Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi mies ei halua kihloihin?
12.12.2018 |
Mies sen itse tietysti vain tietää, mutta mietimpähän vain, kun ei itse ole syytäkään sanonut.
Olemme olleet 7 vuotta yhdessä ja tämä suhde on kummankin mielestä kaikin puolin toimiva. On yhteinen talolaina otettu vuosi sitten ja elämäntilanne muutenkin vakaa. Lyhykäisyydessään helppo ja rento suhde, kumpikin saa olla sitä mitä on ja tuntuu muutenkin ensimmäistä kertaa sellaiselle loppuelämän jutulle.
Mainitsin pari vuotta sitten, että haluaisin joskus kihloihin, kun en ikinä ole ollut, mutta haluan olla varma siitä, että kenen kanssa. Sormukset ostan vain yhden ja viimeisen kerran. Sanoin, että hän olisi se, jonka kanssa haluaisin mennä. Mies oli vain, että jaa ja hän ei tiedä haluaako.
Vuosi sitten kysyin, että mennäänkö kihloihin. Hän siihen nauraen, että ei. On kerran jo ollut. Kyselin sitten, että miten kihlaus tapahtui, ihan puhtaasti mielenkiinnosta. Entinen oli kuulema kysynyt vuoden seurustelun jälkeen ja oli suostunut, vaikka piti "asiaa ihan pelleilynä ja tiesin, että suhde ei kauaa kestä".
En ihan ymmärrä miehen logiikkaa. "Elämänsä naisen" kanssa ei halua kihloihin, mutta jonkun silti ihan aikuisiällä pystyi mennä, vaikka tiesi ettei se suhde kestä pitkään. En minä tähän pelkkään avoliittoon kuole, mutta kihlaus olisi mielestäni ihan luonnollinen jatkumo varsinkin kun ollaan jo n. 35-vuotiaita, ja todella haluan hänen kanssaan olla lopun elämääni. Siksi tuo tiukka ei tuntuu vähän oudolle, kun "hetken huumallekin" on suostunut.
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen ikuisuuskihlautujia, jotka siis on aikeissa kyllä mennä naimisiin, mutta eivät jotenkin saa aikaiseksi. Aikaiseksi on saatu kyllä asuntolaina, lapset (miehen sukunimelle, että ”kaikilla on tulevaisuudessa sama nimi”) ja kihlat, mutta sitten ne häät antaa odottaa itseään yli kymmenenkin vuotta. Mitä ihmettä? Luulisi, ettei ne nyt olisi iso juttu viettää alta pois, kun kerran noin paljon muuta elämää on jo investoitu toiseen. Monesti näillä ei ole edes varallisuudesta puutetta eli kyseessä ei oikein voi olla häiden hintalappukaan.
Ja siis todellakin tarkoitan nyt henkilöitä, jotka ovat kihlautuneet avioitumistarkoituksella. En siis teitä, jotka hankitte ne parisuhdesormukset tjsp. (Rautalanka siksi, että olen aiemminkin kirjoittanut tästä ja mua on neuvottu, ettei kaikki kihlautuneet nyt vaan halua naimisiin.)
Me olemme juuri tuollaisia jotka ovat laittaneet sormukset vasempaan nimettömään merkiksi muille että olemme toisillemme varattuja nyt ja aina. Emme tosin ole tarvinneet niille mitään "parisuhdesormus"-nimityksiä, ihan ovat vain sormukset meille. Emme myöskään ole kihloissa, ja sormus sen merkkinä, koska emme sormukset sormiimme laittaessamme kihlautuneet, eikä ollut hääpäivää päätettynä, eikä naimisiinmenosta sovittuna.
Kamalan vaikeaa tämä tuntuu monelle olevan ymmärtää, joten kun joku kysyy milloin olemme kihloihin menneet, niin vastaamme että pari vuotta sitten. Ei meille ole mitään väliä silla mitwn kukakin ajattelee, sillä sormukset ovat kuitenkin ampuneet maaliin sen mikä oli tarkoituskin, eli ilmaisevat meidän molempien olevan varattuja toisillemme-. Niin vahva on täällä tuo nimettömässä sormuksen pito, että kyllä ihmiset tietävät että yhdessä ollaan sen nähtyään.
Miksi kirjoitit tämän selvityksen, kun nimenomaan mainitsin, että en tarkoita tekstilläni teidän kaltaisia ”kihlautujia” vaan oikeita? Perustelujasi ei kaivattu, ne on kuultu moneen kertaan eivätkä edelleenkään liity koko asiaan.
Ihmettelin siis todellakin ainoastaan heitä, jotka puhuvat niistä häistä koko ajan, mutta niitä ei tule. Vaikka muu paketti on jo kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua kanssasi naimisiin. Usein miehillä on näin että jos haluaa niin kosii kyllä itse melko pian, jos ei niin sitten ei vaan halua. Monesti sanovat että eivät ylipäänsä halua naimisiin, mutta äärimmäisen harvoin se tarkoittaa juuri sitä, vaan yleensä on vain väärä nainen. Ja jos ei seitsemässä vuodessa ole kosinut tai ei suostu kosintaan niin jos avioliittoa toivot niin vaihda miestä, hän ei ole sinun kanssasi etenemässä mihinkään.
Tämäon nähty useasti.... sanotaan etten koskaan halua naimisiin... sitten ihminen vaihtuu ja mielipidekin vaihtuu.
Näin oman miehen kohdalla. Exän kanssa ei halunnut naimisiin. Minulle alkoi puhua vuoden seurustelun jälkeen miten elämän rakkaus hänelle oli ja hän kosi. AP sinä et ole miehen mielestä se "oikea"
Oon monesti miettinyt miesten ajatusmaailmaa tuolta saralta. Miksi siinä suhteessa pitää olla, jos ei halua siihen sitoutua 100%:sti? Onko se sitä täälläkin miesten(kin) monesti mainitsemaa "tyytymistä" parempaa odotellessa? Mielestäni suhteessa joko ollaan täysillä tai ei olla sitten ollenkaan, se olisi reilua kummallekin osapuolelle kuin odotuttaa avioitumista, jota ei koskaan tule.
Vaikka en ole kihloissa enkä naimisissa, niin olen minä 100% sitoutunut. Ei se paperi muuta yhtään mitään. Jos olisin naimisissa niin olis aivoehto jne ja ei saisi mitään. Naimisissa olo ei todista tasan yhtään mitään sitoutumisesta nykypäivänä. Minä olen ihmetellyt sitä, että pariskunnat seurustelee esim 5-10-15-20 vuotta ja menee naimisiin ja siitä menee vuosi tai kaksi ja ovat eronneet. Luulis sillon olevan sitoutuneempi, ku naimisissakin ollaan.
Missäs se 100% sitoutuminen on, kun kerran avioehdon tekisit. Sehä olisi ihan turhaa kun on 100 prosenttisesti sitoutunut.
Raha-asioita ja henkkoht omaisuutta on turha sekoittaa yhdessäoloon. Tietenkin viisas turvaa itse hankkimansa asiat avioehdolla. Se ei tarkoita etteikö olisi itse sitoutunut. Entäs jos se toinen osapuoli ei ajattele samoin sitoutumisesta. Erossa ihminen on erittäin raaka toista kohtaan ja minä en rahoita toisen elämää eron jälkeen, niin että ennen miestäni hommaamieni asioiden vuoksi hän veisi puolet. Avioehto ei ole mitään muuta kuin järjenkäyttöä ja vain persaukiset on erimieltä. Minulla ja miehelläni on avioehto, vaikka suhteellisen samoilla tuloilla ja omaisuudella ollaankin, mutta se ei tarkoita ettenkö minä olisi sitoutunut mieheeni ja toivo, että olisin elämäni loppuun asti hänen kanssaan. Hänen puolestaan taas en voi sanoa mitään, mutta tällä hetkellä olemme onnellisia ja yhdessä on hyvä olla.
Niin, eli aivan sama sitten olla naimisissa ja tehdä avioehto. Nykyään kun myös pitkä avoliitto lasketaan avioliitoksi kun oikeuteen rahoja mennään eron tullessa jakamaan. Joku siinä naimisiin menossa siis mättää, kun vaikka ollaan 100 prosenttisen sitoutuneita, niin silti pelätään hysteerisesti ettei toinen olekaan, ja ero tulee justkohta. Järkevintä olisi tuossa tilassa varmaan erota ihan kokonaan.
Kertokaapas, mikä etu tulee miehelle joka tienaa enemmän kuin naisensa, avioliitosta? Miksi mies ylipäätänsä haluaisi naimisiin? Vain jotta nainen olisi tyytyväinen?
Ja toinenkin kysymys: Vaikka uhraisi etunsa jotta nainen saisi haluamansa, miksi helvetissä menisi naimisiin eronneen kanssa? Semmoisen kanssa, joka on jo kiistattomasti todistanut, ettei kykene avioliittoon.
Ehkäpä se että rakastaa ja välittää siitä naisestaan niin paljon että haluaa tarjota hänelle kaiken mahdollisen turvan ja sitoutumisen?
Jos välittää rahoistaan enemmän kuin naisestaan eikä halua niitä jakaa molemminpuolin niinkuin naimisissa olevat, pniin mitä järkeä sitten olla edes yhdessä? Ei sellainen ole aitoa toiseen luottamista, välittämistä ja yhdessäoloa.
Eronneen tai kenenkään muunkaan kanssa ei tarvitse naimisiin mennä jos siltä tuntuu ettei voi luottaa.
Oikeesti nyt hei. Eikö kukaan pysty vastaamaan yksinkertaiseen kysymykseen?
Aina vaan naisen etu, naisen tahto, naisen takia. Tekeäkseen naisen onnelliseksi. Osoittaakseen rakkauttaan naiselle. Vaikka sitä ei kysytty.
No, ainakin tämä tuli enemmän kuin selväksi, toivottavasti kaikille muillekin.
Rauhallista joulua vaan, minä jatkan tästä matkaa. Taas olin oikeassa, eräänlainen joululahja sekin, vaikka aihe on surullinen.
No rahallisesti ei välttämättä mitään hyötyä, paitsi kun nainenkin käy töissä niin siitäkin saa lisää rahaa yhteiseen pöytään, ellei ota sellaista naista jonka elätät.
Muuten sitten saat itseesi aidosti sitoutuneen kumppanin, rakkautta, tukea, seksiä, läheisyyttä, jonkun joka hoitaa kotia ja yhteisiä askareita kanssasi... jne.
Just.
On taas melko naurettavaa shaibaa, kun kaikki tietää että yli puolet avioliitoista päättyy avioeroon, ja niistä n. 80 % alulle laittaa naisista, niin on taas aika turhaa kysellä miksi miehet ei halua sen enempää kihloihin kuin varsinkaan naimisiin. Olisikohan mitään ottaa se pää pois sieltä perceestä ja sniffailla kaffen tuoksua ? Kuka nyt vapaaehtoisesti halua tulla yhdenkään kurahaaran putsaamaksi ? Oikeasti ? Ei se kusinen suolenpätkä nyt niin ihmeellinen ole, että sille mitä tahansa kannattaa uhrata.
Jos puolet päättyy eroon niin silloin myös puolet ei pääty eroon, miksi kiinnität huomiosi vain negatiiviseen?
Jos minäkin ajattelisin että ”kaikki miehet pettää, kaikki miehet pettää” niinkuin sinä ajattelet että kaikki naiset ovat putsaamassa rahojasi niin en varmasti löytäisi sellaista miestä joka ei petä.
Minulla ei olekaan tarvetta kysellä miksi miehet eivät halua naimisiin, näen elämässä paljonkin miehiä jotka haluavat naimisiin.
Kannattaa joskus kiinnittää se huomio muuhunkin kuin negatiiviseen niin ehkä kenties näkisit naisetkin eri valossa. Miksi olet noin katkera?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua kanssasi naimisiin. Usein miehillä on näin että jos haluaa niin kosii kyllä itse melko pian, jos ei niin sitten ei vaan halua. Monesti sanovat että eivät ylipäänsä halua naimisiin, mutta äärimmäisen harvoin se tarkoittaa juuri sitä, vaan yleensä on vain väärä nainen. Ja jos ei seitsemässä vuodessa ole kosinut tai ei suostu kosintaan niin jos avioliittoa toivot niin vaihda miestä, hän ei ole sinun kanssasi etenemässä mihinkään.
Tämäon nähty useasti.... sanotaan etten koskaan halua naimisiin... sitten ihminen vaihtuu ja mielipidekin vaihtuu.
Näin oman miehen kohdalla. Exän kanssa ei halunnut naimisiin. Minulle alkoi puhua vuoden seurustelun jälkeen miten elämän rakkaus hänelle oli ja hän kosi. AP sinä et ole miehen mielestä se "oikea"
Oon monesti miettinyt miesten ajatusmaailmaa tuolta saralta. Miksi siinä suhteessa pitää olla, jos ei halua siihen sitoutua 100%:sti? Onko se sitä täälläkin miesten(kin) monesti mainitsemaa "tyytymistä" parempaa odotellessa? Mielestäni suhteessa joko ollaan täysillä tai ei olla sitten ollenkaan, se olisi reilua kummallekin osapuolelle kuin odotuttaa avioitumista, jota ei koskaan tule.
Vaikka en ole kihloissa enkä naimisissa, niin olen minä 100% sitoutunut. Ei se paperi muuta yhtään mitään. Jos olisin naimisissa niin olis aivoehto jne ja ei saisi mitään. Naimisissa olo ei todista tasan yhtään mitään sitoutumisesta nykypäivänä. Minä olen ihmetellyt sitä, että pariskunnat seurustelee esim 5-10-15-20 vuotta ja menee naimisiin ja siitä menee vuosi tai kaksi ja ovat eronneet. Luulis sillon olevan sitoutuneempi, ku naimisissakin ollaan.
Missäs se 100% sitoutuminen on, kun kerran avioehdon tekisit. Sehä olisi ihan turhaa kun on 100 prosenttisesti sitoutunut.
Raha-asioita ja henkkoht omaisuutta on turha sekoittaa yhdessäoloon. Tietenkin viisas turvaa itse hankkimansa asiat avioehdolla. Se ei tarkoita etteikö olisi itse sitoutunut. Entäs jos se toinen osapuoli ei ajattele samoin sitoutumisesta. Erossa ihminen on erittäin raaka toista kohtaan ja minä en rahoita toisen elämää eron jälkeen, niin että ennen miestäni hommaamieni asioiden vuoksi hän veisi puolet. Avioehto ei ole mitään muuta kuin järjenkäyttöä ja vain persaukiset on erimieltä. Minulla ja miehelläni on avioehto, vaikka suhteellisen samoilla tuloilla ja omaisuudella ollaankin, mutta se ei tarkoita ettenkö minä olisi sitoutunut mieheeni ja toivo, että olisin elämäni loppuun asti hänen kanssaan. Hänen puolestaan taas en voi sanoa mitään, mutta tällä hetkellä olemme onnellisia ja yhdessä on hyvä olla.
Niin, eli aivan sama sitten olla naimisissa ja tehdä avioehto. Nykyään kun myös pitkä avoliitto lasketaan avioliitoksi kun oikeuteen rahoja mennään eron tullessa jakamaan. Joku siinä naimisiin menossa siis mättää, kun vaikka ollaan 100 prosenttisen sitoutuneita, niin silti pelätään hysteerisesti ettei toinen olekaan, ja ero tulee justkohta. Järkevintä olisi tuossa tilassa varmaan erota ihan kokonaan.
Kertokaapas, mikä etu tulee miehelle joka tienaa enemmän kuin naisensa, avioliitosta? Miksi mies ylipäätänsä haluaisi naimisiin? Vain jotta nainen olisi tyytyväinen?
Ja toinenkin kysymys: Vaikka uhraisi etunsa jotta nainen saisi haluamansa, miksi helvetissä menisi naimisiin eronneen kanssa? Semmoisen kanssa, joka on jo kiistattomasti todistanut, ettei kykene avioliittoon.
Ehkäpä se että rakastaa ja välittää siitä naisestaan niin paljon että haluaa tarjota hänelle kaiken mahdollisen turvan ja sitoutumisen?
Jos välittää rahoistaan enemmän kuin naisestaan eikä halua niitä jakaa molemminpuolin niinkuin naimisissa olevat, pniin mitä järkeä sitten olla edes yhdessä? Ei sellainen ole aitoa toiseen luottamista, välittämistä ja yhdessäoloa.
Eronneen tai kenenkään muunkaan kanssa ei tarvitse naimisiin mennä jos siltä tuntuu ettei voi luottaa.
Oikeesti nyt hei. Eikö kukaan pysty vastaamaan yksinkertaiseen kysymykseen?
Aina vaan naisen etu, naisen tahto, naisen takia. Tekeäkseen naisen onnelliseksi. Osoittaakseen rakkauttaan naiselle. Vaikka sitä ei kysytty.
No, ainakin tämä tuli enemmän kuin selväksi, toivottavasti kaikille muillekin.
Rauhallista joulua vaan, minä jatkan tästä matkaa. Taas olin oikeassa, eräänlainen joululahja sekin, vaikka aihe on surullinen.
No rahallisesti ei välttämättä mitään hyötyä, paitsi kun nainenkin käy töissä niin siitäkin saa lisää rahaa yhteiseen pöytään, ellei ota sellaista naista jonka elätät.
Muuten sitten saat itseesi aidosti sitoutuneen kumppanin, rakkautta, tukea, seksiä, läheisyyttä, jonkun joka hoitaa kotia ja yhteisiä askareita kanssasi... jne.
Tuohan on puhdas valhe. Ei sillä saa aidosti sitoutunutta kumppania, avioerotilasto osoittaa yksinäänkin heti, ettei tuo väite pidä paikkansa. Ja kuka ne erot ottaa? Naiset, valtava enimmistö on naisten ottamia. Joten NAINEN saa mahdollisesti aidosti sitoutuneen kumppanin, mies ei saa. Mies ei saa mitään, paitsi velvollisuuksia.
Rakkautta, tukea, seksiä, läheisyyttä on ilman avioliittoakin, ja on kuule hyvin yleistä, että se seksi vähenee ja monilla jopa loppuu avioliitossa. Viimeistään lapsiluvun täytyttyä.
Molempia naisia ja miehiä on erilaisia. Miksi puhut niinkuin kaikki miehet olisivat jotain enkeleitä ja kaikki naiset taas pahoja? Ei voi olla totta että joku ajattelee noin. Molempien täytyy löytää se hyvä kumppanini itselleen, kuka haluaa sitoutua.
Ja niin, noita on nykyään ”tarjolla” ilman avioliittoa, mutta osalle meistä se avioliitto on tärkeä emmekä rupea tommoseen ilman halua kunnon sitoutumiseen eli siihen avioliittoon.
Jos haluat vaan miettiä niitä tilastoja niin siitä vaan, mutta on niitäkin kenellä se avioliitto toimii ja molemmat ovat tyytyväisiä ja jos sitä haluaa niin kannattaisi ehkä siirtää se huomio siihen mikä tekee näistä onnistuneen eikä miettiä niitä kenellä se ei onnistu. Eihän mitään voi rakentaa jos miettii koko ajan epäonnistumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua kanssasi naimisiin. Usein miehillä on näin että jos haluaa niin kosii kyllä itse melko pian, jos ei niin sitten ei vaan halua. Monesti sanovat että eivät ylipäänsä halua naimisiin, mutta äärimmäisen harvoin se tarkoittaa juuri sitä, vaan yleensä on vain väärä nainen. Ja jos ei seitsemässä vuodessa ole kosinut tai ei suostu kosintaan niin jos avioliittoa toivot niin vaihda miestä, hän ei ole sinun kanssasi etenemässä mihinkään.
Tämäon nähty useasti.... sanotaan etten koskaan halua naimisiin... sitten ihminen vaihtuu ja mielipidekin vaihtuu.
Näin oman miehen kohdalla. Exän kanssa ei halunnut naimisiin. Minulle alkoi puhua vuoden seurustelun jälkeen miten elämän rakkaus hänelle oli ja hän kosi. AP sinä et ole miehen mielestä se "oikea"
Oon monesti miettinyt miesten ajatusmaailmaa tuolta saralta. Miksi siinä suhteessa pitää olla, jos ei halua siihen sitoutua 100%:sti? Onko se sitä täälläkin miesten(kin) monesti mainitsemaa "tyytymistä" parempaa odotellessa? Mielestäni suhteessa joko ollaan täysillä tai ei olla sitten ollenkaan, se olisi reilua kummallekin osapuolelle kuin odotuttaa avioitumista, jota ei koskaan tule.
Vaikka en ole kihloissa enkä naimisissa, niin olen minä 100% sitoutunut. Ei se paperi muuta yhtään mitään. Jos olisin naimisissa niin olis aivoehto jne ja ei saisi mitään. Naimisissa olo ei todista tasan yhtään mitään sitoutumisesta nykypäivänä. Minä olen ihmetellyt sitä, että pariskunnat seurustelee esim 5-10-15-20 vuotta ja menee naimisiin ja siitä menee vuosi tai kaksi ja ovat eronneet. Luulis sillon olevan sitoutuneempi, ku naimisissakin ollaan.
Missäs se 100% sitoutuminen on, kun kerran avioehdon tekisit. Sehä olisi ihan turhaa kun on 100 prosenttisesti sitoutunut.
Raha-asioita ja henkkoht omaisuutta on turha sekoittaa yhdessäoloon. Tietenkin viisas turvaa itse hankkimansa asiat avioehdolla. Se ei tarkoita etteikö olisi itse sitoutunut. Entäs jos se toinen osapuoli ei ajattele samoin sitoutumisesta. Erossa ihminen on erittäin raaka toista kohtaan ja minä en rahoita toisen elämää eron jälkeen, niin että ennen miestäni hommaamieni asioiden vuoksi hän veisi puolet. Avioehto ei ole mitään muuta kuin järjenkäyttöä ja vain persaukiset on erimieltä. Minulla ja miehelläni on avioehto, vaikka suhteellisen samoilla tuloilla ja omaisuudella ollaankin, mutta se ei tarkoita ettenkö minä olisi sitoutunut mieheeni ja toivo, että olisin elämäni loppuun asti hänen kanssaan. Hänen puolestaan taas en voi sanoa mitään, mutta tällä hetkellä olemme onnellisia ja yhdessä on hyvä olla.
Niin, eli aivan sama sitten olla naimisissa ja tehdä avioehto. Nykyään kun myös pitkä avoliitto lasketaan avioliitoksi kun oikeuteen rahoja mennään eron tullessa jakamaan. Joku siinä naimisiin menossa siis mättää, kun vaikka ollaan 100 prosenttisen sitoutuneita, niin silti pelätään hysteerisesti ettei toinen olekaan, ja ero tulee justkohta. Järkevintä olisi tuossa tilassa varmaan erota ihan kokonaan.
Kertokaapas, mikä etu tulee miehelle joka tienaa enemmän kuin naisensa, avioliitosta? Miksi mies ylipäätänsä haluaisi naimisiin? Vain jotta nainen olisi tyytyväinen?
Ja toinenkin kysymys: Vaikka uhraisi etunsa jotta nainen saisi haluamansa, miksi helvetissä menisi naimisiin eronneen kanssa? Semmoisen kanssa, joka on jo kiistattomasti todistanut, ettei kykene avioliittoon.
Ehkäpä se että rakastaa ja välittää siitä naisestaan niin paljon että haluaa tarjota hänelle kaiken mahdollisen turvan ja sitoutumisen?
Jos välittää rahoistaan enemmän kuin naisestaan eikä halua niitä jakaa molemminpuolin niinkuin naimisissa olevat, pniin mitä järkeä sitten olla edes yhdessä? Ei sellainen ole aitoa toiseen luottamista, välittämistä ja yhdessäoloa.
Eronneen tai kenenkään muunkaan kanssa ei tarvitse naimisiin mennä jos siltä tuntuu ettei voi luottaa.
Oikeesti nyt hei. Eikö kukaan pysty vastaamaan yksinkertaiseen kysymykseen?
Aina vaan naisen etu, naisen tahto, naisen takia. Tekeäkseen naisen onnelliseksi. Osoittaakseen rakkauttaan naiselle. Vaikka sitä ei kysytty.
No, ainakin tämä tuli enemmän kuin selväksi, toivottavasti kaikille muillekin.
Rauhallista joulua vaan, minä jatkan tästä matkaa. Taas olin oikeassa, eräänlainen joululahja sekin, vaikka aihe on surullinen.
No rahallisesti ei välttämättä mitään hyötyä, paitsi kun nainenkin käy töissä niin siitäkin saa lisää rahaa yhteiseen pöytään, ellei ota sellaista naista jonka elätät.
Muuten sitten saat itseesi aidosti sitoutuneen kumppanin, rakkautta, tukea, seksiä, läheisyyttä, jonkun joka hoitaa kotia ja yhteisiä askareita kanssasi... jne.
Tuohan on puhdas valhe. Ei sillä saa aidosti sitoutunutta kumppania, avioerotilasto osoittaa yksinäänkin heti, ettei tuo väite pidä paikkansa. Ja kuka ne erot ottaa? Naiset, valtava enimmistö on naisten ottamia. Joten NAINEN saa mahdollisesti aidosti sitoutuneen kumppanin, mies ei saa. Mies ei saa mitään, paitsi velvollisuuksia.
Rakkautta, tukea, seksiä, läheisyyttä on ilman avioliittoakin, ja on kuule hyvin yleistä, että se seksi vähenee ja monilla jopa loppuu avioliitossa. Viimeistään lapsiluvun täytyttyä.
Molempia naisia ja miehiä on erilaisia. Miksi puhut niinkuin kaikki miehet olisivat jotain enkeleitä ja kaikki naiset taas pahoja? Ei voi olla totta että joku ajattelee noin. Molempien täytyy löytää se hyvä kumppanini itselleen, kuka haluaa sitoutua.
Ja niin, noita on nykyään ”tarjolla” ilman avioliittoa, mutta osalle meistä se avioliitto on tärkeä emmekä rupea tommoseen ilman halua kunnon sitoutumiseen eli siihen avioliittoon.
Jos haluat vaan miettiä niitä tilastoja niin siitä vaan, mutta on niitäkin kenellä se avioliitto toimii ja molemmat ovat tyytyväisiä ja jos sitä haluaa niin kannattaisi ehkä siirtää se huomio siihen mikä tekee näistä onnistuneen eikä miettiä niitä kenellä se ei onnistu. Eihän mitään voi rakentaa jos miettii koko ajan epäonnistumista.
En muista tiedä, mutta niin ainakin minä olen tehnyt, miettinyt. Oikein kunnolla, useamman vuoden ajan. Siihen mietintään ei riitä oma kokemus, eikä pelkkä ystäväpiiri, eikä tutut, vaan aiheen kirjallisuutta tarvitaan myös, erityisesti tilastot. Sekä ihmisten tarinoita ja haastatteluja. Olen tullut siihen lopputulokseen, että koska valitsin väärin parikymppisenä, enkä 35+ enää saa tarpeeksi hyvää alle 25 vuotiasta naista, se juna meni jo, en siis mene koskaan naimisiin. Olisi erittäin typerää mennä minun asemassa naimisiin, koska en saa siitä yhtään mitään, ainoastaan haittoja ja riskejä. Rakastumista, rakkautta & seksiä saan ilman sitä.
Seurustelua ja avoliitto(/-ja) loppuun saakka.
-
PS.
Ei tuossa sanota, että naiset on pahoja ja miehet hyviä, älä ole yksinkertainen. Kaikki tavoittelee omaa etuaan, ja se on fakta. (Jotkut ovat toki itsekkäämpiä kuin toiset, mutta se ei ole oleellista tässä.) Siinä on sanottu, että avioliitto ei tuo (enemmän tienaavalle) miehelle yhtään mitään nykypäivänä, ei turvaa, ei rakkautta, ei seksiä, ei rahaa, ei valtaa, ei takeita tulevaisuudesta. Mutta naiselle se tuo jotain. Ainoa syy mennä naimisiin, on naisen tahdon takia. Ymmärrä se, ja pidä se mielessäsi, kun vaadit tai pyydät miestä avioitumaan. Vaadit tai pyydät häntä antamaan jotain sinulle, ilman että sinä annat mitään hänelle.
-
PPS.
Avioliitto instituutiona on kuollut.
Entä rakkaus??? Entä rakkaus syynä mennä kihloihin ja naimisiin. Ylpeys toisesta, sitoutumisen merkeistä, meistä???
Alue: Aihe vapaa
Tuohan on puhdas valhe. Ei sillä saa aidosti sitoutunutta kumppania, avioerotilasto osoittaa yksinäänkin heti, ettei tuo väite pidä paikkansa. Ja kuka ne erot ottaa? Naiset, valtava enimmistö on naisten ottamia. Joten NAINEN saa mahdollisesti aidosti sitoutuneen kumppanin, mies ei saa. Mies ei saa mitään, paitsi velvollisuuksia.
Rakkautta, tukea, seksiä, läheisyyttä on ilman avioliittoakin, ja on kuule hyvin yleistä, että se seksi vähenee ja monilla jopa loppuu avioliitossa. Viimeistään lapsiluvun täytyttyä.