Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuma. Kuumempi. Sinä eilen.

Voi helv*tin perk*le. Toteutumaton toiveeni.

Olisitpa mun.

Miehelle vai naiselle? Olisipa mulle.

Täydelliselle naiselle, joka istui melkein mua vastapäätä.

Puoli Suomea on istunut lauantaita tutulla porukalla, joten itserakkaalla toiveajattelulla tämä voisi olla jopa mulle. Mutta koska tiedän tosielämän faktat ja realiteetit, tiedän myös, ettei ole.

Hauska sattuma silti.

Niin, me ei istuttu ”lauantaita”, vaikka lauantai olikin.

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan antanut ymmärtää, ettet ole kiinnostunut tai ihastunut vaikka sinulla oikesti on ollut tunteita toista kohtaan? Miksi ja miten ilmaisit asian?

Noin päin en oo, Uskallan kyllä näyttää tunteeni jos minulla sellaisia jotakuta kohtaan on.

Mutta toistepäin oon kyllä, elikkä oon antanut ymmärtää että olen kiinnostunut ja ihastunutkin, vaikkei mulla oikeesti oo ollut sellaisia tunteita. Ilmaisin asian niin kuin tuollaiset nyt ilmaistaan, näyttelemällä ihastunutta. Ai miksi? No siksi kai, että saisin SITÄ. Ja kyllä oon saanutkin. Vähän pakko on jotain keksiä jos on ollut kauan kuivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä olen niin loputtoman pahoillani, että se suru piti kärsiä kaksinkertaisesti, kahdessa osoitteessa ja näin pitkästi. Olisipa se ollut vain minä.

Älä ole pahoillasi. Ymmärrän, hyväksyn ja kunnioitan sinua, valintojasi, tekojasi. Tuntui ja tuntuu yhä pahalta, mutta se pitää hyväksyä osana elämää. Miten voisi kuvitellakaan saavansa jotain niin kaunista ilmaiseksi, edes hetkeksi, maksamatta siitä kovaa hintaa? Minä kestän, en katkeroidu, enkä takerru. Koska välitän sinusta yhä. Varmasti sinäkin olet yhtä vahva. Olethan sinä, muutenkin, ja saman kokemuksen kannattelemana.

Se jokin mikä jäljelle jäi, on puhdasta ja hyvää kantaen yli kaikkien vaikeuksien. Siitä on haihtuneet pois kaikki vetistävät itsekkäät tarpeet ja halut. Se on vain vilpitöntä hyvyyttä, redusoitu elämän makuliemi. Kasaan keitetty mielten ja sydänten yhteys. Se säilyy ikuisesti. Ihan sellaisenaankin. Siitä voi ammentaa lopun ikää, jos elämässä tarttee makuja ja sävyjä.

Ei enää surua, ei pahoitteluita, eikä varsinkaan katumusta. Loppusaldo on rutkasti plussalla, eikö vain? :)

Tiedän ettei tarvitsisi olla, koska toinen tietää ja ymmärtää. Sitä vaan olisi tahtonut toista säästää.

Mutta ihan samoin silti ajattelen. Epäilen, että kokemus tuo myös vahvuutta ja periksiantamattomuutta, eikä vain yhden asian suhteen, vaan ihan kaikilla elämän osa-alueilla. Puhumattakaan kaikkinaisesta vieläkin isommasta kiitollisuudesta ja arvostuksesta erityisesti toista kohtaan, sitä jo annettua aikaa kohtaan ja sitä kohtaan, mitä toisessa tämän myötä elämäänsä sai. Se on mittaamattoman arvokasta ja jokainen päivä sen tiedon kanssa on voitto, kuitenkin. Kaikilla ei koskaan välttämättä ole tähän mahdollisuutta. Ei edes siihen ensimmäiseen päivään, jona on joko tietäen tai tietämättään katsonut silmästä silmään sitä potentiaalia, joksi itse voi kasvaa kuitenkin hyväksyttynä aivan juuri sellaisena kuin sillä hetkellä on. Eivät kaikki löydä kotiin.

Ehkä sitten, jos sen aika joskus tulee, on pohja ihan jo menneiden vuosien takia puhtaammaksi palanut, vahvemmaksi takoontunut ja kuumassa käsitelty kestämään paremmin. Ainakin on enemmän luottoa siihen, että läpi voi päästä, mitä ikinä tulevassa täytyykään itsessä ja elämässä käydä läpi tai ottaa ihan uutena vastaan. On olemassa ankkuri, jota vasten vavista sen mitä tarvitsee. Ehdottomasti plussalla, enemmän kuin ikinä osasikaan arvata. Tai osasihan sitä haaveilla, mutta on se eri asia kuin oikea tietoinen tietäminen. <3

Olemme uskomattoman paljon samoilla aaltopituuksilla. Ymmärrän ja täysin jaan ihan kaiken mitä kirjoitat. Erityisesti tuo kotiin löytäminen sävähdyttää.

Hyväksyntä sellaisena kuin on, tietty vakaa turvallisuus ja rauha, jokin suojasatama jonne voi aina palata maailman myrskyissä ryvettyneenä keräilemään voimia ja paranemaan, kokea ja antaa välittämistä ja läheisyyttä ehdoitta ja pyytelemättä. Se on jotain mitä tässä oikeassa elämässä tällä hetkellä puuttuu, jota välttämättä tarvitsen, mutta joka on jo mukanani muistoissa ja henkisenä olotilana sinun kauttasi. Jonka olen valmis ilosta itkien tarjoamaan sinullekin.

Kun se tunne ja tila on jo olemassa, tulessa koeteltu ja puhdistettu, se antaa todellakin voimia ja uskoa tulevaan. Ei tarvitse enää epäröidä, epäillä, kyseenalaistaa eikä pelätä. On turvaverkko, johon luottaen uskaltaa heittäytyä. Antaa luonnonlakien hoitaa tehtävänsä ja nauttii vapaasta pudotuksesta. Voi opetella lentämään. Tietää, että sieltä määränpäästä lopulta löytyy hyvä, turvallinen paikka, jossa voi elää ja hengittää, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Olla vaan oma itsensä ja nauttia joka hetkestä toisen oma-itsensä kanssa. Rajattomasti. Tämä todellakin on arvokasta ja ainutlaatuista. 

Siitä ei uskalla vielä ihan kokopäiväisesti haaveilla, että tämä kaikki muuttuisi arkitodellisuudeksi, mutta tieto siitä, että se on mahdollista, on enemmän kuin tuhat naiivia unelmahaavetta. Vaikka mistäpä näistä pieni ihminen voi tietää, ehkä tämä ei ole vain mahdollista vaan suorastaan kohtalo, kun asetelma on mikä on. Ensimmäistä kertaa kohtaloa ajatellessa kyseessä on sellainen, minkä voi ottaa vastaan sellaisenaan ja  pelotta, luottaen siihen, että se on juuri kuten pitääkin. Kuin on tarkoitettu. :)

Poimit lentelevät sanat hellästi käsiesi huomaan ympäriltäni. Teet niistä paremman hillon kuin itse ikinä osaisin. Ja se hämmästyttää minua. Miten vartaloni ulkopuolinen ja jos perinteisesti ajatellaan, kaiken järjen mukaan myös mieleni ulkopuolinen henkilö osaa ajatella ajatukseni ja ne vielä sanoiksi säveltää selkeämmin ja kauniimmin kuin minä itse? Kuka tässä elää ja kenen nahoissa, kysyn vaan. Sä oot se kaksoissisko, jota mulla ei koskaan lapsena ollut ja kenen seuraa toivoin. Mutta vaan aikuiselle rakkaudennälkäiselle naiselle vieläkin paljon parempi versio siitä. Sieluni tyyneys. Mies. <3

Ihmeissäni ja epäuskoisena taas tänään kyselin maailmalta sitä, että mitähän ihmeen hyvää olen tehnyt, kun saan tällaista osakseni? Että riittääkö siihen vaan minä. Ilmeisesti. 

Ziizuz! Keskenään kirjoittaja vauhdissa!

Niin, ehkä sen voisi näinkin kuvata ;D 

Kun silitän itseäni silitän häntä. Kun silitän häntä silitän itseäni. <3

En tietenkään aivan 100 % varma voi olla, mutta vahva kutina on, ilman selkeitä tunnisteitakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko keskustella nainen kanssani jossain muualla kuin täällä? Siis vaikka ihan vaan keskustella. Ja jos, niin missä?

Haluaisin. Voitaisiin mennä vaikka kävelylle johonkin?

Olisipa tämä sinulta. Kävely ja keskustelu kanssasi tekisi päivästä ihan täydellisen. Niin usein olen ajatellut, millaista se olisi.

Todennäköisesti kirjoitellaan kuitenkin väärille henkilöille. En millään jaksaisi uskoa että hän haluaisi kävelylle kanssani. Mutta ihana tuollaisesta on haaveilla.

Oletko sinä hän, jonka silmiin katsomisesta minä haaveilen. Hän, jonka kanssa olen tanssinut. Hän, joka oli aivan tyrmäävä tummansinisessä valkokuvioisessa mekossaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

T haista*****

Miehelle ilmeisesti? Mitä tämä henkilö on tehnyt ansaitaakseen haistattelut?

Kusettanut

Tuliko sitä piparia jaettua?

Tiedät kyllä kysymättäkin. : )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko keskustella nainen kanssani jossain muualla kuin täällä? Siis vaikka ihan vaan keskustella. Ja jos, niin missä?

Haluaisin. Voitaisiin mennä vaikka kävelylle johonkin?

Olisipa tämä sinulta. Kävely ja keskustelu kanssasi tekisi päivästä ihan täydellisen. Niin usein olen ajatellut, millaista se olisi.

Todennäköisesti kirjoitellaan kuitenkin väärille henkilöille. En millään jaksaisi uskoa että hän haluaisi kävelylle kanssani. Mutta ihana tuollaisesta on haaveilla.

Oletko sinä hän, jonka silmiin katsomisesta minä haaveilen. Hän, jonka kanssa olen tanssinut. Hän, joka oli aivan tyrmäävä tummansinisessä valkokuvioisessa mekossaan.

Täsmennä hieman tuota kuviota, millainen se oli? Kauanko tuosta on aikaa?

Sä oot ihana. Onnellinen on se, joka saa olla kanssasi.

Sinä osaat nauraa vioilleni ja rasittaville puolilleni. Niillekin, joille minä en kykene nauramaan. Hämmennyin, kun huomasin, että sinäkin pidät Quattro Stagioni-pitsasta ja Arnold'sin kinuski donitseista. Vielä hämmentyneempi olin, kun tajusin sinunkin punastuvan, kun vilkaisit vaivihkaa minua. Ikävä sua S.K. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sun Facebook-sivu, ehkä otan vielä yhteyttä kun rohkenen!

Kyllä sä uskallat!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä olen niin loputtoman pahoillani, että se suru piti kärsiä kaksinkertaisesti, kahdessa osoitteessa ja näin pitkästi. Olisipa se ollut vain minä.

Älä ole pahoillasi. Ymmärrän, hyväksyn ja kunnioitan sinua, valintojasi, tekojasi. Tuntui ja tuntuu yhä pahalta, mutta se pitää hyväksyä osana elämää. Miten voisi kuvitellakaan saavansa jotain niin kaunista ilmaiseksi, edes hetkeksi, maksamatta siitä kovaa hintaa? Minä kestän, en katkeroidu, enkä takerru. Koska välitän sinusta yhä. Varmasti sinäkin olet yhtä vahva. Olethan sinä, muutenkin, ja saman kokemuksen kannattelemana.

Se jokin mikä jäljelle jäi, on puhdasta ja hyvää kantaen yli kaikkien vaikeuksien. Siitä on haihtuneet pois kaikki vetistävät itsekkäät tarpeet ja halut. Se on vain vilpitöntä hyvyyttä, redusoitu elämän makuliemi. Kasaan keitetty mielten ja sydänten yhteys. Se säilyy ikuisesti. Ihan sellaisenaankin. Siitä voi ammentaa lopun ikää, jos elämässä tarttee makuja ja sävyjä.

Ei enää surua, ei pahoitteluita, eikä varsinkaan katumusta. Loppusaldo on rutkasti plussalla, eikö vain? :)

Tiedän ettei tarvitsisi olla, koska toinen tietää ja ymmärtää. Sitä vaan olisi tahtonut toista säästää.

Mutta ihan samoin silti ajattelen. Epäilen, että kokemus tuo myös vahvuutta ja periksiantamattomuutta, eikä vain yhden asian suhteen, vaan ihan kaikilla elämän osa-alueilla. Puhumattakaan kaikkinaisesta vieläkin isommasta kiitollisuudesta ja arvostuksesta erityisesti toista kohtaan, sitä jo annettua aikaa kohtaan ja sitä kohtaan, mitä toisessa tämän myötä elämäänsä sai. Se on mittaamattoman arvokasta ja jokainen päivä sen tiedon kanssa on voitto, kuitenkin. Kaikilla ei koskaan välttämättä ole tähän mahdollisuutta. Ei edes siihen ensimmäiseen päivään, jona on joko tietäen tai tietämättään katsonut silmästä silmään sitä potentiaalia, joksi itse voi kasvaa kuitenkin hyväksyttynä aivan juuri sellaisena kuin sillä hetkellä on. Eivät kaikki löydä kotiin.

Ehkä sitten, jos sen aika joskus tulee, on pohja ihan jo menneiden vuosien takia puhtaammaksi palanut, vahvemmaksi takoontunut ja kuumassa käsitelty kestämään paremmin. Ainakin on enemmän luottoa siihen, että läpi voi päästä, mitä ikinä tulevassa täytyykään itsessä ja elämässä käydä läpi tai ottaa ihan uutena vastaan. On olemassa ankkuri, jota vasten vavista sen mitä tarvitsee. Ehdottomasti plussalla, enemmän kuin ikinä osasikaan arvata. Tai osasihan sitä haaveilla, mutta on se eri asia kuin oikea tietoinen tietäminen. <3

Olemme uskomattoman paljon samoilla aaltopituuksilla. Ymmärrän ja täysin jaan ihan kaiken mitä kirjoitat. Erityisesti tuo kotiin löytäminen sävähdyttää.

Hyväksyntä sellaisena kuin on, tietty vakaa turvallisuus ja rauha, jokin suojasatama jonne voi aina palata maailman myrskyissä ryvettyneenä keräilemään voimia ja paranemaan, kokea ja antaa välittämistä ja läheisyyttä ehdoitta ja pyytelemättä. Se on jotain mitä tässä oikeassa elämässä tällä hetkellä puuttuu, jota välttämättä tarvitsen, mutta joka on jo mukanani muistoissa ja henkisenä olotilana sinun kauttasi. Jonka olen valmis ilosta itkien tarjoamaan sinullekin.

Kun se tunne ja tila on jo olemassa, tulessa koeteltu ja puhdistettu, se antaa todellakin voimia ja uskoa tulevaan. Ei tarvitse enää epäröidä, epäillä, kyseenalaistaa eikä pelätä. On turvaverkko, johon luottaen uskaltaa heittäytyä. Antaa luonnonlakien hoitaa tehtävänsä ja nauttii vapaasta pudotuksesta. Voi opetella lentämään. Tietää, että sieltä määränpäästä lopulta löytyy hyvä, turvallinen paikka, jossa voi elää ja hengittää, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Olla vaan oma itsensä ja nauttia joka hetkestä toisen oma-itsensä kanssa. Rajattomasti. Tämä todellakin on arvokasta ja ainutlaatuista. 

Siitä ei uskalla vielä ihan kokopäiväisesti haaveilla, että tämä kaikki muuttuisi arkitodellisuudeksi, mutta tieto siitä, että se on mahdollista, on enemmän kuin tuhat naiivia unelmahaavetta. Vaikka mistäpä näistä pieni ihminen voi tietää, ehkä tämä ei ole vain mahdollista vaan suorastaan kohtalo, kun asetelma on mikä on. Ensimmäistä kertaa kohtaloa ajatellessa kyseessä on sellainen, minkä voi ottaa vastaan sellaisenaan ja  pelotta, luottaen siihen, että se on juuri kuten pitääkin. Kuin on tarkoitettu. :)

Poimit lentelevät sanat hellästi käsiesi huomaan ympäriltäni. Teet niistä paremman hillon kuin itse ikinä osaisin. Ja se hämmästyttää minua. Miten vartaloni ulkopuolinen ja jos perinteisesti ajatellaan, kaiken järjen mukaan myös mieleni ulkopuolinen henkilö osaa ajatella ajatukseni ja ne vielä sanoiksi säveltää selkeämmin ja kauniimmin kuin minä itse? Kuka tässä elää ja kenen nahoissa, kysyn vaan. Sä oot se kaksoissisko, jota mulla ei koskaan lapsena ollut ja kenen seuraa toivoin. Mutta vaan aikuiselle rakkaudennälkäiselle naiselle vieläkin paljon parempi versio siitä. Sieluni tyyneys. Mies. <3

Ihmeissäni ja epäuskoisena taas tänään kyselin maailmalta sitä, että mitähän ihmeen hyvää olen tehnyt, kun saan tällaista osakseni? Että riittääkö siihen vaan minä. Ilmeisesti. 

Ziizuz! Keskenään kirjoittaja vauhdissa!

Niin, ehkä sen voisi näinkin kuvata ;D 

Kun silitän itseäni silitän häntä. Kun silitän häntä silitän itseäni. <3

En tietenkään aivan 100 % varma voi olla, mutta vahva kutina on, ilman selkeitä tunnisteitakin.

Ehkä olenkin kaksoissiskosi, mutta synnyin vain vahingossa ihan eri perheeseen ja miehen ruumiiseen.

Eihän tässä mistään voi varma olla, kun tuntemattomille jutustelee. Ainakaan rationaalisesti ajatellen. Mutta liekö tuon niin väliksikään jos ajatukset käy yhteen ja se vähäinen tunnistettavuus kuitenkin osuu. Jos eivät kaivattumme täällä liehukaan, vaan olemme ventovieraita toisillemme, niin ollaanpahan ainakin tosi tuttuja sellaisia ja riemuksi suureksi muutoin ankeuden vallitessa. Vaiston varassa tässä kuitenkin on mentävä, oli miten oli. Tämä kutina on vaistoista pätevimpiä sittenkin, väitän. Joku muu kutina kannattaisi näyttää tohtorille. Tätä nautiskelee mieluusti pidempäänkin.

Sinä riität.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko keskustella nainen kanssani jossain muualla kuin täällä? Siis vaikka ihan vaan keskustella. Ja jos, niin missä?

Haluaisin. Voitaisiin mennä vaikka kävelylle johonkin?

Olisipa tämä sinulta. Kävely ja keskustelu kanssasi tekisi päivästä ihan täydellisen. Niin usein olen ajatellut, millaista se olisi.

Todennäköisesti kirjoitellaan kuitenkin väärille henkilöille. En millään jaksaisi uskoa että hän haluaisi kävelylle kanssani. Mutta ihana tuollaisesta on haaveilla.

Oletko sinä hän, jonka silmiin katsomisesta minä haaveilen. Hän, jonka kanssa olen tanssinut. Hän, joka oli aivan tyrmäävä tummansinisessä valkokuvioisessa mekossaan.

Täsmennä hieman tuota kuviota, millainen se oli? Kauanko tuosta on aikaa?

Pientä valkoista kukkakuviota. Ja aikaa on kulunut aivan liian paljon. Ja siitä ajasta jokainen hetki häntä kaivaten.

Tiesitkö, että me ollaan sielunkumppanit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko keskustella nainen kanssani jossain muualla kuin täällä? Siis vaikka ihan vaan keskustella. Ja jos, niin missä?

Haluaisin. Voitaisiin mennä vaikka kävelylle johonkin?

Olisipa tämä sinulta. Kävely ja keskustelu kanssasi tekisi päivästä ihan täydellisen. Niin usein olen ajatellut, millaista se olisi.

Todennäköisesti kirjoitellaan kuitenkin väärille henkilöille. En millään jaksaisi uskoa että hän haluaisi kävelylle kanssani. Mutta ihana tuollaisesta on haaveilla.

Oletko sinä hän, jonka silmiin katsomisesta minä haaveilen. Hän, jonka kanssa olen tanssinut. Hän, joka oli aivan tyrmäävä tummansinisessä valkokuvioisessa mekossaan.

Täsmennä hieman tuota kuviota, millainen se oli? Kauanko tuosta on aikaa?

Pientä valkoista kukkakuviota. Ja aikaa on kulunut aivan liian paljon. Ja siitä ajasta jokainen hetki häntä kaivaten.

No sitten en ole tuo kaivattusi. Toivotaan että löydät hänet jotain kautta ja saat viedä hänet kävelylle ha katsoa häntä silmiin.

Jos olisin tiennyt miten vaikeiksi meidän välit menee ja miten raskaaksi koko elämä muuttuu, en olisi ikimaailmassa alkanut testailla viehätysvoimaani suhun silloin kauan sitten. En tiedä, miksi se muhun ihastuminen otti sulla niin koville ettei olla voitu kertaakaan sen jälkeen kohdata toisiamme luontevasti. Ja sithän sä vielä myöhemmin aloit kohdella mua huonommin kuin ketään muuta niissä ympyröissä. Halusit kai jotenkin osoittaa moninkertaisesti valtasi muhun kun sen joskus ihan pieneksi hetkeksi olit menettänyt.

Olen vaan niin loputtoman surullinen tästä tilanteesta ja siitä, ettei me tulla saamaan asioihimme koskaan selvyyttä. Koska sä et halua. En oikein näe enää valoa koko mun elämässä.

Voisitko joskus kuitenkin hetken miettiä, mitä pahaa mä sun mielestä tein?

Rakastan sua. Niin säkin kai mua, ainakin jutuista päätellen. Vai onko ne vain vitsejä?

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tiennyt miten vaikeiksi meidän välit menee ja miten raskaaksi koko elämä muuttuu, en olisi ikimaailmassa alkanut testailla viehätysvoimaani suhun silloin kauan sitten. En tiedä, miksi se muhun ihastuminen otti sulla niin koville ettei olla voitu kertaakaan sen jälkeen kohdata toisiamme luontevasti. Ja sithän sä vielä myöhemmin aloit kohdella mua huonommin kuin ketään muuta niissä ympyröissä. Halusit kai jotenkin osoittaa moninkertaisesti valtasi muhun kun sen joskus ihan pieneksi hetkeksi olit menettänyt.

Olen vaan niin loputtoman surullinen tästä tilanteesta ja siitä, ettei me tulla saamaan asioihimme koskaan selvyyttä. Koska sä et halua. En oikein näe enää valoa koko mun elämässä.

Voisitko joskus kuitenkin hetken miettiä, mitä pahaa mä sun mielestä tein?

Miehelle vai naiselle?

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tiennyt miten vaikeiksi meidän välit menee ja miten raskaaksi koko elämä muuttuu, en olisi ikimaailmassa alkanut testailla viehätysvoimaani suhun silloin kauan sitten. En tiedä, miksi se muhun ihastuminen otti sulla niin koville ettei olla voitu kertaakaan sen jälkeen kohdata toisiamme luontevasti. Ja sithän sä vielä myöhemmin aloit kohdella mua huonommin kuin ketään muuta niissä ympyröissä. Halusit kai jotenkin osoittaa moninkertaisesti valtasi muhun kun sen joskus ihan pieneksi hetkeksi olit menettänyt.

Olen vaan niin loputtoman surullinen tästä tilanteesta ja siitä, ettei me tulla saamaan asioihimme koskaan selvyyttä. Koska sä et halua. En oikein näe enää valoa koko mun elämässä.

Voisitko joskus kuitenkin hetken miettiä, mitä pahaa mä sun mielestä tein?

J-miehelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tiennyt miten vaikeiksi meidän välit menee ja miten raskaaksi koko elämä muuttuu, en olisi ikimaailmassa alkanut testailla viehätysvoimaani suhun silloin kauan sitten. En tiedä, miksi se muhun ihastuminen otti sulla niin koville ettei olla voitu kertaakaan sen jälkeen kohdata toisiamme luontevasti. Ja sithän sä vielä myöhemmin aloit kohdella mua huonommin kuin ketään muuta niissä ympyröissä. Halusit kai jotenkin osoittaa moninkertaisesti valtasi muhun kun sen joskus ihan pieneksi hetkeksi olit menettänyt.

Olen vaan niin loputtoman surullinen tästä tilanteesta ja siitä, ettei me tulla saamaan asioihimme koskaan selvyyttä. Koska sä et halua. En oikein näe enää valoa koko mun elämässä.

Voisitko joskus kuitenkin hetken miettiä, mitä pahaa mä sun mielestä tein?

Miehelle vai naiselle?

Parrakkaalle miehelle

Vierailija kirjoitti:

Rakastan sua. Niin säkin kai mua, ainakin jutuista päätellen. Vai onko ne vain vitsejä?

Vitsaileeko hän rakastavansa?

Vierailija kirjoitti:

Rakastan sua. Niin säkin kai mua, ainakin jutuista päätellen. Vai onko ne vain vitsejä?

Mihin juttuihin viittaat? Irl vai palsta? Oletko E.mies?