Lue keskustelun säännöt.
Harmittaako muita, että meidän sukupolvi sai kulutusjuhlista vain laskun?
30.12.2018 |
Ei lentämistä, ei ilotulitteita, ei muovia, ei autoja, ei sitä ja ei tätä. Aiemmat sukupolvet saivat ja keksivät koko ajan lisää, meitä nuoria aikuisia vain syytetään liiasta kulutuksesta vaikka koko systeemi on meitä vanhempi. Elintaso tuskin tulee koskaan olemaan sitä mitä vanhemmilla on ja elämästä tehdään koko ajan ankeampaa.
Kommentit (501)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on hieman väärä käsitys asioista. Me vanhemmat sukupolvet olemme maksaneet sinulle asumistuet, opintotuet, maailman parhaan perusopetuksen, ilmaisen jatkokoulutuksen yliopistoja myöten, terveydenhuollon, ym. Sinulla on tietokoneet, iPhonet, lattet, etniset ravintolat, luomuruuat, Flow-festarit.
Jos nyt haluat kurjistella trendikkäästi se onnihan oma valintasi. Mutta älä sotke meitä elämäsi ja elämäntapasi rahottaneita siihen!
Nimenomaan! Kyllä minua, 30+ -vuotiasta korkeastikoulutettua perheenäitiä, ärsyttää tuollainen rutkutus ja tunnen suurta myötähäpeää valittajia kohtaan. Maailman mittakaavassa kuulun marginaaliseen vähemmistöön siinä, miten hyvin olen saanut kaikki asiani järjestettyä! On koulutusta, tasa-arvoa, hoitoa, tukea, apua, ym. järjestelmää, jotka takaavat minun ja perheeni hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta jatkuvasti.
Tämän ovat mahdollistaneet nimenomaan edeltäneet polvet.Ja Mites suuret ikäluokat ovat suunnitelleet omien eläkkeidensä maksut? Jatkuvasti lapsiperheiltä leikataan jne. Joku puhui että koulutus muuttuisi maksulliseksi. Hienosti hoidettu todella..
Lapsiperheiltäkö sitä ainoastaan leikataan? Eiköhän tilanteesta kärsi yhtä lailla monet muutkin... Ja vaikka leikattaisiin, niin vastaavaa järjestelmää ei siltikään ole valtaosassa maailmaa, sekin kannattaa muistaa.
Minkälainen eläkekatto Suomessa on? Leikattiinko eläkeläisten asumistukea? Miten eläkeläisiä on kuritettu? Ei mitenkään.
Ei jestas! Vieläkö eläkeläisiä pitäisi kurittaa?! Tervemenoa seuraamaan millaista on eläkeläisen elämä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.
Ongelma on siinä että kun nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen, alkaa pakollisten menojen kulut nousta: asuminen, terveyspalvelut, koulutus...
Miten nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen. Elintaso on korkeampi kuin koskaan
Vierailija kirjoitti:
Paras olisi, jos kaikilla talouksilla olisi määritelty päästökiintiö, jonka voisi käyttää miten haluaa. Jos jäisi vajaaksi, saisi jonkun palkkion, jos se menisi yli (tätä voisi kontrolloida eri tavoin), niin tulisi sanktio. Ei tarvitsisi muiden olla jatkuvasti puuttumassa toisten valintoihin kieltämällä kaikkea, joka ei itseään kosketa. Loppuisi se tekopyhyys ja besserwisseröinti. Työtähän tämän kontrollointi vaatii, mutta hei: meillähän on työttömiä vaikka kuinka! Ja lisää tulossa, kun kaupan alalla menee koko ajan kurjemmin ja kurjemmin.
Olishan se mukavaa jos olisi valvontaa ja sääntöjä
Jos eläkejärjestelmä halutaan romuttaa, niin seurauksena on kaaos. Aika tarkkaan pitäisi miettiä mitä tilalle. Näissä trolliketjuissa ei koskaan esitetä mitään uutta systeemiä tilalle. Vanha vaan pitäisi repiä hajalle. Nuorempien vanhuus tulee yllättävän pian, eli kannattaako ampua omaan jalkaan?
Vierailija kirjoitti:
Nythän ovat sekä julkisen vallan että liike-elämän johdossa 1960- ja 1970- luvuilla syntyneet 40-60- vuotiaat.
Tehkää te ahneet jotain hyvää nuorten hyväksi! Te lähestytte vääjäämättömästi eläkeikää. Olette saaneet nauttia korkeasti elintasosta koko ikänne toisin kuin sodan jälkeen syntyneet vanhempanne. Kulutusjuhlat ovat teidän aikananne olleet huipussaan. Jättäkää jotain meille kaksi- ja kolmikymppisulle ja meidän lapsillemmekin jotain.
Lukekaa lapset historiaa ja tutustukaa myös menneeseen.
Olen syntynyt 69 hyvin toimeentulevaa opettajaperheeseen. Meidän kulutusjuhlissamme:
- kolme lasta - nuoremmat perivät aina kaikki vaatteet vanhemmilta (ja serkuilta). Jos oli pakko ostaa kengät mentiin kenkäkauppaan ja katsottiin edulliset ja kunnolliset ja ostettiin kaksi numeroa kasvuvaraa. Aivan turha oli toivoa jotain tiettyä väriä tms.
- vaatteita paikattiin ja esim housujen käyttöikää pidennettiin lisäämällä niihin lahkeisiin (eri väriset, tietenkin) jatkopalat.
- 16 ensimmäisen ikävuoteni aikana kävimme kerran ’päivä Tukholmassa’- risteilyllä, omin eväin.
- käytännössä kaikki lomat kuluivat isovanhempien maatilalla - lomailuun kuului mm porkkanapenkin kitkemistä, marjapensaiden tyhjennystä, pyöräretkiä uimalammelle, mattopyykkiä, perunannostotalkoita, jne.
Rahat käytettiin asuntolainaan, ja koulutus oli arvossaan (onneksi)
Minun luokallani oli yksi lapsi, jonka perhe oli joutunut hakemaan sosiaalista apua (mm talvitakin, mikä oli paljon hienompi kuin minun ’naapurin tekemä ja isosiskolta peritty) - mutta sosiaalin tuki oli tuolloin vielä todella viimeinen apu, ja moni perhe tuli toimeen vielä vaatimattomammin kuin me, mutta pärjäsi kuitenkin ihan itse
Luokallani oli muuten 2 lasta, jotka ylipäätänsä pääsivät matkustamaan mitenkään ’säännöllisesti’ (ehkä n kerran vuodessa) - me tavikset pääsimme ehkä kerran lapsuudessamme lentokoneen/laivan kyytiin.
Nyt toki myönnän jo nauttineeni elintason noususta ja lentäneen oman osuuteni (kiitos työpaikkani) mutta esim vaatteiden kulutus ja ruoan haaskaus ovat minulla yhä tosi paljon vähäisempää kuin nuorten aikuisten lasteni, jotka ovat koko elämänsä köllineet elintasossa josta minä en lapsena edes osannut haaveilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm itse muutin omaan kotiin noin 20v sitten ja silloin kelpasi kaikki sukulaisilta haalittu tavara, että sai astiat ja jotain huonekaluja. Nyt toinen lapseni muutti joku aika sitten eikä puhettakaan, että olisi ottanut meiltä jotain vanhaa, kaikki piti hankkia uutena. Koti on kuin sisustuskuvastosta. Vaatteet uusia ja vimpain päälle. Shoppailu ihan jatkuvaa.
Että enpä tiedä, en tuomitse lapseni tapaa elää, mutta vierailta tuntuvat nämä puheet, että ennen kulutettiin enemmän. Joku tilasto olisi mielenkiintoinen paljonko eri ikäiset ihmiset käyttävät rahaa mihinkin nykyään vs eri vuosikymmenillä. Tietysti suhteutettuna hintoihin myös.
Kaikki kaverini ovat ottaneet käytettyjä tavaroita vastaan muuttaessaan ja jos olisin käskenyt vanhempieni ostaa uutena olisivat tuijottaneet suu auki. Miksi siis suostutte lapsenne järkyttäviin vaatimuksiin? Kuka ne uudet tavarat maksaa? Kirjaimellisesti: niin makaa kuin petaa.
Höps, ihan hän omilla rahoillaan on ostanut. Ei kyse ole siitä, että me vanhemmat olisimme hänelle ostelleet muuta kuin jotain perusjuttuja. Olennaista on, että nuori pistää palkkansa viimeistä senttiä myöten sisustamiseen, vaatteisiin yms ulkoiseen eikä esimerkiksi pitkäjänteisesti säästä asuntoon tai vaikka autoon. Sitten muutaman vuoden päästä varmaan ihmettelee, miksi vanhempien elintaso karkaa. Ja näitä nuoria on paljon, eletään hetkessä ja täällä kuvattu yleinen maailmantuska kuulostaa aika absurdilta.
Välillä mietin miten tällaisen ihan perussäästäväisen perheen lapsesta tuli tuollainen. Mutta se on hänen ja ikäistensä tapa ja tyyli, kerroin tämän lähinnä siksi, että tästä keskustelusta on vaikea tunnistaa asioita, kun vertaa omaan elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.
Hyvä vitsi! Nuoria ei missään metsän rauhassa näe, mitä modernimpi "luonnonystävä" kyseessä, sitä varmemmin ei ole missään luonnossa koskaan käynytkään! :D Kaupungissa lipitetään trendijuomia ja haukutaan maalaisia. Siinä se henkinen pääoma onkin...
Ei puhettakaan et vedettäis ne saappaat jalkaan ja käytäis keräämässä puhdasta luomuruokaa metsästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.
Ongelma on siinä että kun nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen, alkaa pakollisten menojen kulut nousta: asuminen, terveyspalvelut, koulutus...
Miten nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen. Elintaso on korkeampi kuin koskaan
Tämähän on ihan paskapuhetta. Eihän tämänhetkiset 20-30v koskaan yllä samaan elintasoon kuin vanhempansa. Useat asuvat vuokralla, kun eivät saa lainaa, kun ei ole säännöllisiä työtuloja jne. Perhettäkään ei voida/uskalleta perustaa, kun ei ole vakityöpaikkaa ja talous epävakaata. Siinä se elämä sitten menee sinnitellessä. Eipä ole velatonta asuntoa eläkeiässä tai muita säästöjä, kuten esim vanhemmillani, jota ovat suuria ikäpolvea. Heillä on asunnot, mökit ja veneet, ja ihan hyvä eläke myös. Mutta lapsensa ovat aina opettaneet pärjäämään omillaan, joten turha kuvitella että heiltä taloudellista apua saisi, enkä sellaista odotakaan. Pärjään kyllä näinkin, mutta surku alkaa olla siitä etten omaa perhettä varmaan koskaan tule saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän ovat sekä julkisen vallan että liike-elämän johdossa 1960- ja 1970- luvuilla syntyneet 40-60- vuotiaat.
Tehkää te ahneet jotain hyvää nuorten hyväksi! Te lähestytte vääjäämättömästi eläkeikää. Olette saaneet nauttia korkeasti elintasosta koko ikänne toisin kuin sodan jälkeen syntyneet vanhempanne. Kulutusjuhlat ovat teidän aikananne olleet huipussaan. Jättäkää jotain meille kaksi- ja kolmikymppisulle ja meidän lapsillemmekin jotain.
Oletko tosissasi? Koskaan kuullut 90-luvun lamasta?
Nykyisten viisikymppisten sukupolvihan "katosi" laman vuoksi. Moni ei päässyt ikinä vakitöihin. Nyt he ovat aliedustettuina kaikissa johtotehtävissä.
Tosi moni joutui myös opiskelemaan uuden ammatin, koska monet työpaikat hävisivät kokonaan ja pysyvästi. Esim. vaatetus-ja tekstiiliteollisuus, metsäteollisuus. Jopa sairaanhoitajista oli ylitarjontaa, eikä kotimaasta löytynyt kaikille töitä!
Vai että joutui opiskelemaan uuden ammatin. Nykyään uuden korkeakoulututkinnon suorittaminen alkaa olla taloudellisesti lähes mahdotonta sekä myös se että sitä polkua olisi enää ylipäänsä valittavissa uudistusten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nykynuoret pistettäisiin edes 90 luvun elintasolle niin parku ja itku tulisi
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.
Eli vähintään tarvitaan yhden asunnon lisäksi mökki, ja tietysti auto millä päästä sinne luonnon rauhaan? Kaksi kotia on melkoista tavarapaljoutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.
Hyvä vitsi! Nuoria ei missään metsän rauhassa näe, mitä modernimpi "luonnonystävä" kyseessä, sitä varmemmin ei ole missään luonnossa koskaan käynytkään! :D Kaupungissa lipitetään trendijuomia ja haukutaan maalaisia. Siinä se henkinen pääoma onkin...
Ei puhettakaan et vedettäis ne saappaat jalkaan ja käytäis keräämässä puhdasta luomuruokaa metsästä.Onpa taas ihanaa yleistystä, oletko ihan tosissasi? Edustakoon vanhempaa ikäpolvea, suuria ikäluokkia? Häpeä yleistystesi kanssa, miten et tuohon ikään mennessä tiedä mistään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.
Ongelma on siinä että kun nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen, alkaa pakollisten menojen kulut nousta: asuminen, terveyspalvelut, koulutus...
Miten nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen. Elintaso on korkeampi kuin koskaan
Tämähän on ihan paskapuhetta. Eihän tämänhetkiset 20-30v koskaan yllä samaan elintasoon kuin vanhempansa. Useat asuvat vuokralla, kun eivät saa lainaa, kun ei ole säännöllisiä työtuloja jne. Perhettäkään ei voida/uskalleta perustaa, kun ei ole vakityöpaikkaa ja talous epävakaata. Siinä se elämä sitten menee sinnitellessä. Eipä ole velatonta asuntoa eläkeiässä tai muita säästöjä, kuten esim vanhemmillani, jota ovat suuria ikäpolvea. Heillä on asunnot, mökit ja veneet, ja ihan hyvä eläke myös. Mutta lapsensa ovat aina opettaneet pärjäämään omillaan, joten turha kuvitella että heiltä taloudellista apua saisi, enkä sellaista odotakaan. Pärjään kyllä näinkin, mutta surku alkaa olla siitä etten omaa perhettä varmaan koskaan tule saamaan.
Sitten vielä suuret ikäluokat voivottelevat sitä, etteivät saa lapsenlapsia! Miksiköhän ei vauvoja synny...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on aikaa notkua somessa päivät läpeensä, niin ei se elämä niin vaikeaa voi olla verrattuna aikaisempaan. Parasta mitä nykyihminen tietää on olla kärsä kiinni älylaitteessa. Tämän pitäisi olla tosi jees elämää, mutta siltikin mielialalääkkeitä syödään enemmän kuin koskaan. Jokin siis menee persiilleen, jos nuppi spragaa kaikesta tästä kaikesta mitä meille tuputetaan. Menkää kääntämään peltoa, niin tulee muut asiat mieleen eikä tarvitse tirkistellä pyllyjä ja lukea terrori-iskuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm itse muutin omaan kotiin noin 20v sitten ja silloin kelpasi kaikki sukulaisilta haalittu tavara, että sai astiat ja jotain huonekaluja. Nyt toinen lapseni muutti joku aika sitten eikä puhettakaan, että olisi ottanut meiltä jotain vanhaa, kaikki piti hankkia uutena. Koti on kuin sisustuskuvastosta. Vaatteet uusia ja vimpain päälle. Shoppailu ihan jatkuvaa.
Että enpä tiedä, en tuomitse lapseni tapaa elää, mutta vierailta tuntuvat nämä puheet, että ennen kulutettiin enemmän. Joku tilasto olisi mielenkiintoinen paljonko eri ikäiset ihmiset käyttävät rahaa mihinkin nykyään vs eri vuosikymmenillä. Tietysti suhteutettuna hintoihin myös.
Kaikki kaverini ovat ottaneet käytettyjä tavaroita vastaan muuttaessaan ja jos olisin käskenyt vanhempieni ostaa uutena olisivat tuijottaneet suu auki. Miksi siis suostutte lapsenne järkyttäviin vaatimuksiin? Kuka ne uudet tavarat maksaa? Kirjaimellisesti: niin makaa kuin petaa.
Höps, ihan hän omilla rahoillaan on ostanut. Ei kyse ole siitä, että me vanhemmat olisimme hänelle ostelleet muuta kuin jotain perusjuttuja. Olennaista on, että nuori pistää palkkansa viimeistä senttiä myöten sisustamiseen, vaatteisiin yms ulkoiseen eikä esimerkiksi pitkäjänteisesti säästä asuntoon tai vaikka autoon. Sitten muutaman vuoden päästä varmaan ihmettelee, miksi vanhempien elintaso karkaa. Ja näitä nuoria on paljon, eletään hetkessä ja täällä kuvattu yleinen maailmantuska kuulostaa aika absurdilta.
Välillä mietin miten tällaisen ihan perussäästäväisen perheen lapsesta tuli tuollainen. Mutta se on hänen ja ikäistensä tapa ja tyyli, kerroin tämän lähinnä siksi, että tästä keskustelusta on vaikea tunnistaa asioita, kun vertaa omaan elämään.
Kyllä tuo on aika paljon kasvatuksesta kiinni. Meillä ainakin lapset ymmärtävät rahan arvon, ja ihan mielellään ostavat käytettyä, ymmärtävät myös maapallon tilanteen ja ovat siitä kovinkin huolissaan. Luulin, että tämä trendi nuorten keskuudessa? Esim jouluna hankkivat käytettyjä lahjoja kavereilleen/tekivät itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.
Ongelma on siinä että kun nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen, alkaa pakollisten menojen kulut nousta: asuminen, terveyspalvelut, koulutus...
Miten nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen. Elintaso on korkeampi kuin koskaan
Tämähän on ihan paskapuhetta. Eihän tämänhetkiset 20-30v koskaan yllä samaan elintasoon kuin vanhempansa. Useat asuvat vuokralla, kun eivät saa lainaa, kun ei ole säännöllisiä työtuloja jne. Perhettäkään ei voida/uskalleta perustaa, kun ei ole vakityöpaikkaa ja talous epävakaata. Siinä se elämä sitten menee sinnitellessä. Eipä ole velatonta asuntoa eläkeiässä tai muita säästöjä, kuten esim vanhemmillani, jota ovat suuria ikäpolvea. Heillä on asunnot, mökit ja veneet, ja ihan hyvä eläke myös. Mutta lapsensa ovat aina opettaneet pärjäämään omillaan, joten turha kuvitella että heiltä taloudellista apua saisi, enkä sellaista odotakaan. Pärjään kyllä näinkin, mutta surku alkaa olla siitä etten omaa perhettä varmaan koskaan tule saamaan.
Olet kyllä hassu. Minä olen syntynyt 60-luvulla ja vanhempani ovat suurta ikäluokkaa. Elivät ikänsä köyhinä. Eipä juuri perintöjä odotella. En minäkään 20-30v asuntoja ostellut. Kaikki valmistuivat pitkään lamaan 90-luvulla. Perhekin tuli vasta 30 jälkeen.
Nämä nykyiset elävät hyvää elintasoa. Koskaan ei ole ollut sen suurempi. Ja ihankuten kaikilla sukupolvilla heidän asema paranee vasta kokemuksen myötä. Heidän ei tosin tarvitse köyhänä elää sinne saakka
Et saa perhettä? Rahasta se ei ainakaan ole kiinni. Tästäkö johtuu katkeruutesi ja omien valintojen laittaminen muides syyksi. Onko se näin sinulle helpompaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.
Ongelma on siinä että kun nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen, alkaa pakollisten menojen kulut nousta: asuminen, terveyspalvelut, koulutus...
Miten nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen. Elintaso on korkeampi kuin koskaan
Tämähän on ihan paskapuhetta. Eihän tämänhetkiset 20-30v koskaan yllä samaan elintasoon kuin vanhempansa. Useat asuvat vuokralla, kun eivät saa lainaa, kun ei ole säännöllisiä työtuloja jne. Perhettäkään ei voida/uskalleta perustaa, kun ei ole vakityöpaikkaa ja talous epävakaata. Siinä se elämä sitten menee sinnitellessä. Eipä ole velatonta asuntoa eläkeiässä tai muita säästöjä, kuten esim vanhemmillani, jota ovat suuria ikäpolvea. Heillä on asunnot, mökit ja veneet, ja ihan hyvä eläke myös. Mutta lapsensa ovat aina opettaneet pärjäämään omillaan, joten turha kuvitella että heiltä taloudellista apua saisi, enkä sellaista odotakaan. Pärjään kyllä näinkin, mutta surku alkaa olla siitä etten omaa perhettä varmaan koskaan tule saamaan.
No oliko sun vanhemmilla 20v iässä velaton asunto ja kesämökki? Vai asuiko sittenkin alivuokralaisena tai kimppakämpässä?
Miksi ihmeessä nykypäivän kolmikymppiset haluavat parin työvuoden jälkeen saman materiamäärän, joka heidän vanhemmillaan on 35 vuoden työrupeaman jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.
Hyvä vitsi! Nuoria ei missään metsän rauhassa näe, mitä modernimpi "luonnonystävä" kyseessä, sitä varmemmin ei ole missään luonnossa koskaan käynytkään! :D Kaupungissa lipitetään trendijuomia ja haukutaan maalaisia. Siinä se henkinen pääoma onkin...
Ei puhettakaan et vedettäis ne saappaat jalkaan ja käytäis keräämässä puhdasta luomuruokaa metsästä.Onpa taas ihanaa yleistystä, oletko ihan tosissasi? Edustakoon vanhempaa ikäpolvea, suuria ikäluokkia? Häpeä yleistystesi kanssa, miten et tuohon ikään mennessä tiedä mistään mitään?
Lainaamasi ja dissaamisi teksti oli tämän ketjun ainoa yleistys?
Mua ei haittaa yhtään se, että nykypolvet ovat havahtuneet koko länsimaisen keskiluokkaisen elämäntavan olevan kestämätöntä.
Matkustelun vähentäminen nyt on varmaankin itsestäänselvyys. Jokainen vähänkään omilla aivoilla ajattelemaan kykenevä on varmasti tajunnut, ettei tällainen nykyisen kaltainen meno ja lisääntyvä lentomatkustelu voi jatkua.
Kotitaloudet ovat myös pyrkineet vähentämään materiaalin määrää. Mikäs siinä, jos se tehdään oikein. Todellinen kierrätys ja vanhojen tavaroiden vaaliminen on tärkeää. Sitä en kuitenkaan ole ymmärtänyt, että siirretään tavaraa muiden riesaksi ja kaatopaikoille ja hankitaan uutta ja hienoa tilalle vain siksi, etteivät entiset miellytä enää itseä tai koska eivät ole trendikkäitä. Siitä on ekologisuus kaukana.
Kyllä, on totta, että varsinkin 70- ja 80-luvulla elintaso nousi kohisten, ja ihmiset keskittyivät rakentamaan elämäänsä materiaalin varaan. Suuret ikäluokat eivät ole eläneet lapsuuttaan missään satumaisessa vauraudessa. Kun töitä oli riittävästi, niin varallisuuta kertyi, rakennettiin isot talot, hankittiin mökit, autot ja nurkat täyteen tavaraa.
Nykyisistä nuorista aikuisista ja milleniaaleista harva on elänyt lapsuutta, johon on liittynyt materiaalista puutetta. Kun puutetta ei ole merkittävästi, on suhtautuminen materiaaliin muuttunut erilaiseksi. Erot ihmisten välillä ovat relatiivisia, ja se tuo edelleenkin tarvetta hienoihin tavaroihin. "Vähävaraisen" nuoren joululahjatoive saattaa olla nykyään merkkilaukku tai iPhone-kännykkä. Suhteellinen huono-osaisuus näkyy edelleenkin siinä, että ihmiset kokevat tarvetta näyttää pärjäämistään merkeillä ja hienoilla tavaroilla. Vanhat tai tavalliset eivät kelpaa. Mutta joo, on tietysti kuulemma niitäkin, jotka olivat onnellisia villasukista. Veikkaan, että ne ovat kuitenkin vähemmistönä.
Koko keskiluokkainen kulutusjuhla on tullut tiensä päähän. Yhä useampi on tajunnut, että merkityksettömyyden ja mielihyvän puute tavallisista asioista on hävinnyt. Tätä kokemusta ihminen pyrkii paikkaamaan tuhlailulla ja saastuttavilla asioilla. Se on vähän kuin kaataisi kaivoon vettä. Ydinongelma eli itsensä ja oman pienuutensa merkityksen ymmärtäminen ei poistu. Toiset sietävät turhautumista paremmin ja ovat tyytyväisempiä vähempään. He eivät voi kuitenkaan yksin tätä maapalloa pelastaa vaan on luovuttava itsekkäistä tarpeista ja perusteiden keskimisestä vaikkapa sille, miksi juuri minun pitää päästä sinne kaukomatkalle.
Kyse on sen tajuamisesta, ettei kukaan tarvitse märäänsä enempää. Toisille on lähtöjään suotu enemmän, mutta kyse on nimenomaan siitä, että osataan tyytyä.
Ongelma on siinä että kun nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen, alkaa pakollisten menojen kulut nousta: asuminen, terveyspalvelut, koulutus...