Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx

Olisi E:tä pitänyt uskoa: olet tuuliviiri tapaus. En tiedä kuka meidät saattoi yhteen siitä porukasta, enkä tiedä mitä haluat tulevaisuudelta. Osaisitkohan edes asettua aloilleen niin kuin minä?

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaisipa suomalaiset sanoa kauniita ajatuksia suoraan toisille tai voisimmepa sanoa. Ei me kuitenkaan uskalleta tai voida. Korkeintaan me uskalletaan tai voidaan sanoa "haista v*ttu" ja muuta pahaa jos joku ärsyttää, mutta kauniita ajatuksia ei. Ollaan negatiivista ja masentunutta kansaa. Eikä ihme kun kukaan ei juuri koskaan kuule mitään positiivisia sanoja. Toisaalta ollaan itse muovattu kulttuurimme sellaiseksi, että on jopa paha asia sanoa jotain kaunista kellekään muulle kuin puolisolle, omille lapsille tai sisaruksille. Etenkin jos toinen on varattu. Se katsotaan moraalittomaksi, iskemiseksi jne. Sitten voidaan kauhistella porukalla, että miten se oikeasti kehtasi ja haukkua tuo ihminen ja karttaa ja vihata sitä loppuelämä.

Mäkin olen aina inhonnut tätä umpimielistä kulttuuria. En oikein edes ymmärrä, miksi asetuin tänne, vaikka nuorempana asuin ja viihdyin niin hyvin ulkomailla.

Uskaltaisitpa lukea viestini. Voisi tulla vähän yllätyksenä mitä sieltä sattuu löytymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla mies, mistä minussa tykkäät. Sinulle olenkin jo sen kertonut.

Sinun hymysi saa minut hymyilemään. Kuuntelen mielelläni sinua ja ajatuksesi ovat mielenkiintoisia. Olet hyvä kuuntelija. On selittämättömän hyvä olla seurassasi. Se on jotain käsittämätöntä kemiaa välillämme. Olet sielukas ja katseesi viettelee minut. Pidän huumoristasi ja valoisuudestasi. Saan niistä energiaa. Ja tietenkin olet aivan uskomattoman kaunis. Ei kaikkea voi selittää. Sinä vain olet ihana minun silmissäni.

Voi kun joku aattelis noin mustakin.

Kaikista ihaninta on nähdä se katseesta<3

Ketä sä kaipaat ja ootko kertonut hänelle noi sanat mitä kirjoitit tänne?

Se oli sivusta, itselle katse, eleet ja teot on tärkein sanat jossain siellä kauempana perässä

En muista milloin viimeksi kukaan olisi katsonut minua kuten hän nyt :3

Ja sinä näpyttelet tekemässä samalla vauvalle raporttia siitä?

Siis ei nytnyt tällä hetkellä, ”nyt” tarkoitti tässä tapauksessa näitä aikoja, viime päiviä ja viikkoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaisipa suomalaiset sanoa kauniita ajatuksia suoraan toisille tai voisimmepa sanoa. Ei me kuitenkaan uskalleta tai voida. Korkeintaan me uskalletaan tai voidaan sanoa "haista v*ttu" ja muuta pahaa jos joku ärsyttää, mutta kauniita ajatuksia ei. Ollaan negatiivista ja masentunutta kansaa. Eikä ihme kun kukaan ei juuri koskaan kuule mitään positiivisia sanoja. Toisaalta ollaan itse muovattu kulttuurimme sellaiseksi, että on jopa paha asia sanoa jotain kaunista kellekään muulle kuin puolisolle, omille lapsille tai sisaruksille. Etenkin jos toinen on varattu. Se katsotaan moraalittomaksi, iskemiseksi jne. Sitten voidaan kauhistella porukalla, että miten se oikeasti kehtasi ja haukkua tuo ihminen ja karttaa ja vihata sitä loppuelämä.

Mäkin olen aina inhonnut tätä umpimielistä kulttuuria. En oikein edes ymmärrä, miksi asetuin tänne, vaikka nuorempana asuin ja viihdyin niin hyvin ulkomailla.

Kerro toki lisää, nythän jo päivän varatut teema kaluttu. Missä jännittävissä ulkomailla oletkaan ollut ja tyytynyt nyt näin vähään. Liittyy pirusti sekin otsikkoon näet.

Sanoma vääristyy - The message is distorted

It's just too seldom to sleep. You are always a helper and a mystery. Oh, I wish I would dare to tell your real life that I love her and I want to share everything I want.

Samaa kuuta katsellaan kummatkin. Kuvittelen mielessäni sinut kävelemässä omassa pihassasi ja ehkä nopeasti vilkaiset kuuta. Matkalla autolta kotisi ovesta sisään, ajatteletko minua ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaisipa suomalaiset sanoa kauniita ajatuksia suoraan toisille tai voisimmepa sanoa. Ei me kuitenkaan uskalleta tai voida. Korkeintaan me uskalletaan tai voidaan sanoa "haista v*ttu" ja muuta pahaa jos joku ärsyttää, mutta kauniita ajatuksia ei. Ollaan negatiivista ja masentunutta kansaa. Eikä ihme kun kukaan ei juuri koskaan kuule mitään positiivisia sanoja. Toisaalta ollaan itse muovattu kulttuurimme sellaiseksi, että on jopa paha asia sanoa jotain kaunista kellekään muulle kuin puolisolle, omille lapsille tai sisaruksille. Etenkin jos toinen on varattu. Se katsotaan moraalittomaksi, iskemiseksi jne. Sitten voidaan kauhistella porukalla, että miten se oikeasti kehtasi ja haukkua tuo ihminen ja karttaa ja vihata sitä loppuelämä.

Mäkin olen aina inhonnut tätä umpimielistä kulttuuria. En oikein edes ymmärrä, miksi asetuin tänne, vaikka nuorempana asuin ja viihdyin niin hyvin ulkomailla.

Ei muuta kuin takaisin sinne ihanuuksien ihmemaille. Heido.

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaisipa suomalaiset sanoa kauniita ajatuksia suoraan toisille tai voisimmepa sanoa. Ei me kuitenkaan uskalleta tai voida. Korkeintaan me uskalletaan tai voidaan sanoa "haista v*ttu" ja muuta pahaa jos joku ärsyttää, mutta kauniita ajatuksia ei. Ollaan negatiivista ja masentunutta kansaa. Eikä ihme kun kukaan ei juuri koskaan kuule mitään positiivisia sanoja. Toisaalta ollaan itse muovattu kulttuurimme sellaiseksi, että on jopa paha asia sanoa jotain kaunista kellekään muulle kuin puolisolle, omille lapsille tai sisaruksille. Etenkin jos toinen on varattu. Se katsotaan moraalittomaksi, iskemiseksi jne. Sitten voidaan kauhistella porukalla, että miten se oikeasti kehtasi ja haukkua tuo ihminen ja karttaa ja vihata sitä loppuelämä.

Olen aina sanonut hyvät ajatukset suoraan (vaikkei uskoisi kun täälläkin kirjoitan). Ystäville, rakastetuille, joskus vieraille. En tiedä millä pokalla, en vaan halua jossitella.

Hänellekin olen sanonut paljon, mutta kerrankin on liikaa sanottavaa, ja järki käskee pitämään tilanteen edes jotennin kasassa. Joten ylivuoto purkautuu täällä.

Hämmentävä ajatus : Jos voisi sanoa ihan kaiken, se toinenkin, ja viettää toistemme lämmössä illan. Yön. Päivän. Viikon. Arjen?

Vaan harkiten on ihmisen joskus liikuttava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaisipa suomalaiset sanoa kauniita ajatuksia suoraan toisille tai voisimmepa sanoa. Ei me kuitenkaan uskalleta tai voida. Korkeintaan me uskalletaan tai voidaan sanoa "haista v*ttu" ja muuta pahaa jos joku ärsyttää, mutta kauniita ajatuksia ei. Ollaan negatiivista ja masentunutta kansaa. Eikä ihme kun kukaan ei juuri koskaan kuule mitään positiivisia sanoja. Toisaalta ollaan itse muovattu kulttuurimme sellaiseksi, että on jopa paha asia sanoa jotain kaunista kellekään muulle kuin puolisolle, omille lapsille tai sisaruksille. Etenkin jos toinen on varattu. Se katsotaan moraalittomaksi, iskemiseksi jne. Sitten voidaan kauhistella porukalla, että miten se oikeasti kehtasi ja haukkua tuo ihminen ja karttaa ja vihata sitä loppuelämä.

Mäkin olen aina inhonnut tätä umpimielistä kulttuuria. En oikein edes ymmärrä, miksi asetuin tänne, vaikka nuorempana asuin ja viihdyin niin hyvin ulkomailla.

Kerro toki lisää, nythän jo päivän varatut teema kaluttu. Missä jännittävissä ulkomailla oletkaan ollut ja tyytynyt nyt näin vähään. Liittyy pirusti sekin otsikkoon näet.

Parahin palstapoliisi, pyydän nöyrimmin anteeksi, että saatoin harhautua aiheesta noin perustavanlaatuisella tavalla. Lupaan, ettei virhe toistu enää ikinä.

XXXN ketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaisipa suomalaiset sanoa kauniita ajatuksia suoraan toisille tai voisimmepa sanoa. Ei me kuitenkaan uskalleta tai voida. Korkeintaan me uskalletaan tai voidaan sanoa "haista v*ttu" ja muuta pahaa jos joku ärsyttää, mutta kauniita ajatuksia ei. Ollaan negatiivista ja masentunutta kansaa. Eikä ihme kun kukaan ei juuri koskaan kuule mitään positiivisia sanoja. Toisaalta ollaan itse muovattu kulttuurimme sellaiseksi, että on jopa paha asia sanoa jotain kaunista kellekään muulle kuin puolisolle, omille lapsille tai sisaruksille. Etenkin jos toinen on varattu. Se katsotaan moraalittomaksi, iskemiseksi jne. Sitten voidaan kauhistella porukalla, että miten se oikeasti kehtasi ja haukkua tuo ihminen ja karttaa ja vihata sitä loppuelämä.

Mäkin olen aina inhonnut tätä umpimielistä kulttuuria. En oikein edes ymmärrä, miksi asetuin tänne, vaikka nuorempana asuin ja viihdyin niin hyvin ulkomailla.

Ei muuta kuin takaisin sinne ihanuuksien ihmemaille. Heido.

Samaa mieltä. Anna meidän masentuneiden mököttäjien mököttää täällä rauhassa ja tehdä masentuneita heistäkin, jotka eivät sitä vielä ole.

Voi luoja, kun olen miettinyt uskaltaisinko lähettää henkilökohtaisen joulutoivotuksen sulle mies, mutta en. Jäädyitkö lähelläni? Ei ymmärrä ei. Kaipaan...

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaisipa suomalaiset sanoa kauniita ajatuksia suoraan toisille tai voisimmepa sanoa. Ei me kuitenkaan uskalleta tai voida. Korkeintaan me uskalletaan tai voidaan sanoa "haista v*ttu" ja muuta pahaa jos joku ärsyttää, mutta kauniita ajatuksia ei. Ollaan negatiivista ja masentunutta kansaa. Eikä ihme kun kukaan ei juuri koskaan kuule mitään positiivisia sanoja. Toisaalta ollaan itse muovattu kulttuurimme sellaiseksi, että on jopa paha asia sanoa jotain kaunista kellekään muulle kuin puolisolle, omille lapsille tai sisaruksille. Etenkin jos toinen on varattu. Se katsotaan moraalittomaksi, iskemiseksi jne. Sitten voidaan kauhistella porukalla, että miten se oikeasti kehtasi ja haukkua tuo ihminen ja karttaa ja vihata sitä loppuelämä.

No aika dramaattista. Vai onkohan tuo joku vanhempien polvien juttu?

Vierailija kirjoitti:

Mä kaipaan täydellistä elämän muutosta, oon kyllästynyt lähes kaikkeen.. siksi suhun ihastuin mies. Sä edustat kaikkea sitä, mitä toivoisin tulevaisuuteeni. Mä olisin valmis luopumaan jopa joistain periaatteistani sun vuoksi.

Mistä periaatteesta olisit valmis luopumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaisipa suomalaiset sanoa kauniita ajatuksia suoraan toisille tai voisimmepa sanoa. Ei me kuitenkaan uskalleta tai voida. Korkeintaan me uskalletaan tai voidaan sanoa "haista v*ttu" ja muuta pahaa jos joku ärsyttää, mutta kauniita ajatuksia ei. Ollaan negatiivista ja masentunutta kansaa. Eikä ihme kun kukaan ei juuri koskaan kuule mitään positiivisia sanoja. Toisaalta ollaan itse muovattu kulttuurimme sellaiseksi, että on jopa paha asia sanoa jotain kaunista kellekään muulle kuin puolisolle, omille lapsille tai sisaruksille. Etenkin jos toinen on varattu. Se katsotaan moraalittomaksi, iskemiseksi jne. Sitten voidaan kauhistella porukalla, että miten se oikeasti kehtasi ja haukkua tuo ihminen ja karttaa ja vihata sitä loppuelämä.

Olen aina sanonut hyvät ajatukset suoraan (vaikkei uskoisi kun täälläkin kirjoitan). Ystäville, rakastetuille, joskus vieraille. En tiedä millä pokalla, en vaan halua jossitella.

Hänellekin olen sanonut paljon, mutta kerrankin on liikaa sanottavaa, ja järki käskee pitämään tilanteen edes jotennin kasassa. Joten ylivuoto purkautuu täällä.

Hämmentävä ajatus : Jos voisi sanoa ihan kaiken, se toinenkin, ja viettää toistemme lämmössä illan. Yön. Päivän. Viikon. Arjen?

Vaan harkiten on ihmisen joskus liikuttava.

Pysy vaan kolossasi, rotta.

Sulla on merkillisen paha olla. Tai sit oot muuten vaan veemäinen ihminen. Päivänselville mulkuille ei mulla myöskään oo ollut tapana leperrellä, jos muuten pyrinkin olemaan kiltti.

Jos olet heikompi kuin tämän ketjun väki, hanki apua. Jos olet niitä, jotka kaikilla palstoilla yrittää ajaa heikossa tilassa olevia pahimpaan tilaansa, niin sinuna hävettäisi, mutta harvoinhan teilläkään on mitään onnea elämässä.

Rakkaus tekee ihmisistä pakkomielteisiä, mutta mitä ihmettä sä täällä teet?

Musta tuntuu, että joku yrittää nyt mustamaalata täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaisipa suomalaiset sanoa kauniita ajatuksia suoraan toisille tai voisimmepa sanoa. Ei me kuitenkaan uskalleta tai voida. Korkeintaan me uskalletaan tai voidaan sanoa "haista v*ttu" ja muuta pahaa jos joku ärsyttää, mutta kauniita ajatuksia ei. Ollaan negatiivista ja masentunutta kansaa. Eikä ihme kun kukaan ei juuri koskaan kuule mitään positiivisia sanoja. Toisaalta ollaan itse muovattu kulttuurimme sellaiseksi, että on jopa paha asia sanoa jotain kaunista kellekään muulle kuin puolisolle, omille lapsille tai sisaruksille. Etenkin jos toinen on varattu. Se katsotaan moraalittomaksi, iskemiseksi jne. Sitten voidaan kauhistella porukalla, että miten se oikeasti kehtasi ja haukkua tuo ihminen ja karttaa ja vihata sitä loppuelämä.

Olen aina sanonut hyvät ajatukset suoraan (vaikkei uskoisi kun täälläkin kirjoitan). Ystäville, rakastetuille, joskus vieraille. En tiedä millä pokalla, en vaan halua jossitella.

Hänellekin olen sanonut paljon, mutta kerrankin on liikaa sanottavaa, ja järki käskee pitämään tilanteen edes jotennin kasassa. Joten ylivuoto purkautuu täällä.

Hämmentävä ajatus : Jos voisi sanoa ihan kaiken, se toinenkin, ja viettää toistemme lämmössä illan. Yön. Päivän. Viikon. Arjen?

Vaan harkiten on ihmisen joskus liikuttava.

Pysy vaan kolossasi, rotta.

Rumasti sanottu jollekin.

Millainen on sielukas ihminen?

Jaahas. FB tarjosi taas vaihteeksi mulle kaveriksi sekä sinua että sitä yhtä mukavaa. Jotenkin en vain pysty.