Miten te muut, joiden elämäntarkoitus ei toteutunut
ja tiedätte, että se ei tule koskaan toteutumaan pystytte jatkamaan elämää?
Minulla ei ole ketään, ei perhettä, ei ystäviä, ei edes hyvänpäivän tuttuja. Ei ketään. Ainoastaan haave unelma-alastani. Lapsuus oli täynnä pelkkää pahaa. Joka ilta olen itkenyt itseni uneen. Nyt tuntuu, että olen puristanut itsestäni kaikki kyyneleet. Ja oikeastaan on ruvennut pelottamaan tämä tunteettomuus. En jaksa välittää enää. En välitä, jos joku haukkuu minua. En välitä, jos minusta kulkee juoruja. En selitä, jos joku käsittää jotain väärin. Käännän selän eikä voisi vähempää kiinnostaa enää se, kun ihmiset yrittävät painaa minut alas. Satuttaa sanoillaan ja saada minut uskomaan, että en ole mitään. Kertovat mitä minun pitäisi tehdä. Miten minun pitäisi elää, mutta en välitä enää. En itke enää enkä oikeastaan tunne tuskaakaan enää. Alanko kuulostaa sekopäältä?
Kommentit (156)
Ap poistuu nyt. Kiitos vastauksista, vaikka en tiedä olisiko pitänyt jättää tämä avaus tekemättä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä, en ymmärrä. Mitä "elämäntarkoitus" tässä nyt on?
Ainoa tarkoitus elämälläni olisi kyseisen alan edistäminen ja työskentely sen eteen.
ap
Ai oikein alan edistäminen...
Ihan ihmiskunnan vuoksi tähän takerrun. Kun muuten se ala, jota en voi mainita tunnistumisen pelossa, ei edisty, vaikka se on kolmen suosituimman alan joukossa
Vaikka vaihtoehtoja olisi vain kaksi niin et voi koskaan olla 100 % varma. Se suojelee minua tarpeeksi hyvin. Vaikka käyttäisit sitä hyväksesi, en välitä. Minulla ei ole mitään menetettävää.
ap
Ei minua kiinnosta se ala. Se ihmetyttää että luulet tulevadi tunnistetuksi, vaikka alalle pyrkii tuhansia. Miksi pidät itseäsi niin erityisenä?
Ja etenkin miksi sanot motiivisi olevan alan eteenpäinvienti? Miksi sanot että olet niin korvaamaton tai pyyteetön. Kun kuitenkin ainoa motiivisi selviää muissa viesteissä. Oma elämäntarkoitus, onnellisuus. Tyhjyyden täyttäminen. Onnettoman olon ja yksinäisyyden poisto.
Olet vielä niin keskenkasvuinen etkä ole löytänyt tadapainoa. Etsit sitä ulkoa
Vierailija kirjoitti:
Ap poistuu nyt. Kiitos vastauksista, vaikka en tiedä olisiko pitänyt jättää tämä avaus tekemättä.
ap
+ jos tulee asiattomii viestei, nii luen niitä ja vastailen takaisin. Ja kyl silti aika ajoin luen tätä.
Moikka♡☆
Aika epärealistinen ajatusmaailma elämästä, ja sen tarkoituksesta.
Mutta omapa on asias.:D 😁
Ne tarkoitukset muuttuu. Ihminen kasvaa kokoajan
Vierailija kirjoitti:
Ap poistuu nyt. Kiitos vastauksista, vaikka en tiedä olisiko pitänyt jättää tämä avaus tekemättä.
ap
No, kiitos ja moro!
:D 😆
Arvioi tätä kun olet yli 70-v. Tee silloin tilinpäätös itsesi ja elämäntarkoituksen kanssa. Silloin on vielä mahdollisuus löytää tasapaino. Ei elämä mennyt kuten halusin, mutta sainkin jotain muuta
AP ei ole vieläkään vastannut: olethan hakenut opiskelemaan myös ulkomaille?
Vaikea kommentoida mitään tietämättä mikä ala, koska kuulostaa niin ihmeelliseltä että ei pääse vuosien yrittämisen jälkeen sisälle vaikka opiskelee alaa itsenäisesti ja opiskelee korkeakoulussa sitä tukevia aineita? Lisäksi on outoa että sinulla ei ole minkäänlaista kakkosvaihtoehtoa, esim jos toiveammattisi on lääkäri niin opiskelisit ensin sairaanhoitajaksi jne?
Tuntuu että laitat liikaa painoarvoa tämän tietyn "elämäntavoitteen" saavuttamiselle ja uskot sen korjaavan taikaiskusta koko elämäsi kerralla raiteilleen. Masennus, itsetunto-ongelmat ja ihmissuhteet eivät parane vaikka pääsisit mihin kouluun.
Minkä ikäinen olet, mistä tiedät ettei voi ikinä toteutua?
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet, mistä tiedät ettei voi ikinä toteutua?
Ä
Se on ennenki ollu tääl tekemäs niit Mun elämä on pilattu-keskusteluja, ja yhdessä on sanonut olevansa 23v nainen.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että laitat liikaa painoarvoa tämän tietyn "elämäntavoitteen" saavuttamiselle ja uskot sen korjaavan taikaiskusta koko elämäsi kerralla raiteilleen. Masennus, itsetunto-ongelmat ja ihmissuhteet eivät parane vaikka pääsisit mihin kouluun.
Sitä just.
Vierailija kirjoitti:
AP ei ole vieläkään vastannut: olethan hakenut opiskelemaan myös ulkomaille?
Vaikea kommentoida mitään tietämättä mikä ala, koska kuulostaa niin ihmeelliseltä että ei pääse vuosien yrittämisen jälkeen sisälle vaikka opiskelee alaa itsenäisesti ja opiskelee korkeakoulussa sitä tukevia aineita? Lisäksi on outoa että sinulla ei ole minkäänlaista kakkosvaihtoehtoa, esim jos toiveammattisi on lääkäri niin opiskelisit ensin sairaanhoitajaksi jne?
No ku se vissii häippäs jonnekki, mut kiitti sentään vadtauksista. Mutta tuskin se kiitos oli edes todellinen, vaan joku esitti hätntä...
Veikkaan alaksi kuvataiteita tai teatteria. Psykologiakin on suosittua, mutta ap puhui vapaa-ajan täyttämisestä alalla.
Vierailija kirjoitti:
Arvioi tätä kun olet yli 70-v. Tee silloin tilinpäätös itsesi ja elämäntarkoituksen kanssa. Silloin on vielä mahdollisuus löytää tasapaino. Ei elämä mennyt kuten halusin, mutta sainkin jotain muuta
Mä oon aika varma, et sit silloi se valittaa ku elämä meni jo.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan alaksi kuvataiteita tai teatteria. Psykologiakin on suosittua, mutta ap puhui vapaa-ajan täyttämisestä alalla.
Luulen, et jos itsellä on masennusta ja kaikkee sellasta, nii ei varmaan haluu mihinkää just psykin alal, tms.
Tais lähtee pois ku huomaa, et kukaa ei haksa hänen jatkuvaa rutinaa ja ruikutusta...
Ap:n kirjoitus on täynnä katkeruutta ja itsesääliä, paatosta ilman mitään konkreettisia faktoja.
Paljon porua, vähän villoja.
Kaikilla meillä on haaveemme, harvan kohdalla ne toteutuvat, eikä siinä ole mitään kummaa.
Olisiko ap:n kohdalla niin, että haaveet ovat jyrkässä ristiriidassa realiteettien kanssa.
Tunsin hepun, joka halusi psykologiksi, rahkeet eivät riittäneet, ja hän aloitti taistelun koko maailmaa vastaan, koska se estää hänen psykologiutumisensa.
Nyt hän on keski-ikäinen ihmisraunio.
Ulkomaille opiskelemaan? Jos yliopisto, niin avoimen väylän kautta?