Lue keskustelun säännöt.
Oletko muuttanut omistusasunnosta vuokralle? MIksi?
Itseäni iso asuntolaina ahdistaa, ja mietin vuokralle muuttamista ahdistuksen lopettamiseksi. Onko kukaan muu tehnyt niin? Onko siinä mitään järkeä?
Kommentit (400)
Eihän kukaan enää nykyään edes pysty ostamaan asuntoa paitsi järjettömällä velkamäärällä tai sitten jos on harkimo, tai sitten jos tyytyy asumaan puliukkojen seudulla.
Kaikki muut vaihtoehdot paitsi harkimoksi syntyminen on huonoja ja typeriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myytiin kaupunkikoti viime keväänä Oulusta; viisi pitkää kuukautta siihen meni. Muutettiin Espooseen pari vuotta vanhaan kerrostaloon Saton vuokralaisiksi. Metsästettiin auringonpaisteessa sopivaa kotia tältä alueelta kesäkuukaudet ja lopulta se löytyi: teimme vuokrasopimuksen pelkkien kuvien ja pohjapiirrosten perusteella. Nykyisiä neliöitä noin puolet entisistä, joten vähennettiin tavaraa reilusti, siis reilusti! Kannustan kaikkia samaan, vaikka muuttoa ei olisi näköpiirissäkään.
Kaikki hyvin siis, mutta silti mekin laskimme viimeksi viikonloppuna, kuinka isoa lainaa me reilulla tonnilla maksaisimme. Omistamisen tarve istuu lujassa.
Se kyllä hämää, kun laskee pelkän lainanlyhennyksen määrän, kun mukaan pitää laskea vastike ja varautuminen omiin ja taloyhtiön remontteihin.
Avioeron jälkeen myin omakotitalon ja muutin Pattayalle vuokra-asuntoon. Suomeen jäi vielä kesämökki. Asun täällä ja nautin loppuelämäni tekemättä töitä. Olen nyt 50v.
Muutin ulkomaille, joten laitoin omistusasunnon vuokralle ja muutin vuokralle itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Myytiin kaupunkikoti viime keväänä Oulusta; viisi pitkää kuukautta siihen meni. Muutettiin Espooseen pari vuotta vanhaan kerrostaloon Saton vuokralaisiksi. Metsästettiin auringonpaisteessa sopivaa kotia tältä alueelta kesäkuukaudet ja lopulta se löytyi: teimme vuokrasopimuksen pelkkien kuvien ja pohjapiirrosten perusteella. Nykyisiä neliöitä noin puolet entisistä, joten vähennettiin tavaraa reilusti, siis reilusti! Kannustan kaikkia samaan, vaikka muuttoa ei olisi näköpiirissäkään.
Kaikki hyvin siis, mutta silti mekin laskimme viimeksi viikonloppuna, kuinka isoa lainaa me reilulla tonnilla maksaisimme. Omistamisen tarve istuu lujassa.
Oliko neliöitä alunperin 200 vai 60? Itsehän muutin 67 neliön asunnosta (myin, möin, jotain) ja "jouduin" ostamaan turhan ison talon, koska toinen vaihtoehto oli sama talo mutta liian pienenä. En laita tarkkoja tietoja koska en halua että naapurit tunnistavat. Minä olin hankkinut sinne 67 neliöön sopivat kamppeet ja ne ovat sellaisia, että kulkevat ehkä mahdollisesti lopun ikääni mukanani. Ainakin nyt olen rakastunut huonekaluihini ja ne ovat siis täyttä puuta.
En siis halunnut lähteä myymään ihania kalujani jotta mahtuisin huonosti suunniteltuun pikkukotiin. 67 neliötä tuntuu hurjalta yhden henkilön kodiksi, mutta tilaa oli juuri tarpeeksi, ei yhtään liikaa. Nykyisen kodin (omistuskoti tämäkin) aion laittaa ajan kanssa niin, että kaikki ns. turhakin tila tulee hyödynnettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun vuokralla isossa perheasunnossa kaupungin omistamassa talossa, alueella, josta ei pikkurahalla osteta perhe-asuntoa. Omistan kuitenkin myös kivan pikkukaksion sijoitusasuntona. Sijoitusasunnosta saa vähennettyä verotuksessa ihan kaiken eli se pyörii käytännössä omillaan. En tee voittoa tällä hetkellä, mutta toimii vanhuuden asuntonani sitten kun jälkikasvu muuttaa kotoa.
Avioeron jälkeen ex osti talomme ja minä muutin vuokralle. Olenko katunut päätöstäni? En päivääkään. Helppoa ja huoletonta, kunhan vuokransa maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin pari vuotta ulkomailla ja sen ajan vuokralla. Oma talo Suomessa oli sen ajan vuokrattuna toisille.
Laskin että uudehkossa ok-talossa asumiseen menisi kuukaudessa noin 800 euroa, jos laina-aika on 25 vuotta ja sitä maksaa pois 550 kuukaudessa pois. Vanhassa rivi/kerrostalossa kulut 670 kuukaudessa, ja laina-aika vain 15 vuotta. Varmaan samalla hinnalla saisi uudenkin, mutta laina-aika pitäisi sitten olla pidempi. Puoliso lisäksi aina sanoo ettei kannata ostaa asuntoa kerrostalosta hinnalla, jolla saisi jo ok-talon. Kun se kuitenkin taitaa olla suurin unelmamme oman rauhan vuoksi.
Vuokralla asuessa kulut ovat varmaankin 750-800 kuukaudessa.
Mikähän näistä kannattaa valita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laskeppa paljonko loppuelämäsi vuokrat maksaa. Käytä laskennassa vaikka maltillista 2% korotusta vuosittain.
Jos ikää on vaikka 30 ja odottaa elävänsä 80 vuotiaaksi. Oletetaan että vuokra on nyt 700€/kk ja nousee 2% vuodessa. 50 vuoden vuokrat tulee maksamaan yli 700.000€.
Siinäpä miettimistä, vuokra-asumista ihannoivat!
Vierailija kirjoitti:
Itseäni iso asuntolaina ahdistaa, ja mietin vuokralle muuttamista ahdistuksen lopettamiseksi. Onko kukaan muu tehnyt niin? Onko siinä mitään järkeä?
Voin ostaa asuntosi, tulet sitten minulle vuokralle. Deal?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekin muuten ahdistaa, että mitä jos jään vaikka työttömäksi. En pystyisi ikinä maksamaan lainanlyhennyksiä työttömyyskorvauksista, ja takaisinmaksuturva on niin kallis, ettei siihenkään ole varaa. Lisäksi se korvaa vain jonkun aikaa eikä kata kaikkia tilanteita. VUokra-asuntoon saisi asumistukea, omistusasuntoon vain minimaalisen vähän työttömyystilanteessa.
Itse asiassa vuokra-asuntoon saisin mun spekseillä (keskituloinen yh, 2 lasta, pk-seutu) satasen verran asumistukea jo nyt työssä ollessa.
ap
Omistusasuntoon saa aivan samoilla laskuperusteilla asumistukea, kuin vuokra-asuntoonkin. (Mutta vain hoitovastike, vesi, yms. Ei siis lainan lyhennyksiä yms. omaisuutesi kartoittamista. )
Mietipä:
Vuokralla maksat esim. 700/kk - tuki 100/kk. Maksettavaa jäi 600/kk. (Samalla vuokranantaja sai 700 - vastikkeet+verot = ehkä nettona tienasi 3600 vuosi)
Omistusasunnossa jos maksat omasta pussistatasi sen 600: taloyhtiön osuus esim. 250, lopuilla 450 lyhennät lainoja. Korot huomioiden kartutat OMAA omaisuuttasi ehkä nettona 3600 vuosi.
Vuokralla asuminen on järkevää, jos yhteiskunta maksaa lähes kaiken tai jos rahaa on niin paljon, ettei asialla ole mitään väliä.
Ei liity suoraan asiaan, mutta minulla jotenkin puuttuu tuo pesänrakennus-vietti. Asunut vuokralla ja tulen asumaan, monissa paikoissa ja useammassa maassa.
Vieläkään en osaa ajatella että tämä on nyt minun koti ,tai kotimaa,tai kotipaikka edes.
Ja kyllä toivoisin että joskus sais pysäytettyä elämän hyvään paikkaan.
ja ikää on sitten jo hyvin yli 40, sinkku tietenkin ja aina mietin mistä hakis duunia seuraavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me muutettiin kun tarvittiin kaksosten synnyttyä lisää tilaa muttei ollut varaa ostaa isompaa asuntoa samalta alueelta. Ja alue on niin ihana ettei haluttu muuttaa muualle, kummankin duunit, kaikki mahdolliset palvelut ja lapsuudenkodit kävelyetäisyydellä, Nyt oma vanha kaksio on vuokralla ja asutaan itse samassa kerrostalossa isommassa kodissa vuokralaisina.
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan enää nykyään edes pysty ostamaan asuntoa paitsi järjettömällä velkamäärällä tai sitten jos on harkimo, tai sitten jos tyytyy asumaan puliukkojen seudulla.
Kaikki muut vaihtoehdot paitsi harkimoksi syntyminen on huonoja ja typeriä.
Höpö höpö!
Ensimmäinen asuntoni oli pieni huonokuntoinen puutaloyksiö, (niitä saa esim. Tampereella nykyäänkin hintaan 40 000 vielä, tuosta käsirahan osuus 20%), remppasin, myin 15 000 voitolla kulut huomioiden.
Siitä kaksioon, remppaa, kolmioon, remppaa.. nyt 43v. Velaton omakotitalo Tampereella, olen keskituloisten yh äiti. Ja noista remonttihommistakin teetättänyt ison osan.
Vierailija kirjoitti:
Laskeppa paljonko loppuelämäsi vuokrat maksaa. Käytä laskennassa vaikka maltillista 2% korotusta vuosittain.
Jos ikää on vaikka 30 ja odottaa elävänsä 80 vuotiaaksi. Oletetaan että vuokra on nyt 700€/kk ja nousee 2% vuodessa. 50 vuoden vuokrat tulee maksamaan yli 700.000€.
Vuokran voi ihan hyvin maksaa tuotoilla, jotka omistusasunnon myynnistä saatavalle rahalle saa esim. pörssiosingoista. Ihmiset on vaan huijattu uskomaan, että rahat pitää sijoittaa velaksi asuntoon eikä missään nimessä johonkin paremmin tuottavaan.
Itselläni asumismenojen kattamiseen riittää 250k salkun osingot, mutta myyntihinnat vastaavissa asunnoissa alueella 350k. Aika helppo päätös, kun vaan osaa laskea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan enää nykyään edes pysty ostamaan asuntoa paitsi järjettömällä velkamäärällä tai sitten jos on harkimo, tai sitten jos tyytyy asumaan puliukkojen seudulla.
Kaikki muut vaihtoehdot paitsi harkimoksi syntyminen on huonoja ja typeriä.
Höpö höpö!
Ensimmäinen asuntoni oli pieni huonokuntoinen puutaloyksiö, (niitä saa esim. Tampereella nykyäänkin hintaan 40 000 vielä, tuosta käsirahan osuus 20%), remppasin, myin 15 000 voitolla kulut huomioiden.
Siitä kaksioon, remppaa, kolmioon, remppaa.. nyt 43v. Velaton omakotitalo Tampereella, olen keskituloisten yh äiti. Ja noista remonttihommistakin teetättänyt ison osan.
Tässä ollaan asian ytimessä: on todella vaikeaa päästä omistusasumiseen kiinni järkevillä kuluilla ja sopivankokoisella lainalla, jos ei ole aloittanut siitä 40 tonnin yksiöstä vaan on pakko hankkia ensiasunnoksi kolmio pk-seudulla, koska lapset ja koska työ täällä.
Tästä ketjusta oon kyllä saanut tosi paljon ajatuksia, kiitos!
Ap
Puhdistava asuntohintarommaus on tulossa. Pidän rahat tilillä ja ostan kunnon asunnon vasta kun ne riittävät mieleiseen. Tosin en asu vuokralla, vaan paljon halvemmassa kuin mihin olisi varaa.
Ei ole tervettä, että normaali perheasunto kelvollisella alueella maksaa vähintään miljoonan, eli yli kymmenkertaisesti ylimmän desiilin nettovuositulon verran. Koronnousu ajaa velkapetterit ongelmiin ja hintataso normalisoituu tulojen mukaan.
Tää on varmaan jonkun Velan aloitus, mitä sellaset omaisuudella tekee?
Myytiin kaupunkikoti viime keväänä Oulusta; viisi pitkää kuukautta siihen meni. Muutettiin Espooseen pari vuotta vanhaan kerrostaloon Saton vuokralaisiksi. Metsästettiin auringonpaisteessa sopivaa kotia tältä alueelta kesäkuukaudet ja lopulta se löytyi: teimme vuokrasopimuksen pelkkien kuvien ja pohjapiirrosten perusteella. Nykyisiä neliöitä noin puolet entisistä, joten vähennettiin tavaraa reilusti, siis reilusti! Kannustan kaikkia samaan, vaikka muuttoa ei olisi näköpiirissäkään.
Kaikki hyvin siis, mutta silti mekin laskimme viimeksi viikonloppuna, kuinka isoa lainaa me reilulla tonnilla maksaisimme. Omistamisen tarve istuu lujassa.