Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut, joiden elämäntarkoitus ei toteutunut
28.12.2018 |
ja tiedätte, että se ei tule koskaan toteutumaan pystytte jatkamaan elämää?
Minulla ei ole ketään, ei perhettä, ei ystäviä, ei edes hyvänpäivän tuttuja. Ei ketään. Ainoastaan haave unelma-alastani. Lapsuus oli täynnä pelkkää pahaa. Joka ilta olen itkenyt itseni uneen. Nyt tuntuu, että olen puristanut itsestäni kaikki kyyneleet. Ja oikeastaan on ruvennut pelottamaan tämä tunteettomuus. En jaksa välittää enää. En välitä, jos joku haukkuu minua. En välitä, jos minusta kulkee juoruja. En selitä, jos joku käsittää jotain väärin. Käännän selän eikä voisi vähempää kiinnostaa enää se, kun ihmiset yrittävät painaa minut alas. Satuttaa sanoillaan ja saada minut uskomaan, että en ole mitään. Kertovat mitä minun pitäisi tehdä. Miten minun pitäisi elää, mutta en välitä enää. En itke enää enkä oikeastaan tunne tuskaakaan enää. Alanko kuulostaa sekopäältä?
Kommentit (156)
61/156
|
28.12.2018 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Assburger kirjoitti:
Ap:n kirjoitus on täynnä katkeruutta ja itsesääliä, paatosta ilman mitään konkreettisia faktoja.
Paljon porua, vähän villoja.
Kaikilla meillä on haaveemme, harvan kohdalla ne toteutuvat, eikä siinä ole mitään kummaa.
Olisiko ap:n kohdalla niin, että haaveet ovat jyrkässä ristiriidassa realiteettien kanssa.
Tunsin hepun, joka halusi psykologiksi, rahkeet eivät riittäneet, ja hän aloitti taistelun koko maailmaa vastaan, koska se estää hänen psykologiutumisensa.
Nyt hän on keski-ikäinen ihmisraunio.
Hän on epärealistinen ihminen.
Ei näe päovänvaloa, toivoa, tai anna mahdollisuutta toisille eikä itselleen. Olisi jo korkea aika hänellä antaa itselleen anteeksi, ja lääkäreille jpista hän on puhunut, että ovat muka pilanneet hänen elämänsä.
Kaikille sattuu virheitä, eikä hän ole ainoa.
Itse en pystyisi elämään mpntaa vuotta niin, että syyttäisin toisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kummassa ammatinvalinta ja elämän tarkoitus sotketaan toisiinsa?
Minulla ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan mitään muuta tarkoitusta elämälläni kuin tämä ala. Enkä voi sitä omasta tahdostani vaihtaa ja se tekisi elämästäni tähän asti merkityksetöntä.
Totta kai voit. Ihan itse pilaat nyt elämäsi jumittamalla tuohon yhteen ajatukseen. Itsehän ihminen elämälleen tarkoituksen keksii ja itse sen voi muuttaa jos haluaa. Luovu päähänpinttymästäsi, käsittele pettymyksesi ja ala katsella uutta vaihtoehtoa. Ilmeisestikin olet aika nuori vielä, elämäsi on edessäpäin eikä takanasi. Asenne ratkaisee.
Kun se ei mene noin! Helppoahan se olisi vain vaihtaa unelmaansa. Voin opiskella toisen alan ja työskennellä jokapäiväisessä helvetissä, mutta kun en kestä sitä, kun minulla ei ole mitään muuta kuin se ala. Ei kavereita työpäivän jälkeen. Haluan alan, jota voin tehdä työn ulkopuolella. Haluan siitä koko elämäni, että kestän. Enkä voi tehdä sitä alan kanssa, mitä vihaan. Se vain lisää kärsimystä. Haluaisin olla onnellinen. Onko se niin väärin?
ap
Kuulostaa siltä että lataat vähän liikaa odotuksia tuohon toiveammattiisi. Tällaisella asenteella ei tuloksena voi olla muuta kuin pettymys vaikka alalle joskus pääsisitkin.
Itselläni oli hieman samantyyppinen tilanne, kun väitöskirjani teko viivästyi erinäisistä syistä, ja jouduin kesken kaiken vielä suuntaamaan sitä vähän eri aiheeseen. Vuosien saatossa asiasta tuli sellainen kaiken taustalla painava taakka, ja ajattelin, että sitten kun olen tohtori, niin elämä muuttuu kerralla hyväksi.
Eihän se tietenkään niin mennyt, vaan väitöksen jälkeen kaikki oli vielä entistäkin hankalampaa, kun rahoitusta leikattiin, yliopistolla kukaan ei enää välittänyt siitä mitä teen, olin edelleen ilman perhettä ja parisuhdetta, toimeentulo stressasi, ja kaikki muutkin entiset ongelmat olivat edelleen olemassa. Vasta vuosia myöhemmin kun tein pari isoa elämänmuutosta ja hyväksyin asioita, joihin en voi itse vaikuttaa, alkoi elämä hymyillä!
Toki toivon että haaveilemasi alan ovet aukeavat sinulle, mutta kannattaa miettiä mitä sitten tekee jos ja kun kaikki ko. alassa ei vastaakaan odotuksiasi.
Omapa on hänen asiansa, ja hänen häpensä ellei kerran siis ymmärrä.
AINOA...siis ainoa tie elämässä pärjäämiseen ja menestymiseen ja onnistumiseen ja onnellisuuteen on olla avoin ja täysin valmis uusiin suunnitelmiin, muuttaa suunnitelmia, muuttaa uraa, muuttaa ammattia, muuttaa työpaikkaa, muuttaa työtehtävää...
EI KUKAAN edes samalla työpaikassa tai samassa työssä oleta että ihan samanlaista työ on koko 40 vuotta kestävän työhistorian ajan, maailmaa muuttuu 40 vuodessa niin paljon, itse on muututtuva myös.
Ja sama toisinpäin, varmin tapa epäonnistua on jumittua 40 vuodeksi yhteen ainoaan totuuteen ja ei antaa millekkään muulle mahdollisuutta.
Tiedän satoja uudelleenkoulutuksessa olevia "unelma" alan henkilöitä joille se unelma ala ei stten lopulta ollutaan se unelma ala.....eli myös ihminen muuttuu, ei se halua samaa 10 vuotiaana ja 20 vuotiaana ja 30 vuotiaana ja 40 vuotiaana ja 50 vuotiaana ja 60 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
AINOA...siis ainoa tie elämässä pärjäämiseen ja menestymiseen ja onnistumiseen ja onnellisuuteen on olla avoin ja täysin valmis uusiin suunnitelmiin, muuttaa suunnitelmia, muuttaa uraa, muuttaa ammattia, muuttaa työpaikkaa, muuttaa työtehtävää...
EI KUKAAN edes samalla työpaikassa tai samassa työssä oleta että ihan samanlaista työ on koko 40 vuotta kestävän työhistorian ajan, maailmaa muuttuu 40 vuodessa niin paljon, itse on muututtuva myös.
Ja sama toisinpäin, varmin tapa epäonnistua on jumittua 40 vuodeksi yhteen ainoaan totuuteen ja ei antaa millekkään muulle mahdollisuutta.
Tiedän satoja uudelleenkoulutuksessa olevia "unelma" alan henkilöitä joille se unelma ala ei stten lopulta ollutaan se unelma ala.....eli myös ihminen muuttuu, ei se halua samaa 10 vuotiaana ja 20 vuotiaana ja 30 vuotiaana ja 40 vuotiaana ja 50 vuotiaana ja 60 vuotiaana.
Itseasiassa ihminen muuttuu aina.
Ihminen ei aina sitä vain tiedosta, kun vasta yleensä 1-2v päästä siitä.
Okispa tää ketju/keskustelu jatkunu, ku tää ketju/keskustelu jotwnki on nii jotwnki mist on hyvä jutella.( siis täs on niiku just hyvä aihe.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan alaksi kuvataiteita tai teatteria. Psykologiakin on suosittua, mutta ap puhui vapaa-ajan täyttämisestä alalla.
Kummallakaan noista aloista työskentely tai "elämänsä alalla täyttäminen" ei VAADI mihinkään tiettyyn oppilaitokseen pääsyä tai pätevyyttä, niinkuin ap omasta alastaan kertoi. Jos siis on tarpeeksi lahjakas. Voi tietysti olla, että unelma ei olekaan vaikka teatterialalla työskentely vaan nimenomaan esim. Teakiin pääsy, joka on vähän hölmöä ja josta on idioottia tällä tavoin katkeroitua. Taidealoilla ei silti mitään erityistä pätevyyttä välttämättä vaadita, ja niitäkin voi helposti opiskella ulkomailla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet, mistä tiedät ettei voi ikinä toteutua?
Ä
Se on ennenki ollu tääl tekemäs niit Mun elämä on pilattu-keskusteluja, ja yhdessä on sanonut olevansa 23v nainen.
Ihan liian nuori katkeroitumaan tällaisesta. Itsekin olen 23 ja elämän vaikeuksien takia vasta nyt suorittamassa loppuun lukiota, enkä ajattele että elämäni tai tulevaisuuteni olisi mitenkään pilalla. Saatika syytä siitä yhteiskuntaa tai ketään muita ihmisiä. Apn ongelma on kyynisyys ja itsesääli, eikä se ettei ole päässyt johonkin tiettyyn kouluun.
Enkä hetkeäkään usko ettei hänellä olisi ollut vaihtoehtoja, esim. johonkin muuhun saman alan kouluun hakeminen tai samankaltaisen alan opiskelu ensin. Mahdollisuuksia on aina jos niihin tarttuu eikä jumiudu itkemään kuinka elämä on epäreilua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, jos sun "elämäntarkoitus" ei toteudu, niin asia ei yksinkertaisesti ollut sun elämäsi tarkoitus. Ei ole voinut olla, jos se on jäänyt toteutumatta.
Kuulostat siltä, ettet ole kovinkaan kypsä ihminen vielä.
Uudestaan voi aloittaa aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet, mistä tiedät ettei voi ikinä toteutua?
Ä
Se on ennenki ollu tääl tekemäs niit Mun elämä on pilattu-keskusteluja, ja yhdessä on sanonut olevansa 23v nainen.
Ihan liian nuori katkeroitumaan tällaisesta. Itsekin olen 23 ja elämän vaikeuksien takia vasta nyt suorittamassa loppuun lukiota, enkä ajattele että elämäni tai tulevaisuuteni olisi mitenkään pilalla. Saatika syytä siitä yhteiskuntaa tai ketään muita ihmisiä. Apn ongelma on kyynisyys ja itsesääli, eikä se ettei ole päässyt johonkin tiettyyn kouluun.
Enkä hetkeäkään usko ettei hänellä olisi ollut vaihtoehtoja, esim. johonkin muuhun saman alan kouluun hakeminen tai samankaltaisen alan opiskelu ensin. Mahdollisuuksia on aina jos niihin tarttuu eikä jumiudu itkemään kuinka elämä on epäreilua!
No en ole mitään mitä sanoit, niin sanonut mitään päinvastaista. Päinvastoin olen samaa mieltä sun kanssa.
On selittänyt, että lääkärit ovat pilanneet hänen elämänsä. Itse olen sitö mieltä, et lääkårit yrittää oikeasti auttaa. Ei ne muuten olos tollases työs jolkei ne hakuais auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule, jos sun "elämäntarkoitus" ei toteudu, niin asia ei yksinkertaisesti ollut sun elämäsi tarkoitus. Ei ole voinut olla, jos se on jäänyt toteutumatta.
Kuulostat siltä, ettet ole kovinkaan kypsä ihminen vielä.
Uudestaan voi aloittaa aina.
On niitäkin ihmisiä jotka eivät ikinä ole kypsoä, ja tule aikuisiksi. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan alaksi kuvataiteita tai teatteria. Psykologiakin on suosittua, mutta ap puhui vapaa-ajan täyttämisestä alalla.
Kummallakaan noista aloista työskentely tai "elämänsä alalla täyttäminen" ei VAADI mihinkään tiettyyn oppilaitokseen pääsyä tai pätevyyttä, niinkuin ap omasta alastaan kertoi. Jos siis on tarpeeksi lahjakas. Voi tietysti olla, että unelma ei olekaan vaikka teatterialalla työskentely vaan nimenomaan esim. Teakiin pääsy, joka on vähän hölmöä ja josta on idioottia tällä tavoin katkeroitua. Taidealoilla ei silti mitään erityistä pätevyyttä välttämättä vaadita, ja niitäkin voi helposti opiskella ulkomailla!
Vaikka jokunonkin mikä on, itse en menisi ketään haukkumaan idiootiksi syyttä. Ethän sinä häntä edes tunne, vaikka täällä tuon kanssa jutteletkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on ihan käsittämätön juttu. Ala on ap:n elämän ainoa tarkoitus, mutta hän on valmis luopumaan siitä ja elämään ikuisessa epätoivossa, jos ei pääse opiskelemaan sitä nimenomaan Suomessa. Voi hyvänen aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan alaksi kuvataiteita tai teatteria. Psykologiakin on suosittua, mutta ap puhui vapaa-ajan täyttämisestä alalla.
Kummallakaan noista aloista työskentely tai "elämänsä alalla täyttäminen" ei VAADI mihinkään tiettyyn oppilaitokseen pääsyä tai pätevyyttä, niinkuin ap omasta alastaan kertoi. Jos siis on tarpeeksi lahjakas. Voi tietysti olla, että unelma ei olekaan vaikka teatterialalla työskentely vaan nimenomaan esim. Teakiin pääsy, joka on vähän hölmöä ja josta on idioottia tällä tavoin katkeroitua. Taidealoilla ei silti mitään erityistä pätevyyttä välttämättä vaadita, ja niitäkin voi helposti opiskella ulkomailla!
Vaikka jokunonkin mikä on, itse en menisi ketään haukkumaan idiootiksi syyttä. Ethän sinä häntä edes tunne, vaikka täällä tuon kanssa jutteletkin!
No en pidä apta idioottina, vaan turhaa katkeroitumista. Pahoittelen tökeröä muotoilua. Olen itsekin painiskellut samanlaisten asioiden kanssa, ja siksi ahdistuin hänen kirjoittaessaan kuin kaikki toivo olisi menetetty. Kannattais ensin hankkia apua masennukseen ja itsetunto-ongelmiin ja sitten katsoa sitä opiskelupaikkaa uudestaan, kyllä kaikki vielä järjestyy! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan alaksi kuvataiteita tai teatteria. Psykologiakin on suosittua, mutta ap puhui vapaa-ajan täyttämisestä alalla.
Kummallakaan noista aloista työskentely tai "elämänsä alalla täyttäminen" ei VAADI mihinkään tiettyyn oppilaitokseen pääsyä tai pätevyyttä, niinkuin ap omasta alastaan kertoi. Jos siis on tarpeeksi lahjakas. Voi tietysti olla, että unelma ei olekaan vaikka teatterialalla työskentely vaan nimenomaan esim. Teakiin pääsy, joka on vähän hölmöä ja josta on idioottia tällä tavoin katkeroitua. Taidealoilla ei silti mitään erityistä pätevyyttä välttämättä vaadita, ja niitäkin voi helposti opiskella ulkomailla!
Vaikka jokunonkin mikä on, itse en menisi ketään haukkumaan idiootiksi syyttä. Ethän sinä häntä edes tunne, vaikka täällä tuon kanssa jutteletkin!
No en pidä apta idioottina, vaan turhaa katkeroitumista. Pahoittelen tökeröä muotoilua. Olen itsekin painiskellut samanlaisten asioiden kanssa, ja siksi ahdistuin hänen kirjoittaessaan kuin kaikki toivo olisi menetetty. Kannattais ensin hankkia apua masennukseen ja itsetunto-ongelmiin ja sitten katsoa sitä opiskelupaikkaa uudestaan, kyllä kaikki vielä järjestyy! :)
Äh, kyllä mäkin osaan välil kirjoittaa myös jotenkin tökerösti, ja voi tulla väärinkäsitys siitä että mitä tarkoittaa sillä. Oon just samaa mielt tos, et hankii ensin apuu ja sit vast sitä opiskelupaikkaa uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan käsittämätön juttu. Ala on ap:n elämän ainoa tarkoitus, mutta hän on valmis luopumaan siitä ja elämään ikuisessa epätoivossa, jos ei pääse opiskelemaan sitä nimenomaan Suomessa. Voi hyvänen aika.
Se on aina ollu tollane.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet, mistä tiedät ettei voi ikinä toteutua?
Ä
Se on ennenki ollu tääl tekemäs niit Mun elämä on pilattu-keskusteluja, ja yhdessä on sanonut olevansa 23v nainen.
Ihan liian nuori katkeroitumaan tällaisesta. Itsekin olen 23 ja elämän vaikeuksien takia vasta nyt suorittamassa loppuun lukiota, enkä ajattele että elämäni tai tulevaisuuteni olisi mitenkään pilalla. Saatika syytä siitä yhteiskuntaa tai ketään muita ihmisiä. Apn ongelma on kyynisyys ja itsesääli, eikä se ettei ole päässyt johonkin tiettyyn kouluun.
Enkä hetkeäkään usko ettei hänellä olisi ollut vaihtoehtoja, esim. johonkin muuhun saman alan kouluun hakeminen tai samankaltaisen alan opiskelu ensin. Mahdollisuuksia on aina jos niihin tarttuu eikä jumiudu itkemään kuinka elämä on epäreilua!No en ole mitään mitä sanoit, niin sanonut mitään päinvastaista. Päinvastoin olen samaa mieltä sun kanssa.
On selittänyt, että lääkärit ovat pilanneet hänen elämänsä. Itse olen sitö mieltä, et lääkårit yrittää oikeasti auttaa. Ei ne muuten olos tollases työs jolkei ne hakuais auttaa.
En ole lukenut apn muita aloituksia enkä tiedä mistä puhut, mitä lääkärit ovat hänelle tehneet? Kommentoin vain sitä, että mielestäni 23-vuotiaana on liian aikaista sanoa että elämän tarkoitus jää toteutumatta ja että kaikki on pilalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet, mistä tiedät ettei voi ikinä toteutua?
Ä
Se on ennenki ollu tääl tekemäs niit Mun elämä on pilattu-keskusteluja, ja yhdessä on sanonut olevansa 23v nainen.
Ihan liian nuori katkeroitumaan tällaisesta. Itsekin olen 23 ja elämän vaikeuksien takia vasta nyt suorittamassa loppuun lukiota, enkä ajattele että elämäni tai tulevaisuuteni olisi mitenkään pilalla. Saatika syytä siitä yhteiskuntaa tai ketään muita ihmisiä. Apn ongelma on kyynisyys ja itsesääli, eikä se ettei ole päässyt johonkin tiettyyn kouluun.
Enkä hetkeäkään usko ettei hänellä olisi ollut vaihtoehtoja, esim. johonkin muuhun saman alan kouluun hakeminen tai samankaltaisen alan opiskelu ensin. Mahdollisuuksia on aina jos niihin tarttuu eikä jumiudu itkemään kuinka elämä on epäreilua!No en ole mitään mitä sanoit, niin sanonut mitään päinvastaista. Päinvastoin olen samaa mieltä sun kanssa.
On selittänyt, että lääkärit ovat pilanneet hänen elämänsä. Itse olen sitö mieltä, et lääkårit yrittää oikeasti auttaa. Ei ne muuten olos tollases työs jolkei ne hakuais auttaa.
En ole lukenut apn muita aloituksia enkä tiedä mistä puhut, mitä lääkärit ovat hänelle tehneet? Kommentoin vain sitä, että mielestäni 23-vuotiaana on liian aikaista sanoa että elämän tarkoitus jää toteutumatta ja että kaikki on pilalla.
No kuitenkin. Itse oon kysyny,nja moni muu sen niis Mun elämä on pilattu- jutuis ja sanonu itsekkin välil jopa, et lääkärit ovat pilanneet sen elämän. Monii sen juttui on myös poistettu, ku muutamat ovat olleet myös asiattomia. En mä, eikä moni muukaan tiedä mitä ovat hänelle tehneet mutta ovat kuitenkin jollain tavalla pilanneet muka hänen elämänsä. Ja joo, tos oot kyl oikees, et 23-vuotiaana on liian nuori sanoo tolkasii, mut jos itte ihminen on mikä on niin voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Elämän tarkoitus on 42.
Voitko selventää?