Lue keskustelun säännöt.
Mieheni mustasukkaisuus salikäynneistäni
13.12.2018 |
Aloitin 1,5 vuotta sitten salilla käynnin ja painoharjoittelun. Minulla on miespuolinen henkilökohtainen valmentaja, joka on kahdesti viikossa mukana avustamassa ja pitämässä treeniohjelmaa. Olen käynyt kahvilla miehen kanssa ja pidän häntä ystävänä. Mieheni on nähnyt hänet ja sanoi että "onpa KOMIA!" tapaamisen jälkeen, tietysti sarkastisella äänensävyllä.
Mieheni on yhtään lioottelematta raivona, on pariin otteeseen tullut paikan lähellä olevaan kahvilaan, muka "sattumalta", että näkisi mihin suuntaan kävelen salilta ja kenen kanssa. Seksinharrastus on tyrehtynyt välillämme johtuen siitä, että en suostu antamaan periksi harrastuksistani ja olla kuin jokin koira hänen nuorassaan vain siksi, että hän on mustasukkainen.
Meillä on yhteinen 3-vuotias tyttölapsi. En oikeasti jaksaisi stressata tällaisesta jo töiden ja opiskelujen päälle. Tuntuu oikeasti absurdilta ajoittain... Olen välillä vain nauranut, kun hän kiukuttelee asiasta. Siis aivan suu auki, ihmeissään, niistä syytöksistä joita hän keksii. Tästähän hän on sitten suuttunut vielä kahta kauheammin, ja tavarat lentää, etc... Ei ole satuttanut minua, purkaa esineisiin raivonsa. Toivottomalta silti tuntuu, eikä haluaisi antaa vielä periksi, kun on yhteinen lapsi, perhesuhteet, yms...
Kommentit (399)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi ap:n mies ei ole vielä astellut salille sanomaan suoria sanoja tälle trainerille. Minä miehenä menisin keskustelemaan kahden kesken ja käskisin jättämään naiseni rauhaan. Toki voisi lapsen ottaa mukaan niin tajuaisi tilanteen vakavuuden.
Helvetti jos ei mene jakeluun että perhettä rikotaan taas ja lapset on kärsijöinä.
Sen verran voi odottaa aikuiselta ihmiseltä vastuullisuutta että pidetään se perhe kasassa. Se on lapselle äärimmäisen tärkeä tunne saada molemmat vanhemmat ja aistia kodin lämmössä rakkaus. Etenkin nyt joulun alla.
Suututtaa ihan tälläiset provot.
Minä en menisi sanomaan pt.lle suoria sanoja. Ei se PT:n vika ole. Hänhän ei välttämättä edes tiedä että nainen on varattu. Kyllä tässä on tasan kaksi joita on höynäytetty: oma aviomies sekä pt.
Juuri tuon takia pitää mennä sanomaan suorat sanat pt;lle
Aviomieshän on tavannut ptn. Miten muuten hän tietäisi kommentoida "onpa komia!"? Kyllä ptllä taitaa olla tiedossa, että varatun naisen fitness-kehitystä ja kyykkytoistoja ollaan edistämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi ap:n mies ei ole vielä astellut salille sanomaan suoria sanoja tälle trainerille. Minä miehenä menisin keskustelemaan kahden kesken ja käskisin jättämään naiseni rauhaan. Toki voisi lapsen ottaa mukaan niin tajuaisi tilanteen vakavuuden.
Helvetti jos ei mene jakeluun että perhettä rikotaan taas ja lapset on kärsijöinä.
Sen verran voi odottaa aikuiselta ihmiseltä vastuullisuutta että pidetään se perhe kasassa. Se on lapselle äärimmäisen tärkeä tunne saada molemmat vanhemmat ja aistia kodin lämmössä rakkaus. Etenkin nyt joulun alla.
Suututtaa ihan tälläiset provot.
Minä en menisi sanomaan pt.lle suoria sanoja. Ei se PT:n vika ole. Hänhän ei välttämättä edes tiedä että nainen on varattu. Kyllä tässä on tasan kaksi joita on höynäytetty: oma aviomies sekä pt.
Juuri tuon takia pitää mennä sanomaan suorat sanat pt;lle
Aviomieshän on tavannut ptn. Miten muuten hän tietäisi kommentoida "onpa komia!"? Kyllä ptllä taitaa olla tiedossa, että varatun naisen fitness-kehitystä ja kyykkytoistoja ollaan edistämässä.
Minä haastaisin kaksintaisteluun. Olen ennenkin lennätellyt miehiä jotka eivät tajua missä menee raja.
Tuo kahvittelu on turpalöylyn paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi ap:n mies ei ole vielä astellut salille sanomaan suoria sanoja tälle trainerille. Minä miehenä menisin keskustelemaan kahden kesken ja käskisin jättämään naiseni rauhaan. Toki voisi lapsen ottaa mukaan niin tajuaisi tilanteen vakavuuden.
Helvetti jos ei mene jakeluun että perhettä rikotaan taas ja lapset on kärsijöinä.
Sen verran voi odottaa aikuiselta ihmiseltä vastuullisuutta että pidetään se perhe kasassa. Se on lapselle äärimmäisen tärkeä tunne saada molemmat vanhemmat ja aistia kodin lämmössä rakkaus. Etenkin nyt joulun alla.
Suututtaa ihan tälläiset provot.
Minä en menisi sanomaan pt.lle suoria sanoja. Ei se PT:n vika ole. Hänhän ei välttämättä edes tiedä että nainen on varattu. Kyllä tässä on tasan kaksi joita on höynäytetty: oma aviomies sekä pt.
Juuri tuon takia pitää mennä sanomaan suorat sanat pt;lle
Aviomieshän on tavannut ptn. Miten muuten hän tietäisi kommentoida "onpa komia!"? Kyllä ptllä taitaa olla tiedossa, että varatun naisen fitness-kehitystä ja kyykkytoistoja ollaan edistämässä.
Minä haastaisin kaksintaisteluun. Olen ennenkin lennätellyt miehiä jotka eivät tajua missä menee raja.
Tuo kahvittelu on turpalöylyn paikka.
Tuskin väkivalta on oikea ratkaisu. Ja pt yleisesti ottaen on hyvässä fyysisessä kunnossa. Aviomiehen pelikunnosta ei tietoa. 3-vuotias tytär kotona ja seksiä heidän välillä ei ilmeisesti ole (vielä) ollut.
Ei ehkä järkevin päätös lähteä "kaksintaistelemaan". Mitä jos kaikki mitä vaimo sanoo on totta? Pahoinpitelystä syyte turhaan, tai pahimmassa tapauksessa saa itse saa turpaan. Jolloin pt näyttäytyy viimeistään todellisena alfana, tässä vaiheessa seksiä on mitä luultavimmin enää vaikea estää vaimon ja ptn välillä. Ja mies jää nuolemaan haavoja kotiin.
Kaiken kaikkiaan kinkkinen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi ap:n mies ei ole vielä astellut salille sanomaan suoria sanoja tälle trainerille. Minä miehenä menisin keskustelemaan kahden kesken ja käskisin jättämään naiseni rauhaan. Toki voisi lapsen ottaa mukaan niin tajuaisi tilanteen vakavuuden.
Helvetti jos ei mene jakeluun että perhettä rikotaan taas ja lapset on kärsijöinä.
Sen verran voi odottaa aikuiselta ihmiseltä vastuullisuutta että pidetään se perhe kasassa. Se on lapselle äärimmäisen tärkeä tunne saada molemmat vanhemmat ja aistia kodin lämmössä rakkaus. Etenkin nyt joulun alla.
Suututtaa ihan tälläiset provot.
Minä en menisi sanomaan pt.lle suoria sanoja. Ei se PT:n vika ole. Hänhän ei välttämättä edes tiedä että nainen on varattu. Kyllä tässä on tasan kaksi joita on höynäytetty: oma aviomies sekä pt.
Juuri tuon takia pitää mennä sanomaan suorat sanat pt;lle
Aviomieshän on tavannut ptn. Miten muuten hän tietäisi kommentoida "onpa komia!"? Kyllä ptllä taitaa olla tiedossa, että varatun naisen fitness-kehitystä ja kyykkytoistoja ollaan edistämässä.
Minä haastaisin kaksintaisteluun. Olen ennenkin lennätellyt miehiä jotka eivät tajua missä menee raja.
Tuo kahvittelu on turpalöylyn paikka.
Tuskin väkivalta on oikea ratkaisu. Ja pt yleisesti ottaen on hyvässä fyysisessä kunnossa. Aviomiehen pelikunnosta ei tietoa. 3-vuotias tytär kotona ja seksiä heidän välillä ei ilmeisesti ole (vielä) ollut.
Ei ehkä järkevin päätös lähteä "kaksintaistelemaan". Mitä jos kaikki mitä vaimo sanoo on totta? Pahoinpitelystä syyte turhaan, tai pahimmassa tapauksessa saa itse saa turpaan. Jolloin pt näyttäytyy viimeistään todellisena alfana, tässä vaiheessa seksiä on mitä luultavimmin enää vaikea estää vaimon ja ptn välillä. Ja mies jää nuolemaan haavoja kotiin.
Kaiken kaikkiaan kinkkinen tilanne.
Jos pt on tyyliä Bull Mentula, niin ripeä kaveri taatusti päihittää tämän.
Minusta tässä on selkeästi vikaa molemmissa osapuolissa, niin miehessä kuin naisessa. nyt saamme vain tän naisen version tarinasta, huomiona. Jokatapauksessa, miehellä on syytä olla mustasukkainen ja epäileväinen mutta reagoi kuitenkin suhteessa hiukan liian rajusti. Toisaalta taas Ap itse ruokkii miehen mustasukkaisuutta ja epäilyjä omalla vähättelevällä asenteellaan ja sillä ettei edes tahdo ymmärtää mistä miehelle nuo tuntemukset tulevat. Ap vaan näkee asian niin, että mies haluaa estää häntä harrastamasta ja rajoittaa häntä. Mies taas näkee uhkan, ei harrastamisessa vaan naisensa käytöksessä ja siinä miten hän ns. vähättelee myös miehen tunteita. Lisätään tähän sitten vielä se komea PT soppaan. Varmasti herättää mustasukkaisuutta 90% ihmisistä.
Molempien pitäis nyt koittaa keskustella ja tehdä kompromisseja plus tarkastella omaa käytöstä ja lähtökohtia suhteeseen. Mihen tulee hellittää liiallinen raivoaminen ja liiallinen mustasukkaisuuden ruokkiminen ja ymmärtää ettei voi estää ap:ta jos hän tahtoo pt:n kanssa pettää. APn pitää ottaa miehensä tunteet huomioon ja koittaa ymmärtää ja asettua miehen asemaan. Jos parisuhde on tärkeä ja mitään oikeaa syytä tai ihastusta tuohon pt:hn ei ole, niin silloin ei mielestäni ole ongelma vähentää pt:n kanssa olemista treenien ulkopuolella jos se selkeästi loukkaa miehesi mielestä suhteenne rajoja. Ystäviä voi hankkia muualtakin, kuin siitä pt:stä ja pitää suhteen ihan ammattimaisena. Ihastusta ei ainakaan kannata ruokkia mikäli sitä on. ja jos taas ap:lla ei oikeasti ole mitään tunteita pt:tä kohtaan ja on vilpittömästi vaan kaveri, niin silloinkaan en usko että olisi ongelma vähän ottaa etäisyyttä. Ehkä muuttaa ohjattuja kertoja niin, että tapaatte vaan kerran viikossa? koittaa käyttää aikaa myös oman miehen huomioisimeen ja osoittaa hänelle että välität, arvostat ja olet luottamuksen arvoinen. Jospa miehen seksihalut ja mustasukkaisuuskin siitä vähän laskisi, ja itsetuntokin paranisi.
Tsemppiä molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitukseen kummemmin puuttumatta, yllätyin miten monella täällä on sopimus puolisonsa kanssa siitä, ettei esim kahden kesken saa käydä kahvilla/syömässä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Itselleni ei ole koskaan tullut mieleenkään sellaisia vaatia, vain siksi että minulla olisi turvallinen olo. Luotan mieheeni 100% mutta jos hän ei osoittautuisikaan luottamukseni arvoiseksi, kiellot ja sopimukset tuskin siinä paljon painaisivat.
En myöskään ihan ymmärrä argumenttia ”mihin niitä kaveritapaamisia tarvitsee” - kaveri on kaveri sukupuolesta riippumatta. Toki ymmärrän että tilanne on varsinkin ajankäytöllisesti eri, jos on lapsia. En myöskään ymmärrä miksei uusia kaverisuhteita saisi solmia vaikka on suhteessa, niin kauan kun löytyy ajankäytön kanssa molempia tyydyttävä tasapaino.
Minä opiskelen vielä ja mies on juuri aloittanut työt, olemme etäsuhteessa (pian viisi vuotta yhdessäoloa täynnä), elämme hyvin liikkuvaista ja aktiivista elämää, molemmilla laajat kaveripiirit, joista osa yhteisiä, osa puolituttuja, osaa en ole edes tavannut. Silti on itsestäänselvää, että toinen tulee arvojärjestyksessä aina ensin ja yhteistä aikaa järjestetään aina kun voidaan. Usein kahvitteluista ym mainitaan toiselle, mutta ei siksi että pitäisi, vaan siksi että on tapana vaihtaa kuulumiset. Tulisin hulluksi jos minun pitäisi koko ajan tietää missä ja kenen kanssa mieheni pyörii.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä on selkeästi vikaa molemmissa osapuolissa, niin miehessä kuin naisessa. nyt saamme vain tän naisen version tarinasta, huomiona. Jokatapauksessa, miehellä on syytä olla mustasukkainen ja epäileväinen mutta reagoi kuitenkin suhteessa hiukan liian rajusti. Toisaalta taas Ap itse ruokkii miehen mustasukkaisuutta ja epäilyjä omalla vähättelevällä asenteellaan ja sillä ettei edes tahdo ymmärtää mistä miehelle nuo tuntemukset tulevat. Ap vaan näkee asian niin, että mies haluaa estää häntä harrastamasta ja rajoittaa häntä. Mies taas näkee uhkan, ei harrastamisessa vaan naisensa käytöksessä ja siinä miten hän ns. vähättelee myös miehen tunteita. Lisätään tähän sitten vielä se komea PT soppaan. Varmasti herättää mustasukkaisuutta 90% ihmisistä.
Molempien pitäis nyt koittaa keskustella ja tehdä kompromisseja plus tarkastella omaa käytöstä ja lähtökohtia suhteeseen. Mihen tulee hellittää liiallinen raivoaminen ja liiallinen mustasukkaisuuden ruokkiminen ja ymmärtää ettei voi estää ap:ta jos hän tahtoo pt:n kanssa pettää. APn pitää ottaa miehensä tunteet huomioon ja koittaa ymmärtää ja asettua miehen asemaan. Jos parisuhde on tärkeä ja mitään oikeaa syytä tai ihastusta tuohon pt:hn ei ole, niin silloin ei mielestäni ole ongelma vähentää pt:n kanssa olemista treenien ulkopuolella jos se selkeästi loukkaa miehesi mielestä suhteenne rajoja. Ystäviä voi hankkia muualtakin, kuin siitä pt:stä ja pitää suhteen ihan ammattimaisena. Ihastusta ei ainakaan kannata ruokkia mikäli sitä on. ja jos taas ap:lla ei oikeasti ole mitään tunteita pt:tä kohtaan ja on vilpittömästi vaan kaveri, niin silloinkaan en usko että olisi ongelma vähän ottaa etäisyyttä. Ehkä muuttaa ohjattuja kertoja niin, että tapaatte vaan kerran viikossa? koittaa käyttää aikaa myös oman miehen huomioisimeen ja osoittaa hänelle että välität, arvostat ja olet luottamuksen arvoinen. Jospa miehen seksihalut ja mustasukkaisuuskin siitä vähän laskisi, ja itsetuntokin paranisi.
Tsemppiä molemmat.
*korjaan että seksihalut kasvaisi ja mustasukkaisuus vähenisi siis, ajatuskatkos :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäkommentti vielä edelliseen:
Tottakai silti ymmärrän, että eri ihmisille sopivat eri asiat. Kunhan ollaan yhteisymmärryksessä!
Vierailija kirjoitti:
Yksi näkökulma on se, ettei ole pyydetty luopumaan vanhoista ystävistä. Pitääkö suhteeseen ottaa mukisematta ja neuvottelematta vastaan kaikki muutokset? Miehen rakastajatar tai välien lähentyminen eksän kanssa tai mies lähtee kiertämään maapalloa kuukausiksi ilman perhettä. Mikä nipo rajoittaja ei suostuisi moiseen.
Hahaha, nuo mainitsemasi asiat ovatkin todella verrannollisa asioita siihen nähden että käy kahvilla jonkun kanssa, et voi olla edes tosissasi? rakastaja tai maailmanympärysmatka vs. kahvilla käynti? Samaan kategoriaan sitten menee varmaan sekin ettei saa kadulla vahingossakaan katsoa ketään vastaantulijaa, naisen pitää peittää itsensä ettei miehet vaan katso jne.. vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitukseen kummemmin puuttumatta, yllätyin miten monella täällä on sopimus puolisonsa kanssa siitä, ettei esim kahden kesken saa käydä kahvilla/syömässä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Itselleni ei ole koskaan tullut mieleenkään sellaisia vaatia, vain siksi että minulla olisi turvallinen olo. Luotan mieheeni 100% mutta jos hän ei osoittautuisikaan luottamukseni arvoiseksi, kiellot ja sopimukset tuskin siinä paljon painaisivat.
En myöskään ihan ymmärrä argumenttia ”mihin niitä kaveritapaamisia tarvitsee” - kaveri on kaveri sukupuolesta riippumatta. Toki ymmärrän että tilanne on varsinkin ajankäytöllisesti eri, jos on lapsia. En myöskään ymmärrä miksei uusia kaverisuhteita saisi solmia vaikka on suhteessa, niin kauan kun löytyy ajankäytön kanssa molempia tyydyttävä tasapaino.
Minä opiskelen vielä ja mies on juuri aloittanut työt, olemme etäsuhteessa (pian viisi vuotta yhdessäoloa täynnä), elämme hyvin liikkuvaista ja aktiivista elämää, molemmilla laajat kaveripiirit, joista osa yhteisiä, osa puolituttuja, osaa en ole edes tavannut. Silti on itsestäänselvää, että toinen tulee arvojärjestyksessä aina ensin ja yhteistä aikaa järjestetään aina kun voidaan. Usein kahvitteluista ym mainitaan toiselle, mutta ei siksi että pitäisi, vaan siksi että on tapana vaihtaa kuulumiset. Tulisin hulluksi jos minun pitäisi koko ajan tietää missä ja kenen kanssa mieheni pyörii.
Teillä ei taida olla lapsia. Suhde on paljon haavoittuvampi silloin kun niitä on. Lapsia haluaa suojella kaikilta mahdollisilta uhilta.
Kyllä mäkin luotan mieheeni. Epäluottamus on eri asia kuin halu suojella perhettään. Vain ylimielinen ihminen ajattelee että en ikinä retkahtaisi varattuun/työkaveriin/harrastuskaveriin jne. Monet suhteet on alkanut siitä että ollaan ensin vain kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitukseen kummemmin puuttumatta, yllätyin miten monella täällä on sopimus puolisonsa kanssa siitä, ettei esim kahden kesken saa käydä kahvilla/syömässä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Itselleni ei ole koskaan tullut mieleenkään sellaisia vaatia, vain siksi että minulla olisi turvallinen olo. Luotan mieheeni 100% mutta jos hän ei osoittautuisikaan luottamukseni arvoiseksi, kiellot ja sopimukset tuskin siinä paljon painaisivat.
En myöskään ihan ymmärrä argumenttia ”mihin niitä kaveritapaamisia tarvitsee” - kaveri on kaveri sukupuolesta riippumatta. Toki ymmärrän että tilanne on varsinkin ajankäytöllisesti eri, jos on lapsia. En myöskään ymmärrä miksei uusia kaverisuhteita saisi solmia vaikka on suhteessa, niin kauan kun löytyy ajankäytön kanssa molempia tyydyttävä tasapaino.
Minä opiskelen vielä ja mies on juuri aloittanut työt, olemme etäsuhteessa (pian viisi vuotta yhdessäoloa täynnä), elämme hyvin liikkuvaista ja aktiivista elämää, molemmilla laajat kaveripiirit, joista osa yhteisiä, osa puolituttuja, osaa en ole edes tavannut. Silti on itsestäänselvää, että toinen tulee arvojärjestyksessä aina ensin ja yhteistä aikaa järjestetään aina kun voidaan. Usein kahvitteluista ym mainitaan toiselle, mutta ei siksi että pitäisi, vaan siksi että on tapana vaihtaa kuulumiset. Tulisin hulluksi jos minun pitäisi koko ajan tietää missä ja kenen kanssa mieheni pyörii.
Teillä ei taida olla lapsia. Suhde on paljon haavoittuvampi silloin kun niitä on. Lapsia haluaa suojella kaikilta mahdollisilta uhilta.
Kyllä mäkin luotan mieheeni. Epäluottamus on eri asia kuin halu suojella perhettään. Vain ylimielinen ihminen ajattelee että en ikinä retkahtaisi varattuun/työkaveriin/harrastuskaveriin jne. Monet suhteet on alkanut siitä että ollaan ensin vain kavereita.
Looginen päätelmä sitten on tietenkin kieltä kaikki kaverisuhteet vastakkaiseen sukupuoleen? ei hyvää päivää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan täysin absurdi ketju. Minulla on useampi miespuolinen ystävä, jonka kanssa teen paljon muutakin kuin vain käyn kahvilla, vietetään ihan oikeasti aikaa yhdessä, ja miehelleni ei ole ikinä tullut mieleenkään olla asiasta yhtikäs mitään mieltä. En ymmärrä miksi ihmeessä pitäisikään. Teillä on aivan hulluja parisuhteita.
Ei ole mitään tarvetta mennä toisten miesten kanssa mihinkään, aivan tuha selittää. Hanki naisvalmentaja (jos olet niin tyhmä ettet yksin osaa treenata) ja mene sen kanssa, mut eihän se taitaisi motivoida samalla tavalla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ap kyllä aidosti äimistynyt tästä mielipiteiden jakaumasta tässä asiassa tällä palstalla. Noin suuri osa on siis sitä mieltä ettei saisi käydä edes kahvilla uuden tuttavuuden kanssa, joka on vastakkaista sukupuolta? Ei saisi ystävystyä? Olen todella ällistynyt. Mun mielestä kun tuollaiset asiat on ihan niitä normaaleja peruspalikoita suhteessa kuin suhteessa, oli lapsia tai ei, asuttiin yhdessä tai ei. Ja jos niitä lädetään rajoittamaan, niin ei todellakaan ole ok. Luottamus kasvaa ihan muista asioista kuin tavallisten asioiden rajoittamisista.
Tottakai toinen tulee ottaa huomioon ja keskustella avoimesti jos jokin asia häntä vaivaa. Uudet ystävät ovat kuitenkin mielestäni jokaisen perusoikeus - myös parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitukseen kummemmin puuttumatta, yllätyin miten monella täällä on sopimus puolisonsa kanssa siitä, ettei esim kahden kesken saa käydä kahvilla/syömässä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Itselleni ei ole koskaan tullut mieleenkään sellaisia vaatia, vain siksi että minulla olisi turvallinen olo. Luotan mieheeni 100% mutta jos hän ei osoittautuisikaan luottamukseni arvoiseksi, kiellot ja sopimukset tuskin siinä paljon painaisivat.
En myöskään ihan ymmärrä argumenttia ”mihin niitä kaveritapaamisia tarvitsee” - kaveri on kaveri sukupuolesta riippumatta. Toki ymmärrän että tilanne on varsinkin ajankäytöllisesti eri, jos on lapsia. En myöskään ymmärrä miksei uusia kaverisuhteita saisi solmia vaikka on suhteessa, niin kauan kun löytyy ajankäytön kanssa molempia tyydyttävä tasapaino.
Minä opiskelen vielä ja mies on juuri aloittanut työt, olemme etäsuhteessa (pian viisi vuotta yhdessäoloa täynnä), elämme hyvin liikkuvaista ja aktiivista elämää, molemmilla laajat kaveripiirit, joista osa yhteisiä, osa puolituttuja, osaa en ole edes tavannut. Silti on itsestäänselvää, että toinen tulee arvojärjestyksessä aina ensin ja yhteistä aikaa järjestetään aina kun voidaan. Usein kahvitteluista ym mainitaan toiselle, mutta ei siksi että pitäisi, vaan siksi että on tapana vaihtaa kuulumiset. Tulisin hulluksi jos minun pitäisi koko ajan tietää missä ja kenen kanssa mieheni pyörii.
Teillä ei taida olla lapsia. Suhde on paljon haavoittuvampi silloin kun niitä on. Lapsia haluaa suojella kaikilta mahdollisilta uhilta.
Kyllä mäkin luotan mieheeni. Epäluottamus on eri asia kuin halu suojella perhettään. Vain ylimielinen ihminen ajattelee että en ikinä retkahtaisi varattuun/työkaveriin/harrastuskaveriin jne. Monet suhteet on alkanut siitä että ollaan ensin vain kavereita.
Juu ei lapsia, kuten varmasti tuli viestistä selväksi. Toki ymmärrän että lapset muuttavat paljon, ja ihan tällaista elämää en kuvittelekaan jatkavani jos lapsia joskus tulee.
Mutta haluaisin kuitenkin uskoa, että suhteessa on kyse rakkaudesta, sitoutumisesta, tahdosta, päätöksestä olla yhdessä. Jos näistä ollaan yhtä mieltä, en tiedä miksi toisen menemisiä pitäisi rajoittaa muuten kuin siinä tapauksessa, että menemiset jatkuvasti vievät liikaa aikaa perheeltä.
Kenelle vain voi käydä niin että ”retkahtaa” toiseen tyyppiin, mutta on eri asia miten tilanteessa toimii. Kuvittelisin että ennemmin sitä pelkän perheen parissa nyhjäävänä alkaa kaivata vaihtelua kuin jos saisi välillä mennä kavereiden kanssa. Muita ihmisiä tapaa joka tapauksessa vaikka mitä kieltäisi, ja retkahtaminen tuntuu usein olevan aika irrationaalista eikä välttämättä edes vaadi toisen tyypin kovin hyvin tuntemista. Vaikka ihastuisikin, tärkeintä on mielestäni nimenomaan se päätös ja tahto olla yhdessä, jolloin asian eteen ei toimi ja se unohtuu.
Mutta saatanhan olla vain liian luottavainen ja sinisilmäinen, eihän sitä tiedä millainen mamma minusta joku päivä kuoriutuu.
Vierailija kirjoitti:
Aivan täysin absurdi ketju. Minulla on useampi miespuolinen ystävä, jonka kanssa teen paljon muutakin kuin vain käyn kahvilla, vietetään ihan oikeasti aikaa yhdessä, ja miehelleni ei ole ikinä tullut mieleenkään olla asiasta yhtikäs mitään mieltä. En ymmärrä miksi ihmeessä pitäisikään. Teillä on aivan hulluja parisuhteita.
Sama täällä. Mulla on miespuolisia (hetero) opiskelukavereita, joiden luona olen jopa nukkunut, jos vaikka mennyt myöhään ja julkiset ei enää käytettävissä. Ollaan tehty ruokaa, juotu viinipullo ja juteltu niitä näitä. Ei olla nussittu - asia ei ole ollut edes pöydällä, koska olemme frendejä.
Tämä suomen takapajuisuus ihmissuhteissa ja seksin kanssa on kyllä jotain aivan leuat kosolti auki loksauttavaa. Siis KUINKA juntteja ihmisiä täällä on? Oikeesti. Siis O I K E E S T I.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon fiksu nainen lopettaisi moisen pelleilyn
Pelleilyn? Ai sen, että en ole kyökin ja raudan välissä 24/7, ja hoidan omaa kehoani harrastamalla liikuntaa? "Kunnon fiksu nainen" - joka on mitä tarkalleen ottaen? : D
Että tällaista taas...
ap
Miten se kahvittelu personal trainerin kanssa kehoasi hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi näkökulma on se, ettei ole pyydetty luopumaan vanhoista ystävistä. Pitääkö suhteeseen ottaa mukisematta ja neuvottelematta vastaan kaikki muutokset? Miehen rakastajatar tai välien lähentyminen eksän kanssa tai mies lähtee kiertämään maapalloa kuukausiksi ilman perhettä. Mikä nipo rajoittaja ei suostuisi moiseen.
Hahaha, nuo mainitsemasi asiat ovatkin todella verrannollisa asioita siihen nähden että käy kahvilla jonkun kanssa, et voi olla edes tosissasi? rakastaja tai maailmanympärysmatka vs. kahvilla käynti? Samaan kategoriaan sitten menee varmaan sekin ettei saa kadulla vahingossakaan katsoa ketään vastaantulijaa, naisen pitää peittää itsensä ettei miehet vaan katso jne.. vai mitä?
2x vko pt-treenit, x krt vko muut treenit, x krt kk kahvittelut ja ravintopalaverit ja muu höpötys, kun kerran ollaan ystäviksi jo tultu. Ja mies hoitaa pientä lasta ja maksaa kaiken. Sori, mutta multa loppuisi huumori myös.
Kyse ei ole mistään siitä, ollaanko ihastuneita tai menossa kohti seksiä vaan että tuo tilanne on aivan absurdi ja ap kohtelee miestä kuin itsestäänselvyyttä, jota ei arvosta pätkääkään. Myöskään aiempia ystävyyksiä ei ole kielletty eikä ole kielletty kategorisesti kaikkia ystävyyksiä eikä mies ole vielä laittanut muutenkaan ap:ta valitsemaan, koska haluaa olla "hyvä ihminen" ja nyt sitten vaan hajoilee päänuppinsa sisällä itsekseen ja ap porskuttaa ja v***ilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuollainen seurailu yms on jo arveluttavaa mutta tuskinpa kukaan mies on täpinöissään siitä että pt:n kanssa aletaan kahvitella.
Vai onko se edes ammattipt? Jos olisi luulisi että pitäisi suhteen ammattimaisena.
On ammatti-pt. Mitä pitäisi sanoa, kun treeniemme jälkeen kävelemme samaa matkaa ja hän ehdottaa että tarjoaa kahvit? "Ei käy kun mieheni ei halua". Käydään samalla läpi ravintosuunnitelmaa, puhutaan treeniohjelmasta ja siinä sivussa elämästä ja sen sellaisesta. Hän on Jenkkiläinen ja siellä päin tällainen sosialisointi on aivan normaalia.
Eikö naisella vuonna 2018 saisi olla miespuolisia ystäviä? Eli takaisin 1800-lukulaisiin viktoriaanisiin etikettisääntöihinkö?
Minulla ei riitä ymmärrys - ja pitihän se arvata että vastaukset ovat tämäntasoisia...
ap
Mitenköhän olisit ennen tätä itse suhtautunut, jos miehesi olisi alkanut käymään kauniin naishierojan luona hierottavana? Varsinkin kun samaan aikaan kun mies lopettaa teidän yhteisen seksin, niin hän alkaa käydä tämän hierojan kanssa kahvilla juttelemassa kehon huollosta. Sehän on ihan ymmärrettävää kun tämä hieroja sattuu olemaan latino, he kun on niin sosiaalisia.
Juuri tuon takia pitää mennä sanomaan suorat sanat pt;lle