Oletko muuttanut omistusasunnosta vuokralle? MIksi?

Mä tykkäisin muuten asua vuokralla, koska sitten työtilanteen muuttuessa olisi helpompi lähteä pois. Ongelma vaan on se, että yksityisten asunnoista ei koskaan tiedä, milloin joutuu pois ja muissa isompien omistajien taloissa on vähän tuurista kiinni, millaisia naapureita sattuu. Ei tämä järin edullista ole, vastike, sisältäen veden, n. 350 euroa kuussa ja lainaan menee 600 euroa kuussa. Isompikin laina voisi olla ja nopeammin maksaa pois, mutta nämä on laskettu, ettei ihan heti tarvitse myyntiin pistää, jos vaikka työttömyys iskee. Vuokrataso vastaavista on 700-800 euroa/kk. Vastikkeen kalleus johtuu siitä, että taloyhtiö on pieni. Tämä alkaisi kaivata terassin uusimista, uutta parkettia ja keittiöremonttia. Ei tämä ihan halpaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt tehnyt ja asunut nyt kohta 10 vuotta vuokralla. En missään nimessä kaipaa omistusasuntoa. Koetimme aikanaan etsiä sopivaa asuntoa kaupunkimme keskustasta, mutta ainoat, joita olisi voinut edes ajatella, olivat niitä, joihin oli tulossa julkisivu- tai putkiremontti. Mitään sopivalla keskustasijainnilla olevaa sopivan kokoista asuntoa ei vain löytynyt. Muutimme vuokralle kivaan taloon aivan keskustaan ja ei kyllä ole mitään halua muuttaa systeemiä. Moni sanoo, että onhan se oma kiva ja siinä on turvaa vanhuuden varoille. No, kuinka moni sen sitten oikeasti myy ja nauttii niistä rahoista eläkkeellä? Useimmilla se armas ja kallis asunto jää lähinnä perikunnan kiisteltäväksi. Joten ainakin me laitamme mieluummin rahat vuokraan, niin säilyy paremmin sopu jälkeläistenkin kesken. :)

Mä olen 52 v, lapseton. Myin kämppäni ja muutin vuokralle. En ole kellekään jättämässä perintöjä, joten tässä kohtaa tein ratkaisuni. En siis ole ryypännyt menemään asuntorahojani toki, mutta on mistä ottaa jos keksin tehdä jotain kivaa. Tai jos täytyy mennä yksityiselle taholle kalliiseen lääkinnälliseen toimenpiteeseen.

Minä jouduin muuttamaan remontin alta tilapäisesti pois ja nyt vuokralla laitoinkin asunnon myyntiin. Jos menee kaupaksi, ostan ehkä uuden ja jos ei mene, joudun kyllä muuttamaan takaisin vanhaan kotiin. Vuokrat on superkalliita verrattuna omistusasumiseen, joten oon valmis sietämään jonkinasteista epämukavuutta sen sijaan, että maksaisin jatkuvasti kallista vuokraa.

Miten olisi Ap pienempi omistusasunto, vähemmän lainaa?

Vierailija kirjoitti:

Kuka on oikeasti noin tyhmä? Kun laina on maksettu, asumiskulut liki 0. Ja oikeasti, vaikka asunnon arvo laskee niin ajatus siitä että se on oma, lämmittää. Asunto on ihmisen tärkein sijoitus. 

Minä olin tyhmä että ostin oman vasta 30-vuotiaana, asunto on maksettu kun täytän 55. Jos olisin ostanut 10 vuotta sitten, olisin rikas ja velaton jo alta viisikymppisenä. 

25 vuotta on pitkä aika asuntovelalliselle, mutta mikäs siinä jos on mahdollista ottaa lainaa. Kaikilla ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen muuttanut omistusasunnosta asumisoikeusasuntoon mutta tämä tapahtui v. 1997. Taustalla vaikutti sellaiset asiat kuten että asumisoikeusasunnot olivat siihen aikaan todella edullisia, uudesta rivitalokolmiosta Vantaalla kk-vastike vain 3000 mk. Myös se että muutin yhteen asumaan seurustelukumppanini kanssa, hänellä ei ollut mitään kunnon tuloja eikä rahaakaan osallistua omistusasunnon hankintaan. Minun omistusasuntoni oli pelkkä yksiö Helsingissä, ja minulla olisi ollut varaa vaihtaa kaksioon, mutta ei isompaan.Avovaimo halusi nimenomaan kolmion.

Saanko kysyä miten tuossa suhteessa kävi? Itselleni tuntuu niin vieraalta vaatia kolmiota ilman että itsellä on euroakaan laittaa pöytään. Mutta ehkä hän oli opiskelija ja myöhemmin tilanteesta tuli tasapainoisempi?

1990-luvun laman aikaan hän ei sanut kunnollista työtä mistään. Mulla oli vakituinen työ ja varaa maksaa hänen osuutensa. Hän sai sittten aika pian töitä ja menimme naimisiin ja saimme lapsen. Tosin suhteessa on ollut kitkaa koska hän jäi ikuiselle äitiyslomalle lapsen syntymisen jälkeen. Sen jälkeen hänellä on ollut terveyden kanssa ongelmia.

Hänen vanhempansa auttoivat häntä rahallisesti että saimme ostettua omistusasunnon lopulta mutta se ei ole mikään kiva homma olla appivanhemmista riippuvainen. Mulla vaan ei ollut sydäntä potkia häntä pihalle silloin kun piti tehdä päätös muuttaako hänen kanssa yhteen asumaan kun oli tiedossa epävarma taloudellinen tilanne.

Mulle kävi niin 90-luvulla, että rakastuin eronneeseen mieheen, ja hänellä oli vielä asuntovelkaa talosta jonka oli joutunut myymään ostohintaa halvemmalla. Halusimme muuttaa yhteen, mutta hän halusi ostaa talon. Minä sitten myin yksiöni että saatiin laina.

Joo tiedän, eihän siinä hyvin käynyt. Talo oli myytävä koska hän ei ollut omakoti-ihmisiä. Muutimme vuokralle. Ja ero tuli lopulta ja varat puoliksi, eli hän oli maksanut velat ja saanut omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt ja asunut nyt kohta 10 vuotta vuokralla. En missään nimessä kaipaa omistusasuntoa. Koetimme aikanaan etsiä sopivaa asuntoa kaupunkimme keskustasta, mutta ainoat, joita olisi voinut edes ajatella, olivat niitä, joihin oli tulossa julkisivu- tai putkiremontti. Mitään sopivalla keskustasijainnilla olevaa sopivan kokoista asuntoa ei vain löytynyt. Muutimme vuokralle kivaan taloon aivan keskustaan ja ei kyllä ole mitään halua muuttaa systeemiä. Moni sanoo, että onhan se oma kiva ja siinä on turvaa vanhuuden varoille. No, kuinka moni sen sitten oikeasti myy ja nauttii niistä rahoista eläkkeellä? Useimmilla se armas ja kallis asunto jää lähinnä perikunnan kiisteltäväksi. Joten ainakin me laitamme mieluummin rahat vuokraan, niin säilyy paremmin sopu jälkeläistenkin kesken. :)

Ei tarvitse myydä. Itselläni lainanlyhennys n. 600 €/kk, viimeiseen erään on vähän päälle viisi vuotta aikaa. Vastike n. 300 €/kk.  Kun asuntolaina on maksettu, on kuukausimaksu huomattavan paljon pienempi. Ehdin ennen eläkeikää säästää kunnon puskurin eläkepäiviä varten. 

Tällä alueella on harvakseltaan kerrostaloasuntoja vuokrattavana. Tällä hetkellä on yksi n. 10 neliötä omaa asuntoani pienempi asunto vuokrattavana, vuokra 900 €/kk.

Kyse on siis siitä, että omistusasumisen kiinteät kulut ovat hyvin pienet sitten, kun asuntolainaa ei enää ole. Seinän takana samanlaisessa asunnossa vuokralla asuva henkilö maksaa asunnosta moninkertaisen summan verrattuna asunnon omistajaan, jolla ei enää asuntolainaa. Pienessä eläkkeessä vuokra voi olla liian suuri maksettava. Puskuri mahdollistaa myös uuden hankkimisen rikki menneen jääkaapin tilalle ja antaa joustoa taloyhtiöremonttien maksuun. Hyvässä taloyhtiössä remontit ja niiden maksu suunnitellaan niin, että kulut pysyvät kohtuullisina.

Taloyhtiömuotoinen asuminen on siis useimmiten kohtalaisen turvallinen vaihtoehto. Pitkällä tähtäimellä myös järkevää.

Omassa isossakin on velattomana halpaa asua   .Paritalossa isot pihat ja autotalli .Meri, venelaiturit ja  hiekkarannat lähellä.  Hyvät palvelut  ja koulut.  Mukavaa porukkaa. Vaihtamalla on jäänyt rahaa jolla on ostettu perhasuntoja josta tulee vuokratuloja. Samat vuokralaiset olleet jo monta vuotta, jos on kohtuuvuokra. En ole asunut vuokralla. Lapsena isän koleman jälkeen asuttiin koko porukka ysiössä Helsingin keskustassa. Sitä ennen oli omakotitalo. Siitä  ajasta jäi  kammotus  pieneen asuntoon,  en siis ikinä muuttaisi yksiöön. Lapsiperheen asuminen yksiössä johtuu nykyään saamattomista vanhemmista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllästyin työntekoon. Ryyppäsin asuntoni ja muutin sossun maksamaan vuokra-asuntoon. Nyt on elämä helppoa. Ei tarvitse leikata ruohoa, tehdä lumitöitä, maalata, korjata taloa tai edes käydä töissä. Täällä keskustassa ei tarvitse edes autoa. Säästyy bensaverot, autoverot, vakuutukset ym. Olen ekologinen ja vapaa.

Ja myöskin jonkun verran yksinkertainen!😷

Vierailija kirjoitti:

 "Vaikeampaa oli muuttaa pois ranskalaisesta vuokra-asunnosta kuin laittaa tuo oma vuokralle Suomesta lähtiessä:'D"

Miksi oli vaikeampaa? Onko irtisanomisaika älyttömän pitkä vai onko sielläkin käytäntönä, että koska vuokrataso on vain kohtalainen tai jopa halpa, joutuu lähtiessään tekemään kunnon remontin? (Ainakin joissain todella pitkien vuokrasuhteiden maissahan näin on, tarkoittaa, että esim. kun joku, kenties iäkäs, henkilö kuolee, hänen vuokra-asuntonsa on remontoitava uutta vastaavaksi kuolinpesän varoilla.)

Byrokratian takia. Asunto oli firman kautta, josta ensin sanottiin, että irtisanomisaika on 3 kk. Sitten kävi ilmi, että onkin 1 kk, koska asunto oli niin keskustassa (tjsp). Toimistotyöntekijä väitti ensin kivenkovaa, että irtisanomisilmoitus on käytävä jättämässä henkilökohtaisesti(!) tasan 1 kk ennen kuin sopimus päättyy. Me sitten yritimme selittää, että emme ole maassa juuri silloin, koska olemme seuraavassa maassa järjestämässä asioita ja palaamme vain tyhjentämään asunnon. Onneksi kolmannella vierailulla toimistoon saimme puhua toisen työntekijän kanssa ja asia hoitui. Kun allekirjoitimme paperin, jossa kerrottiin, että jätämme irtisanomisilmoituksen etuajassa omasta tahdostamme:'D No, sitten oli säätöä lopputarkastuksen varaamisen ja tarkastuksen tulosten tulkinnan kanssa. Vieläkin pahoin pelkään, että muuton ajankohdasta johtuen vuoden lopussa käy ilmi, että meidän pitää maksaa vielä kerran joku asumisvero(kyllä, tällainen oli erikseen myös vuokra-asujille!), jonka voi hoitaa vain ranskalaiselta pankkitililtä, shekillä(!) tai henkilökohtaisesti virastossa...

Toisaalta myös asunnon vuokraus oli yksi prosessi. En todellakaan joutunut toimittamaan yhtä paljon todistuksia ja allekirjoittamaan yhtä montaa paperia silloin, kun ostimme Suomessa asunnon. Vuokrasoppariin kuului mm. nippu vuokralainsäädäntöä, ja joka sivu piti molempien kuitata luetuksi.

Onnen tyttö 69 kirjoitti:

Myin ison asunnon hyvällä hinnalla Heldingistä ja asuin 6 kk vuokralla, kunnes löysin luksustalomaiseiselta alueelta uuden omakotitalon järven rannalta.

Omakotitaloasuminen on vaan niin paljon edullisempaa kuin vuokralla asuminen.

Vuokrakulut tässä asunnossa olisi ainakin 2500€/kk. Pankkilainaa lyhennän 650€/kk ja yhtiövastike ja vesi 250€/kk ja sähköt 200€/kk.

Missä omakotitalossa maksetaan yhtiövastiketta ja vesirahaa?

Ei ole mitään väliä asuuko omassa asunnossa vai vuokralla. Tärkeintä on, että rahaa on käytössä ja säästössäkin pahan päivän varalle. 90- luvun laman aikana asuntojen hinnat romahtivat 30 prosenttia myös pääkaupunkiseudulla. Ihmisiä jäi työttömäksi ja joutuivat myymään asuntonsa tappiolla. Velkaa jäi ja asunto menetettiin. Köyhän ei kannata yrittää olla porvari.

Muuta vaan vuokralle jos ahdistaa. Koita kuitenkin valita vuokranantajaksi joku muu taho kuin yksityinen sijoittaja. Suuret vuokranantajat ovat siitä helpompia, että saa yleensä pitää eläimiä, asunnoista pidetään paremmin huolta, eikä tule vuokranantaja yllättäen käymään tai irtisano, kun tarvitaan sukulaisille asunto.

Aso on myös hyvä vaihtoehto, paitsi pk-seudulla pitää olla hyvä järjestysnumero, vähintään 10 vuoden takaa että saa sellaisen kivalta paikalta.

Olen kokeillut kaikkia asumismuotoja, aso on ollut huolettomin vaihtoehto, sellaisessa asun nytkin. Vuokra on noin 15-20% edullisempi kuin vastaava vuokra-asunto ja kynnysraha oli noin 12 000. Sen saan pois jos muutan. Asofirma remppasi asunnon ennen muuttoani. Asunnon sijainti on niin hyvä, että en koskaan saisi muuten lainaa asuntoon ko. alueelta. Jos lähden max 2 vuodeksi muualle töihin, voin alivuokrata asunnon. Tai pääsen siitä eroon max 3 kk.

Asoissa on yleensä enemmän yhteisöllisyyttä ja kivempaa porukkaa kuin vuokrataloissa, joissa väki vaihtuu enemmän. Talo on hiljainen, isännöinti laadukasta, ja yhtiöremontit tehdään ajoissa ja piha hoidetaan hyvin.

Omistusasunnossa (pieni puukerrostaloyhtiö) inhosin yhtiökokouspuolta, veemäisiä kyttääviä naapureita, lumityövuoroja ja sitä kun piti yrittää saada se asunto myytyä, kun työ vei toiselle paikkakunnalle. Ja sitä inhosin myös, kun kaikki piti korjata itse, jos jotain hajoaisi.

Jos mun jääkaappi nyt hajoaa tai hana vuotaa, niin aso hommaa uuden asap. Naapurit on mukavia mummoja lähinnä, eikä tarvitse huolehtia, että naapuriin muuttaisi häirikköjä, koska häiriköt harvoin omaa kärsivällisyyttä tai älliä hommata järjestysnumeroa, eikä heillä sitä kynnysrahaakaan yleensä ole.

Vierailija kirjoitti:

Onnen tyttö 69 kirjoitti:

Myin ison asunnon hyvällä hinnalla Heldingistä ja asuin 6 kk vuokralla, kunnes löysin luksustalomaiseiselta alueelta uuden omakotitalon järven rannalta.

Omakotitaloasuminen on vaan niin paljon edullisempaa kuin vuokralla asuminen.

Vuokrakulut tässä asunnossa olisi ainakin 2500€/kk. Pankkilainaa lyhennän 650€/kk ja yhtiövastike ja vesi 250€/kk ja sähköt 200€/kk.

Missä omakotitalossa maksetaan yhtiövastiketta ja vesirahaa?

Jos omakotitalo on taloyhtiössä niin silloin maksetaan yhtiövastiketta, pidetään yhtiökokoukset jne. Harvinaista mutta mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Omassa isossakin on velattomana halpaa asua   .Paritalossa isot pihat ja autotalli .Meri, venelaiturit ja  hiekkarannat lähellä.  Hyvät palvelut  ja koulut.  Mukavaa porukkaa. Vaihtamalla on jäänyt rahaa jolla on ostettu perhasuntoja josta tulee vuokratuloja. Samat vuokralaiset olleet jo monta vuotta, jos on kohtuuvuokra. En ole asunut vuokralla. Lapsena isän koleman jälkeen asuttiin koko porukka ysiössä Helsingin keskustassa. Sitä ennen oli omakotitalo. Siitä  ajasta jäi  kammotus  pieneen asuntoon,  en siis ikinä muuttaisi yksiöön. Lapsiperheen asuminen yksiössä johtuu nykyään saamattomista vanhemmista.

Perhasunnot on kyllä huonoja sijoituksia. Sijoitetun pääoman tuotto parempi ei-perhasunnoissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään väliä asuuko omassa asunnossa vai vuokralla. Tärkeintä on, että rahaa on käytössä ja säästössäkin pahan päivän varalle. 90- luvun laman aikana asuntojen hinnat romahtivat 30 prosenttia myös pääkaupunkiseudulla. Ihmisiä jäi työttömäksi ja joutuivat myymään asuntonsa tappiolla. Velkaa jäi ja asunto menetettiin. Köyhän ei kannata yrittää olla porvari.

Oli myös sellaisia, jotka ostivat asunnon laman pohjalla halvalla ja saivat sen maksettua nopeasti. Silloin sitä vasta onkin vapaa.

Ei tulisi mielenkään asua vuokralla. Ostin uudehkon kerrostalo-osakkeen suht läheltä kaupungin keskustaa, mutta silti täällä on oma rauha ja loistavat ulkoilualueet vailla ydinkeskustan vilskettä. Suuria ylimäämäräisiä menoja tuskin tulee asumisen suhteen vielä pitkään aikaan, koska talo on tosiaan varsin uusi. Enkä tätä asuinaluetta missään nimessä vaihtaisi kaupungissamme mihinkään muuhun. Oikein mielelläni maksan omaa ja se mikä ero tässä on siihen kun aikoinaan asui vuokralla on se, että vuokran maksu tympäisi aina, joka ainoa kerta. Nyt kun asuntolaina lähtee suoraveloituksena pankkitililtä, niin en edes ajattele koko asiaa, koska tietää, etteivät rahat mene kenenkään ulkopuolisen elvistelijän paksumpaan elämään.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt ja asunut nyt kohta 10 vuotta vuokralla. En missään nimessä kaipaa omistusasuntoa. Koetimme aikanaan etsiä sopivaa asuntoa kaupunkimme keskustasta, mutta ainoat, joita olisi voinut edes ajatella, olivat niitä, joihin oli tulossa julkisivu- tai putkiremontti. Mitään sopivalla keskustasijainnilla olevaa sopivan kokoista asuntoa ei vain löytynyt. Muutimme vuokralle kivaan taloon aivan keskustaan ja ei kyllä ole mitään halua muuttaa systeemiä. Moni sanoo, että onhan se oma kiva ja siinä on turvaa vanhuuden varoille. No, kuinka moni sen sitten oikeasti myy ja nauttii niistä rahoista eläkkeellä? Useimmilla se armas ja kallis asunto jää lähinnä perikunnan kiisteltäväksi. Joten ainakin me laitamme mieluummin rahat vuokraan, niin säilyy paremmin sopu jälkeläistenkin kesken. :)

Tuo viimeinen lause on kyllä itsepetosta. Väittäisin, että kuka tahansa jälkeläinen olisi kiitollinen edes pienestä perinnöstä ja valitsisi mieluummin sen kuin ei perintöä ollenkaan. Kyllä minä ainakin lapsiani haluan elämässä auttaa, vaikka sitten omistusasunnon verran.

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi mielenkään asua vuokralla. Ostin uudehkon kerrostalo-osakkeen suht läheltä kaupungin keskustaa, mutta silti täällä on oma rauha ja loistavat ulkoilualueet vailla ydinkeskustan vilskettä. Suuria ylimäämäräisiä menoja tuskin tulee asumisen suhteen vielä pitkään aikaan, koska talo on tosiaan varsin uusi. Enkä tätä asuinaluetta missään nimessä vaihtaisi kaupungissamme mihinkään muuhun. Oikein mielelläni maksan omaa ja se mikä ero tässä on siihen kun aikoinaan asui vuokralla on se, että vuokran maksu tympäisi aina, joka ainoa kerta. Nyt kun asuntolaina lähtee suoraveloituksena pankkitililtä, niin en edes ajattele koko asiaa, koska tietää, etteivät rahat mene kenenkään ulkopuolisen elvistelijän paksumpaan elämään.

Vilkaisehan ketjun aihetta ja mieti, miten tämä oman asunnon hehkutuksesi liittyy aiheeseen millään tavalla? Että voisitteko painua helvettiin ja kertoa jos olette muuttaneet omasta vuokralle, eikä tunkea tätä omaa oman asunnon ihanuuden ideologiaa joka helvetin väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä monet kommentoivat ja arvostelevat "yhteiskunnan rahoilla elämistä", kun vuokra-asuntoon saa asumistukea. Kyllä heillekin varmaan kelpaa se yhteiskunnan tuki siinä vaiheessa, kun itsellä on siihen tarvetta.

En sanoisi, että "yhteiskunta maksaa" asumiseni vuokra-asunnossa, jos saisin sen satasen kuussa asumistukea, vuokra on vähintään tonnin (kolmio pk-seudulla) ja elätettävänä on kaksi lasta.

Mulle ei ole mikään kunnian kysymys olla saamatta yhteiskunnan tukia. Sossupummi en ole, vaan ihan keskituloinen palkansaaja, mutta sekään ei yhden vanhemman taloudessa meinaa riittää.

Ap

Tässä vielä sekin, että myös omistusasuntoon saa asumistukea. 

Lihavoin tekstin, koska todella monella on sellainen harhakäsitys, että asumistukea ei saa kuin vuokra-asuntoihin. Yksi kaveri eli aluksi opiskellessaan todella kituuttaen, koska ei tajunnut hakea asumistukea. Tai siis hän haki sitä opiskelijoiden asumislisää, jota ei myönnetty kuin vuokra-asuntoihin eikä sitten saanut sitä - mutta KELAssa ei kukaan kertonut hänelle, että hän voisi hakea ja saada yleistä asumistukea.

Mä onneksi luin hänen päivityksensä Facebookista, ja käskin saman tien hakemaan asumistukea. Itselläni on ollut jo parikymmentä vuotta oma ja velaton kämppä, ja olen sinä aikana opiskellut kaksi ammattia ja ollut työttömänä ja ollut hyvin pienipalkkaisessa "p*skaduunissa" - joka kerta olen saanut asumistukea aina haettuani sitä, maksimimäärän jopa (80 % vastikkeestani).

Totta, myös omistusasuntoon saa asumistukea. Käytin itse asumistukilaskuria ja sen mukaan minulle jäisi maksettavaksi 50 euroa omavastuuosuutta. Aika pienet olisi asumiskulut velattomassa kerrostaloasunnossa. Tämä toki siinä tapauksessa, että saisin pelkän työttömän peruspäivärahan. Myöskään tilillä makaavaa 100 000 euroa ei otettaisi huomioon, pelkästään palkka- ja pääomatulot. Kyllä asumistukijärjestelmässä porsaanreikiä löytyy.

Asuin vuokralla melkein nelikymppiseksi. Vuokralla asumisessa parasta on se, että joku muu hoitaa remontit ja asunnosta pääsee tarvittaessa helposti eroon. Oli se pitkälti huoletonta asumista. Yksityiseltä en ehkä enää vuokraisi, koska kertaalleen osui huonokuntoinen asunto ja sille ihan uusavuton vuokranantaja. En halua murehtia jonkun toisen omaisuuden vuoksi. Isoilla firmoilla taas voi olla aika korkeita vuokria ja asunnon vaihtaminen saman firman sisällä voi olla yksityisiä vaikeampaa. Toisaalta asiakaspalvelu oli aina hyvää. Ostin oman, koska tykkään asua Helsingin keskustan lähellä, eikä minulla olisi eläkeläisenä varaa tai haluakaan maksaa näin korkeita vuokria.