Vierailija
Poiminta

On alkanut käden vääntäminen joka asiasta. Jatkuvasti "huono äiti-fiilis". Voiko kukaan olla ystävällinen ja raivoamatta murkuille? Muutanko minä vai lapset täältä pois?

Sivut

Kommentit (224)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Enemmän olisi saanut olla huumoria mukana, näin jälkeenpäin ajateltuna. 

Millaista huumoria ja missä tilanteissa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Tyyliin valitse taistelusi. 

Esimerkki... jos on niin tollo, että haluaa mennä pakkaseen alle nilkan olevilla sukilla ja tennareilla niin menköön. Onneksi nyt on tullut muotiin Timberland tyyppiset kengät, joissa nilkan peittävä varsi...

Huumeet, kännäily, tupakanpoltto on sitten ehdoton ei. Eikä myöskään roikuta kylillä yötä myöden.

Läksyt pitää tehdä ja kokeisiin pitää lukea, tosin tämä näyttää tapahtuvan kovin myöhään illalla. Nukkumaan menee vasta 11-11.30, omasta mielestäni pitäisi mennä ainakin tuntia aikaisemmion. En kuitenkaan jaksa huutaa tästä kitapurjeet punaisena.

Koulussa menee hyvin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Enemmän olisi saanut olla huumoria mukana, näin jälkeenpäin ajateltuna. 

Teinin kanssa saa olla tarkkana milloin ottaa huumorin mukaan, väärällä hetkellä teini vetää herneenpalot otsaonteloon saakka :D

Vierailija

Joskus ihmettelen, miten se pojan kasvattaminen onnistui. Murrosikä oli vaikeahko, varsinkin koulussa, vaikka pärjäsi hyvin eikä lintsannut. Ehkä hän reagoi isän puutteeseen, en tiedä. Mutta sitten lukiossa poika oli jo muuttunut, ja ymmärsi varmaan, että oma elämä on kyseessä. Opettajia ei tosiaan kiinnostanut yläasteella edes ottaa yhteyttä koteihin. Kyllä minä raivosinkin, ja yritin saada poikaa tekemään kotitöitä ja siivoamaan omaa huonettaan. Pelkäsin, ettei hän pärjää ollenkaan sitten kun joutuu asumaan poissa kotoa. Turhaan, kyllä se elämä opetti jo 18-vuotiaana lukiopaikkakunnalle muuttaneelle, että kotona tiskataan, laitetaan ruokaa ja välillä siivotaankin. Ja jos äiti sattuu tulemaan kylään, tehdään "megasiivous". Tähän tulee varmaan kommentteja, että meillä kyllä teinit sitä ja tätä, mutta haluan lohduttaa heitä, jotka tuntevat nyt voimattomuutta teininsä kanssa. Asiat voivat muuttua, muistakaa kuitenkin rakastaa sitä ennen niin kivaa poikaa. Tai tyttöä. Kyllä se kiva lapsi on vielä tallella, vähän vaan särmikkäämpänä.

Vierailija

Ekan murrosikä jo ohi ja helposti selvisin. Toisella murrosikä just "päällä" eikä vielä mitään ongelmaa, mutta en todellakaan vielä "tuuleta".
Tarpeeksi löysä pipo kyllä pitänyt olla. Olen matkustellut teinien kanssa niin paljon kuin mahdolista. Harrastettu porukalla milloin mitäkin ja teinit joutuneet ottamaan vastuuta kodin asioista paljon . Ehkä niillä on menty eteenpäin, olemme "kova" kolmikko.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tyyliin valitse taistelusi. 

Esimerkki... jos on niin tollo, että haluaa mennä pakkaseen alle nilkan olevilla sukilla ja tennareilla niin menköön. Onneksi nyt on tullut muotiin Timberland tyyppiset kengät, joissa nilkan peittävä varsi...

Huumeet, kännäily, tupakanpoltto on sitten ehdoton ei. Eikä myöskään roikuta kylillä yötä myöden.

Läksyt pitää tehdä ja kokeisiin pitää lukea, tosin tämä näyttää tapahtuvan kovin myöhään illalla. Nukkumaan menee vasta 11-11.30, omasta mielestäni pitäisi mennä ainakin tuntia aikaisemmion. En kuitenkaan jaksa huutaa tästä kitapurjeet punaisena.

Koulussa menee hyvin.

Hups... siis nukkumaan menee vasta 23-23.30 :D

Vierailija

Ehkä yksi oivallukseni on, että ihan kaikkeen ei tarvitse reagoida. Pitää keskittyä olennaiseen ja jättää pikkuärsytykset huomioimatta. Esim. periaatteessa vaadin hyvää käytöstä ja kielenkäyttöä, mutta olen oppinut olemaan reagoimatta 'v....ihin' ja 's.......hin' varsinkin, jos ne tulevat vain perheelle. En myöskään reagoi vetäytymisen, tympeyteen jne ja annan olla omissa oloissa. Elämää ymmärtämättömien (varsinkin niiden, jotka eivät ole teinejä omin pikkukätösin kasvattaneet) mielipiteet ja kommentit jätän omaan olemattomaan arvoonsa.

Vierailija

Sääntö numero yksi: Myllerrys ja huono käytös ovat ihan normaalia teinielämää. Pikkupoteroistaan kyllä huudellaan, että koti ja kasvatus ja mitä niitä nyt oli ja on se nyt kumma, jos ei lapselleen pärjää, mutta teiniaivot ovat mitä ovat. Ja normaalit teiniaivot reagoi. Eli jätä.sivusta huutelijoiden kommentit omaan arvoonsa ja keskity olennaiseen. Valitse sotasi, joka asiaan et voi puuttua.

Vierailija

Se riippuu niin paljon siitä lapsesta, ja toki sun omasta luonteesta. Ei siinä auta olla kuin oma itsensä. Pääasia on että pysyy itse kohtuudessa eikä itsellä lähde homma lapasesta, sillä lapsella pitää olla vanhempi johon tietää että voi pahan paikan tullen turvautua.

Ei tarvi missään nimessä olla aina ystävällinen ja lässy lässyn, sehän on todella ärsyttävää minkäikäisestä tahansa. Saa raivotakin kun on aihetta, ja kuten lasten kanssa aikaisemmin, kuten yllä sanottiin, valitse taistelusi, jos huutaa jokaisesta pikkuasiasta se menettää tehonsa.

Suhde teini-ikäisen kanssa muuttuu pikkuhiljaa ja väliaika on haastava kummallekin että koska ollaa aikuinen ja lapsi ja koska kaksi aikuista. Teinillä pitää vastuu ja vapaus, ja ne kasvaa koko ajan iän myötä, ei voi olla samat säännöt 10-vuotiaalla murkulla ja 15-vuotiaalla. 

Tärkeintä on pitää mielessä miltä itsestä tuntui kun oli murrosikäinen. Murrosikäisen aivot käy läpi todella ison myllerryksen, suuremman kuin koskaan. Murrosikäinen on tutkitusti tietyssä vaiheessa jopa tyhmempi kuin nuorempana koska aivot ei toimi normaalisti, se pitää ajatella että ne aivot on kuin isossa remontissa oleva talo, tavarat on siellä täällä ja kaikenlaista roskaa joka puolella, mutta lopuksi tuloksena on entistä hienompi ja toimivampi talo. Murrosikäinen esimerkiksi tulkitsee ihmisten kasvojen ilmeitä väärin, he eivät aina erota esim. surullisia kasvoja vihaisista, vaan suurin osa ilmeistä näyttää heidän silmissään vihaisilta.

Vierailija

Pitää yrittää valita ne taistelut niin kuin joku tuossa ylempänä sanoi. Ei ole aina helppoa, on itsekin väsyneenä tullut sorruttua siihen, että huudan takaisin naama punaisena, mutta minä aikuisena olen pyytänyt omaa käytöstä myös anteeksi.
Vaikka teiniltä saa vain yksi tavuisia ynähdyksiä niin pitäisi jaksaa ja muistaa, että kun iso hätä tulee niin yleensä vanhemmat on ne joiden puoleen käännytään. Sen takia välit pitäisi pystyä pitämään sellaisina, että nuori myös uskaltaa pyytää apua. Voimia kyllä tuo ohi menee ja nuoresta yleensä kuoriutuu mukava ja pärjäävä nuori aikuinen.

Vierailija

Sairastuin yleiseen ahdistuneisuushäiriöön. En kestänyt kaikkea huolta ja pelkoja mitkä liittyi nuoren kapinaan. Mukana alkoholi, viiltely, epämääräiset kaverit. Teimme kaikkemme ja nyt asiat on hyvin mutta seurauksena jäi ahdistus.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä se pahin vaihe yleensä on ja miten kauan kestää? Uhkailu, kiristys ja lahjonta, toimiiko?

Tämä riippuu siitä minkä ikäisenä murrosikä alkaa, osalla jo ala-asteen loppupuolella ja osalla vasta ylä-asteen loppupuolella.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat