Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx

Vierailija kirjoitti:

Sydän riekaleina. Olen yrittänyt kuumeisesti päästä näistä tunteista eroon. Mutta ne ei vain lähde. Vaikka kuinka yritän pitää itseni kiireisenä ja touhukkaana etten lakkaamatta ajattelisi sinua. Silti olet mielessä päivin ja öin. Usein myös unessa. Olet tullut sydämeeni asumaan lopullisesti. Täytyy vain yrittää jotenkin oppia elämään tämän jatkuvan ikävän kanssa. Rakastan sinua mies äärettömän paljon. Niin ikävä että halkean kohta. Ja sinun näkeminen ei sitä paljon helpottanut vaan entistä enemmän kaipaan sinua.

Samat sanat naiselle, jonka näen päivittäin töissä. Välillä antaa teoillaan (ei sanoillaan) ymmärtää, että merkitsen jotain enemmän, mutta sitten tulee taas kylmää vettä niskaan ja välinpitämättömyyttä. Sen kanssa eletty jo pari vuotta, enkä tunteistani eroon pääse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisitkö kanssani nainen pelaamaan sulkista?

Mieluummin tennistä.

Mieluimmi työntämään kuulaa. Ei ku... eiih tietenkään sovi, mitä aapee ehdottaa, kun pitää näät päteä 🖕

Mikäs sinua vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos viestistäsi, mutta luulen etten ole kaivattusi. Taidat viitata tuolla vuoden takaisella johonkin tapaamiseen. Emme olleet tavanneet vielä sillon, enkä ole laittanut hänelle tekstiviestiä. Vastaan nyt kuitenkin, kuin olisit kaivattuni.

Minäpä omin sitten heittovaihtosysteemillä tässä tuon vastakaipaajan roolin, jos vastannut ei ollut oikea. Tai siis leikin, että olisitkin juuri hän, mihin en lähtökohtaisesti rohkene uskoa. Kun ensi kertaa näin sinut, erotuit joukosta silmissäni. Sinussa todellakin oli jotain erilaista. Mutta ei vääränlaista, vaan juuri oikeanlaista. Sellaista, jota kai olin tietämättäni aina etsinyt. 

Mitä pelkoon tulee, niin sitä olen kokenut. Olen pelännyt kaikkea, ihan kaikkea. Ettet sittenkään ole kiinnostunut minusta. Että olet kiinnostunut, mutta syyt X ja Z estävät asioiden etenemisen. Että jos tämä voimakas ihastus ei kestäkään oikeasti tutustumista. Että jos samankaltaisuutesi kanssani ja ne ihailemani poikkeavat piirteesi osoittautuvatkin liian voimakkaiksi tai törmäävät yhteen omieni kanssa. Että jos vahva ihastus mistä tahansa syystä ammutaan alas liekehtivänä, kestänkö sitä. Että jos emme selvitä tosissamme sitä, sovimmeko, tai peräti kuulummeko, toisillemme, niin jäljelle jää elinikäinen piinaava ikävä ja lopulta katkeruus. Mutta pelko on tietysti vain yksi puoli asioista. Kääntöpuolella on kasapäin kaikkea hienoa. Pelko taitaa liittyä ennenkaikkea siihen, että asiat ovat niin avoimia ja selvittämättömiä ja pelissä on jostain hyvin syvältä primitiivivaistoista kumpuava voimakas tunne, jota mieli koettaa suojella. 

Suorapuheisuus on yksinomaan hyve mielestäni, jos osaa ilmaista ajatuksensa tarkasti ja ymmärrettävästi, kuten sinä. Eikä ole tahallaan ilkeä ja käytä verbaliikkaa väkivaltatyökalunaan. Se on parasta lääkettä epävarmuudessa häilyviin pelkoihin ja virheluulemiin. Olen myös sellainen, mutta koska se on yleensä johtanut vaikeuksiin, niin varmaankin olen omaksunut tavaksi hillitä sitä ylipäänsä, mitä sanon ja miten itseäni ilmaisen, tai sanonko - Siperiaa on talsittu pitkään. Se taas näkyy ehkä joskus vaikeutenani sanoa yhtään mitään, kun en ole kuitenkaan sujuvasti oppinut vaihtoehtoisia ilmaistutapoja, kuten reteää tai mielistelevää valkoista valehtelua. Siis tärkeistä asioista. Jonninjoutavuuksista puhuttaessa tarinaa tulee kyllä. 

Otan käyttämäsi fraasin "tuntea väärin" tunnisteena. Koska siihen mulla on syy. Mutta eihän väärin voi tuntea. Tunteet kertovat jotain sellaista, mikä ei ole rationaalisen mielen täysin tavoitettavissa. Ne voivat johtaa joskus hassuihin tilanteisiin ja vaikeuksiinkin, mutta vain niitä kuuntelemalla voimme oikeasti tehdä viisaita ratkaisuja. 

En koe sinun kuitenkaan loukanneen itseäni mitenkään. Epävarmuus, pelko sun muut tunnetilat ja monituiset epäilevät ajatukset ovat omaa tuotostani. Ehkä en siis ole hän, vaikka tässä kaipauskahjouden abstraktissa sumussa muuten kaikki voisi ihan hyvin sopia. 

Olisitpa minun hän. Pelkosi ovat kovin tuttuja minulle, tosin saman tapaisestihan sitä taitaa kaikki ihastuneet mielessään pohdiskella. Mukavasti kirjoitettu yhtä kaikki.

Mitä on syyt X ja Z? Millaiset poikkeavat ominaisuudet kaivatullasi on? Ja tietenkin: nainen vai mies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sydän riekaleina. Olen yrittänyt kuumeisesti päästä näistä tunteista eroon. Mutta ne ei vain lähde. Vaikka kuinka yritän pitää itseni kiireisenä ja touhukkaana etten lakkaamatta ajattelisi sinua. Silti olet mielessä päivin ja öin. Usein myös unessa. Olet tullut sydämeeni asumaan lopullisesti. Täytyy vain yrittää jotenkin oppia elämään tämän jatkuvan ikävän kanssa. Rakastan sinua mies äärettömän paljon. Niin ikävä että halkean kohta. Ja sinun näkeminen ei sitä paljon helpottanut vaan entistä enemmän kaipaan sinua.

Samat sanat naiselle, jonka näen päivittäin töissä. Välillä antaa teoillaan (ei sanoillaan) ymmärtää, että merkitsen jotain enemmän, mutta sitten tulee taas kylmää vettä niskaan ja välinpitämättömyyttä. Sen kanssa eletty jo pari vuotta, enkä tunteistani eroon pääse.

Piti alkaa ihan miettimään miten pitkään ollaan hänen kanssaan tunnettu... toivottavasti en ole aiheuttanut hänelle tuollaisia tuntemuksia. Itselläni on tietyt syyt miksi olen jarrutellut välillä. Jos hän näyttäisi selkeästi vihreää valoa, voisin minäkin silloin tulla vastaan. Sivusta siis tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi🖕🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕Heidi 🖕 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi🖕🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 

🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi🖕🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi🖕🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 

 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi🖕🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕 Heidi 🖕

Itsensä nostatus ja kehuminen on tympiömäistä 

Heidi nimenä on kaunis, mutta ei kauan tän palstan ansiosta. Nimeen tulee tietty negatiivinen lataus 😡

Latauksista en tiedä, mutta minun (siis viestin kirjoittaneen) nimi ei ole Heidi, enkä ole nainen.

Kertoisitko jotain tuosta Heidistä? Toivoisitko saavasi häneen yhteyden?

Kyllä mulla on jo sellanen Telefooni Afrikassa -yhteys.

Vierailija kirjoitti:

Jaska <3

Joyce, hellien ajatusteni takiainen.,?

Saatoitkohan tuntea sen, kun pidin sinun vasemmasta kämmenestäsi kiinni ja suikkasin suukon poskellesi? On siitä kyllä jo varmaan 25 minuuttia aikaa. Mun oikea käsi tuli kuvittelusta ainakin ihan lämpimäksi.

Ei ole mitään hätää. Kaikki on minulla riittävän hyvin. Olet minulle tosi tärkeä ja haluan sinulle hyvää. Olet kuitenkin vapaa tekemään mitä sinun kulloinkin tarvitsee tai haluat tehdä. Saat olla paikallasi tai mennä tuulen lailla. Minkäänlainen kahlitseminen ei sinusta onnellista tee. Kunpa vaan joskus vielä nauraisit sillä tavalla oikeasti ilman, että mikään suru varjostaa ääntäsi. Mutta ei sitäkään nyt tarvitse, nauraa tai hymyillä. Ole vapaa <3 Olet sen arvoinen ja no koska minä…kyllä sinä tiedät mitä minä sinusta. Ja kyllä sinä minut aina löydät, tämän toisen tuulenvireen: puun takaa kurkkimasta, muurilla hyppelemästä, mustikanvarvun silmuja laskemasta tai ihan läheltä sinua niskaasi silittämästä. Samaa ilmaa me ollaan, joten ei sitä ihan kadoksissa voi ollakaan.

Hyvää loppupäivää!

Valkoisen Helmen kapteenille meni ylempi. Vähän hömelö olen, joten aina jää jotakin uupumaan. T. 2502

Hyvän yön toivotus, suukko & hali elämäin naiselle, vihersilmävaaleattarelle, mieheltä parin saan km ja usean kuntarajan takaa. Etunimemme alkavat samalla ääntiöllä ja niissä on sama määrä tavuja ja kirjaimia. Ikävä siua rakas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos viestistäsi, mutta luulen etten ole kaivattusi. Taidat viitata tuolla vuoden takaisella johonkin tapaamiseen. Emme olleet tavanneet vielä sillon, enkä ole laittanut hänelle tekstiviestiä. Vastaan nyt kuitenkin, kuin olisit kaivattuni.

Minäpä omin sitten heittovaihtosysteemillä tässä tuon vastakaipaajan roolin, jos vastannut ei ollut oikea. Tai siis leikin, että olisitkin juuri hän, mihin en lähtökohtaisesti rohkene uskoa. Kun ensi kertaa näin sinut, erotuit joukosta silmissäni. Sinussa todellakin oli jotain erilaista. Mutta ei vääränlaista, vaan juuri oikeanlaista. Sellaista, jota kai olin tietämättäni aina etsinyt. 

Mitä pelkoon tulee, niin sitä olen kokenut. Olen pelännyt kaikkea, ihan kaikkea. Ettet sittenkään ole kiinnostunut minusta. Että olet kiinnostunut, mutta syyt X ja Z estävät asioiden etenemisen. Että jos tämä voimakas ihastus ei kestäkään oikeasti tutustumista. Että jos samankaltaisuutesi kanssani ja ne ihailemani poikkeavat piirteesi osoittautuvatkin liian voimakkaiksi tai törmäävät yhteen omieni kanssa. Että jos vahva ihastus mistä tahansa syystä ammutaan alas liekehtivänä, kestänkö sitä. Että jos emme selvitä tosissamme sitä, sovimmeko, tai peräti kuulummeko, toisillemme, niin jäljelle jää elinikäinen piinaava ikävä ja lopulta katkeruus. Mutta pelko on tietysti vain yksi puoli asioista. Kääntöpuolella on kasapäin kaikkea hienoa. Pelko taitaa liittyä ennenkaikkea siihen, että asiat ovat niin avoimia ja selvittämättömiä ja pelissä on jostain hyvin syvältä primitiivivaistoista kumpuava voimakas tunne, jota mieli koettaa suojella. 

Suorapuheisuus on yksinomaan hyve mielestäni, jos osaa ilmaista ajatuksensa tarkasti ja ymmärrettävästi, kuten sinä. Eikä ole tahallaan ilkeä ja käytä verbaliikkaa väkivaltatyökalunaan. Se on parasta lääkettä epävarmuudessa häilyviin pelkoihin ja virheluulemiin. Olen myös sellainen, mutta koska se on yleensä johtanut vaikeuksiin, niin varmaankin olen omaksunut tavaksi hillitä sitä ylipäänsä, mitä sanon ja miten itseäni ilmaisen, tai sanonko - Siperiaa on talsittu pitkään. Se taas näkyy ehkä joskus vaikeutenani sanoa yhtään mitään, kun en ole kuitenkaan sujuvasti oppinut vaihtoehtoisia ilmaistutapoja, kuten reteää tai mielistelevää valkoista valehtelua. Siis tärkeistä asioista. Jonninjoutavuuksista puhuttaessa tarinaa tulee kyllä. 

Otan käyttämäsi fraasin "tuntea väärin" tunnisteena. Koska siihen mulla on syy. Mutta eihän väärin voi tuntea. Tunteet kertovat jotain sellaista, mikä ei ole rationaalisen mielen täysin tavoitettavissa. Ne voivat johtaa joskus hassuihin tilanteisiin ja vaikeuksiinkin, mutta vain niitä kuuntelemalla voimme oikeasti tehdä viisaita ratkaisuja. 

En koe sinun kuitenkaan loukanneen itseäni mitenkään. Epävarmuus, pelko sun muut tunnetilat ja monituiset epäilevät ajatukset ovat omaa tuotostani. Ehkä en siis ole hän, vaikka tässä kaipauskahjouden abstraktissa sumussa muuten kaikki voisi ihan hyvin sopia. 

Olisitpa minun hän. Pelkosi ovat kovin tuttuja minulle, tosin saman tapaisestihan sitä taitaa kaikki ihastuneet mielessään pohdiskella. Mukavasti kirjoitettu yhtä kaikki.

Mitä on syyt X ja Z? Millaiset poikkeavat ominaisuudet kaivatullasi on? Ja tietenkin: nainen vai mies?

X ja Z voivat olla ihan mitä tahansa, siis mitä nyt joku voi kokea ongelmaksi; tunteet kolmatta kohtaan, jommankumman parisuhde, etäisyys, päättyneen parisuhteen "rauhoitusaika", henkilökohtaiset ongelmat jollain saralla, ja niin pois päin, viittaamatta nyt mihinkään nimenomaisiin konkreettisiin juttuihin. 

Ei ole mitään sellaista ilmeistä poikkeavuutta, vaan ihmisestä huokuva tietty erilaisuus (sanoisin erinomaisuus), joka on hyvin hienovarainen ja varmaan täysin näkymätön useimmille. Jonkinlainen maaginen aura (vaikken sellaisiin todellisuudessa usko, tämä on vain vertauskuva), jonka näkevät vain valistuneet, ehkä samankaltaiset. Naisellehan minä kirjoitin. 

Ei, vaikka ikä alkaa jo kuutosella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos viestistäsi, mutta luulen etten ole kaivattusi. Taidat viitata tuolla vuoden takaisella johonkin tapaamiseen. Emme olleet tavanneet vielä sillon, enkä ole laittanut hänelle tekstiviestiä. Vastaan nyt kuitenkin, kuin olisit kaivattuni.

Minäpä omin sitten heittovaihtosysteemillä tässä tuon vastakaipaajan roolin, jos vastannut ei ollut oikea. Tai siis leikin, että olisitkin juuri hän, mihin en lähtökohtaisesti rohkene uskoa. Kun ensi kertaa näin sinut, erotuit joukosta silmissäni. Sinussa todellakin oli jotain erilaista. Mutta ei vääränlaista, vaan juuri oikeanlaista. Sellaista, jota kai olin tietämättäni aina etsinyt. 

Mitä pelkoon tulee, niin sitä olen kokenut. Olen pelännyt kaikkea, ihan kaikkea. Ettet sittenkään ole kiinnostunut minusta. Että olet kiinnostunut, mutta syyt X ja Z estävät asioiden etenemisen. Että jos tämä voimakas ihastus ei kestäkään oikeasti tutustumista. Että jos samankaltaisuutesi kanssani ja ne ihailemani poikkeavat piirteesi osoittautuvatkin liian voimakkaiksi tai törmäävät yhteen omieni kanssa. Että jos vahva ihastus mistä tahansa syystä ammutaan alas liekehtivänä, kestänkö sitä. Että jos emme selvitä tosissamme sitä, sovimmeko, tai peräti kuulummeko, toisillemme, niin jäljelle jää elinikäinen piinaava ikävä ja lopulta katkeruus. Mutta pelko on tietysti vain yksi puoli asioista. Kääntöpuolella on kasapäin kaikkea hienoa. Pelko taitaa liittyä ennenkaikkea siihen, että asiat ovat niin avoimia ja selvittämättömiä ja pelissä on jostain hyvin syvältä primitiivivaistoista kumpuava voimakas tunne, jota mieli koettaa suojella. 

Suorapuheisuus on yksinomaan hyve mielestäni, jos osaa ilmaista ajatuksensa tarkasti ja ymmärrettävästi, kuten sinä. Eikä ole tahallaan ilkeä ja käytä verbaliikkaa väkivaltatyökalunaan. Se on parasta lääkettä epävarmuudessa häilyviin pelkoihin ja virheluulemiin. Olen myös sellainen, mutta koska se on yleensä johtanut vaikeuksiin, niin varmaankin olen omaksunut tavaksi hillitä sitä ylipäänsä, mitä sanon ja miten itseäni ilmaisen, tai sanonko - Siperiaa on talsittu pitkään. Se taas näkyy ehkä joskus vaikeutenani sanoa yhtään mitään, kun en ole kuitenkaan sujuvasti oppinut vaihtoehtoisia ilmaistutapoja, kuten reteää tai mielistelevää valkoista valehtelua. Siis tärkeistä asioista. Jonninjoutavuuksista puhuttaessa tarinaa tulee kyllä. 

Otan käyttämäsi fraasin "tuntea väärin" tunnisteena. Koska siihen mulla on syy. Mutta eihän väärin voi tuntea. Tunteet kertovat jotain sellaista, mikä ei ole rationaalisen mielen täysin tavoitettavissa. Ne voivat johtaa joskus hassuihin tilanteisiin ja vaikeuksiinkin, mutta vain niitä kuuntelemalla voimme oikeasti tehdä viisaita ratkaisuja. 

En koe sinun kuitenkaan loukanneen itseäni mitenkään. Epävarmuus, pelko sun muut tunnetilat ja monituiset epäilevät ajatukset ovat omaa tuotostani. Ehkä en siis ole hän, vaikka tässä kaipauskahjouden abstraktissa sumussa muuten kaikki voisi ihan hyvin sopia. 

Olisitpa minun hän. Pelkosi ovat kovin tuttuja minulle, tosin saman tapaisestihan sitä taitaa kaikki ihastuneet mielessään pohdiskella. Mukavasti kirjoitettu yhtä kaikki.

Mitä on syyt X ja Z? Millaiset poikkeavat ominaisuudet kaivatullasi on? Ja tietenkin: nainen vai mies?

Tai minun. Ja kaivattuni siis mies.

Mummosi lihottaa minua. Muuten ok loma.

Rakastan sinua ihan liikaa. Olen menettänyt sydämeni sinulle mies, eikä tästä ole paluuta. Tuntuu ihan kulissilta koko elämä. Etkä edes tiedä tunteistani. :/

Vierailija kirjoitti:

Kesälomalle pitää kehittää joku yhteydenpitosysteemi. Tämä ikävä pahenee aina vaan, vaikka monta lomaa onkin jo ”selvitty”.

Kaipaamallani miehenpuolella on ainakin numero tiedossa. Jos ei numeroa ole, kaipaatko vaan ulkomuodon perusteella? Jos on, viestiä vaan eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos viestistäsi, mutta luulen etten ole kaivattusi. Taidat viitata tuolla vuoden takaisella johonkin tapaamiseen. Emme olleet tavanneet vielä sillon, enkä ole laittanut hänelle tekstiviestiä. Vastaan nyt kuitenkin, kuin olisit kaivattuni.

Minäpä omin sitten heittovaihtosysteemillä tässä tuon vastakaipaajan roolin, jos vastannut ei ollut oikea. Tai siis leikin, että olisitkin juuri hän, mihin en lähtökohtaisesti rohkene uskoa. Kun ensi kertaa näin sinut, erotuit joukosta silmissäni. Sinussa todellakin oli jotain erilaista. Mutta ei vääränlaista, vaan juuri oikeanlaista. Sellaista, jota kai olin tietämättäni aina etsinyt. 

Mitä pelkoon tulee, niin sitä olen kokenut. Olen pelännyt kaikkea, ihan kaikkea. Ettet sittenkään ole kiinnostunut minusta. Että olet kiinnostunut, mutta syyt X ja Z estävät asioiden etenemisen. Että jos tämä voimakas ihastus ei kestäkään oikeasti tutustumista. Että jos samankaltaisuutesi kanssani ja ne ihailemani poikkeavat piirteesi osoittautuvatkin liian voimakkaiksi tai törmäävät yhteen omieni kanssa. Että jos vahva ihastus mistä tahansa syystä ammutaan alas liekehtivänä, kestänkö sitä. Että jos emme selvitä tosissamme sitä, sovimmeko, tai peräti kuulummeko, toisillemme, niin jäljelle jää elinikäinen piinaava ikävä ja lopulta katkeruus. Mutta pelko on tietysti vain yksi puoli asioista. Kääntöpuolella on kasapäin kaikkea hienoa. Pelko taitaa liittyä ennenkaikkea siihen, että asiat ovat niin avoimia ja selvittämättömiä ja pelissä on jostain hyvin syvältä primitiivivaistoista kumpuava voimakas tunne, jota mieli koettaa suojella. 

Suorapuheisuus on yksinomaan hyve mielestäni, jos osaa ilmaista ajatuksensa tarkasti ja ymmärrettävästi, kuten sinä. Eikä ole tahallaan ilkeä ja käytä verbaliikkaa väkivaltatyökalunaan. Se on parasta lääkettä epävarmuudessa häilyviin pelkoihin ja virheluulemiin. Olen myös sellainen, mutta koska se on yleensä johtanut vaikeuksiin, niin varmaankin olen omaksunut tavaksi hillitä sitä ylipäänsä, mitä sanon ja miten itseäni ilmaisen, tai sanonko - Siperiaa on talsittu pitkään. Se taas näkyy ehkä joskus vaikeutenani sanoa yhtään mitään, kun en ole kuitenkaan sujuvasti oppinut vaihtoehtoisia ilmaistutapoja, kuten reteää tai mielistelevää valkoista valehtelua. Siis tärkeistä asioista. Jonninjoutavuuksista puhuttaessa tarinaa tulee kyllä. 

Otan käyttämäsi fraasin "tuntea väärin" tunnisteena. Koska siihen mulla on syy. Mutta eihän väärin voi tuntea. Tunteet kertovat jotain sellaista, mikä ei ole rationaalisen mielen täysin tavoitettavissa. Ne voivat johtaa joskus hassuihin tilanteisiin ja vaikeuksiinkin, mutta vain niitä kuuntelemalla voimme oikeasti tehdä viisaita ratkaisuja. 

En koe sinun kuitenkaan loukanneen itseäni mitenkään. Epävarmuus, pelko sun muut tunnetilat ja monituiset epäilevät ajatukset ovat omaa tuotostani. Ehkä en siis ole hän, vaikka tässä kaipauskahjouden abstraktissa sumussa muuten kaikki voisi ihan hyvin sopia. 

Olisitpa minun hän. Pelkosi ovat kovin tuttuja minulle, tosin saman tapaisestihan sitä taitaa kaikki ihastuneet mielessään pohdiskella. Mukavasti kirjoitettu yhtä kaikki.

Mitä on syyt X ja Z? Millaiset poikkeavat ominaisuudet kaivatullasi on? Ja tietenkin: nainen vai mies?

Tai minun. Ja kaivattuni siis mies.

Tunnisteita kehiin sitten vaan tyypit! :)

Hemmetti. Hyvänä päivänä ja hetkenä on tapahtumien kulku niin sujuvaa ja teen kaikkeni, että huomaisit minun haluavan enemmän. Huonona päivänä ja hetkenä en uskalla edes katsoa sinua, vaikka tiedostan läsnäolosi ilman, että teet minua edes asiasta tietoiseksi. Kyllä tämä on joskus vaikeeta.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan sinua ihan liikaa. Olen menettänyt sydämeni sinulle mies, eikä tästä ole paluuta. Tuntuu ihan kulissilta koko elämä. Etkä edes tiedä tunteistani. :/

Kertoisit hänelle..

Vierailija kirjoitti:

Hemmetti. Hyvänä päivänä ja hetkenä on tapahtumien kulku niin sujuvaa ja teen kaikkeni, että huomaisit minun haluavan enemmän. Huonona päivänä ja hetkenä en uskalla edes katsoa sinua, vaikka tiedostan läsnäolosi ilman, että teet minua edes asiasta tietoiseksi. Kyllä tämä on joskus vaikeeta.

Aki?

Jotka ennen söivät herkkuja,

nääntyvät nyt kaduilla.

Jotka pukeutuivat purppuraan,

tonkivat nyt tunkioita.