Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi mies ei halua kihloihin?
12.12.2018 |
Mies sen itse tietysti vain tietää, mutta mietimpähän vain, kun ei itse ole syytäkään sanonut.
Olemme olleet 7 vuotta yhdessä ja tämä suhde on kummankin mielestä kaikin puolin toimiva. On yhteinen talolaina otettu vuosi sitten ja elämäntilanne muutenkin vakaa. Lyhykäisyydessään helppo ja rento suhde, kumpikin saa olla sitä mitä on ja tuntuu muutenkin ensimmäistä kertaa sellaiselle loppuelämän jutulle.
Mainitsin pari vuotta sitten, että haluaisin joskus kihloihin, kun en ikinä ole ollut, mutta haluan olla varma siitä, että kenen kanssa. Sormukset ostan vain yhden ja viimeisen kerran. Sanoin, että hän olisi se, jonka kanssa haluaisin mennä. Mies oli vain, että jaa ja hän ei tiedä haluaako.
Vuosi sitten kysyin, että mennäänkö kihloihin. Hän siihen nauraen, että ei. On kerran jo ollut. Kyselin sitten, että miten kihlaus tapahtui, ihan puhtaasti mielenkiinnosta. Entinen oli kuulema kysynyt vuoden seurustelun jälkeen ja oli suostunut, vaikka piti "asiaa ihan pelleilynä ja tiesin, että suhde ei kauaa kestä".
En ihan ymmärrä miehen logiikkaa. "Elämänsä naisen" kanssa ei halua kihloihin, mutta jonkun silti ihan aikuisiällä pystyi mennä, vaikka tiesi ettei se suhde kestä pitkään. En minä tähän pelkkään avoliittoon kuole, mutta kihlaus olisi mielestäni ihan luonnollinen jatkumo varsinkin kun ollaan jo n. 35-vuotiaita, ja todella haluan hänen kanssaan olla lopun elämääni. Siksi tuo tiukka ei tuntuu vähän oudolle, kun "hetken huumallekin" on suostunut.
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Menkää suoraan naimisiin? Mun mies kysyi yksi kaunis ilta sängyssä, että mennäänkö naimisiin ja siitä sitten vaan ryhdyttiin esteettömyystodistuksia ja sormuksia hankkimaan ja kolmisen kuukautta myöhemmin meidät sitten vihittiin maistraatissa. Mitään kihloja meillä ei ollut ja muillekin ihmisille kerrottiin vasta jälkikäteen. Voi kuulostaa monista epäromanttiselta, mutta me ei haluttu mitään isoa hössötystä asiasta.
Olitte siis kihloissa kolme kuukautta. Kihlauksella tarkoitetaan sopimista avioliitosta, se ei vaadi kihlasormuksen ostoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää suoraan naimisiin? Mun mies kysyi yksi kaunis ilta sängyssä, että mennäänkö naimisiin ja siitä sitten vaan ryhdyttiin esteettömyystodistuksia ja sormuksia hankkimaan ja kolmisen kuukautta myöhemmin meidät sitten vihittiin maistraatissa. Mitään kihloja meillä ei ollut ja muillekin ihmisille kerrottiin vasta jälkikäteen. Voi kuulostaa monista epäromanttiselta, mutta me ei haluttu mitään isoa hössötystä asiasta.
Olitte siis kihloissa kolme kuukautta. Kihlauksella tarkoitetaan sopimista avioliitosta, se ei vaadi kihlasormuksen ostoa.
Periaatteessa joo. Ei vaan hankittu mitään erillisiä kihlasormuksia, saati että oltaisiin "roikuttu" kihloissa vuosikaudet.
Ehkä tosiaan tuo mitä mies sanoi, että kihlaus oli silkkaa pelleilyä, puolestapuhuu sitä, ettei mies ymmärrä kihloja ja avioliittoa ilman, että taustalla on mitään dramatiikkaa?
Vierailija kirjoitti:
Ei halua kanssasi naimisiin. Usein miehillä on näin että jos haluaa niin kosii kyllä itse melko pian, jos ei niin sitten ei vaan halua. Monesti sanovat että eivät ylipäänsä halua naimisiin, mutta äärimmäisen harvoin se tarkoittaa juuri sitä, vaan yleensä on vain väärä nainen. Ja jos ei seitsemässä vuodessa ole kosinut tai ei suostu kosintaan niin jos avioliittoa toivot niin vaihda miestä, hän ei ole sinun kanssasi etenemässä mihinkään.
Kaikki eivät vain halua mennä naimisiin koskaan. Ei se ole mikään kaikkien unelma, toisille se on kauhistus. Ei siinä sen kummempaa tarvitse olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua kanssasi naimisiin. Usein miehillä on näin että jos haluaa niin kosii kyllä itse melko pian, jos ei niin sitten ei vaan halua. Monesti sanovat että eivät ylipäänsä halua naimisiin, mutta äärimmäisen harvoin se tarkoittaa juuri sitä, vaan yleensä on vain väärä nainen. Ja jos ei seitsemässä vuodessa ole kosinut tai ei suostu kosintaan niin jos avioliittoa toivot niin vaihda miestä, hän ei ole sinun kanssasi etenemässä mihinkään.
Tämäon nähty useasti.... sanotaan etten koskaan halua naimisiin... sitten ihminen vaihtuu ja mielipidekin vaihtuu.
Ihmiset ja heidän mielipiteet muuttuu ajan myötä. Harvan ajatukset ovat samanlaisia 20, 40 ja 60-vuotiaina. Samalla tavalla on paljon naisia, joiden toiveet ovat avioeron jälkeen erilaiset kuin naimisissa ollessaan. Johtuuko se siitä että ovat tahallaan kusettaneet miestään vai onko erilaisessa elämäntilanteessa mieli vain muuttunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään halunnut kihloihin. Mitä kihlaus on muuta kuin sormus?
Naimisiinmenossa on muukin funktio, sen ymmärrän.Te ette ilmiselvästi halua naimisiinkaan, niin miksi mennä kihloihin? Kihlaushan on sopimus naimisiinmenosta.
Ei ole vuosikymmeniin ollut sopimus naimisiinmenosta. Suomessa on varmasti tuhansia kihlapareja, jotka eivät aio avioitua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette olleet niin kauan jo yhdessä, että uutuudenviehätys ja jännitys seksissä on kadonnut ja suhde arkipäiväistynyt. Mies on alkanut ajatella, että jossain voisi olla joku kiinnostavampi ja jännempi suhde. Tämä on niin tyypillistä miehille.
Usein nuo, jotka eivät halua sitoutua pitkäaikaiseen puolisoonsa paukkaavat naimisiin toooodella lyhyen tuntemisen jälkeen jonkun muun kanssa. Kyse ei ole siitä, että puolisot olisivat oikeampia tai väärempiä, vaan että arkipäiväistyneen suhteen puolisoa luullaan vääräksi ja sitä uutuuden intohimoista puolisoa luullaan oikeammaksi. Tuntuuhan se nimittäin tietysti alussa ihan erilaiselta alkuumassa kuin elämä siinä pitkässä arkisemmassa pitkässä suhteessa oli.
Sinun on ehkä vaikea uskoa sitä, mutta on myös suhteita joissa seksi ei väljähdy vuosikymmenienkään jälkeen. Meillä seksi on vain parantunut ja on aina ollut avointa. Jos vertaa tuohon ap:n seitsemään vuoteen, niin se ei ole oikeastaan vielä aika eikä mitään. Sanoisin, että tuo vuosimäärä alkaa vasta kertomaan sen, mihin päin suhde menee varsinkin jos jo kaikki ns saavutukset; lapset, lainat, avioliitto, on jo saavutettu. Jos se oikea kipinä jo tuossa vaiheessa puuttuu, niin turha pitkittää suhdetta, mutta jos se löytyy, kyllä vastoinkäymisistäkin selviää.
Jokainen varmasti haluaa kuitenkin luotettavan ja varman parisuhteen, joten ei arkipäiväistyminen ole mielestäni negatiivinen asia vaikkei ne toki nyt synonyymejä olekaan. Vaikka mullakin arki on aika samanlaista ja välillä toisen ottaa itsestäänselvänä, niin edelleen 20 vuoden jälkeen joka päivä on perhosia vatsassa, kun mies tulee töistä kotiin.
Aina syytetään seksiä tai lihavuutta. Ihan kuin ihminen itse ei voisi olla vastuussa tekemisistään tai sanomisistaan, vaan aina kaiken syy on puolison lihoaminen tai seksin tylsyys.
Minulla ja miehelläni on myös ollut pikea kipinä alusta asti ja hyvää seksiä.
Ei sille kyitenkaan mitään voi, että vuosien mittaan ihminen alkaa kaivata vaihtelua. Minä ainakin olen katsellut vieraita miehiä sillä silmällä, vaikka oma suhde on periaatteesda hyvä. Uudessa suhteessa on aina erilainen jännitys ja uutuudenviehätys kuin pitkässä suhteessa, turha yrittää väittää muuta. Luultavasi nuo miehet, jotka eivät sitpudu pitkässä suhteessa, mutta kihkaavat heti seuraavan kumppanin, kokevat sen uuden huuman vahvasti ja ovat lievästi tylsistyneet pitkässä suhteessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kysytään näin päin, että miksi mennä kihloihin / naimisiin? Lupaus rakkaudesta ei riitä syyksi, kerro järkeviä perusteluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette olleet niin kauan jo yhdessä, että uutuudenviehätys ja jännitys seksissä on kadonnut ja suhde arkipäiväistynyt. Mies on alkanut ajatella, että jossain voisi olla joku kiinnostavampi ja jännempi suhde. Tämä on niin tyypillistä miehille.
Usein nuo, jotka eivät halua sitoutua pitkäaikaiseen puolisoonsa paukkaavat naimisiin toooodella lyhyen tuntemisen jälkeen jonkun muun kanssa. Kyse ei ole siitä, että puolisot olisivat oikeampia tai väärempiä, vaan että arkipäiväistyneen suhteen puolisoa luullaan vääräksi ja sitä uutuuden intohimoista puolisoa luullaan oikeammaksi. Tuntuuhan se nimittäin tietysti alussa ihan erilaiselta alkuumassa kuin elämä siinä pitkässä arkisemmassa pitkässä suhteessa oli.
Sinun on ehkä vaikea uskoa sitä, mutta on myös suhteita joissa seksi ei väljähdy vuosikymmenienkään jälkeen. Meillä seksi on vain parantunut ja on aina ollut avointa. Jos vertaa tuohon ap:n seitsemään vuoteen, niin se ei ole oikeastaan vielä aika eikä mitään. Sanoisin, että tuo vuosimäärä alkaa vasta kertomaan sen, mihin päin suhde menee varsinkin jos jo kaikki ns saavutukset; lapset, lainat, avioliitto, on jo saavutettu. Jos se oikea kipinä jo tuossa vaiheessa puuttuu, niin turha pitkittää suhdetta, mutta jos se löytyy, kyllä vastoinkäymisistäkin selviää.
Jokainen varmasti haluaa kuitenkin luotettavan ja varman parisuhteen, joten ei arkipäiväistyminen ole mielestäni negatiivinen asia vaikkei ne toki nyt synonyymejä olekaan. Vaikka mullakin arki on aika samanlaista ja välillä toisen ottaa itsestäänselvänä, niin edelleen 20 vuoden jälkeen joka päivä on perhosia vatsassa, kun mies tulee töistä kotiin.
Aina syytetään seksiä tai lihavuutta. Ihan kuin ihminen itse ei voisi olla vastuussa tekemisistään tai sanomisistaan, vaan aina kaiken syy on puolison lihoaminen tai seksin tylsyys.
Aika hassu kuvitelma, että "jokainen"haluaisi mieluummin luotettavan ja pitkän suhteen kuin uusia ja siksi erittäin intohimoisia suhteita. Aika moni arvostaa enemmän jälkimmäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä turhaa.
Suominaiset tuntien ero tulee kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään halunnut kihloihin. Mitä kihlaus on muuta kuin sormus?
Naimisiinmenossa on muukin funktio, sen ymmärrän.Te ette ilmiselvästi halua naimisiinkaan, niin miksi mennä kihloihin? Kihlaushan on sopimus naimisiinmenosta.
Ei ole vuosikymmeniin ollut sopimus naimisiinmenosta. Suomessa on varmasti tuhansia kihlapareja, jotka eivät aio avioitua.
Sitä suuremmalla syyllä en menisi kihloihin, jos toinen alkaisi sen perusteella kinuta vielä naimisiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se kihlaus ja/tai avioliitto on tärkeä, se pitää hoitaa alta pois ennen asuntoa ja lapsia. Harvemmin se enää myöhemmin niin tärkeältä tuntuu että viitsii nähdä vaivaa.
Onhan teillä testamentit yms ajantasalla avoliitossanne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua kanssasi naimisiin. Usein miehillä on näin että jos haluaa niin kosii kyllä itse melko pian, jos ei niin sitten ei vaan halua. Monesti sanovat että eivät ylipäänsä halua naimisiin, mutta äärimmäisen harvoin se tarkoittaa juuri sitä, vaan yleensä on vain väärä nainen. Ja jos ei seitsemässä vuodessa ole kosinut tai ei suostu kosintaan niin jos avioliittoa toivot niin vaihda miestä, hän ei ole sinun kanssasi etenemässä mihinkään.
Tämäon nähty useasti.... sanotaan etten koskaan halua naimisiin... sitten ihminen vaihtuu ja mielipidekin vaihtuu.
Näin oman miehen kohdalla. Exän kanssa ei halunnut naimisiin. Minulle alkoi puhua vuoden seurustelun jälkeen miten elämän rakkaus hänelle oli ja hän kosi. AP sinä et ole miehen mielestä se "oikea"
Oon monesti miettinyt miesten ajatusmaailmaa tuolta saralta. Miksi siinä suhteessa pitää olla, jos ei halua siihen sitoutua 100%:sti? Onko se sitä täälläkin miesten(kin) monesti mainitsemaa "tyytymistä" parempaa odotellessa? Mielestäni suhteessa joko ollaan täysillä tai ei olla sitten ollenkaan, se olisi reilua kummallekin osapuolelle kuin odotuttaa avioitumista, jota ei koskaan tule.
Ja avioliitto on ainoa merkki, että suhteeseen ollaan sitouduttu 100%:sti?!
Ei tietenkään ole, unohtui näköjään lauseesta yksi sana välistä, eli "kuin odotuttaa esimerkiksi avioitumista, jota ei koskaan tule." Mielestäni on väärin antaa toisen ymmärtää, että yhteistä tulevaisuutta on esimerkiksi juuri tuon avioliiton suhteen, kun todellisuudessa jaetaan arki vaan siksi kun se on ihan ok arki, mutta silti sivusilmällä jatkuvasti katellaan oisko parempaa tarjolla.
No mutta tässä tapauksessahan mies ei oöe missän vaiheessa "lupautunut" naimisiin, vaan päinvastoin on kertonut, ettei halua kihloihin. Mikä siinä on väärään johtamista? Näköjään joillekin on vaikea käsittää, ettei kaikki halua naimisiin. Ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on yhteinen asuntolaina ja se sitoo teidät yhteen lujemmin kuin mitkään sormukset. Ehkä mies ajattelee näin?
Oletko tosissasi? :D
Asuntolainat, lapset, omaisuus..ne sitoo kyllä yhteen mutta aivan eri lailla kuin naimisiinmeno. Naimisiinmeno on henkinen sitoutuminen juuri siihen tiettyyn ihmiseen.
Höpöhöpö. Olen henkisesti sitoutunut mieeeni kyllä loppuelämäksi. Mutta naimisiin (ja täten kihloihinkaan) en halua. Minusta huuhaa-hommaa, vanhanaikaista, tarpeetonta ja tyhjänpäiväistä. Ei se rakkauttani miestä kohtaan muuta mitenkään ”paremmaksi” että joku pappi aamenen sanoo.
Joten ap, ymmärrän miestäsi eikä kyseessä välttämättä silti ole se, ettei hän olekaan valinnut sinua loppuelämän kumppanikseen, kuten suurin osa vastaajista veikkaa.
Mies ei halua SINUN kanssasi naimisiin. Liian paljon on esimerkkejä siitä, että kun puoliso on vaihtunut, kelpaakin sen uuden kanssa mennä heti naimisiin.
Puhutaan sitoutumisesta tms... asuntolaina sitoo enemmän....
Minusta paras rakkaudenosoitus toiselle on hoitaa asiat JURIDISESTI kuntoon, jos jotain tapahtuu. Viranomaisten silmissä avopuoliso on vieras ihminen. Esim. menehtyneen lähimmät omaiset ovat hänen vanhempansa. Et voi perukirjoituksessa sanoa, että kyllä me oltiin virallinen pari, kun olihan meillä yhteinen asuntolaina.... Avio-oikeus tuo mukanaa monia etuja, Niistä ei ole arkielämässä mitään varsinaista hyötyä tai haittaa, mutta JOS jotain sattuu, on aika olennainen seikka oletko avio-tai avopuoliso. Esim. aviopuolisona (ei lapsia), sinä perit miehen. Saat jäädä asumaan asuntoon. Avopuolisona, jos sinulle ei ole varaa ostaa miehen perillisiltä asunnon puolikasta heti, sinä lähdet.
Ei kaikki halua kihloihin (ja naimisiin) eikä siihen välttämättä liity oikeita tai vääriä kumppaneita, mutta ap:n miehen tapauksessa ihmetyttää se, miksi on alunperinkään suostunut kihloihin silloisen tyttiksen kanssa. Varsinkin, jos koko kihlahomma oli pelleilyä hänen puoleltaan ja tiesi, ettei suhde kanna pitkälle. Tai ehkä mies silloin vasta kihlauduttuaan huomasi, että ei halua kihloihin tai naimisiin ikinä. Toki jos yhteisiin tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu kihlat (ja avioliitto), niin sitten en ymmärrä miksi mies kieltäytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on yhteinen asuntolaina ja se sitoo teidät yhteen lujemmin kuin mitkään sormukset. Ehkä mies ajattelee näin?
Oletko tosissasi? :D
Asuntolainat, lapset, omaisuus..ne sitoo kyllä yhteen mutta aivan eri lailla kuin naimisiinmeno. Naimisiinmeno on henkinen sitoutuminen juuri siihen tiettyyn ihmiseen.
Avioliittohan on nimenomaan taloudellisista syistä tehty sitoutuminen. Esim. oikeus isompaan perintöön, leskeneläke, aviopuolison juridiset oikeudet... Henkinen sitoutuminen ei tarvitse avioliittoa mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Aina näitä..
99% ihmisistä jotka eivät halua naimisiin, eivät halua naimisiin sen kyseisen ihmisen kanssa.
Seuraavan kanssa ollaan alttarilla alta aikayksikön. On varmasti olemassa tuo pieni prosenttiosuus ihmisiä, joilla on vakaumus olla menemättä naimisiin, mutta miehesi on jo ollut pari kertaa kihloissa joten hän ei heihin kuulu.
Olen itsekin tällainen. Vuosia vannoin, etten naimisiin mene (koska miehet olivat vääränlaisia) kunnes se oikea tuli eteen ja naimisiin mentiin alta aikaykskön.
En tiedä, miksi se on joillekin niin vaikea hyväksyä ja ymmärtää, että jos se puoliso ei kosi niin se ei naimisiin silloin halua kyseisen ihmisen kanssa. Syitä voi olla vaikkka mitä. Mutta itse asia on erittäin yksinkertainen ja selkeä. Avioliitto voi tuntua hyvin lopulliselta eikä näe tätä kyseistä ihmistä mitenkään lopullisena puolisona.
Vierailija kirjoitti:
Aika hassu kuvitelma, että "jokainen"haluaisi mieluummin luotettavan ja pitkän suhteen kuin uusia ja siksi erittäin intohimoisia suhteita. Aika moni arvostaa enemmän jälkimmäisiä.
Toivon, että tällaisten "kukasta kukkaan" lentelijöiden vastapuoli tietää ja ymmärtää myös sen, että turha haaveilla yhteisestä vanhuudesta, ovea näytetään niin kuin muillekin heti kun arki koittaa.
Alue: Aihe vapaa
Kokeilkaapa ehdottaa, että menisitte naimisiin koruttomasti maistraatissa, lain vaatiman kahden todistajan läsnäollessa.
Voi meinaan myös olla, ettei mies vaan jaksa lähteä siihen isoon rumbaan, mitä isot häät ja päivä prinsessana -leikki vaativat.