Harmittaako muita, että meidän sukupolvi sai kulutusjuhlista vain laskun?

80-luvulla sai kulkea turun torilla ilman pelkoa satunnaisista sekopäistä. Tänks tästäkin ilosta, suuret sukupolvet.

Ette sitten oppineet mitään 90-luvun tulijoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lentämistä, ei ilotulitteita, ei muovia, ei autoja, ei sitä ja ei tätä. Aiemmat sukupolvet saivat ja keksivät koko ajan lisää, meitä nuoria aikuisia vain syytetään liiasta kulutuksesta vaikka koko systeemi on meitä vanhempi. Elintaso tuskin tulee koskaan olemaan sitä mitä vanhemmilla on ja elämästä tehdään koko ajan ankeampaa.

Te nuoret ette ole kokeneet 90-luvun lamaa, kuten me viiskymppiset jotka maksoime koko laman että teillä olisi hyvä olla .

Silloin jopa laivamatkat olivat verollisia, eikä sitä muutenkaan matkustettu mihinkään kun oli pienestäkin asunnosta lainaa 300.000 mk ja korko 12%.

Haista nyt kukkanen. Moni meistä oli silloin n. Teini-iässä!

Olisitte maksaneet myös eläkkeenne. Muttaku ei. Ei käy. On riistoa maksaa. Kyllä seuraavat sitten maksaa...

Aloituksessa puhuttiin nuorista aikuisista. Jos olet ollut teini-ikäinen 90-luvun laman aikana, et sinä silloin ole enää nuori aikuinen. Kuulut siihen ahneeseen sukupolveen, joka tekee omista lapsistaan köyhiä.

Mun mummo ja pappa ovat lähes yhdeksänkymppisiä. Ovat syntyneet olleet lapsia sotavuosina ja se näkyy edelleen heissä. Kaikki muovitkin pestään ja säästetään. Mummolta löytyy vuosikymmenien takaa liinavaatteita, vaikka niitä ei kukaan käytä, niitä ei heitetä pois (rei'istä huolimatta). Heillä on omaisuutta noin puoli miljoonaa, mikä on osittain johtunut säästäväisyydestä ja osittain siitä, että ovat nuoresta asti tehneet töitä. Pappa armeijassa ja mummo ompelutöitä ja naapurien lapsia hoitajen omien lasten lisäksi.

Pappani pääsi eläkkeelle 45-50 vuoden iässä (tarkkaa ikää en muista). eli naurettavan nuorena. Toki uravalinnallakin oli tekemistä asialla. Mummoni on tehnyt muutaman vuoden pidempään ompelutöitään. Ovat sitä ikäpolvea, joka saa jokaista eläkekassaan maksamastaan eurosta kaksi euroa takaisin (nuoremmilta). Ovat nauttineet hyvinvointiyhteiskunnan eduista, kodinhoitajasta kotiin, hyvästä terveydenhuollosta ja nyt jo kolmekymmentä vuotta eläkkeestä. Ovat paljon matkustelleet ja tehneet kaikkea terveinä eläkkeellä. Toki viime vuosina on jo vaivoja tullut. Molemmat saavat yli 60 % palkastaan eläkkeenä. Mummo kouluttamaton ja pappa opistoasteen tms käynyt. Ostivat nuorena isosta kaupungista 20 nelön talon läheltä keskustaa. Omistavat myös kesämökin.

jatkuu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.

Huonontuneet työehdot on asia, joka ei ole materiaa mutta aina vain enemmän totta.

Huonontuvat. Mutta ovat silti moninverroin parempia kuin ennen

Eivätkä ole.

Ennen tehtiin kokoaikatöitä, palkat nousivat, saatiin vuorotteluvapaa, ylityö ja yötyö maksettiin rahana, ei hyväksikäytetty vuokratyövoimaa, ei ollut karenssiautomaattia. Epäkohdista pyrittiin pois. Nyt suunta on täysin päinvastainen, tai ongelmista ei haluta tietää. Kohta ihmisten mielivaltainen irtisanominen on normaali asia, kun oikeasti sen pitäisi olla lailla kiellettyä.

Minäkin sain ensimmäisen vakityön, kokoaikaisen, yli 40-vuotiaana! Vanhempi lapsi ehti kasvaa isoksi ja muuttaa pois.

Milloin tämä parempi ennen oli?

Ennen 90-luvun lamaa. Sen jälkeen on menty metodilla askel eteen ja kaksi taakse.

Aivan höpöjuttu tämäkin.

Miksi sitten olen kokenut sen?

Oletko itse ollut koko ikäsi kivoissa, reiluissa vakitöissä?

Minä en ole.

Ei ole olemassa mitään sukupolvea tai edes ketään yksilöä jonka työura on ruusunpunaista. Kivat reilut työt? Juu. Työ on aina raskasta ja tulee erilaisia työtilanteita.

Olen kyllä ollut vakitöissä ikäni. Sellainen ammatti, joka tämän mahdollistaa.

Sehän on kiva. Niin luulin minäkin olevani. Tulipa sitten yhteiskunnan mullistukset ja vei työn vuosiksi. Tein aina jotain kun voin, sain melkein oikean työpaikan monta kertaa. Kävin jatkokoulutuksen. Yritin yrittäjänäkin, kun perustason töihini otettiin esimiestason ihmisiä. Luin itseni ylioppilaaksi siinä sivussa ja synnytin lapsen. Perhettä olen elättänyt ja hoitanut koko aikuisen ikäni. Kokeilin opiskelua alalla, joka kiinnosti minua, mutta se ei ollut minua varten eikä se olisi työllistänyt.

Olen pyörittänyt vuosien ajan aivan älytöntä paperisotaa, kuluttanut niveleni ja hengityselimeni. Tämä vuokra - ja keikkatöissä. Ensin olin sitä mieltä etten ala niihin, mutta muuta ei lopulta ollut tarjolla. Erään hirviöfirman työolojen takia päätin hankkia nykyisen alani koulutuksen, ettei voitaisi kyykyttää yhtään enempää.

Keikoissa oli toki hyvätkin puolensa ja niiden kautta pääsin nykyisiin vakitöihin. Nyt alan olla siinä iässä ja vaiheessa, että työni pitäisi alkaa joustaa tai minun pitäisi siirtyä vähemmän fyysiseen työhön. Pidän työstäni, mutta vain terveys ei kestä sitä.

207 jatkuu...

Minä olen 33-vuotias korkeastikoulutettu 90-laman lapsi. Muistan vanhempieni työttömyyden ja sen kuinka tiukkaa oli. Kavereilla ja mummolassa oli aina jogurttia ja leikkelettä tai juustoa, meillä ei semmoisia nähty. Tiesin, että vanhemmilla on vaikeaa maksaa lainanlyhennyksiä. Isovanhemmat auttoivat välillä ja lopulta isä lähti toiselle paikkakunnalle töihin ja äiti sai myös töitä. Lapsuuden köyhysn vaikutti minuun siten, että valitsin sellaisen alan, josta varmana saa hyväpalkkaisen työn (keskipalkka silloin 4500 ja työttömyys 3 % luokkaa). En halunnut kokea köyhyyttä ja tiukkuutta enää. Kappas vain 2008 alkoi uusi lama ja olin varma, että se on ohi ennen kuin valmistun. Ei ollut ohi. Vaikka olin 15-vuotiaasta asti tehnyt siivoustöitä yms (kaupan kassalle en päässyt kun oli liian paljon hakijoita) ja tuurilla sain yliopistoaikoina oman alan kesätöitäkin yli 500 hakijan joukosta. Samaan paikkaan seuraavakin kesänä. Valmistuttuani mulla oli paljon työkokemusta, kun olin opintojen ohellakin tehnyt töitä 2 vuotta, mutta laitoin satoja hakemuksia enkä päässyt yhteenkään työhön. Hain useammalta paikkakunnalta, myös yli 2 h per suunta työmatkojen päästä (pääkaupunkiseudulta myös). Edellisissä työpaikoissa oli rekrykiellot ja irtisanottu kymmeniä/satoja. Lähes vuoden päästä sain määräaikaisen työpaikan toiselta paikkakunnalta. Sain pientä palkkaa, mutta kumminkin edes töitä. Matkaan meni useampi tunti päivässä, perheen takia kuljin päivittäin. Pätkää ei jatkettu, koska ei ollut rahaa. Sain tällä kertaa kymmenien hakemusten jälkeen, eli lähes kivuttomasti lyhyen pätkän kotikaupungista. Sen jälkeen taas pätkää ja vihdoinkin olen 6 vuoden jälkeen ekassa vakinaisessa työssä. En sellaisessa paikassa, mitä olisin odotttanut opiskellessani tai liittoni suosituksia katsoessa, mutta missä saan kohtuullista palkkaa. Ammattikuntani keskipalkkaa tuskin koskaan tulen saamaan. Olen isossa konsernissa töissä, joten seuraavan laman edessä, joka piakkoin taas tulee, todennäköisesti taas etsin töitä. Monet hommat on ulkoistettu ulkomaille halpoihin maihin firmassamme ja milloin tahansa minunkin työni voidaan ulkoistaa, koska laadukkaita yliopistosta koulutettua, älykästä väkeä löytyy halpamaistakin (esim. intia, kiina).

Puolisoni on vakitöissä, mutta yt on työpaikallaan ja sekään toimeentulo ei ole varmaa. Saa hyvää palkkaa, mutta ei voi olla varma onko puolen tai vuoden päästä enää töitä. Olemme saaneet lainaa ja ostimme ison kaupungin läheisestä kunnasta 90 neliön asunto-osakkeen. Lainan saamme maksettu, kun olemme 60. Jos kaikki menisi putkeen, emmekä jäisi työttömiksi ja palkat nousisivat samoille tasoille aikanaan (eli alle 20 vuoden päästä) kuin nykyisillä 50 saisimme lainat maksettua aiemmin, ehkä voisimme ottaa velkaa pieneen alkeelliseen mökkiin pitkän matkan päästä. Jos pääsemme joskus eläkkeelle, eläkeikäni on 67 ja muutama kuukausi päälle. Tulen saamaan n. 40 % (tai hiukan yli) palkasta eläkettä, yhtä eläkekassaan maksamaani euroa kohti saan n. 0,4 euroa takaisin sitten eläkkeellä.

Elämällä kuin isovanhempani, eli kaikki turha kulutus pois, voisimme maksaa lainan aiemmin pois ja ehkä saada sen pikku mökin ilman vettä ja sähkö (Tosin isovanhemmillani on laadukas mökki), mutta iso ero heihin on se, että töitä riitti heidän elinaikanaan ja minun elinaikani olen tehnyt kaiken "oikein" ja silti olen joutunut tekemään satoja ellei jo tuhansia hakemuksia. Aina on ollut suosittelijat ja oltais haluttu pitää edellisessä paikassa, mutta kun on rekrykiellot päällä...Se, että onko puolen vuoden päästä töitä vai ei ja kun pätkätöissä ei palkka ole kova eikä ansiokehitystä ole, kun saa olla vain kiitollinen, että tulee valituksi sadoista hakijoista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulutus oli ennen ihan toisenlaista. 70-luvulla vain pari luokkalaista oli käynyt ulkomailla. Itse olin yksi niistä, ja olin käynyt Ruotsissa. Yksi perhe kävi Espanjassa. Se tuntui kaukaiselta, eikä sellaiseta haaveiltu. Itse matkustin maailman ympäri 80-luvun lopulla. Lentoliput olivat todella kalliita ja siksi lennettiin johonkin ja jatkettiin junalla ja bussilla. Ei silloin lennelty tähän malliin. Kerran vuodessa etelänlomalla käyvät oli paljon matkustavia. Luulen, että nykyiset halpakennot loppuu ja palataan tuon ajan hintoihin.

Vaatteet kesti käyttöä ja niitä ostettiin harvoin. Ei silloin shoppailtu. Puhun ennen 90- lukua.

Lentomatkailun yleistyminen ei ole millään tavalla olennaisin asia keskustelussa ikäluokkien eriarvoisesta asemasta yhteiskunnassa. Olennaisempaa on se miten suuret ikäluokat on järjestelleet itselleen valtion hyvittämät asuntolainat, päässeet suoraan vakituisiin virkoihin koulun penkiltä ja keränneet itselleen pitkät ja avokätiset eläkkeet. Siinä sivussa on vähät välitetty luonnon saastuttamisesta vaikka ympäristöjärjestöt on asiasta rummuttaneet jo 80-luvulta lähtien.

Me nuoret kannamme nyt suurten ikäluokkien ja myös 50-luvun lasten kulutusjuhlan laskun. Emme pääse vakituisiin töihin, emme saa asuntolainoja, eläkemaksut on järkyttäviä eikä itse päästä eläkkeelle koskaan. Samalla olemme tilanteessa, jossa luonto on pilattu eikä omilla lapsillamme ole enää varmuutta edes elämän edellytyksistä saastuneella maapallolla.

Tulepas nyt tyttö pieni pois sieltä kehäkolmosen sisältä tänne pohjoiseen. Oulun yläpuolisesta luonnosta on tuhottu ehkä promillen sadastuhannesosa. Katso Pohjois-Suomea kartalla ja laita se vaikkapa keskieuroopan päälle niin ymmärrät kuinka typerältä ajatuksesi kuulostaa. Täällä on puhdasta luontoa vaikka kuinka paljon eikä pipo kiristä. Tyypillistä nuorison ulinaa. Lopettakaa se vihreiden ihannointi ja p*skatutkintojen opiskelu, nuo on teidän suurin ongelma.

t: keski-ikäinen jolla ei pipo kiristä

Ei näköjään. Näytät elävän mukavasti omassa kuplassa. T. Toinen keski-ikäinen.

Minun kuplani maailman parannuksesta ja täydellisyydestäni on poksahtanut vuosikymmeniä sitten, jos sitä koskaan on edes ollut. On se ihme että suurin osa valittajista asuu Etelä-Suomessa. Mistähän se johtuu?

207 ja 209 jatkuu vielä...

Isovanhemmillani ei ole ollut tätä stressiä taloudestaan ja heidän onkin vaikeaa ymmärtää, mikset "mene" töihin. He ovat voineet ostaa talon ja tehdä pitkällisiä suunnitelmia mm. elättää useamman lapsen. Meillä on vain yksi, kun ei ole ollut pätkätöiden parissa tehdä toista, jos ei saisikaan enää töitä. Nyt ehkä vakityössä uskaltaakin...kunhan ei tuu toinen lama ja yt. Itse elän siis lama-aikojen lapsena ja lamassa opiskelleena ja lamassa töitä etsineenä edelleenkin stressin alaisena murehtien suomen taloutta ja onko hyvinvointiyhteiskuntaa enää kymmenen tai kolmenkymmenen vuoden eestä. En usko saavani itse enää eläkettä, jos tämä kehitys jatkuu.

Meillä ei ollut varaa ostaa ison kaupungin lähes keskustasta 120 neliön taloa yhden tuloilla (mummoni oli vain satunnaista ekstraa). Eikä meistä kumpikaan jää viralliselle eläkkeelle 45-50 vuotiaana, jolloin talon laina oli jo maksettu. Emme saa kodinhoitajaa kotiin, jos lapsi on sairaana, hammaslääkäriin ei pääse (oletan, että joskus 80-luvulla on päässytkin:)) jne.

Teknologia kehittynyt ja pyykit peseytyy itsestään toisin kuin mummollani, tosin silloinkin ne pesi pyykkäri. Mutta mieluummin jäisin keski-iässä eläkkeelle 60 % hyvästä palkasta ja nauttisin taloudellisesta varmuudesta perheeni kanssa ilman kännyköitä, tietokoneita ja tositv-viihdettä. Mulle ei kännykkä, mikrot ym lisää elintasoa, kun ei tiedä onko työpaikkaa muutaman kuukauden päästä, millä maksaa lainanlyhennys tai vuokra tai mihin kaupunkiin joutuu seuraavaksi matkustamaan eroon omasta perheestään.

Tässä pitkä selostus mun ja mun isovanhempien tulo- ja elintasoeroista. Molemmissa on puolensa, mutta mun mielestä kaikesta huolimatta mun isovanhemmilla on ollut parempi elintaso aikuisvuosinaan/vanhuksina. He ovat rakkaita, eivätkä ahneita, mutta eläkejärjestelmää luodessa ei ilmeisesti ollut tietoa, miten ihmisten elinikä kasvaa. Poliitikot eivät sitten ole alunnut karsia etuja, silloin kun on tajuttu, että ihmiset jäävät liian aikaisin eläkkeelle ja ovat maksaneet liian vähän maksuja tuleviin eläkkeisiin nähden. Nykyisetkin 60 politikot jatkavat samaa, haluat edut itselleen, kun nuoremmat sitten ottavat leikkurin käteen ja leikkaavat nuoremmilta...

No niin, nyt loppui vuodatus:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä kommentteja lukee, huomaa yhden seikan:

Vanhemmat sukupolvet eivät edelleenkään ymmärrä, että materia ei ole 40v ja alle -sukupolville mikään nautinto, vaan pakko. Autotkin ovat edellisille jokin status-symboli.

Jos ne "tietokoneet ja muut hömpötykset" äkkiä lakkaisivat olemasta, niin päälle iskisi jumalaton kriisi, sota ja muut ongelmat.

Suurille ikäluokille se tietokone on jokin luksus-tuote. Meille muille se on pakollinen työväline. Kuten auto. Useimmat meistä tarvitsevat autoa edelleen. Ei siksi, että sillä saisi naista vaan siksi, että muuten ei pääse töihin.

No mikä sitten on nautintoa? Nykyään on tarjolla enemmän harrastusmahdollisuuksia, kulttuuria, kahviloita, ravintoloita, viihde tarjontaa jne kuin koskaan ennen. Luonto on ilmainen ja kaikkien saatavilla ihan siinä missä ennenkin. Matkailu on halvempaa kuin koskaan.

Mitä pitäisi olla, jotta voisi sanoa, että elämä on nautinto?

Viuuh! Ohi meni, ja lujaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulutus oli ennen ihan toisenlaista. 70-luvulla vain pari luokkalaista oli käynyt ulkomailla. Itse olin yksi niistä, ja olin käynyt Ruotsissa. Yksi perhe kävi Espanjassa. Se tuntui kaukaiselta, eikä sellaiseta haaveiltu. Itse matkustin maailman ympäri 80-luvun lopulla. Lentoliput olivat todella kalliita ja siksi lennettiin johonkin ja jatkettiin junalla ja bussilla. Ei silloin lennelty tähän malliin. Kerran vuodessa etelänlomalla käyvät oli paljon matkustavia. Luulen, että nykyiset halpakennot loppuu ja palataan tuon ajan hintoihin.

Vaatteet kesti käyttöä ja niitä ostettiin harvoin. Ei silloin shoppailtu. Puhun ennen 90- lukua.

Lentomatkailun yleistyminen ei ole millään tavalla olennaisin asia keskustelussa ikäluokkien eriarvoisesta asemasta yhteiskunnassa. Olennaisempaa on se miten suuret ikäluokat on järjestelleet itselleen valtion hyvittämät asuntolainat, päässeet suoraan vakituisiin virkoihin koulun penkiltä ja keränneet itselleen pitkät ja avokätiset eläkkeet. Siinä sivussa on vähät välitetty luonnon saastuttamisesta vaikka ympäristöjärjestöt on asiasta rummuttaneet jo 80-luvulta lähtien.

Me nuoret kannamme nyt suurten ikäluokkien ja myös 50-luvun lasten kulutusjuhlan laskun. Emme pääse vakituisiin töihin, emme saa asuntolainoja, eläkemaksut on järkyttäviä eikä itse päästä eläkkeelle koskaan. Samalla olemme tilanteessa, jossa luonto on pilattu eikä omilla lapsillamme ole enää varmuutta edes elämän edellytyksistä saastuneella maapallolla.

...ja sitten ihmetellään miksi me ei haluta lisääntyä ja tehdä lapsia.... 

TE ette halua lapsia, koska on niin kivat ajat? Lapsia synty eniten juuri sodan jälkeen todelliseen köyhyyteen. Mutta onhan toki este hankkia lapsia, kun ei tiedä pääseekö eläkkeelle

Valtio pakotti synnyttämään, ehkäisyä ei ollut tai annettu. Ei siinä kysytty kenenkään mielipidettä.

Ei ollut niin suuret odotukset eikä kaikki mulle heti ajattelu.

Et tiedä asiasta mitään.

Siltä se näyttää. Kaikki pitäisi saada ja vika on aina muissa. Sääkittävintä on tuo entisten aikojen kadehtiminen. Kun elintaso on korkeampi kuin koskaan. Samoin sosiaaliturva kantaa.

Mikä oikein riittäisi?

Olet moralisti, jonka pitäisi olla hiljaa.

Ai niinkö. Ei saa arvostella. Kun minulla on oikeus saada heti kaikki ja muilta pitää ottaa pois. Kaikilra vanhuksilta ainakin. Ja myöhemmin kaikilta nuorilta. Minä minä

Olen yli 40-vuotias, joka ei viettänyt edes 80-luvun teininä kulutusjuhlia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä kommentteja lukee, huomaa yhden seikan:

Vanhemmat sukupolvet eivät edelleenkään ymmärrä, että materia ei ole 40v ja alle -sukupolville mikään nautinto, vaan pakko. Autotkin ovat edellisille jokin status-symboli.

Jos ne "tietokoneet ja muut hömpötykset" äkkiä lakkaisivat olemasta, niin päälle iskisi jumalaton kriisi, sota ja muut ongelmat.

Suurille ikäluokille se tietokone on jokin luksus-tuote. Meille muille se on pakollinen työväline. Kuten auto. Useimmat meistä tarvitsevat autoa edelleen. Ei siksi, että sillä saisi naista vaan siksi, että muuten ei pääse töihin.

No mikä sitten on nautintoa? Nykyään on tarjolla enemmän harrastusmahdollisuuksia, kulttuuria, kahviloita, ravintoloita, viihde tarjontaa jne kuin koskaan ennen. Luonto on ilmainen ja kaikkien saatavilla ihan siinä missä ennenkin. Matkailu on halvempaa kuin koskaan.

Mitä pitäisi olla, jotta voisi sanoa, että elämä on nautinto?

Viuuh! Ohi meni, ja lujaa.

No vastaa toki, äläkä viisastele. Materia ei ollut se nautinto, eikä ilmeisesti aineettomammat ilot nekään.

Mitä elämässä pitäisi olla, jotta ei tarvitsisi surra että "ennen oli helpompaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulutus oli ennen ihan toisenlaista. 70-luvulla vain pari luokkalaista oli käynyt ulkomailla. Itse olin yksi niistä, ja olin käynyt Ruotsissa. Yksi perhe kävi Espanjassa. Se tuntui kaukaiselta, eikä sellaiseta haaveiltu. Itse matkustin maailman ympäri 80-luvun lopulla. Lentoliput olivat todella kalliita ja siksi lennettiin johonkin ja jatkettiin junalla ja bussilla. Ei silloin lennelty tähän malliin. Kerran vuodessa etelänlomalla käyvät oli paljon matkustavia. Luulen, että nykyiset halpakennot loppuu ja palataan tuon ajan hintoihin.

Vaatteet kesti käyttöä ja niitä ostettiin harvoin. Ei silloin shoppailtu. Puhun ennen 90- lukua.

Lentomatkailun yleistyminen ei ole millään tavalla olennaisin asia keskustelussa ikäluokkien eriarvoisesta asemasta yhteiskunnassa. Olennaisempaa on se miten suuret ikäluokat on järjestelleet itselleen valtion hyvittämät asuntolainat, päässeet suoraan vakituisiin virkoihin koulun penkiltä ja keränneet itselleen pitkät ja avokätiset eläkkeet. Siinä sivussa on vähät välitetty luonnon saastuttamisesta vaikka ympäristöjärjestöt on asiasta rummuttaneet jo 80-luvulta lähtien.

Me nuoret kannamme nyt suurten ikäluokkien ja myös 50-luvun lasten kulutusjuhlan laskun. Emme pääse vakituisiin töihin, emme saa asuntolainoja, eläkemaksut on järkyttäviä eikä itse päästä eläkkeelle koskaan. Samalla olemme tilanteessa, jossa luonto on pilattu eikä omilla lapsillamme ole enää varmuutta edes elämän edellytyksistä saastuneella maapallolla.

...ja sitten ihmetellään miksi me ei haluta lisääntyä ja tehdä lapsia.... 

TE ette halua lapsia, koska on niin kivat ajat? Lapsia synty eniten juuri sodan jälkeen todelliseen köyhyyteen. Mutta onhan toki este hankkia lapsia, kun ei tiedä pääseekö eläkkeelle

Valtio pakotti synnyttämään, ehkäisyä ei ollut tai annettu. Ei siinä kysytty kenenkään mielipidettä.

Ei ollut niin suuret odotukset eikä kaikki mulle heti ajattelu.

Et tiedä asiasta mitään.

Siltä se näyttää. Kaikki pitäisi saada ja vika on aina muissa. Sääkittävintä on tuo entisten aikojen kadehtiminen. Kun elintaso on korkeampi kuin koskaan. Samoin sosiaaliturva kantaa.

Mikä oikein riittäisi?

Olet moralisti, jonka pitäisi olla hiljaa.

Ai niinkö. Ei saa arvostella. Kun minulla on oikeus saada heti kaikki ja muilta pitää ottaa pois. Kaikilra vanhuksilta ainakin. Ja myöhemmin kaikilta nuorilta. Minä minä

Olen yli 40-vuotias, joka ei viettänyt edes 80-luvun teininä kulutusjuhlia.

80-luvulla ei nykypäivään verrattuna ollut kulutusjuhlaa nähtykään. Aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna toki kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulutus oli ennen ihan toisenlaista. 70-luvulla vain pari luokkalaista oli käynyt ulkomailla. Itse olin yksi niistä, ja olin käynyt Ruotsissa. Yksi perhe kävi Espanjassa. Se tuntui kaukaiselta, eikä sellaiseta haaveiltu. Itse matkustin maailman ympäri 80-luvun lopulla. Lentoliput olivat todella kalliita ja siksi lennettiin johonkin ja jatkettiin junalla ja bussilla. Ei silloin lennelty tähän malliin. Kerran vuodessa etelänlomalla käyvät oli paljon matkustavia. Luulen, että nykyiset halpakennot loppuu ja palataan tuon ajan hintoihin.

Vaatteet kesti käyttöä ja niitä ostettiin harvoin. Ei silloin shoppailtu. Puhun ennen 90- lukua.

Lentomatkailun yleistyminen ei ole millään tavalla olennaisin asia keskustelussa ikäluokkien eriarvoisesta asemasta yhteiskunnassa. Olennaisempaa on se miten suuret ikäluokat on järjestelleet itselleen valtion hyvittämät asuntolainat, päässeet suoraan vakituisiin virkoihin koulun penkiltä ja keränneet itselleen pitkät ja avokätiset eläkkeet. Siinä sivussa on vähät välitetty luonnon saastuttamisesta vaikka ympäristöjärjestöt on asiasta rummuttaneet jo 80-luvulta lähtien.

Me nuoret kannamme nyt suurten ikäluokkien ja myös 50-luvun lasten kulutusjuhlan laskun. Emme pääse vakituisiin töihin, emme saa asuntolainoja, eläkemaksut on järkyttäviä eikä itse päästä eläkkeelle koskaan. Samalla olemme tilanteessa, jossa luonto on pilattu eikä omilla lapsillamme ole enää varmuutta edes elämän edellytyksistä saastuneella maapallolla.

Tulepas nyt tyttö pieni pois sieltä kehäkolmosen sisältä tänne pohjoiseen. Oulun yläpuolisesta luonnosta on tuhottu ehkä promillen sadastuhannesosa. Katso Pohjois-Suomea kartalla ja laita se vaikkapa keskieuroopan päälle niin ymmärrät kuinka typerältä ajatuksesi kuulostaa. Täällä on puhdasta luontoa vaikka kuinka paljon eikä pipo kiristä. Tyypillistä nuorison ulinaa. Lopettakaa se vihreiden ihannointi ja p*skatutkintojen opiskelu, nuo on teidän suurin ongelma.

t: keski-ikäinen jolla ei pipo kiristä

Ei näköjään. Näytät elävän mukavasti omassa kuplassa. T. Toinen keski-ikäinen.

Minun kuplani maailman parannuksesta ja täydellisyydestäni on poksahtanut vuosikymmeniä sitten, jos sitä koskaan on edes ollut. On se ihme että suurin osa valittajista asuu Etelä-Suomessa. Mistähän se johtuu?

Ja siksi riistät ympäristöä kun vielä voit?

En tiedä ketään ikäistäni, joka olisi asunut suuressa omakotitalossa alle 30-vuotiaana. Ei edes ekonomi-serkkuni, joka nykyään on noita johtajia ja hyvätuloinen. Kyllä meidän ikäisellä ensimmäiset asunnot olivat pieniä kaksioita tai kolmioita kerrostaloissa, joihin ensimmäiset lapset syntyivät.

Työttömäksi joutuneita ikäisiäni on vaikka millä mitalla, 90-luvulla suuryritykset pistivät surutta pihalle, eikä ollut mitään yt-neuvotteluja käyty. Minäkin sain tietää äitiyslomalla, että firma kaatuu klo 14. Saman illan uutislähetyksessä kerrottiin, että tästä firmasta lähti tänään kaikki pihalle koko Suomessa. Muut olivat saaneet tietää asian saman päivän aamuna, mutta minulle muistivat vasta kahvitauolla, että jonkun pitää kertoa. Sain tiedon yhteistyökumppanin kautta, muut olivat liian järkyttyneitä. N54.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.

Huonontuneet työehdot on asia, joka ei ole materiaa mutta aina vain enemmän totta.

Huonontuvat. Mutta ovat silti moninverroin parempia kuin ennen

Eivätkä ole.

Ennen tehtiin kokoaikatöitä, palkat nousivat, saatiin vuorotteluvapaa, ylityö ja yötyö maksettiin rahana, ei hyväksikäytetty vuokratyövoimaa, ei ollut karenssiautomaattia. Epäkohdista pyrittiin pois. Nyt suunta on täysin päinvastainen, tai ongelmista ei haluta tietää. Kohta ihmisten mielivaltainen irtisanominen on normaali asia, kun oikeasti sen pitäisi olla lailla kiellettyä.

Minäkin sain ensimmäisen vakityön, kokoaikaisen, yli 40-vuotiaana! Vanhempi lapsi ehti kasvaa isoksi ja muuttaa pois.

Milloin tämä parempi ennen oli?

Ennen 90-luvun lamaa. Sen jälkeen on menty metodilla askel eteen ja kaksi taakse.

Aivan höpöjuttu tämäkin.

Miksi sitten olen kokenut sen?

Oletko itse ollut koko ikäsi kivoissa, reiluissa vakitöissä?

Minä en ole.

Ei ole olemassa mitään sukupolvea tai edes ketään yksilöä jonka työura on ruusunpunaista. Kivat reilut työt? Juu. Työ on aina raskasta ja tulee erilaisia työtilanteita.

Olen kyllä ollut vakitöissä ikäni. Sellainen ammatti, joka tämän mahdollistaa.

Ohis, mutta nykyajan nuorille ja nuorille aikuisille ei enää ole varmoja ammatteja. Jopa lääkärit voidaan korvata tietotekniikalla ja robotiikalla vuosien esim. kahden kymmenen vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulutus oli ennen ihan toisenlaista. 70-luvulla vain pari luokkalaista oli käynyt ulkomailla. Itse olin yksi niistä, ja olin käynyt Ruotsissa. Yksi perhe kävi Espanjassa. Se tuntui kaukaiselta, eikä sellaiseta haaveiltu. Itse matkustin maailman ympäri 80-luvun lopulla. Lentoliput olivat todella kalliita ja siksi lennettiin johonkin ja jatkettiin junalla ja bussilla. Ei silloin lennelty tähän malliin. Kerran vuodessa etelänlomalla käyvät oli paljon matkustavia. Luulen, että nykyiset halpakennot loppuu ja palataan tuon ajan hintoihin.

Vaatteet kesti käyttöä ja niitä ostettiin harvoin. Ei silloin shoppailtu. Puhun ennen 90- lukua.

Lentomatkailun yleistyminen ei ole millään tavalla olennaisin asia keskustelussa ikäluokkien eriarvoisesta asemasta yhteiskunnassa. Olennaisempaa on se miten suuret ikäluokat on järjestelleet itselleen valtion hyvittämät asuntolainat, päässeet suoraan vakituisiin virkoihin koulun penkiltä ja keränneet itselleen pitkät ja avokätiset eläkkeet. Siinä sivussa on vähät välitetty luonnon saastuttamisesta vaikka ympäristöjärjestöt on asiasta rummuttaneet jo 80-luvulta lähtien.

Me nuoret kannamme nyt suurten ikäluokkien ja myös 50-luvun lasten kulutusjuhlan laskun. Emme pääse vakituisiin töihin, emme saa asuntolainoja, eläkemaksut on järkyttäviä eikä itse päästä eläkkeelle koskaan. Samalla olemme tilanteessa, jossa luonto on pilattu eikä omilla lapsillamme ole enää varmuutta edes elämän edellytyksistä saastuneella maapallolla.

...ja sitten ihmetellään miksi me ei haluta lisääntyä ja tehdä lapsia.... 

TE ette halua lapsia, koska on niin kivat ajat? Lapsia synty eniten juuri sodan jälkeen todelliseen köyhyyteen. Mutta onhan toki este hankkia lapsia, kun ei tiedä pääseekö eläkkeelle

Valtio pakotti synnyttämään, ehkäisyä ei ollut tai annettu. Ei siinä kysytty kenenkään mielipidettä.

Ei ollut niin suuret odotukset eikä kaikki mulle heti ajattelu.

Et tiedä asiasta mitään.

Siltä se näyttää. Kaikki pitäisi saada ja vika on aina muissa. Sääkittävintä on tuo entisten aikojen kadehtiminen. Kun elintaso on korkeampi kuin koskaan. Samoin sosiaaliturva kantaa.

Mikä oikein riittäisi?

Olet moralisti, jonka pitäisi olla hiljaa.

Ai niinkö. Ei saa arvostella. Kun minulla on oikeus saada heti kaikki ja muilta pitää ottaa pois. Kaikilra vanhuksilta ainakin. Ja myöhemmin kaikilta nuorilta. Minä minä

Olen yli 40-vuotias, joka ei viettänyt edes 80-luvun teininä kulutusjuhlia.

80-luvulla ei nykypäivään verrattuna ollut kulutusjuhlaa nähtykään. Aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna toki kyllä.

Nähtiinhän, kun elintaso ja mahdollisuudet lisääntyi vielä kovemmin kuin 60-luvun kerskakulutusvuosina.

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä kommentteja lukee, huomaa yhden seikan:

Vanhemmat sukupolvet eivät edelleenkään ymmärrä, että materia ei ole 40v ja alle -sukupolville mikään nautinto, vaan pakko. Autotkin ovat edellisille jokin status-symboli.

Jos ne "tietokoneet ja muut hömpötykset" äkkiä lakkaisivat olemasta, niin päälle iskisi jumalaton kriisi, sota ja muut ongelmat.

Suurille ikäluokille se tietokone on jokin luksus-tuote. Meille muille se on pakollinen työväline. Kuten auto. Useimmat meistä tarvitsevat autoa edelleen. Ei siksi, että sillä saisi naista vaan siksi, että muuten ei pääse töihin.

Siis onko tämä parodiaa? Ilman kännykkää iskisi sota ja auto on toisen maailmansodan aikoina syntyneille luksustuote? Jo 20-luvulla syntyneillä isovanhemmillani oli autot. Autohan on keksitty jo joskus 1800-luvulla, ei suinkaan vuonna 2000.

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä kommentteja lukee, huomaa yhden seikan:

Vanhemmat sukupolvet eivät edelleenkään ymmärrä, että materia ei ole 40v ja alle -sukupolville mikään nautinto, vaan pakko. Autotkin ovat edellisille jokin status-symboli.

Jos ne "tietokoneet ja muut hömpötykset" äkkiä lakkaisivat olemasta, niin päälle iskisi jumalaton kriisi, sota ja muut ongelmat.

Suurille ikäluokille se tietokone on jokin luksus-tuote. Meille muille se on pakollinen työväline. Kuten auto. Useimmat meistä tarvitsevat autoa edelleen. Ei siksi, että sillä saisi naista vaan siksi, että muuten ei pääse töihin.

MIKSI "nuoret" sitten kokoajan kadehtivat vanhempien ikäluokkinen omakotitaloja, kesämökkejä, autoja, rahoja ja eläkkeitä? Jos kerran "nuoret" eivät välitä materiasta?

Mites sitten pitäisi olla. Luopua eläkkeestä ja asunnosta? Ei ihmiset ole aikanaan sen valistuneenpia. Kuka tiesi ennen, että muovi tai vaseliini tehtiin öljystä? Ennen Tsernobylia ei juuri puhuttu ydinvoiman vaarallisuudesta. Muovin kierrätystä ei ollut, mutta kaikkea ei pakattu muoviin. Televisiot tuli kontissa kivijalka liikkeeseen, josta se haettiin paljaaaltaan kotiin. Meillä oli samaa TV koko lapsuuden ajan.

Nykyinen tietoyhteiskunta on eri kuin entinen, missä yhden kanavan uutiset ja sanomalehti oli ainoa mistä sai uutta tietoa. Tietosanakirjoissa oli vanha fakta. Elimme ns.tynnyrissä jos vertaa nykypäivään.

Miksi nykyisin elintason pitäisi olla parempi kuin ennen? Miksi maailma ja arvostukset eivät saa muuttua? Jos vertaa nykyiseen, niin itse kulutin todella vähän aikanani. Olisin varmasti tehnyt jotain eri tavalla, jos olisin tiennyt sen mitä tiedän nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.

Huonontuneet työehdot on asia, joka ei ole materiaa mutta aina vain enemmän totta.

Huonontuvat. Mutta ovat silti moninverroin parempia kuin ennen

Eivätkä ole.

Ennen tehtiin kokoaikatöitä, palkat nousivat, saatiin vuorotteluvapaa, ylityö ja yötyö maksettiin rahana, ei hyväksikäytetty vuokratyövoimaa, ei ollut karenssiautomaattia. Epäkohdista pyrittiin pois. Nyt suunta on täysin päinvastainen, tai ongelmista ei haluta tietää. Kohta ihmisten mielivaltainen irtisanominen on normaali asia, kun oikeasti sen pitäisi olla lailla kiellettyä.

Minäkin sain ensimmäisen vakityön, kokoaikaisen, yli 40-vuotiaana! Vanhempi lapsi ehti kasvaa isoksi ja muuttaa pois.

Milloin tämä parempi ennen oli?

Ennen 90-luvun lamaa. Sen jälkeen on menty metodilla askel eteen ja kaksi taakse.

Aivan höpöjuttu tämäkin.

Miksi sitten olen kokenut sen?

Oletko itse ollut koko ikäsi kivoissa, reiluissa vakitöissä?

Minä en ole.

Ei ole olemassa mitään sukupolvea tai edes ketään yksilöä jonka työura on ruusunpunaista. Kivat reilut työt? Juu. Työ on aina raskasta ja tulee erilaisia työtilanteita.

Olen kyllä ollut vakitöissä ikäni. Sellainen ammatti, joka tämän mahdollistaa.

Ohis, mutta nykyajan nuorille ja nuorille aikuisille ei enää ole varmoja ammatteja. Jopa lääkärit voidaan korvata tietotekniikalla ja robotiikalla vuosien esim. kahden kymmenen vuoden päästä.

Miten tämä on edellisten sukupolvien syy? Ovat tehneet keksintöjä liikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lentämistä, ei ilotulitteita, ei muovia, ei autoja, ei sitä ja ei tätä. Aiemmat sukupolvet saivat ja keksivät koko ajan lisää, meitä nuoria aikuisia vain syytetään liiasta kulutuksesta vaikka koko systeemi on meitä vanhempi. Elintaso tuskin tulee koskaan olemaan sitä mitä vanhemmilla on ja elämästä tehdään koko ajan ankeampaa.

Te nuoret ette ole kokeneet 90-luvun lamaa, kuten me viiskymppiset jotka maksoime koko laman että teillä olisi hyvä olla .

Silloin jopa laivamatkat olivat verollisia, eikä sitä muutenkaan matkustettu mihinkään kun oli pienestäkin asunnosta lainaa 300.000 mk ja korko 12%.

Haista nyt kukkanen. Moni meistä oli silloin n. Teini-iässä!

Olisitte maksaneet myös eläkkeenne. Muttaku ei. Ei käy. On riistoa maksaa. Kyllä seuraavat sitten maksaa...

Aloituksessa puhuttiin nuorista aikuisista. Jos olet ollut teini-ikäinen 90-luvun laman aikana, et sinä silloin ole enää nuori aikuinen. Kuulut siihen ahneeseen sukupolveen, joka tekee omista lapsistaan köyhiä.

En ole tuo, jolle vastasit, enkä edes nuori. Vai että ahne. 1990-luvun teini valmistui 2000-luvun taantumaan ja koko ikänsä tehnyt pätkätöitä. Ei toivoa paremmasta, koska kohta alkaa ikä painaa.