Lue keskustelun säännöt.
Miksi mies ei halua kihloihin?
12.12.2018 |
Mies sen itse tietysti vain tietää, mutta mietimpähän vain, kun ei itse ole syytäkään sanonut.
Olemme olleet 7 vuotta yhdessä ja tämä suhde on kummankin mielestä kaikin puolin toimiva. On yhteinen talolaina otettu vuosi sitten ja elämäntilanne muutenkin vakaa. Lyhykäisyydessään helppo ja rento suhde, kumpikin saa olla sitä mitä on ja tuntuu muutenkin ensimmäistä kertaa sellaiselle loppuelämän jutulle.
Mainitsin pari vuotta sitten, että haluaisin joskus kihloihin, kun en ikinä ole ollut, mutta haluan olla varma siitä, että kenen kanssa. Sormukset ostan vain yhden ja viimeisen kerran. Sanoin, että hän olisi se, jonka kanssa haluaisin mennä. Mies oli vain, että jaa ja hän ei tiedä haluaako.
Vuosi sitten kysyin, että mennäänkö kihloihin. Hän siihen nauraen, että ei. On kerran jo ollut. Kyselin sitten, että miten kihlaus tapahtui, ihan puhtaasti mielenkiinnosta. Entinen oli kuulema kysynyt vuoden seurustelun jälkeen ja oli suostunut, vaikka piti "asiaa ihan pelleilynä ja tiesin, että suhde ei kauaa kestä".
En ihan ymmärrä miehen logiikkaa. "Elämänsä naisen" kanssa ei halua kihloihin, mutta jonkun silti ihan aikuisiällä pystyi mennä, vaikka tiesi ettei se suhde kestä pitkään. En minä tähän pelkkään avoliittoon kuole, mutta kihlaus olisi mielestäni ihan luonnollinen jatkumo varsinkin kun ollaan jo n. 35-vuotiaita, ja todella haluan hänen kanssaan olla lopun elämääni. Siksi tuo tiukka ei tuntuu vähän oudolle, kun "hetken huumallekin" on suostunut.
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummeksuttaa kyllä jos on asuntolainoja, omaisuutta ja lapsia mutta ei voida hoitaa avioliittopapereita kuntoon.
En muista ihan tarkkaan yksityiskohtia, mutta miehen tuttava kuoli ihan yllättäen 52-vuotiaana, ja avomies joutui lähtemään pitkäaikaisesta kodista koska kämppä oli tuttavan nimissä ja omaisuus meni suvulle.
Kannattaa todella selvittää paperit kuntoon, kun ikinä ei voi tietää mitä elämässä käy.
Tämä. Ystäväni oli seurustellut, ja asunut yhdessäkin jo 10 vuotta miehensä kanssa. Mies kuoli tapaturmaisesti, ja ennen ystävääni niin suopeasti suhtautuneet miehen vanhemmat tyhjäsivät ja myivät talon, joka oli vain miehen nimissä. HEillä oli ideana ollut että "paperit ehtii tehdä myöhemminkin". Ei ehtinyt.
Tuohan nyt on vain omaa tyhmyyttä, jos asuu vain miehen nimissä olevassa talossa. Ja vielä tyhmimmät maksaa sitten juoksevat kulut, kun mies pystyy sijoittamaan. En tiedä ketään, joka olisi noin uskomattoman tyhmä, vaikka kaikkea kyllä kuulee tällä palstalla. Joko se nainen lunastaa osan asunnosta tai sijoittaa muuten. En ymmärrä, mikä maailmanloppu se on muuttaa muutenkaan. Jos puoliso kuolee niin harvoin sitä on järkeä jäädä isompaan taloon/asuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joku kertoa voiko avioehtoon merkitä sellaista, että mikäli itse hakee eroa, on velvoitettu maksamaan toiselle puolet? Mutta jos se toinen hakee eroa, niin silloin hän maksaa toiselle puolet? Jos yhdessä haettaisiin eroa niin molemmat pitäisivät omansa vain?
Kysyn vain mielenkiinnosta. Että onko köyhemmänkään osapuolen mitään järkeä mennä naimisiin, jos se rikkaampi häipyy vuoden päästä toisen matkaan ja vie ihan kaiken omaisuuden josta on yhdessä sitä ennen nautittu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua kanssasi naimisiin. Usein miehillä on näin että jos haluaa niin kosii kyllä itse melko pian, jos ei niin sitten ei vaan halua. Monesti sanovat että eivät ylipäänsä halua naimisiin, mutta äärimmäisen harvoin se tarkoittaa juuri sitä, vaan yleensä on vain väärä nainen. Ja jos ei seitsemässä vuodessa ole kosinut tai ei suostu kosintaan niin jos avioliittoa toivot niin vaihda miestä, hän ei ole sinun kanssasi etenemässä mihinkään.
Tämäon nähty useasti.... sanotaan etten koskaan halua naimisiin... sitten ihminen vaihtuu ja mielipidekin vaihtuu.
Näin oman miehen kohdalla. Exän kanssa ei halunnut naimisiin. Minulle alkoi puhua vuoden seurustelun jälkeen miten elämän rakkaus hänelle oli ja hän kosi. AP sinä et ole miehen mielestä se "oikea"
Oon monesti miettinyt miesten ajatusmaailmaa tuolta saralta. Miksi siinä suhteessa pitää olla, jos ei halua siihen sitoutua 100%:sti? Onko se sitä täälläkin miesten(kin) monesti mainitsemaa "tyytymistä" parempaa odotellessa? Mielestäni suhteessa joko ollaan täysillä tai ei olla sitten ollenkaan, se olisi reilua kummallekin osapuolelle kuin odotuttaa avioitumista, jota ei koskaan tule.
Vaikka en ole kihloissa enkä naimisissa, niin olen minä 100% sitoutunut. Ei se paperi muuta yhtään mitään. Jos olisin naimisissa niin olis aivoehto jne ja ei saisi mitään. Naimisissa olo ei todista tasan yhtään mitään sitoutumisesta nykypäivänä. Minä olen ihmetellyt sitä, että pariskunnat seurustelee esim 5-10-15-20 vuotta ja menee naimisiin ja siitä menee vuosi tai kaksi ja ovat eronneet. Luulis sillon olevan sitoutuneempi, ku naimisissakin ollaan.
Missäs se 100% sitoutuminen on, kun kerran avioehdon tekisit. Sehä olisi ihan turhaa kun on 100 prosenttisesti sitoutunut.
Raha-asioita ja henkkoht omaisuutta on turha sekoittaa yhdessäoloon. Tietenkin viisas turvaa itse hankkimansa asiat avioehdolla. Se ei tarkoita etteikö olisi itse sitoutunut. Entäs jos se toinen osapuoli ei ajattele samoin sitoutumisesta. Erossa ihminen on erittäin raaka toista kohtaan ja minä en rahoita toisen elämää eron jälkeen, niin että ennen miestäni hommaamieni asioiden vuoksi hän veisi puolet. Avioehto ei ole mitään muuta kuin järjenkäyttöä ja vain persaukiset on erimieltä. Minulla ja miehelläni on avioehto, vaikka suhteellisen samoilla tuloilla ja omaisuudella ollaankin, mutta se ei tarkoita ettenkö minä olisi sitoutunut mieheeni ja toivo, että olisin elämäni loppuun asti hänen kanssaan. Hänen puolestaan taas en voi sanoa mitään, mutta tällä hetkellä olemme onnellisia ja yhdessä on hyvä olla.
Niin, eli aivan sama sitten olla naimisissa ja tehdä avioehto. Nykyään kun myös pitkä avoliitto lasketaan avioliitoksi kun oikeuteen rahoja mennään eron tullessa jakamaan. Joku siinä naimisiin menossa siis mättää, kun vaikka ollaan 100 prosenttisen sitoutuneita, niin silti pelätään hysteerisesti ettei toinen olekaan, ja ero tulee justkohta. Järkevintä olisi tuossa tilassa varmaan erota ihan kokonaan.
Kertokaapas, mikä etu tulee miehelle joka tienaa enemmän kuin naisensa, avioliitosta? Miksi mies ylipäätänsä haluaisi naimisiin? Vain jotta nainen olisi tyytyväinen?
Ja toinenkin kysymys: Vaikka uhraisi etunsa jotta nainen saisi haluamansa, miksi helvetissä menisi naimisiin eronneen kanssa? Semmoisen kanssa, joka on jo kiistattomasti todistanut, ettei kykene avioliittoon.
Sinä voisit ihan itsekin opiskella asioita, mm. netistä löytyy kyllä ihan ajatasaista tietoa jos mietityttää mitä avioliitto tarkoittaa.
Avioliitossa ei ole kyse siitä kuka tienaa minkäkin verran. Halutessaan voi tehdä avioehdon rajaamaan omaa omaisuuden jakoaan eron sattuessa, mikäli epäilyttää että se toinen on vain rahan perässä. Tosiaalta itse en kyllä edes menisi sellaisen henkilön kanssa yhteen, jota epäilen, mutta kukin nyt kuitenkin tyylillään. Jos taas itse on sitä mieltä että haluaa kuitenkin erota jossain vaiheessa, on tämä asia hyvä saattaa seurustelukumppanin tietoon mahdllisimman pikaisesti, jotta hän voi etsiä miehen joka naimisiin haluaa mennä. On rottamaista ja säälittävää kieltää toiselta loppuelämän suhteen mahdollisuus ja pimittää tieto omista tulevaisuudessa kuitenkin häämöttävistä eroaikeistaan jotta itse saisi etua toisesta.
Miehellä on yhtälailla kuin naisellakin (laki ei siis katso tässä sukupuolia, vaikka virheellisesti kuvittelet niin) oikeus lesken eläkkeeseen, ja asumisoikeus yhteiseen asuntoon puolison kuollessa. Näitä etuja ei ole avoliitossa eikä muissa seukkailumuodoissa.
Miksi mies haluaisi naimisiin? Noh sitä pitää kysyä jokaiselta naimisissa olevalta mieheltä erikseen. Jokaisella on varmaan omia syitä. Itselläni syy oli toisen turvaaminen kuolemantapauksen sattuessa, sekä tieto ja halu omasta rakkaudesta toista kohtaan, ja vice versa.
Sinun parisuhteesi tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta minulle, sillä en itse koskaan olisi suhteessa jossa jatkuvasti arpoisin että toinen vain haluaa hyötyä minusta, ja että pidän hampaat irvessä puolisoani tyytyväisenä, ja katkeroituisin. Minä olen enemmän arvoinen, mutta ehkä sinä et sitten koe olevasi.
Joku parin sadan euron leskeneläkete, jota saa vain jokusen vuoden ei todellakaan ole mikään iso etu tai etu, joka missään nimessä puoltaa avioliittoa. Kyse on täysin olemattomasta asiasta. Lisäksi avioehtoa ei tehdä siksi, että pelätään toisen olevan vain rahojen perässä - on tainnut mennä sinulta täysin ohi tuon sopimuksen tarkoitus? Jos mieheni ei olisi avioehtoa kanssani tehnyt, sillon hän olisi nimenomaan rahan perässä, kerran ei suostu minun keräämästäni omaisuudesta luopumaan suosiolla.
Tuntuu, että olet aivan uskomattoman pihalla. Ja nainen, koska tuo teksti on selkeästi naisen kirjoittama. Kukaan mies ei kirjoita tuollaisia höpöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua kanssasi naimisiin. Usein miehillä on näin että jos haluaa niin kosii kyllä itse melko pian, jos ei niin sitten ei vaan halua. Monesti sanovat että eivät ylipäänsä halua naimisiin, mutta äärimmäisen harvoin se tarkoittaa juuri sitä, vaan yleensä on vain väärä nainen. Ja jos ei seitsemässä vuodessa ole kosinut tai ei suostu kosintaan niin jos avioliittoa toivot niin vaihda miestä, hän ei ole sinun kanssasi etenemässä mihinkään.
Tämäon nähty useasti.... sanotaan etten koskaan halua naimisiin... sitten ihminen vaihtuu ja mielipidekin vaihtuu.
Näin oman miehen kohdalla. Exän kanssa ei halunnut naimisiin. Minulle alkoi puhua vuoden seurustelun jälkeen miten elämän rakkaus hänelle oli ja hän kosi. AP sinä et ole miehen mielestä se "oikea"
Oon monesti miettinyt miesten ajatusmaailmaa tuolta saralta. Miksi siinä suhteessa pitää olla, jos ei halua siihen sitoutua 100%:sti? Onko se sitä täälläkin miesten(kin) monesti mainitsemaa "tyytymistä" parempaa odotellessa? Mielestäni suhteessa joko ollaan täysillä tai ei olla sitten ollenkaan, se olisi reilua kummallekin osapuolelle kuin odotuttaa avioitumista, jota ei koskaan tule.
Vaikka en ole kihloissa enkä naimisissa, niin olen minä 100% sitoutunut. Ei se paperi muuta yhtään mitään. Jos olisin naimisissa niin olis aivoehto jne ja ei saisi mitään. Naimisissa olo ei todista tasan yhtään mitään sitoutumisesta nykypäivänä. Minä olen ihmetellyt sitä, että pariskunnat seurustelee esim 5-10-15-20 vuotta ja menee naimisiin ja siitä menee vuosi tai kaksi ja ovat eronneet. Luulis sillon olevan sitoutuneempi, ku naimisissakin ollaan.
Missäs se 100% sitoutuminen on, kun kerran avioehdon tekisit. Sehä olisi ihan turhaa kun on 100 prosenttisesti sitoutunut.
Raha-asioita ja henkkoht omaisuutta on turha sekoittaa yhdessäoloon. Tietenkin viisas turvaa itse hankkimansa asiat avioehdolla. Se ei tarkoita etteikö olisi itse sitoutunut. Entäs jos se toinen osapuoli ei ajattele samoin sitoutumisesta. Erossa ihminen on erittäin raaka toista kohtaan ja minä en rahoita toisen elämää eron jälkeen, niin että ennen miestäni hommaamieni asioiden vuoksi hän veisi puolet. Avioehto ei ole mitään muuta kuin järjenkäyttöä ja vain persaukiset on erimieltä. Minulla ja miehelläni on avioehto, vaikka suhteellisen samoilla tuloilla ja omaisuudella ollaankin, mutta se ei tarkoita ettenkö minä olisi sitoutunut mieheeni ja toivo, että olisin elämäni loppuun asti hänen kanssaan. Hänen puolestaan taas en voi sanoa mitään, mutta tällä hetkellä olemme onnellisia ja yhdessä on hyvä olla.
Niin, eli aivan sama sitten olla naimisissa ja tehdä avioehto. Nykyään kun myös pitkä avoliitto lasketaan avioliitoksi kun oikeuteen rahoja mennään eron tullessa jakamaan. Joku siinä naimisiin menossa siis mättää, kun vaikka ollaan 100 prosenttisen sitoutuneita, niin silti pelätään hysteerisesti ettei toinen olekaan, ja ero tulee justkohta. Järkevintä olisi tuossa tilassa varmaan erota ihan kokonaan.
Kertokaapas, mikä etu tulee miehelle joka tienaa enemmän kuin naisensa, avioliitosta? Miksi mies ylipäätänsä haluaisi naimisiin? Vain jotta nainen olisi tyytyväinen?
Ja toinenkin kysymys: Vaikka uhraisi etunsa jotta nainen saisi haluamansa, miksi helvetissä menisi naimisiin eronneen kanssa? Semmoisen kanssa, joka on jo kiistattomasti todistanut, ettei kykene avioliittoon.
Sinä voisit ihan itsekin opiskella asioita, mm. netistä löytyy kyllä ihan ajatasaista tietoa jos mietityttää mitä avioliitto tarkoittaa.
Avioliitossa ei ole kyse siitä kuka tienaa minkäkin verran. Halutessaan voi tehdä avioehdon rajaamaan omaa omaisuuden jakoaan eron sattuessa, mikäli epäilyttää että se toinen on vain rahan perässä. Tosiaalta itse en kyllä edes menisi sellaisen henkilön kanssa yhteen, jota epäilen, mutta kukin nyt kuitenkin tyylillään. Jos taas itse on sitä mieltä että haluaa kuitenkin erota jossain vaiheessa, on tämä asia hyvä saattaa seurustelukumppanin tietoon mahdllisimman pikaisesti, jotta hän voi etsiä miehen joka naimisiin haluaa mennä. On rottamaista ja säälittävää kieltää toiselta loppuelämän suhteen mahdollisuus ja pimittää tieto omista tulevaisuudessa kuitenkin häämöttävistä eroaikeistaan jotta itse saisi etua toisesta.
Miehellä on yhtälailla kuin naisellakin (laki ei siis katso tässä sukupuolia, vaikka virheellisesti kuvittelet niin) oikeus lesken eläkkeeseen, ja asumisoikeus yhteiseen asuntoon puolison kuollessa. Näitä etuja ei ole avoliitossa eikä muissa seukkailumuodoissa.
Miksi mies haluaisi naimisiin? Noh sitä pitää kysyä jokaiselta naimisissa olevalta mieheltä erikseen. Jokaisella on varmaan omia syitä. Itselläni syy oli toisen turvaaminen kuolemantapauksen sattuessa, sekä tieto ja halu omasta rakkaudesta toista kohtaan, ja vice versa.
Sinun parisuhteesi tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta minulle, sillä en itse koskaan olisi suhteessa jossa jatkuvasti arpoisin että toinen vain haluaa hyötyä minusta, ja että pidän hampaat irvessä puolisoani tyytyväisenä, ja katkeroituisin. Minä olen enemmän arvoinen, mutta ehkä sinä et sitten koe olevasi.
Joku parin sadan euron leskeneläkete, jota saa vain jokusen vuoden ei todellakaan ole mikään iso etu tai etu, joka missään nimessä puoltaa avioliittoa. Kyse on täysin olemattomasta asiasta. Lisäksi avioehtoa ei tehdä siksi, että pelätään toisen olevan vain rahojen perässä - on tainnut mennä sinulta täysin ohi tuon sopimuksen tarkoitus? Jos mieheni ei olisi avioehtoa kanssani tehnyt, sillon hän olisi nimenomaan rahan perässä, kerran ei suostu minun keräämästäni omaisuudesta luopumaan suosiolla.
Tuntuu, että olet aivan uskomattoman pihalla. Ja nainen, koska tuo teksti on selkeästi naisen kirjoittama. Kukaan mies ei kirjoita tuollaisia höpöjä.
Kylläpäs näyttää katkeruus vaivaavan oikein urakalla sinua. Kyllä se leskeneläke kuule voi lämmittää siinä vaiheessa jos itse satut sairastumaan etkä kykene töihin enää, tai jotain muuta sellaista sattuu. Huomioi nyt toki, ettei sinua kukaan pakota naimisiin, mutta turhaan pahoitat mieltäsi toisten naimisiinmenoista ja kyselet katkerana että miksi itse menisit. Syitä on jokaisella omasi, mutta et saa omaan elämääsi vastausta meiltä täältä vauvapalstalta, vaan sen tiedät vain itse miksi et halua naimisiin, ja syy näyttää olevan aika karu. Sinulle parisuhde voi olla vain etujesi uhraamista, mutta suurimmalle osalle meitä muita rakkaus on se syy, ja halu pitää toisesta huolta myös siinä tapauksessa että itse sattuu menehtymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua kanssasi naimisiin. Usein miehillä on näin että jos haluaa niin kosii kyllä itse melko pian, jos ei niin sitten ei vaan halua. Monesti sanovat että eivät ylipäänsä halua naimisiin, mutta äärimmäisen harvoin se tarkoittaa juuri sitä, vaan yleensä on vain väärä nainen. Ja jos ei seitsemässä vuodessa ole kosinut tai ei suostu kosintaan niin jos avioliittoa toivot niin vaihda miestä, hän ei ole sinun kanssasi etenemässä mihinkään.
Tämäon nähty useasti.... sanotaan etten koskaan halua naimisiin... sitten ihminen vaihtuu ja mielipidekin vaihtuu.
Näin oman miehen kohdalla. Exän kanssa ei halunnut naimisiin. Minulle alkoi puhua vuoden seurustelun jälkeen miten elämän rakkaus hänelle oli ja hän kosi. AP sinä et ole miehen mielestä se "oikea"
Oon monesti miettinyt miesten ajatusmaailmaa tuolta saralta. Miksi siinä suhteessa pitää olla, jos ei halua siihen sitoutua 100%:sti? Onko se sitä täälläkin miesten(kin) monesti mainitsemaa "tyytymistä" parempaa odotellessa? Mielestäni suhteessa joko ollaan täysillä tai ei olla sitten ollenkaan, se olisi reilua kummallekin osapuolelle kuin odotuttaa avioitumista, jota ei koskaan tule.
Vaikka en ole kihloissa enkä naimisissa, niin olen minä 100% sitoutunut. Ei se paperi muuta yhtään mitään. Jos olisin naimisissa niin olis aivoehto jne ja ei saisi mitään. Naimisissa olo ei todista tasan yhtään mitään sitoutumisesta nykypäivänä. Minä olen ihmetellyt sitä, että pariskunnat seurustelee esim 5-10-15-20 vuotta ja menee naimisiin ja siitä menee vuosi tai kaksi ja ovat eronneet. Luulis sillon olevan sitoutuneempi, ku naimisissakin ollaan.
Missäs se 100% sitoutuminen on, kun kerran avioehdon tekisit. Sehä olisi ihan turhaa kun on 100 prosenttisesti sitoutunut.
Miehet useimmiten ovatkin 100% sitoutuneita, mutta naiset kun ovat sellaisia kieroja piruja ja hyväkkäitä ettei niiden motiiveista voi koskaan olla varma, on syytä aina lähtökohtaisesti tehdä avioehto. Ahneimmat paljastavat itsensä ja motiivinsa jo siinä vaiheessa, sitkaimmat jaksavat tehdä myyräntyötä ja maanittelemalla päästä siitä eroon jälkikäteen. Huolta voi toisesta pitää ilman avioliittoa, leskeneläkkeitä ja oikeutta toisen omaisuuteenkin, mutta naisethan eivät sitä halua eikä se niille riitä, siksi vitunmoinen ulina kun miehet eivät halua naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua kanssasi naimisiin. Usein miehillä on näin että jos haluaa niin kosii kyllä itse melko pian, jos ei niin sitten ei vaan halua. Monesti sanovat että eivät ylipäänsä halua naimisiin, mutta äärimmäisen harvoin se tarkoittaa juuri sitä, vaan yleensä on vain väärä nainen. Ja jos ei seitsemässä vuodessa ole kosinut tai ei suostu kosintaan niin jos avioliittoa toivot niin vaihda miestä, hän ei ole sinun kanssasi etenemässä mihinkään.
Tämäon nähty useasti.... sanotaan etten koskaan halua naimisiin... sitten ihminen vaihtuu ja mielipidekin vaihtuu.
Näin oman miehen kohdalla. Exän kanssa ei halunnut naimisiin. Minulle alkoi puhua vuoden seurustelun jälkeen miten elämän rakkaus hänelle oli ja hän kosi. AP sinä et ole miehen mielestä se "oikea"
Oon monesti miettinyt miesten ajatusmaailmaa tuolta saralta. Miksi siinä suhteessa pitää olla, jos ei halua siihen sitoutua 100%:sti? Onko se sitä täälläkin miesten(kin) monesti mainitsemaa "tyytymistä" parempaa odotellessa? Mielestäni suhteessa joko ollaan täysillä tai ei olla sitten ollenkaan, se olisi reilua kummallekin osapuolelle kuin odotuttaa avioitumista, jota ei koskaan tule.
Vaikka en ole kihloissa enkä naimisissa, niin olen minä 100% sitoutunut. Ei se paperi muuta yhtään mitään. Jos olisin naimisissa niin olis aivoehto jne ja ei saisi mitään. Naimisissa olo ei todista tasan yhtään mitään sitoutumisesta nykypäivänä. Minä olen ihmetellyt sitä, että pariskunnat seurustelee esim 5-10-15-20 vuotta ja menee naimisiin ja siitä menee vuosi tai kaksi ja ovat eronneet. Luulis sillon olevan sitoutuneempi, ku naimisissakin ollaan.
Missäs se 100% sitoutuminen on, kun kerran avioehdon tekisit. Sehä olisi ihan turhaa kun on 100 prosenttisesti sitoutunut.
Miehet useimmiten ovatkin 100% sitoutuneita, mutta naiset kun ovat sellaisia kieroja piruja ja hyväkkäitä ettei niiden motiiveista voi koskaan olla varma, on syytä aina lähtökohtaisesti tehdä avioehto. Ahneimmat paljastavat itsensä ja motiivinsa jo siinä vaiheessa, sitkaimmat jaksavat tehdä myyräntyötä ja maanittelemalla päästä siitä eroon jälkikäteen. Huolta voi toisesta pitää ilman avioliittoa, leskeneläkkeitä ja oikeutta toisen omaisuuteenkin, mutta naisethan eivät sitä halua eikä se niille riitä, siksi vitunmoinen ulina kun miehet eivät halua naimisiin.
Meillä ei ainakaan ole mitään toisen omaisuuksia, vaan kaikki on yhteistä, joten yhteisenä siitä tulee saada nauttia myös puolison poismenon jälkeen.
T: mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua kanssasi naimisiin. Usein miehillä on näin että jos haluaa niin kosii kyllä itse melko pian, jos ei niin sitten ei vaan halua. Monesti sanovat että eivät ylipäänsä halua naimisiin, mutta äärimmäisen harvoin se tarkoittaa juuri sitä, vaan yleensä on vain väärä nainen. Ja jos ei seitsemässä vuodessa ole kosinut tai ei suostu kosintaan niin jos avioliittoa toivot niin vaihda miestä, hän ei ole sinun kanssasi etenemässä mihinkään.
Tämäon nähty useasti.... sanotaan etten koskaan halua naimisiin... sitten ihminen vaihtuu ja mielipidekin vaihtuu.
Näin oman miehen kohdalla. Exän kanssa ei halunnut naimisiin. Minulle alkoi puhua vuoden seurustelun jälkeen miten elämän rakkaus hänelle oli ja hän kosi. AP sinä et ole miehen mielestä se "oikea"
Oon monesti miettinyt miesten ajatusmaailmaa tuolta saralta. Miksi siinä suhteessa pitää olla, jos ei halua siihen sitoutua 100%:sti? Onko se sitä täälläkin miesten(kin) monesti mainitsemaa "tyytymistä" parempaa odotellessa? Mielestäni suhteessa joko ollaan täysillä tai ei olla sitten ollenkaan, se olisi reilua kummallekin osapuolelle kuin odotuttaa avioitumista, jota ei koskaan tule.
Vaikka en ole kihloissa enkä naimisissa, niin olen minä 100% sitoutunut. Ei se paperi muuta yhtään mitään. Jos olisin naimisissa niin olis aivoehto jne ja ei saisi mitään. Naimisissa olo ei todista tasan yhtään mitään sitoutumisesta nykypäivänä. Minä olen ihmetellyt sitä, että pariskunnat seurustelee esim 5-10-15-20 vuotta ja menee naimisiin ja siitä menee vuosi tai kaksi ja ovat eronneet. Luulis sillon olevan sitoutuneempi, ku naimisissakin ollaan.
Missäs se 100% sitoutuminen on, kun kerran avioehdon tekisit. Sehä olisi ihan turhaa kun on 100 prosenttisesti sitoutunut.
Raha-asioita ja henkkoht omaisuutta on turha sekoittaa yhdessäoloon. Tietenkin viisas turvaa itse hankkimansa asiat avioehdolla. Se ei tarkoita etteikö olisi itse sitoutunut. Entäs jos se toinen osapuoli ei ajattele samoin sitoutumisesta. Erossa ihminen on erittäin raaka toista kohtaan ja minä en rahoita toisen elämää eron jälkeen, niin että ennen miestäni hommaamieni asioiden vuoksi hän veisi puolet. Avioehto ei ole mitään muuta kuin järjenkäyttöä ja vain persaukiset on erimieltä. Minulla ja miehelläni on avioehto, vaikka suhteellisen samoilla tuloilla ja omaisuudella ollaankin, mutta se ei tarkoita ettenkö minä olisi sitoutunut mieheeni ja toivo, että olisin elämäni loppuun asti hänen kanssaan. Hänen puolestaan taas en voi sanoa mitään, mutta tällä hetkellä olemme onnellisia ja yhdessä on hyvä olla.
Niin, eli aivan sama sitten olla naimisissa ja tehdä avioehto. Nykyään kun myös pitkä avoliitto lasketaan avioliitoksi kun oikeuteen rahoja mennään eron tullessa jakamaan. Joku siinä naimisiin menossa siis mättää, kun vaikka ollaan 100 prosenttisen sitoutuneita, niin silti pelätään hysteerisesti ettei toinen olekaan, ja ero tulee justkohta. Järkevintä olisi tuossa tilassa varmaan erota ihan kokonaan.
Kertokaapas, mikä etu tulee miehelle joka tienaa enemmän kuin naisensa, avioliitosta? Miksi mies ylipäätänsä haluaisi naimisiin? Vain jotta nainen olisi tyytyväinen?
Ja toinenkin kysymys: Vaikka uhraisi etunsa jotta nainen saisi haluamansa, miksi helvetissä menisi naimisiin eronneen kanssa? Semmoisen kanssa, joka on jo kiistattomasti todistanut, ettei kykene avioliittoon.
Sinä voisit ihan itsekin opiskella asioita, mm. netistä löytyy kyllä ihan ajatasaista tietoa jos mietityttää mitä avioliitto tarkoittaa.
Avioliitossa ei ole kyse siitä kuka tienaa minkäkin verran. Halutessaan voi tehdä avioehdon rajaamaan omaa omaisuuden jakoaan eron sattuessa, mikäli epäilyttää että se toinen on vain rahan perässä. Tosiaalta itse en kyllä edes menisi sellaisen henkilön kanssa yhteen, jota epäilen, mutta kukin nyt kuitenkin tyylillään. Jos taas itse on sitä mieltä että haluaa kuitenkin erota jossain vaiheessa, on tämä asia hyvä saattaa seurustelukumppanin tietoon mahdllisimman pikaisesti, jotta hän voi etsiä miehen joka naimisiin haluaa mennä. On rottamaista ja säälittävää kieltää toiselta loppuelämän suhteen mahdollisuus ja pimittää tieto omista tulevaisuudessa kuitenkin häämöttävistä eroaikeistaan jotta itse saisi etua toisesta.
Miehellä on yhtälailla kuin naisellakin (laki ei siis katso tässä sukupuolia, vaikka virheellisesti kuvittelet niin) oikeus lesken eläkkeeseen, ja asumisoikeus yhteiseen asuntoon puolison kuollessa. Näitä etuja ei ole avoliitossa eikä muissa seukkailumuodoissa.
Miksi mies haluaisi naimisiin? Noh sitä pitää kysyä jokaiselta naimisissa olevalta mieheltä erikseen. Jokaisella on varmaan omia syitä. Itselläni syy oli toisen turvaaminen kuolemantapauksen sattuessa, sekä tieto ja halu omasta rakkaudesta toista kohtaan, ja vice versa.
Sinun parisuhteesi tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta minulle, sillä en itse koskaan olisi suhteessa jossa jatkuvasti arpoisin että toinen vain haluaa hyötyä minusta, ja että pidän hampaat irvessä puolisoani tyytyväisenä, ja katkeroituisin. Minä olen enemmän arvoinen, mutta ehkä sinä et sitten koe olevasi.
Hahaha, näin paljon tekstiä, koska et kykene vastaamaan kysymykseen. Ainoa etu oli siis naisen etu, taas kerran. Koska nainen haluaa, koska ilmaisen rakkauttani naiselle tällä tavalla.
Vai luulitko että vice versa oli se argumenttisi? Oletkohan edes mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua kanssasi naimisiin. Usein miehillä on näin että jos haluaa niin kosii kyllä itse melko pian, jos ei niin sitten ei vaan halua. Monesti sanovat että eivät ylipäänsä halua naimisiin, mutta äärimmäisen harvoin se tarkoittaa juuri sitä, vaan yleensä on vain väärä nainen. Ja jos ei seitsemässä vuodessa ole kosinut tai ei suostu kosintaan niin jos avioliittoa toivot niin vaihda miestä, hän ei ole sinun kanssasi etenemässä mihinkään.
Tämäon nähty useasti.... sanotaan etten koskaan halua naimisiin... sitten ihminen vaihtuu ja mielipidekin vaihtuu.
Näin oman miehen kohdalla. Exän kanssa ei halunnut naimisiin. Minulle alkoi puhua vuoden seurustelun jälkeen miten elämän rakkaus hänelle oli ja hän kosi. AP sinä et ole miehen mielestä se "oikea"
Oon monesti miettinyt miesten ajatusmaailmaa tuolta saralta. Miksi siinä suhteessa pitää olla, jos ei halua siihen sitoutua 100%:sti? Onko se sitä täälläkin miesten(kin) monesti mainitsemaa "tyytymistä" parempaa odotellessa? Mielestäni suhteessa joko ollaan täysillä tai ei olla sitten ollenkaan, se olisi reilua kummallekin osapuolelle kuin odotuttaa avioitumista, jota ei koskaan tule.
Vaikka en ole kihloissa enkä naimisissa, niin olen minä 100% sitoutunut. Ei se paperi muuta yhtään mitään. Jos olisin naimisissa niin olis aivoehto jne ja ei saisi mitään. Naimisissa olo ei todista tasan yhtään mitään sitoutumisesta nykypäivänä. Minä olen ihmetellyt sitä, että pariskunnat seurustelee esim 5-10-15-20 vuotta ja menee naimisiin ja siitä menee vuosi tai kaksi ja ovat eronneet. Luulis sillon olevan sitoutuneempi, ku naimisissakin ollaan.
Missäs se 100% sitoutuminen on, kun kerran avioehdon tekisit. Sehä olisi ihan turhaa kun on 100 prosenttisesti sitoutunut.
Raha-asioita ja henkkoht omaisuutta on turha sekoittaa yhdessäoloon. Tietenkin viisas turvaa itse hankkimansa asiat avioehdolla. Se ei tarkoita etteikö olisi itse sitoutunut. Entäs jos se toinen osapuoli ei ajattele samoin sitoutumisesta. Erossa ihminen on erittäin raaka toista kohtaan ja minä en rahoita toisen elämää eron jälkeen, niin että ennen miestäni hommaamieni asioiden vuoksi hän veisi puolet. Avioehto ei ole mitään muuta kuin järjenkäyttöä ja vain persaukiset on erimieltä. Minulla ja miehelläni on avioehto, vaikka suhteellisen samoilla tuloilla ja omaisuudella ollaankin, mutta se ei tarkoita ettenkö minä olisi sitoutunut mieheeni ja toivo, että olisin elämäni loppuun asti hänen kanssaan. Hänen puolestaan taas en voi sanoa mitään, mutta tällä hetkellä olemme onnellisia ja yhdessä on hyvä olla.
Niin, eli aivan sama sitten olla naimisissa ja tehdä avioehto. Nykyään kun myös pitkä avoliitto lasketaan avioliitoksi kun oikeuteen rahoja mennään eron tullessa jakamaan. Joku siinä naimisiin menossa siis mättää, kun vaikka ollaan 100 prosenttisen sitoutuneita, niin silti pelätään hysteerisesti ettei toinen olekaan, ja ero tulee justkohta. Järkevintä olisi tuossa tilassa varmaan erota ihan kokonaan.
Kertokaapas, mikä etu tulee miehelle joka tienaa enemmän kuin naisensa, avioliitosta? Miksi mies ylipäätänsä haluaisi naimisiin? Vain jotta nainen olisi tyytyväinen?
Ja toinenkin kysymys: Vaikka uhraisi etunsa jotta nainen saisi haluamansa, miksi helvetissä menisi naimisiin eronneen kanssa? Semmoisen kanssa, joka on jo kiistattomasti todistanut, ettei kykene avioliittoon.
Sinä voisit ihan itsekin opiskella asioita, mm. netistä löytyy kyllä ihan ajatasaista tietoa jos mietityttää mitä avioliitto tarkoittaa.
Avioliitossa ei ole kyse siitä kuka tienaa minkäkin verran. Halutessaan voi tehdä avioehdon rajaamaan omaa omaisuuden jakoaan eron sattuessa, mikäli epäilyttää että se toinen on vain rahan perässä. Tosiaalta itse en kyllä edes menisi sellaisen henkilön kanssa yhteen, jota epäilen, mutta kukin nyt kuitenkin tyylillään. Jos taas itse on sitä mieltä että haluaa kuitenkin erota jossain vaiheessa, on tämä asia hyvä saattaa seurustelukumppanin tietoon mahdllisimman pikaisesti, jotta hän voi etsiä miehen joka naimisiin haluaa mennä. On rottamaista ja säälittävää kieltää toiselta loppuelämän suhteen mahdollisuus ja pimittää tieto omista tulevaisuudessa kuitenkin häämöttävistä eroaikeistaan jotta itse saisi etua toisesta.
Miehellä on yhtälailla kuin naisellakin (laki ei siis katso tässä sukupuolia, vaikka virheellisesti kuvittelet niin) oikeus lesken eläkkeeseen, ja asumisoikeus yhteiseen asuntoon puolison kuollessa. Näitä etuja ei ole avoliitossa eikä muissa seukkailumuodoissa.
Miksi mies haluaisi naimisiin? Noh sitä pitää kysyä jokaiselta naimisissa olevalta mieheltä erikseen. Jokaisella on varmaan omia syitä. Itselläni syy oli toisen turvaaminen kuolemantapauksen sattuessa, sekä tieto ja halu omasta rakkaudesta toista kohtaan, ja vice versa.
Sinun parisuhteesi tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta minulle, sillä en itse koskaan olisi suhteessa jossa jatkuvasti arpoisin että toinen vain haluaa hyötyä minusta, ja että pidän hampaat irvessä puolisoani tyytyväisenä, ja katkeroituisin. Minä olen enemmän arvoinen, mutta ehkä sinä et sitten koe olevasi.
Joku parin sadan euron leskeneläkete, jota saa vain jokusen vuoden ei todellakaan ole mikään iso etu tai etu, joka missään nimessä puoltaa avioliittoa. Kyse on täysin olemattomasta asiasta. Lisäksi avioehtoa ei tehdä siksi, että pelätään toisen olevan vain rahojen perässä - on tainnut mennä sinulta täysin ohi tuon sopimuksen tarkoitus? Jos mieheni ei olisi avioehtoa kanssani tehnyt, sillon hän olisi nimenomaan rahan perässä, kerran ei suostu minun keräämästäni omaisuudesta luopumaan suosiolla.
Tuntuu, että olet aivan uskomattoman pihalla. Ja nainen, koska tuo teksti on selkeästi naisen kirjoittama. Kukaan mies ei kirjoita tuollaisia höpöjä.
Kylläpäs näyttää katkeruus vaivaavan oikein urakalla sinua. Kyllä se leskeneläke kuule voi lämmittää siinä vaiheessa jos itse satut sairastumaan etkä kykene töihin enää, tai jotain muuta sellaista sattuu. Huomioi nyt toki, ettei sinua kukaan pakota naimisiin, mutta turhaan pahoitat mieltäsi toisten naimisiinmenoista ja kyselet katkerana että miksi itse menisit. Syitä on jokaisella omasi, mutta et saa omaan elämääsi vastausta meiltä täältä vauvapalstalta, vaan sen tiedät vain itse miksi et halua naimisiin, ja syy näyttää olevan aika karu. Sinulle parisuhde voi olla vain etujesi uhraamista, mutta suurimmalle osalle meitä muita rakkaus on se syy, ja halu pitää toisesta huolta myös siinä tapauksessa että itse sattuu menehtymään.
Ei tuo esittänyt kysymystä, vaan minä.
Etkä sinäKÄÄN osaa kertoa ainuttakaan syytä, paitsi taas kerran naisen etua ja turvaa. Eikä kyse ollut parisuhteesta, eikä rakkaudesta, vaan avioliitosta, jossa mies tienaa enemmän. Älä sekoita niitä yhteen, älä puhu ympäripyöreästi. Puhu asiaa tai ole hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa voiko avioehtoon merkitä sellaista, että mikäli itse hakee eroa, on velvoitettu maksamaan toiselle puolet? Mutta jos se toinen hakee eroa, niin silloin hän maksaa toiselle puolet? Jos yhdessä haettaisiin eroa niin molemmat pitäisivät omansa vain?
Kysyn vain mielenkiinnosta. Että onko köyhemmänkään osapuolen mitään järkeä mennä naimisiin, jos se rikkaampi häipyy vuoden päästä toisen matkaan ja vie ihan kaiken omaisuuden josta on yhdessä sitä ennen nautittu?
Siihen voi kirjoittaa ihan mitä tahansa, mutta ei se ole juridisesti sitovaa. Ei voi edes aviorikoksesta (huorinteosta) laittaa sanktiopykälää.
Sitäpaitsi, tuossa ajatusleikissä, mitä jos toinen tekee tahallaan toisen elämästä helvetin? Eikö sopimuksesi vaan johtaisi siihen? Pihtaisi ja nalkuttelisi, tai solvaisi ja uhkaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua kanssasi naimisiin. Usein miehillä on näin että jos haluaa niin kosii kyllä itse melko pian, jos ei niin sitten ei vaan halua. Monesti sanovat että eivät ylipäänsä halua naimisiin, mutta äärimmäisen harvoin se tarkoittaa juuri sitä, vaan yleensä on vain väärä nainen. Ja jos ei seitsemässä vuodessa ole kosinut tai ei suostu kosintaan niin jos avioliittoa toivot niin vaihda miestä, hän ei ole sinun kanssasi etenemässä mihinkään.
Tämäon nähty useasti.... sanotaan etten koskaan halua naimisiin... sitten ihminen vaihtuu ja mielipidekin vaihtuu.
Näin oman miehen kohdalla. Exän kanssa ei halunnut naimisiin. Minulle alkoi puhua vuoden seurustelun jälkeen miten elämän rakkaus hänelle oli ja hän kosi. AP sinä et ole miehen mielestä se "oikea"
Oon monesti miettinyt miesten ajatusmaailmaa tuolta saralta. Miksi siinä suhteessa pitää olla, jos ei halua siihen sitoutua 100%:sti? Onko se sitä täälläkin miesten(kin) monesti mainitsemaa "tyytymistä" parempaa odotellessa? Mielestäni suhteessa joko ollaan täysillä tai ei olla sitten ollenkaan, se olisi reilua kummallekin osapuolelle kuin odotuttaa avioitumista, jota ei koskaan tule.
Vaikka en ole kihloissa enkä naimisissa, niin olen minä 100% sitoutunut. Ei se paperi muuta yhtään mitään. Jos olisin naimisissa niin olis aivoehto jne ja ei saisi mitään. Naimisissa olo ei todista tasan yhtään mitään sitoutumisesta nykypäivänä. Minä olen ihmetellyt sitä, että pariskunnat seurustelee esim 5-10-15-20 vuotta ja menee naimisiin ja siitä menee vuosi tai kaksi ja ovat eronneet. Luulis sillon olevan sitoutuneempi, ku naimisissakin ollaan.
Missäs se 100% sitoutuminen on, kun kerran avioehdon tekisit. Sehä olisi ihan turhaa kun on 100 prosenttisesti sitoutunut.
Raha-asioita ja henkkoht omaisuutta on turha sekoittaa yhdessäoloon. Tietenkin viisas turvaa itse hankkimansa asiat avioehdolla. Se ei tarkoita etteikö olisi itse sitoutunut. Entäs jos se toinen osapuoli ei ajattele samoin sitoutumisesta. Erossa ihminen on erittäin raaka toista kohtaan ja minä en rahoita toisen elämää eron jälkeen, niin että ennen miestäni hommaamieni asioiden vuoksi hän veisi puolet. Avioehto ei ole mitään muuta kuin järjenkäyttöä ja vain persaukiset on erimieltä. Minulla ja miehelläni on avioehto, vaikka suhteellisen samoilla tuloilla ja omaisuudella ollaankin, mutta se ei tarkoita ettenkö minä olisi sitoutunut mieheeni ja toivo, että olisin elämäni loppuun asti hänen kanssaan. Hänen puolestaan taas en voi sanoa mitään, mutta tällä hetkellä olemme onnellisia ja yhdessä on hyvä olla.
Niin, eli aivan sama sitten olla naimisissa ja tehdä avioehto. Nykyään kun myös pitkä avoliitto lasketaan avioliitoksi kun oikeuteen rahoja mennään eron tullessa jakamaan. Joku siinä naimisiin menossa siis mättää, kun vaikka ollaan 100 prosenttisen sitoutuneita, niin silti pelätään hysteerisesti ettei toinen olekaan, ja ero tulee justkohta. Järkevintä olisi tuossa tilassa varmaan erota ihan kokonaan.
Kertokaapas, mikä etu tulee miehelle joka tienaa enemmän kuin naisensa, avioliitosta? Miksi mies ylipäätänsä haluaisi naimisiin? Vain jotta nainen olisi tyytyväinen?
Ja toinenkin kysymys: Vaikka uhraisi etunsa jotta nainen saisi haluamansa, miksi helvetissä menisi naimisiin eronneen kanssa? Semmoisen kanssa, joka on jo kiistattomasti todistanut, ettei kykene avioliittoon.
Ehkäpä se että rakastaa ja välittää siitä naisestaan niin paljon että haluaa tarjota hänelle kaiken mahdollisen turvan ja sitoutumisen?
Jos välittää rahoistaan enemmän kuin naisestaan eikä halua niitä jakaa molemminpuolin niinkuin naimisissa olevat, pniin mitä järkeä sitten olla edes yhdessä? Ei sellainen ole aitoa toiseen luottamista, välittämistä ja yhdessäoloa.
Eronneen tai kenenkään muunkaan kanssa ei tarvitse naimisiin mennä jos siltä tuntuu ettei voi luottaa.
Mikä ihme siinä avioehdossa on sellaista että siitä pitää riidellä? Totta kait se tehdään, miksi ei tehtäisi? Omillaan tultiin ja omillaan lähdetään, jos ero tulee.
Ei tietenkään ollut ero suunnitelmissa, ei pienintäkään aikomusta erota ikinä. Kohta 15 vuotta yhdessä. Lapsi tehtynä. Asunto ostettuna. Kohta vaihdetaan toiseen.
8v kohdalla mentiin naimisiin, ja avioehto oli itsestään selvyys molemmille. Tämä siis siksi että haluttiin ostaa asunto ja tehdä lapsi. Juridisesti helpompi ja selkeämpi tilanne jos ollaan naimisissa. Ja jos käy jotain, toisen tilanne on turvatumpi.
Ei se avioehto liity mitenkään siihen onko toisella toinen jalka ovesta ulkona tai suunnitelma vaihtaa puolisoa joskus. Tarkoitus on olla yhdessä loppuun asti. Ei silti tullut kummallekaan edes mieleen mennä naimisiin ilman avioehtoa, se on meille itsestään selvä osa naimisiin menoa.
Ja minä siis se nainen.
Toki meillä laitettiin vanhempainvapaat tasan, eli minä en menettänyt sen enempää palkkatuloja tai eläkekertymää kuin mieskään. Mutta jos itse haluaa olla siellä kotona yksin ja pitkään, niin se on oma valinta, ja ei siitä voi toista syyttää, tai vaatia puolta omaisuutta sen takia, jos mies siis se varakkaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trine kirjoitti:
Mies ei halua SINUN kanssasi naimisiin. Liian paljon on esimerkkejä siitä, että kun puoliso on vaihtunut, kelpaakin sen uuden kanssa mennä heti naimisiin.
Puhutaan sitoutumisesta tms... asuntolaina sitoo enemmän....
Minusta paras rakkaudenosoitus toiselle on hoitaa asiat JURIDISESTI kuntoon, jos jotain tapahtuu. Viranomaisten silmissä avopuoliso on vieras ihminen. Esim. menehtyneen lähimmät omaiset ovat hänen vanhempansa. Et voi perukirjoituksessa sanoa, että kyllä me oltiin virallinen pari, kun olihan meillä yhteinen asuntolaina.... Avio-oikeus tuo mukanaa monia etuja, Niistä ei ole arkielämässä mitään varsinaista hyötyä tai haittaa, mutta JOS jotain sattuu, on aika olennainen seikka oletko avio-tai avopuoliso. Esim. aviopuolisona (ei lapsia), sinä perit miehen. Saat jäädä asumaan asuntoon. Avopuolisona, jos sinulle ei ole varaa ostaa miehen perillisiltä asunnon puolikasta heti, sinä lähdet.
Jos asunto on vain miehen nimissä niin et saa siitä mitään vaikka olisit laittanut rahojasi siihen tai muuten yhteiseen talouteen. Voit lentää ulos kuin leppäkeihas. Vaikka teillä olisi testamentti joudut maksamaan korkeampaa veroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua kanssasi naimisiin. Usein miehillä on näin että jos haluaa niin kosii kyllä itse melko pian, jos ei niin sitten ei vaan halua. Monesti sanovat että eivät ylipäänsä halua naimisiin, mutta äärimmäisen harvoin se tarkoittaa juuri sitä, vaan yleensä on vain väärä nainen. Ja jos ei seitsemässä vuodessa ole kosinut tai ei suostu kosintaan niin jos avioliittoa toivot niin vaihda miestä, hän ei ole sinun kanssasi etenemässä mihinkään.
Tämäon nähty useasti.... sanotaan etten koskaan halua naimisiin... sitten ihminen vaihtuu ja mielipidekin vaihtuu.
Näin oman miehen kohdalla. Exän kanssa ei halunnut naimisiin. Minulle alkoi puhua vuoden seurustelun jälkeen miten elämän rakkaus hänelle oli ja hän kosi. AP sinä et ole miehen mielestä se "oikea"
Oon monesti miettinyt miesten ajatusmaailmaa tuolta saralta. Miksi siinä suhteessa pitää olla, jos ei halua siihen sitoutua 100%:sti? Onko se sitä täälläkin miesten(kin) monesti mainitsemaa "tyytymistä" parempaa odotellessa? Mielestäni suhteessa joko ollaan täysillä tai ei olla sitten ollenkaan, se olisi reilua kummallekin osapuolelle kuin odotuttaa avioitumista, jota ei koskaan tule.
Vaikka en ole kihloissa enkä naimisissa, niin olen minä 100% sitoutunut. Ei se paperi muuta yhtään mitään. Jos olisin naimisissa niin olis aivoehto jne ja ei saisi mitään. Naimisissa olo ei todista tasan yhtään mitään sitoutumisesta nykypäivänä. Minä olen ihmetellyt sitä, että pariskunnat seurustelee esim 5-10-15-20 vuotta ja menee naimisiin ja siitä menee vuosi tai kaksi ja ovat eronneet. Luulis sillon olevan sitoutuneempi, ku naimisissakin ollaan.
Missäs se 100% sitoutuminen on, kun kerran avioehdon tekisit. Sehä olisi ihan turhaa kun on 100 prosenttisesti sitoutunut.
Raha-asioita ja henkkoht omaisuutta on turha sekoittaa yhdessäoloon. Tietenkin viisas turvaa itse hankkimansa asiat avioehdolla. Se ei tarkoita etteikö olisi itse sitoutunut. Entäs jos se toinen osapuoli ei ajattele samoin sitoutumisesta. Erossa ihminen on erittäin raaka toista kohtaan ja minä en rahoita toisen elämää eron jälkeen, niin että ennen miestäni hommaamieni asioiden vuoksi hän veisi puolet. Avioehto ei ole mitään muuta kuin järjenkäyttöä ja vain persaukiset on erimieltä. Minulla ja miehelläni on avioehto, vaikka suhteellisen samoilla tuloilla ja omaisuudella ollaankin, mutta se ei tarkoita ettenkö minä olisi sitoutunut mieheeni ja toivo, että olisin elämäni loppuun asti hänen kanssaan. Hänen puolestaan taas en voi sanoa mitään, mutta tällä hetkellä olemme onnellisia ja yhdessä on hyvä olla.
Niin, eli aivan sama sitten olla naimisissa ja tehdä avioehto. Nykyään kun myös pitkä avoliitto lasketaan avioliitoksi kun oikeuteen rahoja mennään eron tullessa jakamaan. Joku siinä naimisiin menossa siis mättää, kun vaikka ollaan 100 prosenttisen sitoutuneita, niin silti pelätään hysteerisesti ettei toinen olekaan, ja ero tulee justkohta. Järkevintä olisi tuossa tilassa varmaan erota ihan kokonaan.
Kertokaapas, mikä etu tulee miehelle joka tienaa enemmän kuin naisensa, avioliitosta? Miksi mies ylipäätänsä haluaisi naimisiin? Vain jotta nainen olisi tyytyväinen?
Ja toinenkin kysymys: Vaikka uhraisi etunsa jotta nainen saisi haluamansa, miksi helvetissä menisi naimisiin eronneen kanssa? Semmoisen kanssa, joka on jo kiistattomasti todistanut, ettei kykene avioliittoon.
Ehkäpä se että rakastaa ja välittää siitä naisestaan niin paljon että haluaa tarjota hänelle kaiken mahdollisen turvan ja sitoutumisen?
Jos välittää rahoistaan enemmän kuin naisestaan eikä halua niitä jakaa molemminpuolin niinkuin naimisissa olevat, pniin mitä järkeä sitten olla edes yhdessä? Ei sellainen ole aitoa toiseen luottamista, välittämistä ja yhdessäoloa.
Eronneen tai kenenkään muunkaan kanssa ei tarvitse naimisiin mennä jos siltä tuntuu ettei voi luottaa.
Oikeesti nyt hei. Eikö kukaan pysty vastaamaan yksinkertaiseen kysymykseen?
Aina vaan naisen etu, naisen tahto, naisen takia. Tekeäkseen naisen onnelliseksi. Osoittaakseen rakkauttaan naiselle. Vaikka sitä ei kysytty.
No, ainakin tämä tuli enemmän kuin selväksi, toivottavasti kaikille muillekin.
Rauhallista joulua vaan, minä jatkan tästä matkaa. Taas olin oikeassa, eräänlainen joululahja sekin, vaikka aihe on surullinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua kanssasi naimisiin. Usein miehillä on näin että jos haluaa niin kosii kyllä itse melko pian, jos ei niin sitten ei vaan halua. Monesti sanovat että eivät ylipäänsä halua naimisiin, mutta äärimmäisen harvoin se tarkoittaa juuri sitä, vaan yleensä on vain väärä nainen. Ja jos ei seitsemässä vuodessa ole kosinut tai ei suostu kosintaan niin jos avioliittoa toivot niin vaihda miestä, hän ei ole sinun kanssasi etenemässä mihinkään.
Tämäon nähty useasti.... sanotaan etten koskaan halua naimisiin... sitten ihminen vaihtuu ja mielipidekin vaihtuu.
Näin oman miehen kohdalla. Exän kanssa ei halunnut naimisiin. Minulle alkoi puhua vuoden seurustelun jälkeen miten elämän rakkaus hänelle oli ja hän kosi. AP sinä et ole miehen mielestä se "oikea"
Oon monesti miettinyt miesten ajatusmaailmaa tuolta saralta. Miksi siinä suhteessa pitää olla, jos ei halua siihen sitoutua 100%:sti? Onko se sitä täälläkin miesten(kin) monesti mainitsemaa "tyytymistä" parempaa odotellessa? Mielestäni suhteessa joko ollaan täysillä tai ei olla sitten ollenkaan, se olisi reilua kummallekin osapuolelle kuin odotuttaa avioitumista, jota ei koskaan tule.
Vaikka en ole kihloissa enkä naimisissa, niin olen minä 100% sitoutunut. Ei se paperi muuta yhtään mitään. Jos olisin naimisissa niin olis aivoehto jne ja ei saisi mitään. Naimisissa olo ei todista tasan yhtään mitään sitoutumisesta nykypäivänä. Minä olen ihmetellyt sitä, että pariskunnat seurustelee esim 5-10-15-20 vuotta ja menee naimisiin ja siitä menee vuosi tai kaksi ja ovat eronneet. Luulis sillon olevan sitoutuneempi, ku naimisissakin ollaan.
Missäs se 100% sitoutuminen on, kun kerran avioehdon tekisit. Sehä olisi ihan turhaa kun on 100 prosenttisesti sitoutunut.
Raha-asioita ja henkkoht omaisuutta on turha sekoittaa yhdessäoloon. Tietenkin viisas turvaa itse hankkimansa asiat avioehdolla. Se ei tarkoita etteikö olisi itse sitoutunut. Entäs jos se toinen osapuoli ei ajattele samoin sitoutumisesta. Erossa ihminen on erittäin raaka toista kohtaan ja minä en rahoita toisen elämää eron jälkeen, niin että ennen miestäni hommaamieni asioiden vuoksi hän veisi puolet. Avioehto ei ole mitään muuta kuin järjenkäyttöä ja vain persaukiset on erimieltä. Minulla ja miehelläni on avioehto, vaikka suhteellisen samoilla tuloilla ja omaisuudella ollaankin, mutta se ei tarkoita ettenkö minä olisi sitoutunut mieheeni ja toivo, että olisin elämäni loppuun asti hänen kanssaan. Hänen puolestaan taas en voi sanoa mitään, mutta tällä hetkellä olemme onnellisia ja yhdessä on hyvä olla.
Niin, eli aivan sama sitten olla naimisissa ja tehdä avioehto. Nykyään kun myös pitkä avoliitto lasketaan avioliitoksi kun oikeuteen rahoja mennään eron tullessa jakamaan. Joku siinä naimisiin menossa siis mättää, kun vaikka ollaan 100 prosenttisen sitoutuneita, niin silti pelätään hysteerisesti ettei toinen olekaan, ja ero tulee justkohta. Järkevintä olisi tuossa tilassa varmaan erota ihan kokonaan.
Kertokaapas, mikä etu tulee miehelle joka tienaa enemmän kuin naisensa, avioliitosta? Miksi mies ylipäätänsä haluaisi naimisiin? Vain jotta nainen olisi tyytyväinen?
Ja toinenkin kysymys: Vaikka uhraisi etunsa jotta nainen saisi haluamansa, miksi helvetissä menisi naimisiin eronneen kanssa? Semmoisen kanssa, joka on jo kiistattomasti todistanut, ettei kykene avioliittoon.
Ehkäpä se että rakastaa ja välittää siitä naisestaan niin paljon että haluaa tarjota hänelle kaiken mahdollisen turvan ja sitoutumisen?
Jos välittää rahoistaan enemmän kuin naisestaan eikä halua niitä jakaa molemminpuolin niinkuin naimisissa olevat, pniin mitä järkeä sitten olla edes yhdessä? Ei sellainen ole aitoa toiseen luottamista, välittämistä ja yhdessäoloa.
Eronneen tai kenenkään muunkaan kanssa ei tarvitse naimisiin mennä jos siltä tuntuu ettei voi luottaa.
Oikeesti nyt hei. Eikö kukaan pysty vastaamaan yksinkertaiseen kysymykseen?
Aina vaan naisen etu, naisen tahto, naisen takia. Tekeäkseen naisen onnelliseksi. Osoittaakseen rakkauttaan naiselle. Vaikka sitä ei kysytty.
No, ainakin tämä tuli enemmän kuin selväksi, toivottavasti kaikille muillekin.
Rauhallista joulua vaan, minä jatkan tästä matkaa. Taas olin oikeassa, eräänlainen joululahja sekin, vaikka aihe on surullinen.
No rahallisesti ei välttämättä mitään hyötyä, paitsi kun nainenkin käy töissä niin siitäkin saa lisää rahaa yhteiseen pöytään, ellei ota sellaista naista jonka elätät.
Muuten sitten saat itseesi aidosti sitoutuneen kumppanin, rakkautta, tukea, seksiä, läheisyyttä, jonkun joka hoitaa kotia ja yhteisiä askareita kanssasi... jne.
Vain prosentti miehistä haluaa mennä kihloihin. Naiset pakottaa että saisi sitten lahjoja. Työpaikkani mies kihlautui äskettäin, kiroaa kun pitää esittää sitten rakastavaa, myös instassa. Mutta kun nainen käskee. Luoja mitä lampaita.
Vierailija kirjoitti:
Vain prosentti miehistä haluaa mennä kihloihin. Naiset pakottaa että saisi sitten lahjoja. Työpaikkani mies kihlautui äskettäin, kiroaa kun pitää esittää sitten rakastavaa, myös instassa. Mutta kun nainen käskee. Luoja mitä lampaita.
Pitää esittää rakastavaa? Mitä ihmettä :D miksi on parisuhteessa jossei rakasta.. ei luoja, näitäkin siis löytyy kiitettävästi.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani on ollut n. 35 vuotta kihloissa. Nainen kyllä on aina tahtonut naimisiin, mutta mies on ollut "joo kohta" -tyyppiä. Nykyisin ovat jo lähes 60-vuotiaita, nainen yritti saada miestä menemään naimisiin vajaa viisikumppisenä saadakseen leskeneläkkeen joskus, mutta sai vastaukseksi aina "kohta". Enää ei ole oikeastaan mitään juridistakaan syytä miksi edes mennä naimisiin. Eipä nuo kyllä eri paikkakunnillaolevien töiden takia ole asuneet yhdessäkään kymmeneen vuoteen. Muistan miten lapsena ihmettelin miksi heillä on eri sukunimi ja oli outoa, etteivät olleet naimisissa kun oli kuitenkin talolaina ja lapsia, jotka ovat ystäviäni.
Äijällä tietysti toinen nainen tai perhe työpaikkakunnalla. En usko hetkeäkään että olisi uskollinen. Mullakin oli nuorempana pari vuotta tuollainen kieroilija, onneksi ei sentään mitään lainoja eikä lapsia. Nykyään näen punaista aina kun kuulen tuollaisesta. Hih
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua kanssasi naimisiin. Usein miehillä on näin että jos haluaa niin kosii kyllä itse melko pian, jos ei niin sitten ei vaan halua. Monesti sanovat että eivät ylipäänsä halua naimisiin, mutta äärimmäisen harvoin se tarkoittaa juuri sitä, vaan yleensä on vain väärä nainen. Ja jos ei seitsemässä vuodessa ole kosinut tai ei suostu kosintaan niin jos avioliittoa toivot niin vaihda miestä, hän ei ole sinun kanssasi etenemässä mihinkään.
Tämäon nähty useasti.... sanotaan etten koskaan halua naimisiin... sitten ihminen vaihtuu ja mielipidekin vaihtuu.
Näin oman miehen kohdalla. Exän kanssa ei halunnut naimisiin. Minulle alkoi puhua vuoden seurustelun jälkeen miten elämän rakkaus hänelle oli ja hän kosi. AP sinä et ole miehen mielestä se "oikea"
Oon monesti miettinyt miesten ajatusmaailmaa tuolta saralta. Miksi siinä suhteessa pitää olla, jos ei halua siihen sitoutua 100%:sti? Onko se sitä täälläkin miesten(kin) monesti mainitsemaa "tyytymistä" parempaa odotellessa? Mielestäni suhteessa joko ollaan täysillä tai ei olla sitten ollenkaan, se olisi reilua kummallekin osapuolelle kuin odotuttaa avioitumista, jota ei koskaan tule.
Vaikka en ole kihloissa enkä naimisissa, niin olen minä 100% sitoutunut. Ei se paperi muuta yhtään mitään. Jos olisin naimisissa niin olis aivoehto jne ja ei saisi mitään. Naimisissa olo ei todista tasan yhtään mitään sitoutumisesta nykypäivänä. Minä olen ihmetellyt sitä, että pariskunnat seurustelee esim 5-10-15-20 vuotta ja menee naimisiin ja siitä menee vuosi tai kaksi ja ovat eronneet. Luulis sillon olevan sitoutuneempi, ku naimisissakin ollaan.
Missäs se 100% sitoutuminen on, kun kerran avioehdon tekisit. Sehä olisi ihan turhaa kun on 100 prosenttisesti sitoutunut.
Raha-asioita ja henkkoht omaisuutta on turha sekoittaa yhdessäoloon. Tietenkin viisas turvaa itse hankkimansa asiat avioehdolla. Se ei tarkoita etteikö olisi itse sitoutunut. Entäs jos se toinen osapuoli ei ajattele samoin sitoutumisesta. Erossa ihminen on erittäin raaka toista kohtaan ja minä en rahoita toisen elämää eron jälkeen, niin että ennen miestäni hommaamieni asioiden vuoksi hän veisi puolet. Avioehto ei ole mitään muuta kuin järjenkäyttöä ja vain persaukiset on erimieltä. Minulla ja miehelläni on avioehto, vaikka suhteellisen samoilla tuloilla ja omaisuudella ollaankin, mutta se ei tarkoita ettenkö minä olisi sitoutunut mieheeni ja toivo, että olisin elämäni loppuun asti hänen kanssaan. Hänen puolestaan taas en voi sanoa mitään, mutta tällä hetkellä olemme onnellisia ja yhdessä on hyvä olla.
Niin, eli aivan sama sitten olla naimisissa ja tehdä avioehto. Nykyään kun myös pitkä avoliitto lasketaan avioliitoksi kun oikeuteen rahoja mennään eron tullessa jakamaan. Joku siinä naimisiin menossa siis mättää, kun vaikka ollaan 100 prosenttisen sitoutuneita, niin silti pelätään hysteerisesti ettei toinen olekaan, ja ero tulee justkohta. Järkevintä olisi tuossa tilassa varmaan erota ihan kokonaan.
Kertokaapas, mikä etu tulee miehelle joka tienaa enemmän kuin naisensa, avioliitosta? Miksi mies ylipäätänsä haluaisi naimisiin? Vain jotta nainen olisi tyytyväinen?
Ja toinenkin kysymys: Vaikka uhraisi etunsa jotta nainen saisi haluamansa, miksi helvetissä menisi naimisiin eronneen kanssa? Semmoisen kanssa, joka on jo kiistattomasti todistanut, ettei kykene avioliittoon.
Ehkäpä se että rakastaa ja välittää siitä naisestaan niin paljon että haluaa tarjota hänelle kaiken mahdollisen turvan ja sitoutumisen?
Jos välittää rahoistaan enemmän kuin naisestaan eikä halua niitä jakaa molemminpuolin niinkuin naimisissa olevat, pniin mitä järkeä sitten olla edes yhdessä? Ei sellainen ole aitoa toiseen luottamista, välittämistä ja yhdessäoloa.
Eronneen tai kenenkään muunkaan kanssa ei tarvitse naimisiin mennä jos siltä tuntuu ettei voi luottaa.
Oikeesti nyt hei. Eikö kukaan pysty vastaamaan yksinkertaiseen kysymykseen?
Aina vaan naisen etu, naisen tahto, naisen takia. Tekeäkseen naisen onnelliseksi. Osoittaakseen rakkauttaan naiselle. Vaikka sitä ei kysytty.
No, ainakin tämä tuli enemmän kuin selväksi, toivottavasti kaikille muillekin.
Rauhallista joulua vaan, minä jatkan tästä matkaa. Taas olin oikeassa, eräänlainen joululahja sekin, vaikka aihe on surullinen.
No rahallisesti ei välttämättä mitään hyötyä, paitsi kun nainenkin käy töissä niin siitäkin saa lisää rahaa yhteiseen pöytään, ellei ota sellaista naista jonka elätät.
Muuten sitten saat itseesi aidosti sitoutuneen kumppanin, rakkautta, tukea, seksiä, läheisyyttä, jonkun joka hoitaa kotia ja yhteisiä askareita kanssasi... jne.
Just.
On taas melko naurettavaa shaibaa, kun kaikki tietää että yli puolet avioliitoista päättyy avioeroon, ja niistä n. 80 % alulle laittaa naisista, niin on taas aika turhaa kysellä miksi miehet ei halua sen enempää kihloihin kuin varsinkaan naimisiin. Olisikohan mitään ottaa se pää pois sieltä perceestä ja sniffailla kaffen tuoksua ? Kuka nyt vapaaehtoisesti halua tulla yhdenkään kurahaaran putsaamaksi ? Oikeasti ? Ei se kusinen suolenpätkä nyt niin ihmeellinen ole, että sille mitä tahansa kannattaa uhrata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua kanssasi naimisiin. Usein miehillä on näin että jos haluaa niin kosii kyllä itse melko pian, jos ei niin sitten ei vaan halua. Monesti sanovat että eivät ylipäänsä halua naimisiin, mutta äärimmäisen harvoin se tarkoittaa juuri sitä, vaan yleensä on vain väärä nainen. Ja jos ei seitsemässä vuodessa ole kosinut tai ei suostu kosintaan niin jos avioliittoa toivot niin vaihda miestä, hän ei ole sinun kanssasi etenemässä mihinkään.
Tämäon nähty useasti.... sanotaan etten koskaan halua naimisiin... sitten ihminen vaihtuu ja mielipidekin vaihtuu.
Näin oman miehen kohdalla. Exän kanssa ei halunnut naimisiin. Minulle alkoi puhua vuoden seurustelun jälkeen miten elämän rakkaus hänelle oli ja hän kosi. AP sinä et ole miehen mielestä se "oikea"
Oon monesti miettinyt miesten ajatusmaailmaa tuolta saralta. Miksi siinä suhteessa pitää olla, jos ei halua siihen sitoutua 100%:sti? Onko se sitä täälläkin miesten(kin) monesti mainitsemaa "tyytymistä" parempaa odotellessa? Mielestäni suhteessa joko ollaan täysillä tai ei olla sitten ollenkaan, se olisi reilua kummallekin osapuolelle kuin odotuttaa avioitumista, jota ei koskaan tule.
Vaikka en ole kihloissa enkä naimisissa, niin olen minä 100% sitoutunut. Ei se paperi muuta yhtään mitään. Jos olisin naimisissa niin olis aivoehto jne ja ei saisi mitään. Naimisissa olo ei todista tasan yhtään mitään sitoutumisesta nykypäivänä. Minä olen ihmetellyt sitä, että pariskunnat seurustelee esim 5-10-15-20 vuotta ja menee naimisiin ja siitä menee vuosi tai kaksi ja ovat eronneet. Luulis sillon olevan sitoutuneempi, ku naimisissakin ollaan.
Missäs se 100% sitoutuminen on, kun kerran avioehdon tekisit. Sehä olisi ihan turhaa kun on 100 prosenttisesti sitoutunut.
Raha-asioita ja henkkoht omaisuutta on turha sekoittaa yhdessäoloon. Tietenkin viisas turvaa itse hankkimansa asiat avioehdolla. Se ei tarkoita etteikö olisi itse sitoutunut. Entäs jos se toinen osapuoli ei ajattele samoin sitoutumisesta. Erossa ihminen on erittäin raaka toista kohtaan ja minä en rahoita toisen elämää eron jälkeen, niin että ennen miestäni hommaamieni asioiden vuoksi hän veisi puolet. Avioehto ei ole mitään muuta kuin järjenkäyttöä ja vain persaukiset on erimieltä. Minulla ja miehelläni on avioehto, vaikka suhteellisen samoilla tuloilla ja omaisuudella ollaankin, mutta se ei tarkoita ettenkö minä olisi sitoutunut mieheeni ja toivo, että olisin elämäni loppuun asti hänen kanssaan. Hänen puolestaan taas en voi sanoa mitään, mutta tällä hetkellä olemme onnellisia ja yhdessä on hyvä olla.
Niin, eli aivan sama sitten olla naimisissa ja tehdä avioehto. Nykyään kun myös pitkä avoliitto lasketaan avioliitoksi kun oikeuteen rahoja mennään eron tullessa jakamaan. Joku siinä naimisiin menossa siis mättää, kun vaikka ollaan 100 prosenttisen sitoutuneita, niin silti pelätään hysteerisesti ettei toinen olekaan, ja ero tulee justkohta. Järkevintä olisi tuossa tilassa varmaan erota ihan kokonaan.
Kertokaapas, mikä etu tulee miehelle joka tienaa enemmän kuin naisensa, avioliitosta? Miksi mies ylipäätänsä haluaisi naimisiin? Vain jotta nainen olisi tyytyväinen?
Ja toinenkin kysymys: Vaikka uhraisi etunsa jotta nainen saisi haluamansa, miksi helvetissä menisi naimisiin eronneen kanssa? Semmoisen kanssa, joka on jo kiistattomasti todistanut, ettei kykene avioliittoon.
Ehkäpä se että rakastaa ja välittää siitä naisestaan niin paljon että haluaa tarjota hänelle kaiken mahdollisen turvan ja sitoutumisen?
Jos välittää rahoistaan enemmän kuin naisestaan eikä halua niitä jakaa molemminpuolin niinkuin naimisissa olevat, pniin mitä järkeä sitten olla edes yhdessä? Ei sellainen ole aitoa toiseen luottamista, välittämistä ja yhdessäoloa.
Eronneen tai kenenkään muunkaan kanssa ei tarvitse naimisiin mennä jos siltä tuntuu ettei voi luottaa.
Oikeesti nyt hei. Eikö kukaan pysty vastaamaan yksinkertaiseen kysymykseen?
Aina vaan naisen etu, naisen tahto, naisen takia. Tekeäkseen naisen onnelliseksi. Osoittaakseen rakkauttaan naiselle. Vaikka sitä ei kysytty.
No, ainakin tämä tuli enemmän kuin selväksi, toivottavasti kaikille muillekin.
Rauhallista joulua vaan, minä jatkan tästä matkaa. Taas olin oikeassa, eräänlainen joululahja sekin, vaikka aihe on surullinen.
Onpas lapsellinen uliuliulisija. Monta kertaa jo vastattu, mutta jankkaa kuin pikkutytöt barbiehyllyllä...
Sinä voisit ihan itsekin opiskella asioita, mm. netistä löytyy kyllä ihan ajatasaista tietoa jos mietityttää mitä avioliitto tarkoittaa.
Avioliitossa ei ole kyse siitä kuka tienaa minkäkin verran. Halutessaan voi tehdä avioehdon rajaamaan omaa omaisuuden jakoaan eron sattuessa, mikäli epäilyttää että se toinen on vain rahan perässä. Tosiaalta itse en kyllä edes menisi sellaisen henkilön kanssa yhteen, jota epäilen, mutta kukin nyt kuitenkin tyylillään. Jos taas itse on sitä mieltä että haluaa kuitenkin erota jossain vaiheessa, on tämä asia hyvä saattaa seurustelukumppanin tietoon mahdllisimman pikaisesti, jotta hän voi etsiä miehen joka naimisiin haluaa mennä. On rottamaista ja säälittävää kieltää toiselta loppuelämän suhteen mahdollisuus ja pimittää tieto omista tulevaisuudessa kuitenkin häämöttävistä eroaikeistaan jotta itse saisi etua toisesta.
Miehellä on yhtälailla kuin naisellakin (laki ei siis katso tässä sukupuolia, vaikka virheellisesti kuvittelet niin) oikeus lesken eläkkeeseen, ja asumisoikeus yhteiseen asuntoon puolison kuollessa. Näitä etuja ei ole avoliitossa eikä muissa seukkailumuodoissa.
Miksi mies haluaisi naimisiin? Noh sitä pitää kysyä jokaiselta naimisissa olevalta mieheltä erikseen. Jokaisella on varmaan omia syitä. Itselläni syy oli toisen turvaaminen kuolemantapauksen sattuessa, sekä tieto ja halu omasta rakkaudesta toista kohtaan, ja vice versa.
Sinun parisuhteesi tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta minulle, sillä en itse koskaan olisi suhteessa jossa jatkuvasti arpoisin että toinen vain haluaa hyötyä minusta, ja että pidän hampaat irvessä puolisoani tyytyväisenä, ja katkeroituisin. Minä olen enemmän arvoinen, mutta ehkä sinä et sitten koe olevasi.