Omituista jos puolisot eivät tiedä toistensa tuloja ja menoja, suurinpiirtein edes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voisi vähempää kiinnostaa mitä miehelläni on rahaa. Ostetaan asioita yhdessä ja erikseen vähän miten sattuu, mutta noin suunnilleen puoliksi kuitenkin. Emme luultavasti kumpikaan tiedä toisen varallisuutta kovin tarkkaan, ei ole ollut tarvetta, mutta eiköhän se selviäisi kysymällä, jos olisi tarvis tietää.

Mitä jos toinen kuolee tai joutuu koomaan ettekä tiedä yhtään mitään yhteisen taloutenne toisesta puolikkaasta? Juridisesti aviopuolisosta ollaan vastuussa koska lain edessä on yhteinen talous. Helppoahan se on tuollaisessa tilanteessa kun rahasta ei ole mitään pulaa eikä ole mitään vaikeuksia missään suunnalla, ei tarvi edes lapsen päivähoitopaikan hakemukseen laittaa molempien tuloja, kelan asumistuesta puhumattakaan.

Mutta outoa ettei tuollainen asia koskaan ole tullut puheeksi.

ap

Meillä on tilit, tallelokerot sun muut ylhäällä ja tallessa paloturvallisessa paikassa, sieltä ne löytyisi sitten. Lapsia ei ole, eikä tule ja asumistukea ei tarvitse miettiä, koska talo on puolisoni omistuksessa. Muutenkaan ei yhteisomisteta mitään, ei ole tullut minkään valtakunnan tarvetta sellaiseen.

Olemme avoliitossa, molemmilla omat tilit ja rahat. Olemme sopineet aikanaankuka maksaa mistäkin, eikä ongelmia ole ollut. Vaimoni tietää suurinpiirtein, mitä omistan ja myös suurinpiirtein, mitä ansaitsen.

Tällä on pärjätty hyvin, koskaan ei ole riidelty rahasta, eipä juuri muustakaan.

Onko teillä kaikilla avioehdot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä tiedän mun miehen ammatin ja mitä siinä tienaa. Itse olen opettaja ja munkin tulot kyllä arvaa kysymättäkin. Että tuntuu mustakin oudolta jos ei yhtään tiedä mikä putkimies-pirkko tai juristi-jaakko tienaa kuussa.

Ja me keskustelemme palkasta mieheni kanssa. Samoin menoista ja kuukauden käyttövarasta, säästöön menevistä summista. Ihan normaalia elämää.

Me keskustellaan yhteisistä menoista, mutta säästön menevistä rahoista ei ole mitään väliä. 

Ei minulle ole mitään väliä kuinka paljon miehellä jää säästöön, tärkeintä on, että yhteisiin menoihin  on tarpeeksi rahaa. 

Viittasin tuolla yhteiseen asuntosäästötiliimme. Sinne menevistä summista keskustellaan kyllä.

Meillä kaikki raha on yhteistä. Molempien palkat menee yhteiselle tilille ja sieltä otetaan molemmille samanverran rahaa kuukausittain omille tilillemme omiin menoihin. Muuten laskut, ruuat, lainat maksetaan yhteiseltä tililtä.

Helppoa. Tiedetään tasan paljon on rahaa omiin menoihin ja paljon meillä menee elämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

MIkä viranomainen laskee meidän tuloja yhteen? Ei ole yhteisverotusta ja sairauspäivärahakin lasketaan vain omien tulojen perusteella.

Jos tulee isompia hankintoja, niin sitten sitä miettii, että onko minulla tähän varaa. Jos ei ole, en osta. Jos tulee työttömyyttä, niin elelen vähän niukemmin. Jos tulee sairautta, niin sama juttu. Jos toinen kuolee, jää minulle edelleen omat tuloni ja menoni, jotka on mitoitettu vain omien tulojeni mukaan.

Ihmisillä ei ole tapana puhua asioista, jotka eivät merkitse heille mitään. Meillä raha on asia, josta ei ole tarvetta keskustella. En tosin tiedä miehen lempiväriäkään ja lempiruokakin on vuosien myötä vaihtunut.

Teillä älyttömän rikkailla ei varmaan kukaan kyselekään, jos ei satu mitään yllättävää. Helppoa elämää jos ei ole edes yhteistä asuntolainaa. Mitäpä sitä sitten puhumaan että onko tilillä miljoona vai kaksi :D

ap

Ei ihminen ole älyttömän rikas, jos hän osaa laskea omien tulojensa perusteella, mihin on varaa ja mihin ei. Vain köyhät kuvittelevat, että tuhlaamalla tulee varakkaaksi. Tilillä ei kannata pitää miljoonia,. tällä hetkellä viisainta on sijoittaa vaikka metsään. Mutta sitähän sinä et voi ymmärtää, että joku käyttää rahojaan järkevästi sen sijaan, että nostattaisi niillä puolison elämänlaatua.

Luulisi että siinä vaiheessa kun on rahaa sijoittamiseenkin siitä tulisi puolison kanssa puhetta, muutenhan te voitte vaikka kilpailla samoista apajista :D On se tiedettävä yhteisessä taloudessa asuessa että mihin toisella on varaa, ei se riitä että tietää että itsellä on varaa. Sitten kun ei tiedetä niin tulee näitä ylilyöntejä että toinen ei pääsekään matkalle kun toinen ei yhtään ajattele toisen mahdollisuuksia maksaa kalliita matkoja vaan olettaa että kyllä sillä on rahaa kun mullakin on.

Miksi joku nostaisi puolison elämänlaatua? Se elämähän on yhteinen puolison kanssa, sehän se idea puolisona olemissa on, eli jos nostat omaa elintasoasi, nostat myös puolisosi. 

ap

Mistä samoista apajista?? Tokihan sitä voi osakkeista ja sijoituksista puhua paljonkin, ilman että tietää tarkalleen summia. Tiedän kyllä, mitä osakkeita on, mutta en kyllä tarkkoja summia.

Vierailija kirjoitti:

Ei voisi vähempää kiinnostaa mitä miehelläni on rahaa. Ostetaan asioita yhdessä ja erikseen vähän miten sattuu, mutta noin suunnilleen puoliksi kuitenkin. Emme luultavasti kumpikaan tiedä toisen varallisuutta kovin tarkkaan, ei ole ollut tarvetta, mutta eiköhän se selviäisi kysymällä, jos olisi tarvis tietää.

Samaa mieltä. Ymmärrän jos on tarkoitus mennä naimisiin ja kyse on ensimmäisestä pitkästä suhteesta mutta jos alusta alkaen molemmilla on jo omat asunnot ja toinen laittaa asuntonsa vuokralle ja toisen asunnossa asutaan niin kyllä siinä on koko ajan kaksi taloutta. Eli jos ei ole ole yhteistä asuntoa tai yhteistä lainaa niin en näe tarpeelliseksi keskustella muista menoista ja tuloista kuin päivittäistavaroihin ja lapsiin liittyvistä.

Jos taas ostetaan talo yhdessä tai rakennetaan yhteinen tai vuokrataan yhdessä niin silloin asia täytyisi kyllä olla tiedossa. Tai jos ollaan naimisissa ilman avioehtoa niin silloin nää asiat on yleensä keskusteltu läpi

Yhdessä 23v ja alusta saakka yhteiset rahat. Minä olen aina hoitanut perheemme raha-asiat, myös 2 talon rakennusbudjetit. Miehellä ei ole aikaa paneutua niihin eikä hän ihan tarkasti edes tiedä miten paljon tileillä on rahaa vaikka hänellä onkin pääsy kaikille tileille ja voi seurata Exceliä missä on kaikki menot.

En voisi kuvitellakaan että parisuhteessa ei esim tietäisi että toisella on sijoitusasunto josta maksaa lainaa. SIjoitusasunto ei ole ongelma vaan se lainasumma mikä on perheeltä pois ellei sitä ole yhdessä sovittu, "omaa rahaa " tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Minä en luota raha-asioissa kuin itseeni, joten ne on minun asioita. Parisuhteessa saa ja pitää olla jotain omaakin.

Jotain omaa voi olla aivan muuta kuin tieto - siis korostan TIETO - raha-asioista. Omassa parisuhteessani jotain omaa ovat mm. alusvaatteet, oma työ (jossa salassapitovelvollisuus), omat ystävät. 

Selittäkää minulle, miten voi suunnitella perheen yhteistä taloutta, jos ei edes tiedetä toisen tuloja? Onnistuu varmaan silloin, kun kummallakin on aina ja joka tilanteessa riittävästi rahaa, myös hoitovapaan ajan. Ei se toimi sellaisessa tavallisessa perheessä, jossa joutuu tasaamaan tuloja ja menoja monestakin syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä tiedän mun miehen ammatin ja mitä siinä tienaa. Itse olen opettaja ja munkin tulot kyllä arvaa kysymättäkin. Että tuntuu mustakin oudolta jos ei yhtään tiedä mikä putkimies-pirkko tai juristi-jaakko tienaa kuussa.

Ja me keskustelemme palkasta mieheni kanssa. Samoin menoista ja kuukauden käyttövarasta, säästöön menevistä summista. Ihan normaalia elämää.

Me keskustellaan yhteisistä menoista, mutta säästön menevistä rahoista ei ole mitään väliä. 

Ei minulle ole mitään väliä kuinka paljon miehellä jää säästöön, tärkeintä on, että yhteisiin menoihin  on tarpeeksi rahaa. 

Niin mekin. Yhteiset menot ovat se oleellinen asia eikä kummankaan tulot. Olemme puhuneet siitä, paljonko asuminen saa maksaa. Emme suinkaan siitä, mikä voisi olla kallein asunto, johon meillä yhdessä olisi varaa. Olemme puhuneet siitä, miten paljon on kohtuullista maksaa lasten harrastuksista tai kuinka usein on kohtuullista käydä perheen kanssa ravintolassa syömässä. Emme siitä, mikä olisi lapselle kallein harrastus, johon on varaa, tai mikä on enimmäismäärä ravintolakäynneissä, mihin kummankin yhteenlasketut tulot riittävät. Puhumme siitä, mikä on mielestämme kohtuullinen hinta hotelliyöstä, mutta emme siitä, mikä olisi kaikkein hulppein hotellihuone, johon meillä olisi varaa. Kohtuullinen tarkoittaa järkevintä ja eniten hyväksyttävissä olevaa eikä suinkaan kaikista parasta ja kalleinta, mihin olisi varaa.

Ymmärrän, että jos rahat ovat tiukilla, ei voi ajatella mitään kohtuullista vaan ihan kaiken sanelee se, mihin yksinkertaisesti on varaa. Ja silloin tietenkin pitää edes jollain tasolla tietää, paljonko rahaa on ja paljonko sitä kuukausittain tulee ja menee. Joillain päätöksiin vaikuttaa myös, miten suuren osan yhteiskunta eli Kela tai sossu siitä maksaa (esim asuminen). Tai jos omat tulot ovat riippuvaisia puolison tuloista, tietenkin puolison tuloilla on merkitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en luota raha-asioissa kuin itseeni, joten ne on minun asioita. Parisuhteessa saa ja pitää olla jotain omaakin.

Jotain omaa voi olla aivan muuta kuin tieto - siis korostan TIETO - raha-asioista. Omassa parisuhteessani jotain omaa ovat mm. alusvaatteet, oma työ (jossa salassapitovelvollisuus), omat ystävät. 

Selittäkää minulle, miten voi suunnitella perheen yhteistä taloutta, jos ei edes tiedetä toisen tuloja? Onnistuu varmaan silloin, kun kummallakin on aina ja joka tilanteessa riittävästi rahaa, myös hoitovapaan ajan. Ei se toimi sellaisessa tavallisessa perheessä, jossa joutuu tasaamaan tuloja ja menoja monestakin syystä.

Kun talous ja elintaso on sovittu jo etukäteen. On puhuttu selväksi, mitä yhteiseltä elämältä haluaa, millaisia asioita, missä ja mitä ne saa maksaa. On puhuttu etukäteen, kuinka monta lasta, kuinka pitkään hoidetaan kotona, kumpi jää kotiin missäkin vaiheessa jne. Kun on varauduttu jo etukäteen, että hoitovapaan ajaksi yhteisellä tilillä on riittävästi rahaa ihan riippumatta siitä, kumpi jää kotiin. Ollaan siis - molemmat - säästetty hoitovapaata varten. Ei hoitovapaa tule yks kaks yllättäen kummankaan tajuamatta, että auts, mikäs napero tuohon nyt on yllättäen ilmaantunut ja nyt alkoikin jo hoitovapaakin enkä edes tajunnut, että tässä oli äitiyslomakin välissä  eikä meillä ole yhtään rahaa hoitovapaaseen. Jos ei ole rahaa hoitovapaaseen, sitten ei jäädä hoitovapaalle. Hoitovapaa on oikeus, ei suinkaan velvollisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä kaikilla avioehdot?

Meillä ainakin on. En näkisi mitään järkeä olla säästäväinen, jos ei olisi avioehtoa. Silloin mun olisi paljon järkevämpää tehdä vain osa-aikatyötä ja pistää joka kuukausi tili sileäksi eikä edes suunnitella mitään sijoittamista tms. 

Me ollaan oltu yli 10v naimisissa, meillä on yhteinen tili, yhteinen omaisuus ja kaikki tulot menevät samaan kassaan. Kumpikaan ei muista toisen tämänhetkistä palkkaa koska rahat ovat aina riittäneet hyvin ja säästöjä kertyy yrittämättä. Kyllä sen ehkä 500 euron haarukalla saa kuukausibruton oikein, mutta siihen se jääkin. Salaisuuksia ne ei ole, näkyyhän ne yhteisellä tilillä, mutta ei ole asia joka olisi rekisteröitynyt aivoihini. Mulla riittää että tilin loppusaldon trendi on kasvava.

En muuten tiedä puolisoni työtitteliäkään, eikä sekään ole salaisuus, vaihtuu vain niin usein eikä oikein sano mulle mitään konkreettista niin ei niistä tule puhuttua. Sen tiedän mikä on firman nimi tällä hetkellä, sekin vaihtuu vähän väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

Kerropas nyt yksikin viranomainen, joka laskee meidän tulomme yhteen? Eihän nykyisin ole enää edes perheverotusta, joten veroviranomainenkaan ei ole enää kiinnostunut, paljonko joku pariskunta tienaa yhteensä. Verottajaa kiinnostaa vain, paljonko kumpikin tienaa erikseen ja sen perusteella kummankin on makseltava veroja.

En ole ap, mutta tukia saavissa perheissä tulot lasketaan yhteen. Esim jos haetaan asumistukea Kelasta.

Minä en myöskään ole koskaan kysellyt mitä mieheni tienaa. Olen itsekin vakitsesti työssä. Meillä yhteiset rahat ja omaisuus. Meillä on myös muita tulojakin kuin palkkatulot, pääomatuoloja , rojalteja, bonareita. Olemme kasvatteneet aikuisiksi kaksi lasta, jotka hekin tienaavat nykyään hyvin. Miniäkin on opiskelukavereistaan varmaan se kaikkein suurituloisin plus erilaisine etuineen. Kunei me koskaan olla haettu mitään Kelan rahoja, ei kukaan laske yhteen mitään tulojakaan. Me voimme matkustaa siis ihan minne itse tykätään, ei saataisi siihen millään säästöjä menemään. Kumpikin saa ostaa mitä haluaa. Velkaa ei ole. Ei kannata puhua rahoistaan missään, se aiheuttaa hirveätä vihaa ja kateutta. Olimme jo 2-vuotiaina puoliorpoja. Osaamme kyllä arvostaa toistemme rakkautta ja turvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en luota raha-asioissa kuin itseeni, joten ne on minun asioita. Parisuhteessa saa ja pitää olla jotain omaakin.

Jotain omaa voi olla aivan muuta kuin tieto - siis korostan TIETO - raha-asioista. Omassa parisuhteessani jotain omaa ovat mm. alusvaatteet, oma työ (jossa salassapitovelvollisuus), omat ystävät. 

Selittäkää minulle, miten voi suunnitella perheen yhteistä taloutta, jos ei edes tiedetä toisen tuloja? Onnistuu varmaan silloin, kun kummallakin on aina ja joka tilanteessa riittävästi rahaa, myös hoitovapaan ajan. Ei se toimi sellaisessa tavallisessa perheessä, jossa joutuu tasaamaan tuloja ja menoja monestakin syystä.

Minulle on aina riitänyt, että tiedän omat tuloni ja elän niiden mukaan. Miksi parisuhteessa pitäisi elää toisen tuloilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

Kerropas nyt yksikin viranomainen, joka laskee meidän tulomme yhteen? Eihän nykyisin ole enää edes perheverotusta, joten veroviranomainenkaan ei ole enää kiinnostunut, paljonko joku pariskunta tienaa yhteensä. Verottajaa kiinnostaa vain, paljonko kumpikin tienaa erikseen ja sen perusteella kummankin on makseltava veroja.

En ole ap, mutta tukia saavissa perheissä tulot lasketaan yhteen. Esim jos haetaan asumistukea Kelasta.

Mikä on sellainen perhe, jossa yhteiskunta on kolmantena osapuolena? Jos tarvitaan harkinnanvaraisia tukia, niin elämänhallinta ei ole kaksinen eikä oikeastaan voida puhua itsenäisistä aikuisista, vaan yhteiskunnan huollettavista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voisi vähempää kiinnostaa mitä miehelläni on rahaa. Ostetaan asioita yhdessä ja erikseen vähän miten sattuu, mutta noin suunnilleen puoliksi kuitenkin. Emme luultavasti kumpikaan tiedä toisen varallisuutta kovin tarkkaan, ei ole ollut tarvetta, mutta eiköhän se selviäisi kysymällä, jos olisi tarvis tietää.

Mitä jos toinen kuolee tai joutuu koomaan ettekä tiedä yhtään mitään yhteisen taloutenne toisesta puolikkaasta? Juridisesti aviopuolisosta ollaan vastuussa koska lain edessä on yhteinen talous. Helppoahan se on tuollaisessa tilanteessa kun rahasta ei ole mitään pulaa eikä ole mitään vaikeuksia missään suunnalla, ei tarvi edes lapsen päivähoitopaikan hakemukseen laittaa molempien tuloja, kelan asumistuesta puhumattakaan.

Mutta outoa ettei tuollainen asia koskaan ole tullut puheeksi.

ap

Mies on sanonut sen verran, että jos  hän kuolee, niin minulla koittaa kissanpäivät. 

Muuten meillä on erilliset tilit, koska tässä maassa sitä jopa suositellaan. Mulla on hyvät tulot ja tulen toimeen niillä oli miestä tai ei. En siis tarvitse mieheni rahoja tai olla edes tietoinen niistä. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä kun puhutaan pariskuntien ongelmista talouteen liittyvissä asioissa, usein tulee joku sanomaan että ollaan oltu niin ja niin monta vuotta naimisissa enkä tiedä paljonko puoliso tienaa... Miten voi olla mahdollista? Minä ainakin puhun palkastani ihan kenen kanssa vaan, täysin vieraidenkin ihmisten kanssa, mitä salailemista siinä on? Tessistä näkee eri alojen palkat ja jos saa enemmän kuin tessissä sanotaan niin sehän on positiivinen asia.

Miten voidaan asua parisuhteessa ja mennä jopa naimisiin jonka idea on ihan juridisestikin yhdistää kaksi taloutta yhdeksi, ja ei tiedetä paljonko toisen palkka on tai vaikka autolainan lyhennys, mistä asioista nämä ihmiset edes elämässään puhuu ja mitä jakavat kun salailevat normaaleja käytännön asioita?

Miten voidaan olla intiimisti, jos salaillaan asioita, niitä asioitahan luultavasti sitten riittää muitakin, vaikka toisia kumppaneita, lapsia muualla, sairauksia...?

Ei ei ei.

Vaikka sä puhut palkastasi kenen kanssa vaan, sun on tajuttava etteivät kaikki ole samanlaisia hölösuita kuin sinä. Ja avioliitto ei  mitenkään juridisesti yhdistä kahta taloutta yhdeksi vaan kummallakin puolisolla on edelleen oma omaisuus ja omat tulot. Ihmisillä on erilaisia tapoja ja jokaisen lapsuudenkoti sekä kokemukset ratkaisevat sen miten raha-asioista keskustellaan parisuhteessa.

Sulla on näemmä vaan on ja off kuten kaltaisillasi ymmärtämättömillä yleensä. Miksi kuvittelet että vaihtoehdot ovat vain kaiken kertominen TAI kaikkien asioiden salailu? Mietis kuule vähän uudelleen.Kaikki eivät ole kyyliä eikä  kaikilla ole tarve hölpöttää kaikkea kaikille. Välimuotoja löytyy joka lähtöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en luota raha-asioissa kuin itseeni, joten ne on minun asioita. Parisuhteessa saa ja pitää olla jotain omaakin.

Tottakai ne on omaa, samalla tavalla kuin sun kehosikin on sun omaa, mutta silti jaat sen puolisosi kanssa etkä peittele. Miten se että tietää toisen palkan liittyy siihen että luottaako toiseen raha-asioissa? Se luotto tulisi siinä vaiheessa kyseeseen että sinä antaisit omat rahasi puolison käyttöön, sehän on ihan eri asia.

ap

En saa siitä mitään tyydytystä, että puhun rahasta.

Ohis, mutta en mäkään saa mitään nautintoa siitä, että puhun renkaiden vaihdosta tai joulusiivouksesta, silti käytännön asioista puhumme perheessämme. Raha on yksi isoimmista käytännön asioista, koska se määrittää, missä asutaan, mitä ostetaan kaupasta, matkustellaanko ja tarvitseeko käydä töissä jne.

Olisi aika hankalaa jakaa elämää toisen kanssa, jos rahasta ei puhuisi ja olisi edes jonkinlaista käsitystä tuloista.