Omituista jos puolisot eivät tiedä toistensa tuloja ja menoja, suurinpiirtein edes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kun puhutaan pariskuntien ongelmista talouteen liittyvissä asioissa, usein tulee joku sanomaan että ollaan oltu niin ja niin monta vuotta naimisissa enkä tiedä paljonko puoliso tienaa... Miten voi olla mahdollista? Minä ainakin puhun palkastani ihan kenen kanssa vaan, täysin vieraidenkin ihmisten kanssa, mitä salailemista siinä on? Tessistä näkee eri alojen palkat ja jos saa enemmän kuin tessissä sanotaan niin sehän on positiivinen asia.

Miten voidaan asua parisuhteessa ja mennä jopa naimisiin jonka idea on ihan juridisestikin yhdistää kaksi taloutta yhdeksi, ja ei tiedetä paljonko toisen palkka on tai vaikka autolainan lyhennys, mistä asioista nämä ihmiset edes elämässään puhuu ja mitä jakavat kun salailevat normaaleja käytännön asioita?

Miten voidaan olla intiimisti, jos salaillaan asioita, niitä asioitahan luultavasti sitten riittää muitakin, vaikka toisia kumppaneita, lapsia muualla, sairauksia...?

Minä en. Joka vuosi toivon, että kukaan tuttukaan ei tajua hakea mun nimeäni iltapäivälehtien verotiedoista. Jos alkaisin vielä puhumaan tuloistani, 99% suomalaisista pitäisi sitä leveilemisenä eikä suinkaan positiivisena asiana. 

Ehkä sinä sitten olet poikkeus sääntöön. Tämä palsta on kyllä hauska paikka kun täällä on vain miljonäärejä ja sitä korkeimpaan kymmenykseen tuloluokissa kuuluvia ja sitten toisaalta niitä jotka ruokkii kymmenhenkisen perheen kympillä viikossa.. ehkä ovat jopa samoja henkilöitä :D

ap

Jos et ole sattunut huomaamaan, niin iltapäivälehtien verotietoihin pääsee nyt jo 100 000 € vuosituloilla eli noin 8300 € kuukausituloilla. Pari vuotta sitten tulojen piti olla vähintään 120 000 €. Ei tarvitse olla mikään miljonääri, vaikka miljonäärienkin tulot julkaistaan samassa listassa. 

Kuuluu kuitenkin siihen ylimpään kymmenykseen. Normaali ihminen tienaa n. 3000€ kuussa. Suuri osa tienaa vain pari tonnia kuussa, ihan hyvin koulutetutkin ja "hyvissä" töissä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

MIkä viranomainen laskee meidän tuloja yhteen? Ei ole yhteisverotusta ja sairauspäivärahakin lasketaan vain omien tulojen perusteella.

Jos tulee isompia hankintoja, niin sitten sitä miettii, että onko minulla tähän varaa. Jos ei ole, en osta. Jos tulee työttömyyttä, niin elelen vähän niukemmin. Jos tulee sairautta, niin sama juttu. Jos toinen kuolee, jää minulle edelleen omat tuloni ja menoni, jotka on mitoitettu vain omien tulojeni mukaan.

Ihmisillä ei ole tapana puhua asioista, jotka eivät merkitse heille mitään. Meillä raha on asia, josta ei ole tarvetta keskustella. En tosin tiedä miehen lempiväriäkään ja lempiruokakin on vuosien myötä vaihtunut.

Teillä älyttömän rikkailla ei varmaan kukaan kyselekään, jos ei satu mitään yllättävää. Helppoa elämää jos ei ole edes yhteistä asuntolainaa. Mitäpä sitä sitten puhumaan että onko tilillä miljoona vai kaksi :D

ap

Ei ihminen ole älyttömän rikas, jos hän osaa laskea omien tulojensa perusteella, mihin on varaa ja mihin ei. Vain köyhät kuvittelevat, että tuhlaamalla tulee varakkaaksi. Tilillä ei kannata pitää miljoonia,. tällä hetkellä viisainta on sijoittaa vaikka metsään. Mutta sitähän sinä et voi ymmärtää, että joku käyttää rahojaan järkevästi sen sijaan, että nostattaisi niillä puolison elämänlaatua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mieheni tuloja, se on yrittäjä niin vaihtelee aika paljon vuosittain niin ei se itsekkään taida oikein tietää. Tiedän että hyvin tienaa mutta eipä kiinnosta kummemmin että kuinka paljon. 

No se on ymmärrettävää että ei tiedä kuukausituloja kun on yrittäjä, mutta varmaan tiedät suurinpiirtein jääkö vuosittain viivan alle tonneja, kymppitonneja vai meneekö miinukselle?

Siinä vaiheessa kun jommalla kummalla ei riitä rahat kaikkiin menoihin olisi hyvä tietää missä mennään.

ap

 

Mutta jos ja kun ei nimenomaan olla siinä vaiheessa. Meillä yhteiset kulut vaihtelevat kuukausittain. Suurin menoerä on talvella lämmitys, silloin pitää pystyä laittamaan reilu tonni/hlö öljylaskuun muutaman kuukauden välein. Muuten selvitään muutamalla satasella kuukaudessa ja kun kyse on kahdesta työssäkäyvästä aikuisesta niin sellainen summa löytyy.

eri

Mitäs sitten kun puolisolla ei löydykään perstaskusta sitä tonnia öljylaskuun? Eikö yhtään kiinnosta että jaa, tienaako se mies tonnin kuussa vai kymppitonnin ja mihin on rahansa öysännyt?

ap

Sitten maksan itse sen laskun.

Niin että ei mitään väliä? Jos toinen ei maksa enää koskaan mitään yhteisiä kuluja niin se on ihan ok sun mielestä ja jatkat elämääsi elättämällä toisen kysymättä koskaan että miksi näin?

ap

Näyttää olevan selvää että sellaisten joiden ei tarvitse suunnitella talouttaan mitenkään erityisesti, eli ovat joko varakkaista ja/tai ei ole yhteisiä lapsia ja molemmat työssä, ei tarvitse tietää toistensa tuloista mitään, mutta sellaisten joilla on jotain keskinäistä jakoa tulojen ja menojen suhteen (yhteinen laina, matkustelu)  ovat selvillä puolisonsa tuloista. Esim. meillä ei talouden lomamatkojen suunnittelu onnistuisi jos emme löisi viisaita päitä yhteen ja miettisi mistä ja minkä verran kunakin vuonna on tulossa ylimääräistä (bonarit, lomarahat, veronpalautukset...) ja miten niitä yhdessä käytetään. Kun rahaa ei ole kymmeniä tuhansia puskurissa, suunnitelmat on tehtävä aika tarkasti ja yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole intiiminä hetkenä tapana keskustella tuloista tai omaisuudesta, joten en ole koskaan kokenut parisuhteessa moista tietoa tarpeelliseksi.

MInä en kysele puolisolta asioista, jotka eivät minua kiinnosta tai joita en tarvitse. En kysy moottorisahan teräketjun huoltoväliä enkä kysy puolison tuloja. Minulla ei ole mitään käyttöä kummallekaan tiedolle. Ei mieskään kysy, montako kerrosta neuletta olen tehnyt tai onko minulla pääomatuloja.

Olemme olleet yhdessä kohta 25 vuotta enkä koko aikana ole kokenut tarvetta saada selville miehen raha-asioita. Rahaa on, se tieto riittää minulle. Kun ostan auton, menen liikkeeseen ja teen kaupat kysymättä miehen lupaa. Kaupasta voin kantaa kassillisen ruokaa koko perheelle vaatimatta miestä maksamaan puolta ostoksista ja hän saattaa tehdä ihan saman, ei meillä olla laskemassa kummankin osuuksia. Jos mies haluaa matkalle Prahaan, hän hoitaa kulupuolen ja jos minä haluan viikonlopuksi hotelliin, niin maksan koko paketin.

En keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi tietää mieheni  tulot. Elän varsin hyvin omilla tuloillani.

Niin, te olette niitä harvoja onnekkaita joilla ei ole koskaan pulaa rahasta, olette niin rikkaita että rahaa on millä mällätä mielin määrin. Suurimmalla osalla ihmisiä ei näin ole. Tuloja pitää selvittää lasten päivähoitopaikan hakemukseen, asumistukihakemukseen, asuntolainaa haettaessa jne. Mitäs jos toinen joutuu koomaan tai kuolee ja sillä puolisolla ei olekaan oikeasti sitä rahaa vaan pelkäää velkaa? Aika ikävä yllätys alkaa sitten selvittämään että paljonko oli tienannut ja miksi velkoja on ja kuinka paljon.

ap

En ole puolisoni veloista vastuussa, joten tuossakaan tapauksessa ei olisi minun velvollisuuteni ryhtyä selvittämään mitään. En edes peri häntä. Asun hänen omistamassaan (tarkemmin ottaen hänen yrityksensä omistamassa) kiinteistössä ja ainoa, mistä olemme tehneet herrasmiessopimuksen on, että jos meille tulisi ero tai jos hän kuolisi, niin saisin kohtuullisen ajan hankkia itselleni vuokra-asunnon. Puhutaan siis käytännössä parista kuukaudesta. En edes tiedä, kuka puolisoni perii ja mitä kiinteistölle tapahtuu hänen kuoltuaan, ne asiat hän on ymmärtääkseni itse järjestänyt lakimiehensä kanssa. Minä olen tullut hänen luokseen tyhjin käsin ja tyhjin käsin sieltä lähdenkin (pois lukien vuosien varrella tehdyt yhteiset isot hankinnat).

Teillä ole millään tavalla normaali tilanne. Mutta vaikka olisi noinkin, niin kyllä silti puhuisin asioista puolisoni kanssa, hänhän on minulle rakkain, tärkein ja luotetuin henkilö.

ap

En ymmärrä miksi pitäisi keskustella raha- asioista yksityiskohtaisesti.

Kyllä palkka- asioista voi keskustella muutenkin kun sanomalla sunmia: ” neuvottelun itselleni uudessa työpaikassa paremman palkan.” Tai ” saan nykyään samaa palkkaa, mutta on muita työsuhde- etuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Mitäs sitten jos toisella käykin niin että jää työttömäksi? Selviää että onkin paljon velkaa? Ja viimeistään kun toinen kuolee alkaa olla merkitystä onko toisella rahaa säästössä vai pelkkää velkaa.

ap

Miten niin viimeistään toisen kuollessa on merkitystä sillä, onko säästöjä vai velkaa. Ei ne velat periydy, ei niistä tarvitse siinä vaiheessa kantaa mitään huolta. Puoliso ei muutenkaan peri ilman testamenttia, jos on rintaperillisiä, joten mistä keksit, että velat on puolisolle joku ongelma. Tietty ne on siinä vaiheessa, jos leskikin on laittanut riemuiten jokaisen euronsa menemään, mutta kun elää omien tulojensa mukaisesti, ei tule mitään ongelmia, vaikka puoliso kuolisi varattomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mieheni tuloja, se on yrittäjä niin vaihtelee aika paljon vuosittain niin ei se itsekkään taida oikein tietää. Tiedän että hyvin tienaa mutta eipä kiinnosta kummemmin että kuinka paljon. 

No se on ymmärrettävää että ei tiedä kuukausituloja kun on yrittäjä, mutta varmaan tiedät suurinpiirtein jääkö vuosittain viivan alle tonneja, kymppitonneja vai meneekö miinukselle?

Siinä vaiheessa kun jommalla kummalla ei riitä rahat kaikkiin menoihin olisi hyvä tietää missä mennään.

ap

Mutta jos ja kun ei nimenomaan olla siinä vaiheessa. Meillä yhteiset kulut vaihtelevat kuukausittain. Suurin menoerä on talvella lämmitys, silloin pitää pystyä laittamaan reilu tonni/hlö öljylaskuun muutaman kuukauden välein. Muuten selvitään muutamalla satasella kuukaudessa ja kun kyse on kahdesta työssäkäyvästä aikuisesta niin sellainen summa löytyy.

eri

Mitäs sitten kun puolisolla ei löydykään perstaskusta sitä tonnia öljylaskuun? Eikö yhtään kiinnosta että jaa, tienaako se mies tonnin kuussa vai kymppitonnin ja mihin on rahansa öysännyt?

ap

Minä lähden siitä, että se tonni löytyy. Jos ei löydy, niin tulee kylmä.

Nyt pitää ymmärtää, että tässä keskustelussa on monenlaisessa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Meillä ei ole lapsia, ei tule lapsia, kyse on kahdesta aikuisesta jotka ovat muuttaneet yhteen vasta 50+ iässä.

Luulisi että tuossa iässä olevatkin puhuvat rahastakin, samalla kuin muutenkin puhuvat siitä mitä tapahtuu sitten kun vanhuus (suht pian) koittaa, mitä kun toinen ei pärjää enää itse arjessa, mitä kun toinen joutuu laitokseen ja kuolee...

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole intiiminä hetkenä tapana keskustella tuloista tai omaisuudesta, joten en ole koskaan kokenut parisuhteessa moista tietoa tarpeelliseksi.

MInä en kysele puolisolta asioista, jotka eivät minua kiinnosta tai joita en tarvitse. En kysy moottorisahan teräketjun huoltoväliä enkä kysy puolison tuloja. Minulla ei ole mitään käyttöä kummallekaan tiedolle. Ei mieskään kysy, montako kerrosta neuletta olen tehnyt tai onko minulla pääomatuloja.

Olemme olleet yhdessä kohta 25 vuotta enkä koko aikana ole kokenut tarvetta saada selville miehen raha-asioita. Rahaa on, se tieto riittää minulle. Kun ostan auton, menen liikkeeseen ja teen kaupat kysymättä miehen lupaa. Kaupasta voin kantaa kassillisen ruokaa koko perheelle vaatimatta miestä maksamaan puolta ostoksista ja hän saattaa tehdä ihan saman, ei meillä olla laskemassa kummankin osuuksia. Jos mies haluaa matkalle Prahaan, hän hoitaa kulupuolen ja jos minä haluan viikonlopuksi hotelliin, niin maksan koko paketin.

En keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi tietää mieheni  tulot. Elän varsin hyvin omilla tuloillani.

Niin, te olette niitä harvoja onnekkaita joilla ei ole koskaan pulaa rahasta, olette niin rikkaita että rahaa on millä mällätä mielin määrin. Suurimmalla osalla ihmisiä ei näin ole. Tuloja pitää selvittää lasten päivähoitopaikan hakemukseen, asumistukihakemukseen, asuntolainaa haettaessa jne. Mitäs jos toinen joutuu koomaan tai kuolee ja sillä puolisolla ei olekaan oikeasti sitä rahaa vaan pelkäää velkaa? Aika ikävä yllätys alkaa sitten selvittämään että paljonko oli tienannut ja miksi velkoja on ja kuinka paljon.

ap

En ole puolisoni veloista vastuussa, joten tuossakaan tapauksessa ei olisi minun velvollisuuteni ryhtyä selvittämään mitään. En edes peri häntä. Asun hänen omistamassaan (tarkemmin ottaen hänen yrityksensä omistamassa) kiinteistössä ja ainoa, mistä olemme tehneet herrasmiessopimuksen on, että jos meille tulisi ero tai jos hän kuolisi, niin saisin kohtuullisen ajan hankkia itselleni vuokra-asunnon. Puhutaan siis käytännössä parista kuukaudesta. En edes tiedä, kuka puolisoni perii ja mitä kiinteistölle tapahtuu hänen kuoltuaan, ne asiat hän on ymmärtääkseni itse järjestänyt lakimiehensä kanssa. Minä olen tullut hänen luokseen tyhjin käsin ja tyhjin käsin sieltä lähdenkin (pois lukien vuosien varrella tehdyt yhteiset isot hankinnat).

Teillä ole millään tavalla normaali tilanne. Mutta vaikka olisi noinkin, niin kyllä silti puhuisin asioista puolisoni kanssa, hänhän on minulle rakkain, tärkein ja luotetuin henkilö.

ap

Onneksi mikään ei estä sinua ja puolisoasi keskustelemasta joka päivä 3-4 tuntia osakekurssien muutoksista, indeksirahastojen tilanteesta, palkkarahojen sijoittamiseen liittyvistä tekijöistä jne. ja olemaan onnellisia, kun teillä on niin paljon puhuttavaa. Me muut haluamme parisuhteessa keskittyä muuhunkin kuin siihen, paljonko saamme ulosmitattua puolison tuloista itsellemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

Minkä hiton viranomaisten? 

Ihan kaikkien. Tärkeimpänä kela.

ap

Mitä ihmettä? Olin juuri hiljattain pidemmällä sairaslomalla eikä Kela kysellyt mitään mieheni tuloista. Sairaspäivärahani maksettiin ihan vain mun omien tulojeni perusteella eikä minun ja mieheni yhteenlaskettujen tulojen perusteella. 

Ei tietenkään tuossa tilanteessa kysytäkään toisen tuloja kun etuus maksetaan sun palkan mukaan. Mutta esim. asumistuki ja vaikka toimeentulotuki on sellaisia että kysytään toisenkin osapuolen tulot ja menot. Ei kaikki ihmiset ole rikkaita.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Mitäs sitten jos toisella käykin niin että jää työttömäksi? Selviää että onkin paljon velkaa? Ja viimeistään kun toinen kuolee alkaa olla merkitystä onko toisella rahaa säästössä vai pelkkää velkaa.

ap

Ohis...eli sinä siis et luota oman puolisosi kykyyn hallita omaa rahankäyttöään vaan epäilet aina pahinta? 

Kyllä monille on tullut ikäviä yllätyksiä. Se kuuluu elämään. Normaalit ihmiset tietävät puolisoistaan aika paljon asioita, ja palkan määrä suurinpiirtein on kyllä ihan perusjuttu. Miten sitä asettaa perheelle minkäänlaista elintasoa jos ei tiedä tienaako toinen tonnin vai kymppitonnin? Miten päätetään missä asutaan jne.?

ap

Me keskusteltiin tuollaisista asioista silloin, kun seurustelimme. Ja samalla tietysti opimme tuntemaan toistemme rahankäyttötavat. Mies tykkää shoppailla ja erityisesti hän tykkää kaiken maailman härpäkkeistä. Minusta ei ole kovin järkevää ostaa kolmea erilaista ruohonleikkuria tai oksasahaa tai mitä hänellä nyt kaikkea onkin, mutta hän tekee omilla rahoillaan mitä tahtoo. Yhtä lailla minä teen omilla rahoillani mitä tahdon. Itse shoppailen kirjoja ja matkustelen.  Asuinpaikka oli ilmeinen; hänen yritystoimintansa on siellä, missä hän asuu ja hän aikoo sitä vielä muutamia vuosia pyörittää. Eläkevuosina molemmat toivomme löytävämme kivan asuinpaikan jostain Etelä-Euroopasta. Neljän vuoden aikana opimme aika hyvin tuntemaan toistemme haaveet, toiveet ja suunnitelmat.

Ei tuollaisista asioista keskusteleminen tarkoita, että silti puhuttaisiin kuukausiansioista. Eikä niistä puhumattomuus tarkoita, että ne olisivat salaisia. Minulla oli tänään tilipäivä ja laitoin yhteiselle tilille sovitun summan, jonka on tarkoitus kattaa kulut tammikuun puoliväliin saakka (mies siis laittoi saman summan). Jos tulee joku yllätyslasku, niin sitten laitetaan molemmat sinne lisää. En itsekään ole vielä nähnyt tilinauhaani tarkastaakseni, olivatko kaikki päivärahat ja kulukorvaukset oikein. Mies ei ole koskaan pitänyt tarpeellisena kysyä paljonko rahaa tuli. Miksi kysyisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole intiiminä hetkenä tapana keskustella tuloista tai omaisuudesta, joten en ole koskaan kokenut parisuhteessa moista tietoa tarpeelliseksi.

MInä en kysele puolisolta asioista, jotka eivät minua kiinnosta tai joita en tarvitse. En kysy moottorisahan teräketjun huoltoväliä enkä kysy puolison tuloja. Minulla ei ole mitään käyttöä kummallekaan tiedolle. Ei mieskään kysy, montako kerrosta neuletta olen tehnyt tai onko minulla pääomatuloja.

Olemme olleet yhdessä kohta 25 vuotta enkä koko aikana ole kokenut tarvetta saada selville miehen raha-asioita. Rahaa on, se tieto riittää minulle. Kun ostan auton, menen liikkeeseen ja teen kaupat kysymättä miehen lupaa. Kaupasta voin kantaa kassillisen ruokaa koko perheelle vaatimatta miestä maksamaan puolta ostoksista ja hän saattaa tehdä ihan saman, ei meillä olla laskemassa kummankin osuuksia. Jos mies haluaa matkalle Prahaan, hän hoitaa kulupuolen ja jos minä haluan viikonlopuksi hotelliin, niin maksan koko paketin.

En keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi tietää mieheni  tulot. Elän varsin hyvin omilla tuloillani.

Niin, te olette niitä harvoja onnekkaita joilla ei ole koskaan pulaa rahasta, olette niin rikkaita että rahaa on millä mällätä mielin määrin. Suurimmalla osalla ihmisiä ei näin ole. Tuloja pitää selvittää lasten päivähoitopaikan hakemukseen, asumistukihakemukseen, asuntolainaa haettaessa jne. Mitäs jos toinen joutuu koomaan tai kuolee ja sillä puolisolla ei olekaan oikeasti sitä rahaa vaan pelkäää velkaa? Aika ikävä yllätys alkaa sitten selvittämään että paljonko oli tienannut ja miksi velkoja on ja kuinka paljon.

ap

Emme ole rikkaita, olemme kaksi aikuista, jotka tiedämme, että kun elää omien tulojensa mukaan, ei talous kaadu, vaikka puolisolle tapahtuisi jotain. Tuloja ei tarvitse selvittää päivähoitopaikan hakemuksessa, siellä sanotaan, että jos et ilmoita, maksat täyden maksun. Asumistukea harva 2 työssäkäyvän perhe saa. Asuntolainaa hakiessani pankkia kiinnostivat vain minunn tuloni, minähän sitä lainaa hain. Jos toinen joutuu koomaan tai kuolee ja hänellä on vain velkaa, niin eihän se sitä eloonjäänyttä koske, sillä on yhä omat tulonsa. Velat ei periydy. Eikä kuoleman jälkeen tarvitse ryhtyä selvittämään toisen tienestejä, silloin katsotaan vain kuolinhetken tilanne.

Vaikuttaa siltä, että köyhät ei tiedä sellaisista jännistä jutuista kuin henkivakuutus ja perintöoikeus.

Jos ei tiedä edes toisen palkkaa, ei todellakaan tiedä onko hänellä henkivakuutus vai ei.

Edelleen tuollaiset rikkaat ihmiset joilla ei ole koskaan pikkurahan puutosta voivat elää puhumatta rahasta, vaikka outoa se on silti jos ei tule koskaan puheeksi mitään kautta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi se aika outoa. Tuota päätelmääsi, että sitten salaillaan muutakin, en allekirjoita.

Se jolla ei ole mitään salattavaa, ei salaa mitään.

Juolahtaako sun paranoidiin mieleesi sellainen vaihtoehto, että henkilölle, joka ei palkkakuittejaan esittele mussukalleen, ei ole vaan tullut mieleen että tuloista keskustelu olisi jotenkin merkittävää ja asiaankuuluvaa jonkun mielestä? Hän ei siis ehkä tarkoituksella niitä salaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Mitäs sitten jos toisella käykin niin että jää työttömäksi? Selviää että onkin paljon velkaa? Ja viimeistään kun toinen kuolee alkaa olla merkitystä onko toisella rahaa säästössä vai pelkkää velkaa.

ap

Ohis...eli sinä siis et luota oman puolisosi kykyyn hallita omaa rahankäyttöään vaan epäilet aina pahinta? 

Kyllä monille on tullut ikäviä yllätyksiä. Se kuuluu elämään. Normaalit ihmiset tietävät puolisoistaan aika paljon asioita, ja palkan määrä suurinpiirtein on kyllä ihan perusjuttu. Miten sitä asettaa perheelle minkäänlaista elintasoa jos ei tiedä tienaako toinen tonnin vai kymppitonnin? Miten päätetään missä asutaan jne.?

ap

Asioista voi keskustella, vaikka ei vetäisi raha-asioita esille koko ajan. Siellä halutaan asua, missä molemmilla on varaa asua eli jos koet voivasi asua Eirassa, niin sanot, että tuolta ostamme kämpän. Jos puoliso sanoo, että ei ole varaa, muutetaan sen sijaan Keravalle, niin siinähän sitä sitten on keskusteltu eikä ole mainittu tuloja vielä lainkaan.

Kyllä siinä pitää keskustella vähän tarkemmin, Keravallakin on monen hintaisia asuntoja.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

Minkä hiton viranomaisten? 

Ihan kaikkien. Tärkeimpänä kela.

ap

Muuten olen ap kanssasi samaa mieltä, mutta pakko muistuttaa että ainakaan lapsettomista pareista valtaosalla ei ole mitään tekemistä kelan kanssa. Itse olen kelan kanssa tainnut asioida viimeksi 🤔.. Olisiko vuonna 2004 kun viimeisen kerran nostin opintotukea. Eivät työssäkäyvät lapsettomat tarvitse sellaisia viranomaispalveluja joissa tuloja kyseltäisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

MIkä viranomainen laskee meidän tuloja yhteen? Ei ole yhteisverotusta ja sairauspäivärahakin lasketaan vain omien tulojen perusteella.

Jos tulee isompia hankintoja, niin sitten sitä miettii, että onko minulla tähän varaa. Jos ei ole, en osta. Jos tulee työttömyyttä, niin elelen vähän niukemmin. Jos tulee sairautta, niin sama juttu. Jos toinen kuolee, jää minulle edelleen omat tuloni ja menoni, jotka on mitoitettu vain omien tulojeni mukaan.

Ihmisillä ei ole tapana puhua asioista, jotka eivät merkitse heille mitään. Meillä raha on asia, josta ei ole tarvetta keskustella. En tosin tiedä miehen lempiväriäkään ja lempiruokakin on vuosien myötä vaihtunut.

Teillä älyttömän rikkailla ei varmaan kukaan kyselekään, jos ei satu mitään yllättävää. Helppoa elämää jos ei ole edes yhteistä asuntolainaa. Mitäpä sitä sitten puhumaan että onko tilillä miljoona vai kaksi :D

ap

Ei ihminen ole älyttömän rikas, jos hän osaa laskea omien tulojensa perusteella, mihin on varaa ja mihin ei. Vain köyhät kuvittelevat, että tuhlaamalla tulee varakkaaksi. Tilillä ei kannata pitää miljoonia,. tällä hetkellä viisainta on sijoittaa vaikka metsään. Mutta sitähän sinä et voi ymmärtää, että joku käyttää rahojaan järkevästi sen sijaan, että nostattaisi niillä puolison elämänlaatua.

Luulisi että siinä vaiheessa kun on rahaa sijoittamiseenkin siitä tulisi puolison kanssa puhetta, muutenhan te voitte vaikka kilpailla samoista apajista :D On se tiedettävä yhteisessä taloudessa asuessa että mihin toisella on varaa, ei se riitä että tietää että itsellä on varaa. Sitten kun ei tiedetä niin tulee näitä ylilyöntejä että toinen ei pääsekään matkalle kun toinen ei yhtään ajattele toisen mahdollisuuksia maksaa kalliita matkoja vaan olettaa että kyllä sillä on rahaa kun mullakin on.

Miksi joku nostaisi puolison elämänlaatua? Se elämähän on yhteinen puolison kanssa, sehän se idea puolisona olemissa on, eli jos nostat omaa elintasoasi, nostat myös puolisosi. 

ap

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi pitäisi keskustella raha- asioista yksityiskohtaisesti.

Kyllä palkka- asioista voi keskustella muutenkin kun sanomalla sunmia: ” neuvottelun itselleni uudessa työpaikassa paremman palkan.” Tai ” saan nykyään samaa palkkaa, mutta on muita työsuhde- etuja.

Kun ryhdytään elämään samassa taloudessa on aika oleellista tietää minkä verran toisella on tuloja ja menoja, Ei sentilleen tarvi tietää mutta suunnilleen että onko toisen tulot tonnin vai kymppitonnin. Jos minä kertoisin että neuvottelin itselleni paremman palkan, niin sanoisin kyllä että sainko satasen vai tonnin lisää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Mitäs sitten jos toisella käykin niin että jää työttömäksi? Selviää että onkin paljon velkaa? Ja viimeistään kun toinen kuolee alkaa olla merkitystä onko toisella rahaa säästössä vai pelkkää velkaa.

ap

Ohis...eli sinä siis et luota oman puolisosi kykyyn hallita omaa rahankäyttöään vaan epäilet aina pahinta? 

Kyllä monille on tullut ikäviä yllätyksiä. Se kuuluu elämään. Normaalit ihmiset tietävät puolisoistaan aika paljon asioita, ja palkan määrä suurinpiirtein on kyllä ihan perusjuttu. Miten sitä asettaa perheelle minkäänlaista elintasoa jos ei tiedä tienaako toinen tonnin vai kymppitonnin? Miten päätetään missä asutaan jne.?

ap

Ymmärrän hyvin, että puolison tilitiedot ja palkkakuitit on tärkeitä, jos ei luota puolisonsa rahankäyttötapoihin. Meillä kumpikin luottaa. Ja luottaa myös siihen, että mahdollisista ongelmista puhutaan ajoissa eikä vasta sitten, kun toisen talous kaatuu.

Puhuimme elintasoon ja lapsilukuun liittyvistä toiveista jo seurustelun alkuaikoina. Kummankaan haaveissa ei ollut omakotitalo, mutta ei myöskään ökyasunto kerrotalosta Kaivopuistossa. Kaksi lasta oli kummankin toive. Olemme molemmat keskiluokkaisita perheistä ja keskiluokkainen elämä oli molempien tavoite. Molemmat opiskelimme aloille, joihin työllistymällä keskiluokkainen elämä oli mahdollista. Kun valitsimme yhteistä asuntoa, pääpointtina oli, mistä päin ja kuinka paljon kumpikin oli ajatellut ottavansa asuntolainaa. Emme siis missään vaiheessa ajatelleet, että otetaan niin paljon asuntolainaa kuin pankki ikinä meille myöntää ja ostetaan niin kallis asunto kuin mihin ikinä yhteenlasketut rahat riittävät. Pankki olisi myöntänyt nimittäin enemmän kuin mitä lopulta otin. Kun lainatarjoukset oli pankista saatu, aloimme katsella sopivaa asuntoa. 

Elämme keskiluokkaista elämää ja olemme tyytyväisiä. Varaa mulla olisi ylellisempäänkin elämään, mutta en ole kokenut tarvetta nostaa elintasoa. Olemme saavuttaneet sen, mistä nuorina haaveilimmekin. Kun mies ostaa itselleen uuden auton, pystyn oikein hyvin luottamaan, että hänellä on varaa uuteen autoonsa. Tietenkin, jos tulisi tilanne, että toinen jäisi työttömäksi tai tulisi jokin sairaus, jonka vuoksi menisi työkyky, pitäisi puhua rahastakin. Puhua siitä, kuinka pitkään työtön/sairastunut arvio nykytilanteesta selviävän ja missä vaiheessa viimeistään on alettava miettiä elintasoa uudelleen ja millaisia järjestelyitä asia edellyttäisi. 

Me ei miehen kanssa oltu juurikaan puhuttu raha-asioista. Molemmat ovat hyväpalkkaisessa työssä ja laitetaan yhteiselle taloustilille tietty summa kuukausittain, joka kattaa kaikki yhteiset menot. 

Sitä taas en tiennyt kuinka paljon miehelläni on muita varoja.  Kerran hän sanoi, että laitoin taas  vähän sijoituksiin. Silloin kysyin eka kerran, että no kuinka paljon laitoit. No 50.000 euroa. Siinä vastasi selvisi hänen todelliset rahavarat, kuinka paljon on yhteensä sijoittanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Mitäs sitten jos toisella käykin niin että jää työttömäksi? Selviää että onkin paljon velkaa? Ja viimeistään kun toinen kuolee alkaa olla merkitystä onko toisella rahaa säästössä vai pelkkää velkaa.

ap

Miten niin viimeistään toisen kuollessa on merkitystä sillä, onko säästöjä vai velkaa. Ei ne velat periydy, ei niistä tarvitse siinä vaiheessa kantaa mitään huolta. Puoliso ei muutenkaan peri ilman testamenttia, jos on rintaperillisiä, joten mistä keksit, että velat on puolisolle joku ongelma. Tietty ne on siinä vaiheessa, jos leskikin on laittanut riemuiten jokaisen euronsa menemään, mutta kun elää omien tulojensa mukaisesti, ei tule mitään ongelmia, vaikka puoliso kuolisi varattomana.

Jos rintaperilliset on alaikäisiä, teidän yhteisiä lapsia niin varmasti vaikuttaa onko siellä lapsille pesämuna vai tyhjä pesä. Ja kyllähän se yhteinen talo jää leskelle jos lapsia ei ole, ja jos vainajalla on velkaa niin siinä voi mennä se talon puolikas sen siliän tien.

ap