Mies, lapset ja isovanhemmat haluaa sukujoulun meillä, minä ainoana en

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä IHMEEN SUUNNITTELEMISTA joulussa on, arvon palstavalaat? 

Järjestä joskus juhlat, niin ehkä ymmärrät.

Montako tuntia "metatöitä" joudut tekemään, että saat kauppalapulle kinkun ja muut jouluruoat, sekä oivallettua sen että joulukukkia ja -kuusikin olisi ihan jees? 

Jos luulet tämän riittävän, niin siitä vaan.

Jos normaali ostoksilla käyminen ei sinulle riitä, niin omapa on ylisuorittamisongelmasi. 

Noin kirjoittaa ihminen, joka ostaa ja valmistaa ruuat vain yhdelle eikä ole koskaan joutunut tekemään samaa yli kymmenelle hengelle.

Ap tule sitten kertomaan, miten homma etenee.

Olen myös sitä mieltä, että mies vastatkoon kaikista valmisteluista. Se on hänelle ihan hyvä herätys kotitöiden maailmaan.

Meillä mies järjestää joulun, koska haluaa viettää sitä. Itse en kaipaa joulukuusta, joten en sitä hanki ja koristele. En myöskään syö kinkkua tai muita perinteisiä jouluruokia, joten en niitä teekään. Mies tekee. Siivojan tilasin, kuten aina tilaan jouluksi ja juhannukseksi, jotta koti tulee edes pari kertaa vuodessa kuurattua kunnolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmistö voittaa. Sori. Millä yksinoikeudella sinä saisit peruuttaa sovitut suunnitelmat joita muut odottavat innoissaan?

Minä en halua enkä jaksa ja silti minun pitäisi kantaa päävastuu järjestelyistä.

ap

Eikä tarvi. Tänään kirkkain silmin kysyt, että mitä mies on ajatellut jouluksi tehdä ja milloin hän on ajatellut käydä kaupassa. Lupaudut itse tyyliin leipomaan pullat ja aattona keittämään perunat ja mies hoitakoon lopun miten tykkää. Näin mäkin tein, kun mies vaati sukujoulua. Aaton aattona se kävi lopulta kaupassa, soitti äidilleen voisiko hän tehdä jotakin ruokia ja pisti kinkun uuniin, kun huomasi, että minä en oikeasti aio tehdä muuta kuin ne pullat ja graavilohen. Aattona enimmäkseen mies kokkasi ja minä lähinnä autoin.

Ja oli jotenkin hauska aattona kuunnella, kun mies keksi selitystä miksi minä en ole kokannut. Mies päätyi kertomaan, että mulla on raskauden ja sektion jälkeen ollut vielä sen verran hankala olo, että mies päätti kantaa päävastuun joulusta, että mä saan levätä. Oikeastihan se oletti, että minä hoidan, kun hänenkin äitinsä aina hoiti.

Meillä oli joka joulu vähän sama tilanne, tosin siinä ei isäni pyytänyt tai vaatinut mitään sukujoulua tai me lapset, mutta tietysti odotukset olivat tietyt aiempien joulujen takia. Äiti koki siis velvollisuudeksi siivota ja puunata ja laittaa ja valmistaa, vaikka ei olisi yksin jaksanut.  Isä ei auttanut kuin kamalan valituksen ja mäkätyksen säestämänä ihan vihoviimeisenä siinä vaiheessa kun äiti oli jo hermoromahduksen partaalla ja ilmoittamassa ettei sitten vietetä joulua ollenkaan (tyyliin aatonaattona) ja melkein käveli tiehensä. Vasta siinä vaiheessa isäni jaksoi auttaa (me lapset toki autettiin äitiä mitä osattiin, leivonnassa ja koristelussa yms. mutta ei meistäkään mitään isoa apua tietenkään ollut kun ei vielä lapsena osattu).

Mietin nyt vaan sitä, että jos äiti olis tehnyt niin kuin moni täällä ehdottaa ap:lle että ois vaan antanu isän hoitaa, niin minkähänlainen joulu ois ollut :D ! Varmaan joku vänkyrä kuusi eteisessä, ehkä latvatähtineen ja kinkku uunissa (jos siihen hätään olis enään saanutkaan kun hän sen muistais), varmaan kaupasta pari valmista piparia ja jotain limsaa ja häthätää ostettu pari suklaarasiaa lahjaksi.

Toisaalta, varmasti sekin olisi ollut riittävä isälle ja meille lapsille, mutta sukujouluksi aika hullunkurinen. En usko että ap:n mies ehkä edes osaa ottaa kaikkia töitä ja organisoitavia huomioon, kun miesten harvemmin tarvii sellaista hoitaa ja miettiä.

Toki ap voi sanoa ettei jaksa ja mies hoitakoot, mutta sitten pitää kanssa tyytyä siihen mitä mies osaa tehdä ja laittaa (mitenkään miehiä väheksymättä, tokihan on niitäkin jotka on reippaita ja osaavia juhlien järjestäjiä mutta jotenkin sain sellaisen kuvan tästä että ap:n mies on tyypillinen "kyllä nainen hoitaa" -mies). Paras olisi kuitenkin että tekisivät yhdessä sovussa ja ap tekee vaikka nimenomaan listan töistä mitä pitää tehdä ja mihinkin mennessä ja sitten istutte miehen kanssa alas ja jaatte hommat tasan. molemmat tekee 50/50 tai sitten jos mies enemmän haluaa niin vaikka 60/40 tms jaolla. ja sen mukaan mitä kukakin osaa. Sukulaisillekkin voi tottakai jakaa osan hommista, esim vaikka ruokien valmistuksen ja/tai kuusen haun yms. Jos on oikeasti sen verran halua kaikilla niin kyllä tuosta sovussa pitäis aikuisten ihmisten selviytyä. jos mies ei taas tähän suostu, niin sitten on pakko sanoa että olkoot ja Ap tekee tasan sen mitä jaksaa ja sitten joulu on sen näköinen kuin on. En ymmärrä miksi tästä pitää stressata? missä on se joulun oikea fiilis ja tarkoitus sitten lopulta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisipa kiva olla kärpäsenä katossa, kun jotkut mammat ovat aikanaan isovanhempia. Viettävätkö joulun yksin, vai haluavatko lapsensa, vävynsä, miniänsä ja lastenlapsensa sukujouluun.

Vai soittaako isä ja isoisä, ettei sovi suvun tulla joulun viettoon, kun mamma on kiireinen ja väsynyt ja haluaa olla joulun hotellissa.

Toisaalta onhan se jo tuttua lapsille, kun vanhemmat ovat antaneet mallin ja esimerkin jo silloin kun olivat pieniä.

Olen isovanhempi ja aikoinaan kun oli oma perhe lapsineen vietimme , aina oman perheen joulun ja loimme oman perinteen. Yhden kerran kutsuimme sukua viettämään joulun kotiimme ja suurin osa tuli ja omat vanhemmat olivat vielä elossa ja kunnossa.

Edelleen olen sitä mieltä, että oma joulu on paras. Lasten vuoksikin lapsille pitää jättää muistot oman perheen joulusta, eikä suinkaan siitä, että aina jouluna ollaan isovanhemmilla tai muussa suuremmassa joukossa joulun vietossa.

Viihdyn myös yksin jouluna, mutta uuden miehen kanssa olen viettänyt joulua minun luonani tai hänen luonaan. Lapset perheineen viettävät joulunsa oman perheensä kanssa. Tänä vuonna vietämme joulun ulkomailla.

Tuollainen jouluperinne kuulostaisi helpottavalta varmaan monesta isovanhemmista, kummista ja muulta suvulta ja ystäviltä, kun perheet itse loisivat omat jouluperinteet ja voisivat itse päättää montako joululahjaa lapsi saa ja lahjan sisällön, kun vanhemmat ostavat ne itse.

Minua ainakin stressaa kuuden kummilapsen joululahjat ja iäkkäillä vanhemmillani on sama juttu ja heille se on vielä rahakysymys, kun vanhemmat toivovat lapsilleen kalliita lahjoja ja jopa rahaa, kun on useampi lastenlapsi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies järjestää joulun, koska haluaa viettää sitä. Itse en kaipaa joulukuusta, joten en sitä hanki ja koristele. En myöskään syö kinkkua tai muita perinteisiä jouluruokia, joten en niitä teekään. Mies tekee. Siivojan tilasin, kuten aina tilaan jouluksi ja juhannukseksi, jotta koti tulee edes pari kertaa vuodessa kuurattua kunnolla. 

Mitähän väärää tässäkin on kun joku antaa alapeukkua? Minustakin olisi järkevämpi kompromissi viettää joka toinen vuosi joulua enemmän kotona ja joka toinen vuosi vähemmän jossain reissussa, mutta miehelle ei käy, koska hän haluaa viettää joka vuosi joulua (maksimaalisesti) kotona (minun kanssani, eli sekään ei käy, että menisin sitten itsekseni jouluttomalle matkalle).  

Vierailija kirjoitti:

Taas näkee että täällä ei oikeasti tajuta mikä tässä on se suurin ongelma. Ei se, että siivoat ja laitat joulun, se tehdään joka tapauksessa eikä se jouluruokailukaan, varsinkin jos se tehdään edes osittain niin että jokainen tuo jotain. Se ongelma on ne YÖVIERAAT! Yhdellä jouluruuallako siitä selvitään, ei vaan pitää olla aamupaloja, päiväkahvia, välipalaa. Kukakohan ne hankkii, laittaa tarjolle ja siivoaa pois. Joku yövieras haluaa saunaan ja etsii pyyhettä, toinen vieras lojuu siinä lempisohvallasi syömässä konvehtisi jne. Koko ajan olet valmiina passaamaan muita, koko ajan on joku ruokailun valmistamista tai ruokailun jälkien korjaamista.

Oikeasti, mun puolesta meille voi tulla viettämään aattoa ja syömään jouluruokia mutta sen jälkeen haluan rentoutua, en olla koko porukan palvelija. Oma perhe on sen verran omatoimista että saa välipalan itse mutta en itsekään kylässä mene jääkaapille silloin kuin huvittaa vaan jonkilaisia yhteisiä ruokahetkiä kuitenkin tarvitaan.

Eniten ihmettelen, että miksi otetaan niin uusavuton mies, ettei tämä osaa tehdä ruokasuunnitelmia, ostoksia ja itse sitä ruokaa.

Toisaalta taustalla voi olla myös, että vähätellään miestä, "ei se kuitenkaan osaa!".

Selkeä työnhako, eli esim. toinen hoitaa ruoat ja toinen siivoukset. Epäilen, että monikin mies saa ne ruoat hommattua, kunhan annetaan mahdollisuus tähän.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas ehdotan sulle, että kun aatto on nyt maanantai, lähde perjantaina töiden jälkeen hotelliin ja tule aattona takaisin kotiin valmiiseen pöytään. Tällä tavalla sukujoulu voi olla jopa ihan mukava ja koska mies sekä lapset sukujoulua haluavat, he luonnollisesti tekevät kaikki järjestelytkin. 

Tämä olisi ollut ihan hyvä idea ehdottaa silloin, kun siitä sukujoulusta oli puhetta ensimmäisen kerran.

Vähän sama kuin sinä ehdottaisit miehellesi matkaa USA:han. Mies suostuisi ja paria viikkoa ennen matkaa mies kysyisi, että onko sulla sopivaa makuupussia sinne Kalliovuorille. Ja sinä halusit kaupunkilomalle itärannikolle.

Aika harvaan asiaan on pakko suostua (ja sukujoulun järjestäminen ei ole niitä), mutta sovitusta olisi syytä pitää kiinni. Tai ainakin peruuttaa riittävän ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmistö voittaa. Sori. Millä yksinoikeudella sinä saisit peruuttaa sovitut suunnitelmat joita muut odottavat innoissaan?

Minä en halua enkä jaksa ja silti minun pitäisi kantaa päävastuu järjestelyistä.

ap

Opettele delegoimaan

Joo naisen vika😚

Miksei mies suunnittele ja delegoi?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli joka joulu vähän sama tilanne, tosin siinä ei isäni pyytänyt tai vaatinut mitään sukujoulua tai me lapset, mutta tietysti odotukset olivat tietyt aiempien joulujen takia. Äiti koki siis velvollisuudeksi siivota ja puunata ja laittaa ja valmistaa, vaikka ei olisi yksin jaksanut.  Isä ei auttanut kuin kamalan valituksen ja mäkätyksen säestämänä ihan vihoviimeisenä siinä vaiheessa kun äiti oli jo hermoromahduksen partaalla ja ilmoittamassa ettei sitten vietetä joulua ollenkaan (tyyliin aatonaattona) ja melkein käveli tiehensä. Vasta siinä vaiheessa isäni jaksoi auttaa (me lapset toki autettiin äitiä mitä osattiin, leivonnassa ja koristelussa yms. mutta ei meistäkään mitään isoa apua tietenkään ollut kun ei vielä lapsena osattu).

Mietin nyt vaan sitä, että jos äiti olis tehnyt niin kuin moni täällä ehdottaa ap:lle että ois vaan antanu isän hoitaa, niin minkähänlainen joulu ois ollut :D ! Varmaan joku vänkyrä kuusi eteisessä, ehkä latvatähtineen ja kinkku uunissa (jos siihen hätään olis enään saanutkaan kun hän sen muistais), varmaan kaupasta pari valmista piparia ja jotain limsaa ja häthätää ostettu pari suklaarasiaa lahjaksi.

Toisaalta, varmasti sekin olisi ollut riittävä isälle ja meille lapsille, mutta sukujouluksi aika hullunkurinen. En usko että ap:n mies ehkä edes osaa ottaa kaikkia töitä ja organisoitavia huomioon, kun miesten harvemmin tarvii sellaista hoitaa ja miettiä.

Toki ap voi sanoa ettei jaksa ja mies hoitakoot, mutta sitten pitää kanssa tyytyä siihen mitä mies osaa tehdä ja laittaa (mitenkään miehiä väheksymättä, tokihan on niitäkin jotka on reippaita ja osaavia juhlien järjestäjiä mutta jotenkin sain sellaisen kuvan tästä että ap:n mies on tyypillinen "kyllä nainen hoitaa" -mies). Paras olisi kuitenkin että tekisivät yhdessä sovussa ja ap tekee vaikka nimenomaan listan töistä mitä pitää tehdä ja mihinkin mennessä ja sitten istutte miehen kanssa alas ja jaatte hommat tasan. molemmat tekee 50/50 tai sitten jos mies enemmän haluaa niin vaikka 60/40 tms jaolla. ja sen mukaan mitä kukakin osaa. Sukulaisillekkin voi tottakai jakaa osan hommista, esim vaikka ruokien valmistuksen ja/tai kuusen haun yms. Jos on oikeasti sen verran halua kaikilla niin kyllä tuosta sovussa pitäis aikuisten ihmisten selviytyä. jos mies ei taas tähän suostu, niin sitten on pakko sanoa että olkoot ja Ap tekee tasan sen mitä jaksaa ja sitten joulu on sen näköinen kuin on. En ymmärrä miksi tästä pitää stressata? missä on se joulun oikea fiilis ja tarkoitus sitten lopulta?

Itsekin tunnen nyt aikuisena pientä huonoa omaatuntoa siitä, että oli tiettyjä odotuksia joulusta. Äitimme teki varmaan ihan mielellään kaikkea, mutta vasta aikuisena minulle oli selvinnyt, ettei hän niin mielellään olisi ottanut omaa äitiään meille joulunpyhiksi. Muistin sen lastenkirjan "Ilman isoäitiä ei tule joulua." koska mummi meillä pian papan kuoleman jälkeen aina oli. Toisaalta, äitini tuntien, eihän äidillään olisi ollut mitään muuta paikkaa, joten varmaan hän myös velvollisuudesta otti äitinsä meille jouluksi.

Olen itse oppinut inhoamaan joulua juuri näiden järkyttävien suku-/ perheristiriitojen takia. Ollaan aika kaukana joulun perimmäisestä tarkoituksesta. Enkä tällä tarkoita välttämättä uskonnollista merkitystä, vaan sitä, että joulusta tullut niin suuri vuosittainen stressin ja riidan aihe. Ensin suuri osa äideistä ajaa itsensä joulun alla piippuun töissä ja kotona ja sitten ketuttaa raskaasti joulun jälkeen. Ilon juhla???

Kyllä joulussa on iso duuni vaikka ruuat ostaisi valmiinakin.

Mulle jouluun liittyy siivoaminen - ja se on perusteellisempi kuin viikkosiivous ja koristeleminen. Verhojen ja liinojen vaihto punaisiin. Näiden silityäminen.

Joulukukkien ja joulukuusen hankinta.

Jouluvalot ja kynttilät.

Jouluruokien suunnittelu, ihan pakko on kirjoittaa ostoslista ja käydä se perheenä läpi.

Joulumusiikki - levyjen esiin kaivaminen. Jouluviinit.

Jouluruoka, piparit jo etukäteen. Kinkun paistaminen.

Esillelaittaminen, lämmittäminen, kinkun siivuttaminen, salattien tekeminen jne. Valmiiden laatikoiden kanssa esillelaittamiseen ja salaattien tekoon menee 1,5 tuntia.

Ja tiskeihin menee jälkikäteen todellakin pidempään.

Pyrkikää vakauteen ei kapinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas näkee että täällä ei oikeasti tajuta mikä tässä on se suurin ongelma. Ei se, että siivoat ja laitat joulun, se tehdään joka tapauksessa eikä se jouluruokailukaan, varsinkin jos se tehdään edes osittain niin että jokainen tuo jotain. Se ongelma on ne YÖVIERAAT! Yhdellä jouluruuallako siitä selvitään, ei vaan pitää olla aamupaloja, päiväkahvia, välipalaa. Kukakohan ne hankkii, laittaa tarjolle ja siivoaa pois. Joku yövieras haluaa saunaan ja etsii pyyhettä, toinen vieras lojuu siinä lempisohvallasi syömässä konvehtisi jne. Koko ajan olet valmiina passaamaan muita, koko ajan on joku ruokailun valmistamista tai ruokailun jälkien korjaamista.

Oikeasti, mun puolesta meille voi tulla viettämään aattoa ja syömään jouluruokia mutta sen jälkeen haluan rentoutua, en olla koko porukan palvelija. Oma perhe on sen verran omatoimista että saa välipalan itse mutta en itsekään kylässä mene jääkaapille silloin kuin huvittaa vaan jonkilaisia yhteisiä ruokahetkiä kuitenkin tarvitaan.

Eniten ihmettelen, että miksi otetaan niin uusavuton mies, ettei tämä osaa tehdä ruokasuunnitelmia, ostoksia ja itse sitä ruokaa.

Toisaalta taustalla voi olla myös, että vähätellään miestä, "ei se kuitenkaan osaa!".

Selkeä työnhako, eli esim. toinen hoitaa ruoat ja toinen siivoukset. Epäilen, että monikin mies saa ne ruoat hommattua, kunhan annetaan mahdollisuus tähän.

Samaa ihmettelen mummoikäisenä, miten nykunainen valitsee puolisoksi ja lasten isäksi avuttoman miesnyhverön, joka on uusavuton, ei osaa siivota, tehdä ruokaa, käydä kaupassa, valmistella joulua ja miten se arki ja lasten kasvatus sujuu tälläisen miehen kanssa.

Mun mies on jo eläkkeellä ja on tehnyt jo kaikki joululeivonnaiset ja naapurin isännän kanssa sopivat tekevänsä yhdessä joulukalat ja hirvipaistitin.

Ja omassa tuttava ja ystäväpiirissä miesten osallistuminen jouluvalmisteluihin on kuulunut itsestäänselvyytenä jo vuosikymmeniä.

Milloin tämä uusi ilmiö on tullut, että jouluvalmistelut on vain naisen harteella?

Me taas hylättiin perinnejoulu sen jälkeen, kun lapsi lakkasi olemasta pieni (noin 12). Tunsi jo perinteet eikä jaksettu joka vuosi samaa. Paljastui, ettei kukaan erityisemmin edes pitänyt siitä, joten sen jälkeen on tehty milloin mitäkin ja missäkin ja ihan ilman stressiä. Viime jouluna oltiin 5 peräkkäisenä päivänä ravintolassa, aatolle osui kiinalainen.

Mutta asiaan, ap:n tapauksessa tympeintä on se, että mies menee ja lupaa toisen puolesta asioita kysymättä etukäteen. Etenkin kun kyse on noin työllistävästä hommasta. Himppasen epäreilua lisätä toisen kuormaa. Mä ap:na peruisin ilman huonoa omaatuntoa, jos mies vaan odottelee jonkun joulutontun hoitavan kaikki järjestelyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas näkee että täällä ei oikeasti tajuta mikä tässä on se suurin ongelma. Ei se, että siivoat ja laitat joulun, se tehdään joka tapauksessa eikä se jouluruokailukaan, varsinkin jos se tehdään edes osittain niin että jokainen tuo jotain. Se ongelma on ne YÖVIERAAT! Yhdellä jouluruuallako siitä selvitään, ei vaan pitää olla aamupaloja, päiväkahvia, välipalaa. Kukakohan ne hankkii, laittaa tarjolle ja siivoaa pois. Joku yövieras haluaa saunaan ja etsii pyyhettä, toinen vieras lojuu siinä lempisohvallasi syömässä konvehtisi jne. Koko ajan olet valmiina passaamaan muita, koko ajan on joku ruokailun valmistamista tai ruokailun jälkien korjaamista.

Oikeasti, mun puolesta meille voi tulla viettämään aattoa ja syömään jouluruokia mutta sen jälkeen haluan rentoutua, en olla koko porukan palvelija. Oma perhe on sen verran omatoimista että saa välipalan itse mutta en itsekään kylässä mene jääkaapille silloin kuin huvittaa vaan jonkilaisia yhteisiä ruokahetkiä kuitenkin tarvitaan.

Eniten ihmettelen, että miksi otetaan niin uusavuton mies, ettei tämä osaa tehdä ruokasuunnitelmia, ostoksia ja itse sitä ruokaa.

Toisaalta taustalla voi olla myös, että vähätellään miestä, "ei se kuitenkaan osaa!".

Selkeä työnhako, eli esim. toinen hoitaa ruoat ja toinen siivoukset. Epäilen, että monikin mies saa ne ruoat hommattua, kunhan annetaan mahdollisuus tähän.

Samaa ihmettelen mummoikäisenä, miten nykunainen valitsee puolisoksi ja lasten isäksi avuttoman miesnyhverön, joka on uusavuton, ei osaa siivota, tehdä ruokaa, käydä kaupassa, valmistella joulua ja miten se arki ja lasten kasvatus sujuu tälläisen miehen kanssa.

Mun mies on jo eläkkeellä ja on tehnyt jo kaikki joululeivonnaiset ja naapurin isännän kanssa sopivat tekevänsä yhdessä joulukalat ja hirvipaistitin.

Ja omassa tuttava ja ystäväpiirissä miesten osallistuminen jouluvalmisteluihin on kuulunut itsestäänselvyytenä jo vuosikymmeniä.

Milloin tämä uusi ilmiö on tullut, että jouluvalmistelut on vain naisen harteella?

Itsellänikin alle 30 -vuotias mieheni toi yksi päivä töistä tullessaan kassillisen joulusuklaita, halusi ostaa hyvissä ajoin niin sai koko perheelle mieleiset suklaat.

Kinkun mies ostaa joka vuosi, osaa valmistaakin sen paremmin kuin minä. Ylipäätään tehdään valmistelut yhdessä, kumpikin osansa hoitaen. Ja tämä on meillä täysin itsestäänselvää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä joulussa on iso duuni vaikka ruuat ostaisi valmiinakin.

Mulle jouluun liittyy siivoaminen - ja se on perusteellisempi kuin viikkosiivous ja koristeleminen. Verhojen ja liinojen vaihto punaisiin. Näiden silityäminen.

Joulukukkien ja joulukuusen hankinta.

Jouluvalot ja kynttilät.

Jouluruokien suunnittelu, ihan pakko on kirjoittaa ostoslista ja käydä se perheenä läpi.

Joulumusiikki - levyjen esiin kaivaminen. Jouluviinit.

Jouluruoka, piparit jo etukäteen. Kinkun paistaminen.

Esillelaittaminen, lämmittäminen, kinkun siivuttaminen, salattien tekeminen jne. Valmiiden laatikoiden kanssa esillelaittamiseen ja salaattien tekoon menee 1,5 tuntia.

Ja tiskeihin menee jälkikäteen todellakin pidempään.

Ahaa, ei ihme jos joulu on raskasta aikaa, kun nainen ihan itse haluaa olla päällepäsmärinä ja tehdä kaiken itse.

Meillä on sukujoulu ja pöytään tulee 29 henkeä. Ja perussiivous riittää, ei vaihdeta verhoja, tuskin kaikkia mattoja vievään edes ulos, muusta puhuttakaan.

Tehtävät jaetaan ja sovitaan etukäteen jo hyvissä ajoin, ketään rasittamatta.

Meillä perheessä on mies, joka on tasavertainen kumppani ja osallistuu sukujoulun rakentamiseen siinä missä minäkin. Laittoi jo viikkoja sitten jouluvalot ja perinteisesti leipoi piparkakut itsenäisyyspäivänä. Eilen naapurin eläkeläismiehen kanssa sopivat hirvipaistin valmistuksesta ja suunnittelivat tilaavansa vielä poronlihaa jouluksi. Tämä kaikki meiltä naisilta kysymättä. Heille se oli vain ilmoitusluoteinen asia.

Ja ehkä siksi, meillä jouluna ei stressata ja aikaa myös jouluiloon ja yhdessöoloon.

Olisipa joulu vain joka toinen vuosi kirjoitti:

Olen itse oppinut inhoamaan joulua juuri näiden järkyttävien suku-/ perheristiriitojen takia. Ollaan aika kaukana joulun perimmäisestä tarkoituksesta. Enkä tällä tarkoita välttämättä uskonnollista merkitystä, vaan sitä, että joulusta tullut niin suuri vuosittainen stressin ja riidan aihe. Ensin suuri osa äideistä ajaa itsensä joulun alla piippuun töissä ja kotona ja sitten ketuttaa raskaasti joulun jälkeen. Ilon juhla???

Itse vihasin joulua vuosikausia, juurikin lapsuustraumojen takia.

Kaikki joulut pelkkää helvetin suorittamista, vaikka oltiin vain perheen kesken kotona. Koti piti jynssätä kuntoon, ruoat piti kaikki olla jostain hemmetin syystä alusta asti itse tehtyä. Ja toki todella työläitä ruokia niiden kinkkujen ja laatikoiden lisäksi.

Joulunalukset oli pelkkää raatamista aamusta iltaan, jotta kaikki on valmiina sitten jouluksi.

Aattona yleensä äidillä sitten keitti yli tuo itsekehittämänsä stressi. Alettiin raivoamaan, paiskottiin astioitap*skaksi, heitettiin päin seinää ne vaivalla tehdyt ruoat, karjuttiin miten olemme pilanneet hänen joulunsa jne.

Sitten meni sänkyyn murjottamaan, ja mökötti ja raivosi tapaninpäivään asti.

Vaikea oli iloita paketista paljastuneesta eläinlääkäri-Barbiesta, kun niitä paketteja availi lasinsirpaleiden keskellä, painostavan hiljaisuuden vallitessa.

Nyt oman perheeni kanssa en koskaan, KOSKAAN halua järjestämällä järjestää jotain hemmetin draamaa jouluksi. Haluan vain, että kaikilla on mukavaa, rauhallista ja turvallista. Ekoja kertoja todella hyvä mieli joulunalusajasta, kun taapero-poikani kanssa koristeltiin yhdessä joulukuusi. Ei paineita, ei kiireitä, eikä käsittämättömiä laatuvaatimuksia.