Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi mies ei halua kihloihin?
12.12.2018 |
Mies sen itse tietysti vain tietää, mutta mietimpähän vain, kun ei itse ole syytäkään sanonut.
Olemme olleet 7 vuotta yhdessä ja tämä suhde on kummankin mielestä kaikin puolin toimiva. On yhteinen talolaina otettu vuosi sitten ja elämäntilanne muutenkin vakaa. Lyhykäisyydessään helppo ja rento suhde, kumpikin saa olla sitä mitä on ja tuntuu muutenkin ensimmäistä kertaa sellaiselle loppuelämän jutulle.
Mainitsin pari vuotta sitten, että haluaisin joskus kihloihin, kun en ikinä ole ollut, mutta haluan olla varma siitä, että kenen kanssa. Sormukset ostan vain yhden ja viimeisen kerran. Sanoin, että hän olisi se, jonka kanssa haluaisin mennä. Mies oli vain, että jaa ja hän ei tiedä haluaako.
Vuosi sitten kysyin, että mennäänkö kihloihin. Hän siihen nauraen, että ei. On kerran jo ollut. Kyselin sitten, että miten kihlaus tapahtui, ihan puhtaasti mielenkiinnosta. Entinen oli kuulema kysynyt vuoden seurustelun jälkeen ja oli suostunut, vaikka piti "asiaa ihan pelleilynä ja tiesin, että suhde ei kauaa kestä".
En ihan ymmärrä miehen logiikkaa. "Elämänsä naisen" kanssa ei halua kihloihin, mutta jonkun silti ihan aikuisiällä pystyi mennä, vaikka tiesi ettei se suhde kestä pitkään. En minä tähän pelkkään avoliittoon kuole, mutta kihlaus olisi mielestäni ihan luonnollinen jatkumo varsinkin kun ollaan jo n. 35-vuotiaita, ja todella haluan hänen kanssaan olla lopun elämääni. Siksi tuo tiukka ei tuntuu vähän oudolle, kun "hetken huumallekin" on suostunut.
Kommentit (146)
Miehet ihan oikeasti kirjoitti:
Ihmettelen samaa myös. Vaikka pitäisi itse sormuksia turhina, eikö voi suoda toiselle kauniin sitoutumisen merkin suomaa iloa? Moni nainen pitää koruista ja on kivempi mennä ihmisten ilmoilla varatun näköisenä.
Jos tuo on todellinen syy kihlautua, niin ei ihme, ettei miehet meinaa suostua kosimaan/kosintoihin. Noh, ehkä se ei ihan noin mene kuitenkaan, ainakaan enää (henkisesti) aikuisilla ihmisillä.
Ap, luulen että olet tehnyt mielessäsi itsellesi asiasta kärpäsestä härkäsen. Kuulostele, mitä mieltä mies ylipäätään on avioliitosta ja kihlautumisesta. Jos haaveissa ei ole ikinä ollut avioliitto, niin silloin et ole "väärä" hänelle, vaan hänen mielipide nyt vaan on tuo. Nykyään kun saa onneksi tehdä asiat missä järjestyksessä vain eikä tarvitse välittää suvun kunniasta. Kysyä kuitenkin kannattaa, olisiko naimisiinmeno mahdoton ajatus tulevaisuudessa, jos todella haluat naimisiin joskus. Mutta tottahan sekin on, että juridisessa näkökulmassa avoliitossa olevalla ei ole mitään osaa eikä arpaa puolisoon, joten siksi itse liputan avioliittoa vakaassa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet ihan oikeasti kirjoitti:
Ihmettelen samaa myös. Vaikka pitäisi itse sormuksia turhina, eikö voi suoda toiselle kauniin sitoutumisen merkin suomaa iloa? Moni nainen pitää koruista ja on kivempi mennä ihmisten ilmoilla varatun näköisenä.
Miksi? En kyllä ole ikinä tuollaista kaivannut. Olen ollut naimisissakin enkä silloinkaan halunnut sormusta.
Vierailija kirjoitti:
Menkää suoraan naimisiin? Mun mies kysyi yksi kaunis ilta sängyssä, että mennäänkö naimisiin ja siitä sitten vaan ryhdyttiin esteettömyystodistuksia ja sormuksia hankkimaan ja kolmisen kuukautta myöhemmin meidät sitten vihittiin maistraatissa. Mitään kihloja meillä ei ollut ja muillekin ihmisille kerrottiin vasta jälkikäteen. Voi kuulostaa monista epäromanttiselta, mutta me ei haluttu mitään isoa hössötystä asiasta.
Me tehtiin aikoinaan samalla tavalla, tosin en muista menikö kolmeakaan kuukautta avioitumiskeskustelusta maistraattivihkimiseen. Ja muille kerrottiin vasta jälkikäteen. Sormuksia ei vaihdettu edes vihkimisessä.
Minulla pisti silmään ap:n aloituksessa kohta ”haluaisin joskus kihloihin, kun en ikinä ole ollut”. Ei mielestäni kovin pätevä syy kihlautua! Kuulostaa ihan teinikihlaukselta, mutta ap:n tapauksessa asianosaiset ovat jo päälle kolmekymppisiä.
Aloittaja täällä. Kiitokset kaikille vastauksista, olen saanut vastauksista hieman ajateltavaa.
En toki halua kihloihin vain siksi, etten ole aikaisemmin ollut. Epäselvästi kerrottu, pahoittelen. Tarkoitin, että jos todella jotakuta rakastan niin paljon kuin miestäni, haluan sille eräänlaisen loppusilauksen, joka antaa minulle oikeuden edessä mahdollisuuden todella olla rakkaani puoliso. Avopuolisona jään tyhjän päälle. En aio naimisiin kuin kerran, ja mielestäni mies on minulle se puuttuva palanen. Mieskin jaksaa aina kehua suhdettamme. En näe siis itse kihlautumiselle ja sitä kautta aikanaan avioliitolle esteitä. Kiire ei ole, mutta onhan tämä tilanne outo oikeastaan.
Meillä on ollut keskusteluja, että jos menisimme naimisiin, niin millaiset häät olisivat. Kumpikin haluaisi avioehdon ja häistä mielipiteet samat. Mies ei varsinaisesti koskaan ole sanonut, etteikö voisi mennä kanssani naimisiin tai ettei haluaisi ylipäätään mennä naimisiin, joten senkin takia mietin hänen logiikkaansa, kun on jo kerran kuitenkin kihlautunut "hetken huumassa" ja vakaassa suhteessa vastaus kutenkin on ei. En vaan ymmärrä. Välillä tokaisee, että jos menisin naimisiin menisin sinun kanssa, välillä vastaa keskusteluhin avioliitosta ehkä ja sitten seuraavassa lauseessa en tiedä, välillä sanoo valuavansa ehdottomasti kirkkohäät ja kun tosiaan sitten tosimielellä vuosi sitten kysyin, vastaus oli ehdoton ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään halunnut kihloihin. Mitä kihlaus on muuta kuin sormus?
Naimisiinmenossa on muukin funktio, sen ymmärrän.Te ette ilmiselvästi halua naimisiinkaan, niin miksi mennä kihloihin? Kihlaushan on sopimus naimisiinmenosta.
Ei ole vuosikymmeniin ollut sopimus naimisiinmenosta. Suomessa on varmasti tuhansia kihlapareja, jotka eivät aio avioitua.
Ovat silloin mukakihloissa. Kihlaus on edelleenkin sopimus naimisiinmenosta. Olet itse ymmärtänyt kihlauksen määritelmän väärin vuosikymmeniä.
Miehet ihan oikeasti kirjoitti:
Ihmettelen samaa myös. Vaikka pitäisi itse sormuksia turhina, eikö voi suoda toiselle kauniin sitoutumisen merkin suomaa iloa? Moni nainen pitää koruista ja on kivempi mennä ihmisten ilmoilla varatun näköisenä.
Hahhah, ei hitto... Varatun näköisenä!? Pitääkö sitä oikeasti ulkopuolisille ihmisille näyttää jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kanssa mies on kihloja vastaan... On kuulemma ihan turhaa ja typerää, että mihin sellaista muka tarvii... On myös kerran ollut kihloissa exänsä kanssa, jolloin tämä ex kosi eikä hän. Se koko touhu oli kuulemma silloinkin hänestä naurettavaa pelleilyä ja pitää sitä edelleen naurettavana pelleilynä. Ollaan oltu 5v. yhdessä.
Yksi miehinen näkökanta...
a: Minusta avioliitto ei tuo suhteeseen mitään uutta arvoa/muuta sitä millään tavala. Yhtälailla avopuolisolla on oikeuksia. Tekee testamentin jos haluaa avopuolison perivän. Avioliittoon väkisin haluavista tulee mieleen vain, että nainen on perintöä vailla.
b: Mies ei välttämättä ajattele sinusta silti samalla tapaa kuin sinä siitä. Ikävä kyllä.
c: Varsinkin jos kinutaan kihloja, niin ei varmasti tule. Ei kukko käskien laula, eikä mieskään sormuksia osta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kanssa mies on kihloja vastaan... On kuulemma ihan turhaa ja typerää, että mihin sellaista muka tarvii... On myös kerran ollut kihloissa exänsä kanssa, jolloin tämä ex kosi eikä hän. Se koko touhu oli kuulemma silloinkin hänestä naurettavaa pelleilyä ja pitää sitä edelleen naurettavana pelleilynä. Ollaan oltu 5v. yhdessä.
Meillä _täysin_ samanlainen tilanne! Miehellä on jälkikasvusta haaveita ihan lähitulevaisuudessa, mutta minä haluaisin naimisiin ennen lapsia, jotta meillä kaikilla olisi "virallisesti" perheenä samat oikeudet. Tokaisinkin hänelle, että jos ei voi sitoutua tähän suhteeseen sataprosenttisesti, niin en ala todellakaan lapsia vielä tekemään. Lapsista kun on kuitenkin huomattavasti vaikeampi eroon päästä kuin minusta, jos tuleekin katumapäälle...
7 vuotta ei ole miehelle mikään aika. Harmittavasti olette aloitelleet 28v, mikä asettaa rajoitteita takarajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin samaa, mieheni meni kyllä naimisiin exänsä, hirveän akan kanssa, vuodessa, sitten liian myöhään naisen mielisairaus tuli esiin kun lapsi oli jo tulossa.
Me olemme suunnattoman rakastuneita ja yhdessä neljä vuotta. Toivoisin että kosisi, palvoo maata jalkojeni alla mutta ei kosintaa. Ehkä muutamat kommentit joita olen heittänyt huumorilla avioliitosta eksäni kanssa jarruttavat, en tiedä. Oon kyllä hihkunut ilosta kun ystäväni ovat menneet naimisiin ”toiselle kierrokselle”.
Jää nähtäväksi kosiiko koskaan. Monessa asiassa olen joustava ja hyvinkin tasa-arvoinen mutta tämä on asia missä ehdottomasti odotan miehen aloitetta täysin.
Miksi otti nopeasti vaimokseen sellaisen hullun naisen johon ei ole edes ollut kunnolla rakastunut ja minuun on muttei kosi. Johtuuko siitä että pettyi avioliittoon vai siitä että uskoo mun pettyneen. Kaikesta jutellaan mutta tästä ei juurikaan olla puhuttu koska en halua ohjailla kosimaan. Haluan että jos kosii, tekee sen vain koska haluaa tehdä sen.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ihan oikeasti kirjoitti:
Ihmettelen samaa myös. Vaikka pitäisi itse sormuksia turhina, eikö voi suoda toiselle kauniin sitoutumisen merkin suomaa iloa? Moni nainen pitää koruista ja on kivempi mennä ihmisten ilmoilla varatun näköisenä.
Hahhah, ei hitto... Varatun näköisenä!? Pitääkö sitä oikeasti ulkopuolisille ihmisille näyttää jotain?
Kieltämättä se helpottaa, eron jälkeen en ole saanut olla lainkaan rauhassa kavereiden kanssa radalla. Sormus sentään oli peruste nopeille pakeille jos joku tulikin pokailemaan. Nyt roikkuvat entistä kiivaammin kiinni. Että on sillä sormuksella naiselle tietyllä tapaa ihan käytännön merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin samaa, mieheni meni kyllä naimisiin exänsä, hirveän akan kanssa, vuodessa, sitten liian myöhään naisen mielisairaus tuli esiin kun lapsi oli jo tulossa.
Me olemme suunnattoman rakastuneita ja yhdessä neljä vuotta. Toivoisin että kosisi, palvoo maata jalkojeni alla mutta ei kosintaa. Ehkä muutamat kommentit joita olen heittänyt huumorilla avioliitosta eksäni kanssa jarruttavat, en tiedä. Oon kyllä hihkunut ilosta kun ystäväni ovat menneet naimisiin ”toiselle kierrokselle”.
Jää nähtäväksi kosiiko koskaan. Monessa asiassa olen joustava ja hyvinkin tasa-arvoinen mutta tämä on asia missä ehdottomasti odotan miehen aloitetta täysin.
Miksi otti nopeasti vaimokseen sellaisen hullun naisen johon ei ole edes ollut kunnolla rakastunut ja minuun on muttei kosi. Johtuuko siitä että pettyi avioliittoon vai siitä että uskoo mun pettyneen. Kaikesta jutellaan mutta tästä ei juurikaan olla puhuttu koska en halua ohjailla kosimaan. Haluan että jos kosii, tekee sen vain koska haluaa tehdä sen.
Nää on just näitä. Olen minäkin ehdoton tasa-arvon kannattaja, kotityöt vain kuuluu täysin naisille :)
Vain tyhmät miehet haluavat nykyään sitputua, kun tarjolla on vain seksisirkusveteraaneja. Siinäpä tosi uniikki rakkaustarina luvassa, kun on herra kahdessadaskolmas.
Apua!
Kosin miestäni äskettäin ihan tosimielellä. Olin jo asiaa suunnitellut pidemmän aikaa.
Yllätys oli kummalekin yhtä suuri. Hän suuttui. Siis todella suuttui. Lähti ovet paukkuen.
Olisi kuulema halunnut itse tehdä. Pyytelin anteeksi ja perustelin sillä, että nyt oli omasta mielestäni hyvä hetki suhteessamme.. Kysyin vaihvihkaa vastausta kysymykseeni..
Ei.
Oon oikeasti yllättynyt niin miehen reaktiosta kuin sitten vastauksestakin. Että mukavaa joulua sitten :(
Onko kellekään käynyt ikinä näin??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua kanssasi naimisiin. Usein miehillä on näin että jos haluaa niin kosii kyllä itse melko pian, jos ei niin sitten ei vaan halua. Monesti sanovat että eivät ylipäänsä halua naimisiin, mutta äärimmäisen harvoin se tarkoittaa juuri sitä, vaan yleensä on vain väärä nainen. Ja jos ei seitsemässä vuodessa ole kosinut tai ei suostu kosintaan niin jos avioliittoa toivot niin vaihda miestä, hän ei ole sinun kanssasi etenemässä mihinkään.
Tämäon nähty useasti.... sanotaan etten koskaan halua naimisiin... sitten ihminen vaihtuu ja mielipidekin vaihtuu.
Näin oman miehen kohdalla. Exän kanssa ei halunnut naimisiin. Minulle alkoi puhua vuoden seurustelun jälkeen miten elämän rakkaus hänelle oli ja hän kosi. AP sinä et ole miehen mielestä se "oikea"
Oon monesti miettinyt miesten ajatusmaailmaa tuolta saralta. Miksi siinä suhteessa pitää olla, jos ei halua siihen sitoutua 100%:sti? Onko se sitä täälläkin miesten(kin) monesti mainitsemaa "tyytymistä" parempaa odotellessa? Mielestäni suhteessa joko ollaan täysillä tai ei olla sitten ollenkaan, se olisi reilua kummallekin osapuolelle kuin odotuttaa avioitumista, jota ei koskaan tule.
Minä en mene naimisiin, koska se ei merkitse eikä muuta yhtään mitään suhteessa. Minun ei tarvitse todistaa sitä tyttöystävälleni lapseni äidille, että rakastan häntä jollain paperin palalla. Moni sanoo, että onhan se turva jos jotain sattuu. Minä olen tehnyt testamentin niin, että jos kuolen tapaturmaisesti tai sairauteen, niin hän perii lapsen kanssa puoliksi kaikki. Mutta jos eroan, niin testamentti raukeaa automaattisesti ja toinen testamentti astuu voimaan minun allekirjoituksella jossa lapseni perii 100% kaiken. Olen turvannut omaisuuteni myös niin, että eron sattuessa minun ei tarvitse riidellä siitä mikä on minun ja ei tarvitse juosta oikeudessa katkeran ihmisen takia, kun vaatii jotain sellaista mikä ei kuulu hänelle. Ainahan voisi tehdä sen avioehdon. Säästyn kaikelta turhalta vaivalta ja ihmettelyiltä minkään paperien takia. Sitä paitsi kaikkihan tuntuu eroavan kun ovat naimisissa. Eka ollaan esim 12v yhdessä ja sitten 1v naimisissa. Ei se naimisissa olo kovin turvallista ololta vaikuta, kun se tuottaa tuskaa ja eroa hyvin monelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua kanssasi naimisiin. Usein miehillä on näin että jos haluaa niin kosii kyllä itse melko pian, jos ei niin sitten ei vaan halua. Monesti sanovat että eivät ylipäänsä halua naimisiin, mutta äärimmäisen harvoin se tarkoittaa juuri sitä, vaan yleensä on vain väärä nainen. Ja jos ei seitsemässä vuodessa ole kosinut tai ei suostu kosintaan niin jos avioliittoa toivot niin vaihda miestä, hän ei ole sinun kanssasi etenemässä mihinkään.
Tämäon nähty useasti.... sanotaan etten koskaan halua naimisiin... sitten ihminen vaihtuu ja mielipidekin vaihtuu.
Näin oman miehen kohdalla. Exän kanssa ei halunnut naimisiin. Minulle alkoi puhua vuoden seurustelun jälkeen miten elämän rakkaus hänelle oli ja hän kosi. AP sinä et ole miehen mielestä se "oikea"
Oon monesti miettinyt miesten ajatusmaailmaa tuolta saralta. Miksi siinä suhteessa pitää olla, jos ei halua siihen sitoutua 100%:sti? Onko se sitä täälläkin miesten(kin) monesti mainitsemaa "tyytymistä" parempaa odotellessa? Mielestäni suhteessa joko ollaan täysillä tai ei olla sitten ollenkaan, se olisi reilua kummallekin osapuolelle kuin odotuttaa avioitumista, jota ei koskaan tule.
Minä en mene naimisiin, koska se ei merkitse eikä muuta yhtään mitään suhteessa. Minun ei tarvitse todistaa sitä tyttöystävälleni lapseni äidille, että rakastan häntä jollain paperin palalla. Moni sanoo, että onhan se turva jos jotain sattuu. Minä olen tehnyt testamentin niin, että jos kuolen tapaturmaisesti tai sairauteen, niin hän perii lapsen kanssa puoliksi kaikki. Mutta jos eroan, niin testamentti raukeaa automaattisesti ja toinen testamentti astuu voimaan minun allekirjoituksella jossa lapseni perii 100% kaiken. Olen turvannut omaisuuteni myös niin, että eron sattuessa minun ei tarvitse riidellä siitä mikä on minun ja ei tarvitse juosta oikeudessa katkeran ihmisen takia, kun vaatii jotain sellaista mikä ei kuulu hänelle. Ainahan voisi tehdä sen avioehdon. Säästyn kaikelta turhalta vaivalta ja ihmettelyiltä minkään paperien takia. Sitä paitsi kaikkihan tuntuu eroavan kun ovat naimisissa. Eka ollaan esim 12v yhdessä ja sitten 1v naimisissa. Ei se naimisissa olo kovin turvallista ololta vaikuta, kun se tuottaa tuskaa ja eroa hyvin monelle.
Ja perintövero on sen "vaimon" kohdalla paljon isompi, eli hänelle testamenttaamista varoistasi menee isompi siivu valtiolle. Kuinka typerää. Leskeneläkettä ei myöskään tipu puolison kuollessa, vaikka se voisi auttaa lekseä hyvinkin paljon.
Avioehdolla pystyy rajamaan ihan riittävästi, mutta toiset nyt pelkäävät naimisiinmenoa ihan hysteerisesti, ihan periaatteen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua kanssasi naimisiin. Usein miehillä on näin että jos haluaa niin kosii kyllä itse melko pian, jos ei niin sitten ei vaan halua. Monesti sanovat että eivät ylipäänsä halua naimisiin, mutta äärimmäisen harvoin se tarkoittaa juuri sitä, vaan yleensä on vain väärä nainen. Ja jos ei seitsemässä vuodessa ole kosinut tai ei suostu kosintaan niin jos avioliittoa toivot niin vaihda miestä, hän ei ole sinun kanssasi etenemässä mihinkään.
Tämäon nähty useasti.... sanotaan etten koskaan halua naimisiin... sitten ihminen vaihtuu ja mielipidekin vaihtuu.
Näin oman miehen kohdalla. Exän kanssa ei halunnut naimisiin. Minulle alkoi puhua vuoden seurustelun jälkeen miten elämän rakkaus hänelle oli ja hän kosi. AP sinä et ole miehen mielestä se "oikea"
Oon monesti miettinyt miesten ajatusmaailmaa tuolta saralta. Miksi siinä suhteessa pitää olla, jos ei halua siihen sitoutua 100%:sti? Onko se sitä täälläkin miesten(kin) monesti mainitsemaa "tyytymistä" parempaa odotellessa? Mielestäni suhteessa joko ollaan täysillä tai ei olla sitten ollenkaan, se olisi reilua kummallekin osapuolelle kuin odotuttaa avioitumista, jota ei koskaan tule.
Minä en mene naimisiin, koska se ei merkitse eikä muuta yhtään mitään suhteessa. Minun ei tarvitse todistaa sitä tyttöystävälleni lapseni äidille, että rakastan häntä jollain paperin palalla. Moni sanoo, että onhan se turva jos jotain sattuu. Minä olen tehnyt testamentin niin, että jos kuolen tapaturmaisesti tai sairauteen, niin hän perii lapsen kanssa puoliksi kaikki. Mutta jos eroan, niin testamentti raukeaa automaattisesti ja toinen testamentti astuu voimaan minun allekirjoituksella jossa lapseni perii 100% kaiken. Olen turvannut omaisuuteni myös niin, että eron sattuessa minun ei tarvitse riidellä siitä mikä on minun ja ei tarvitse juosta oikeudessa katkeran ihmisen takia, kun vaatii jotain sellaista mikä ei kuulu hänelle. Ainahan voisi tehdä sen avioehdon. Säästyn kaikelta turhalta vaivalta ja ihmettelyiltä minkään paperien takia. Sitä paitsi kaikkihan tuntuu eroavan kun ovat naimisissa. Eka ollaan esim 12v yhdessä ja sitten 1v naimisissa. Ei se naimisissa olo kovin turvallista ololta vaikuta, kun se tuottaa tuskaa ja eroa hyvin monelle.
Jep. Ihan selvä trolli :D LApsi perii vanhempasa muutoinkin 100 prosenttisesti, ei siihen mitään paperia tarvi. Hyvään trollaamiseen kuuluu se, että viitsii ottaa asioista selvää ennen kuin alkaa trollailemaan.
Alue: Aihe vapaa
Ihmettelen samaa myös. Vaikka pitäisi itse sormuksia turhina, eikö voi suoda toiselle kauniin sitoutumisen merkin suomaa iloa? Moni nainen pitää koruista ja on kivempi mennä ihmisten ilmoilla varatun näköisenä.