Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te muut, joiden elämäntarkoitus ei toteutunut
28.12.2018 |
ja tiedätte, että se ei tule koskaan toteutumaan pystytte jatkamaan elämää?
Minulla ei ole ketään, ei perhettä, ei ystäviä, ei edes hyvänpäivän tuttuja. Ei ketään. Ainoastaan haave unelma-alastani. Lapsuus oli täynnä pelkkää pahaa. Joka ilta olen itkenyt itseni uneen. Nyt tuntuu, että olen puristanut itsestäni kaikki kyyneleet. Ja oikeastaan on ruvennut pelottamaan tämä tunteettomuus. En jaksa välittää enää. En välitä, jos joku haukkuu minua. En välitä, jos minusta kulkee juoruja. En selitä, jos joku käsittää jotain väärin. Käännän selän eikä voisi vähempää kiinnostaa enää se, kun ihmiset yrittävät painaa minut alas. Satuttaa sanoillaan ja saada minut uskomaan, että en ole mitään. Kertovat mitä minun pitäisi tehdä. Miten minun pitäisi elää, mutta en välitä enää. En itke enää enkä oikeastaan tunne tuskaakaan enää. Alanko kuulostaa sekopäältä?
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Ap poistuu nyt. Kiitos vastauksista, vaikka en tiedä olisiko pitänyt jättää tämä avaus tekemättä.
ap[/quot
Miks sä kiität vastauksista, jos et oikeasti halua kuulla toisten mielipiteitä asiasta? Ja mikset siitä, et mitä mieltä muut on tosta sun valituksista kyllästyneitä?
En ole varma et kuinka moni, kutta varmasti todella moni on kyllästynyt siihem, et sä vaan valitat mut mitään sä et jaksa tehdä sen eteen, että vois mennä paremmin. Itse sairastan vakvaa masennusta, ja tuntuu, että vois luovuttaa ja antaa olla, kutta kuitenkin olen pärjännyt todella hyvin.
Tähän on nyt pakko mainita, että en tarkota mitään pahaa tällä viestillä, vaan koitan kertoa samalla millaista mulla ja varmasti monella muullakin on kun tuntuu, että vois kans luovuttaa ja antaa kaiken olla, mutta kerran kun moni muu, ja mäkin olemme pärjänneet pärjäät sinäkin.
Ja mun mielestä toi sun ruikutus on turhannpäivästä, eikä tarvis ruikuttaa koska monella menee viel huonommin. Et jos viitsit vähän oikeest vaik miettii, et mitä laitat tänne, niin kiitos suuresti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap poistuu nyt. Kiitos vastauksista, vaikka en tiedä olisiko pitänyt jättää tämä avaus tekemättä.
ap[/quot
Miks sä kiität vastauksista, jos et oikeasti halua kuulla toisten mielipiteitä asiasta? Ja mikset siitä, et mitä mieltä muut on tosta sun valituksista kyllästyneitä?
En ole varma et kuinka moni, kutta varmasti todella moni on kyllästynyt siihem, et sä vaan valitat mut mitään sä et jaksa tehdä sen eteen, että vois mennä paremmin. Itse sairastan vakvaa masennusta, ja tuntuu, että vois luovuttaa ja antaa olla, kutta kuitenkin olen pärjännyt todella hyvin.
Tähän on nyt pakko mainita, että en tarkota mitään pahaa tällä viestillä, vaan koitan kertoa samalla millaista mulla ja varmasti monella muullakin on kun tuntuu, että vois kans luovuttaa ja antaa kaiken olla, mutta kerran kun moni muu, ja mäkin olemme pärjänneet pärjäät sinäkin.
Ja mun mielestä toi sun ruikutus on turhannpäivästä, eikä tarvis ruikuttaa koska monella menee viel huonommin. Et jos viitsit vähän oikeest vaik miettii, et mitä laitat tänne, niin kiitos suuresti!Mun pitää tohon viel lisätä...:
Siis kaikki on hyviä sellaisenaan kun on, ja kaikkien pitää tehdä aina päätöksiä. Elämä on täynnä päätöksiä ja valintoja, koska valintoja ja päätöksiä pitää tehdä aina, eikä niitä voi valita. Valitettavasti.
Mutta eipä tässä muuta. Moi!
Auttaisiko terapia. Oppisit iloitsemaan ehkä siitä mitä sulla jo on... Onko esim asunto, terveyttä, asut turvallisesti suomessa, voit ostaa kaupasta mitä haluat ruokaa, nukut puhtaassa sängyssä, hengität puhdasta ilmaa, katsot tv:tä. Ei elämisellä täällä ole niin suuria tarkotuksia. Ja jos joku menee pieleen niin yrittää jotain muuta. Masennuslääkkeet auttaa myös mielialaan. Maailma on täynnä mahdollisuuksia myös sinulle rakas lapsi. Terveisin Jumalasi
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko terapia. Oppisit iloitsemaan ehkä siitä mitä sulla jo on... Onko esim asunto, terveyttä, asut turvallisesti suomessa, voit ostaa kaupasta mitä haluat ruokaa, nukut puhtaassa sängyssä, hengität puhdasta ilmaa, katsot tv:tä. Ei elämisellä täällä ole niin suuria tarkotuksia. Ja jos joku menee pieleen niin yrittää jotain muuta. Masennuslääkkeet auttaa myös mielialaan. Maailma on täynnä mahdollisuuksia myös sinulle rakas lapsi. Terveisin Jumalasi
Masennuslääkkeit kyl voi antaa, mut ei niitäkään voi syödä montaa vuotta. Tai voi, mut mun käsittääkseni siin yritetään josssain vaiheessa päästä niistä masennuslääkkeistä eroon, ja niistä voi tulla oireita silloin kun alat syömään, ja kun lopetat tai yrität lopettaa niiden syömisen. Esim: yleisin vissiin on se, et aluks kun alkaa syömään nii, nii alkaa maeentas viel enemmän, ja kun lopetat ne nii siin on viikon pari sellane tai pöivän, tai jotai. Mut kuitenkin siis, niit ei kannattais ruveta syömään koska niihin voi jäädä koukkuun. Eli sil taval, et ei pärjää ilman niitä, tai et kokee, et ne auttaa ja kun ei ota nii tavallaa taas tulee vähä jokseeki... nii, et ei akkanata heti aluks ainakaa sellasii ruveta syömää. Et kannattaa just käydä terapiassa, psykologilla juttelemassa noin 4kk-1v, ja jos ei auta niin tietysti vakvavuudesta riippuen, et ottaaks vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko terapia. Oppisit iloitsemaan ehkä siitä mitä sulla jo on... Onko esim asunto, terveyttä, asut turvallisesti suomessa, voit ostaa kaupasta mitä haluat ruokaa, nukut puhtaassa sängyssä, hengität puhdasta ilmaa, katsot tv:tä. Ei elämisellä täällä ole niin suuria tarkotuksia. Ja jos joku menee pieleen niin yrittää jotain muuta. Masennuslääkkeet auttaa myös mielialaan. Maailma on täynnä mahdollisuuksia myös sinulle rakas lapsi. Terveisin Jumalasi
23v ei ole enää lapsi, ja turha viisastella siinö tolasist.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei millään pahalla, mutta teidän neuvot on ihan pskoja. Itse pohdin samoja asioita kuin ap ja aina vtuttaa ne neuvot, joissa sanotaan, että etsi uusi unelma tai ajattele miten hyvin asiat on sulla verrrattuna toisiin. Mua ei yhtään lohduta se, että jollain menee huonommin. Tai jos mua lohduttaisi se, että muilla menee huonommin, niin yhtä lailla sitten vtuttaa, että joillain menee paremmin, vaikka ne eivät ole sitä ansainneet.
Itse haluan olla tiedemies. Se, että työskentelen jossain hlvetin taloushallinnossa vaan pahentaa kaikkea. Päivästä menee kymmenen tuntia työhön ja matkoihin. Sittem joutuu kokkailemaan, siivoilemaan ja muuta. Siinä jää sitten se ruhtinaalliset pari tuntia siihen oikeaan elämään. Tätä vielä pahentaa se, että puolison elämä on mennyt siten kuin itse haluaisi ja hän tekee minun unelmahommia.
Mistä se sisäinen tyytyväisyys sitten löytyy? Itse pidän sitä pahimman luokan itselleem valehteluna. Se sattuu, kun joutuu myöntämään olevansa luuseri, joten joutuu väittämään, että ihan kiva tää plän ö:kin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis jun mielest me ollaa aika hyvin autettu, ja jollei meidän apu kelpaa nii sitä apuu voi hakee sit muualta.:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruuden ehdottomuutta... Sitä unelmien alaa ehtii katsella vaikka myöhemminkin, vaihtaa suuntaa ja kouluttautua uudelleen. Itselläni oli 45-vuotiaana kolme eri maisterintutkintoa kolmelta eri vuosikymmeneltä. Kaikki alat sellaisia joiden parissa olisin voinut työskennellä ja olla onnellinen. Teen kuitenkin töitä ihan eri asioiden parissa!
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuden ehdottomuutta... Sitä unelmien alaa ehtii katsella vaikka myöhemminkin, vaihtaa suuntaa ja kouluttautua uudelleen. Itselläni oli 45-vuotiaana kolme eri maisterintutkintoa kolmelta eri vuosikymmeneltä. Kaikki alat sellaisia joiden parissa olisin voinut työskennellä ja olla onnellinen. Teen kuitenkin töitä ihan eri asioiden parissa!
Nyt on aiheena: miten te muut, joiden elämäntarkoitus ei ole toteutunut.
Miksi et ole päässyt opiskelemaan haluamaasi alaa? Eli mihin on tyssännyt? Koulutodistuksiinko? Auttaisiko asiaa, jos kävisit korottamassa tarvittavia lukion arvosanoja tai kirjoittamassa joitakin aineita uudelleen eli saisit paremman yo-todistuksen? Vai tökkääkö pääsykokeisiin? Perustuuko pääsykokeet vain kirjoista luettuun teoriaan vai onko kyse jostain luovasta alasta, jonka pääsykokeisiin pitää harjoitella toisella tavalla? Ja kuten joku jo ehdotti, voisitko opiskella avoimessa jo joitakin kursseja?
Siis kyl sä selviit.+ mä en älyy, et kuka mun aikaisemman viestin poisti ku siin ei ollu mitää asiatonta.
Vierailija kirjoitti:
Siis kyl sä selviit.+ mä en älyy, et kuka mun aikaisemman viestin poisti ku siin ei ollu mitää asiatonta.
Mitäääääh?????????? Nyt se on tuol...häääääääh??????
Alue: Aihe vapaa
Joo, kosoa oot masentunu, ja muutenki valitat työksees tääl.