Mitä mieltä lastensuojelusta?

Lastensuojelun asiakkaat kiteyttävät kokemuksen näin: "Kun lastensuojelu astuu kynnyksen yli, vanhempi saa uuden tehtävän: suojella lapsiaan ja perhettään lastensuojelulta".

Järjestelmällisestä väkivallasta toipumista ehkäisee myös se, että asiakas kokee usein itsensä osasyylliseksi. Joskus syyllisyyteen on aihetta, useimmiten ei. Turha syyllisyys piinaa erityisesti niitä asiakkaita, jotka ovat menneet uskoutumaan tai pyytämään apua oma-aloitteisesti.

Eräällä lapsella sai olla kihomatoja kaksi vuotta. Moni teki lasun. Lastensuojelua ei kiinnostanut, koska uusperheen äidin sukulaisia oli töissä lastensuojelussa. Kihomato-ongelma oli pienin ongelma kyseisessä tapauksessa, mutta mitä sitä puuttumaan, kun saman palkan saa vähemmälläkin vaivalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhetyöntekijän tehtävä ei ole nykyisin mennä auttamaan kotitöissä tms.juuri synnyttänyttä äitiä vaan usella perheen tilanteesta lausuntoja varten ja esittää vaikka ystävää samalla ja ottaa jopa valokuvia sossuille kämpästä jotta lasuun saadaan todisteita. Varokaa ja kieltäytykää aina.

Perhetyö ei ole tiskausta vaan keino työstää perheenjäsenien vuorovaikutuksen ongelmia.

Monessa huostaanottopäätöksesaä mainitaan perhetyöntekijöiden "huomiot" kodin siisteydestä (sairaalasta kotiutunut äiti) ja pienikin vastoinkäyminen äidin kanssa (äiti yhteistyökyvytön) niin nämä ovat heidän todisteitaan myös ottaa lapsi huostaan. Ennen perhetyöntekijä sentään auttoi äitiä. Ei enää.

Kunnissa oli ennen kunnan kodinhoitajat, jotka tulivat kotiin jos vaikka lapsi oli kipeänä ja vanhemmat töissä. Josku 70-luvulla.

Nykyinen perhetyö on jotain muuta, osassa kuntia on palkattu noita kodinhoitaja tyyppisiä apuja uudelleen.

Nykyään järkyttävän monet ihmiset joutuvat pelkäämään lastensuojelua. Tavallisetkin perheet joutuvat miettimään tämän tästä, että ei kai meistä sen ja sen takia tehdä lasua tai ei kai lastensuojelu puutu siihen ja siihen asiaan.

Lastenkasvatuksen vapaus tulisi palauttaa sille tasolle millä se oli vielä 80- ja 90-luvuilla, niin ehkäpä saataisiin sitä kautta syntyvyyskin nousuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhetyöntekijän tehtävä ei ole nykyisin mennä auttamaan kotitöissä tms.juuri synnyttänyttä äitiä vaan usella perheen tilanteesta lausuntoja varten ja esittää vaikka ystävää samalla ja ottaa jopa valokuvia sossuille kämpästä jotta lasuun saadaan todisteita. Varokaa ja kieltäytykää aina.

Perhetyö ei ole tiskausta vaan keino työstää perheenjäsenien vuorovaikutuksen ongelmia.

Miten joku lähäri osaa työstää tuollaisia asioita? Ja mitä se ongelmien keksiminen auttaa vanhempia jotka on lapsen sairastelusta väsyneitä?

Tilaa kotipalvelua, jos tarvitset kotitöihin apua. Perhetyön järjestää sossu ja myös määrittää ongelmat, joihin sillä etsitään ratkaisua. Yleensä vanhemmuuden tukemista se on.

Heillä ei ole mitään koulutusta määrittää tuollaisia vuorovaikutusongelmia. Ja tukea ei voi pakolla. Eikä henkilö jolta puuttuu siihen koulutus. Käytännössähän tuo on sitten sitä, että se täti tulee sohvalle havainnoimaan ja kirjaa erilaisia mutuja joista sitten muokkaillaan lausuntoja, joiden pohjalta tekee päätöksiä toinen osaamaton, joka ei edes tapaa koskaan perhettä.

Täyttä Kafkaa.

Sosionomejahan nuo kait lähinnä ovat perhetyöntekijät nykyisin. Juttelevat eri perheenjäsenten kanssa, lasten kanssa voivat lähteä vaikka pulkkamäkeen. Samalla havainnoivat miten vuorovaikutus perheessä menee ja miten sitä voisi parantaa. Kertovat sitten perheelle parannusehdotuksensa. Monesti kyse voi olla vaikka työnjaosta perheessä tai siitä, että vanhempi pelkää lapsensa negatiivisia tunteita ja välttelee niitä. Useimmiten kyse on vanhemman jaksamattomuuden ongelmasta. Perhetyö aloitetaan ensin sosiaalityön tavattua perhettä ja käynnistettyä perhetyön. Perhetyö on aina vapaaehtoista mikäli kyse ei ole jo lastensuojelun asiakkuudessa olevasta perheestä.

Vierailija kirjoitti:

Eräällä lapsella sai olla kihomatoja kaksi vuotta. Moni teki lasun. Lastensuojelua ei kiinnostanut, koska uusperheen äidin sukulaisia oli töissä lastensuojelussa. Kihomato-ongelma oli pienin ongelma kyseisessä tapauksessa, mutta mitä sitä puuttumaan, kun saman palkan saa vähemmälläkin vaivalla.

Kihomadot hoidetaan terveyskeskuksessa, ei sosiaalitoimistossa.

Taitavat mielipiteet jakautua ihan sen mukaan, ajatteleeko omaa (juoppoa) napaansa vai lapsensa parasta.

Ainakin nuo lastensuojelua tuomitsevat ovat melko sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhetyöntekijän tehtävä ei ole nykyisin mennä auttamaan kotitöissä tms.juuri synnyttänyttä äitiä vaan usella perheen tilanteesta lausuntoja varten ja esittää vaikka ystävää samalla ja ottaa jopa valokuvia sossuille kämpästä jotta lasuun saadaan todisteita. Varokaa ja kieltäytykää aina.

Perhetyö ei ole tiskausta vaan keino työstää perheenjäsenien vuorovaikutuksen ongelmia.

Miten joku lähäri osaa työstää tuollaisia asioita? Ja mitä se ongelmien keksiminen auttaa vanhempia jotka on lapsen sairastelusta väsyneitä?

Tilaa kotipalvelua, jos tarvitset kotitöihin apua. Perhetyön järjestää sossu ja myös määrittää ongelmat, joihin sillä etsitään ratkaisua. Yleensä vanhemmuuden tukemista se on.

Heillä ei ole mitään koulutusta määrittää tuollaisia vuorovaikutusongelmia. Ja tukea ei voi pakolla. Eikä henkilö jolta puuttuu siihen koulutus. Käytännössähän tuo on sitten sitä, että se täti tulee sohvalle havainnoimaan ja kirjaa erilaisia mutuja joista sitten muokkaillaan lausuntoja, joiden pohjalta tekee päätöksiä toinen osaamaton, joka ei edes tapaa koskaan perhettä.

Täyttä Kafkaa.

Sosionomejahan nuo kait lähinnä ovat perhetyöntekijät nykyisin. Juttelevat eri perheenjäsenten kanssa, lasten kanssa voivat lähteä vaikka pulkkamäkeen. Samalla havainnoivat miten vuorovaikutus perheessä menee ja miten sitä voisi parantaa. Kertovat sitten perheelle parannusehdotuksensa. Monesti kyse voi olla vaikka työnjaosta perheessä tai siitä, että vanhempi pelkää lapsensa negatiivisia tunteita ja välttelee niitä. Useimmiten kyse on vanhemman jaksamattomuuden ongelmasta. Perhetyö aloitetaan ensin sosiaalityön tavattua perhettä ja käynnistettyä perhetyön. Perhetyö on aina vapaaehtoista mikäli kyse ei ole jo lastensuojelun asiakkuudessa olevasta perheestä.

Niin. Eli koulutus puuttuu.

Miksi joku ottaisi tuollaisen kotiinsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhetyöntekijän tehtävä ei ole nykyisin mennä auttamaan kotitöissä tms.juuri synnyttänyttä äitiä vaan usella perheen tilanteesta lausuntoja varten ja esittää vaikka ystävää samalla ja ottaa jopa valokuvia sossuille kämpästä jotta lasuun saadaan todisteita. Varokaa ja kieltäytykää aina.

Perhetyö ei ole tiskausta vaan keino työstää perheenjäsenien vuorovaikutuksen ongelmia.

Miten joku lähäri osaa työstää tuollaisia asioita? Ja mitä se ongelmien keksiminen auttaa vanhempia jotka on lapsen sairastelusta väsyneitä?

Tilaa kotipalvelua, jos tarvitset kotitöihin apua. Perhetyön järjestää sossu ja myös määrittää ongelmat, joihin sillä etsitään ratkaisua. Yleensä vanhemmuuden tukemista se on.

Heillä ei ole mitään koulutusta määrittää tuollaisia vuorovaikutusongelmia. Ja tukea ei voi pakolla. Eikä henkilö jolta puuttuu siihen koulutus. Käytännössähän tuo on sitten sitä, että se täti tulee sohvalle havainnoimaan ja kirjaa erilaisia mutuja joista sitten muokkaillaan lausuntoja, joiden pohjalta tekee päätöksiä toinen osaamaton, joka ei edes tapaa koskaan perhettä.

Täyttä Kafkaa.

Sosionomejahan nuo kait lähinnä ovat perhetyöntekijät nykyisin. Juttelevat eri perheenjäsenten kanssa, lasten kanssa voivat lähteä vaikka pulkkamäkeen. Samalla havainnoivat miten vuorovaikutus perheessä menee ja miten sitä voisi parantaa. Kertovat sitten perheelle parannusehdotuksensa. Monesti kyse voi olla vaikka työnjaosta perheessä tai siitä, että vanhempi pelkää lapsensa negatiivisia tunteita ja välttelee niitä. Useimmiten kyse on vanhemman jaksamattomuuden ongelmasta. Perhetyö aloitetaan ensin sosiaalityön tavattua perhettä ja käynnistettyä perhetyön. Perhetyö on aina vapaaehtoista mikäli kyse ei ole jo lastensuojelun asiakkuudessa olevasta perheestä.

Niin. Eli koulutus puuttuu.

Miksi joku ottaisi tuollaisen kotiinsa?

Perhetyötä jonotetaan useimmissa kaupungeissa kuukausia. Millähän koulutuksella muuten sinun mielestäsi pitäisi ratkoa esim. sellaisia ongelmia, että äiti pelkää kymmenvuotiasta lastaan?

Vierailija kirjoitti:

Taitavat mielipiteet jakautua ihan sen mukaan, ajatteleeko omaa (juoppoa) napaansa vai lapsensa parasta.

Ainakin nuo lastensuojelua tuomitsevat ovat melko sekaisin.

Juu. Niinhän se Vilja Eerikan äitikin oli väärässä ja sossut oikeassa. Eiku...

Lasten kaltoinkohtelu on suurimpia rikoksia ja jos tällaista havaitsee, on siihen puututtava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhetyöntekijän tehtävä ei ole nykyisin mennä auttamaan kotitöissä tms.juuri synnyttänyttä äitiä vaan usella perheen tilanteesta lausuntoja varten ja esittää vaikka ystävää samalla ja ottaa jopa valokuvia sossuille kämpästä jotta lasuun saadaan todisteita. Varokaa ja kieltäytykää aina.

Perhetyö ei ole tiskausta vaan keino työstää perheenjäsenien vuorovaikutuksen ongelmia.

Miten joku lähäri osaa työstää tuollaisia asioita? Ja mitä se ongelmien keksiminen auttaa vanhempia jotka on lapsen sairastelusta väsyneitä?

Tilaa kotipalvelua, jos tarvitset kotitöihin apua. Perhetyön järjestää sossu ja myös määrittää ongelmat, joihin sillä etsitään ratkaisua. Yleensä vanhemmuuden tukemista se on.

Heillä ei ole mitään koulutusta määrittää tuollaisia vuorovaikutusongelmia. Ja tukea ei voi pakolla. Eikä henkilö jolta puuttuu siihen koulutus. Käytännössähän tuo on sitten sitä, että se täti tulee sohvalle havainnoimaan ja kirjaa erilaisia mutuja joista sitten muokkaillaan lausuntoja, joiden pohjalta tekee päätöksiä toinen osaamaton, joka ei edes tapaa koskaan perhettä.

Täyttä Kafkaa.

Sosionomejahan nuo kait lähinnä ovat perhetyöntekijät nykyisin. Juttelevat eri perheenjäsenten kanssa, lasten kanssa voivat lähteä vaikka pulkkamäkeen. Samalla havainnoivat miten vuorovaikutus perheessä menee ja miten sitä voisi parantaa. Kertovat sitten perheelle parannusehdotuksensa. Monesti kyse voi olla vaikka työnjaosta perheessä tai siitä, että vanhempi pelkää lapsensa negatiivisia tunteita ja välttelee niitä. Useimmiten kyse on vanhemman jaksamattomuuden ongelmasta. Perhetyö aloitetaan ensin sosiaalityön tavattua perhettä ja käynnistettyä perhetyön. Perhetyö on aina vapaaehtoista mikäli kyse ei ole jo lastensuojelun asiakkuudessa olevasta perheestä.

Niin. Eli koulutus puuttuu.

Miksi joku ottaisi tuollaisen kotiinsa?

Perhetyötä jonotetaan useimmissa kaupungeissa kuukausia. Millähän koulutuksella muuten sinun mielestäsi pitäisi ratkoa esim. sellaisia ongelmia, että äiti pelkää kymmenvuotiasta lastaan?

Psykologi.

Ja kai sinne jonotetaan kun pakotetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelussa tuntuu olevan lähtökohta, että asiakkaaksi päätyvillä on alkoholi- tai huumeongelma (ilman selvjttelyjä) ja isä on aina syypää.

Asiakkaina ovat lapset, vauvoista teineihin, heillä monellakaan ei ole päihdeongelmia... Ja tietenkin he ovat syyllistämässä isejä... eiku?!

Asiakkaina ovat perheet ja perheessä voi olla päihdeongelma mutta EI AINA. Ja sypää kaikkeen, jopa äidin päihdeongelmaan, tuntuu olevan lähtökohtaisesti lastensuojelun mielestä perheen mies, VAIKKA NÄIN EI OLISIKAAN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräällä lapsella sai olla kihomatoja kaksi vuotta. Moni teki lasun. Lastensuojelua ei kiinnostanut, koska uusperheen äidin sukulaisia oli töissä lastensuojelussa. Kihomato-ongelma oli pienin ongelma kyseisessä tapauksessa, mutta mitä sitä puuttumaan, kun saman palkan saa vähemmälläkin vaivalla.

Kihomadot hoidetaan terveyskeskuksessa, ei sosiaalitoimistossa.

Valitettavasti terveyskeskuksesta ei kukaan tule siivoamaan ja opettamaan perushygieniaa ja paikkaamaan puutteita lapsen asuinoloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhetyöntekijän tehtävä ei ole nykyisin mennä auttamaan kotitöissä tms.juuri synnyttänyttä äitiä vaan usella perheen tilanteesta lausuntoja varten ja esittää vaikka ystävää samalla ja ottaa jopa valokuvia sossuille kämpästä jotta lasuun saadaan todisteita. Varokaa ja kieltäytykää aina.

Perhetyö ei ole tiskausta vaan keino työstää perheenjäsenien vuorovaikutuksen ongelmia.

Miten joku lähäri osaa työstää tuollaisia asioita? Ja mitä se ongelmien keksiminen auttaa vanhempia jotka on lapsen sairastelusta väsyneitä?

Tilaa kotipalvelua, jos tarvitset kotitöihin apua. Perhetyön järjestää sossu ja myös määrittää ongelmat, joihin sillä etsitään ratkaisua. Yleensä vanhemmuuden tukemista se on.

Heillä ei ole mitään koulutusta määrittää tuollaisia vuorovaikutusongelmia. Ja tukea ei voi pakolla. Eikä henkilö jolta puuttuu siihen koulutus. Käytännössähän tuo on sitten sitä, että se täti tulee sohvalle havainnoimaan ja kirjaa erilaisia mutuja joista sitten muokkaillaan lausuntoja, joiden pohjalta tekee päätöksiä toinen osaamaton, joka ei edes tapaa koskaan perhettä.

Täyttä Kafkaa.

Sosionomejahan nuo kait lähinnä ovat perhetyöntekijät nykyisin. Juttelevat eri perheenjäsenten kanssa, lasten kanssa voivat lähteä vaikka pulkkamäkeen. Samalla havainnoivat miten vuorovaikutus perheessä menee ja miten sitä voisi parantaa. Kertovat sitten perheelle parannusehdotuksensa. Monesti kyse voi olla vaikka työnjaosta perheessä tai siitä, että vanhempi pelkää lapsensa negatiivisia tunteita ja välttelee niitä. Useimmiten kyse on vanhemman jaksamattomuuden ongelmasta. Perhetyö aloitetaan ensin sosiaalityön tavattua perhettä ja käynnistettyä perhetyön. Perhetyö on aina vapaaehtoista mikäli kyse ei ole jo lastensuojelun asiakkuudessa olevasta perheestä.

Niin. Eli koulutus puuttuu.

Miksi joku ottaisi tuollaisen kotiinsa?

Perhetyötä jonotetaan useimmissa kaupungeissa kuukausia. Millähän koulutuksella muuten sinun mielestäsi pitäisi ratkoa esim. sellaisia ongelmia, että äiti pelkää kymmenvuotiasta lastaan?

Psykologi.

Ja kai sinne jonotetaan kun pakotetaan.

Niin, että psykologeja riittäisi ratkomaan kotikäynnein mahdollisesti useana päivänä viikossa jotain perheen työnjaollista ongelmaa, jonka seurauksena äiti uupuu ja käy lapsensa tukkaan kiinni? Ei se rakettitiedettä ole sanoa perheelle suoraan, että missä se niiden ongelma on. Ihan sama kuin vaatisit lääkäreitä kotisairaanhoitoon annostelemaan lääkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhetyöntekijän tehtävä ei ole nykyisin mennä auttamaan kotitöissä tms.juuri synnyttänyttä äitiä vaan usella perheen tilanteesta lausuntoja varten ja esittää vaikka ystävää samalla ja ottaa jopa valokuvia sossuille kämpästä jotta lasuun saadaan todisteita. Varokaa ja kieltäytykää aina.

Perhetyö ei ole tiskausta vaan keino työstää perheenjäsenien vuorovaikutuksen ongelmia.

Miten joku lähäri osaa työstää tuollaisia asioita? Ja mitä se ongelmien keksiminen auttaa vanhempia jotka on lapsen sairastelusta väsyneitä?

Tilaa kotipalvelua, jos tarvitset kotitöihin apua. Perhetyön järjestää sossu ja myös määrittää ongelmat, joihin sillä etsitään ratkaisua. Yleensä vanhemmuuden tukemista se on.

Heillä ei ole mitään koulutusta määrittää tuollaisia vuorovaikutusongelmia. Ja tukea ei voi pakolla. Eikä henkilö jolta puuttuu siihen koulutus. Käytännössähän tuo on sitten sitä, että se täti tulee sohvalle havainnoimaan ja kirjaa erilaisia mutuja joista sitten muokkaillaan lausuntoja, joiden pohjalta tekee päätöksiä toinen osaamaton, joka ei edes tapaa koskaan perhettä.

Täyttä Kafkaa.

Sosionomejahan nuo kait lähinnä ovat perhetyöntekijät nykyisin. Juttelevat eri perheenjäsenten kanssa, lasten kanssa voivat lähteä vaikka pulkkamäkeen. Samalla havainnoivat miten vuorovaikutus perheessä menee ja miten sitä voisi parantaa. Kertovat sitten perheelle parannusehdotuksensa. Monesti kyse voi olla vaikka työnjaosta perheessä tai siitä, että vanhempi pelkää lapsensa negatiivisia tunteita ja välttelee niitä. Useimmiten kyse on vanhemman jaksamattomuuden ongelmasta. Perhetyö aloitetaan ensin sosiaalityön tavattua perhettä ja käynnistettyä perhetyön. Perhetyö on aina vapaaehtoista mikäli kyse ei ole jo lastensuojelun asiakkuudessa olevasta perheestä.

Niin. Eli koulutus puuttuu.

Miksi joku ottaisi tuollaisen kotiinsa?

Perhetyötä jonotetaan useimmissa kaupungeissa kuukausia. Millähän koulutuksella muuten sinun mielestäsi pitäisi ratkoa esim. sellaisia ongelmia, että äiti pelkää kymmenvuotiasta lastaan?

Psykologi.

Ja kai sinne jonotetaan kun pakotetaan.

Niin, että psykologeja riittäisi ratkomaan kotikäynnein mahdollisesti useana päivänä viikossa jotain perheen työnjaollista ongelmaa, jonka seurauksena äiti uupuu ja käy lapsensa tukkaan kiinni? Ei se rakettitiedettä ole sanoa perheelle suoraan, että missä se niiden ongelma on. Ihan sama kuin vaatisit lääkäreitä kotisairaanhoitoon annostelemaan lääkkeet.

Ei se turha osaamaton mappikaupalla paperia syltävä tätönen ole muuta kuin rahan ja ajan haaskausta.

Ja jos se vain tuon vaatii niin siellähän sen voi sanoa psykologin vastaanotolla. Tai jopa neuvolassa. Ei siihen tarvita kolmea hyllymetriä vessapaperia ja kuutta turhaketta niitä pyörittämään.

Ja jos auttaa haluttaisiin niin miksei sitten auteta niissä töissä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräällä lapsella sai olla kihomatoja kaksi vuotta. Moni teki lasun. Lastensuojelua ei kiinnostanut, koska uusperheen äidin sukulaisia oli töissä lastensuojelussa. Kihomato-ongelma oli pienin ongelma kyseisessä tapauksessa, mutta mitä sitä puuttumaan, kun saman palkan saa vähemmälläkin vaivalla.

Kihomadot hoidetaan terveyskeskuksessa, ei sosiaalitoimistossa.

Valitettavasti terveyskeskuksesta ei kukaan tule siivoamaan ja opettamaan perushygieniaa ja paikkaamaan puutteita lapsen asuinoloissa.

Miksi toinen huoltaja ei sitten hoitanut lapsen vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhetyöntekijän tehtävä ei ole nykyisin mennä auttamaan kotitöissä tms.juuri synnyttänyttä äitiä vaan usella perheen tilanteesta lausuntoja varten ja esittää vaikka ystävää samalla ja ottaa jopa valokuvia sossuille kämpästä jotta lasuun saadaan todisteita. Varokaa ja kieltäytykää aina.

Perhetyö ei ole tiskausta vaan keino työstää perheenjäsenien vuorovaikutuksen ongelmia.

Miten joku lähäri osaa työstää tuollaisia asioita? Ja mitä se ongelmien keksiminen auttaa vanhempia jotka on lapsen sairastelusta väsyneitä?

Tilaa kotipalvelua, jos tarvitset kotitöihin apua. Perhetyön järjestää sossu ja myös määrittää ongelmat, joihin sillä etsitään ratkaisua. Yleensä vanhemmuuden tukemista se on.

Heillä ei ole mitään koulutusta määrittää tuollaisia vuorovaikutusongelmia. Ja tukea ei voi pakolla. Eikä henkilö jolta puuttuu siihen koulutus. Käytännössähän tuo on sitten sitä, että se täti tulee sohvalle havainnoimaan ja kirjaa erilaisia mutuja joista sitten muokkaillaan lausuntoja, joiden pohjalta tekee päätöksiä toinen osaamaton, joka ei edes tapaa koskaan perhettä.

Täyttä Kafkaa.

Sosionomejahan nuo kait lähinnä ovat perhetyöntekijät nykyisin. Juttelevat eri perheenjäsenten kanssa, lasten kanssa voivat lähteä vaikka pulkkamäkeen. Samalla havainnoivat miten vuorovaikutus perheessä menee ja miten sitä voisi parantaa. Kertovat sitten perheelle parannusehdotuksensa. Monesti kyse voi olla vaikka työnjaosta perheessä tai siitä, että vanhempi pelkää lapsensa negatiivisia tunteita ja välttelee niitä. Useimmiten kyse on vanhemman jaksamattomuuden ongelmasta. Perhetyö aloitetaan ensin sosiaalityön tavattua perhettä ja käynnistettyä perhetyön. Perhetyö on aina vapaaehtoista mikäli kyse ei ole jo lastensuojelun asiakkuudessa olevasta perheestä.

Niin. Eli koulutus puuttuu.

Miksi joku ottaisi tuollaisen kotiinsa?

Perhetyötä jonotetaan useimmissa kaupungeissa kuukausia. Millähän koulutuksella muuten sinun mielestäsi pitäisi ratkoa esim. sellaisia ongelmia, että äiti pelkää kymmenvuotiasta lastaan?

Psykologi.

Ja kai sinne jonotetaan kun pakotetaan.

Niin, että psykologeja riittäisi ratkomaan kotikäynnein mahdollisesti useana päivänä viikossa jotain perheen työnjaollista ongelmaa, jonka seurauksena äiti uupuu ja käy lapsensa tukkaan kiinni? Ei se rakettitiedettä ole sanoa perheelle suoraan, että missä se niiden ongelma on. Ihan sama kuin vaatisit lääkäreitä kotisairaanhoitoon annostelemaan lääkkeet.

Ei se turha osaamaton mappikaupalla paperia syltävä tätönen ole muuta kuin rahan ja ajan haaskausta.

Ja jos se vain tuon vaatii niin siellähän sen voi sanoa psykologin vastaanotolla. Tai jopa neuvolassa. Ei siihen tarvita kolmea hyllymetriä vessapaperia ja kuutta turhaketta niitä pyörittämään.

Ja jos auttaa haluttaisiin niin miksei sitten auteta niissä töissä...

Koska pälleinkin kykenee skarppaamaan vastaanotolla, mutta ehkä se kotona huomataan sitten, että kappas 12 -vuotias kulkee vielä vaipoissa vanhemmat puhuvat lapselle törkeästi päin naamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhetyöntekijän tehtävä ei ole nykyisin mennä auttamaan kotitöissä tms.juuri synnyttänyttä äitiä vaan usella perheen tilanteesta lausuntoja varten ja esittää vaikka ystävää samalla ja ottaa jopa valokuvia sossuille kämpästä jotta lasuun saadaan todisteita. Varokaa ja kieltäytykää aina.

Perhetyö ei ole tiskausta vaan keino työstää perheenjäsenien vuorovaikutuksen ongelmia.

Miten joku lähäri osaa työstää tuollaisia asioita? Ja mitä se ongelmien keksiminen auttaa vanhempia jotka on lapsen sairastelusta väsyneitä?

Tilaa kotipalvelua, jos tarvitset kotitöihin apua. Perhetyön järjestää sossu ja myös määrittää ongelmat, joihin sillä etsitään ratkaisua. Yleensä vanhemmuuden tukemista se on.

Heillä ei ole mitään koulutusta määrittää tuollaisia vuorovaikutusongelmia. Ja tukea ei voi pakolla. Eikä henkilö jolta puuttuu siihen koulutus. Käytännössähän tuo on sitten sitä, että se täti tulee sohvalle havainnoimaan ja kirjaa erilaisia mutuja joista sitten muokkaillaan lausuntoja, joiden pohjalta tekee päätöksiä toinen osaamaton, joka ei edes tapaa koskaan perhettä.

Täyttä Kafkaa.

Sosionomejahan nuo kait lähinnä ovat perhetyöntekijät nykyisin. Juttelevat eri perheenjäsenten kanssa, lasten kanssa voivat lähteä vaikka pulkkamäkeen. Samalla havainnoivat miten vuorovaikutus perheessä menee ja miten sitä voisi parantaa. Kertovat sitten perheelle parannusehdotuksensa. Monesti kyse voi olla vaikka työnjaosta perheessä tai siitä, että vanhempi pelkää lapsensa negatiivisia tunteita ja välttelee niitä. Useimmiten kyse on vanhemman jaksamattomuuden ongelmasta. Perhetyö aloitetaan ensin sosiaalityön tavattua perhettä ja käynnistettyä perhetyön. Perhetyö on aina vapaaehtoista mikäli kyse ei ole jo lastensuojelun asiakkuudessa olevasta perheestä.

Niin. Eli koulutus puuttuu.

Miksi joku ottaisi tuollaisen kotiinsa?

Perhetyötä jonotetaan useimmissa kaupungeissa kuukausia. Millähän koulutuksella muuten sinun mielestäsi pitäisi ratkoa esim. sellaisia ongelmia, että äiti pelkää kymmenvuotiasta lastaan?

Psykologi.

Ja kai sinne jonotetaan kun pakotetaan.

Niin, että psykologeja riittäisi ratkomaan kotikäynnein mahdollisesti useana päivänä viikossa jotain perheen työnjaollista ongelmaa, jonka seurauksena äiti uupuu ja käy lapsensa tukkaan kiinni? Ei se rakettitiedettä ole sanoa perheelle suoraan, että missä se niiden ongelma on. Ihan sama kuin vaatisit lääkäreitä kotisairaanhoitoon annostelemaan lääkkeet.

Ei se turha osaamaton mappikaupalla paperia syltävä tätönen ole muuta kuin rahan ja ajan haaskausta.

Ja jos se vain tuon vaatii niin siellähän sen voi sanoa psykologin vastaanotolla. Tai jopa neuvolassa. Ei siihen tarvita kolmea hyllymetriä vessapaperia ja kuutta turhaketta niitä pyörittämään.

Ja jos auttaa haluttaisiin niin miksei sitten auteta niissä töissä...

Koska pälleinkin kykenee skarppaamaan vastaanotolla, mutta ehkä se kotona huomataan sitten, että kappas 12 -vuotias kulkee vielä vaipoissa vanhemmat puhuvat lapselle törkeästi päin naamaa.

Ahaa. Eli löytyi jo kolmaskin selitys. Tosi uskottavaa. Just tuota se on. Tarinointia tarinoinnin perään.

Jos 12-vuotias kulkee vaipoissa, koulussa huomataan. Ei siihen tarvita turhaketätiä.

Nykyään lapsen huoltaja ei esim. voi terveyskeskuksessa puhua vapaasti terveysongelmistaan, kun koko ajan on vaarana, että perheestä tehdään ilmianto lastensuojelulle ja he joutuvat vaikeuksiin.

Myös lapsia itseään pitää olla muistuttamassa, että eivät tee mitään "epäilyttävää" (kuten vaikka syö kouluruokailulla liian vähän tai liian paljon ruokaa) koska mikä tahansa voi johtaa ilmiantoon.