Mies, lapset ja isovanhemmat haluaa sukujoulun meillä, minä ainoana en

Olisipa kiva olla kärpäsenä katossa, kun jotkut mammat ovat aikanaan isovanhempia. Viettävätkö joulun yksin, vai haluavatko lapsensa, vävynsä, miniänsä ja lastenlapsensa sukujouluun.

Vai soittaako isä ja isoisä, ettei sovi suvun tulla joulun viettoon, kun mamma on kiireinen ja väsynyt ja haluaa olla joulun hotellissa.

Toisaalta onhan se jo tuttua lapsille, kun vanhemmat ovat antaneet mallin ja esimerkin jo silloin kun olivat pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä IHMEEN SUUNNITTELEMISTA joulussa on, arvon palstavalaat? 

Järjestä joskus juhlat, niin ehkä ymmärrät.

Montako tuntia "metatöitä" joudut tekemään, että saat kauppalapulle kinkun ja muut jouluruoat, sekä oivallettua sen että joulukukkia ja -kuusikin olisi ihan jees? 

Jos luulet tämän riittävän, niin siitä vaan.

Jos normaali ostoksilla käyminen ei sinulle riitä, niin omapa on ylisuorittamisongelmasi. 

En minä ainakaan osaa hankkia monen päivän ruokia isolle porukalle suunnittelematta etukäteen. Ihan sekin, että tarkistaa mitä ruoka-aineita on valmiina ja mitä tarvitsee ostaa vie vähän aikaa, siinä on parempi jo tarkistaa myös resepteistä, ettei unohdu mitään tärkeää. Määrätkin on ihan hyvä arvioida jo etukäteen, ettei sitten kaupassa tarvitse miettiä minkä verran mitäkin tarvitaan.

Voi luoja. Ajattele että normaalit ihmiset syö ihan joka päivä. Toki palstamammalle sekin tekee tiukkaa. 

Normaalit ihmiset syö arkena ja juhlana eri tavalla...

Ap ei vastannut, että monenako jouluna ap on itse loisinut valmiissa joulupöydässä appivanhemmillaan tai omilla vanhemmillaan? 

Vierailija kirjoitti:

Minä anoppina vien sovitut ruoat miniälle, kun poikani haluaa järjestää kotona Joulun myös omalle anopille. Ei siinä sen kummempaa. Vien valmiin sienisalaatin, itse (appiukko) savustetun lohen, graavilohen, mansikkatäytekakun, helsinginsillin, katkarapusalaatin, pullat, piparit, tortut ja vielä kerkiää sopia, mitä miniä ei kerkiä tehdä, niin minä anoppina teen valmiiksi. Ihana kokoontua yhteiseen pöytään koko perhe lapsenlapsineen, anoppineen, ukkineen ja tärkein omineen lapsineen, koska Joulu on yksi vuoden tärkein juhla nähdä koko perhe yhdessä saman pöydän ääressä. Me anopit tietenkin myös siivotaan jälkemme, että miniä (lapsi) saa massu täynnä levätä ja seurustella lastensa kanssa. Ukit ja isä laittavat ulkokynttilöitä pihalle yms. ukkojen hommaa. Kaikilla on hauskaa ja iloista Jouluna, joten mikä siinä on joillakin niin vaikeaa, kun sovitaan ajoissa asioista?

Poika haluaa järjestää mutta miniää auttelet? Jo on. Luulisi että se järjestää joka järjestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehdään joulua joka tapauksessa, joten ap:n negatiivinen asenne ihmetyttää. Jonkinlainen siivous, ehkä tavarat paikalleen ja imurointi, pölyjen pyyhkiminen. Ihan normaali viikkosiivous. Tämä tehdään koko porukan voimin. Sitten kotona on mukava olla jotain jouluisaa, meillä on erilaiset valot koristeena. Ja yksi tonttu, pakkasukko.

Työt mitä pitää tehdä niin voitte listata miehen kanssa yhdessä niin olette samaa mieltä mitä pitää tehdä ja miten työt jaetaan, samoin kauppalistan suunnittelu. Ruuat pitää suunnitella ja tehdä yhdessä, oli vieraita tai ei. Laatikot voi tuunata ja ostaa valmis kakku ja piparit. Petipaikat vieraille ei nyt ole kovin vaativa ja voimia vievä asia yleensä, vähän nauratti tämä uusiavuton piirre kommenteissa. Pääasia joulussa on yhdessäolo ja rauhoittuminen, ei täydelliseen idylliin pyrkiminen.

Yleensä nämä jouluvalmistelut liittyvät jouluun joka tapauksessa ja tehdään koko perheen voimin. Vai onko tämä vertaistukiketju jouluteemaa ja tarkoitettu vain niille naisille, joiden miehet eivät osallistu normaalistikaan mihinkään? Alkaa kyllästyttää uhoaminen lähde hotelliin niin siitä saavat - kertoo vain ettei kaikilla ole älyä eikä kykyä eikä muuten hyvää tahtoakaan toimia tasavertaisena perheenä normaaleissa ja toistuvissa asioissa kuten juhlapyhät.

Niin, yhdessäolo ja erityisesti rauhoittuminen. Vaikea rauhoittua, kun kaikki ympärillä vaativat enemmän kuin itse pystyy antamaan. Miksei miehen ja isovanhempien tarvitse ajatella ap:n voimavaroja? Tavallaanhan he vaativat jonkun muun, siis vaimon/tyttären/miniän tekemään heille idyllin vaikka tietävät että se tuntuu vastenmieliseltä. Minä olisin jo ajat sitten heittänyt hanskat tiskiin.

Jos ap. on niin väsynyt, ettei edes lasten vuoksi jaksa yhtään laittaa joulua, niin ongelma ei totta totisesti poistu menemällä hotelliin, vaan pikaisesti on varattava aika lääkärille, mistä tuo väsymys johtuu. Todennäköisesti taustalla on sairaus tai sitten asennekysymys ja ap. haluaa elää kuin olisi velliä räsyissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmistö voittaa. Sori. Millä yksinoikeudella sinä saisit peruuttaa sovitut suunnitelmat joita muut odottavat innoissaan?

Minä en halua enkä jaksa ja silti minun pitäisi kantaa päävastuu järjestelyistä.

ap

Miksi sun pitäisi päävastuu ottaa? Ja sanoitko miehelle, että hänen pitää myös osallistua? Jos et, niin älä viitsi kantaa mitään tuollaista marttyyrinviittaa, kun olet kerran jo suostunut tuohon.

Mies ilmeisestikin kuvittelee, että kaikki järjestyy itsestään. Ehkä jätän hänelle kaikki, ihmetelkööt sitten että eikö olekaan mitään ruokaa ja missä yövieraat mahtuu nukkumaan.

ap

Kuvitteleeko lapsetkin, vai ovatko he sinulle ihan sivuseikka? "Mitä väliä lapsista, kunhan pääsen miestä näpäyttämään!"

Eihän ap sanonut, ettei järjestäisi ydinperheelleen mitään, jos saisi olla joulun vain sen kanssa. Lapset saavat toki toivoa sukujoulua, mutta aikuiset päättävät järjestetäänkö sitä vai ei, koska hehän sen järjestävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehdään joulua joka tapauksessa, joten ap:n negatiivinen asenne ihmetyttää. Jonkinlainen siivous, ehkä tavarat paikalleen ja imurointi, pölyjen pyyhkiminen. Ihan normaali viikkosiivous. Tämä tehdään koko porukan voimin. Sitten kotona on mukava olla jotain jouluisaa, meillä on erilaiset valot koristeena. Ja yksi tonttu, pakkasukko.

Työt mitä pitää tehdä niin voitte listata miehen kanssa yhdessä niin olette samaa mieltä mitä pitää tehdä ja miten työt jaetaan, samoin kauppalistan suunnittelu. Ruuat pitää suunnitella ja tehdä yhdessä, oli vieraita tai ei. Laatikot voi tuunata ja ostaa valmis kakku ja piparit. Petipaikat vieraille ei nyt ole kovin vaativa ja voimia vievä asia yleensä, vähän nauratti tämä uusiavuton piirre kommenteissa. Pääasia joulussa on yhdessäolo ja rauhoittuminen, ei täydelliseen idylliin pyrkiminen.

Yleensä nämä jouluvalmistelut liittyvät jouluun joka tapauksessa ja tehdään koko perheen voimin. Vai onko tämä vertaistukiketju jouluteemaa ja tarkoitettu vain niille naisille, joiden miehet eivät osallistu normaalistikaan mihinkään? Alkaa kyllästyttää uhoaminen lähde hotelliin niin siitä saavat - kertoo vain ettei kaikilla ole älyä eikä kykyä eikä muuten hyvää tahtoakaan toimia tasavertaisena perheenä normaaleissa ja toistuvissa asioissa kuten juhlapyhät.

Niin, yhdessäolo ja erityisesti rauhoittuminen. Vaikea rauhoittua, kun kaikki ympärillä vaativat enemmän kuin itse pystyy antamaan. Miksei miehen ja isovanhempien tarvitse ajatella ap:n voimavaroja? Tavallaanhan he vaativat jonkun muun, siis vaimon/tyttären/miniän tekemään heille idyllin vaikka tietävät että se tuntuu vastenmieliseltä. Minä olisin jo ajat sitten heittänyt hanskat tiskiin.

Jos ap. on niin väsynyt, ettei edes lasten vuoksi jaksa yhtään laittaa joulua, niin ongelma ei totta totisesti poistu menemällä hotelliin, vaan pikaisesti on varattava aika lääkärille, mistä tuo väsymys johtuu. Todennäköisesti taustalla on sairaus tai sitten asennekysymys ja ap. haluaa elää kuin olisi velliä räsyissä.

Siinä on eroa, laittaako joulua vain omalle perheelle vai vieraillekin. Ja jos, mikäli ymmärsin oikein, mukana on molempien puolisoiden vanhemmat, niin sekin saattaa stressata miten saadaan yhdistettyä molempien perheiden jouluperinteet. Voihan kyse tietysti olla jostain sairaudestakin, jos väsymys on kestänyt pitkään eikä helpota millään. Silti tuossa kuviossa yhdeltä vaaditaan liikaa, jos mieskin on sitä mieltä ettei saa yksin tehtyä sitä mitä vaatii vaimoltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä anoppina vien sovitut ruoat miniälle, kun poikani haluaa järjestää kotona Joulun myös omalle anopille. Ei siinä sen kummempaa. Vien valmiin sienisalaatin, itse (appiukko) savustetun lohen, graavilohen, mansikkatäytekakun, helsinginsillin, katkarapusalaatin, pullat, piparit, tortut ja vielä kerkiää sopia, mitä miniä ei kerkiä tehdä, niin minä anoppina teen valmiiksi. Ihana kokoontua yhteiseen pöytään koko perhe lapsenlapsineen, anoppineen, ukkineen ja tärkein omineen lapsineen, koska Joulu on yksi vuoden tärkein juhla nähdä koko perhe yhdessä saman pöydän ääressä. Me anopit tietenkin myös siivotaan jälkemme, että miniä (lapsi) saa massu täynnä levätä ja seurustella lastensa kanssa. Ukit ja isä laittavat ulkokynttilöitä pihalle yms. ukkojen hommaa. Kaikilla on hauskaa ja iloista Jouluna, joten mikä siinä on joillakin niin vaikeaa, kun sovitaan ajoissa asioista?

Hyvin olet opettanut poikasi...

Ai jumalaut mä haluaisin olla tossa setissä mies. Homma on sytyttää kynttilät pihalle.

Niin minäkin. Helpolla pääsevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmistö voittaa. Sori. Millä yksinoikeudella sinä saisit peruuttaa sovitut suunnitelmat joita muut odottavat innoissaan?

Minä en halua enkä jaksa ja silti minun pitäisi kantaa päävastuu järjestelyistä.

ap

Tämä, että sinä et jaksa etkä halua, sun pitää sanoa sille miehellesi vielä tänä iltana. Ja sitten mies voi ihan itse ottaa sen päävastuun asiasta, jonka on itse luvannut lapsille ja vanhemmilleen, tai sinun vanhemmillesi.

Kaikki töihin sukujoulun eteen. Käytä vartti ja mieti, mitä kultakin osallistujalta odotat ja sitten nakkilista jakoon. Miehen kautta.

Ap ei ensimmäisen 3 sivun aikana viitsinyt kertoa, kuinka isoista kalaaseista on kysymys, mutta jos tilanne on suunnilleen se että on teidän perhe ja appivanhemmat koolla, niin eihän tuossa hirveesti normaalia enempää tarvitse tehdä.

Aloittajalla ei siis ollut aikomustakaan järjestää joulua muutenkaan? Kelpo provo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmistö voittaa. Sori. Millä yksinoikeudella sinä saisit peruuttaa sovitut suunnitelmat joita muut odottavat innoissaan?

Minä en halua enkä jaksa ja silti minun pitäisi kantaa päävastuu järjestelyistä.

ap

Kun SINÄ et halua, etkä jaksa, niin kaikkien muiden on alistuttava sun tahtoon, eikä miehen ja lasten tahdolla ole mitään väliä.

Kuulostaa helpolta elämältä, kun ei elämässä tarvitse joustaa, ottaa muita huomioon, on vain minä itte ja oma napa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmistö voittaa. Sori. Millä yksinoikeudella sinä saisit peruuttaa sovitut suunnitelmat joita muut odottavat innoissaan?

Minä en halua enkä jaksa ja silti minun pitäisi kantaa päävastuu järjestelyistä.

ap

Jos sinulla on päävastuu niin sitten johtajana delegoit homman. Paperille tehtävät jakoon. Sukulaisille voit pistää listan ruoista, jotka he tuovat mukanaan.

Delegoin jo kaiken miehelle. Jos hän kerran haluaa jouluvieraita, tehköön sitten jotain asian hyväksi. Mies voi itsekin laittaa listan tuotavista ruuista, miksi juuri minun se pitäisi tehdä. Ärsyttää tämä asenne, että naisen pitäisi organisoida kotitalousjutut ja mies sitten häärii pikku apulaisena käskyjä toteuttamassa.

ap

Samoin! Ehkä kommentoijat ovat vain katkeria, kun eivät ole itse saaneet sanottua miehilleen, etteivät jaksa kaikkea tehdä ja organisoida yksin... Me järjestettiin viime jouluna sukujoulu, vaikka mua ei liiemmin nappaa sukulaiset jouluna olin sitten emäntä tai vieras. Mies kuitenkin tykkää. Silti se kaikki siivous-, koristelu- ja kokkausrumba kaatui mun niskaan kokonaan. Sukulaiset oli kutsuttu tapaniksi, joten mulla meni aatto ja joulupäivä lieden ääressä. Oli se silti kivempaa kuin lähteä itse sukuloimaan sekä joulupäivänä että tapanina niin kuin ennen on aina tehty. Tänä vuonna aion olla kotona. En lähde mihinkään, enkä pyydä ketään kylään. Jos joku kutsuu itsensä, en kiellä, mutta yhtään mitään extraa en laita vieraita varten, vaan siihen on tyytyminen, mitä kaapeista löytyy. Mulle joulunaika on aina merkinnyt rauhoittumisen mahdollisuutta, kun en muullloin oikein osaa olla tekemättä ja levätä, enkä millään jaksaisi sukulaisissa juoksemista. Ideaali olisi, että sukulaiset käytäisiin puolin tai toisin joko ennen tai jälkeen joulun, mutta pyhät haluaisin pyhittää rentoutumiselle omassa kodissa. (Ollaan lapsettomia, eli ei ole kukaan kärsimässä siitä, ettei näe isovanhempia/lapsenlapsia jouluna, 'mutta mites ne lapset'-nillittäjille tiedoksi.)

Taas näkee että täällä ei oikeasti tajuta mikä tässä on se suurin ongelma. Ei se, että siivoat ja laitat joulun, se tehdään joka tapauksessa eikä se jouluruokailukaan, varsinkin jos se tehdään edes osittain niin että jokainen tuo jotain. Se ongelma on ne YÖVIERAAT! Yhdellä jouluruuallako siitä selvitään, ei vaan pitää olla aamupaloja, päiväkahvia, välipalaa. Kukakohan ne hankkii, laittaa tarjolle ja siivoaa pois. Joku yövieras haluaa saunaan ja etsii pyyhettä, toinen vieras lojuu siinä lempisohvallasi syömässä konvehtisi jne. Koko ajan olet valmiina passaamaan muita, koko ajan on joku ruokailun valmistamista tai ruokailun jälkien korjaamista.

Oikeasti, mun puolesta meille voi tulla viettämään aattoa ja syömään jouluruokia mutta sen jälkeen haluan rentoutua, en olla koko porukan palvelija. Oma perhe on sen verran omatoimista että saa välipalan itse mutta en itsekään kylässä mene jääkaapille silloin kuin huvittaa vaan jonkilaisia yhteisiä ruokahetkiä kuitenkin tarvitaan.

Suomalaiset ovat ihme kansa, siinä missä muualla maailmassa sukua ja ystäviä tavataan viikottain, joskus vielä useamman kerran viikossa.

Syödään hyvää ruokaa ja seurustellaan, jotka antavat voimaa, elämän iloa, ladataan akkuja ja reutoudutaan, että jaksaisi. Ja lapset riemuitsevat eri sukupolvien kohtaamisista. On isovanhemmat, tädit, enot, serkut, sisaret jne.

Toisin kuin suomimamma, joka ei edes kerran vuodessa halua juhlia suvun kanssa, kun on niin helv..väsynyt ja mieluimmin makoilee yksin apeana hotellissa. Ja siitä huolimatta ei vaan jakseta, ollaan masentuneita ja apeita ja sitt halutaan olla niin kansainvälisiä ja maailman sykkeessä että.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin miehelle, että hoitaa itse kaiken jos kerran haluaa sukulaiset kylään. "Niin mut siinähän on hirveesti tehtävää." Pikkuhomma se vielä aamulla miehen mielestä oli. Käskin miettiä mitä haluaa ja infota isovanhempia, saa nähdä mitä tapahtuu.

ap

"

Ei toi lopultakaan ole iso homma, jos jakaa tyyyliin : "jokaiselle jotain". Joku tuo joululaatikot, joku tekee kinkun tmv. Joku tuo joulukalat....

Sulle salaatit, leivät perunat tmv... Mitä teillä nyt tarjotaankaan, niin ronskisti tasajako.

Mies siivoaa ja kattaa pöydän. Eiköhän tuolla tavalla se yhden ihmisen raadanta saada purettua.

Todellisessa elämässä menee niin kuin kaikissa ryhmätöissä: vain jotkut tekevät sovitun osansa, muut laiskottelevat ja olettavat röyhkeästi muiden tekevän heidänkin osansa. Plääh.

Meillä ei oo sukujouluja, kun kukaan muu sellaisista ei piittaa kuin meidän perhe, haaveeksi jää taas.

Meidän mökille ois kaikki tervetulleita mut tulijoita ei ole. No, se suku on tosi pieni ja niin läheisiä ystäviäkään ei oo joiden kanssa vois yhteisen joulun järkätä.

Sitten te joilla ois valitatte. 

Tasan ei käy onnen lahjat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmistö voittaa. Sori. Millä yksinoikeudella sinä saisit peruuttaa sovitut suunnitelmat joita muut odottavat innoissaan?

Minä en halua enkä jaksa ja silti minun pitäisi kantaa päävastuu järjestelyistä.

ap

Opettele delegoimaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin miehelle, että hoitaa itse kaiken jos kerran haluaa sukulaiset kylään. "Niin mut siinähän on hirveesti tehtävää." Pikkuhomma se vielä aamulla miehen mielestä oli. Käskin miettiä mitä haluaa ja infota isovanhempia, saa nähdä mitä tapahtuu.

ap

"

Ei toi lopultakaan ole iso homma, jos jakaa tyyyliin : "jokaiselle jotain". Joku tuo joululaatikot, joku tekee kinkun tmv. Joku tuo joulukalat....

Sulle salaatit, leivät perunat tmv... Mitä teillä nyt tarjotaankaan, niin ronskisti tasajako.

Mies siivoaa ja kattaa pöydän. Eiköhän tuolla tavalla se yhden ihmisen raadanta saada purettua.

Todellisessa elämässä menee niin kuin kaikissa ryhmätöissä: vain jotkut tekevät sovitun osansa, muut laiskottelevat ja olettavat röyhkeästi muiden tekevän heidänkin osansa. Plääh.

Kyllä se on jotenkin vaikea ymmärtää, etteivät nykyään nuoret ihmiset enää jaksa vuorollaan omassa perheessään järjestää näitä sukujouluja, kun on kodinkoneet ja kaupan hyllyt notkuvat valmisruuasta, mutta jotenkin kuitenkin olettavat isovanhempien jaksavan ja mieluusti tulevat valmiseen pöytään. Näin ainakin omassa tuttava-ja ystäväpiirissä.

Meillä on molemmilla vaativa työ, sairauksia ja ollaan yli 60v. niin eipä tulisi edes mieleen, etteikö olisi pyydetty aikuisia lapsia perheineen jouluksi, saati iäkkäitä vanhempiani ja appivanhempia, lapsetonta kummitätiäni, enoa ja muuta sukua. Jouluaattona meillä istuu joulupöydässä 29 henkeä ja osa jää vielä yöksi. Ja se on ollut vuosien perinne ja suuri ilo, kun eri sukupolvet kohtaavat toisensa.

Eikä ole stressiä. Siivoan minkä jaksan, kun joulun tunnelma on se tärkein ja kaikkien hyvä mieli. Jouluruokia teenämme minkä ehdimme ja jaksamme ja osa ostetaan kaupasta valmiina ja vieraat tuovat osan mukanaan, jotka on sovittu etukäteen. Ja hauskaa on, kun kukaan ei ainakaan ääneen ole toisin sanonut.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa kiva olla kärpäsenä katossa, kun jotkut mammat ovat aikanaan isovanhempia. Viettävätkö joulun yksin, vai haluavatko lapsensa, vävynsä, miniänsä ja lastenlapsensa sukujouluun.

Vai soittaako isä ja isoisä, ettei sovi suvun tulla joulun viettoon, kun mamma on kiireinen ja väsynyt ja haluaa olla joulun hotellissa.

Toisaalta onhan se jo tuttua lapsille, kun vanhemmat ovat antaneet mallin ja esimerkin jo silloin kun olivat pieniä.

Olen isovanhempi ja aikoinaan kun oli oma perhe lapsineen vietimme , aina oman perheen joulun ja loimme oman perinteen. Yhden kerran kutsuimme sukua viettämään joulun kotiimme ja suurin osa tuli ja omat vanhemmat olivat vielä elossa ja kunnossa.

Edelleen olen sitä mieltä, että oma joulu on paras. Lasten vuoksikin lapsille pitää jättää muistot oman perheen joulusta, eikä suinkaan siitä, että aina jouluna ollaan isovanhemmilla tai muussa suuremmassa joukossa joulun vietossa.

Viihdyn myös yksin jouluna, mutta uuden miehen kanssa olen viettänyt joulua minun luonani tai hänen luonaan. Lapset perheineen viettävät joulunsa oman perheensä kanssa. Tänä vuonna vietämme joulun ulkomailla.