Lue keskustelun säännöt.
Mieheni mustasukkaisuus salikäynneistäni
13.12.2018 |
Aloitin 1,5 vuotta sitten salilla käynnin ja painoharjoittelun. Minulla on miespuolinen henkilökohtainen valmentaja, joka on kahdesti viikossa mukana avustamassa ja pitämässä treeniohjelmaa. Olen käynyt kahvilla miehen kanssa ja pidän häntä ystävänä. Mieheni on nähnyt hänet ja sanoi että "onpa KOMIA!" tapaamisen jälkeen, tietysti sarkastisella äänensävyllä.
Mieheni on yhtään lioottelematta raivona, on pariin otteeseen tullut paikan lähellä olevaan kahvilaan, muka "sattumalta", että näkisi mihin suuntaan kävelen salilta ja kenen kanssa. Seksinharrastus on tyrehtynyt välillämme johtuen siitä, että en suostu antamaan periksi harrastuksistani ja olla kuin jokin koira hänen nuorassaan vain siksi, että hän on mustasukkainen.
Meillä on yhteinen 3-vuotias tyttölapsi. En oikeasti jaksaisi stressata tällaisesta jo töiden ja opiskelujen päälle. Tuntuu oikeasti absurdilta ajoittain... Olen välillä vain nauranut, kun hän kiukuttelee asiasta. Siis aivan suu auki, ihmeissään, niistä syytöksistä joita hän keksii. Tästähän hän on sitten suuttunut vielä kahta kauheammin, ja tavarat lentää, etc... Ei ole satuttanut minua, purkaa esineisiin raivonsa. Toivottomalta silti tuntuu, eikä haluaisi antaa vielä periksi, kun on yhteinen lapsi, perhesuhteet, yms...
Kommentit (399)
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua miten niin iso osa vastaajista haukkuu naista. Kuinka suppeita teidän suhteet on? Ei kavereita?
On kavereita paljonkin. Mutta naisena en tapaa miespuolisia kavereitani (huom. mulla on niitä) kahden kesken. Kyse on puhtaasti siitä etten halua ottaa mitään riskejä enkä halua että puolisollani on kurja olla. Mutta varmaan monien mielipiteisiin vaikuttaa omat aiemmat kokemukset ja kavereiden kokemukset. Mä olen nähnyt paljon näitä työkavereiden välisiä romansseja. Kaikki ei ole olleet varattuja joten ei siinä mitään. Mutta sitten on niitä, jossa on perhe pistetty palasiksi. Kaikissa on homma lähtenyt siitä että ollaan vaan kavereita. Normaalissa pitkässä suhteessa on hyviä ja huonoja kausia. Liitto voi hyvinkin olla koetuksella huonon kauden aikana, jos viehättävä ja ymmärtäväinen vastakkaista sukupuolta oleva kaveri ilmaiseekin kiinnostusta juuri silloin kun on haavoittuvaisimmillaan. Uskallan puhua pitkästä suhteesta kun ollaan oltu 19 vuotta yhdessä mieheni kanssa, ja kummankaan vanhemmat ei ole eronnut.
Täällä on paljon niitä joilla on kokemusta ihan oikeasti sairaalloisesti mustasukkaisuudesta. Ymmärrän että heillä lähtee hälytyskellot soimaan jo pienestä.
Varmaan myös omien vanhempien esimerkillä on merkitystä siinä että kumpaan suuntaan peukuttaa täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan paperilehtien henkilökohtaista-osiossa oli säännöllisesti prostituoitujen mainoksia, joissa he markkinoivat itseään ”iltapäiväkahvien” merkeissä. Samaa nussimista se on nykyäänkin se kahvittelu. Nykyään myös ”lounaat” ja ”työmatkat” ovat muuttuneet ihan järkyttäviksi fuckfesteiksi.
Te, joiden mielestä tuollainen mustasukkainen riehuminen ja puolison sosiaalisten kontaktien rajoittaminen on ok käytöstä, niin käykääpäs lukemassa: https://www.vauva.fi/keskustelu/2564185/mustasukkaisen_kumppanin_sairai…
Siellä tukuittain esimerkkejä, mihin homma jatkuu jos ekoihin mustasukkaisuussekoiluihin annetaan periksi.
Pohtimisen arvoista myös niille, joiden mielestä parisuhteen aikana ei saisi tutustua uusiin ihmisiin, aloittaa uusia harrastuksia jne. Tuolla ahdistavalla käytöksellä nimittäin oikein ajatte puolisonne pois.
Ap, mun ex ukko käyttäytyi samalla tavalla, kun vietin aikaa miespuoleisen opiskeluajoista tutun ystäväni kanssa. Oli hysteerisen mustis ja vaati valitsemaan, että joko hän tai ystävä. Mustasukkaisuus iski pahana lapsen saannin jälkeen, ennen lasta hyväksyi ainakin näennäisesti ystäväni. Silloin tuli ukosta ex. Nykyään mulla uusi kumppani, joka on vapaamielisempi, hänellä on naispuoleisia ystäviä ja miespuolinen ystävä on edelleen yksi parhaimpia ystäviäni, nykyään hänkin naimisissa ja vietämme perheinä yhdessä aikaa. Pidä vaan kiinni omasta oikeudesta omiin ystäviin, myös miespuoleisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua miten niin iso osa vastaajista haukkuu naista. Kuinka suppeita teidän suhteet on? Ei kavereita?
On kavereita paljonkin. Mutta naisena en tapaa miespuolisia kavereitani (huom. mulla on niitä) kahden kesken. Kyse on puhtaasti siitä etten halua ottaa mitään riskejä enkä halua että puolisollani on kurja olla. Mutta varmaan monien mielipiteisiin vaikuttaa omat aiemmat kokemukset ja kavereiden kokemukset. Mä olen nähnyt paljon näitä työkavereiden välisiä romansseja. Kaikki ei ole olleet varattuja joten ei siinä mitään. Mutta sitten on niitä, jossa on perhe pistetty palasiksi. Kaikissa on homma lähtenyt siitä että ollaan vaan kavereita. Normaalissa pitkässä suhteessa on hyviä ja huonoja kausia. Liitto voi hyvinkin olla koetuksella huonon kauden aikana, jos viehättävä ja ymmärtäväinen vastakkaista sukupuolta oleva kaveri ilmaiseekin kiinnostusta juuri silloin kun on haavoittuvaisimmillaan. Uskallan puhua pitkästä suhteesta kun ollaan oltu 19 vuotta yhdessä mieheni kanssa, ja kummankaan vanhemmat ei ole eronnut.
Täällä on paljon niitä joilla on kokemusta ihan oikeasti sairaalloisesti mustasukkaisuudesta. Ymmärrän että heillä lähtee hälytyskellot soimaan jo pienestä.
Varmaan myös omien vanhempien esimerkillä on merkitystä siinä että kumpaan suuntaan peukuttaa täällä.
Niin, tässä lauseessa koko homma kulminoituu: "Kyse on puhtaasti siitä etten halua ottaa mitään riskejä"
Mustasukkainen on itse niin liipasimella pettää, että on rajattava houkutukset pois. Ja samalla kuvitellaan, että muutkin omaavat yhtä olemattoman itsehillinnän.
Eli jo tämän takia eroaisin mustasukkaisesta puolisosta. Tulee todnäk pettämään jossain vaiheessa, ellei ole sitä jo tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän helposti monet sanoo että aina voi lähteä menemään jos ei miellytä. Eikö nämä ihmiset ajattele perheen lasta? Vanhempien ero tuon ikäiselle on valtava kriisi. Itsellänikin on saman ikäinen ja jo pelkkä isän työmatka aiheuttaa valtavat haasteet lapsen käytöksen kanssa eli lapsen huono olo näkyy.
Kyllä se lapsi pahemmin vinoon kasvaa siitä, jos näkee normaaliksi parisuhdemalliksi mustasukkaisuuden ja toisen tekemisten rajoittamisen.
Mustasukkailu kun harvemmin rajoittuu yhteen kertaan, ap:n nyt joustaessa seuraavaksi rajoitetaankin ap:n muitakin menoja.
Ero on pienempi paha tuon rinnalla.Mustasukkaisuutta on tervettä ja sairasta ja tähän asti annettujen tietojen valossa miehessä ei ole sairaalloista mustasukkaisuutta.
"Terve" mustasukkaisuus on vain askel kohti sairaalloista.
Niinhän minullakin ex oli ensin vain "vähän huolissaan". Lopulta kaupassakäyntejäni kellotettiin ja piti todistaa kuiteista, että kävin oikeasti kaupassa enkä "salarakkaalla".
Väestöliiton mielipide:
Mustasukkaisuudesta puhuttaessa voidaan erottaa niin sanottu normaali ja sairaalloinen mustasukkaisuus. Ero on siinä, miten hallitsemattomasti mustasukkaisuutta ilmaistaan ja minkälaisia muotoja se saa. Myös se, miten suhteettoman voimakas tunne on suhteessa tapahtuneeseen, vaikuttaa erotteluun.
On siis normaalia ja tilanteeseen sopivaa tuntea mustasukkaisuutta silloin, kun puoliso flirttailee avoimesti tai on uskoton. Sairaalloisesta mustasukkaisuudesta on kyse silloin, kun toisen käyttäytyminen ei ole missään suhteessa siihen, toinen sen kokee. Tyypillistä tällöin on aiheeton syyttely. Asianomainen ei myöskään ota vastuuta omasta tunteestaan tai koe syyllisyyttä kohtuuttomasta käyttäytymisestään.
Realistinen ja tilannekohtainen mustasukkaisuus voi olla parisuhdetta tukevaa ja rakentavaa riippuen siitä, miten suhteessa tulkitaan ja käsitellään. Jotkut voivat olla allergisia ihan terveellekin mustasukkaisuudelle. Toiset taas kaipaavat kumppanin mustasukkaisuutta, koska se kertoo heidän mielestään välittämisestä.
Sillä perusteella, mitä ap kertoo, boldattu osa sopii tilanteeseen täysin. Ap on mielestään käynyt kaverin kanssa kahvilla, ei mitään muuta. Mies on reagoinut tähän syyttämällä pettämisestä, kieltämällä ko. henkilön tapaamisen, huutamalla, heittelemällä tavaroita ja lopettamalla seksielämän yksipuolisesti (koska ap on omien sanojensa mukaan ollut yhä aloitteellinen, vaikka se monelta näköjään menikin ohi). Miehen käytös ei siis ole missään järjellisessä mittakaavassa ap:n kokemukseen teostaan.
Missään ei muuten sanottu, että ap käyttäisi näihin kahvitteluihin jotenkin paljon aikaa, vaan se on ihan kommentoijien omaa tulkintaa.
Aika sairaita parisuhteita teillä, jos oikeasti pidätte normaalina kaikkia sopimuksia tyyliin "parisuhteen aikana ei solmita uusia ystävyyssuhteita" ja "vastakkaista sukupuolta olevan tyypin kanssa et sitten saa käydä kahvilla, jos ette samalla tee töitä". Ei tulisi kyllä itselle mieleenkään! Jos luottaisin puolisooni noin vähän, niin kyllä se olisi jo itsessään parisuhdeongelma. Ei ihme, että niin moni kertoo eronneensa, kun "suhteessa alkoi tuntua, ettei saa henkeä".
Vähän eri asia mielestäni myös harrastusvalkun kanssa ystävystyminen ja jonkun lääkärin kanssa kaveeraaminen... Esim. meidän ratsastus- ja tanssiryhmillä on ollut tapana viedä ohjaajalle pieni lahja kauden lopussa. En tuotakaan tekisi lääkärille, mutta kokemukseni mukaan harrastuspiireissä ihan normaalia. Tunnen paljonkin ihmisiä, jotka ovat ystäviä/kavereita harrastusohjaajansa kanssa, ja olen itsekin ollut.
Juuri näin.
Parisuhteen pitäisi olla mukava lisä elämässä, eikä normaalia elämää rajoittava vankila. Ja normaaliin elämään lasken uudet ystävät (sukupuoleen katsomatta), kahvilla käynnit tuttavien kanssa jne.
Jos teille kahvittelu on yhtäkuin pettäminen/ pettämisen esiaste, niin se kertoo vain ja ainoastaan TEISTÄ ITSESTÄNNE. Eli te itse olette niin valmiita pettämään, että on rajattava houkutukset pois, jottei käy "vahinkoja".
Minulle ei tule mieleen pettämissekoiluja jos mies käy naispuolisen kaverinsa kanssa kahvilla, kun itselleni se uskollisuus ja luottamus on niin itsestäänselvää. Jos sen luottamuksen rikkoo, niin rikkoontuu parisuhdekin, ja tämä ollaan miehen kanssa läpipuhuttu suhteen alkuaikoina.
Existäni kaksi oli sairaalloisen mustasukkaisia. Se alkaa juuri sillä, että ollaan muka niin huolissaan. Soitellaan perään tarkistussoittoja jne, sitten tutkitaan salaa puhelinta ja tietokoneen evästeitä, "leikillään" puhutaan siitä, että olisinko mahdollisesti pettänyt, seuraavaksi syytellään ihan suoraan. Miespuoliset kaverit aiheuttavat ekana mustasukkaisuuskohtauksia, seuraavaksi halutaan rajata naiskaveritkin kun "houkuttelevat sut pahoille teille!".
Aiemman exän kanssa homma meni siihen, että lopulta piti todistaa ruokakaupassa käynnitkin kuiteilla. Toisen exän kanssa pistin pelin poikki, kun soitti työpäiväni aikana syyttelypuhelun. Oli varma, että minulla oli suhde miespuolisen työkaverini kanssa, ja päätti soittaa tästä rähinäpuhelun. No, yksin jäi rähisemään.
Nykyiselle totesin jo alussa, etten enää katso mitään mustasukkaisuussekoiluja, vaan minun kanssani tarvitse olla jos en ole hänen mielestään luotettava.
Mä ymmärrän että reagoit herkästi tällaiseen keskusteluun aiempien kokemustesi perusteella, mutta jo heti alussa näin että meillä kahdella on ihan erilaiset arvot.
Kun mun mielestä meidän perhe on se elämän ydin ja kaikki muu rakennetaan sen ympärille. Työpaikkakin mietitään yhdessä että sopiiko se meidän perheelle eli onko se liian kaukana, tarvitaanko siihen toista autoa, onko palkka riittävän hyvä jne. Kaverit sumplitaan kans sen mukaan että miten meidän perheelle sopii. Kerroin jo kk etukäteen että menisin silloin ja silloin Minnalle ja mies kertoi 3 vko etukäteen että haluaisi silloin mennä Matille. Kumpikin käy punttiksella omien samaa sukupuolta olevien kavereiden kanssa sillä aikaa kun toinen vahtii lapsia. Lapsettomina istuttiin kavereiden kanssa ravintolassa tai pubissa yhdessä, ei niin että se huiteli tuolla ja minä täällä. Siksi mulla onkin niin paljon miespuolisia ystäviä ja sillä naispuolisia koska me jaetaan meidän ystävät.
Ja joo, mun mielestä on ylimielistä kuvitella ettei olisi itse kykenevä pettämään, jos suhteessa on pahoja ongelmia. Lapsiperheelle pettämisestä johtuva ero on pahinta myrkkyä mitä lasten niskaan voi kaataa. Harva pystyy hymyillen ojentamaan lapsensa joka toinen viikko ihmiselle joka on loukannut niin pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän helposti monet sanoo että aina voi lähteä menemään jos ei miellytä. Eikö nämä ihmiset ajattele perheen lasta? Vanhempien ero tuon ikäiselle on valtava kriisi. Itsellänikin on saman ikäinen ja jo pelkkä isän työmatka aiheuttaa valtavat haasteet lapsen käytöksen kanssa eli lapsen huono olo näkyy.
Kyllä se lapsi pahemmin vinoon kasvaa siitä, jos näkee normaaliksi parisuhdemalliksi mustasukkaisuuden ja toisen tekemisten rajoittamisen.
Mustasukkailu kun harvemmin rajoittuu yhteen kertaan, ap:n nyt joustaessa seuraavaksi rajoitetaankin ap:n muitakin menoja.
Ero on pienempi paha tuon rinnalla.Mustasukkaisuutta on tervettä ja sairasta ja tähän asti annettujen tietojen valossa miehessä ei ole sairaalloista mustasukkaisuutta.
"Terve" mustasukkaisuus on vain askel kohti sairaalloista.
Niinhän minullakin ex oli ensin vain "vähän huolissaan". Lopulta kaupassakäyntejäni kellotettiin ja piti todistaa kuiteista, että kävin oikeasti kaupassa enkä "salarakkaalla".
Väestöliiton mielipide:
Mustasukkaisuudesta puhuttaessa voidaan erottaa niin sanottu normaali ja sairaalloinen mustasukkaisuus. Ero on siinä, miten hallitsemattomasti mustasukkaisuutta ilmaistaan ja minkälaisia muotoja se saa. Myös se, miten suhteettoman voimakas tunne on suhteessa tapahtuneeseen, vaikuttaa erotteluun.
On siis normaalia ja tilanteeseen sopivaa tuntea mustasukkaisuutta silloin, kun puoliso flirttailee avoimesti tai on uskoton. Sairaalloisesta mustasukkaisuudesta on kyse silloin, kun toisen käyttäytyminen ei ole missään suhteessa siihen, toinen sen kokee. Tyypillistä tällöin on aiheeton syyttely. Asianomainen ei myöskään ota vastuuta omasta tunteestaan tai koe syyllisyyttä kohtuuttomasta käyttäytymisestään.
Realistinen ja tilannekohtainen mustasukkaisuus voi olla parisuhdetta tukevaa ja rakentavaa riippuen siitä, miten suhteessa tulkitaan ja käsitellään. Jotkut voivat olla allergisia ihan terveellekin mustasukkaisuudelle. Toiset taas kaipaavat kumppanin mustasukkaisuutta, koska se kertoo heidän mielestään välittämisestä.
Sillä perusteella, mitä ap kertoo, boldattu osa sopii tilanteeseen täysin. Ap on mielestään käynyt kaverin kanssa kahvilla, ei mitään muuta. Mies on reagoinut tähän syyttämällä pettämisestä, kieltämällä ko. henkilön tapaamisen, huutamalla, heittelemällä tavaroita ja lopettamalla seksielämän yksipuolisesti (koska ap on omien sanojensa mukaan ollut yhä aloitteellinen, vaikka se monelta näköjään menikin ohi). Miehen käytös ei siis ole missään järjellisessä mittakaavassa ap:n kokemukseen teostaan.
Missään ei muuten sanottu, että ap käyttäisi näihin kahvitteluihin jotenkin paljon aikaa, vaan se on ihan kommentoijien omaa tulkintaa.
Aika sairaita parisuhteita teillä, jos oikeasti pidätte normaalina kaikkia sopimuksia tyyliin "parisuhteen aikana ei solmita uusia ystävyyssuhteita" ja "vastakkaista sukupuolta olevan tyypin kanssa et sitten saa käydä kahvilla, jos ette samalla tee töitä". Ei tulisi kyllä itselle mieleenkään! Jos luottaisin puolisooni noin vähän, niin kyllä se olisi jo itsessään parisuhdeongelma. Ei ihme, että niin moni kertoo eronneensa, kun "suhteessa alkoi tuntua, ettei saa henkeä".
Vähän eri asia mielestäni myös harrastusvalkun kanssa ystävystyminen ja jonkun lääkärin kanssa kaveeraaminen... Esim. meidän ratsastus- ja tanssiryhmillä on ollut tapana viedä ohjaajalle pieni lahja kauden lopussa. En tuotakaan tekisi lääkärille, mutta kokemukseni mukaan harrastuspiireissä ihan normaalia. Tunnen paljonkin ihmisiä, jotka ovat ystäviä/kavereita harrastusohjaajansa kanssa, ja olen itsekin ollut.
Juuri näin.
Parisuhteen pitäisi olla mukava lisä elämässä, eikä normaalia elämää rajoittava vankila. Ja normaaliin elämään lasken uudet ystävät (sukupuoleen katsomatta), kahvilla käynnit tuttavien kanssa jne.
Jos teille kahvittelu on yhtäkuin pettäminen/ pettämisen esiaste, niin se kertoo vain ja ainoastaan TEISTÄ ITSESTÄNNE. Eli te itse olette niin valmiita pettämään, että on rajattava houkutukset pois, jottei käy "vahinkoja".
Minulle ei tule mieleen pettämissekoiluja jos mies käy naispuolisen kaverinsa kanssa kahvilla, kun itselleni se uskollisuus ja luottamus on niin itsestäänselvää. Jos sen luottamuksen rikkoo, niin rikkoontuu parisuhdekin, ja tämä ollaan miehen kanssa läpipuhuttu suhteen alkuaikoina.
Existäni kaksi oli sairaalloisen mustasukkaisia. Se alkaa juuri sillä, että ollaan muka niin huolissaan. Soitellaan perään tarkistussoittoja jne, sitten tutkitaan salaa puhelinta ja tietokoneen evästeitä, "leikillään" puhutaan siitä, että olisinko mahdollisesti pettänyt, seuraavaksi syytellään ihan suoraan. Miespuoliset kaverit aiheuttavat ekana mustasukkaisuuskohtauksia, seuraavaksi halutaan rajata naiskaveritkin kun "houkuttelevat sut pahoille teille!".
Aiemman exän kanssa homma meni siihen, että lopulta piti todistaa ruokakaupassa käynnitkin kuiteilla. Toisen exän kanssa pistin pelin poikki, kun soitti työpäiväni aikana syyttelypuhelun. Oli varma, että minulla oli suhde miespuolisen työkaverini kanssa, ja päätti soittaa tästä rähinäpuhelun. No, yksin jäi rähisemään.
Nykyiselle totesin jo alussa, etten enää katso mitään mustasukkaisuussekoiluja, vaan minun kanssani tarvitse olla jos en ole hänen mielestään luotettava.
Mä ymmärrän että reagoit herkästi tällaiseen keskusteluun aiempien kokemustesi perusteella, mutta jo heti alussa näin että meillä kahdella on ihan erilaiset arvot.
Kun mun mielestä meidän perhe on se elämän ydin ja kaikki muu rakennetaan sen ympärille. Työpaikkakin mietitään yhdessä että sopiiko se meidän perheelle eli onko se liian kaukana, tarvitaanko siihen toista autoa, onko palkka riittävän hyvä jne. Kaverit sumplitaan kans sen mukaan että miten meidän perheelle sopii. Kerroin jo kk etukäteen että menisin silloin ja silloin Minnalle ja mies kertoi 3 vko etukäteen että haluaisi silloin mennä Matille. Kumpikin käy punttiksella omien samaa sukupuolta olevien kavereiden kanssa sillä aikaa kun toinen vahtii lapsia. Lapsettomina istuttiin kavereiden kanssa ravintolassa tai pubissa yhdessä, ei niin että se huiteli tuolla ja minä täällä. Siksi mulla onkin niin paljon miespuolisia ystäviä ja sillä naispuolisia koska me jaetaan meidän ystävät.
Ja joo, mun mielestä on ylimielistä kuvitella ettei olisi itse kykenevä pettämään, jos suhteessa on pahoja ongelmia. Lapsiperheelle pettämisestä johtuva ero on pahinta myrkkyä mitä lasten niskaan voi kaataa. Harva pystyy hymyillen ojentamaan lapsensa joka toinen viikko ihmiselle joka on loukannut niin pahasti.
Niin, eli jälleen myönnetåän, että itse olisi valmis pettämään. Ja siksi oletetaan, että muillakin kahvilla käynnit on yhtäkuin pikapano, koska itselleen se tarkoittaa tätä.
Ja vastaus kysymykseen on, että eipä tullut mieleen pettää vaikeiden aikojen aikana. Sitä kutsutaan itsehillinnäksi ja tiedostamiseksi, että sellaisen mielessä käydessä joko hoidetaan parisuhde kuntoon, tai lusikat jakoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka moni menis samaa sukupuolta olevan pt kanssa kahville keskustelemaan hyvistä treeneistä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni menis samaa sukupuolta olevan pt kanssa kahville keskustelemaan hyvistä treeneistä.
Miksei menisi? Koska sinulle kahvittelut on automaattisesti pikapano, vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän helposti monet sanoo että aina voi lähteä menemään jos ei miellytä. Eikö nämä ihmiset ajattele perheen lasta? Vanhempien ero tuon ikäiselle on valtava kriisi. Itsellänikin on saman ikäinen ja jo pelkkä isän työmatka aiheuttaa valtavat haasteet lapsen käytöksen kanssa eli lapsen huono olo näkyy.
Kyllä se lapsi pahemmin vinoon kasvaa siitä, jos näkee normaaliksi parisuhdemalliksi mustasukkaisuuden ja toisen tekemisten rajoittamisen.
Mustasukkailu kun harvemmin rajoittuu yhteen kertaan, ap:n nyt joustaessa seuraavaksi rajoitetaankin ap:n muitakin menoja.
Ero on pienempi paha tuon rinnalla.Mustasukkaisuutta on tervettä ja sairasta ja tähän asti annettujen tietojen valossa miehessä ei ole sairaalloista mustasukkaisuutta.
"Terve" mustasukkaisuus on vain askel kohti sairaalloista.
Niinhän minullakin ex oli ensin vain "vähän huolissaan". Lopulta kaupassakäyntejäni kellotettiin ja piti todistaa kuiteista, että kävin oikeasti kaupassa enkä "salarakkaalla".
Väestöliiton mielipide:
Mustasukkaisuudesta puhuttaessa voidaan erottaa niin sanottu normaali ja sairaalloinen mustasukkaisuus. Ero on siinä, miten hallitsemattomasti mustasukkaisuutta ilmaistaan ja minkälaisia muotoja se saa. Myös se, miten suhteettoman voimakas tunne on suhteessa tapahtuneeseen, vaikuttaa erotteluun.
On siis normaalia ja tilanteeseen sopivaa tuntea mustasukkaisuutta silloin, kun puoliso flirttailee avoimesti tai on uskoton. Sairaalloisesta mustasukkaisuudesta on kyse silloin, kun toisen käyttäytyminen ei ole missään suhteessa siihen, toinen sen kokee. Tyypillistä tällöin on aiheeton syyttely. Asianomainen ei myöskään ota vastuuta omasta tunteestaan tai koe syyllisyyttä kohtuuttomasta käyttäytymisestään.
Realistinen ja tilannekohtainen mustasukkaisuus voi olla parisuhdetta tukevaa ja rakentavaa riippuen siitä, miten suhteessa tulkitaan ja käsitellään. Jotkut voivat olla allergisia ihan terveellekin mustasukkaisuudelle. Toiset taas kaipaavat kumppanin mustasukkaisuutta, koska se kertoo heidän mielestään välittämisestä.
Sillä perusteella, mitä ap kertoo, boldattu osa sopii tilanteeseen täysin. Ap on mielestään käynyt kaverin kanssa kahvilla, ei mitään muuta. Mies on reagoinut tähän syyttämällä pettämisestä, kieltämällä ko. henkilön tapaamisen, huutamalla, heittelemällä tavaroita ja lopettamalla seksielämän yksipuolisesti (koska ap on omien sanojensa mukaan ollut yhä aloitteellinen, vaikka se monelta näköjään menikin ohi). Miehen käytös ei siis ole missään järjellisessä mittakaavassa ap:n kokemukseen teostaan.
Missään ei muuten sanottu, että ap käyttäisi näihin kahvitteluihin jotenkin paljon aikaa, vaan se on ihan kommentoijien omaa tulkintaa.
Aika sairaita parisuhteita teillä, jos oikeasti pidätte normaalina kaikkia sopimuksia tyyliin "parisuhteen aikana ei solmita uusia ystävyyssuhteita" ja "vastakkaista sukupuolta olevan tyypin kanssa et sitten saa käydä kahvilla, jos ette samalla tee töitä". Ei tulisi kyllä itselle mieleenkään! Jos luottaisin puolisooni noin vähän, niin kyllä se olisi jo itsessään parisuhdeongelma. Ei ihme, että niin moni kertoo eronneensa, kun "suhteessa alkoi tuntua, ettei saa henkeä".
Vähän eri asia mielestäni myös harrastusvalkun kanssa ystävystyminen ja jonkun lääkärin kanssa kaveeraaminen... Esim. meidän ratsastus- ja tanssiryhmillä on ollut tapana viedä ohjaajalle pieni lahja kauden lopussa. En tuotakaan tekisi lääkärille, mutta kokemukseni mukaan harrastuspiireissä ihan normaalia. Tunnen paljonkin ihmisiä, jotka ovat ystäviä/kavereita harrastusohjaajansa kanssa, ja olen itsekin ollut.
Juuri näin.
Parisuhteen pitäisi olla mukava lisä elämässä, eikä normaalia elämää rajoittava vankila. Ja normaaliin elämään lasken uudet ystävät (sukupuoleen katsomatta), kahvilla käynnit tuttavien kanssa jne.
Jos teille kahvittelu on yhtäkuin pettäminen/ pettämisen esiaste, niin se kertoo vain ja ainoastaan TEISTÄ ITSESTÄNNE. Eli te itse olette niin valmiita pettämään, että on rajattava houkutukset pois, jottei käy "vahinkoja".
Minulle ei tule mieleen pettämissekoiluja jos mies käy naispuolisen kaverinsa kanssa kahvilla, kun itselleni se uskollisuus ja luottamus on niin itsestäänselvää. Jos sen luottamuksen rikkoo, niin rikkoontuu parisuhdekin, ja tämä ollaan miehen kanssa läpipuhuttu suhteen alkuaikoina.
Existäni kaksi oli sairaalloisen mustasukkaisia. Se alkaa juuri sillä, että ollaan muka niin huolissaan. Soitellaan perään tarkistussoittoja jne, sitten tutkitaan salaa puhelinta ja tietokoneen evästeitä, "leikillään" puhutaan siitä, että olisinko mahdollisesti pettänyt, seuraavaksi syytellään ihan suoraan. Miespuoliset kaverit aiheuttavat ekana mustasukkaisuuskohtauksia, seuraavaksi halutaan rajata naiskaveritkin kun "houkuttelevat sut pahoille teille!".
Aiemman exän kanssa homma meni siihen, että lopulta piti todistaa ruokakaupassa käynnitkin kuiteilla. Toisen exän kanssa pistin pelin poikki, kun soitti työpäiväni aikana syyttelypuhelun. Oli varma, että minulla oli suhde miespuolisen työkaverini kanssa, ja päätti soittaa tästä rähinäpuhelun. No, yksin jäi rähisemään.
Nykyiselle totesin jo alussa, etten enää katso mitään mustasukkaisuussekoiluja, vaan minun kanssani tarvitse olla jos en ole hänen mielestään luotettava.
Mä ymmärrän että reagoit herkästi tällaiseen keskusteluun aiempien kokemustesi perusteella, mutta jo heti alussa näin että meillä kahdella on ihan erilaiset arvot.
Kun mun mielestä meidän perhe on se elämän ydin ja kaikki muu rakennetaan sen ympärille. Työpaikkakin mietitään yhdessä että sopiiko se meidän perheelle eli onko se liian kaukana, tarvitaanko siihen toista autoa, onko palkka riittävän hyvä jne. Kaverit sumplitaan kans sen mukaan että miten meidän perheelle sopii. Kerroin jo kk etukäteen että menisin silloin ja silloin Minnalle ja mies kertoi 3 vko etukäteen että haluaisi silloin mennä Matille. Kumpikin käy punttiksella omien samaa sukupuolta olevien kavereiden kanssa sillä aikaa kun toinen vahtii lapsia. Lapsettomina istuttiin kavereiden kanssa ravintolassa tai pubissa yhdessä, ei niin että se huiteli tuolla ja minä täällä. Siksi mulla onkin niin paljon miespuolisia ystäviä ja sillä naispuolisia koska me jaetaan meidän ystävät.
Ja joo, mun mielestä on ylimielistä kuvitella ettei olisi itse kykenevä pettämään, jos suhteessa on pahoja ongelmia. Lapsiperheelle pettämisestä johtuva ero on pahinta myrkkyä mitä lasten niskaan voi kaataa. Harva pystyy hymyillen ojentamaan lapsensa joka toinen viikko ihmiselle joka on loukannut niin pahasti.
Niin, eli jälleen myönnetåän, että itse olisi valmis pettämään. Ja siksi oletetaan, että muillakin kahvilla käynnit on yhtäkuin pikapano, koska itselleen se tarkoittaa tätä.
Ja vastaus kysymykseen on, että eipä tullut mieleen pettää vaikeiden aikojen aikana. Sitä kutsutaan itsehillinnäksi ja tiedostamiseksi, että sellaisen mielessä käydessä joko hoidetaan parisuhde kuntoon, tai lusikat jakoon
https://www.hs.fi/elama/art-2000005086419.html
Pettäjä ei olisi ikinä uskonut että pystyy pettämään.
Naisille ja ap:n miehille henkinen side toiseen on fyysistä pettämistä pahempi asia. Se, että tuleekin uusi sielunkumppani, bestis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisille ja ap:n miehille henkinen side toiseen on fyysistä pettämistä pahempi asia. Se, että tuleekin uusi sielunkumppani, bestis.
Käy pari kertaa kahvilla = sielunkumppani ja bestis.
Vähän nyt valoja päälle, oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän helposti monet sanoo että aina voi lähteä menemään jos ei miellytä. Eikö nämä ihmiset ajattele perheen lasta? Vanhempien ero tuon ikäiselle on valtava kriisi. Itsellänikin on saman ikäinen ja jo pelkkä isän työmatka aiheuttaa valtavat haasteet lapsen käytöksen kanssa eli lapsen huono olo näkyy.
Kyllä se lapsi pahemmin vinoon kasvaa siitä, jos näkee normaaliksi parisuhdemalliksi mustasukkaisuuden ja toisen tekemisten rajoittamisen.
Mustasukkailu kun harvemmin rajoittuu yhteen kertaan, ap:n nyt joustaessa seuraavaksi rajoitetaankin ap:n muitakin menoja.
Ero on pienempi paha tuon rinnalla.Mustasukkaisuutta on tervettä ja sairasta ja tähän asti annettujen tietojen valossa miehessä ei ole sairaalloista mustasukkaisuutta.
"Terve" mustasukkaisuus on vain askel kohti sairaalloista.
Niinhän minullakin ex oli ensin vain "vähän huolissaan". Lopulta kaupassakäyntejäni kellotettiin ja piti todistaa kuiteista, että kävin oikeasti kaupassa enkä "salarakkaalla".
Väestöliiton mielipide:
Mustasukkaisuudesta puhuttaessa voidaan erottaa niin sanottu normaali ja sairaalloinen mustasukkaisuus. Ero on siinä, miten hallitsemattomasti mustasukkaisuutta ilmaistaan ja minkälaisia muotoja se saa. Myös se, miten suhteettoman voimakas tunne on suhteessa tapahtuneeseen, vaikuttaa erotteluun.
On siis normaalia ja tilanteeseen sopivaa tuntea mustasukkaisuutta silloin, kun puoliso flirttailee avoimesti tai on uskoton. Sairaalloisesta mustasukkaisuudesta on kyse silloin, kun toisen käyttäytyminen ei ole missään suhteessa siihen, toinen sen kokee. Tyypillistä tällöin on aiheeton syyttely. Asianomainen ei myöskään ota vastuuta omasta tunteestaan tai koe syyllisyyttä kohtuuttomasta käyttäytymisestään.
Realistinen ja tilannekohtainen mustasukkaisuus voi olla parisuhdetta tukevaa ja rakentavaa riippuen siitä, miten suhteessa tulkitaan ja käsitellään. Jotkut voivat olla allergisia ihan terveellekin mustasukkaisuudelle. Toiset taas kaipaavat kumppanin mustasukkaisuutta, koska se kertoo heidän mielestään välittämisestä.
Sillä perusteella, mitä ap kertoo, boldattu osa sopii tilanteeseen täysin. Ap on mielestään käynyt kaverin kanssa kahvilla, ei mitään muuta. Mies on reagoinut tähän syyttämällä pettämisestä, kieltämällä ko. henkilön tapaamisen, huutamalla, heittelemällä tavaroita ja lopettamalla seksielämän yksipuolisesti (koska ap on omien sanojensa mukaan ollut yhä aloitteellinen, vaikka se monelta näköjään menikin ohi). Miehen käytös ei siis ole missään järjellisessä mittakaavassa ap:n kokemukseen teostaan.
Missään ei muuten sanottu, että ap käyttäisi näihin kahvitteluihin jotenkin paljon aikaa, vaan se on ihan kommentoijien omaa tulkintaa.
Aika sairaita parisuhteita teillä, jos oikeasti pidätte normaalina kaikkia sopimuksia tyyliin "parisuhteen aikana ei solmita uusia ystävyyssuhteita" ja "vastakkaista sukupuolta olevan tyypin kanssa et sitten saa käydä kahvilla, jos ette samalla tee töitä". Ei tulisi kyllä itselle mieleenkään! Jos luottaisin puolisooni noin vähän, niin kyllä se olisi jo itsessään parisuhdeongelma. Ei ihme, että niin moni kertoo eronneensa, kun "suhteessa alkoi tuntua, ettei saa henkeä".
Vähän eri asia mielestäni myös harrastusvalkun kanssa ystävystyminen ja jonkun lääkärin kanssa kaveeraaminen... Esim. meidän ratsastus- ja tanssiryhmillä on ollut tapana viedä ohjaajalle pieni lahja kauden lopussa. En tuotakaan tekisi lääkärille, mutta kokemukseni mukaan harrastuspiireissä ihan normaalia. Tunnen paljonkin ihmisiä, jotka ovat ystäviä/kavereita harrastusohjaajansa kanssa, ja olen itsekin ollut.
Juuri näin.
Parisuhteen pitäisi olla mukava lisä elämässä, eikä normaalia elämää rajoittava vankila. Ja normaaliin elämään lasken uudet ystävät (sukupuoleen katsomatta), kahvilla käynnit tuttavien kanssa jne.
Jos teille kahvittelu on yhtäkuin pettäminen/ pettämisen esiaste, niin se kertoo vain ja ainoastaan TEISTÄ ITSESTÄNNE. Eli te itse olette niin valmiita pettämään, että on rajattava houkutukset pois, jottei käy "vahinkoja".
Minulle ei tule mieleen pettämissekoiluja jos mies käy naispuolisen kaverinsa kanssa kahvilla, kun itselleni se uskollisuus ja luottamus on niin itsestäänselvää. Jos sen luottamuksen rikkoo, niin rikkoontuu parisuhdekin, ja tämä ollaan miehen kanssa läpipuhuttu suhteen alkuaikoina.
Existäni kaksi oli sairaalloisen mustasukkaisia. Se alkaa juuri sillä, että ollaan muka niin huolissaan. Soitellaan perään tarkistussoittoja jne, sitten tutkitaan salaa puhelinta ja tietokoneen evästeitä, "leikillään" puhutaan siitä, että olisinko mahdollisesti pettänyt, seuraavaksi syytellään ihan suoraan. Miespuoliset kaverit aiheuttavat ekana mustasukkaisuuskohtauksia, seuraavaksi halutaan rajata naiskaveritkin kun "houkuttelevat sut pahoille teille!".
Aiemman exän kanssa homma meni siihen, että lopulta piti todistaa ruokakaupassa käynnitkin kuiteilla. Toisen exän kanssa pistin pelin poikki, kun soitti työpäiväni aikana syyttelypuhelun. Oli varma, että minulla oli suhde miespuolisen työkaverini kanssa, ja päätti soittaa tästä rähinäpuhelun. No, yksin jäi rähisemään.
Nykyiselle totesin jo alussa, etten enää katso mitään mustasukkaisuussekoiluja, vaan minun kanssani tarvitse olla jos en ole hänen mielestään luotettava.
Mä ymmärrän että reagoit herkästi tällaiseen keskusteluun aiempien kokemustesi perusteella, mutta jo heti alussa näin että meillä kahdella on ihan erilaiset arvot.
Kun mun mielestä meidän perhe on se elämän ydin ja kaikki muu rakennetaan sen ympärille. Työpaikkakin mietitään yhdessä että sopiiko se meidän perheelle eli onko se liian kaukana, tarvitaanko siihen toista autoa, onko palkka riittävän hyvä jne. Kaverit sumplitaan kans sen mukaan että miten meidän perheelle sopii. Kerroin jo kk etukäteen että menisin silloin ja silloin Minnalle ja mies kertoi 3 vko etukäteen että haluaisi silloin mennä Matille. Kumpikin käy punttiksella omien samaa sukupuolta olevien kavereiden kanssa sillä aikaa kun toinen vahtii lapsia. Lapsettomina istuttiin kavereiden kanssa ravintolassa tai pubissa yhdessä, ei niin että se huiteli tuolla ja minä täällä. Siksi mulla onkin niin paljon miespuolisia ystäviä ja sillä naispuolisia koska me jaetaan meidän ystävät.
Ja joo, mun mielestä on ylimielistä kuvitella ettei olisi itse kykenevä pettämään, jos suhteessa on pahoja ongelmia. Lapsiperheelle pettämisestä johtuva ero on pahinta myrkkyä mitä lasten niskaan voi kaataa. Harva pystyy hymyillen ojentamaan lapsensa joka toinen viikko ihmiselle joka on loukannut niin pahasti.
Kyllä sieltä kotoa ne l*utkan ja h*uoripukin mallit opitaan. Lapsista kasvaa samanlaisia kuin vanhemmistaan, yhdyntöjä lounastunnilla työpaikan invavessassa, ”kahvittelua” niin että hiki lentää ja ”salitreeniä” 69-asennossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankala tilanne. Varoittaisin, että tuskin koskaan miehet haluavat pelkästään kahville. PT taitaa olla ihastunut. Välimatka olisi siksi tuossa tilanteessa kenties viisasta.
Joskus sitä on vähän sinisilmäinen, luulee että kiinnostus on pelkkää ystävällisyyttä.
Ole tarkkana. Perhe on tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuollainen seurailu yms on jo arveluttavaa mutta tuskinpa kukaan mies on täpinöissään siitä että pt:n kanssa aletaan kahvitella.
Vai onko se edes ammattipt? Jos olisi luulisi että pitäisi suhteen ammattimaisena.
On ammatti-pt. Mitä pitäisi sanoa, kun treeniemme jälkeen kävelemme samaa matkaa ja hän ehdottaa että tarjoaa kahvit? "Ei käy kun mieheni ei halua". Käydään samalla läpi ravintosuunnitelmaa, puhutaan treeniohjelmasta ja siinä sivussa elämästä ja sen sellaisesta. Hän on Jenkkiläinen ja siellä päin tällainen sosialisointi on aivan normaalia.
Eikö naisella vuonna 2018 saisi olla miespuolisia ystäviä? Eli takaisin 1800-lukulaisiin viktoriaanisiin etikettisääntöihinkö?
Minulla ei riitä ymmärrys - ja pitihän se arvata että vastaukset ovat tämäntasoisia...
ap
Mitenköhän olisit ennen tätä itse suhtautunut, jos miehesi olisi alkanut käymään kauniin naishierojan luona hierottavana? Varsinkin kun samaan aikaan kun mies lopettaa teidän yhteisen seksin, niin hän alkaa käydä tämän hierojan kanssa kahvilla juttelemassa kehon huollosta. Sehän on ihan ymmärrettävää kun tämä hieroja sattuu olemaan latino, he kun on niin sosiaalisia.
Juuri näin.
Omassa suhteessani tulisi varmasti sanomista jos alkaisin tapailla naispuoleista hierojaa, traineria tai vaikkapa tuttuja (alkuperäisen viestin tapaan). Mutta toisinpäin tämä on kuulemma ihan normaalia.
Eli omat reagoinnit tyttöystävän kahvitteluihin kuitataan vainoharhaisuutena. Kummallista tosin voimakkaasti yleistettynä miten eritavalla naiset ja miehet toisilleen asioita hyväksyvät tai eivät hyväksy.
No alkuperäiselle aloittajalle. Haiskahtaa ja pahasti. Voisit tavallaan tyttöystäväni. Aika yhteneväinen ajatusmaailma ja jututkin osin. Mutta tiedätkö mitä?
Onnekseni en ole miehesi ja onnekseni et ole naiseni. Säälin jo nyt lapsianne, nykyisiä tai tulevia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni menis samaa sukupuolta olevan pt kanssa kahville keskustelemaan hyvistä treeneistä.
Miksei menisi? Koska sinulle kahvittelut on automaattisesti pikapano, vai?
Ei ole. En menisi kahville minkään PT:n kanssa. Minulle riittää palvelut salilla ei ulkopuolella. Uusia ns ystäviä en tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aloittaja olisi mies, vaadittaisiinko häntä hylkäämään naispuoliset kaverit?
Veikkaan että aloittajan kumppania( naista) pidettäisiin siinä tapauksessa nipottajana ja vapaudenriistäjänä jos olisi asetelmasta loukkaantunut.
Tuntuu että naisille ei anneta yhtä paljon vapautta kuin miehille tällaisissa asioissa.
Juuri tämä! Naurattaa tämä keskustelu.
Itteni mielestä tuollainen sairaaloinen mustasukkaisuus on sairasta, kukaan ei omista ketään vaikka olet parisuhteessa. Yhtälailla ap voi mennä pt-miehen tai pt-NAISEN kanssa kahville treenin jälkeen? Ainiin mutta hups, hetihän se kahvittelu merkitsee kunnon panoa vessassa. Huh huh.Ei kai se kahvittelu tuossa ole pahinta vaan tuo ap:n asenne kielii jostain ongelmasta.
Asenne? Ai se, että pitää tärkeistä periaatteista ja itsemääräämisoikeudestaan kiinni?
Niin exänikin piti periaatteistaan kiinni, kun ei suostunut puhumaan asiasta, kun uusi ystävä laskeutu elämäämme. Sillä oli tärkeet aatteet, että en saa kommentoida ystävää. Joo en määränny, mutta kai oikeus oli kysellä. Sitten alkoi haukkumaan että en luota häneen. Eiköhän se luottamus ala horjua jos ihminen johon pitäisi luottaa ei hoe kuin samaa mantraa. Minä ja minun aatteet ja ystävä. Sitä en ymmärtänyt, että kun hänellä oli noi aatteet, niin minulla ei saanu olla uutta ystävää ja hän oli aivan raivona ja mustasukkainen ja vaati nähdä viestit ja puhelut. Minä en vaatinut häneltä mitään tuollaista vaan kysyin kuka tämä mies on jne. Minulla ei saanut olla naisystävää ja elin kuitenkin hänen periaatteen mukaan. Se ei vaan käynyt näin päin, kun oli itse kohde mihin se osu. Niin ne periaatteett muuttu lennosta ja niitä ei voi soveltaa kukaan muu kuin hän itse. Surkeet oli aatteet, kun ei itse pystynyt ottaa vastaan sitä.
Hm... Ei tuossa väitetty "mustasukkaisuus" ole se pointti vaan pelisäännöt jääneet mikäli arvomaailmat noin erilaiset, lapsiakin jo. se itsekeskeisyys.
Älä sitten itke mikäli mies käy jossain kauniin naisen seurassa. Ja "kehoaan" kin voi harrastaa muutenkin kuin... Noin.
Kos haluaa tehdä omia asioita, ei sitten kannata hankkia lapsia eikä hankkiutua yhteen jonkun kanssa.
Pst. joku naikkonen jossain yritti kovasti saada mies(asiakkaan) mustasukkaiseksi vaikkei naikkosta ikinä kysytty seurailemaan ja,oissimään häirintäänsä. Tällä tuli sitten paniikki seurailla kahviloihin yms. Miestä, yritti levittää juttuja "exänään", ja varsinkin kun tämä mies oli toisessa seurassa. Häiriintyneitä siis löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni menis samaa sukupuolta olevan pt kanssa kahville keskustelemaan hyvistä treeneistä.
Miksei menisi? Koska sinulle kahvittelut on automaattisesti pikapano, vai?
Ei ole. En menisi kahville minkään PT:n kanssa. Minulle riittää palvelut salilla ei ulkopuolella. Uusia ns ystäviä en tarvitse.
No me monet muut pidämme aivan normaalina, että on paljon tuttavia. Sydänystäviä ei kaikista tarvitsekaan tulla, mutta ihan hyvänpäiväntutunkin kanssa voi juoda kahvit ja jutella vaikka päivän uutisista tms. ei niin syvällisestä.
Ei vaimollasi ei saa olla ystäviä, harrastuksia, omia menoja jne, vaan ainoa hyväksytty meno on töihinmeno?
Nainen varmasti arvostaa tuollaista elämää, eikä suinkaan eroa sinusta liian kontrolloinnin ja elämänsä tylsyyden takia 👌
Oikeasti, ihmettelen jos joku sinkku tämän ketjun luettuaan uskaltaa ryhtyä parisuhteeseen. Vankilatuomiokin olisi helpompi, siellä on sentään vapautumisajankohta tiedossa.