Omituista jos puolisot eivät tiedä toistensa tuloja ja menoja, suurinpiirtein edes.
Täällä kun puhutaan pariskuntien ongelmista talouteen liittyvissä asioissa, usein tulee joku sanomaan että ollaan oltu niin ja niin monta vuotta naimisissa enkä tiedä paljonko puoliso tienaa... Miten voi olla mahdollista? Minä ainakin puhun palkastani ihan kenen kanssa vaan, täysin vieraidenkin ihmisten kanssa, mitä salailemista siinä on? Tessistä näkee eri alojen palkat ja jos saa enemmän kuin tessissä sanotaan niin sehän on positiivinen asia.
Miten voidaan asua parisuhteessa ja mennä jopa naimisiin jonka idea on ihan juridisestikin yhdistää kaksi taloutta yhdeksi, ja ei tiedetä paljonko toisen palkka on tai vaikka autolainan lyhennys, mistä asioista nämä ihmiset edes elämässään puhuu ja mitä jakavat kun salailevat normaaleja käytännön asioita?
Miten voidaan olla intiimisti, jos salaillaan asioita, niitä asioitahan luultavasti sitten riittää muitakin, vaikka toisia kumppaneita, lapsia muualla, sairauksia...?
Kommentit (298)
En ole ollut naimisissa, joten en tiedä koskeeko minua. Mutta kyllä moni kumppani on salannut tulonsa minulta, minkäs siinä tekee.
Oudoltahan se on tuntunut, kun itse ei näe syytä salata keltään, saati nyt sitten kumppanilta.
Vierailija kirjoitti:
Olisi se aika outoa. Tuota päätelmääsi, että sitten salaillaan muutakin, en allekirjoita.
Se jolla ei ole mitään salattavaa, ei salaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olisi se aika outoa. Tuota päätelmääsi, että sitten salaillaan muutakin, en allekirjoita.
Minä en luottaisi ihmiseen joka ei pysty sanomaan edea palkkaansa, se on kuitenkin suht julkista tietoa eikä vaikuta mitenkään mihinkään, ihan sama kuin kysyisi että sataako ulkona vettä vai lunta ja toinen kieltäytyisi kertomasta.
Jos salaa pikkujutun niin salaa varmasti kaiken isomman.
ap
Minä en luota raha-asioissa kuin itseeni, joten ne on minun asioita. Parisuhteessa saa ja pitää olla jotain omaakin.
En minä ainakaan muista tuollaisia asioita. Ei ole niin merkityksellistä. En muista omia tulojanikaan kovin tarkasti. Bruton parin sadan tarkkuudella, netosta ei hajua.
Meillä on yhteinen verkkopankki. Voisin siis käydä katsomassa miehen tulot. En ole jaksanut. Tonnin tarkkuudella tiedän varmaan bruton.
Mä teidän miehen palkan ja laskut, näen tiliotteen halutessani. Se mitä en tiedä on kuukausittaiset reilun 100 euron nostot....mulla ei ole hajuakaan mihin se käyttää käteistä kun ei ikinä oikein käy missään eikä siihen työporukan viking-lottoon mene kuin hiluja.
Aina kun lapsi tai minä ollaan käteistä vailla niin häneltä kyllä löytyy jokunen kymppi. Kotijemmakaan ei ole kuin satasia eikä tietääkseni kasva, siinhän ei olisi järkeä.
Kai se kertoisi jos kysyisin, mutta en ole tullut kysyneeksi, kai sitä jotain omaakin saa olla.
En tiedä mieheni tuloja, se on yrittäjä niin vaihtelee aika paljon vuosittain niin ei se itsekkään taida oikein tietää. Tiedän että hyvin tienaa mutta eipä kiinnosta kummemmin että kuinka paljon.
Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.
Ei voisi vähempää kiinnostaa mitä miehelläni on rahaa. Ostetaan asioita yhdessä ja erikseen vähän miten sattuu, mutta noin suunnilleen puoliksi kuitenkin. Emme luultavasti kumpikaan tiedä toisen varallisuutta kovin tarkkaan, ei ole ollut tarvetta, mutta eiköhän se selviäisi kysymällä, jos olisi tarvis tietää.
Minulla ei ole intiiminä hetkenä tapana keskustella tuloista tai omaisuudesta, joten en ole koskaan kokenut parisuhteessa moista tietoa tarpeelliseksi.
MInä en kysele puolisolta asioista, jotka eivät minua kiinnosta tai joita en tarvitse. En kysy moottorisahan teräketjun huoltoväliä enkä kysy puolison tuloja. Minulla ei ole mitään käyttöä kummallekaan tiedolle. Ei mieskään kysy, montako kerrosta neuletta olen tehnyt tai onko minulla pääomatuloja.
Olemme olleet yhdessä kohta 25 vuotta enkä koko aikana ole kokenut tarvetta saada selville miehen raha-asioita. Rahaa on, se tieto riittää minulle. Kun ostan auton, menen liikkeeseen ja teen kaupat kysymättä miehen lupaa. Kaupasta voin kantaa kassillisen ruokaa koko perheelle vaatimatta miestä maksamaan puolta ostoksista ja hän saattaa tehdä ihan saman, ei meillä olla laskemassa kummankin osuuksia. Jos mies haluaa matkalle Prahaan, hän hoitaa kulupuolen ja jos minä haluan viikonlopuksi hotelliin, niin maksan koko paketin.
En keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi tietää mieheni tulot. Elän varsin hyvin omilla tuloillani.
Minä en tiedä puolisoni tuloja. Hän on yrittäjä ja ne vaihtelevat kuukausittain, ja olen aika varma, ettei hän itsekään osaisi suoralta kädeltä sanoa paljonko esimerkiksi viime kuussa ansaitsi. Itse olen kuukausipalkalla mutta koti- ja ulkomaanmatkapäivärahat heilauttelevat sitä muutaman satasen verran kuukausittain. Ei kyse ole salailusta, jos puolisoni kysyisi niin tottakai hän saisi nähdä tilinauhani. Mutta ei hänellä ole koskaan ollut sille tarvetta.
Yhteiset kulut hoidetaan yhteiseltä tililtä, jolle molemmat tallettavat saman verran rahaa. Sieltä menevät myös yhteisen auton kulut. Jos ja kun se joskus vaihdetaan, niin tietysti keskustellaan siitä, minkä hintainen auto hankitaan. Mutta jos mies vaihtaa moottoripyörän tai oman autonsa uudempaan, niin eipä se laina minulle kuulu.
Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D
Varmaan puutuit nyt minun kirjoittamaani tekstiin, eli olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja en tiedä miehen palkkaa, tuloja tms., mutta meillä menee silti hyvin ja rakkautta on.
Juu, en tiedä miehen tuloja kuin ehkä arvioiden, mutta mitä ihmettä minä sillä tarkalla tiedolla, tai edes suurinpiirteisellä tiedokaan tekisin? Meillä on velaton omakotitalo, molemmilla omat hyvät autot, ruokarahoja ei tarvitse laskea, matkustelemme kun haluamme ja senttiäkään velkaa ei ole. Lapsilla on hyvä olla, kaikilla on vaatteita ja harrastusvälineitä, ystäviä ja huumoria riittää perheessä vaikka muille jakaa. Se riittää minulle tiedoksi ja miehelle samoin riittää, että perheellämme on kaikki hyvin.
En ole ikinä edes vilkaissut muiden verotietoja, vaikka aika monia muita ne kovasti tuntuvat kiinnostavan. Minua ei jotkut naapurien ja tuttujen verotiedot kiinnosta, sillä olen ilman niitä tietojakin oikein onnellinen.
Jos mies haluaisi jostakin syystä palkkani tietää, niin hän voi mennä työhuoneeseen, ottaa vaikka tämän vuoden laskumappini ja katsoa. Sama juttu minulla, samasta hyllystä löytyisi ihan kaikki miehen paperit, tiliotteet, laskut ja mitä vaan, mutta en keksi syytä mennä niitä tonkimaan. Sairastahan se olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi se aika outoa. Tuota päätelmääsi, että sitten salaillaan muutakin, en allekirjoita.
Minä en luottaisi ihmiseen joka ei pysty sanomaan edea palkkaansa, se on kuitenkin suht julkista tietoa eikä vaikuta mitenkään mihinkään, ihan sama kuin kysyisi että sataako ulkona vettä vai lunta ja toinen kieltäytyisi kertomasta.
Jos salaa pikkujutun niin salaa varmasti kaiken isomman.
ap
Niin, sinulle raha-asiat ovat pikkujuttuja joista voi lörpötellä huoletta ympäri kyliä. Oletko koskaan ajatellut, että sinä et ole maailman ainut ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun puhutaan pariskuntien ongelmista talouteen liittyvissä asioissa, usein tulee joku sanomaan että ollaan oltu niin ja niin monta vuotta naimisissa enkä tiedä paljonko puoliso tienaa... Miten voi olla mahdollista? Minä ainakin puhun palkastani ihan kenen kanssa vaan, täysin vieraidenkin ihmisten kanssa, mitä salailemista siinä on? Tessistä näkee eri alojen palkat ja jos saa enemmän kuin tessissä sanotaan niin sehän on positiivinen asia.
Miten voidaan asua parisuhteessa ja mennä jopa naimisiin jonka idea on ihan juridisestikin yhdistää kaksi taloutta yhdeksi, ja ei tiedetä paljonko toisen palkka on tai vaikka autolainan lyhennys, mistä asioista nämä ihmiset edes elämässään puhuu ja mitä jakavat kun salailevat normaaleja käytännön asioita?
Miten voidaan olla intiimisti, jos salaillaan asioita, niitä asioitahan luultavasti sitten riittää muitakin, vaikka toisia kumppaneita, lapsia muualla, sairauksia...?
Minä en. Joka vuosi toivon, että kukaan tuttukaan ei tajua hakea mun nimeäni iltapäivälehtien verotiedoista. Jos alkaisin vielä puhumaan tuloistani, 99% suomalaisista pitäisi sitä leveilemisenä eikä suinkaan positiivisena asiana.
Vierailija kirjoitti:
Minä en luota raha-asioissa kuin itseeni, joten ne on minun asioita. Parisuhteessa saa ja pitää olla jotain omaakin.
Tottakai ne on omaa, samalla tavalla kuin sun kehosikin on sun omaa, mutta silti jaat sen puolisosi kanssa etkä peittele. Miten se että tietää toisen palkan liittyy siihen että luottaako toiseen raha-asioissa? Se luotto tulisi siinä vaiheessa kyseeseen että sinä antaisit omat rahasi puolison käyttöön, sehän on ihan eri asia.
ap
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan muista tuollaisia asioita. Ei ole niin merkityksellistä. En muista omia tulojanikaan kovin tarkasti. Bruton parin sadan tarkkuudella, netosta ei hajua.
Meillä on yhteinen verkkopankki. Voisin siis käydä katsomassa miehen tulot. En ole jaksanut. Tonnin tarkkuudella tiedän varmaan bruton.
Eli teillä ei ainakaan ole pikkurahan puutetta. Mutta ette salaile asioita, tietäisitte toistenne (ja omanne) tulot jos sillä olisi merkitystä jonkun asian takia. On sekin jotain että tietää että tienaako toinen pari tonnia vai parikymmentä tonnia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mä teidän miehen palkan ja laskut, näen tiliotteen halutessani. Se mitä en tiedä on kuukausittaiset reilun 100 euron nostot....mulla ei ole hajuakaan mihin se käyttää käteistä kun ei ikinä oikein käy missään eikä siihen työporukan viking-lottoon mene kuin hiluja.
Aina kun lapsi tai minä ollaan käteistä vailla niin häneltä kyllä löytyy jokunen kymppi. Kotijemmakaan ei ole kuin satasia eikä tietääkseni kasva, siinhän ei olisi järkeä.
Kai se kertoisi jos kysyisin, mutta en ole tullut kysyneeksi, kai sitä jotain omaakin saa olla.
Kyllähän sitä tuollainen raha kuukaudessa menee mihin vaan, lounaaseen, kahvilla käyntiin, tiedä vaikka pelaisi pelikoneita huoltoasemalla käydessään jne. Tuollainen pikkusumma ei vaikuta mihinkään suuntaan varmaankaan teidän taloudessa kun et ole siitä kysynytkään, eikä mies ole kertonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en luota raha-asioissa kuin itseeni, joten ne on minun asioita. Parisuhteessa saa ja pitää olla jotain omaakin.
Tottakai ne on omaa, samalla tavalla kuin sun kehosikin on sun omaa, mutta silti jaat sen puolisosi kanssa etkä peittele. Miten se että tietää toisen palkan liittyy siihen että luottaako toiseen raha-asioissa? Se luotto tulisi siinä vaiheessa kyseeseen että sinä antaisit omat rahasi puolison käyttöön, sehän on ihan eri asia.
ap
En saa siitä mitään tyydytystä, että puhun rahasta.
Olisi se aika outoa. Tuota päätelmääsi, että sitten salaillaan muutakin, en allekirjoita.