Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Omituista jos puolisot eivät tiedä toistensa tuloja ja menoja, suurinpiirtein edes.
Täällä kun puhutaan pariskuntien ongelmista talouteen liittyvissä asioissa, usein tulee joku sanomaan että ollaan oltu niin ja niin monta vuotta naimisissa enkä tiedä paljonko puoliso tienaa... Miten voi olla mahdollista? Minä ainakin puhun palkastani ihan kenen kanssa vaan, täysin vieraidenkin ihmisten kanssa, mitä salailemista siinä on? Tessistä näkee eri alojen palkat ja jos saa enemmän kuin tessissä sanotaan niin sehän on positiivinen asia.
Miten voidaan asua parisuhteessa ja mennä jopa naimisiin jonka idea on ihan juridisestikin yhdistää kaksi taloutta yhdeksi, ja ei tiedetä paljonko toisen palkka on tai vaikka autolainan lyhennys, mistä asioista nämä ihmiset edes elämässään puhuu ja mitä jakavat kun salailevat normaaleja käytännön asioita?
Miten voidaan olla intiimisti, jos salaillaan asioita, niitä asioitahan luultavasti sitten riittää muitakin, vaikka toisia kumppaneita, lapsia muualla, sairauksia...?
Kommentit (298)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi pitäisi keskustella raha- asioista yksityiskohtaisesti.
Kyllä palkka- asioista voi keskustella muutenkin kun sanomalla sunmia: ” neuvottelun itselleni uudessa työpaikassa paremman palkan.” Tai ” saan nykyään samaa palkkaa, mutta on muita työsuhde- etuja.Kun ryhdytään elämään samassa taloudessa on aika oleellista tietää minkä verran toisella on tuloja ja menoja, Ei sentilleen tarvi tietää mutta suunnilleen että onko toisen tulot tonnin vai kymppitonnin. Jos minä kertoisin että neuvottelin itselleni paremman palkan, niin sanoisin kyllä että sainko satasen vai tonnin lisää.
ap
Edelleen: tilanteet ovat erilaisia. Meillä molemmille riittää se tieto, että toinenkin pystyy laittamaan yhteiselle käyttö/taloustilille ne sovitut sataset kuukausittain (ja vähän enemmän silloin, kun maksetaan isoja laskuja tai lähdetään yhdessä reissuun). Muut rahat ovat omia rahoja. Ja ihan loppuelämäksemme olemme toisiimme sitoutuneet. Hoivakotimaksuja mietitään sitten, jos ja kun joskus tulevat ajankohtaisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.
Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.
Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.
ap
Minkä hiton viranomaisten?
Ihan kaikkien. Tärkeimpänä kela.
ap
Mitä ihmettä? Olin juuri hiljattain pidemmällä sairaslomalla eikä Kela kysellyt mitään mieheni tuloista. Sairaspäivärahani maksettiin ihan vain mun omien tulojeni perusteella eikä minun ja mieheni yhteenlaskettujen tulojen perusteella.
Ei tietenkään tuossa tilanteessa kysytäkään toisen tuloja kun etuus maksetaan sun palkan mukaan. Mutta esim. asumistuki ja vaikka toimeentulotuki on sellaisia että kysytään toisenkin osapuolen tulot ja menot. Ei kaikki ihmiset ole rikkaita.
ap
Miksi kuvittelet, että keskituloiset olisivat rikkaita? Sinusta on omituista, jos joku ei tiedä puolisonsa palkkaa, ja perustelet sitä viranomaisilla. Onko sinusta siis myös omituista, että tavallinen keskituloinen perhe ei saa asumistukea eikä toimeentulotukea? Että on olemassa paljon pariskuntia, joiden tuloja viranomaiset eivät laske yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D
Mitäs sitten jos toisella käykin niin että jää työttömäksi? Selviää että onkin paljon velkaa? Ja viimeistään kun toinen kuolee alkaa olla merkitystä onko toisella rahaa säästössä vai pelkkää velkaa.
ap
Ohis...eli sinä siis et luota oman puolisosi kykyyn hallita omaa rahankäyttöään vaan epäilet aina pahinta?
Kyllä monille on tullut ikäviä yllätyksiä. Se kuuluu elämään. Normaalit ihmiset tietävät puolisoistaan aika paljon asioita, ja palkan määrä suurinpiirtein on kyllä ihan perusjuttu. Miten sitä asettaa perheelle minkäänlaista elintasoa jos ei tiedä tienaako toinen tonnin vai kymppitonnin? Miten päätetään missä asutaan jne.?
ap
Me keskusteltiin tuollaisista asioista silloin, kun seurustelimme. Ja samalla tietysti opimme tuntemaan toistemme rahankäyttötavat. Mies tykkää shoppailla ja erityisesti hän tykkää kaiken maailman härpäkkeistä. Minusta ei ole kovin järkevää ostaa kolmea erilaista ruohonleikkuria tai oksasahaa tai mitä hänellä nyt kaikkea onkin, mutta hän tekee omilla rahoillaan mitä tahtoo. Yhtä lailla minä teen omilla rahoillani mitä tahdon. Itse shoppailen kirjoja ja matkustelen. Asuinpaikka oli ilmeinen; hänen yritystoimintansa on siellä, missä hän asuu ja hän aikoo sitä vielä muutamia vuosia pyörittää. Eläkevuosina molemmat toivomme löytävämme kivan asuinpaikan jostain Etelä-Euroopasta. Neljän vuoden aikana opimme aika hyvin tuntemaan toistemme haaveet, toiveet ja suunnitelmat.
Ei tuollaisista asioista keskusteleminen tarkoita, että silti puhuttaisiin kuukausiansioista. Eikä niistä puhumattomuus tarkoita, että ne olisivat salaisia. Minulla oli tänään tilipäivä ja laitoin yhteiselle tilille sovitun summan, jonka on tarkoitus kattaa kulut tammikuun puoliväliin saakka (mies siis laittoi saman summan). Jos tulee joku yllätyslasku, niin sitten laitetaan molemmat sinne lisää. En itsekään ole vielä nähnyt tilinauhaani tarkastaakseni, olivatko kaikki päivärahat ja kulukorvaukset oikein. Mies ei ole koskaan pitänyt tarpeellisena kysyä paljonko rahaa tuli. Miksi kysyisi?
Ettekö puhuneet koskaan että paljonko tienaatte kun päätitte minkälaisen summan laitatte sinne yhteiselle tilille? Menojen mukaan varmasti, mutta mitä jos summa olisi toiselle niin suuri ettei rahat riitä, tai että ei jää yhtään omaan käyttöön? Kai tekin tiedätte suunnilleen kuinka paljon toinen tienaa? Eihän muuten voi mistään eläkepäivien asumispaikasta haaveilla jos sitä ei voida yhdessä hankkia.
Ja se ettei tiedä omiakaan tulojaan ja että onko palkka maksettu oikein on sitten vaan jo tyhmyyttä.
ap
Ap kysyi, miten on mahdollista, että yhteisessä taloudessa ei tiedä puolison tuloista ja menoista mitään.
Ketju täyttyi enemmän ja vähemmän triggeröityneistä vastauksista tyypeiltä, joilla ei ole yhteistä taloutta puolisonsa kanssa, vaan asutaan yhdessä ja molemmilla oma talous.
:'D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi se aika outoa. Tuota päätelmääsi, että sitten salaillaan muutakin, en allekirjoita.
Se jolla ei ole mitään salattavaa, ei salaa mitään.
Juolahtaako sun paranoidiin mieleesi sellainen vaihtoehto, että henkilölle, joka ei palkkakuittejaan esittele mussukalleen, ei ole vaan tullut mieleen että tuloista keskustelu olisi jotenkin merkittävää ja asiaankuuluvaa jonkun mielestä? Hän ei siis ehkä tarkoituksella niitä salaa.
No ei tarvi palkkakuitteja esitellä mutta kyllä se palkan summa tulee yleensä jossain kohtaa esille keskustelussa, esim. että mun palkka on noin kolme tonnia, jaa, mulla ei ole kuin kaksi tonnia, jaa, no onko meillä varaa ostaa asunto.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.
Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.
Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.
ap
Minkä hiton viranomaisten?
Ihan kaikkien. Tärkeimpänä kela.
ap
Muuten olen ap kanssasi samaa mieltä, mutta pakko muistuttaa että ainakaan lapsettomista pareista valtaosalla ei ole mitään tekemistä kelan kanssa. Itse olen kelan kanssa tainnut asioida viimeksi 🤔.. Olisiko vuonna 2004 kun viimeisen kerran nostin opintotukea. Eivät työssäkäyvät lapsettomat tarvitse sellaisia viranomaispalveluja joissa tuloja kyseltäisiin.
Joo, tiedän sen, mutta suurin osa ihmisistä on jossain kohtaa elämässään kelan kanssa asioinut, se kun on se yleisin. Ja siksi se on mulla tässä nyt esimerkkinä siitä että laki ja sitä myöden viranomaiset yleensä olettaa parisuhteessa samassa taloudessa elävät ihmiset elävän samaa talouttakin eikä vaan asuvan samassa kämpässä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän perukirjoitukset tulevaisuudessa sujuvat kun aviopuolisoilla ei ole hajuakaan talouden varallisuudesta? Vai onko teillä kaikilla tiukat avioehdot allekirjoitettuina?
Ja omien vanhempien varallisuus tulee kyllä perukirjoitus vaiheessa hyvin selville. Vaikka leski ei peri, hän saa silti tasinkoa (ellei ole varakkaampi puoliso)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D
Mitäs sitten jos toisella käykin niin että jää työttömäksi? Selviää että onkin paljon velkaa? Ja viimeistään kun toinen kuolee alkaa olla merkitystä onko toisella rahaa säästössä vai pelkkää velkaa.
ap
Ohis...eli sinä siis et luota oman puolisosi kykyyn hallita omaa rahankäyttöään vaan epäilet aina pahinta?
Kyllä monille on tullut ikäviä yllätyksiä. Se kuuluu elämään. Normaalit ihmiset tietävät puolisoistaan aika paljon asioita, ja palkan määrä suurinpiirtein on kyllä ihan perusjuttu. Miten sitä asettaa perheelle minkäänlaista elintasoa jos ei tiedä tienaako toinen tonnin vai kymppitonnin? Miten päätetään missä asutaan jne.?
ap
Ymmärrän hyvin, että puolison tilitiedot ja palkkakuitit on tärkeitä, jos ei luota puolisonsa rahankäyttötapoihin. Meillä kumpikin luottaa. Ja luottaa myös siihen, että mahdollisista ongelmista puhutaan ajoissa eikä vasta sitten, kun toisen talous kaatuu.
Puhuimme elintasoon ja lapsilukuun liittyvistä toiveista jo seurustelun alkuaikoina. Kummankaan haaveissa ei ollut omakotitalo, mutta ei myöskään ökyasunto kerrotalosta Kaivopuistossa. Kaksi lasta oli kummankin toive. Olemme molemmat keskiluokkaisita perheistä ja keskiluokkainen elämä oli molempien tavoite. Molemmat opiskelimme aloille, joihin työllistymällä keskiluokkainen elämä oli mahdollista. Kun valitsimme yhteistä asuntoa, pääpointtina oli, mistä päin ja kuinka paljon kumpikin oli ajatellut ottavansa asuntolainaa. Emme siis missään vaiheessa ajatelleet, että otetaan niin paljon asuntolainaa kuin pankki ikinä meille myöntää ja ostetaan niin kallis asunto kuin mihin ikinä yhteenlasketut rahat riittävät. Pankki olisi myöntänyt nimittäin enemmän kuin mitä lopulta otin. Kun lainatarjoukset oli pankista saatu, aloimme katsella sopivaa asuntoa.
Elämme keskiluokkaista elämää ja olemme tyytyväisiä. Varaa mulla olisi ylellisempäänkin elämään, mutta en ole kokenut tarvetta nostaa elintasoa. Olemme saavuttaneet sen, mistä nuorina haaveilimmekin. Kun mies ostaa itselleen uuden auton, pystyn oikein hyvin luottamaan, että hänellä on varaa uuteen autoonsa. Tietenkin, jos tulisi tilanne, että toinen jäisi työttömäksi tai tulisi jokin sairaus, jonka vuoksi menisi työkyky, pitäisi puhua rahastakin. Puhua siitä, kuinka pitkään työtön/sairastunut arvio nykytilanteesta selviävän ja missä vaiheessa viimeistään on alettava miettiä elintasoa uudelleen ja millaisia järjestelyitä asia edellyttäisi.
Kuulostaa kyllä aikamoiselta ylemmän keskiluokan elämän kuplalta tuo, ja toisaalta jotenkin etäiseltä ettei toisen palkka ole missään vaiheessa pitkää suhdetta tullut puheeksi. Eikä edes se että ei puhuta siitä että miten varaudutaan siihen että jotain ikävää sattuu. Suurin osa ihmisistä joutuu ottamaan ihan niin paljon sitä velkaa kuin pankki antaa ja sitten katsomaan mihin asuntoon se riittää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi se aika outoa. Tuota päätelmääsi, että sitten salaillaan muutakin, en allekirjoita.
Se jolla ei ole mitään salattavaa, ei salaa mitään.
Juolahtaako sun paranoidiin mieleesi sellainen vaihtoehto, että henkilölle, joka ei palkkakuittejaan esittele mussukalleen, ei ole vaan tullut mieleen että tuloista keskustelu olisi jotenkin merkittävää ja asiaankuuluvaa jonkun mielestä? Hän ei siis ehkä tarkoituksella niitä salaa.
No ei tarvi palkkakuitteja esitellä mutta kyllä se palkan summa tulee yleensä jossain kohtaa esille keskustelussa, esim. että mun palkka on noin kolme tonnia, jaa, mulla ei ole kuin kaksi tonnia, jaa, no onko meillä varaa ostaa asunto.
ap
Tiesin mieheni asemasta jo, että hänellä on erittäin hyvät palkkatulot. Ja samalla tavalla hän tiesi myös minun työstäni, että palkkani on paljon keskivertoa suurempi. Tällaisessa tapauksessa ei tarvitse sen tarkemmin kysellä niitä palkkatietoja. Rahaa riittää yhteiseen elämään ihan riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.
Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.
Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.
ap
Minkä hiton viranomaisten?
Ihan kaikkien. Tärkeimpänä kela.
ap
Mitä ihmettä? Olin juuri hiljattain pidemmällä sairaslomalla eikä Kela kysellyt mitään mieheni tuloista. Sairaspäivärahani maksettiin ihan vain mun omien tulojeni perusteella eikä minun ja mieheni yhteenlaskettujen tulojen perusteella.
Ei tietenkään tuossa tilanteessa kysytäkään toisen tuloja kun etuus maksetaan sun palkan mukaan. Mutta esim. asumistuki ja vaikka toimeentulotuki on sellaisia että kysytään toisenkin osapuolen tulot ja menot. Ei kaikki ihmiset ole rikkaita.
ap
Miksi kuvittelet, että keskituloiset olisivat rikkaita? Sinusta on omituista, jos joku ei tiedä puolisonsa palkkaa, ja perustelet sitä viranomaisilla. Onko sinusta siis myös omituista, että tavallinen keskituloinen perhe ei saa asumistukea eikä toimeentulotukea? Että on olemassa paljon pariskuntia, joiden tuloja viranomaiset eivät laske yhteen?
Mun mielestä on outoa se että oli tulot mitä hyvänsä, jos se ei koskaan tule missään vaiheessa elämää puheeksi, tai jos sitä omaa palkkaa suorastaan salataan rakkaimmalta ihmiseltä johon on sitouduttu kuolemaan saakka. Se että viranomaisille pitää ilmoittaa tulojaan on vain yksi esimerkki missä se usein ihmisillä tulee esille joka tapauksessa. En minäkään saa toimeentulotukea vaikka olen köyhä työtön koska mieheni on töissä ja tienaa 3500-4000€/kk joten eipä tarvi mun lappuja turhaan kelalle täytellä että saisin itselleni lisää rahaa vaikka mun rahat ei mihinkään riitäkään. Ja jos nyt saisin työpaikan, niin totta helkkarissa miehelle kertoisin paljonko saan palkkaa jotta hän tietäisi paljonko se vaikuttaa meidän perheen tuloihin, meillä on sentään lapsetkin elätettävänä.
ap
No mä tiedän mun miehen ammatin ja mitä siinä tienaa. Itse olen opettaja ja munkin tulot kyllä arvaa kysymättäkin. Että tuntuu mustakin oudolta jos ei yhtään tiedä mikä putkimies-pirkko tai juristi-jaakko tienaa kuussa.
Ja me keskustelemme palkasta mieheni kanssa. Samoin menoista ja kuukauden käyttövarasta, säästöön menevistä summista. Ihan normaalia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan kanssa aina puhuttu rahasta, kuten nyt kaikista muistakin arkisista asioista. Toisin kuin ilmeisesti monella vastaajalla, meillä on yhteinen talous, esim. yhteinen asuntolaina, yhteinen säästötili matkoja jne. varten ja jaetut elinkustannukset. Verottajalle olemme ilmoittaneet, että mahdolliset palautukset ja mätkyt saa tasata. Todellakin haluan käyttää rahaa siihen, että nostan puolisoni elämänlaatua. Jos en haluaisi, niin miksi eläisin yhteistaloudessa?
En ymmärrä, miten meidän olisi ollut tarkoitus sopia reilusti tulojen mukaan, paljonko kumpikin maksaa yhteisistä elinkustannuksista ilman, että siinä samalla suunnilleen käy ilmi, paljonko toinen tienaa? Samoin pankissa kyllä molempien tulot kysyttiin ja vaadittiin tekemään arvio siitä, mihin rahaa kuluu mitenkin paljon / kk (mukaan lukien säästöt ja sijoitukset), ennen kuin laina myönnettiin. Aika omituista olisi ollut, jos oltaisiin nuokin jutut tehty jotenkin salaa toisiltamme. En myöskään olisi halunnut haarukoida sopivaa asuntoa jollain epämääräisillä "ei ole varaa Ullanlinnaan, muutetaan Keravalle" -mittareilla. Paljon luottavaisempi olo oli, kun pystyi avoimesti sanomaan, että tämän verran voin ja haluan käyttää rahaa asumiseen/kk ja tämän verran haluan jättää puskuria korkojen nousun varalta ja niin edelleen.
Keskustelemme myös ennen esim. työpaikan vaihtoa talousasioista. Viimeksi keskusteltiin siitä, mihin maahan muutetaan seuraavaksi töiden perässä, ja kyllä siinä ihan kummankin odotettavissa olevia tuloja katsottiin konkreettisina lukuina.
No, nykyisessä asuinmaassamme on myös perheverotus, eikä kumpikaan saa edes pankkikorttia selvittämättä toisenkin tuloja, aviossa kun ollaan. Ei näissä missään ole kyse siitä, että emme luottaisi toiseen, päinvastoin. En kuvittele, että puolisoni "ulosmittaa" minulta jotain, jos hän saa tietää tuloni.
Mutta kukin tietysti tyylillään, ja monesti erilliset taloudet on varmaan paras ratkaisu. Esim. äitini kohdalla olen iloinen, että hänellä ei ole yhteistä taloutta sinänsä kivan miesystävänsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyi, miten on mahdollista, että yhteisessä taloudessa ei tiedä puolison tuloista ja menoista mitään.
Ketju täyttyi enemmän ja vähemmän triggeröityneistä vastauksista tyypeiltä, joilla ei ole yhteistä taloutta puolisonsa kanssa, vaan asutaan yhdessä ja molemmilla oma talous.
:'D
Meillä on yhteinen talous, mutta ei sellaiseksi mitoitettu elintaso, että se veisi molemmilta joka ainoan euron. Olemme jo kauan sitten toisillemme kertoneet, että keskiluokkainen elintaso on kummankin toiveena. Sen olemme yhdessä saavuttaneetkin, koska kumpikin on hankkinut ammatin, jossa palkka riittää ihan hyvin keskiluokkaiseen elämään. Perheen yhteiset jutut kuten ruoka, asumiskulut, lasten harrastukset ja muut tarpeet maksetaan yhteiseltä tililtä, jonne kumpikin laittaa saman verran rahaa. Teen joka vuosi laskelman yhteisistä kuluista ja mietimme perheen yhteiset lomareissut yms yhdessä. Tuon laskelman perusteella kumpikin siirtää kuukausittain yhteiselle tilille tarvittavan summan. Mitä kumpikin tekee lopuilla rahoillaan tai paljonko niitä on, ei kiinnosta toista. Minä olen meistä suurituloisempi, alunperin varakkaampikin (perin jo alaikäisenä lapsettoman kummisetäni) ja säästäväisempi, joten en ole missään vaiheessa kokenut ongelmaksi, että syön hanhenmaksan ja tryffelipalleroiden sijasta samaa tavallista arkiruokaa kuin muutkin perheessäni. Sitäpaitsi koituuhan myös mieheni hyväksi, että minä säästäväisenä ja sijoittamisesta pitävänä pystyn tarjoamaan yhteisille lapsillemme vähintään opiskeluajaksi asunnot, joissa he saavat asua ihan ilmaiseksi.
t. Nro 78
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyi, miten on mahdollista, että yhteisessä taloudessa ei tiedä puolison tuloista ja menoista mitään.
Ketju täyttyi enemmän ja vähemmän triggeröityneistä vastauksista tyypeiltä, joilla ei ole yhteistä taloutta puolisonsa kanssa, vaan asutaan yhdessä ja molemmilla oma talous.
:'D
Meillä on yhteinen talous, mutta ei sellaiseksi mitoitettu elintaso, että se veisi molemmilta joka ainoan euron. Olemme jo kauan sitten toisillemme kertoneet, että keskiluokkainen elintaso on kummankin toiveena. Sen olemme yhdessä saavuttaneetkin, koska kumpikin on hankkinut ammatin, jossa palkka riittää ihan hyvin keskiluokkaiseen elämään. Perheen yhteiset jutut kuten ruoka, asumiskulut, lasten harrastukset ja muut tarpeet maksetaan yhteiseltä tililtä, jonne kumpikin laittaa saman verran rahaa. Teen joka vuosi laskelman yhteisistä kuluista ja mietimme perheen yhteiset lomareissut yms yhdessä. Tuon laskelman perusteella kumpikin siirtää kuukausittain yhteiselle tilille tarvittavan summan. Mitä kumpikin tekee lopuilla rahoillaan tai paljonko niitä on, ei kiinnosta toista. Minä olen meistä suurituloisempi, alunperin varakkaampikin (perin jo alaikäisenä lapsettoman kummisetäni) ja säästäväisempi, joten en ole missään vaiheessa kokenut ongelmaksi, että syön hanhenmaksan ja tryffelipalleroiden sijasta samaa tavallista arkiruokaa kuin muutkin perheessäni. Sitäpaitsi koituuhan myös mieheni hyväksi, että minä säästäväisenä ja sijoittamisesta pitävänä pystyn tarjoamaan yhteisille lapsillemme vähintään opiskeluajaksi asunnot, joissa he saavat asua ihan ilmaiseksi.
t. Nro 78
Niin, eli toisin sanoen tiedät suunnilleen paljonko miehesi tienaa jne., kun voit nuo laskelmat tehdä ja tiedät vielä senkin, että olet itse sekä suurituloisempi että alunperin varakkaampi. Koko aloitus ei siis koskenut sinua juuri mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D
Mitäs sitten jos toisella käykin niin että jää työttömäksi? Selviää että onkin paljon velkaa? Ja viimeistään kun toinen kuolee alkaa olla merkitystä onko toisella rahaa säästössä vai pelkkää velkaa.
ap
Ohis...eli sinä siis et luota oman puolisosi kykyyn hallita omaa rahankäyttöään vaan epäilet aina pahinta?
Kyllä monille on tullut ikäviä yllätyksiä. Se kuuluu elämään. Normaalit ihmiset tietävät puolisoistaan aika paljon asioita, ja palkan määrä suurinpiirtein on kyllä ihan perusjuttu. Miten sitä asettaa perheelle minkäänlaista elintasoa jos ei tiedä tienaako toinen tonnin vai kymppitonnin? Miten päätetään missä asutaan jne.?
ap
Me keskusteltiin tuollaisista asioista silloin, kun seurustelimme. Ja samalla tietysti opimme tuntemaan toistemme rahankäyttötavat. Mies tykkää shoppailla ja erityisesti hän tykkää kaiken maailman härpäkkeistä. Minusta ei ole kovin järkevää ostaa kolmea erilaista ruohonleikkuria tai oksasahaa tai mitä hänellä nyt kaikkea onkin, mutta hän tekee omilla rahoillaan mitä tahtoo. Yhtä lailla minä teen omilla rahoillani mitä tahdon. Itse shoppailen kirjoja ja matkustelen. Asuinpaikka oli ilmeinen; hänen yritystoimintansa on siellä, missä hän asuu ja hän aikoo sitä vielä muutamia vuosia pyörittää. Eläkevuosina molemmat toivomme löytävämme kivan asuinpaikan jostain Etelä-Euroopasta. Neljän vuoden aikana opimme aika hyvin tuntemaan toistemme haaveet, toiveet ja suunnitelmat.
Ei tuollaisista asioista keskusteleminen tarkoita, että silti puhuttaisiin kuukausiansioista. Eikä niistä puhumattomuus tarkoita, että ne olisivat salaisia. Minulla oli tänään tilipäivä ja laitoin yhteiselle tilille sovitun summan, jonka on tarkoitus kattaa kulut tammikuun puoliväliin saakka (mies siis laittoi saman summan). Jos tulee joku yllätyslasku, niin sitten laitetaan molemmat sinne lisää. En itsekään ole vielä nähnyt tilinauhaani tarkastaakseni, olivatko kaikki päivärahat ja kulukorvaukset oikein. Mies ei ole koskaan pitänyt tarpeellisena kysyä paljonko rahaa tuli. Miksi kysyisi?
Ettekö puhuneet koskaan että paljonko tienaatte kun päätitte minkälaisen summan laitatte sinne yhteiselle tilille? Menojen mukaan varmasti, mutta mitä jos summa olisi toiselle niin suuri ettei rahat riitä, tai että ei jää yhtään omaan käyttöön? Kai tekin tiedätte suunnilleen kuinka paljon toinen tienaa? Eihän muuten voi mistään eläkepäivien asumispaikasta haaveilla jos sitä ei voida yhdessä hankkia.
Ja se ettei tiedä omiakaan tulojaan ja että onko palkka maksettu oikein on sitten vaan jo tyhmyyttä.
ap
Aloitan lopusta: aika vaikea tarkistaa joulukuun palkkaa ennen kuin saa tilinauhan. Eiköhän se tänään kotona odota, jahka sinne asti pääsen. Mitenhän tuollaisen asian saa väännettyä tyhmyydeksi?
Kun aloimme neljännen seurusteluvuoden aikana pohtia yhteen muuttamista niin oli itsestäänselvyys ja ainoa vaihtoehto, että minä muuttaisin mieheni luo. Hänen ei olisi ollut mahdollista tai ainakaan järkevää yrittääkään saada samanlaisia yritystiloja Helsingistä kuin mitkä hänellä oli pienemmässä kaupungissa. Siispä ratkaisevaa oli se, paljonko hänen asumiskulunsa olivat vuodessa. Kun se oli suurin piirtein laskettu, niin tiesin, että pystyn hyvin maksamaan niistä puolet. Me molemmat voitimme taloudellisesti muuttaessamme yhteen; mies maksaa enää puolet juoksevista kuluista ja minun asumiskuluni ovat pienemmät kuin olivat yksin asuessani. Työmatkoihin minulta menee reilut 250 e/kk mutta niitä pystyn vähentämään verotuksessa.
Tiedän, että puolisoni tienaa sen verran, että pystyy tekemään kanssani muutaman ulkomaanmatkan vuodessa ja hankkimaan niitä härpättimiään ja se tieto riittää minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D
Mitäs sitten jos toisella käykin niin että jää työttömäksi? Selviää että onkin paljon velkaa? Ja viimeistään kun toinen kuolee alkaa olla merkitystä onko toisella rahaa säästössä vai pelkkää velkaa.
ap
Ohis...eli sinä siis et luota oman puolisosi kykyyn hallita omaa rahankäyttöään vaan epäilet aina pahinta?
Kyllä monille on tullut ikäviä yllätyksiä. Se kuuluu elämään. Normaalit ihmiset tietävät puolisoistaan aika paljon asioita, ja palkan määrä suurinpiirtein on kyllä ihan perusjuttu. Miten sitä asettaa perheelle minkäänlaista elintasoa jos ei tiedä tienaako toinen tonnin vai kymppitonnin? Miten päätetään missä asutaan jne.?
ap
Ymmärrän hyvin, että puolison tilitiedot ja palkkakuitit on tärkeitä, jos ei luota puolisonsa rahankäyttötapoihin. Meillä kumpikin luottaa. Ja luottaa myös siihen, että mahdollisista ongelmista puhutaan ajoissa eikä vasta sitten, kun toisen talous kaatuu.
Puhuimme elintasoon ja lapsilukuun liittyvistä toiveista jo seurustelun alkuaikoina. Kummankaan haaveissa ei ollut omakotitalo, mutta ei myöskään ökyasunto kerrotalosta Kaivopuistossa. Kaksi lasta oli kummankin toive. Olemme molemmat keskiluokkaisita perheistä ja keskiluokkainen elämä oli molempien tavoite. Molemmat opiskelimme aloille, joihin työllistymällä keskiluokkainen elämä oli mahdollista. Kun valitsimme yhteistä asuntoa, pääpointtina oli, mistä päin ja kuinka paljon kumpikin oli ajatellut ottavansa asuntolainaa. Emme siis missään vaiheessa ajatelleet, että otetaan niin paljon asuntolainaa kuin pankki ikinä meille myöntää ja ostetaan niin kallis asunto kuin mihin ikinä yhteenlasketut rahat riittävät. Pankki olisi myöntänyt nimittäin enemmän kuin mitä lopulta otin. Kun lainatarjoukset oli pankista saatu, aloimme katsella sopivaa asuntoa.
Elämme keskiluokkaista elämää ja olemme tyytyväisiä. Varaa mulla olisi ylellisempäänkin elämään, mutta en ole kokenut tarvetta nostaa elintasoa. Olemme saavuttaneet sen, mistä nuorina haaveilimmekin. Kun mies ostaa itselleen uuden auton, pystyn oikein hyvin luottamaan, että hänellä on varaa uuteen autoonsa. Tietenkin, jos tulisi tilanne, että toinen jäisi työttömäksi tai tulisi jokin sairaus, jonka vuoksi menisi työkyky, pitäisi puhua rahastakin. Puhua siitä, kuinka pitkään työtön/sairastunut arvio nykytilanteesta selviävän ja missä vaiheessa viimeistään on alettava miettiä elintasoa uudelleen ja millaisia järjestelyitä asia edellyttäisi.
Kuulostaa kyllä aikamoiselta ylemmän keskiluokan elämän kuplalta tuo, ja toisaalta jotenkin etäiseltä ettei toisen palkka ole missään vaiheessa pitkää suhdetta tullut puheeksi. Eikä edes se että ei puhuta siitä että miten varaudutaan siihen että jotain ikävää sattuu. Suurin osa ihmisistä joutuu ottamaan ihan niin paljon sitä velkaa kuin pankki antaa ja sitten katsomaan mihin asuntoon se riittää.
ap
Vaikka suurin osa ihmisistä joutuukin elämään toisin, olen kuitenkin nyt yrittänyt kertoa sinulle, miksi joillekin ei ole ollenkaan tärkeää tietää, paljonko puolison palkka on tai paljonko puoliso lyhentää autovelkaansa kuukaudessa. Joillekin riittää, että mistä on yhdessä sovittu, siitä pidetään myös kiinni. Luotetaan puolisoon niin paljon, ettei tarvitse epäillä tämän tuhlaavan rahojaan ihan johonkin muuhun ja sovitut asiat kaatuvatkin vain toisen niskaan. Meillä kyllä puhutaan asioista, joilla voi olla vaikutusta yhdessä sovittuihin asioihin. Kuten vaikkapa siitä, että toisen työpaikalle on tulossa yt-neuvottelut. Silloin toinen voi miettiä, ostaako sittenkään uutta autoa vielä nyt vai odottaako ensin, että tieto mahdollisesta irtisanomisesta varmistuu. Muutenkin aikoinaan, kun mietimme yhteisen asunnon ostamista, puhuimme siitä, että myös elämiseen täytyy jäädä rahaa. Vaikka itse olenkin säästäväinen, en silti halunnut ryhtyä venyttämään senttiä asumisen vuoksi. Mietimme myös, että hyvä kuukausittainen lyhennnyssumma on sellainen, että puolet summasta pystyy vielä laittamaan säästöönkin. Näin jo vuoden päästä, mikäli jäisi työttömäksi tai tulisi pitkä sairasloma, säästössä olisi jo puolen vuoden lyhennysrahat. Ei siis olisi heti vaikeuksissa lainojen kanssa, jos työt loppuu.
Meille siis on epäoleellista, paljonko toisen palkka on tai paljonko hän lyhentää autovelkaansa. Oleellista on, että kumpikin huolehtii, että sovittuihin asioihin on varaa. Ja myös kertoo, jos elämässä tapahtuu jotain sellaista, että sovitut asiat saattavatkin olla pian uhattuina.
Vierailija kirjoitti:
No mä tiedän mun miehen ammatin ja mitä siinä tienaa. Itse olen opettaja ja munkin tulot kyllä arvaa kysymättäkin. Että tuntuu mustakin oudolta jos ei yhtään tiedä mikä putkimies-pirkko tai juristi-jaakko tienaa kuussa.
Ja me keskustelemme palkasta mieheni kanssa. Samoin menoista ja kuukauden käyttövarasta, säästöön menevistä summista. Ihan normaalia elämää.
Me keskustellaan yhteisistä menoista, mutta säästön menevistä rahoista ei ole mitään väliä.
Ei minulle ole mitään väliä kuinka paljon miehellä jää säästöön, tärkeintä on, että yhteisiin menoihin on tarpeeksi rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan puutuit nyt minun kirjoittamaani tekstiin, eli olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja en tiedä miehen palkkaa, tuloja tms., mutta meillä menee silti hyvin ja rakkautta on.
Juu, en tiedä miehen tuloja kuin ehkä arvioiden, mutta mitä ihmettä minä sillä tarkalla tiedolla, tai edes suurinpiirteisellä tiedokaan tekisin? Meillä on velaton omakotitalo, molemmilla omat hyvät autot, ruokarahoja ei tarvitse laskea, matkustelemme kun haluamme ja senttiäkään velkaa ei ole. Lapsilla on hyvä olla, kaikilla on vaatteita ja harrastusvälineitä, ystäviä ja huumoria riittää perheessä vaikka muille jakaa. Se riittää minulle tiedoksi ja miehelle samoin riittää, että perheellämme on kaikki hyvin.
En ole ikinä edes vilkaissut muiden verotietoja, vaikka aika monia muita ne kovasti tuntuvat kiinnostavan. Minua ei jotkut naapurien ja tuttujen verotiedot kiinnosta, sillä olen ilman niitä tietojakin oikein onnellinen.
Jos mies haluaisi jostakin syystä palkkani tietää, niin hän voi mennä työhuoneeseen, ottaa vaikka tämän vuoden laskumappini ja katsoa. Sama juttu minulla, samasta hyllystä löytyisi ihan kaikki miehen paperit, tiliotteet, laskut ja mitä vaan, mutta en keksi syytä mennä niitä tonkimaan. Sairastahan se olisi.
Mitä sairasta siinä on että tietää tienaako puoliso tonnin vai kymppitonnin kuussa?
Teidän perheessä ei ole enää mitään mihin tietoa tarkemmin tarvisi, mutta varmasti olette asioita käyneet läpi kun lapsia tuli ja asuntolaina otettiin?
Minä tiedän miehestäni paljon asioita, eikä mikään tieto ole sairasta, tiedän tasan tarkkaan minkälaisista kirjoista tai musiikista hän pitää, minkälaisista vaatteista ja kengistä jne. Tiedän mieheni poliittiset ja muutkin mielipiteet kaikkiin asioihin, ei juuri mitään ole mistä ei oltaisi puhuttu 18 vuoden aikana. Aika outoa olisi jos koskaan ei olisi tullut mikään talouteen liittyvä puheeksi kun yhteistä taloutta eletään.
ap
Voi kiesus ap. Minkälaista sinunlaisen raukan elämä voi olla, kun pitää koko ajan olla äärettömän huolissaan, stressata ihan kaikesta ja olla vielä suorastaan sairaalloisen epäluuloinen? En haluaisi ikinä hypätä sinun kenkiisi.
Ja juu, olemme jutelleet mieheni kanssa raha-asioista niin paljon kuin olemme tarpeen katsoneet, mutta hysteeriseksi emme ala, sillä molemmilla on luottotiedot kunnossa ja perintäkirjeitä ei tule. Niin kuin jo sanoin, niin velkoja ei ole ja taloudellisesti pärjäämme hyvin. Jos jompikumpi meistä työttömäksi tai muuta jäisi, niin hätää ei olisi aikoihin. Älä siis suotta huolehdi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyi, miten on mahdollista, että yhteisessä taloudessa ei tiedä puolison tuloista ja menoista mitään.
Ketju täyttyi enemmän ja vähemmän triggeröityneistä vastauksista tyypeiltä, joilla ei ole yhteistä taloutta puolisonsa kanssa, vaan asutaan yhdessä ja molemmilla oma talous.
:'D
Meillä on yhteinen talous, mutta ei sellaiseksi mitoitettu elintaso, että se veisi molemmilta joka ainoan euron. Olemme jo kauan sitten toisillemme kertoneet, että keskiluokkainen elintaso on kummankin toiveena. Sen olemme yhdessä saavuttaneetkin, koska kumpikin on hankkinut ammatin, jossa palkka riittää ihan hyvin keskiluokkaiseen elämään. Perheen yhteiset jutut kuten ruoka, asumiskulut, lasten harrastukset ja muut tarpeet maksetaan yhteiseltä tililtä, jonne kumpikin laittaa saman verran rahaa. Teen joka vuosi laskelman yhteisistä kuluista ja mietimme perheen yhteiset lomareissut yms yhdessä. Tuon laskelman perusteella kumpikin siirtää kuukausittain yhteiselle tilille tarvittavan summan. Mitä kumpikin tekee lopuilla rahoillaan tai paljonko niitä on, ei kiinnosta toista. Minä olen meistä suurituloisempi, alunperin varakkaampikin (perin jo alaikäisenä lapsettoman kummisetäni) ja säästäväisempi, joten en ole missään vaiheessa kokenut ongelmaksi, että syön hanhenmaksan ja tryffelipalleroiden sijasta samaa tavallista arkiruokaa kuin muutkin perheessäni. Sitäpaitsi koituuhan myös mieheni hyväksi, että minä säästäväisenä ja sijoittamisesta pitävänä pystyn tarjoamaan yhteisille lapsillemme vähintään opiskeluajaksi asunnot, joissa he saavat asua ihan ilmaiseksi.
t. Nro 78Niin, eli toisin sanoen tiedät suunnilleen paljonko miehesi tienaa jne., kun voit nuo laskelmat tehdä ja tiedät vielä senkin, että olet itse sekä suurituloisempi että alunperin varakkaampi. Koko aloitus ei siis koskenut sinua juuri mitenkään.
Tiedän olevani suurituloisempi, koska mun nimeni on verolistoilla, mutta mieheni nimi ei. En kuitenkaan tiedä, kuinka paljon vähemmän mieheni tienaa. Kyse voi olla vain tonneista tai kymppitonneista.
Mun laskelmani perustuu meidän yhteiseen tavoitteeseen keskiluokkaisesta elämästä. Olemme molemmat keskiluokkaista perheistä lähtöisin ja kummallakin sama näkemys, mitä keskiluokkaiseen elämään kuuluu ja mitä ei. Kun arkiruoka on tavallista kotiruokaa ja ravintolassa käydään perheen kanssa syömässä korkeintaan kerran kuukaudessa, on aika helppoa laskea kuukauden ruokamenot. Sähkölaskut, yhtiövastikkeet yms juoksevat menot ovat joka kuukausi kutakuinkin samat. Kun tulee isännöitsijältä uudet vastikelaskut, tietenkin se, kumpi kuoren avaa, kertoo toiselle, että vastike nousi tämän ja tämän verran. Lasten harrastusmenotkin pysyttelevät aika samoina. Kun lapsi on halunnut aloittaa uuden harrastuksen, olen mieheni kanssa puhunut asiasta ja mikäli harrastus ei ole mikään ökykallis harrastus vaan ihan joku tavallinen keskiluokkainen harrastus, asia on sillä selvä. Luotamme siihen, että jos lapsen harrastus olisi toisen mielestä liian kallis, hän sanoisi asian ääneen. Meillä menee noin 3000 € kuukaudessa perheen yhteisiin menoihin. Kumpikin laittaa yhteiselle tilille 1500 € eikä se summa aja kumpaakaan konkurssiin. Lomareissut budjetoidaan erikseen, mutta nekin siten, että reissun hinta on molemmille ok. Kumpikaan ei ehdota mitään ökykalliita juttuja, viiden tähden hotelleja ja hotellin kattoterasseilla juotuja shampanjoita tai maailmanympäryspurjehduksia.
Alue: Aihe vapaa
Ei se ole sama asia keskustella osakekurssien muutoksista kuin mainita että mun palkka on nyt neljä tonnia ja mulla on autosta tonnin kuussa lainanlyhennys.
Miten se liittyy millään tavalla siihen että ulosmitattaisiin puolison tuloista itselle? Eihän sellainen ole mitenkään muutenkaan mahdollista koska asutaan avioliitossa ja yhteisessä taloudessa, johon vaikuttaa molempien tulot ja menot ja yhteiset menot ja tottakai lasten menot.
ap