Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx
Jälleen napsahti lukkoon kaipaajien ketju. Tässä upouusi, olkaatten hyvät!
Kommentit (3899)
Vierailija kirjoitti:
En saa selviä signaaleja pyytämälläkään, saati spontaanisti. Täytynee päästää vain irti ja nuolla hiljaa haavansa.
:( Niin sun varmaan täytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saa selviä signaaleja pyytämälläkään, saati spontaanisti. Täytynee päästää vain irti ja nuolla hiljaa haavansa.
Varatut harvoin saa.
Ärsyttävää olettamista taas. (vierestä)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen hulluksi, kun ajattelen sinua P.
Olisin halunnut kävellä suoraa niiden kaikkien esteiden yli syliisi istumaan.
Olisit kävellyt vaan. Sä sopisit mun syliin.
Ketä sä odotat syliin saapuvaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saa selviä signaaleja pyytämälläkään, saati spontaanisti. Täytynee päästää vain irti ja nuolla hiljaa haavansa.
Varatut harvoin saa.
Ärsyttävää olettamista taas. (vierestä)
Vai vierestä tällä kertaa.
Ihan sama, ei meistä ikinä mitään ois tullut. Miks musta tuntuu et ajattelet mua kans. Ihan peestä tää kaikki. Miks elämä on näin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saa selviä signaaleja pyytämälläkään, saati spontaanisti. Täytynee päästää vain irti ja nuolla hiljaa haavansa.
Varatut harvoin saa.
Ärsyttävää olettamista taas. (vierestä)
Vai vierestä tällä kertaa.
Ei kai tuntemattomien päällekään voi kiivetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen hulluksi, kun ajattelen sinua P.
Olisin halunnut kävellä suoraa niiden kaikkien esteiden yli syliisi istumaan.
Olisit kävellyt vaan. Sä sopisit mun syliin.
Ketä sä odotat syliin saapuvaksi?
Yhtä Radio Suomipopin kuuntelijaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama, ei meistä ikinä mitään ois tullut. Miks musta tuntuu et ajattelet mua kans. Ihan peestä tää kaikki. Miks elämä on näin vaikeaa.
Syö porkkana. Se helpottaa.
Mulla on sun Facebook-sivu, ehkä otan vielä yhteyttä kun rohkenen!
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama, ei meistä ikinä mitään ois tullut. Miks musta tuntuu et ajattelet mua kans. Ihan peestä tää kaikki. Miks elämä on näin vaikeaa.
Mä vastaisin omalla kohdallani näin - Kyllä mä olisin uskonut että meistä olisi jotain voinut tullakin. Ellet sinä olisi ruvennut oudosti ottamaan etäisyyttä ilman mitään sanomista/varoitusta. En ymmärrä... Mä ajattelen sua joka ikinen päivä mutta en soita enkä laita viestiä kun tuntuu ettet enää halua.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sydäntä raastavaa vain odottaa ja luottaa, että kyllä tämä etenee ja päätepysäkki on toivottavasti yhteinen. Ymmärrän tilanteen monimutkaisuuden ja kaikki vaatii aikansa.
Hassua, puoli vuotta olen jo ollut itsenäinen vaikkei se muille vieläkään näy. Syynsä sillekin. Se voi hämätä sinuakin. Kenties olen hävyksissä sinulta, vaikea tietää missä nykyään olen. Matkalla. Siksipä olisikin vaikeaa yllättää kun en ole yhden paikan päällä vaan aina liikkeellä jonnekin. Juuri tämä juurettomuus onkin vaikeinta kestää. En koe olevani kotonani missään..
Jäin miettimään sanaa sinkku, inhoan sitä. Aivan kuin olisin markkinoilla. En etsi ketään, en ole siis tarjolla minnekään. Ei tarvitse etsiä, kun olen löytänyt jo ihmisen, jonka lähellä voi olla oma itsensä. Siinä on hyvä olla. Sinä. Itse päätät miten haluat meidän olevan. Jos Ystävyys on tahtomasi niin se olkoon niin. Jos tahdot enemmän, on sydämeni puhkeava loistoonsa riemusta. Sinun minun sydämeni on joka tapauksessa. Pidä siitä hyvä huoli.
Olen lähellä ratkaisua kuinka sydämeni voisi korjata, pitää vain hoksata oikeat nyanssit kohdilleen!! Luoja paratkoon, en minä ammattilainen ole, mutta hoksin jotain hyvin tärkeää mistä voi olla apua ratkaisussa. Tekisi niin mieli hehkuttaa tämä sinullekin, on kai vain kiemurreltava oivalluksensa kanssa. Uskon tämänkin selviävän parhainpäin! Vietä mukava päivä!!
Ps. Välillä mietin, meidän pitäisi puhua niin moni asia selviäisi, mutta miten ihmeessä sekin järjestyy kun aina ollaan matkalla jonnekin ja yhteydet pätkii..
Onko tämä E-naiselle?
Vierailija kirjoitti:
T haista*****
Miehelle ilmeisesti? Mitä tämä henkilö on tehnyt ansaitaakseen haistattelut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
T haista*****
Miehelle ilmeisesti? Mitä tämä henkilö on tehnyt ansaitaakseen haistattelut?
Kusettanut
J-nainen. Kaipaan sua.
-Tommi-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama, ei meistä ikinä mitään ois tullut. Miks musta tuntuu et ajattelet mua kans. Ihan peestä tää kaikki. Miks elämä on näin vaikeaa.
Mä vastaisin omalla kohdallani näin - Kyllä mä olisin uskonut että meistä olisi jotain voinut tullakin. Ellet sinä olisi ruvennut oudosti ottamaan etäisyyttä ilman mitään sanomista/varoitusta. En ymmärrä... Mä ajattelen sua joka ikinen päivä mutta en soita enkä laita viestiä kun tuntuu ettet enää halua.
Minä olisin uskonut, vaikka moni asia tuntui jo silloin olevan esteenä. Syy siihen, että olen ottanut etäisyyttä on se, ettei ole syytä haihatella perääsi. Olethan jo suhteessa enkä kaipaa turhaa draamaa elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sydäntä raastavaa vain odottaa ja luottaa, että kyllä tämä etenee ja päätepysäkki on toivottavasti yhteinen. Ymmärrän tilanteen monimutkaisuuden ja kaikki vaatii aikansa.
Hassua, puoli vuotta olen jo ollut itsenäinen vaikkei se muille vieläkään näy. Syynsä sillekin. Se voi hämätä sinuakin. Kenties olen hävyksissä sinulta, vaikea tietää missä nykyään olen. Matkalla. Siksipä olisikin vaikeaa yllättää kun en ole yhden paikan päällä vaan aina liikkeellä jonnekin. Juuri tämä juurettomuus onkin vaikeinta kestää. En koe olevani kotonani missään..
Jäin miettimään sanaa sinkku, inhoan sitä. Aivan kuin olisin markkinoilla. En etsi ketään, en ole siis tarjolla minnekään. Ei tarvitse etsiä, kun olen löytänyt jo ihmisen, jonka lähellä voi olla oma itsensä. Siinä on hyvä olla. Sinä. Itse päätät miten haluat meidän olevan. Jos Ystävyys on tahtomasi niin se olkoon niin. Jos tahdot enemmän, on sydämeni puhkeava loistoonsa riemusta. Sinun minun sydämeni on joka tapauksessa. Pidä siitä hyvä huoli.
Olen lähellä ratkaisua kuinka sydämeni voisi korjata, pitää vain hoksata oikeat nyanssit kohdilleen!! Luoja paratkoon, en minä ammattilainen ole, mutta hoksin jotain hyvin tärkeää mistä voi olla apua ratkaisussa. Tekisi niin mieli hehkuttaa tämä sinullekin, on kai vain kiemurreltava oivalluksensa kanssa. Uskon tämänkin selviävän parhainpäin! Vietä mukava päivä!!
Ps. Välillä mietin, meidän pitäisi puhua niin moni asia selviäisi, mutta miten ihmeessä sekin järjestyy kun aina ollaan matkalla jonnekin ja yhteydet pätkii..
Onko tämä E-naiselle?
Minua taas kiinnostaa että onko hän rekkamies. Vai viittaako tuo kodittomuus sittenkin päihdeongelmaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä olen niin loputtoman pahoillani, että se suru piti kärsiä kaksinkertaisesti, kahdessa osoitteessa ja näin pitkästi. Olisipa se ollut vain minä.
Älä ole pahoillasi. Ymmärrän, hyväksyn ja kunnioitan sinua, valintojasi, tekojasi. Tuntui ja tuntuu yhä pahalta, mutta se pitää hyväksyä osana elämää. Miten voisi kuvitellakaan saavansa jotain niin kaunista ilmaiseksi, edes hetkeksi, maksamatta siitä kovaa hintaa? Minä kestän, en katkeroidu, enkä takerru. Koska välitän sinusta yhä. Varmasti sinäkin olet yhtä vahva. Olethan sinä, muutenkin, ja saman kokemuksen kannattelemana.
Se jokin mikä jäljelle jäi, on puhdasta ja hyvää kantaen yli kaikkien vaikeuksien. Siitä on haihtuneet pois kaikki vetistävät itsekkäät tarpeet ja halut. Se on vain vilpitöntä hyvyyttä, redusoitu elämän makuliemi. Kasaan keitetty mielten ja sydänten yhteys. Se säilyy ikuisesti. Ihan sellaisenaankin. Siitä voi ammentaa lopun ikää, jos elämässä tarttee makuja ja sävyjä.
Ei enää surua, ei pahoitteluita, eikä varsinkaan katumusta. Loppusaldo on rutkasti plussalla, eikö vain? :)
Tiedän ettei tarvitsisi olla, koska toinen tietää ja ymmärtää. Sitä vaan olisi tahtonut toista säästää.
Mutta ihan samoin silti ajattelen. Epäilen, että kokemus tuo myös vahvuutta ja periksiantamattomuutta, eikä vain yhden asian suhteen, vaan ihan kaikilla elämän osa-alueilla. Puhumattakaan kaikkinaisesta vieläkin isommasta kiitollisuudesta ja arvostuksesta erityisesti toista kohtaan, sitä jo annettua aikaa kohtaan ja sitä kohtaan, mitä toisessa tämän myötä elämäänsä sai. Se on mittaamattoman arvokasta ja jokainen päivä sen tiedon kanssa on voitto, kuitenkin. Kaikilla ei koskaan välttämättä ole tähän mahdollisuutta. Ei edes siihen ensimmäiseen päivään, jona on joko tietäen tai tietämättään katsonut silmästä silmään sitä potentiaalia, joksi itse voi kasvaa kuitenkin hyväksyttynä aivan juuri sellaisena kuin sillä hetkellä on. Eivät kaikki löydä kotiin.
Ehkä sitten, jos sen aika joskus tulee, on pohja ihan jo menneiden vuosien takia puhtaammaksi palanut, vahvemmaksi takoontunut ja kuumassa käsitelty kestämään paremmin. Ainakin on enemmän luottoa siihen, että läpi voi päästä, mitä ikinä tulevassa täytyykään itsessä ja elämässä käydä läpi tai ottaa ihan uutena vastaan. On olemassa ankkuri, jota vasten vavista sen mitä tarvitsee. Ehdottomasti plussalla, enemmän kuin ikinä osasikaan arvata. Tai osasihan sitä haaveilla, mutta on se eri asia kuin oikea tietoinen tietäminen. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama, ei meistä ikinä mitään ois tullut. Miks musta tuntuu et ajattelet mua kans. Ihan peestä tää kaikki. Miks elämä on näin vaikeaa.
Mä vastaisin omalla kohdallani näin - Kyllä mä olisin uskonut että meistä olisi jotain voinut tullakin. Ellet sinä olisi ruvennut oudosti ottamaan etäisyyttä ilman mitään sanomista/varoitusta. En ymmärrä... Mä ajattelen sua joka ikinen päivä mutta en soita enkä laita viestiä kun tuntuu ettet enää halua.
Minä olisin uskonut, vaikka moni asia tuntui jo silloin olevan esteenä. Syy siihen, että olen ottanut etäisyyttä on se, ettei ole syytä haihatella perääsi. Olethan jo suhteessa enkä kaipaa turhaa draamaa elämääni.
Sehän on kiva tietää että olen suhteessa.. Kerrotko vielä kenen kanssa kun en itse häntä tunne enkä tiedä xD
Varatut harvoin saa.