Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut, joiden elämäntarkoitus ei toteutunut
28.12.2018 |
ja tiedätte, että se ei tule koskaan toteutumaan pystytte jatkamaan elämää?
Minulla ei ole ketään, ei perhettä, ei ystäviä, ei edes hyvänpäivän tuttuja. Ei ketään. Ainoastaan haave unelma-alastani. Lapsuus oli täynnä pelkkää pahaa. Joka ilta olen itkenyt itseni uneen. Nyt tuntuu, että olen puristanut itsestäni kaikki kyyneleet. Ja oikeastaan on ruvennut pelottamaan tämä tunteettomuus. En jaksa välittää enää. En välitä, jos joku haukkuu minua. En välitä, jos minusta kulkee juoruja. En selitä, jos joku käsittää jotain väärin. Käännän selän eikä voisi vähempää kiinnostaa enää se, kun ihmiset yrittävät painaa minut alas. Satuttaa sanoillaan ja saada minut uskomaan, että en ole mitään. Kertovat mitä minun pitäisi tehdä. Miten minun pitäisi elää, mutta en välitä enää. En itke enää enkä oikeastaan tunne tuskaakaan enää. Alanko kuulostaa sekopäältä?
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän tarkoitus on 42.
Voitko selventää?
Klassikkovastaus Douglas Adamsin kirjasta "Linnunradan käsikirja liftareille"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se 23v elämäni-on-pilattu -rutkuttaja iloitsi aiemmin tänä vuonna saaneensa opiskelupaikan. Eikä sen aloituksia ole viime kuukausina näkynyt, että olisko tämä joku muu tyyppi...
Lueppa otsikko, ja hänen aliitus... erilainen kirjoitustyyli, mutta koska TAAS LÄHTI kun hänen ruikuttamisestaan, jne ruvettiin enemmän puhumaan, jne, niin lähti koska ei jaksanut enää. Joten,Ä: sama tyyppi, mutta yrittää piiloutua MELKEIN ETILAISEN kirjoitustyylin taakse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän tarkoitus on 42.
Voitko selventää?
Klassikkovastaus Douglas Adamsin kirjasta "Linnunradan käsikirja liftareille"
No aha... kaikil ei oo sellast, eikä liity tähän nyt mikään kirja ja kirja.
Vierailija kirjoitti:
ja tiedätte, että se ei tule koskaan toteutumaan pystytte jatkamaan elämää?
Minulla ei ole ketään, ei perhettä, ei ystäviä, ei edes hyvänpäivän tuttuja. Ei ketään. Ainoastaan haave unelma-alastani. Lapsuus oli täynnä pelkkää pahaa. Joka ilta olen itkenyt itseni uneen. Nyt tuntuu, että olen puristanut itsestäni kaikki kyyneleet. Ja oikeastaan on ruvennut pelottamaan tämä tunteettomuus. En jaksa välittää enää. En välitä, jos joku haukkuu minua. En välitä, jos minusta kulkee juoruja. En selitä, jos joku käsittää jotain väärin. Käännän selän eikä voisi vähempää kiinnostaa enää se, kun ihmiset yrittävät painaa minut alas. Satuttaa sanoillaan ja saada minut uskomaan, että en ole mitään. Kertovat mitä minun pitäisi tehdä. Miten minun pitäisi elää, mutta en välitä enää. En itke enää enkä oikeastaan tunne tuskaakaan enää. Alanko kuulostaa sekopäältä?
Minkä ikäinen olet?
Jos vielä nuori, niin kaikki mahdollisuudet saada hyvä elämä!
Tsemppaa ja listaa tavoitteitasi sekä mieti keinoja niin pääsemiseksi. Ja muista, että moni ihminen kokee täysin samoin kuin sinä - sinun pitää vain löytää heidät ystäviksi ja puolisoksikin, esim. netin kautta tai vapaaehtoistoiminnassa, harrastuksissa, seurakunnassa yms.
Ja mene esim. terapiaan keskustelemaan - näin pääset käsittelemään asioitasi. Monesti jo pelkkä hoitajankin kanssa keskustelu riittää - esim. tavallinen lääkäri voi ohjata, kun kerrot keskustelutarpeesi.
OLET HYVÄ JA KELPAAT!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja tiedätte, että se ei tule koskaan toteutumaan pystytte jatkamaan elämää?
Minulla ei ole ketään, ei perhettä, ei ystäviä, ei edes hyvänpäivän tuttuja. Ei ketään. Ainoastaan haave unelma-alastani. Lapsuus oli täynnä pelkkää pahaa. Joka ilta olen itkenyt itseni uneen. Nyt tuntuu, että olen puristanut itsestäni kaikki kyyneleet. Ja oikeastaan on ruvennut pelottamaan tämä tunteettomuus. En jaksa välittää enää. En välitä, jos joku haukkuu minua. En välitä, jos minusta kulkee juoruja. En selitä, jos joku käsittää jotain väärin. Käännän selän eikä voisi vähempää kiinnostaa enää se, kun ihmiset yrittävät painaa minut alas. Satuttaa sanoillaan ja saada minut uskomaan, että en ole mitään. Kertovat mitä minun pitäisi tehdä. Miten minun pitäisi elää, mutta en välitä enää. En itke enää enkä oikeastaan tunne tuskaakaan enää. Alanko kuulostaa sekopäältä?Minkä ikäinen olet?
Jos vielä nuori, niin kaikki mahdollisuudet saada hyvä elämä!
Tsemppaa ja listaa tavoitteitasi sekä mieti keinoja niin pääsemiseksi. Ja muista, että moni ihminen kokee täysin samoin kuin sinä - sinun pitää vain löytää heidät ystäviksi ja puolisoksikin, esim. netin kautta tai vapaaehtoistoiminnassa, harrastuksissa, seurakunnassa yms.
Ja mene esim. terapiaan keskustelemaan - näin pääset käsittelemään asioitasi. Monesti jo pelkkä hoitajankin kanssa keskustelu riittää - esim. tavallinen lääkäri voi ohjata, kun kerrot keskustelutarpeesi.
OLET HYVÄ JA KELPAAT!
Se on 23v nainen, ja tunnen sen aikaisemmista Mun elämä on pilattu-juttujen kautta. Tekee näitä missä se ruikuttaa tällasist, ja sit häippäsee kesken keskustelun, jne ku sai muka tarpeekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin kannattaa selvittää mieli, ja ditten vasta opiskelupaikka.
Ettei olis joku tyylii se tubettaja Krista Muhonen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekan tulee valittaa, ja sit ku yrittää auttaa nii lähtee pois... mitä tällane on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiks sua saa auttaa oikeesti? Miks tuut valittaa, mut et haluu apuu? Et kannattais olla valittamat jolkei haluu apuu.
Ei me voida tietää eikä ymmärtää dua, jollet haluu apuu vaan ku yritetään, sit sä lähet pois. Miks oot aina tollane?
Taidat vaa valehdella, et menee sul huonost... sen voi perustella jo siit, et me yritetään auttaa sua joka kerta mut joka kerta sit yhtäkkii jossain vaihees sä lähdet pois.
Ei tost tuu oikeesti mitään tol menol.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet, mistä tiedät ettei voi ikinä toteutua?
Ä
Se on ennenki ollu tääl tekemäs niit Mun elämä on pilattu-keskusteluja, ja yhdessä on sanonut olevansa 23v nainen.
Ihan liian nuori katkeroitumaan tällaisesta. Itsekin olen 23 ja elämän vaikeuksien takia vasta nyt suorittamassa loppuun lukiota, enkä ajattele että elämäni tai tulevaisuuteni olisi mitenkään pilalla. Saatika syytä siitä yhteiskuntaa tai ketään muita ihmisiä. Apn ongelma on kyynisyys ja itsesääli, eikä se ettei ole päässyt johonkin tiettyyn kouluun.
Enkä hetkeäkään usko ettei hänellä olisi ollut vaihtoehtoja, esim. johonkin muuhun saman alan kouluun hakeminen tai samankaltaisen alan opiskelu ensin. Mahdollisuuksia on aina jos niihin tarttuu eikä jumiudu itkemään kuinka elämä on epäreilua!No en ole mitään mitä sanoit, niin sanonut mitään päinvastaista. Päinvastoin olen samaa mieltä sun kanssa.
On selittänyt, että lääkärit ovat pilanneet hänen elämänsä. Itse olen sitö mieltä, et lääkårit yrittää oikeasti auttaa. Ei ne muuten olos tollases työs jolkei ne hakuais auttaa.
En ole lukenut apn muita aloituksia enkä tiedä mistä puhut, mitä lääkärit ovat hänelle tehneet? Kommentoin vain sitä, että mielestäni 23-vuotiaana on liian aikaista sanoa että elämän tarkoitus jää toteutumatta ja että kaikki on pilalla.
Tyhmintä on nuorena luulla, että kaikki on jo pilalla - itse menin tähän ansaan ja nyt vanhempana tajuan, miten tuollainen negatiivinen ajattelu ja myös suorainen elämänpelko nimenomaan pilasi oman elämäni.
Jos voisin palata ajassa taaksepäin, niin sanoisin 2-kymppiselle itselleni, ettei sinussa ole yhtään mitään vikaa! Ja pystyt vaikka mihin. Enkä hirttäisi itseäni myöskään yhtään ura- tai opiskeletoiveeseen, mikä liittyy myös omaan epäonnistumiseeni. Jos esim. yliopistoon pääsykin voi ola pahin mahdollinen asia koko elämän kannalta...
Ja nyt voin vanhana ja elämänsä täysin pilanneena sanoa teille nuorille, että pyrkikää noista ajatuksista eroon ajoissa tai elämänne menee oikeasti pilalle.
Ja uskokaa kauemmin eläneitä, että se pahan olon tunne ja katkeruus vain tuntuu moninkertaisesti pahemmalta kuin silloin joskus nuorenpana.
Aina on toivo, etenkin teillä nuorilla !
Jotkut muuten tajuavat jo hyvin nuorena elämän perusjuttuja, vaikka olisivat muuten ns. vähemmän kadehdittavia, eivätkä saavuttaisi mitään korkeaa uraa tms. - esim. sen, että nuoruus ja oikeastaan aikuisuuden parempi puolikin kestää vain todella lyhyen aikaa, joten elämäänsä ei pidä tuhlata, vaan pitää uskaltaa elää ja nauttia elämästä. Uskoa itseensä. Ja muistaa, että ihan tavallinen elämä on monesti ihan hyvää, kun sen oikein oivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet, mistä tiedät ettei voi ikinä toteutua?
Ä
Se on ennenki ollu tääl tekemäs niit Mun elämä on pilattu-keskusteluja, ja yhdessä on sanonut olevansa 23v nainen.
Ihan liian nuori katkeroitumaan tällaisesta. Itsekin olen 23 ja elämän vaikeuksien takia vasta nyt suorittamassa loppuun lukiota, enkä ajattele että elämäni tai tulevaisuuteni olisi mitenkään pilalla. Saatika syytä siitä yhteiskuntaa tai ketään muita ihmisiä. Apn ongelma on kyynisyys ja itsesääli, eikä se ettei ole päässyt johonkin tiettyyn kouluun.
Enkä hetkeäkään usko ettei hänellä olisi ollut vaihtoehtoja, esim. johonkin muuhun saman alan kouluun hakeminen tai samankaltaisen alan opiskelu ensin. Mahdollisuuksia on aina jos niihin tarttuu eikä jumiudu itkemään kuinka elämä on epäreilua!No en ole mitään mitä sanoit, niin sanonut mitään päinvastaista. Päinvastoin olen samaa mieltä sun kanssa.
On selittänyt, että lääkärit ovat pilanneet hänen elämänsä. Itse olen sitö mieltä, et lääkårit yrittää oikeasti auttaa. Ei ne muuten olos tollases työs jolkei ne hakuais auttaa.
En ole lukenut apn muita aloituksia enkä tiedä mistä puhut, mitä lääkärit ovat hänelle tehneet? Kommentoin vain sitä, että mielestäni 23-vuotiaana on liian aikaista sanoa että elämän tarkoitus jää toteutumatta ja että kaikki on pilalla.
Tyhmintä on nuorena luulla, että kaikki on jo pilalla - itse menin tähän ansaan ja nyt vanhempana tajuan, miten tuollainen negatiivinen ajattelu ja myös suorainen elämänpelko nimenomaan pilasi oman elämäni.
Jos voisin palata ajassa taaksepäin, niin sanoisin 2-kymppiselle itselleni, ettei sinussa ole yhtään mitään vikaa! Ja pystyt vaikka mihin. Enkä hirttäisi itseäni myöskään yhtään ura- tai opiskeletoiveeseen, mikä liittyy myös omaan epäonnistumiseeni. Jos esim. yliopistoon pääsykin voi ola pahin mahdollinen asia koko elämän kannalta...
Ja nyt voin vanhana ja elämänsä täysin pilanneena sanoa teille nuorille, että pyrkikää noista ajatuksista eroon ajoissa tai elämänne menee oikeasti pilalle.
Ja uskokaa kauemmin eläneitä, että se pahan olon tunne ja katkeruus vain tuntuu moninkertaisesti pahemmalta kuin silloin joskus nuorenpana.
Aina on toivo, etenkin teillä nuorilla !
Jotkut muuten tajuavat jo hyvin nuorena elämän perusjuttuja, vaikka olisivat muuten ns. vähemmän kadehdittavia, eivätkä saavuttaisi mitään korkeaa uraa tms. - esim. sen, että nuoruus ja oikeastaan aikuisuuden parempi puolikin kestää vain todella lyhyen aikaa, joten elämäänsä ei pidä tuhlata, vaan pitää uskaltaa elää ja nauttia elämästä. Uskoa itseensä. Ja muistaa, että ihan tavallinen elämä on monesti ihan hyvää, kun sen oikein oivaltaa.
Valitrttavast ainakaan hän ei oivalla, rikänymmärrä.
Sä tarviit apuu, oikeest. Sä tuut tänne valittaa välil, joskusnuseammin. Kaikilla ei ole aina mitään ruusuista, ja tiedän miltä susta tunruu vaikka olen monia vuosia sua nuorempi. Kuitenkin olen selvinnyt kaikesta, enkä ajattele että elämäni on pilalla. Itse en ole saanut aina apua, mutta kun löysin paikan ja sen oikean ihmisen jolta saan aina tukea ja apua, tajusin ja ymmärsin, että kyllä kaikki hoituu, niin sinulla, kuin kaikilla muillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heiiiii... piristy nyt. Kylllä sä tuut oikeesti selvii, yrität vaan. Elämä on liian lyhyt voi votteluun, ja valittamiseen. Elämä vain sattuu josmus olemaan todella rankkaa, tiedän ja ymmärrän kyllä. Sä olet vahva, koska et ole vielä luovuttnut vaan olet taistellut edelleen että pärjäisit. Tajua, ja ymmärrä miten vahva oikeadti siis olet. Olet juuri hyvä sellaisena kun olet, ja me muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet, mistä tiedät ettei voi ikinä toteutua?
Ä
Se on ennenki ollu tääl tekemäs niit Mun elämä on pilattu-keskusteluja, ja yhdessä on sanonut olevansa 23v nainen.
Ihan liian nuori katkeroitumaan tällaisesta. Itsekin olen 23 ja elämän vaikeuksien takia vasta nyt suorittamassa loppuun lukiota, enkä ajattele että elämäni tai tulevaisuuteni olisi mitenkään pilalla. Saatika syytä siitä yhteiskuntaa tai ketään muita ihmisiä. Apn ongelma on kyynisyys ja itsesääli, eikä se ettei ole päässyt johonkin tiettyyn kouluun.
Enkä hetkeäkään usko ettei hänellä olisi ollut vaihtoehtoja, esim. johonkin muuhun saman alan kouluun hakeminen tai samankaltaisen alan opiskelu ensin. Mahdollisuuksia on aina jos niihin tarttuu eikä jumiudu itkemään kuinka elämä on epäreilua!No en ole mitään mitä sanoit, niin sanonut mitään päinvastaista. Päinvastoin olen samaa mieltä sun kanssa.
On selittänyt, että lääkärit ovat pilanneet hänen elämänsä. Itse olen sitö mieltä, et lääkårit yrittää oikeasti auttaa. Ei ne muuten olos tollases työs jolkei ne hakuais auttaa.
En ole lukenut apn muita aloituksia enkä tiedä mistä puhut, mitä lääkärit ovat hänelle tehneet? Kommentoin vain sitä, että mielestäni 23-vuotiaana on liian aikaista sanoa että elämän tarkoitus jää toteutumatta ja että kaikki on pilalla.
Tyhmintä on nuorena luulla, että kaikki on jo pilalla - itse menin tähän ansaan ja nyt vanhempana tajuan, miten tuollainen negatiivinen ajattelu ja myös suorainen elämänpelko nimenomaan pilasi oman elämäni.
Jos voisin palata ajassa taaksepäin, niin sanoisin 2-kymppiselle itselleni, ettei sinussa ole yhtään mitään vikaa! Ja pystyt vaikka mihin. Enkä hirttäisi itseäni myöskään yhtään ura- tai opiskeletoiveeseen, mikä liittyy myös omaan epäonnistumiseeni. Jos esim. yliopistoon pääsykin voi ola pahin mahdollinen asia koko elämän kannalta...
Ja nyt voin vanhana ja elämänsä täysin pilanneena sanoa teille nuorille, että pyrkikää noista ajatuksista eroon ajoissa tai elämänne menee oikeasti pilalle.
Ja uskokaa kauemmin eläneitä, että se pahan olon tunne ja katkeruus vain tuntuu moninkertaisesti pahemmalta kuin silloin joskus nuorenpana.
Aina on toivo, etenkin teillä nuorilla !
Jotkut muuten tajuavat jo hyvin nuorena elämän perusjuttuja, vaikka olisivat muuten ns. vähemmän kadehdittavia, eivätkä saavuttaisi mitään korkeaa uraa tms. - esim. sen, että nuoruus ja oikeastaan aikuisuuden parempi puolikin kestää vain todella lyhyen aikaa, joten elämäänsä ei pidä tuhlata, vaan pitää uskaltaa elää ja nauttia elämästä. Uskoa itseensä. Ja muistaa, että ihan tavallinen elämä on monesti ihan hyvää, kun sen oikein oivaltaa.
Valitrttavast ainakaan hän ei oivalla, rikänymmärrä.
Mutta näitä ketjuja lukee moni muukin, joita aloitus liippaa läheltä!
Nuorille voivat vanhemmat ihmiset kertoa omasta kokemuksestaan, vaikka kaikki eivät suostuisikaan kuuntelemaan. Tietyt perusasiat kuitenkin toistuvat ihmisten ajatuksissa ja elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet, mistä tiedät ettei voi ikinä toteutua?
Ä
Se on ennenki ollu tääl tekemäs niit Mun elämä on pilattu-keskusteluja, ja yhdessä on sanonut olevansa 23v nainen.
Ihan liian nuori katkeroitumaan tällaisesta. Itsekin olen 23 ja elämän vaikeuksien takia vasta nyt suorittamassa loppuun lukiota, enkä ajattele että elämäni tai tulevaisuuteni olisi mitenkään pilalla. Saatika syytä siitä yhteiskuntaa tai ketään muita ihmisiä. Apn ongelma on kyynisyys ja itsesääli, eikä se ettei ole päässyt johonkin tiettyyn kouluun.
Enkä hetkeäkään usko ettei hänellä olisi ollut vaihtoehtoja, esim. johonkin muuhun saman alan kouluun hakeminen tai samankaltaisen alan opiskelu ensin. Mahdollisuuksia on aina jos niihin tarttuu eikä jumiudu itkemään kuinka elämä on epäreilua!No en ole mitään mitä sanoit, niin sanonut mitään päinvastaista. Päinvastoin olen samaa mieltä sun kanssa.
On selittänyt, että lääkärit ovat pilanneet hänen elämänsä. Itse olen sitö mieltä, et lääkårit yrittää oikeasti auttaa. Ei ne muuten olos tollases työs jolkei ne hakuais auttaa.
En ole lukenut apn muita aloituksia enkä tiedä mistä puhut, mitä lääkärit ovat hänelle tehneet? Kommentoin vain sitä, että mielestäni 23-vuotiaana on liian aikaista sanoa että elämän tarkoitus jää toteutumatta ja että kaikki on pilalla.
Tyhmintä on nuorena luulla, että kaikki on jo pilalla - itse menin tähän ansaan ja nyt vanhempana tajuan, miten tuollainen negatiivinen ajattelu ja myös suorainen elämänpelko nimenomaan pilasi oman elämäni.
Jos voisin palata ajassa taaksepäin, niin sanoisin 2-kymppiselle itselleni, ettei sinussa ole yhtään mitään vikaa! Ja pystyt vaikka mihin. Enkä hirttäisi itseäni myöskään yhtään ura- tai opiskeletoiveeseen, mikä liittyy myös omaan epäonnistumiseeni. Jos esim. yliopistoon pääsykin voi ola pahin mahdollinen asia koko elämän kannalta...
Ja nyt voin vanhana ja elämänsä täysin pilanneena sanoa teille nuorille, että pyrkikää noista ajatuksista eroon ajoissa tai elämänne menee oikeasti pilalle.
Ja uskokaa kauemmin eläneitä, että se pahan olon tunne ja katkeruus vain tuntuu moninkertaisesti pahemmalta kuin silloin joskus nuorenpana.
Aina on toivo, etenkin teillä nuorilla !
Jotkut muuten tajuavat jo hyvin nuorena elämän perusjuttuja, vaikka olisivat muuten ns. vähemmän kadehdittavia, eivätkä saavuttaisi mitään korkeaa uraa tms. - esim. sen, että nuoruus ja oikeastaan aikuisuuden parempi puolikin kestää vain todella lyhyen aikaa, joten elämäänsä ei pidä tuhlata, vaan pitää uskaltaa elää ja nauttia elämästä. Uskoa itseensä. Ja muistaa, että ihan tavallinen elämä on monesti ihan hyvää, kun sen oikein oivaltaa.
Valitrttavast ainakaan hän ei oivalla, rikänymmärrä.
Mutta näitä ketjuja lukee moni muukin, joita aloitus liippaa läheltä!
Nuorille voivat vanhemmat ihmiset kertoa omasta kokemuksestaan, vaikka kaikki eivät suostuisikaan kuuntelemaan. Tietyt perusasiat kuitenkin toistuvat ihmisten ajatuksissa ja elämässä.
Joo, mut kantsis nyt varsinki aloittajan oikeest hakee apuu.
Hei alottaja,
Sulla on vielä rlämäö edessä, joten älä viitti.
Minun elämäni tarkoitus on oppia ymmärtämään asioita niin hyvin kuin mahdollista. Sen toteuttamisessa tuskin pääsen maaliin koskaan, mutta tekemistä on joka päivälle!
Vierailija kirjoitti:
Minun elämäni tarkoitus on oppia ymmärtämään asioita niin hyvin kuin mahdollista. Sen toteuttamisessa tuskin pääsen maaliin koskaan, mutta tekemistä on joka päivälle!
Nii mullaki... olla stringit jalassa joka pöivä....
Se 23v elämäni-on-pilattu -rutkuttaja iloitsi aiemmin tänä vuonna saaneensa opiskelupaikan. Eikä sen aloituksia ole viime kuukausina näkynyt, että olisko tämä joku muu tyyppi...