kiinni edes normaaliin elämään. On tehty alanvaihtoja, muuttoja, on ollut irtisanomisia, konkursseja ja vaikka mitä. Lopettakaa tuo ulina ja ottakaa itseänne niskasta kiinni. Ei teille tule kukaan niitä miljoonia kotiovella tarjoamaan. Perse ylös penkistä ja ulos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.

Huonontuneet työehdot on asia, joka ei ole materiaa mutta aina vain enemmän totta.

Huonontuvat. Mutta ovat silti moninverroin parempia kuin ennen

Eivätkä ole.

Ennen tehtiin kokoaikatöitä, palkat nousivat, saatiin vuorotteluvapaa, ylityö ja yötyö maksettiin rahana, ei hyväksikäytetty vuokratyövoimaa, ei ollut karenssiautomaattia. Epäkohdista pyrittiin pois. Nyt suunta on täysin päinvastainen, tai ongelmista ei haluta tietää. Kohta ihmisten mielivaltainen irtisanominen on normaali asia, kun oikeasti sen pitäisi olla lailla kiellettyä.

Minäkin sain ensimmäisen vakityön, kokoaikaisen, yli 40-vuotiaana! Vanhempi lapsi ehti kasvaa isoksi ja muuttaa pois.

Milloin tämä parempi ennen oli?

Se taisi olla 80-luvulla. Ja ehkä myös 60-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lentämistä, ei ilotulitteita, ei muovia, ei autoja, ei sitä ja ei tätä. Aiemmat sukupolvet saivat ja keksivät koko ajan lisää, meitä nuoria aikuisia vain syytetään liiasta kulutuksesta vaikka koko systeemi on meitä vanhempi. Elintaso tuskin tulee koskaan olemaan sitä mitä vanhemmilla on ja elämästä tehdään koko ajan ankeampaa.

Tuo on totta. Ihmettelen, miksi suostutte hiljaa tähän kaikkeen.

t. Viisikymppinen

Onko vaihtoehtoja?

Miksi Vihreät eivät ole jo suurin puolue? Tasaisivat hyvinvointia tulevaisuuteenkin.

Vihreät jakaisivat meidän hyvinvointimme koko Afrikan väestön kanssa, jolloin jäljelle jäisi... maksajan rooli!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.

Huonontuneet työehdot on asia, joka ei ole materiaa mutta aina vain enemmän totta.

Huonontuvat. Mutta ovat silti moninverroin parempia kuin ennen

Eivätkä ole.

Ennen tehtiin kokoaikatöitä, palkat nousivat, saatiin vuorotteluvapaa, ylityö ja yötyö maksettiin rahana, ei hyväksikäytetty vuokratyövoimaa, ei ollut karenssiautomaattia. Epäkohdista pyrittiin pois. Nyt suunta on täysin päinvastainen, tai ongelmista ei haluta tietää. Kohta ihmisten mielivaltainen irtisanominen on normaali asia, kun oikeasti sen pitäisi olla lailla kiellettyä.

Minäkin sain ensimmäisen vakityön, kokoaikaisen, yli 40-vuotiaana! Vanhempi lapsi ehti kasvaa isoksi ja muuttaa pois.

Milloin tämä parempi ennen oli?

Se taisi olla 80-luvulla. Ja ehkä myös 60-luvulla.

Silloin elintaso oli huomattavasti heikompaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.

Huonontuneet työehdot on asia, joka ei ole materiaa mutta aina vain enemmän totta.

Huonontuvat. Mutta ovat silti moninverroin parempia kuin ennen

Eivätkä ole.

Ennen tehtiin kokoaikatöitä, palkat nousivat, saatiin vuorotteluvapaa, ylityö ja yötyö maksettiin rahana, ei hyväksikäytetty vuokratyövoimaa, ei ollut karenssiautomaattia. Epäkohdista pyrittiin pois. Nyt suunta on täysin päinvastainen, tai ongelmista ei haluta tietää. Kohta ihmisten mielivaltainen irtisanominen on normaali asia, kun oikeasti sen pitäisi olla lailla kiellettyä.

Minäkin sain ensimmäisen vakityön, kokoaikaisen, yli 40-vuotiaana! Vanhempi lapsi ehti kasvaa isoksi ja muuttaa pois.

Milloin tämä parempi ennen oli?

Ennen 90-luvun lamaa. Sen jälkeen on menty metodilla askel eteen ja kaksi taakse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulutus oli ennen ihan toisenlaista. 70-luvulla vain pari luokkalaista oli käynyt ulkomailla. Itse olin yksi niistä, ja olin käynyt Ruotsissa. Yksi perhe kävi Espanjassa. Se tuntui kaukaiselta, eikä sellaiseta haaveiltu. Itse matkustin maailman ympäri 80-luvun lopulla. Lentoliput olivat todella kalliita ja siksi lennettiin johonkin ja jatkettiin junalla ja bussilla. Ei silloin lennelty tähän malliin. Kerran vuodessa etelänlomalla käyvät oli paljon matkustavia. Luulen, että nykyiset halpakennot loppuu ja palataan tuon ajan hintoihin.

Vaatteet kesti käyttöä ja niitä ostettiin harvoin. Ei silloin shoppailtu. Puhun ennen 90- lukua.

Lentomatkailun yleistyminen ei ole millään tavalla olennaisin asia keskustelussa ikäluokkien eriarvoisesta asemasta yhteiskunnassa. Olennaisempaa on se miten suuret ikäluokat on järjestelleet itselleen valtion hyvittämät asuntolainat, päässeet suoraan vakituisiin virkoihin koulun penkiltä ja keränneet itselleen pitkät ja avokätiset eläkkeet. Siinä sivussa on vähät välitetty luonnon saastuttamisesta vaikka ympäristöjärjestöt on asiasta rummuttaneet jo 80-luvulta lähtien.

Me nuoret kannamme nyt suurten ikäluokkien ja myös 50-luvun lasten kulutusjuhlan laskun. Emme pääse vakituisiin töihin, emme saa asuntolainoja, eläkemaksut on järkyttäviä eikä itse päästä eläkkeelle koskaan. Samalla olemme tilanteessa, jossa luonto on pilattu eikä omilla lapsillamme ole enää varmuutta edes elämän edellytyksistä saastuneella maapallolla.

...ja sitten ihmetellään miksi me ei haluta lisääntyä ja tehdä lapsia.... 

TE ette halua lapsia, koska on niin kivat ajat? Lapsia synty eniten juuri sodan jälkeen todelliseen köyhyyteen. Mutta onhan toki este hankkia lapsia, kun ei tiedä pääseekö eläkkeelle

Valtio pakotti synnyttämään, ehkäisyä ei ollut tai annettu. Ei siinä kysytty kenenkään mielipidettä.

Ei ollut niin suuret odotukset eikä kaikki mulle heti ajattelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.

Huonontuneet työehdot on asia, joka ei ole materiaa mutta aina vain enemmän totta.

Huonontuvat. Mutta ovat silti moninverroin parempia kuin ennen

Eivätkä ole.

Ennen tehtiin kokoaikatöitä, palkat nousivat, saatiin vuorotteluvapaa, ylityö ja yötyö maksettiin rahana, ei hyväksikäytetty vuokratyövoimaa, ei ollut karenssiautomaattia. Epäkohdista pyrittiin pois. Nyt suunta on täysin päinvastainen, tai ongelmista ei haluta tietää. Kohta ihmisten mielivaltainen irtisanominen on normaali asia, kun oikeasti sen pitäisi olla lailla kiellettyä.

Minäkin sain ensimmäisen vakityön, kokoaikaisen, yli 40-vuotiaana! Vanhempi lapsi ehti kasvaa isoksi ja muuttaa pois.

Milloin tämä parempi ennen oli?

Ennen 90-luvun lamaa. Sen jälkeen on menty metodilla askel eteen ja kaksi taakse.

Aivan höpöjuttu tämäkin.

Ulinaa... mölinää...