Harmittaako muita, että meidän sukupolvi sai kulutusjuhlista vain laskun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä kommentteja lukee, huomaa yhden seikan:

Vanhemmat sukupolvet eivät edelleenkään ymmärrä, että materia ei ole 40v ja alle -sukupolville mikään nautinto, vaan pakko. Autotkin ovat edellisille jokin status-symboli.

Jos ne "tietokoneet ja muut hömpötykset" äkkiä lakkaisivat olemasta, niin päälle iskisi jumalaton kriisi, sota ja muut ongelmat.

Suurille ikäluokille se tietokone on jokin luksus-tuote. Meille muille se on pakollinen työväline. Kuten auto. Useimmat meistä tarvitsevat autoa edelleen. Ei siksi, että sillä saisi naista vaan siksi, että muuten ei pääse töihin.

No mikä sitten on nautintoa? Nykyään on tarjolla enemmän harrastusmahdollisuuksia, kulttuuria, kahviloita, ravintoloita, viihde tarjontaa jne kuin koskaan ennen. Luonto on ilmainen ja kaikkien saatavilla ihan siinä missä ennenkin. Matkailu on halvempaa kuin koskaan.

Mitä pitäisi olla, jotta voisi sanoa, että elämä on nautinto?

Viuuh! Ohi meni, ja lujaa.

No vastaa toki, äläkä viisastele. Materia ei ollut se nautinto, eikä ilmeisesti aineettomammat ilot nekään.

Mitä elämässä pitäisi olla, jotta ei tarvitsisi surra että "ennen oli helpompaa".

Vakautta.

Ja vähemmän byrokratiaa.

Kuka enää pääsee 15-vuotiaana kauppaan töihin? Ei kukaan, lait ja säännöt kieltävät.

Vierailija kirjoitti:

207 ja 209 jatkuu vielä...

Isovanhemmillani ei ole ollut tätä stressiä taloudestaan ja heidän onkin vaikeaa ymmärtää, mikset "mene" töihin. He ovat voineet ostaa talon ja tehdä pitkällisiä suunnitelmia mm. elättää useamman lapsen. Meillä on vain yksi, kun ei ole ollut pätkätöiden parissa tehdä toista, jos ei saisikaan enää töitä. Nyt ehkä vakityössä uskaltaakin...kunhan ei tuu toinen lama ja yt. Itse elän siis lama-aikojen lapsena ja lamassa opiskelleena ja lamassa töitä etsineenä edelleenkin stressin alaisena murehtien suomen taloutta ja onko hyvinvointiyhteiskuntaa enää kymmenen tai kolmenkymmenen vuoden eestä. En usko saavani itse enää eläkettä, jos tämä kehitys jatkuu.

Meillä ei ollut varaa ostaa ison kaupungin lähes keskustasta 120 neliön taloa yhden tuloilla (mummoni oli vain satunnaista ekstraa). Eikä meistä kumpikaan jää viralliselle eläkkeelle 45-50 vuotiaana, jolloin talon laina oli jo maksettu. Emme saa kodinhoitajaa kotiin, jos lapsi on sairaana, hammaslääkäriin ei pääse (oletan, että joskus 80-luvulla on päässytkin:)) jne.

Teknologia kehittynyt ja pyykit peseytyy itsestään toisin kuin mummollani, tosin silloinkin ne pesi pyykkäri. Mutta mieluummin jäisin keski-iässä eläkkeelle 60 % hyvästä palkasta ja nauttisin taloudellisesta varmuudesta perheeni kanssa ilman kännyköitä, tietokoneita ja tositv-viihdettä. Mulle ei kännykkä, mikrot ym lisää elintasoa, kun ei tiedä onko työpaikkaa muutaman kuukauden päästä, millä maksaa lainanlyhennys tai vuokra tai mihin kaupunkiin joutuu seuraavaksi matkustamaan eroon omasta perheestään.

Tässä pitkä selostus mun ja mun isovanhempien tulo- ja elintasoeroista. Molemmissa on puolensa, mutta mun mielestä kaikesta huolimatta mun isovanhemmilla on ollut parempi elintaso aikuisvuosinaan/vanhuksina. He ovat rakkaita, eivätkä ahneita, mutta eläkejärjestelmää luodessa ei ilmeisesti ollut tietoa, miten ihmisten elinikä kasvaa. Poliitikot eivät sitten ole alunnut karsia etuja, silloin kun on tajuttu, että ihmiset jäävät liian aikaisin eläkkeelle ja ovat maksaneet liian vähän maksuja tuleviin eläkkeisiin nähden. Nykyisetkin 60 politikot jatkavat samaa, haluat edut itselleen, kun nuoremmat sitten ottavat leikkurin käteen ja leikkaavat nuoremmilta...

No niin, nyt loppui vuodatus:)

Et voi olla tosissasi. Etkö ole millään tavalla tietoinen elintason kehityksestä Suomessa.

Kadehdit siis sotaan ennen syntyneitä isovanhempiasi.

Ei voi olla totta. Tai sitten et tiedä historiasta mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.

Huonontuneet työehdot on asia, joka ei ole materiaa mutta aina vain enemmän totta.

Huonontuvat. Mutta ovat silti moninverroin parempia kuin ennen

Eivätkä ole.

Ennen tehtiin kokoaikatöitä, palkat nousivat, saatiin vuorotteluvapaa, ylityö ja yötyö maksettiin rahana, ei hyväksikäytetty vuokratyövoimaa, ei ollut karenssiautomaattia. Epäkohdista pyrittiin pois. Nyt suunta on täysin päinvastainen, tai ongelmista ei haluta tietää. Kohta ihmisten mielivaltainen irtisanominen on normaali asia, kun oikeasti sen pitäisi olla lailla kiellettyä.

Minäkin sain ensimmäisen vakityön, kokoaikaisen, yli 40-vuotiaana! Vanhempi lapsi ehti kasvaa isoksi ja muuttaa pois.

Milloin tämä parempi ennen oli?

Ennen 90-luvun lamaa. Sen jälkeen on menty metodilla askel eteen ja kaksi taakse.

Aivan höpöjuttu tämäkin.

Miksi sitten olen kokenut sen?

Oletko itse ollut koko ikäsi kivoissa, reiluissa vakitöissä?

Minä en ole.

Ennen olitiin kivoissa reiluissa vakitöissä, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa. Ei ollut sohvaruokintaa. Nyt työssäkäynti on vapaaehtoista, sama elintaso kuin pientuloisilla tarjotaan kaikille valtion toimesta.

Vierailija kirjoitti:

207 ja 209 jatkuu vielä...

Isovanhemmillani ei ole ollut tätä stressiä taloudestaan ja heidän onkin vaikeaa ymmärtää, mikset "mene" töihin. He ovat voineet ostaa talon ja tehdä pitkällisiä suunnitelmia mm. elättää useamman lapsen. Meillä on vain yksi, kun ei ole ollut pätkätöiden parissa tehdä toista, jos ei saisikaan enää töitä. Nyt ehkä vakityössä uskaltaakin...kunhan ei tuu toinen lama ja yt. Itse elän siis lama-aikojen lapsena ja lamassa opiskelleena ja lamassa töitä etsineenä edelleenkin stressin alaisena murehtien suomen taloutta ja onko hyvinvointiyhteiskuntaa enää kymmenen tai kolmenkymmenen vuoden eestä. En usko saavani itse enää eläkettä, jos tämä kehitys jatkuu.

Meillä ei ollut varaa ostaa ison kaupungin lähes keskustasta 120 neliön taloa yhden tuloilla (mummoni oli vain satunnaista ekstraa). Eikä meistä kumpikaan jää viralliselle eläkkeelle 45-50 vuotiaana, jolloin talon laina oli jo maksettu. Emme saa kodinhoitajaa kotiin, jos lapsi on sairaana, hammaslääkäriin ei pääse (oletan, että joskus 80-luvulla on päässytkin:)) jne.

Teknologia kehittynyt ja pyykit peseytyy itsestään toisin kuin mummollani, tosin silloinkin ne pesi pyykkäri. Mutta mieluummin jäisin keski-iässä eläkkeelle 60 % hyvästä palkasta ja nauttisin taloudellisesta varmuudesta perheeni kanssa ilman kännyköitä, tietokoneita ja tositv-viihdettä. Mulle ei kännykkä, mikrot ym lisää elintasoa, kun ei tiedä onko työpaikkaa muutaman kuukauden päästä, millä maksaa lainanlyhennys tai vuokra tai mihin kaupunkiin joutuu seuraavaksi matkustamaan eroon omasta perheestään.

Tässä pitkä selostus mun ja mun isovanhempien tulo- ja elintasoeroista. Molemmissa on puolensa, mutta mun mielestä kaikesta huolimatta mun isovanhemmilla on ollut parempi elintaso aikuisvuosinaan/vanhuksina. He ovat rakkaita, eivätkä ahneita, mutta eläkejärjestelmää luodessa ei ilmeisesti ollut tietoa, miten ihmisten elinikä kasvaa. Poliitikot eivät sitten ole alunnut karsia etuja, silloin kun on tajuttu, että ihmiset jäävät liian aikaisin eläkkeelle ja ovat maksaneet liian vähän maksuja tuleviin eläkkeisiin nähden. Nykyisetkin 60 politikot jatkavat samaa, haluat edut itselleen, kun nuoremmat sitten ottavat leikkurin käteen ja leikkaavat nuoremmilta...

No niin, nyt loppui vuodatus:)

Kiitos vuodatuksestasi, silmiä avaava tarina vaikkakin sinulle todellisuutta. Erittäin monen fiksun ja töihin haluavan nuoren ja vähän vanhemmankin elämä on juuri tätä nykyään. Kiitos kuuluu kvartaalikapitalismille ja päättäjillimme. Olisiko tulevissa vaaleissa aika napauttaa? Onneksi on kaltaisiasi ihmisiä jotka jaksavat eikä anna periksi. Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.

Huonontuneet työehdot on asia, joka ei ole materiaa mutta aina vain enemmän totta.

Huonontuvat. Mutta ovat silti moninverroin parempia kuin ennen

Eivätkä ole.

Ennen tehtiin kokoaikatöitä, palkat nousivat, saatiin vuorotteluvapaa, ylityö ja yötyö maksettiin rahana, ei hyväksikäytetty vuokratyövoimaa, ei ollut karenssiautomaattia. Epäkohdista pyrittiin pois. Nyt suunta on täysin päinvastainen, tai ongelmista ei haluta tietää. Kohta ihmisten mielivaltainen irtisanominen on normaali asia, kun oikeasti sen pitäisi olla lailla kiellettyä.

Minäkin sain ensimmäisen vakityön, kokoaikaisen, yli 40-vuotiaana! Vanhempi lapsi ehti kasvaa isoksi ja muuttaa pois.

Milloin tämä parempi ennen oli?

Ennen 90-luvun lamaa. Sen jälkeen on menty metodilla askel eteen ja kaksi taakse.

Aivan höpöjuttu tämäkin.

Miksi sitten olen kokenut sen?

Oletko itse ollut koko ikäsi kivoissa, reiluissa vakitöissä?

Minä en ole.

Ei ole olemassa mitään sukupolvea tai edes ketään yksilöä jonka työura on ruusunpunaista. Kivat reilut työt? Juu. Työ on aina raskasta ja tulee erilaisia työtilanteita.

Olen kyllä ollut vakitöissä ikäni. Sellainen ammatti, joka tämän mahdollistaa.

Ohis, mutta nykyajan nuorille ja nuorille aikuisille ei enää ole varmoja ammatteja. Jopa lääkärit voidaan korvata tietotekniikalla ja robotiikalla vuosien esim. kahden kymmenen vuoden päästä.

Sairaanhoitaja. Edelleen varma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä kommentteja lukee, huomaa yhden seikan:

Vanhemmat sukupolvet eivät edelleenkään ymmärrä, että materia ei ole 40v ja alle -sukupolville mikään nautinto, vaan pakko. Autotkin ovat edellisille jokin status-symboli.

Jos ne "tietokoneet ja muut hömpötykset" äkkiä lakkaisivat olemasta, niin päälle iskisi jumalaton kriisi, sota ja muut ongelmat.

Suurille ikäluokille se tietokone on jokin luksus-tuote. Meille muille se on pakollinen työväline. Kuten auto. Useimmat meistä tarvitsevat autoa edelleen. Ei siksi, että sillä saisi naista vaan siksi, että muuten ei pääse töihin.

No mikä sitten on nautintoa? Nykyään on tarjolla enemmän harrastusmahdollisuuksia, kulttuuria, kahviloita, ravintoloita, viihde tarjontaa jne kuin koskaan ennen. Luonto on ilmainen ja kaikkien saatavilla ihan siinä missä ennenkin. Matkailu on halvempaa kuin koskaan.

Mitä pitäisi olla, jotta voisi sanoa, että elämä on nautinto?

Viuuh! Ohi meni, ja lujaa.

No vastaa toki, äläkä viisastele. Materia ei ollut se nautinto, eikä ilmeisesti aineettomammat ilot nekään.

Mitä elämässä pitäisi olla, jotta ei tarvitsisi surra että "ennen oli helpompaa".

Vakautta.

Ja vähemmän byrokratiaa.

Kuka enää pääsee 15-vuotiaana kauppaan töihin? Ei kukaan, lait ja säännöt kieltävät.

Niin. Joka ajassa on haasteensa. Toisaalta voisi ajatella ihan turvallisuuden kannalta hyvänäkin, että on sääntöjä. Puolensa ja puolensa.

Miksi ostatte kaikki netistä ettekä tue suomalaista työtä? Sillä hän se elintaso ja työpaikat kasvoi, kun kaikki osti syomalaisista kaupoista Suomessa tehtyjä tuotteita. Nyt hieronnat ja kasvohoidotkin ulkoistetaan Viroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä kommentteja lukee, huomaa yhden seikan:

Vanhemmat sukupolvet eivät edelleenkään ymmärrä, että materia ei ole 40v ja alle -sukupolville mikään nautinto, vaan pakko. Autotkin ovat edellisille jokin status-symboli.

Jos ne "tietokoneet ja muut hömpötykset" äkkiä lakkaisivat olemasta, niin päälle iskisi jumalaton kriisi, sota ja muut ongelmat.

Suurille ikäluokille se tietokone on jokin luksus-tuote. Meille muille se on pakollinen työväline. Kuten auto. Useimmat meistä tarvitsevat autoa edelleen. Ei siksi, että sillä saisi naista vaan siksi, että muuten ei pääse töihin.

No mikä sitten on nautintoa? Nykyään on tarjolla enemmän harrastusmahdollisuuksia, kulttuuria, kahviloita, ravintoloita, viihde tarjontaa jne kuin koskaan ennen. Luonto on ilmainen ja kaikkien saatavilla ihan siinä missä ennenkin. Matkailu on halvempaa kuin koskaan.

Mitä pitäisi olla, jotta voisi sanoa, että elämä on nautinto?

Viuuh! Ohi meni, ja lujaa.

No vastaa toki, äläkä viisastele. Materia ei ollut se nautinto, eikä ilmeisesti aineettomammat ilot nekään.

Mitä elämässä pitäisi olla, jotta ei tarvitsisi surra että "ennen oli helpompaa".

Vakautta.

Ja vähemmän byrokratiaa.

Kuka enää pääsee 15-vuotiaana kauppaan töihin? Ei kukaan, lait ja säännöt kieltävät.

Lohdutukseksi voin sanoa että ihan aina on ollut tätä samaa. Pelätään tulevaisuutta ja voivotellaan mennyttä hyvää. Todellisuudessa olot on helpottuneet aina. Ei tuota kuvittelemaasi vakautta ole koskaan ollut

Kyllä. Sitten nuoria haukutaan esimerkiksi pullamössöksi, joka on saanut kaiken helpolla ja vaaditaan eläkkeitä ja kunnioitusta sille kuninkaalliselle sukupolvelle, joka on tuhonnut maapallon. Nyt kovalla kiireellä meidän pitäisi kaikki muuttaa, jotta maapallo saadaan pelastettua.

Tottakai toivon, että asioihin keksitään ratkaisu, joka on ympäristön kannalta hyvä. Toivon tätä luonnon monimuotoisuuden, eläimien, kasvien ym. takia, en ihmisten.

Taas tätä.  Keski-ikäinen tässä taas hämmästelee nuoria kermaperseitä. 

Omilla vanhemmilla on leipä ollut isompina ja pienempinä palasina maailmalla. Ei ollut ulkomaanlomia, niukasti elivät ja lapsuudessa elettiin. Isäkin teki kolme "uraa" ennen kuin sai turvallisen vakituisen työpaikan.

Aivan eri lähtökohdat kuin ns. suurilla ikäluokilla. Ei ole joutunut esim tekemään metsätöitä alaikäisenä eikä muuttamaan peruskoulun jälkeen isolle kirkolle vain vaihtovaatteet mukanaan. Itse on päässyt jopa ulkomaanlomille ja autokin on.  

Ja nyt tilanne, että omilla lapsilla aineellisesti helpompaa kuin itsellä ja elintaso valovuosia edellä, jos verrataan heidän isovanhempien lapsuuteen ja nuoruuteen. Oma jälkikasvu on tehnyt enemmän ulkomaanmatkoja lentäen alaikäisenä kuin itse koko elämän ajan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.

Huonontuneet työehdot on asia, joka ei ole materiaa mutta aina vain enemmän totta.

Huonontuvat. Mutta ovat silti moninverroin parempia kuin ennen

Eivätkä ole.

Ennen tehtiin kokoaikatöitä, palkat nousivat, saatiin vuorotteluvapaa, ylityö ja yötyö maksettiin rahana, ei hyväksikäytetty vuokratyövoimaa, ei ollut karenssiautomaattia. Epäkohdista pyrittiin pois. Nyt suunta on täysin päinvastainen, tai ongelmista ei haluta tietää. Kohta ihmisten mielivaltainen irtisanominen on normaali asia, kun oikeasti sen pitäisi olla lailla kiellettyä.

Minäkin sain ensimmäisen vakityön, kokoaikaisen, yli 40-vuotiaana! Vanhempi lapsi ehti kasvaa isoksi ja muuttaa pois.

Milloin tämä parempi ennen oli?

Ennen 90-luvun lamaa. Sen jälkeen on menty metodilla askel eteen ja kaksi taakse.

Aivan höpöjuttu tämäkin.

Miksi sitten olen kokenut sen?

Oletko itse ollut koko ikäsi kivoissa, reiluissa vakitöissä?

Minä en ole.

Ei ole olemassa mitään sukupolvea tai edes ketään yksilöä jonka työura on ruusunpunaista. Kivat reilut työt? Juu. Työ on aina raskasta ja tulee erilaisia työtilanteita.

Olen kyllä ollut vakitöissä ikäni. Sellainen ammatti, joka tämän mahdollistaa.

Ohis, mutta nykyajan nuorille ja nuorille aikuisille ei enää ole varmoja ammatteja. Jopa lääkärit voidaan korvata tietotekniikalla ja robotiikalla vuosien esim. kahden kymmenen vuoden päästä.

Miten tämä on edellisten sukupolvien syy? Ovat tehneet keksintöjä liikaa?

Hmm, miksi se olisi edellisen sukupolven vika? Ketään en ole syyttänyt, totesin vain, ettei varmoja ammatteja enää nuorille ole. Nuoret ja monet nykyiset työelämässä elävät epävarmuudessa tekeekö joku omat työn toisella puolella maapalloa puolet halvemmalla tai diagnosoiko kone kohta, mikä tauti ihmistä vaivaa. On omaksuttava uutta tietoa valtavasta määrästä ja osattava erottaa tärkeä epärelevantista. Ja valmistauduttava opiskelemaan ja vaihtamaan ammattia useamman kerran elinaikana. Lähellä eläikää olevat pääsevät kohta eläkkeelle, eikä tarvi murehtia tällaisia, muiden pitää.

Kieltämättä 1990 ostamani tietokone oli luxustuote. Se maksoi kahden kuukauden bruttopalkan. Uuden koneen, lläppärin ostin muistaakseni 2009, koska oli tavallaan pakko. Se maksoi suhteessa hyomatravasyi vähemmän kuin ensimmäinen tietokoneeni, ei myöskään.kesyänyt yhtä jauan. Nyt puhelin on korvannut läppärin. Ja tosiaan jos vertaa, niin 90-lybulla tietokone oli leikkikalu ja nyt kaikki yhteiskunnan toiminnat menee netin kautta.

Mitenkähän tuon saisi muutettua, jos se on paha asia?.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lentämistä, ei ilotulitteita, ei muovia, ei autoja, ei sitä ja ei tätä. Aiemmat sukupolvet saivat ja keksivät koko ajan lisää, meitä nuoria aikuisia vain syytetään liiasta kulutuksesta vaikka koko systeemi on meitä vanhempi. Elintaso tuskin tulee koskaan olemaan sitä mitä vanhemmilla on ja elämästä tehdään koko ajan ankeampaa.

Tuo on totta. Ihmettelen, miksi suostutte hiljaa tähän kaikkeen.

t. Viisikymppinen

Onko vaihtoehtoja?

On.. Lopetatte kitinän palstoilla ja baareissa ja menette aidosti sanomaan että kaikki ei käy. Niin kauan päättäjät päättää mielivaltaisesti kaiken, kun siihen joku tai jotkut tekee stopin. Nehän ajattelee siellä, että kaikki on hyvin kun kukaan ei rutise mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.

Huonontuneet työehdot on asia, joka ei ole materiaa mutta aina vain enemmän totta.

Huonontuvat. Mutta ovat silti moninverroin parempia kuin ennen

Eivätkä ole.

Ennen tehtiin kokoaikatöitä, palkat nousivat, saatiin vuorotteluvapaa, ylityö ja yötyö maksettiin rahana, ei hyväksikäytetty vuokratyövoimaa, ei ollut karenssiautomaattia. Epäkohdista pyrittiin pois. Nyt suunta on täysin päinvastainen, tai ongelmista ei haluta tietää. Kohta ihmisten mielivaltainen irtisanominen on normaali asia, kun oikeasti sen pitäisi olla lailla kiellettyä.

Minäkin sain ensimmäisen vakityön, kokoaikaisen, yli 40-vuotiaana! Vanhempi lapsi ehti kasvaa isoksi ja muuttaa pois.

Milloin tämä parempi ennen oli?

Ennen 90-luvun lamaa. Sen jälkeen on menty metodilla askel eteen ja kaksi taakse.

Aivan höpöjuttu tämäkin.

Miksi sitten olen kokenut sen?

Oletko itse ollut koko ikäsi kivoissa, reiluissa vakitöissä?

Minä en ole.

Ei ole olemassa mitään sukupolvea tai edes ketään yksilöä jonka työura on ruusunpunaista. Kivat reilut työt? Juu. Työ on aina raskasta ja tulee erilaisia työtilanteita.

Olen kyllä ollut vakitöissä ikäni. Sellainen ammatti, joka tämän mahdollistaa.

Ohis, mutta nykyajan nuorille ja nuorille aikuisille ei enää ole varmoja ammatteja. Jopa lääkärit voidaan korvata tietotekniikalla ja robotiikalla vuosien esim. kahden kymmenen vuoden päästä.

No, roboteista ei onneksi voida suuria ikäluokkia syyttää.

Ei harmita. Nyt juuri kulutetaan luonnonvaroja jne enemmän kuin koskaan. Vasta vikan parin vuoden aikana asia on uskallettu sanoa ääneen ja ilmoittaa kansalle ettei tämä pääty hyvin ja muutoksia tarvitaan.

Olen myös onnellinen et tietoisuus kasvaa. Jospa en myrkyttäisi kehoani muovilla ja kemikaaleilla yhtä paljon kuin aiemmat sukupolvet, minä tiedän eli voin valita ja säilyttää terveyteni pitempään.

N27

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.

Huonontuneet työehdot on asia, joka ei ole materiaa mutta aina vain enemmän totta.

Huonontuvat. Mutta ovat silti moninverroin parempia kuin ennen

Eivätkä ole.

Ennen tehtiin kokoaikatöitä, palkat nousivat, saatiin vuorotteluvapaa, ylityö ja yötyö maksettiin rahana, ei hyväksikäytetty vuokratyövoimaa, ei ollut karenssiautomaattia. Epäkohdista pyrittiin pois. Nyt suunta on täysin päinvastainen, tai ongelmista ei haluta tietää. Kohta ihmisten mielivaltainen irtisanominen on normaali asia, kun oikeasti sen pitäisi olla lailla kiellettyä.

Minäkin sain ensimmäisen vakityön, kokoaikaisen, yli 40-vuotiaana! Vanhempi lapsi ehti kasvaa isoksi ja muuttaa pois.

Milloin tämä parempi ennen oli?

Ennen 90-luvun lamaa. Sen jälkeen on menty metodilla askel eteen ja kaksi taakse.

Aivan höpöjuttu tämäkin.

Miksi sitten olen kokenut sen?

Oletko itse ollut koko ikäsi kivoissa, reiluissa vakitöissä?

Minä en ole.

Ei ole olemassa mitään sukupolvea tai edes ketään yksilöä jonka työura on ruusunpunaista. Kivat reilut työt? Juu. Työ on aina raskasta ja tulee erilaisia työtilanteita.

Olen kyllä ollut vakitöissä ikäni. Sellainen ammatti, joka tämän mahdollistaa.

Ohis, mutta nykyajan nuorille ja nuorille aikuisille ei enää ole varmoja ammatteja. Jopa lääkärit voidaan korvata tietotekniikalla ja robotiikalla vuosien esim. kahden kymmenen vuoden päästä.

No, roboteista ei onneksi voida suuria ikäluokkia syyttää.

Tuolla oli tuo työoloselvitys. 80-luvulla pelättiin että teknologia vie työpaikat. Niin ei kuitenkaan käynyt.

Joka sukupolvella samat huolet. Me silloiset teinit ei kyllä moitittu aiempia sukupolvia. Näimme sen köyhyyden josta vanhempamme noidivat. Tai selvisivät

Olen niin iloinen että esim. yksityisautoilu tullaan kieltämään kaupungeissa. Helsingistäkin tulee huomattavasti miellyttävämpi ja turvallisempi paikka elää erityisesti lapsille kun ilmansaasteet ja liikenteen melu poistuvat. Itse otan tiivistyvän yhteiskuntarakenteen erittäin positiivisena asiana. Ihmiset levittyivät aikoinaan pitkin Uudenmaan peltoja kaupungin huonon hengitysilman takia. Enää sille ei ole tarvetta. Keskustoissa on paljon viihtyisempää kuin kaupunkimotarien raiskaamilla alueilla. Lentomatkoihinkaan ei itselläni ole tarvetta kun voin purjehtia lähivesillä ja nauttia saariston aidosta luonnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä kommentteja lukee, huomaa yhden seikan:

Vanhemmat sukupolvet eivät edelleenkään ymmärrä, että materia ei ole 40v ja alle -sukupolville mikään nautinto, vaan pakko. Autotkin ovat edellisille jokin status-symboli.

Jos ne "tietokoneet ja muut hömpötykset" äkkiä lakkaisivat olemasta, niin päälle iskisi jumalaton kriisi, sota ja muut ongelmat.

Suurille ikäluokille se tietokone on jokin luksus-tuote. Meille muille se on pakollinen työväline. Kuten auto. Useimmat meistä tarvitsevat autoa edelleen. Ei siksi, että sillä saisi naista vaan siksi, että muuten ei pääse töihin.

Siis onko tämä parodiaa? Ilman kännykkää iskisi sota ja auto on toisen maailmansodan aikoina syntyneille luksustuote? Jo 20-luvulla syntyneillä isovanhemmillani oli autot. Autohan on keksitty jo joskus 1800-luvulla, ei suinkaan vuonna 2000.

Et voi olla tosissasi?

Tajuatko oikeasti lainkaan, kuinka tärkeää tietotekniikka on nykypäivänä? 

Osa ihmisistä ei edes ymmärrä, millainen toinen pimeä keskiaika meille koittaisi, jos nämä teknologian keksinnöt äkkiä lakkaisivat toimimasta, esim. sähköverkkojen lahoamisen takia.

Täälläkin syytetään taas nuoria

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä kommentteja lukee, huomaa yhden seikan:

Vanhemmat sukupolvet eivät edelleenkään ymmärrä, että materia ei ole 40v ja alle -sukupolville mikään nautinto, vaan pakko. Autotkin ovat edellisille jokin status-symboli.

Jos ne "tietokoneet ja muut hömpötykset" äkkiä lakkaisivat olemasta, niin päälle iskisi jumalaton kriisi, sota ja muut ongelmat.

Suurille ikäluokille se tietokone on jokin luksus-tuote. Meille muille se on pakollinen työväline. Kuten auto. Useimmat meistä tarvitsevat autoa edelleen. Ei siksi, että sillä saisi naista vaan siksi, että muuten ei pääse töihin.

MIKSI "nuoret" sitten kokoajan kadehtivat vanhempien ikäluokkinen omakotitaloja, kesämökkejä, autoja, rahoja ja eläkkeitä? Jos kerran "nuoret" eivät välitä materiasta?

Koska edelliselle sukupolvelle se materia on "viihdykettä". Meille se on elinehto. Tätä selvemmin en pysty tätä sukupolvellenne selittämään.