Mieheni mustasukkaisuus salikäynneistäni

Itse pysyn kaukana mustasukkaisista, ei ole heillä itsellään puhtaat jauhot pussissa.

Ex muuten oli "huolissaan" työkavereistani, kavereistani, omista menoistani jne. Pelkäsi näiden "rikkovan parisuhteemme". Ulkona ollessani soiteltiin perään, jos en vastannut, niin kaivettiin numerotiedustelusta kaverini numero, ja soitettiin hänelle kysyäkseen, missä olen ja kenen kanssa.

Oli aivan hädissään aina, kun olin omissa menoissani, vaikka yhteistä aikaakin meillä oli reilusti.

Ja TATTADADAA: Miehellä itsellään oli koko ajan ollut sivusuhde, epäili minun touhuavan samaa kuin hän.

Nykyisellä miehelläni btw sama tausta, exänsä petti häntä useasti, ja samaan aikaan oli mustasukkainen miehestä, halusi rajoittaa tämän menoja jne.

Vierailija kirjoitti:

Mä näkisin kans että ongelma ei ole ap:n treenaaminen, vaan se ristuksen komia pt jonka kanssa pitää vielä käydä kahvillakin. Miehestä asia on tuntunut kurjalta ja kertoessaan tunteistaan ap:lle hän on saanut kuulla olevansa juntti, kivikaudelta, sairaalloisen mustasukkainen ja että Minulla on oikeus, ja sitten on vielä naurettu päin naamaa toisen pahalle ololle. Juu, ei ihme että on mennyt kuppi nurin ja tavarat lennellyt.

Ap, sä et voi muuttaa sun miestäs, vaikka kuinka jankuttaisit hälle asiasta niin se ei muuta hänen tunteitaan. Sun on nyt itse valittava kumpi on sulle tärkeämpää, olla oikeassa vai pitää perhe kasassa.

Omalla kohdalla valinta olisi aivan selvä, mä valitsisin perheeni, aina, vaikka pitäis valita miljoona kertaa. Mies on mun paras ystävä, sielunkumppani, rakastaja, lapseni isä, ja rakastan häntä syvästi ja ehdottomasti enkä ikinä nauraisi hänen pahalle ololleen päin naamaa vaikka syy olisi kuinka absurdi omasta mielestäni. Mies ja lapsi, ne on mun elämäni tärkeimmät asiat enkä todellakaan olisi valmis

luopumaan onnestani siksi että saisin olla oikeassa jossain mitättömästä asiassa. Taistelunsa kannattaa valita tarkoin ap.

Tämä oli tämän keskustelun paras kirjoitus, jossa kiteytyy olennainen parisuhteesta. Kyse ei ole siitä kumpi oikeassa, vaan miten oma käytös vaikuttaa kumppaniin ja perheeseen. Kiitos sinulle, joka kirjoitit tämän, olet hyvä ja hieno ihminen! Arvostan!

Ajattele tilanne toisinpäin, mies alkaakin ottamaan jonkun hyväkroppaisen ja sinua kolme kertaa paremman näköisen naisen pt-palveluja ja alkaa vielä käymään tämän naisen kanssa kahvilla. Ja nauraisi sulle "ihan suu auki" kun koittaisit selvittää asiaa ja saada miehen ymmärtämään että miltä susta tuntuu. Epäilen että loppuisi sinultakin ymmärrys ja aika äkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä näkisin kans että ongelma ei ole ap:n treenaaminen, vaan se ristuksen komia pt jonka kanssa pitää vielä käydä kahvillakin. Miehestä asia on tuntunut kurjalta ja kertoessaan tunteistaan ap:lle hän on saanut kuulla olevansa juntti, kivikaudelta, sairaalloisen mustasukkainen ja että Minulla on oikeus, ja sitten on vielä naurettu päin naamaa toisen pahalle ololle. Juu, ei ihme että on mennyt kuppi nurin ja tavarat lennellyt.

Ap, sä et voi muuttaa sun miestäs, vaikka kuinka jankuttaisit hälle asiasta niin se ei muuta hänen tunteitaan. Sun on nyt itse valittava kumpi on sulle tärkeämpää, olla oikeassa vai pitää perhe kasassa.

Omalla kohdalla valinta olisi aivan selvä, mä valitsisin perheeni, aina, vaikka pitäis valita miljoona kertaa. Mies on mun paras ystävä, sielunkumppani, rakastaja, lapseni isä, ja rakastan häntä syvästi ja ehdottomasti enkä ikinä nauraisi hänen pahalle ololleen päin naamaa vaikka syy olisi kuinka absurdi omasta mielestäni. Mies ja lapsi, ne on mun elämäni tärkeimmät asiat enkä todellakaan olisi valmis

luopumaan onnestani siksi että saisin olla oikeassa jossain mitättömästä asiassa. Taistelunsa kannattaa valita tarkoin ap.

Tämä oli tämän keskustelun paras kirjoitus, jossa kiteytyy olennainen parisuhteesta. Kyse ei ole siitä kumpi oikeassa, vaan miten oma käytös vaikuttaa kumppaniin ja perheeseen. Kiitos sinulle, joka kirjoitit tämän, olet hyvä ja hieno ihminen! Arvostan!

Joo. Tärkeintä, että nainen on miehensä alamainen ja tekee kaiken niin, mikä miehestä on kivointa.

Mies todnäk itse flirttailee jokaisen nätimmän naisen kanssa, mutta hei, pojathan on poikia

Vierailija kirjoitti:

Ajattele tilanne toisinpäin, mies alkaakin ottamaan jonkun hyväkroppaisen ja sinua kolme kertaa paremman näköisen naisen pt-palveluja ja alkaa vielä käymään tämän naisen kanssa kahvilla. Ja nauraisi sulle "ihan suu auki" kun koittaisit selvittää asiaa ja saada miehen ymmärtämään että miltä susta tuntuu. Epäilen että loppuisi sinultakin ymmärrys ja aika äkkiä.

Jos miehelle tulee vaikka työkaveriksi tiukkakroppainen ja hyvännäköinen nainen, niin tuleeko miehen irtisanoutua töistään "perheen yhteisen hyvän takia"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä näkisin kans että ongelma ei ole ap:n treenaaminen, vaan se ristuksen komia pt jonka kanssa pitää vielä käydä kahvillakin. Miehestä asia on tuntunut kurjalta ja kertoessaan tunteistaan ap:lle hän on saanut kuulla olevansa juntti, kivikaudelta, sairaalloisen mustasukkainen ja että Minulla on oikeus, ja sitten on vielä naurettu päin naamaa toisen pahalle ololle. Juu, ei ihme että on mennyt kuppi nurin ja tavarat lennellyt.

Ap, sä et voi muuttaa sun miestäs, vaikka kuinka jankuttaisit hälle asiasta niin se ei muuta hänen tunteitaan. Sun on nyt itse valittava kumpi on sulle tärkeämpää, olla oikeassa vai pitää perhe kasassa.

Omalla kohdalla valinta olisi aivan selvä, mä valitsisin perheeni, aina, vaikka pitäis valita miljoona kertaa. Mies on mun paras ystävä, sielunkumppani, rakastaja, lapseni isä, ja rakastan häntä syvästi ja ehdottomasti enkä ikinä nauraisi hänen pahalle ololleen päin naamaa vaikka syy olisi kuinka absurdi omasta mielestäni. Mies ja lapsi, ne on mun elämäni tärkeimmät asiat enkä todellakaan olisi valmis

luopumaan onnestani siksi että saisin olla oikeassa jossain mitättömästä asiassa. Taistelunsa kannattaa valita tarkoin ap.

Tämä oli tämän keskustelun paras kirjoitus, jossa kiteytyy olennainen parisuhteesta. Kyse ei ole siitä kumpi oikeassa, vaan miten oma käytös vaikuttaa kumppaniin ja perheeseen. Kiitos sinulle, joka kirjoitit tämän, olet hyvä ja hieno ihminen! Arvostan!

Joo. Tärkeintä, että nainen on miehensä alamainen ja tekee kaiken niin, mikä miehestä on kivointa.

Mies todnäk itse flirttailee jokaisen nätimmän naisen kanssa, mutta hei, pojathan on poikia <333

Jos on sitä mieltä että suhteessa voi käyttäytyä ihan miten vaan ja pyyhkiä toisen tunteilla persettä niin silloin olisi ehkä parempi pysytellä sinkkuna. Ei parisuhde ole mikään taistelukenttä jossa katsotaan että kumpi voittaa, parisuhteessa pitäisi molempien seistä samassa rintamassa. Tämä oikeassa olemisen tärkeys on enimmäkseen näiden ”voimaantuneiden” naisten vaiva ja sillä ei valitettavasti pidetä perhettä kasassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele tilanne toisinpäin, mies alkaakin ottamaan jonkun hyväkroppaisen ja sinua kolme kertaa paremman näköisen naisen pt-palveluja ja alkaa vielä käymään tämän naisen kanssa kahvilla. Ja nauraisi sulle "ihan suu auki" kun koittaisit selvittää asiaa ja saada miehen ymmärtämään että miltä susta tuntuu. Epäilen että loppuisi sinultakin ymmärrys ja aika äkkiä.

Jos miehelle tulee vaikka työkaveriksi tiukkakroppainen ja hyvännäköinen nainen, niin tuleeko miehen irtisanoutua töistään "perheen yhteisen hyvän takia"?

No ei tietenkään, mutta jos mies alkaisi viettää myös vapaa-aikaansa tämän naisen kanssa niin kyllähän se vähän olisi epäilyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä näkisin kans että ongelma ei ole ap:n treenaaminen, vaan se ristuksen komia pt jonka kanssa pitää vielä käydä kahvillakin. Miehestä asia on tuntunut kurjalta ja kertoessaan tunteistaan ap:lle hän on saanut kuulla olevansa juntti, kivikaudelta, sairaalloisen mustasukkainen ja että Minulla on oikeus, ja sitten on vielä naurettu päin naamaa toisen pahalle ololle. Juu, ei ihme että on mennyt kuppi nurin ja tavarat lennellyt.

Ap, sä et voi muuttaa sun miestäs, vaikka kuinka jankuttaisit hälle asiasta niin se ei muuta hänen tunteitaan. Sun on nyt itse valittava kumpi on sulle tärkeämpää, olla oikeassa vai pitää perhe kasassa.

Omalla kohdalla valinta olisi aivan selvä, mä valitsisin perheeni, aina, vaikka pitäis valita miljoona kertaa. Mies on mun paras ystävä, sielunkumppani, rakastaja, lapseni isä, ja rakastan häntä syvästi ja ehdottomasti enkä ikinä nauraisi hänen pahalle ololleen päin naamaa vaikka syy olisi kuinka absurdi omasta mielestäni. Mies ja lapsi, ne on mun elämäni tärkeimmät asiat enkä todellakaan olisi valmis

luopumaan onnestani siksi että saisin olla oikeassa jossain mitättömästä asiassa. Taistelunsa kannattaa valita tarkoin ap.

Tämä oli tämän keskustelun paras kirjoitus, jossa kiteytyy olennainen parisuhteesta. Kyse ei ole siitä kumpi oikeassa, vaan miten oma käytös vaikuttaa kumppaniin ja perheeseen. Kiitos sinulle, joka kirjoitit tämän, olet hyvä ja hieno ihminen! Arvostan!

Joo. Tärkeintä, että nainen on miehensä alamainen ja tekee kaiken niin, mikä miehestä on kivointa.

Mies todnäk itse flirttailee jokaisen nätimmän naisen kanssa, mutta hei, pojathan on poikia <333

Jos on sitä mieltä että suhteessa voi käyttäytyä ihan miten vaan ja pyyhkiä toisen tunteilla persettä niin silloin olisi ehkä parempi pysytellä sinkkuna. Ei parisuhde ole mikään taistelukenttä jossa katsotaan että kumpi voittaa, parisuhteessa pitäisi molempien seistä samassa rintamassa. Tämä oikeassa olemisen tärkeys on enimmäkseen näiden ”voimaantuneiden” naisten vaiva ja sillä ei valitettavasti pidetä perhettä kasassa.

Suurempi ongelma taitanee kyllä olla se puhdas omistushalu, jonka varjolla kuvitellaan voivansa kieltäå puolisoltaan, eli aikuiselta ihmiseltä, milloin mitäkin.

Tässä ketjussa yksi pistää vaimolleen kotiintuloajat, toisten mielestä uudet kaverit eivät ole sopiva juttu suhteebän aikana, joidenkin mielestä puoliso ei saisi edes harrastaa mitään, joidenkin mielestä "ei pitäisi olla aikaa käydä missään kahveilla".

Siis tuohan on niin ahdistava suhde, etten ihmettele erotilastoja. Jos toista kohdellaan kuin lasta eri määräyksineen, niin en ihmettele jos puoliso alkaa jossain vaiheessa räpiköidä vastaan ja yrittää saada vapautensa takaisin.

Perhe on toki tärkeä, mutta sen ei pitäisi olla ainoa asia maailmassa. Jos tuleekin ero tai jää vaikka leskeksi, niin siinähän sitten on täysin hukassa, kun ei ole enää ystäviä eikä edes tuttavia, ei harrastuksia eikä mitään kodin ulkopuolista. Hukattu itsensä täysin sen puolisonsa ehdottomaan miellyttåmiseen ja tämän oikkuihin.

Ahdistava ketju kaikenkaikkiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele tilanne toisinpäin, mies alkaakin ottamaan jonkun hyväkroppaisen ja sinua kolme kertaa paremman näköisen naisen pt-palveluja ja alkaa vielä käymään tämän naisen kanssa kahvilla. Ja nauraisi sulle "ihan suu auki" kun koittaisit selvittää asiaa ja saada miehen ymmärtämään että miltä susta tuntuu. Epäilen että loppuisi sinultakin ymmärrys ja aika äkkiä.

Jos miehelle tulee vaikka työkaveriksi tiukkakroppainen ja hyvännäköinen nainen, niin tuleeko miehen irtisanoutua töistään "perheen yhteisen hyvän takia"?

No ei tietenkään, mutta jos mies alkaisi viettää myös vapaa-aikaansa tämän naisen kanssa niin kyllähän se vähän olisi epäilyttävää.

No siellähän se olisi joka työpäivä vähintään 7,5h.

Kun tässä ketjussa jeesusteltu, ettei ole sopivaa olla kahdestaan edes kahvilla vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, ha se kahvillakäynti on sentään paljon vähemmän aikaa, kuin mitä jo pelkästään yhden oäivön työtunnit.

Eli tällä logiikalla miehen olisi irtisanouduttava/ haettava siirto toisiin tehtäviin, jottei "saata itseään kiusaukseen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän helposti monet sanoo että aina voi lähteä menemään jos ei miellytä. Eikö nämä ihmiset ajattele perheen lasta? Vanhempien ero tuon ikäiselle on valtava kriisi. Itsellänikin on saman ikäinen ja jo pelkkä isän työmatka aiheuttaa valtavat haasteet lapsen käytöksen kanssa eli lapsen huono olo näkyy.

Kyllä se lapsi pahemmin vinoon kasvaa siitä, jos näkee normaaliksi parisuhdemalliksi mustasukkaisuuden ja toisen tekemisten rajoittamisen.

Mustasukkailu kun harvemmin rajoittuu yhteen kertaan, ap:n nyt joustaessa seuraavaksi rajoitetaankin ap:n muitakin menoja.

Ero on pienempi paha tuon rinnalla.

Mustasukkaisuutta on tervettä ja sairasta ja tähän asti annettujen tietojen valossa miehessä ei ole sairaalloista mustasukkaisuutta. 

"Terve" mustasukkaisuus on vain askel kohti sairaalloista.

Niinhän minullakin ex oli ensin vain "vähän huolissaan". Lopulta kaupassakäyntejäni kellotettiin ja piti todistaa kuiteista, että kävin oikeasti kaupassa enkä "salarakkaalla".

Väestöliiton mielipide:

Mustasukkaisuudesta puhuttaessa voidaan erottaa niin sanottu normaali ja sairaalloinen mustasukkaisuus. Ero on siinä, miten hallitsemattomasti mustasukkaisuutta ilmaistaan ja minkälaisia muotoja se saa. Myös se, miten suhteettoman voimakas tunne on suhteessa tapahtuneeseen, vaikuttaa erotteluun.

On siis normaalia ja tilanteeseen sopivaa tuntea mustasukkaisuutta silloin, kun puoliso flirttailee avoimesti tai on uskoton. Sairaalloisesta mustasukkaisuudesta on kyse silloin, kun toisen käyttäytyminen ei ole missään suhteessa siihen, toinen sen kokee. Tyypillistä tällöin on aiheeton syyttely. Asianomainen ei myöskään ota vastuuta omasta tunteestaan tai koe syyllisyyttä kohtuuttomasta käyttäytymisestään.

Realistinen ja tilannekohtainen mustasukkaisuus voi olla parisuhdetta tukevaa ja rakentavaa riippuen siitä, miten suhteessa tulkitaan ja käsitellään. Jotkut voivat olla allergisia ihan terveellekin mustasukkaisuudelle. Toiset taas kaipaavat kumppanin mustasukkaisuutta, koska se kertoo heidän mielestään välittämisestä.

Sillä perusteella, mitä ap kertoo, boldattu osa sopii tilanteeseen täysin. Ap on mielestään käynyt kaverin kanssa kahvilla, ei mitään muuta. Mies on reagoinut tähän syyttämällä pettämisestä, kieltämällä ko. henkilön tapaamisen, huutamalla, heittelemällä tavaroita ja lopettamalla seksielämän yksipuolisesti (koska ap on omien sanojensa mukaan ollut yhä aloitteellinen, vaikka se monelta näköjään menikin ohi). Miehen käytös ei siis ole missään järjellisessä mittakaavassa ap:n kokemukseen teostaan.

Missään ei muuten sanottu, että ap käyttäisi näihin kahvitteluihin jotenkin paljon aikaa, vaan se on ihan kommentoijien omaa tulkintaa.

Aika sairaita parisuhteita teillä, jos oikeasti pidätte normaalina kaikkia sopimuksia tyyliin "parisuhteen aikana ei solmita uusia ystävyyssuhteita" ja "vastakkaista sukupuolta olevan tyypin kanssa et sitten saa käydä kahvilla, jos ette samalla tee töitä". Ei tulisi kyllä itselle mieleenkään! Jos luottaisin puolisooni noin vähän, niin kyllä se olisi jo itsessään parisuhdeongelma. Ei ihme, että niin moni kertoo eronneensa, kun "suhteessa alkoi tuntua, ettei saa henkeä".

Vähän eri asia mielestäni myös harrastusvalkun kanssa ystävystyminen ja jonkun lääkärin kanssa kaveeraaminen... Esim. meidän ratsastus- ja tanssiryhmillä on ollut tapana viedä ohjaajalle pieni lahja kauden lopussa. En tuotakaan tekisi lääkärille, mutta kokemukseni mukaan harrastuspiireissä ihan normaalia. Tunnen paljonkin ihmisiä, jotka ovat ystäviä/kavereita harrastusohjaajansa kanssa, ja olen itsekin ollut. 

Juuri näin.

Parisuhteen pitäisi olla mukava lisä elämässä, eikä normaalia elämää rajoittava vankila. Ja normaaliin elämään lasken uudet ystävät (sukupuoleen katsomatta), kahvilla käynnit tuttavien kanssa jne.

Jos teille kahvittelu on yhtäkuin pettäminen/ pettämisen esiaste, niin se kertoo vain ja ainoastaan TEISTÄ ITSESTÄNNE. Eli te itse olette niin valmiita pettämään, että on rajattava houkutukset pois, jottei käy "vahinkoja".

Minulle ei tule mieleen pettämissekoiluja jos mies käy naispuolisen kaverinsa kanssa kahvilla, kun itselleni se uskollisuus ja luottamus on niin itsestäänselvää. Jos sen luottamuksen rikkoo, niin rikkoontuu parisuhdekin, ja tämä ollaan miehen kanssa läpipuhuttu suhteen alkuaikoina.

Existäni kaksi oli sairaalloisen mustasukkaisia. Se alkaa juuri sillä, että ollaan muka niin huolissaan. Soitellaan perään tarkistussoittoja jne, sitten tutkitaan salaa puhelinta ja tietokoneen evästeitä, "leikillään" puhutaan siitä, että olisinko mahdollisesti pettänyt, seuraavaksi syytellään ihan suoraan. Miespuoliset kaverit aiheuttavat ekana mustasukkaisuuskohtauksia, seuraavaksi halutaan rajata naiskaveritkin kun "houkuttelevat sut pahoille teille!".

Aiemman exän kanssa homma meni siihen, että lopulta piti todistaa ruokakaupassa käynnitkin kuiteilla. Toisen exän kanssa pistin pelin poikki, kun soitti työpäiväni aikana syyttelypuhelun. Oli varma, että minulla oli suhde miespuolisen työkaverini kanssa, ja päätti soittaa tästä rähinäpuhelun. No, yksin jäi rähisemään.

Nykyiselle totesin jo alussa, etten enää katso mitään mustasukkaisuussekoiluja, vaan minun kanssani tarvitse olla jos en ole hänen mielestään luotettava.

Mä ymmärrän että reagoit herkästi tällaiseen keskusteluun aiempien kokemustesi perusteella, mutta jo heti alussa näin että meillä kahdella on ihan erilaiset arvot.

Kun mun mielestä meidän perhe on se elämän ydin ja kaikki muu rakennetaan sen ympärille. Työpaikkakin mietitään yhdessä että sopiiko se meidän perheelle eli onko se liian kaukana, tarvitaanko siihen toista autoa, onko palkka riittävän hyvä jne. Kaverit sumplitaan kans sen mukaan että miten meidän perheelle sopii. Kerroin jo kk etukäteen että menisin silloin ja silloin Minnalle ja mies kertoi 3 vko etukäteen että haluaisi silloin mennä Matille. Kumpikin käy punttiksella omien samaa sukupuolta olevien kavereiden kanssa sillä aikaa kun toinen vahtii lapsia. Lapsettomina istuttiin kavereiden kanssa ravintolassa tai pubissa yhdessä, ei niin että se huiteli tuolla ja minä täällä. Siksi mulla onkin niin paljon miespuolisia ystäviä ja sillä naispuolisia koska me jaetaan meidän ystävät.

Ja joo, mun mielestä on ylimielistä kuvitella ettei olisi itse kykenevä pettämään, jos suhteessa on pahoja ongelmia. Lapsiperheelle pettämisestä johtuva ero on pahinta myrkkyä mitä lasten niskaan voi kaataa. Harva pystyy hymyillen ojentamaan lapsensa joka toinen viikko ihmiselle joka on loukannut niin pahasti.

Miksi ahdistuin aivan älyttömästi tästä.

”Kaveritkin sumplitaan sen mukaan miten meidän perheelle sopii” ja ”kerroin jo kuukausi aiemmin meneväni Minnalle”. Siis mitä ihmettä? Tämän tekstin kirjoittajalle sanoisin, että syvästi toivon että miehesi on pohjimmiltaan onnellinen kanssasi tuollaisessa vankilassa, etkä vaan luule niin. Juuri tuonkaltaiset liitot on niitä, joissa mies poikien saunaillassa tuskailee kamalaa elämäänsä vaimon tossun alla ja taatusti ihastuu toiseen naiseen, jos tilaisuus tulee.

Parasta parisuhdetta on se, että molemmat on itsenäisiä ja vapaita menemään ja tulemaan. Molemmilla on omakin elämä, jota parisuhde vain täydentää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän helposti monet sanoo että aina voi lähteä menemään jos ei miellytä. Eikö nämä ihmiset ajattele perheen lasta? Vanhempien ero tuon ikäiselle on valtava kriisi. Itsellänikin on saman ikäinen ja jo pelkkä isän työmatka aiheuttaa valtavat haasteet lapsen käytöksen kanssa eli lapsen huono olo näkyy.

Kyllä se lapsi pahemmin vinoon kasvaa siitä, jos näkee normaaliksi parisuhdemalliksi mustasukkaisuuden ja toisen tekemisten rajoittamisen.

Mustasukkailu kun harvemmin rajoittuu yhteen kertaan, ap:n nyt joustaessa seuraavaksi rajoitetaankin ap:n muitakin menoja.

Ero on pienempi paha tuon rinnalla.

Mustasukkaisuutta on tervettä ja sairasta ja tähän asti annettujen tietojen valossa miehessä ei ole sairaalloista mustasukkaisuutta. 

"Terve" mustasukkaisuus on vain askel kohti sairaalloista.

Niinhän minullakin ex oli ensin vain "vähän huolissaan". Lopulta kaupassakäyntejäni kellotettiin ja piti todistaa kuiteista, että kävin oikeasti kaupassa enkä "salarakkaalla".

Väestöliiton mielipide:

Mustasukkaisuudesta puhuttaessa voidaan erottaa niin sanottu normaali ja sairaalloinen mustasukkaisuus. Ero on siinä, miten hallitsemattomasti mustasukkaisuutta ilmaistaan ja minkälaisia muotoja se saa. Myös se, miten suhteettoman voimakas tunne on suhteessa tapahtuneeseen, vaikuttaa erotteluun.

On siis normaalia ja tilanteeseen sopivaa tuntea mustasukkaisuutta silloin, kun puoliso flirttailee avoimesti tai on uskoton. Sairaalloisesta mustasukkaisuudesta on kyse silloin, kun toisen käyttäytyminen ei ole missään suhteessa siihen, toinen sen kokee. Tyypillistä tällöin on aiheeton syyttely. Asianomainen ei myöskään ota vastuuta omasta tunteestaan tai koe syyllisyyttä kohtuuttomasta käyttäytymisestään.

Realistinen ja tilannekohtainen mustasukkaisuus voi olla parisuhdetta tukevaa ja rakentavaa riippuen siitä, miten suhteessa tulkitaan ja käsitellään. Jotkut voivat olla allergisia ihan terveellekin mustasukkaisuudelle. Toiset taas kaipaavat kumppanin mustasukkaisuutta, koska se kertoo heidän mielestään välittämisestä.

Sillä perusteella, mitä ap kertoo, boldattu osa sopii tilanteeseen täysin. Ap on mielestään käynyt kaverin kanssa kahvilla, ei mitään muuta. Mies on reagoinut tähän syyttämällä pettämisestä, kieltämällä ko. henkilön tapaamisen, huutamalla, heittelemällä tavaroita ja lopettamalla seksielämän yksipuolisesti (koska ap on omien sanojensa mukaan ollut yhä aloitteellinen, vaikka se monelta näköjään menikin ohi). Miehen käytös ei siis ole missään järjellisessä mittakaavassa ap:n kokemukseen teostaan.

Missään ei muuten sanottu, että ap käyttäisi näihin kahvitteluihin jotenkin paljon aikaa, vaan se on ihan kommentoijien omaa tulkintaa.

Aika sairaita parisuhteita teillä, jos oikeasti pidätte normaalina kaikkia sopimuksia tyyliin "parisuhteen aikana ei solmita uusia ystävyyssuhteita" ja "vastakkaista sukupuolta olevan tyypin kanssa et sitten saa käydä kahvilla, jos ette samalla tee töitä". Ei tulisi kyllä itselle mieleenkään! Jos luottaisin puolisooni noin vähän, niin kyllä se olisi jo itsessään parisuhdeongelma. Ei ihme, että niin moni kertoo eronneensa, kun "suhteessa alkoi tuntua, ettei saa henkeä".

Vähän eri asia mielestäni myös harrastusvalkun kanssa ystävystyminen ja jonkun lääkärin kanssa kaveeraaminen... Esim. meidän ratsastus- ja tanssiryhmillä on ollut tapana viedä ohjaajalle pieni lahja kauden lopussa. En tuotakaan tekisi lääkärille, mutta kokemukseni mukaan harrastuspiireissä ihan normaalia. Tunnen paljonkin ihmisiä, jotka ovat ystäviä/kavereita harrastusohjaajansa kanssa, ja olen itsekin ollut. 

Juuri näin.

Parisuhteen pitäisi olla mukava lisä elämässä, eikä normaalia elämää rajoittava vankila. Ja normaaliin elämään lasken uudet ystävät (sukupuoleen katsomatta), kahvilla käynnit tuttavien kanssa jne.

Jos teille kahvittelu on yhtäkuin pettäminen/ pettämisen esiaste, niin se kertoo vain ja ainoastaan TEISTÄ ITSESTÄNNE. Eli te itse olette niin valmiita pettämään, että on rajattava houkutukset pois, jottei käy "vahinkoja".

Minulle ei tule mieleen pettämissekoiluja jos mies käy naispuolisen kaverinsa kanssa kahvilla, kun itselleni se uskollisuus ja luottamus on niin itsestäänselvää. Jos sen luottamuksen rikkoo, niin rikkoontuu parisuhdekin, ja tämä ollaan miehen kanssa läpipuhuttu suhteen alkuaikoina.

Existäni kaksi oli sairaalloisen mustasukkaisia. Se alkaa juuri sillä, että ollaan muka niin huolissaan. Soitellaan perään tarkistussoittoja jne, sitten tutkitaan salaa puhelinta ja tietokoneen evästeitä, "leikillään" puhutaan siitä, että olisinko mahdollisesti pettänyt, seuraavaksi syytellään ihan suoraan. Miespuoliset kaverit aiheuttavat ekana mustasukkaisuuskohtauksia, seuraavaksi halutaan rajata naiskaveritkin kun "houkuttelevat sut pahoille teille!".

Aiemman exän kanssa homma meni siihen, että lopulta piti todistaa ruokakaupassa käynnitkin kuiteilla. Toisen exän kanssa pistin pelin poikki, kun soitti työpäiväni aikana syyttelypuhelun. Oli varma, että minulla oli suhde miespuolisen työkaverini kanssa, ja päätti soittaa tästä rähinäpuhelun. No, yksin jäi rähisemään.

Nykyiselle totesin jo alussa, etten enää katso mitään mustasukkaisuussekoiluja, vaan minun kanssani tarvitse olla jos en ole hänen mielestään luotettava.

Mä ymmärrän että reagoit herkästi tällaiseen keskusteluun aiempien kokemustesi perusteella, mutta jo heti alussa näin että meillä kahdella on ihan erilaiset arvot.

Kun mun mielestä meidän perhe on se elämän ydin ja kaikki muu rakennetaan sen ympärille. Työpaikkakin mietitään yhdessä että sopiiko se meidän perheelle eli onko se liian kaukana, tarvitaanko siihen toista autoa, onko palkka riittävän hyvä jne. Kaverit sumplitaan kans sen mukaan että miten meidän perheelle sopii. Kerroin jo kk etukäteen että menisin silloin ja silloin Minnalle ja mies kertoi 3 vko etukäteen että haluaisi silloin mennä Matille. Kumpikin käy punttiksella omien samaa sukupuolta olevien kavereiden kanssa sillä aikaa kun toinen vahtii lapsia. Lapsettomina istuttiin kavereiden kanssa ravintolassa tai pubissa yhdessä, ei niin että se huiteli tuolla ja minä täällä. Siksi mulla onkin niin paljon miespuolisia ystäviä ja sillä naispuolisia koska me jaetaan meidän ystävät.

Ja joo, mun mielestä on ylimielistä kuvitella ettei olisi itse kykenevä pettämään, jos suhteessa on pahoja ongelmia. Lapsiperheelle pettämisestä johtuva ero on pahinta myrkkyä mitä lasten niskaan voi kaataa. Harva pystyy hymyillen ojentamaan lapsensa joka toinen viikko ihmiselle joka on loukannut niin pahasti.

Miksi ahdistuin aivan älyttömästi tästä.

”Kaveritkin sumplitaan sen mukaan miten meidän perheelle sopii” ja ”kerroin jo kuukausi aiemmin meneväni Minnalle”. Siis mitä ihmettä? Tämän tekstin kirjoittajalle sanoisin, että syvästi toivon että miehesi on pohjimmiltaan onnellinen kanssasi tuollaisessa vankilassa, etkä vaan luule niin. Juuri tuonkaltaiset liitot on niitä, joissa mies poikien saunaillassa tuskailee kamalaa elämäänsä vaimon tossun alla ja taatusti ihastuu toiseen naiseen, jos tilaisuus tulee.

Parasta parisuhdetta on se, että molemmat on itsenäisiä ja vapaita menemään ja tulemaan. Molemmilla on omakin elämä, jota parisuhde vain täydentää.

Juuri näin. Parisuhteessakin ollaan edelleen yksikkö, mutta ollaan kaksi toistaan täydentävää yksikköä.

Parisuhteen kuuluisi olla mukava lisä elämässä, eikä ahdistava vankila kotiintulosaikoineen, joissa puoliso sanelee mitä saat tehdä ja mitä et.

Kaikkein huvittavin asia, mitä naiset voivat tehdä on juurikin käydä tollaisilla kuntosaleilla keikuttamassa hanuriaan suuren näyteikkunan edessä, jossa ollaan muille ohikulkijoille näytillä, ja vielä maksaa siitä kuntosali kortista kallista hintaa. Ja miksi on näin? Siksi, koska perinmäinen syy on saada miehiltä hyväksyntä, ja ihailua, kyllä, jopa siltä vieraalta mieheltä, mutta tätä ei tietenkään julkisesti myönnetä, että juuri tästä on kyse, etä halutaan miellyttää vastakkaista sukupuolta, ja oikein toivotaan niitä katseita ja kommentteja ulkonäöstä.  Naamakirjat on jos jotakin timmiä mimmiä väärällään ja naamassa on pakkelia niin paljon, että näyttää maahanmuuttajalta väriltään.   En ole ikinä ymmärtänyt moista, kun kerran on mahdollisuus oikeaankin liikuntaan, pyöräilyyn, juoksuun, ja eri urheilulajeihin ulkona, jossa ilmanvastus lisäää merkittävästi kuntoilun olosuhteita, mutta ei.  Ennemmin poljetaan sitä kuntopyörää salien näyteikkunoilla, vailla tuulen vastusta, kun halutaan vaan olla näytillä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein huvittavin asia, mitä naiset voivat tehdä on juurikin käydä tollaisilla kuntosaleilla keikuttamassa hanuriaan suuren näyteikkunan edessä, jossa ollaan muille ohikulkijoille näytillä, ja vielä maksaa siitä kuntosali kortista kallista hintaa. Ja miksi on näin? Siksi, koska perinmäinen syy on saada miehiltä hyväksyntä, ja ihailua, kyllä, jopa siltä vieraalta mieheltä, mutta tätä ei tietenkään julkisesti myönnetä, että juuri tästä on kyse, etä halutaan miellyttää vastakkaista sukupuolta, ja oikein toivotaan niitä katseita ja kommentteja ulkonäöstä.  Naamakirjat on jos jotakin timmiä mimmiä väärällään ja naamassa on pakkelia niin paljon, että näyttää maahanmuuttajalta väriltään.   En ole ikinä ymmärtänyt moista, kun kerran on mahdollisuus oikeaankin liikuntaan, pyöräilyyn, juoksuun, ja eri urheilulajeihin ulkona, jossa ilmanvastus lisäää merkittävästi kuntoilun olosuhteita, mutta ei.  Ennemmin poljetaan sitä kuntopyörää salien näyteikkunoilla, vailla tuulen vastusta, kun halutaan vaan olla näytillä

Unohdit nyt miehet tuosta vuodatuksestasi, höpsö.

Miksei ne miehet ole juoksulenkillä, vaan esittelemässä itseään salilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä näkisin kans että ongelma ei ole ap:n treenaaminen, vaan se ristuksen komia pt jonka kanssa pitää vielä käydä kahvillakin. Miehestä asia on tuntunut kurjalta ja kertoessaan tunteistaan ap:lle hän on saanut kuulla olevansa juntti, kivikaudelta, sairaalloisen mustasukkainen ja että Minulla on oikeus, ja sitten on vielä naurettu päin naamaa toisen pahalle ololle. Juu, ei ihme että on mennyt kuppi nurin ja tavarat lennellyt.

Ap, sä et voi muuttaa sun miestäs, vaikka kuinka jankuttaisit hälle asiasta niin se ei muuta hänen tunteitaan. Sun on nyt itse valittava kumpi on sulle tärkeämpää, olla oikeassa vai pitää perhe kasassa.

Omalla kohdalla valinta olisi aivan selvä, mä valitsisin perheeni, aina, vaikka pitäis valita miljoona kertaa. Mies on mun paras ystävä, sielunkumppani, rakastaja, lapseni isä, ja rakastan häntä syvästi ja ehdottomasti enkä ikinä nauraisi hänen pahalle ololleen päin naamaa vaikka syy olisi kuinka absurdi omasta mielestäni. Mies ja lapsi, ne on mun elämäni tärkeimmät asiat enkä todellakaan olisi valmis

luopumaan onnestani siksi että saisin olla oikeassa jossain mitättömästä asiassa. Taistelunsa kannattaa valita tarkoin ap.

Tämä oli tämän keskustelun paras kirjoitus, jossa kiteytyy olennainen parisuhteesta. Kyse ei ole siitä kumpi oikeassa, vaan miten oma käytös vaikuttaa kumppaniin ja perheeseen. Kiitos sinulle, joka kirjoitit tämän, olet hyvä ja hieno ihminen! Arvostan!

Joo. Tärkeintä, että nainen on miehensä alamainen ja tekee kaiken niin, mikä miehestä on kivointa.

Mies todnäk itse flirttailee jokaisen nätimmän naisen kanssa, mutta hei, pojathan on poikia <333

Jos on sitä mieltä että suhteessa voi käyttäytyä ihan miten vaan ja pyyhkiä toisen tunteilla persettä niin silloin olisi ehkä parempi pysytellä sinkkuna. Ei parisuhde ole mikään taistelukenttä jossa katsotaan että kumpi voittaa, parisuhteessa pitäisi molempien seistä samassa rintamassa. Tämä oikeassa olemisen tärkeys on enimmäkseen näiden ”voimaantuneiden” naisten vaiva ja sillä ei valitettavasti pidetä perhettä kasassa.

Suurempi ongelma taitanee kyllä olla se puhdas omistushalu, jonka varjolla kuvitellaan voivansa kieltäå puolisoltaan, eli aikuiselta ihmiseltä, milloin mitäkin.

Tässä ketjussa yksi pistää vaimolleen kotiintuloajat, toisten mielestä uudet kaverit eivät ole sopiva juttu suhteebän aikana, joidenkin mielestä puoliso ei saisi edes harrastaa mitään, joidenkin mielestä "ei pitäisi olla aikaa käydä missään kahveilla".

Siis tuohan on niin ahdistava suhde, etten ihmettele erotilastoja. Jos toista kohdellaan kuin lasta eri määräyksineen, niin en ihmettele jos puoliso alkaa jossain vaiheessa räpiköidä vastaan ja yrittää saada vapautensa takaisin.

Perhe on toki tärkeä, mutta sen ei pitäisi olla ainoa asia maailmassa. Jos tuleekin ero tai jää vaikka leskeksi, niin siinähän sitten on täysin hukassa, kun ei ole enää ystäviä eikä edes tuttavia, ei harrastuksia eikä mitään kodin ulkopuolista. Hukattu itsensä täysin sen puolisonsa ehdottomaan miellyttåmiseen ja tämän oikkuihin.

Ahdistava ketju kaikenkaikkiaan.

Tietenkään se perhe ei saa olla ainoa asia maailmassa mutta sen pitäisi olla tärkein asia maailmassa. Eihän Ap:tä kukaan ole kieltänyt harrastamasta, sen asian voisi aivan pienellä myönnytyksellä hoitaa niin ettei miestä ahdistaisi. Ja ilmeisesti kavereitakin on saanut aiemmin tavata aivan normaalisti. Missään ei sanottu että mies on vaatinut harrastusten lopettamista ja muiden kaverisuhteiden poikki laittamista.

Itseä ahdistaisi suhde joka olisi jatkuvaa valtataistelua siitä kumpi on oikeassa. En kokisi silloin että että voisin luottaa kumppaniini myös pahoissa paikoissa missä pitäisi seistä rinta rinnan. On asioita joissa annan miehelleni myöten ja hän toimii samalla tavalla. Sosiaalisissa tilaisuuksissa on ihan ok jutella muidenkin kanssa mutta jos mieheni jäisi joka viikonloppu metsästyksen jälkeen nuotiolle istuskelemaan kaksin jonkun uuden naistuttavan kanssa niin se ei olisi mulle ok. Eikä varmaan monelle muullekkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele tilanne toisinpäin, mies alkaakin ottamaan jonkun hyväkroppaisen ja sinua kolme kertaa paremman näköisen naisen pt-palveluja ja alkaa vielä käymään tämän naisen kanssa kahvilla. Ja nauraisi sulle "ihan suu auki" kun koittaisit selvittää asiaa ja saada miehen ymmärtämään että miltä susta tuntuu. Epäilen että loppuisi sinultakin ymmärrys ja aika äkkiä.

Jos miehelle tulee vaikka työkaveriksi tiukkakroppainen ja hyvännäköinen nainen, niin tuleeko miehen irtisanoutua töistään "perheen yhteisen hyvän takia"?

No ei tietenkään, mutta jos mies alkaisi viettää myös vapaa-aikaansa tämän naisen kanssa niin kyllähän se vähän olisi epäilyttävää.

No siellähän se olisi joka työpäivä vähintään 7,5h.

Kun tässä ketjussa jeesusteltu, ettei ole sopivaa olla kahdestaan edes kahvilla vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, ha se kahvillakäynti on sentään paljon vähemmän aikaa, kuin mitä jo pelkästään yhden oäivön työtunnit.

Eli tällä logiikalla miehen olisi irtisanouduttava/ haettava siirto toisiin tehtäviin, jottei "saata itseään kiusaukseen".

Mä en tiedä mimmosessa duunissa sä oot mutta ei meillä ainakaan ole töissä aikaa seurustella kenenkään kanssa, vaan siellä ollaan töissä. Työ, vapaa-aika, ymmärrätkö eron?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele tilanne toisinpäin, mies alkaakin ottamaan jonkun hyväkroppaisen ja sinua kolme kertaa paremman näköisen naisen pt-palveluja ja alkaa vielä käymään tämän naisen kanssa kahvilla. Ja nauraisi sulle "ihan suu auki" kun koittaisit selvittää asiaa ja saada miehen ymmärtämään että miltä susta tuntuu. Epäilen että loppuisi sinultakin ymmärrys ja aika äkkiä.

Jos miehelle tulee vaikka työkaveriksi tiukkakroppainen ja hyvännäköinen nainen, niin tuleeko miehen irtisanoutua töistään "perheen yhteisen hyvän takia"?

No ei tietenkään, mutta jos mies alkaisi viettää myös vapaa-aikaansa tämän naisen kanssa niin kyllähän se vähän olisi epäilyttävää.

No siellähän se olisi joka työpäivä vähintään 7,5h.

Kun tässä ketjussa jeesusteltu, ettei ole sopivaa olla kahdestaan edes kahvilla vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, ha se kahvillakäynti on sentään paljon vähemmän aikaa, kuin mitä jo pelkästään yhden oäivön työtunnit.

Eli tällä logiikalla miehen olisi irtisanouduttava/ haettava siirto toisiin tehtäviin, jottei "saata itseään kiusaukseen".

Mä en tiedä mimmosessa duunissa sä oot mutta ei meillä ainakaan ole töissä aikaa seurustella kenenkään kanssa, vaan siellä ollaan töissä. Työ, vapaa-aika, ymmärrätkö eron?

Juu, etpä varmasti koskaan vaihda kuulumisia työkavereiden kanssa, juttele työjuttujen lomassa myös vapaa-ajan juttuja jne.

Ja flirttailla btw voi sanattakin. Katswet, merkitsevät hymyt jne. Ei se vaadi tuntikausien keskusteluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä näkisin kans että ongelma ei ole ap:n treenaaminen, vaan se ristuksen komia pt jonka kanssa pitää vielä käydä kahvillakin. Miehestä asia on tuntunut kurjalta ja kertoessaan tunteistaan ap:lle hän on saanut kuulla olevansa juntti, kivikaudelta, sairaalloisen mustasukkainen ja että Minulla on oikeus, ja sitten on vielä naurettu päin naamaa toisen pahalle ololle. Juu, ei ihme että on mennyt kuppi nurin ja tavarat lennellyt.

Ap, sä et voi muuttaa sun miestäs, vaikka kuinka jankuttaisit hälle asiasta niin se ei muuta hänen tunteitaan. Sun on nyt itse valittava kumpi on sulle tärkeämpää, olla oikeassa vai pitää perhe kasassa.

Omalla kohdalla valinta olisi aivan selvä, mä valitsisin perheeni, aina, vaikka pitäis valita miljoona kertaa. Mies on mun paras ystävä, sielunkumppani, rakastaja, lapseni isä, ja rakastan häntä syvästi ja ehdottomasti enkä ikinä nauraisi hänen pahalle ololleen päin naamaa vaikka syy olisi kuinka absurdi omasta mielestäni. Mies ja lapsi, ne on mun elämäni tärkeimmät asiat enkä todellakaan olisi valmis

luopumaan onnestani siksi että saisin olla oikeassa jossain mitättömästä asiassa. Taistelunsa kannattaa valita tarkoin ap.

Tämä oli tämän keskustelun paras kirjoitus, jossa kiteytyy olennainen parisuhteesta. Kyse ei ole siitä kumpi oikeassa, vaan miten oma käytös vaikuttaa kumppaniin ja perheeseen. Kiitos sinulle, joka kirjoitit tämän, olet hyvä ja hieno ihminen! Arvostan!

Joo. Tärkeintä, että nainen on miehensä alamainen ja tekee kaiken niin, mikä miehestä on kivointa.

Mies todnäk itse flirttailee jokaisen nätimmän naisen kanssa, mutta hei, pojathan on poikia <333

Jos on sitä mieltä että suhteessa voi käyttäytyä ihan miten vaan ja pyyhkiä toisen tunteilla persettä niin silloin olisi ehkä parempi pysytellä sinkkuna. Ei parisuhde ole mikään taistelukenttä jossa katsotaan että kumpi voittaa, parisuhteessa pitäisi molempien seistä samassa rintamassa. Tämä oikeassa olemisen tärkeys on enimmäkseen näiden ”voimaantuneiden” naisten vaiva ja sillä ei valitettavasti pidetä perhettä kasassa.

Suurempi ongelma taitanee kyllä olla se puhdas omistushalu, jonka varjolla kuvitellaan voivansa kieltäå puolisoltaan, eli aikuiselta ihmiseltä, milloin mitäkin.

Tässä ketjussa yksi pistää vaimolleen kotiintuloajat, toisten mielestä uudet kaverit eivät ole sopiva juttu suhteebän aikana, joidenkin mielestä puoliso ei saisi edes harrastaa mitään, joidenkin mielestä "ei pitäisi olla aikaa käydä missään kahveilla".

Siis tuohan on niin ahdistava suhde, etten ihmettele erotilastoja. Jos toista kohdellaan kuin lasta eri määräyksineen, niin en ihmettele jos puoliso alkaa jossain vaiheessa räpiköidä vastaan ja yrittää saada vapautensa takaisin.

Perhe on toki tärkeä, mutta sen ei pitäisi olla ainoa asia maailmassa. Jos tuleekin ero tai jää vaikka leskeksi, niin siinähän sitten on täysin hukassa, kun ei ole enää ystäviä eikä edes tuttavia, ei harrastuksia eikä mitään kodin ulkopuolista. Hukattu itsensä täysin sen puolisonsa ehdottomaan miellyttåmiseen ja tämän oikkuihin.

Ahdistava ketju kaikenkaikkiaan.

Tietenkään se perhe ei saa olla ainoa asia maailmassa mutta sen pitäisi olla tärkein asia maailmassa. Eihän Ap:tä kukaan ole kieltänyt harrastamasta, sen asian voisi aivan pienellä myönnytyksellä hoitaa niin ettei miestä ahdistaisi. Ja ilmeisesti kavereitakin on saanut aiemmin tavata aivan normaalisti. Missään ei sanottu että mies on vaatinut harrastusten lopettamista ja muiden kaverisuhteiden poikki laittamista.

Itseä ahdistaisi suhde joka olisi jatkuvaa valtataistelua siitä kumpi on oikeassa. En kokisi silloin että että voisin luottaa kumppaniini myös pahoissa paikoissa missä pitäisi seistä rinta rinnan. On asioita joissa annan miehelleni myöten ja hän toimii samalla tavalla. Sosiaalisissa tilaisuuksissa on ihan ok jutella muidenkin kanssa mutta jos mieheni jäisi joka viikonloppu metsästyksen jälkeen nuotiolle istuskelemaan kaksin jonkun uuden naistuttavan kanssa niin se ei olisi mulle ok. Eikä varmaan monelle muullekkaan.

Jos vaaditaan mitä tahansa tuttavuuksien lopettamista, on se sama kuin sanot "En luota sinuun pätkääkään".

Jos ei voi luottaa ja aletaan rajoittaa, niin sama se on vaan jo erota.

Jos minä epäilisin, että mieheni virittelee uutta suhdetta, niin en ala rajoittamaan. Alan silloin etsiä uutta asuntoa, ja mies tekee kuten parhaaksi näkee. Olen sen verran itsenäinen, etten ala itkien roikkua lahkeessa, jos toinen on minuun kyllästynyt. En todellakaan ala leikkiä mitään vanginvartijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän helposti monet sanoo että aina voi lähteä menemään jos ei miellytä. Eikö nämä ihmiset ajattele perheen lasta? Vanhempien ero tuon ikäiselle on valtava kriisi. Itsellänikin on saman ikäinen ja jo pelkkä isän työmatka aiheuttaa valtavat haasteet lapsen käytöksen kanssa eli lapsen huono olo näkyy.

Kyllä se lapsi pahemmin vinoon kasvaa siitä, jos näkee normaaliksi parisuhdemalliksi mustasukkaisuuden ja toisen tekemisten rajoittamisen.

Mustasukkailu kun harvemmin rajoittuu yhteen kertaan, ap:n nyt joustaessa seuraavaksi rajoitetaankin ap:n muitakin menoja.

Ero on pienempi paha tuon rinnalla.

Mustasukkaisuutta on tervettä ja sairasta ja tähän asti annettujen tietojen valossa miehessä ei ole sairaalloista mustasukkaisuutta. 

"Terve" mustasukkaisuus on vain askel kohti sairaalloista.

Niinhän minullakin ex oli ensin vain "vähän huolissaan". Lopulta kaupassakäyntejäni kellotettiin ja piti todistaa kuiteista, että kävin oikeasti kaupassa enkä "salarakkaalla".

Väestöliiton mielipide:

Mustasukkaisuudesta puhuttaessa voidaan erottaa niin sanottu normaali ja sairaalloinen mustasukkaisuus. Ero on siinä, miten hallitsemattomasti mustasukkaisuutta ilmaistaan ja minkälaisia muotoja se saa. Myös se, miten suhteettoman voimakas tunne on suhteessa tapahtuneeseen, vaikuttaa erotteluun.

On siis normaalia ja tilanteeseen sopivaa tuntea mustasukkaisuutta silloin, kun puoliso flirttailee avoimesti tai on uskoton. Sairaalloisesta mustasukkaisuudesta on kyse silloin, kun toisen käyttäytyminen ei ole missään suhteessa siihen, toinen sen kokee. Tyypillistä tällöin on aiheeton syyttely. Asianomainen ei myöskään ota vastuuta omasta tunteestaan tai koe syyllisyyttä kohtuuttomasta käyttäytymisestään.

Realistinen ja tilannekohtainen mustasukkaisuus voi olla parisuhdetta tukevaa ja rakentavaa riippuen siitä, miten suhteessa tulkitaan ja käsitellään. Jotkut voivat olla allergisia ihan terveellekin mustasukkaisuudelle. Toiset taas kaipaavat kumppanin mustasukkaisuutta, koska se kertoo heidän mielestään välittämisestä.

Sillä perusteella, mitä ap kertoo, boldattu osa sopii tilanteeseen täysin. Ap on mielestään käynyt kaverin kanssa kahvilla, ei mitään muuta. Mies on reagoinut tähän syyttämällä pettämisestä, kieltämällä ko. henkilön tapaamisen, huutamalla, heittelemällä tavaroita ja lopettamalla seksielämän yksipuolisesti (koska ap on omien sanojensa mukaan ollut yhä aloitteellinen, vaikka se monelta näköjään menikin ohi). Miehen käytös ei siis ole missään järjellisessä mittakaavassa ap:n kokemukseen teostaan.

Missään ei muuten sanottu, että ap käyttäisi näihin kahvitteluihin jotenkin paljon aikaa, vaan se on ihan kommentoijien omaa tulkintaa.

Aika sairaita parisuhteita teillä, jos oikeasti pidätte normaalina kaikkia sopimuksia tyyliin "parisuhteen aikana ei solmita uusia ystävyyssuhteita" ja "vastakkaista sukupuolta olevan tyypin kanssa et sitten saa käydä kahvilla, jos ette samalla tee töitä". Ei tulisi kyllä itselle mieleenkään! Jos luottaisin puolisooni noin vähän, niin kyllä se olisi jo itsessään parisuhdeongelma. Ei ihme, että niin moni kertoo eronneensa, kun "suhteessa alkoi tuntua, ettei saa henkeä".

Vähän eri asia mielestäni myös harrastusvalkun kanssa ystävystyminen ja jonkun lääkärin kanssa kaveeraaminen... Esim. meidän ratsastus- ja tanssiryhmillä on ollut tapana viedä ohjaajalle pieni lahja kauden lopussa. En tuotakaan tekisi lääkärille, mutta kokemukseni mukaan harrastuspiireissä ihan normaalia. Tunnen paljonkin ihmisiä, jotka ovat ystäviä/kavereita harrastusohjaajansa kanssa, ja olen itsekin ollut. 

Juuri näin.

Parisuhteen pitäisi olla mukava lisä elämässä, eikä normaalia elämää rajoittava vankila. Ja normaaliin elämään lasken uudet ystävät (sukupuoleen katsomatta), kahvilla käynnit tuttavien kanssa jne.

Jos teille kahvittelu on yhtäkuin pettäminen/ pettämisen esiaste, niin se kertoo vain ja ainoastaan TEISTÄ ITSESTÄNNE. Eli te itse olette niin valmiita pettämään, että on rajattava houkutukset pois, jottei käy "vahinkoja".

Minulle ei tule mieleen pettämissekoiluja jos mies käy naispuolisen kaverinsa kanssa kahvilla, kun itselleni se uskollisuus ja luottamus on niin itsestäänselvää. Jos sen luottamuksen rikkoo, niin rikkoontuu parisuhdekin, ja tämä ollaan miehen kanssa läpipuhuttu suhteen alkuaikoina.

Existäni kaksi oli sairaalloisen mustasukkaisia. Se alkaa juuri sillä, että ollaan muka niin huolissaan. Soitellaan perään tarkistussoittoja jne, sitten tutkitaan salaa puhelinta ja tietokoneen evästeitä, "leikillään" puhutaan siitä, että olisinko mahdollisesti pettänyt, seuraavaksi syytellään ihan suoraan. Miespuoliset kaverit aiheuttavat ekana mustasukkaisuuskohtauksia, seuraavaksi halutaan rajata naiskaveritkin kun "houkuttelevat sut pahoille teille!".

Aiemman exän kanssa homma meni siihen, että lopulta piti todistaa ruokakaupassa käynnitkin kuiteilla. Toisen exän kanssa pistin pelin poikki, kun soitti työpäiväni aikana syyttelypuhelun. Oli varma, että minulla oli suhde miespuolisen työkaverini kanssa, ja päätti soittaa tästä rähinäpuhelun. No, yksin jäi rähisemään.

Nykyiselle totesin jo alussa, etten enää katso mitään mustasukkaisuussekoiluja, vaan minun kanssani tarvitse olla jos en ole hänen mielestään luotettava.

Mä ymmärrän että reagoit herkästi tällaiseen keskusteluun aiempien kokemustesi perusteella, mutta jo heti alussa näin että meillä kahdella on ihan erilaiset arvot.

Kun mun mielestä meidän perhe on se elämän ydin ja kaikki muu rakennetaan sen ympärille. Työpaikkakin mietitään yhdessä että sopiiko se meidän perheelle eli onko se liian kaukana, tarvitaanko siihen toista autoa, onko palkka riittävän hyvä jne. Kaverit sumplitaan kans sen mukaan että miten meidän perheelle sopii. Kerroin jo kk etukäteen että menisin silloin ja silloin Minnalle ja mies kertoi 3 vko etukäteen että haluaisi silloin mennä Matille. Kumpikin käy punttiksella omien samaa sukupuolta olevien kavereiden kanssa sillä aikaa kun toinen vahtii lapsia. Lapsettomina istuttiin kavereiden kanssa ravintolassa tai pubissa yhdessä, ei niin että se huiteli tuolla ja minä täällä. Siksi mulla onkin niin paljon miespuolisia ystäviä ja sillä naispuolisia koska me jaetaan meidän ystävät.

Ja joo, mun mielestä on ylimielistä kuvitella ettei olisi itse kykenevä pettämään, jos suhteessa on pahoja ongelmia. Lapsiperheelle pettämisestä johtuva ero on pahinta myrkkyä mitä lasten niskaan voi kaataa. Harva pystyy hymyillen ojentamaan lapsensa joka toinen viikko ihmiselle joka on loukannut niin pahasti.

Miksi ahdistuin aivan älyttömästi tästä.

”Kaveritkin sumplitaan sen mukaan miten meidän perheelle sopii” ja ”kerroin jo kuukausi aiemmin meneväni Minnalle”. Siis mitä ihmettä? Tämän tekstin kirjoittajalle sanoisin, että syvästi toivon että miehesi on pohjimmiltaan onnellinen kanssasi tuollaisessa vankilassa, etkä vaan luule niin. Juuri tuonkaltaiset liitot on niitä, joissa mies poikien saunaillassa tuskailee kamalaa elämäänsä vaimon tossun alla ja taatusti ihastuu toiseen naiseen, jos tilaisuus tulee.

Parasta parisuhdetta on se, että molemmat on itsenäisiä ja vapaita menemään ja tulemaan. Molemmilla on omakin elämä, jota parisuhde vain täydentää.

No, tästä ehkä johtuu ettei lapsia enää tehdä. Molemmat parisuhteen osapuolet on itsenäisiä ja voimaantuneita ja huitelee missä sattuu eikä ketään kiinnosta mitä kukakin tekee missä ja kenen kanssa.

Kyllä mä ainakin oletan että kun mies on valinnut perustaa perheen mun kanssa niin siitä kannetaan myös vastuu. Ei perheellinen ihminen voi viettää sinkkuelämää koska ”minulla on oikeus”, valinnoistaan on otettava vastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä näkisin kans että ongelma ei ole ap:n treenaaminen, vaan se ristuksen komia pt jonka kanssa pitää vielä käydä kahvillakin. Miehestä asia on tuntunut kurjalta ja kertoessaan tunteistaan ap:lle hän on saanut kuulla olevansa juntti, kivikaudelta, sairaalloisen mustasukkainen ja että Minulla on oikeus, ja sitten on vielä naurettu päin naamaa toisen pahalle ololle. Juu, ei ihme että on mennyt kuppi nurin ja tavarat lennellyt.

Ap, sä et voi muuttaa sun miestäs, vaikka kuinka jankuttaisit hälle asiasta niin se ei muuta hänen tunteitaan. Sun on nyt itse valittava kumpi on sulle tärkeämpää, olla oikeassa vai pitää perhe kasassa.

Omalla kohdalla valinta olisi aivan selvä, mä valitsisin perheeni, aina, vaikka pitäis valita miljoona kertaa. Mies on mun paras ystävä, sielunkumppani, rakastaja, lapseni isä, ja rakastan häntä syvästi ja ehdottomasti enkä ikinä nauraisi hänen pahalle ololleen päin naamaa vaikka syy olisi kuinka absurdi omasta mielestäni. Mies ja lapsi, ne on mun elämäni tärkeimmät asiat enkä todellakaan olisi valmis

luopumaan onnestani siksi että saisin olla oikeassa jossain mitättömästä asiassa. Taistelunsa kannattaa valita tarkoin ap.

Tämä oli tämän keskustelun paras kirjoitus, jossa kiteytyy olennainen parisuhteesta. Kyse ei ole siitä kumpi oikeassa, vaan miten oma käytös vaikuttaa kumppaniin ja perheeseen. Kiitos sinulle, joka kirjoitit tämän, olet hyvä ja hieno ihminen! Arvostan!

Joo. Tärkeintä, että nainen on miehensä alamainen ja tekee kaiken niin, mikä miehestä on kivointa.

Mies todnäk itse flirttailee jokaisen nätimmän naisen kanssa, mutta hei, pojathan on poikia <333

Jos on sitä mieltä että suhteessa voi käyttäytyä ihan miten vaan ja pyyhkiä toisen tunteilla persettä niin silloin olisi ehkä parempi pysytellä sinkkuna. Ei parisuhde ole mikään taistelukenttä jossa katsotaan että kumpi voittaa, parisuhteessa pitäisi molempien seistä samassa rintamassa. Tämä oikeassa olemisen tärkeys on enimmäkseen näiden ”voimaantuneiden” naisten vaiva ja sillä ei valitettavasti pidetä perhettä kasassa.

Suurempi ongelma taitanee kyllä olla se puhdas omistushalu, jonka varjolla kuvitellaan voivansa kieltäå puolisoltaan, eli aikuiselta ihmiseltä, milloin mitäkin.

Tässä ketjussa yksi pistää vaimolleen kotiintuloajat, toisten mielestä uudet kaverit eivät ole sopiva juttu suhteebän aikana, joidenkin mielestä puoliso ei saisi edes harrastaa mitään, joidenkin mielestä "ei pitäisi olla aikaa käydä missään kahveilla".

Siis tuohan on niin ahdistava suhde, etten ihmettele erotilastoja. Jos toista kohdellaan kuin lasta eri määräyksineen, niin en ihmettele jos puoliso alkaa jossain vaiheessa räpiköidä vastaan ja yrittää saada vapautensa takaisin.

Perhe on toki tärkeä, mutta sen ei pitäisi olla ainoa asia maailmassa. Jos tuleekin ero tai jää vaikka leskeksi, niin siinähän sitten on täysin hukassa, kun ei ole enää ystäviä eikä edes tuttavia, ei harrastuksia eikä mitään kodin ulkopuolista. Hukattu itsensä täysin sen puolisonsa ehdottomaan miellyttåmiseen ja tämän oikkuihin.

Ahdistava ketju kaikenkaikkiaan.

Tietenkään se perhe ei saa olla ainoa asia maailmassa mutta sen pitäisi olla tärkein asia maailmassa. Eihän Ap:tä kukaan ole kieltänyt harrastamasta, sen asian voisi aivan pienellä myönnytyksellä hoitaa niin ettei miestä ahdistaisi. Ja ilmeisesti kavereitakin on saanut aiemmin tavata aivan normaalisti. Missään ei sanottu että mies on vaatinut harrastusten lopettamista ja muiden kaverisuhteiden poikki laittamista.

Itseä ahdistaisi suhde joka olisi jatkuvaa valtataistelua siitä kumpi on oikeassa. En kokisi silloin että että voisin luottaa kumppaniini myös pahoissa paikoissa missä pitäisi seistä rinta rinnan. On asioita joissa annan miehelleni myöten ja hän toimii samalla tavalla. Sosiaalisissa tilaisuuksissa on ihan ok jutella muidenkin kanssa mutta jos mieheni jäisi joka viikonloppu metsästyksen jälkeen nuotiolle istuskelemaan kaksin jonkun uuden naistuttavan kanssa niin se ei olisi mulle ok. Eikä varmaan monelle muullekkaan.

Jos vaaditaan mitä tahansa tuttavuuksien lopettamista, on se sama kuin sanot "En luota sinuun pätkääkään".

Jos ei voi luottaa ja aletaan rajoittaa, niin sama se on vaan jo erota.

Jos minä epäilisin, että mieheni virittelee uutta suhdetta, niin en ala rajoittamaan. Alan silloin etsiä uutta asuntoa, ja mies tekee kuten parhaaksi näkee. Olen sen verran itsenäinen, etten ala itkien roikkua lahkeessa, jos toinen on minuun kyllästynyt. En todellakaan ala leikkiä mitään vanginvartijaa.

Niin eli sinäkin olet sitä mieltä, ettei suhteessa voi toimia kuten ap, koska suhde on silloin kuollut. Mies on kuitenkin panostanut suhteeseen paljon eikä halunnut luovuttaa kättelyssä, mikä onkin oikein kun perheessä on pieni lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän helposti monet sanoo että aina voi lähteä menemään jos ei miellytä. Eikö nämä ihmiset ajattele perheen lasta? Vanhempien ero tuon ikäiselle on valtava kriisi. Itsellänikin on saman ikäinen ja jo pelkkä isän työmatka aiheuttaa valtavat haasteet lapsen käytöksen kanssa eli lapsen huono olo näkyy.

Kyllä se lapsi pahemmin vinoon kasvaa siitä, jos näkee normaaliksi parisuhdemalliksi mustasukkaisuuden ja toisen tekemisten rajoittamisen.

Mustasukkailu kun harvemmin rajoittuu yhteen kertaan, ap:n nyt joustaessa seuraavaksi rajoitetaankin ap:n muitakin menoja.

Ero on pienempi paha tuon rinnalla.

Mustasukkaisuutta on tervettä ja sairasta ja tähän asti annettujen tietojen valossa miehessä ei ole sairaalloista mustasukkaisuutta. 

"Terve" mustasukkaisuus on vain askel kohti sairaalloista.

Niinhän minullakin ex oli ensin vain "vähän huolissaan". Lopulta kaupassakäyntejäni kellotettiin ja piti todistaa kuiteista, että kävin oikeasti kaupassa enkä "salarakkaalla".

Väestöliiton mielipide:

Mustasukkaisuudesta puhuttaessa voidaan erottaa niin sanottu normaali ja sairaalloinen mustasukkaisuus. Ero on siinä, miten hallitsemattomasti mustasukkaisuutta ilmaistaan ja minkälaisia muotoja se saa. Myös se, miten suhteettoman voimakas tunne on suhteessa tapahtuneeseen, vaikuttaa erotteluun.

On siis normaalia ja tilanteeseen sopivaa tuntea mustasukkaisuutta silloin, kun puoliso flirttailee avoimesti tai on uskoton. Sairaalloisesta mustasukkaisuudesta on kyse silloin, kun toisen käyttäytyminen ei ole missään suhteessa siihen, toinen sen kokee. Tyypillistä tällöin on aiheeton syyttely. Asianomainen ei myöskään ota vastuuta omasta tunteestaan tai koe syyllisyyttä kohtuuttomasta käyttäytymisestään.

Realistinen ja tilannekohtainen mustasukkaisuus voi olla parisuhdetta tukevaa ja rakentavaa riippuen siitä, miten suhteessa tulkitaan ja käsitellään. Jotkut voivat olla allergisia ihan terveellekin mustasukkaisuudelle. Toiset taas kaipaavat kumppanin mustasukkaisuutta, koska se kertoo heidän mielestään välittämisestä.

Sillä perusteella, mitä ap kertoo, boldattu osa sopii tilanteeseen täysin. Ap on mielestään käynyt kaverin kanssa kahvilla, ei mitään muuta. Mies on reagoinut tähän syyttämällä pettämisestä, kieltämällä ko. henkilön tapaamisen, huutamalla, heittelemällä tavaroita ja lopettamalla seksielämän yksipuolisesti (koska ap on omien sanojensa mukaan ollut yhä aloitteellinen, vaikka se monelta näköjään menikin ohi). Miehen käytös ei siis ole missään järjellisessä mittakaavassa ap:n kokemukseen teostaan.

Missään ei muuten sanottu, että ap käyttäisi näihin kahvitteluihin jotenkin paljon aikaa, vaan se on ihan kommentoijien omaa tulkintaa.

Aika sairaita parisuhteita teillä, jos oikeasti pidätte normaalina kaikkia sopimuksia tyyliin "parisuhteen aikana ei solmita uusia ystävyyssuhteita" ja "vastakkaista sukupuolta olevan tyypin kanssa et sitten saa käydä kahvilla, jos ette samalla tee töitä". Ei tulisi kyllä itselle mieleenkään! Jos luottaisin puolisooni noin vähän, niin kyllä se olisi jo itsessään parisuhdeongelma. Ei ihme, että niin moni kertoo eronneensa, kun "suhteessa alkoi tuntua, ettei saa henkeä".

Vähän eri asia mielestäni myös harrastusvalkun kanssa ystävystyminen ja jonkun lääkärin kanssa kaveeraaminen... Esim. meidän ratsastus- ja tanssiryhmillä on ollut tapana viedä ohjaajalle pieni lahja kauden lopussa. En tuotakaan tekisi lääkärille, mutta kokemukseni mukaan harrastuspiireissä ihan normaalia. Tunnen paljonkin ihmisiä, jotka ovat ystäviä/kavereita harrastusohjaajansa kanssa, ja olen itsekin ollut. 

Juuri näin.

Parisuhteen pitäisi olla mukava lisä elämässä, eikä normaalia elämää rajoittava vankila. Ja normaaliin elämään lasken uudet ystävät (sukupuoleen katsomatta), kahvilla käynnit tuttavien kanssa jne.

Jos teille kahvittelu on yhtäkuin pettäminen/ pettämisen esiaste, niin se kertoo vain ja ainoastaan TEISTÄ ITSESTÄNNE. Eli te itse olette niin valmiita pettämään, että on rajattava houkutukset pois, jottei käy "vahinkoja".

Minulle ei tule mieleen pettämissekoiluja jos mies käy naispuolisen kaverinsa kanssa kahvilla, kun itselleni se uskollisuus ja luottamus on niin itsestäänselvää. Jos sen luottamuksen rikkoo, niin rikkoontuu parisuhdekin, ja tämä ollaan miehen kanssa läpipuhuttu suhteen alkuaikoina.

Existäni kaksi oli sairaalloisen mustasukkaisia. Se alkaa juuri sillä, että ollaan muka niin huolissaan. Soitellaan perään tarkistussoittoja jne, sitten tutkitaan salaa puhelinta ja tietokoneen evästeitä, "leikillään" puhutaan siitä, että olisinko mahdollisesti pettänyt, seuraavaksi syytellään ihan suoraan. Miespuoliset kaverit aiheuttavat ekana mustasukkaisuuskohtauksia, seuraavaksi halutaan rajata naiskaveritkin kun "houkuttelevat sut pahoille teille!".

Aiemman exän kanssa homma meni siihen, että lopulta piti todistaa ruokakaupassa käynnitkin kuiteilla. Toisen exän kanssa pistin pelin poikki, kun soitti työpäiväni aikana syyttelypuhelun. Oli varma, että minulla oli suhde miespuolisen työkaverini kanssa, ja päätti soittaa tästä rähinäpuhelun. No, yksin jäi rähisemään.

Nykyiselle totesin jo alussa, etten enää katso mitään mustasukkaisuussekoiluja, vaan minun kanssani tarvitse olla jos en ole hänen mielestään luotettava.

Mä ymmärrän että reagoit herkästi tällaiseen keskusteluun aiempien kokemustesi perusteella, mutta jo heti alussa näin että meillä kahdella on ihan erilaiset arvot.

Kun mun mielestä meidän perhe on se elämän ydin ja kaikki muu rakennetaan sen ympärille. Työpaikkakin mietitään yhdessä että sopiiko se meidän perheelle eli onko se liian kaukana, tarvitaanko siihen toista autoa, onko palkka riittävän hyvä jne. Kaverit sumplitaan kans sen mukaan että miten meidän perheelle sopii. Kerroin jo kk etukäteen että menisin silloin ja silloin Minnalle ja mies kertoi 3 vko etukäteen että haluaisi silloin mennä Matille. Kumpikin käy punttiksella omien samaa sukupuolta olevien kavereiden kanssa sillä aikaa kun toinen vahtii lapsia. Lapsettomina istuttiin kavereiden kanssa ravintolassa tai pubissa yhdessä, ei niin että se huiteli tuolla ja minä täällä. Siksi mulla onkin niin paljon miespuolisia ystäviä ja sillä naispuolisia koska me jaetaan meidän ystävät.

Ja joo, mun mielestä on ylimielistä kuvitella ettei olisi itse kykenevä pettämään, jos suhteessa on pahoja ongelmia. Lapsiperheelle pettämisestä johtuva ero on pahinta myrkkyä mitä lasten niskaan voi kaataa. Harva pystyy hymyillen ojentamaan lapsensa joka toinen viikko ihmiselle joka on loukannut niin pahasti.

Miksi ahdistuin aivan älyttömästi tästä.

”Kaveritkin sumplitaan sen mukaan miten meidän perheelle sopii” ja ”kerroin jo kuukausi aiemmin meneväni Minnalle”. Siis mitä ihmettä? Tämän tekstin kirjoittajalle sanoisin, että syvästi toivon että miehesi on pohjimmiltaan onnellinen kanssasi tuollaisessa vankilassa, etkä vaan luule niin. Juuri tuonkaltaiset liitot on niitä, joissa mies poikien saunaillassa tuskailee kamalaa elämäänsä vaimon tossun alla ja taatusti ihastuu toiseen naiseen, jos tilaisuus tulee.

Parasta parisuhdetta on se, että molemmat on itsenäisiä ja vapaita menemään ja tulemaan. Molemmilla on omakin elämä, jota parisuhde vain täydentää.

No, tästä ehkä johtuu ettei lapsia enää tehdä. Molemmat parisuhteen osapuolet on itsenäisiä ja voimaantuneita ja huitelee missä sattuu eikä ketään kiinnosta mitä kukakin tekee missä ja kenen kanssa.

Kyllä mä ainakin oletan että kun mies on valinnut perustaa perheen mun kanssa niin siitä kannetaan myös vastuu. Ei perheellinen ihminen voi viettää sinkkuelämää koska ”minulla on oikeus”, valinnoistaan on otettava vastuu.

Oma elämä omine kavereineen ja harrastuksineen ei ole yhtäkuin "sinkkuelämä".

Meillä on mieheni kanssa perhe. Olemme naimisissa ja meillä on lapsi.

Meillä on omat kaverit ja tuttavamme. Miehelläni on hyvin rakas harrastus, jossa pyrkii käymään vähintään kerran viikossa, joskus lyhtelläkin varoitusajalla. Se on ihan ok, silloin ei tietenkään mene jos meillä on jotain sovittuna, tai jos minä olen menossa johonkin ja mies luvannut olla lapsen kanssa kotona.

Olemme molemmat hyvin itsenäisiä, ja juuri sen takia toisillemme sopivat. Arvostamme yhteistä aikaa, mutta tarvitsemme myös jotain täysin omaa, kuten kaverit ja harrastukset.

Ja arvaapa mitä, tästä itsenäisyydestä huolimatta olemme kumpikin töysin sitoutuneet parisuhteeseen ja perheeseen. Sitoutuminen kun ei tarkoita sitä, että nyhjätään kaikki vapaa-aika kylki kyljessä, tai että kavereiden näkemisestä/harrastuksista laitettava lupa-anomus vähintään kuukautta aiemmin.

Tekee muuten hyvää myös sille parisuhteelle, ettei olla koko ajan toisessa kiinni.