Ärsyttää kun lapsettomat laukoo mielipiteitään

No rankkaa on sunkin elämäs! 😁 Toivottavasti saat jostain apua pahalle mielellesi!

Jos voisitte jättää tuomatta ne taaperot yliopiston kirjastoon riehumaan, niin olisin tyytyväinen, kiitos. Kaupunki täynnä leikkipuistoja, Hoploppeja, tavallisia kirjastoja. Eivät ilmeisesti sitten riitä.

Vierailija kirjoitti:

Jos voisitte jättää tuomatta ne taaperot yliopiston kirjastoon riehumaan, niin olisin tyytyväinen, kiitos. Kaupunki täynnä leikkipuistoja, Hoploppeja, tavallisia kirjastoja. Eivät ilmeisesti sitten riitä.

Kyllä meidän Tapio-Wäinämöinen-TupuHupuLupu-Merikarhu osaa käyttäytyä ihan nätisti! On tosi fiksu ikäisekseen!!

Terveisin Mammazilla

Paljon suurempi ongelma on, että EU:ta "johtavat" lapsettomat, kuten Angela Merkel, Ranskan Macron, Britanniassa May.

Heille sopii tuhota omat maansa, koska "meidän jälkeemme vedenpaisumus"...

Vierailija kirjoitti:

Kasvatukseen, vanhemmuuteen. Monesti noihin.

No jaa. Itse olen lapseton, mutta kasvatusalalla niin koen että mulla saa kyllä olla vanhemmuuteen ja kasvatukseen liittyviä mielipiteitä jos sitä ihan ammatikseni teen. Eri asia sitten että koenko tarpeelliseksi neuvoa jokaista siskon naapurin kaimaa kasvattamaan lapsiaan. Jos multa kysytään niin sanon mielipiteeni mutta muuten jätän ne työajalle, ellei sitten jotain tosi akuuttia ja huolestuttavampaa asiaa tule esiin.

Vierailija kirjoitti:

Lapseton sosionomi-opiskelija ystäväni vetää kyllä pohjat tälle parhaiten tietämykselle.

Suuntautuu lapsiin ja nuoriin, vielä ei ole yhtään harkkaa takana eikä muutenkaan kokemusta lapsista.

Silti tietää kaikesta kaiken, lasten leikeistä ja sukupuoli-identiteetistä. Aina on joku tutkimus, johon vedota.

Odotan mielenkiinnolla kun silmät aukeaa.

Siis mikä ihmeen kommentti tämä on :D 

Eiköhän se opittu teoriakin ole ihan yhtä merkittävää kuin kokemus. Ja toisekseen, kuvitteletko että ainoa paikka saada kokemusta on työharjoittelut? Luuletko että ihmisellä, joka on kasvanut lapsuuden ja nuoruuden, ei ole yhtään kokemusta mistään (ja se on myös tärkeetä kokemusta se oma kokemus). Ja sen lisäksi mä vähän veikkaan että hän on monia lapsia ja nuoria elämänsä aikana kohdannut :D

Kokemus ei vaadi omia lapsia. Odotan mielenkiinnolla sitä että sun silmät aukeaa.

Kaikki ovat olleet lapsia.

Lohduttavin ja samalla rohkaisevin kommentti jonka olen saanut elämässäni tulevaan vanhemmuuteen liittyen oli se, että ihmiset ovat tulleet vanhemmiksi kauttaa aikain ja ei lapsen kasvatus tai hoito voi olla rakettitiedettä.

Tämän kuulin lapsettomalta hienolta ihmiseltä. Tuon kuuleminen ja oivaltaminen siitä, etä ei elämä pyöri minun huolieni ympärillä pelkästään loi rohkeutta kokea tulevan vanhemmuuden sellaisena kuin se tulee ja saa mukaansa.

Eli kyllä lapsettomat todellakin ymmärtävät vanhemmuudesta ihan yhtä paljon. Vanhemmuus on vain alkukantainen vaisto. Koko homma on automaatiolla ja lapset osaavat itse olla lapsia ilman että heitä siihen opastetaan.

Vanhemmuudessa ei oikeastaan ole mitään ymmärrettävää. Meihin jokaiseen on asennettu vaisto vanhemmuudelle. Vanhemmuus on kuin ruuansulatus. Yleensä ongelmana tuntuisi olevan ihmiset jotka eivät ymmärrä lapsia ja lapsuutta. Jos ne käy korville niin niitä pitää vaan sietää. Pitää vaihtaa huonetta tai asuntoa. Samalla tavalla kuin sadetta mennään suojaan tai otetaan sateenvarjo.

Minulla on kuulosuojaimet.

Vierailija kirjoitti:

Näin puhui Zarathrustra-män kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ok, aivan sama, ei se multa oo pois se kaikenmaailman tyhjäntoimittaminen ja minäminä-mun mielestä-blaablaa. Mut kyl salaa ärsyttää vähän. Tuu takas sit kun eka oot hankkinut lapsen, sitpä tiedät. Otetaan eka sun mielipiteet nauhalle ja katotaan sit, oletko edelleen samaa mieltä. Ja jos et hanki niitä, niin mitä väliä? Pitääkö kaikesta olla niin kovasti mieltä? Sama ku ikänsä työssä käyneet laukovat tyttömyydestä ja syyllistävät heitä, mitä hittoo?

Et siis osaa nähdä erilaisia mielipiteitä ärsyyntymättä?

Miksi ihmeessä et kykene näkemään maailmaa kokonaisuudessaan?

Pilkotko todellisuutta sellaisiksi paloiksi että otat itsellesi vain herkullisimmat kimpaleet ja ikävät asiat jätät pimentoon?

Hih. Kolahtiko? Sinäkö mulle näytät maailman mielipiteineen kokonaisuudessaan? :D noot. En mä kyl mielestäni pilko ja napostele. Kohtaan ikävät asiat ja käsittelen tunteeni. Esim täällä AV:lla :D järkevää? Ei. Kehittävää? Noup. Mut varmaan aika helkkarin viihdyttävää. Muille.

Sait viisi alapeukkua ja minun kommenttia tykättiin.

Et taida olla hirveän suosiossa nyt.

Myöntäisit tappiosi. Tämä viimeisin kommenttisi on lähinnä avunpyyntö. Noh, minä voin auttaa sinua, jos tulevaisuudessa opettelet ajattelemaan monipuolisesti jokaisesta ilmansuunnasta ja unohdat oman persoonasi. Aina kun ajattelet itseäsi ajattele ensin minua. Mieti miltä minusta tuntuisi lukea kirjoitustasi.

Tulevaisuudessa kirjoitat minulle kuin jumalallesi.

Sillä tavoin saat aikaiseksi miellyttävän viihteellistä luettavaa meille kaikille helkkaristi.

Nyt kun käsittelet tätä kaikkea paloissa jotka pilkot ja nielet alas sellaisina kuin ne ovat. Niin pureskele palat huolella ajatuksella että kaikki tuotoksesi on kuitenkin lopulta yhtä pötköä.

Tarkoitat ilmeisesti sitä, että lapsettoman henkilön näkökulma asioihin on yleensä kompromissiton ja omasta itsestään lähtevä? Että hän ei pysty tarkastelemaan asioita kuin omasta näkökulmastaan? Omat tarpeet edellä.

On totta, että lasten saaminen on nykymaailmassa aikamoinen kokemus sen suhteen, että on pakko jättää omat tarpeet taka-alalle ja keskittyä toiseen ihmiseen pitkäksi aikaa. Tietty ”minäminä” -asenne pakkorevitään pois, ja se aiheuttaa monille vanhemmille ison kriisin kun ei osaakaan asettua toisen asemaan. Oma lapsi tarpeineen nostaa omasta alitajunnasta usein myös kipeitä kokemuksia, jotka pitää pystyä käsittelemään.

Ymmärrän siis, että tietty ajatus on takana siinä, kun sanotaan ”odotapa kun saat omia lapsia” juuri sen kannalta, että siinä joutuu läpikäymään valtavan stressimyrskyn ja katsomaan syvälle omaan itseen.

Jotkut tekevät tämän ”matkan itseensä” myös muusta syystä, kuin vanhemmaksi tulon kautta.

Lapsettomat lukevat psykologiaa, kasvatustieteitä jne. Heillä on myös hoitolapsia, sukulaislapsia jne. He ovat myös itse olleet lapsia. Mieti sitä ap.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat olleet lapsia.

Kaikki ovat olleet myös 20v veloja aikoinaan.

Hehe, minä, kamala vela, olen saanut kuulla tuon saman meuhkauksen.

Ikävä tosiasia on kuitenkin, että lasten kasvatus noin pääpiirteissään ei ole ydinfysiikkaa, ihmislaji ei olisi tässä jos olisi, mutta joillekin se tuottaa kuitenkin häkellyttäviä vaikeuksia. En koe tarvitsevani äitiyttä pätevöittämään minua kertomaan, että esim. lapsen puheeseen reagoimattomuus kannattaisi tutkituttaa ihan jo kuulovamman mahdollisuuden vuoksi tai että silminnähden likaiset ja pahanhajuiset pikkulapset pitäisi viedä pesulle ja heille pitäisi opettaa hygieniatapoja.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat lukevat psykologiaa, kasvatustieteitä jne. Heillä on myös hoitolapsia, sukulaislapsia jne. He ovat myös itse olleet lapsia. Mieti sitä ap.

Minua tulevat jotkut neuvomaan, vaikka olen itse kasvatustieteen maisteri, psykologian opettaja, erityisopettaja ja kahden lapsen äiti. Kuuntelen neuvot ja otan kyllä opikseni, jos tarve on. Yleensä ne neuvot ovat kuitenkin aivan päättömiä, ja lähinnä pätemistä vailla edes hyvää tarkoitusperää. Lähinnä ne kuvastavat neuvonantajan täydellistä tietämättömyyttä lasten kehityksestä ja kasvatuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitat ilmeisesti sitä, että lapsettoman henkilön näkökulma asioihin on yleensä kompromissiton ja omasta itsestään lähtevä? Että hän ei pysty tarkastelemaan asioita kuin omasta näkökulmastaan? Omat tarpeet edellä.

On totta, että lasten saaminen on nykymaailmassa aikamoinen kokemus sen suhteen, että on pakko jättää omat tarpeet taka-alalle ja keskittyä toiseen ihmiseen pitkäksi aikaa. Tietty ”minäminä” -asenne pakkorevitään pois, ja se aiheuttaa monille vanhemmille ison kriisin kun ei osaakaan asettua toisen asemaan. Oma lapsi tarpeineen nostaa omasta alitajunnasta usein myös kipeitä kokemuksia, jotka pitää pystyä käsittelemään.

Ymmärrän siis, että tietty ajatus on takana siinä, kun sanotaan ”odotapa kun saat omia lapsia” juuri sen kannalta, että siinä joutuu läpikäymään valtavan stressimyrskyn ja katsomaan syvälle omaan itseen.

Jotkut tekevät tämän ”matkan itseensä” myös muusta syystä, kuin vanhemmaksi tulon kautta.

Ei tavallaan noinkaan mutta ehkä vähän.

Eli vanhemmuus on vaisto. Ihminen on eläin.

Ei ihminen mihinkään luovuta omaa aikaansa tullessaan vanhemmaksi. Hän elää kuin ennenkin, mutta lapset ovat siinä sivussa. Eli on virheellinen lähtökohta ajatella että oma aika johonkin katoaisi tai luopuisi jostain. Siis tilanne on vain se että eliö lisääntyi ja elää edelleen sitä omaa aikaansa lapsi ohessa kypsyen.

Kyse on ajattelun tasosta ja illuusioista siitä mitä on oma aika. Aikaa ei tavallaan ole, jos sen oivaltaa niin asiat loksahtaa.

Ei lapsien hankkiminen poista omaa aikaa mihinkään tai ei ne lapset omaa aikaa vie mihinkään. Ihminen on eliö ja toimii automaattisesti ja ajattomasti kuten se on tehnyt aikojen alusta asti. Eli ne omat tarpeet on juurikin sen "loisen" tarpeet, joka on rinnalla maitoa lutkuttamassa. Lapsihan ei pidä itseään erillisenä osana vaan äiti ja lapsi ovat yhtä.

Ei silloin voi puhua että pitäisi luopua omista tarpeista jne.

Näitä asioita on vaikea ymmärtää jos on epärealistinen näkemys todellisuudesta ja siitä kuka kuvittelee olevansa. Se ajatteleva henkilö ei pelkästään ole sinä. Sinä olet vain lihaa, joka toimii automaattisesti ja huolehtii sinusta eli loisesta, joka on jälkeläisesi. Jälkeläiset eivät ole erillinen osa juurikaan koskaan. Jossain vaiheessa psykologiseen kehitykseen tulee olotila että en ole äiti enkä ole isä. Minä olen minä.

Se on juuri se virhe, joka johtaa siihen ajatteluun että lapsen hankinta olisi ajan antamista toiselle tai että olisi "omaa aikaa" ja sitten ikävää aikaa joka pitää antaa ulkopuoliselle toiselle olennolle.

Se lapsi on osa sinua ja se ei pärjää ilman sinua. Se lapsi on ihan yhtälailla omaa aikaa kuin aika kirjan parissa tai kalastaessa sateessa näpit jäässä multaiset sormet madon paskassa.

Se pitää oivaltaa että olemme läjä lihaa, jossa elää muita organismeja. Ei ole sinua ja olet vain ihminen, eli minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat lukevat psykologiaa, kasvatustieteitä jne. Heillä on myös hoitolapsia, sukulaislapsia jne. He ovat myös itse olleet lapsia. Mieti sitä ap.

Minua tulevat jotkut neuvomaan, vaikka olen itse kasvatustieteen maisteri, psykologian opettaja, erityisopettaja ja kahden lapsen äiti. Kuuntelen neuvot ja otan kyllä opikseni, jos tarve on. Yleensä ne neuvot ovat kuitenkin aivan päättömiä, ja lähinnä pätemistä vailla edes hyvää tarkoitusperää. Lähinnä ne kuvastavat neuvonantajan täydellistä tietämättömyyttä lasten kehityksestä ja kasvatuksesta.

Valitettavasti et pääse korkeammalle ajattelun tasolle jos et oivalla niitä yliopistossa luettuja perusteita.

Eli jos olet jotain lukenut ja päntännyt, mutta et oivalla asioita, niin et valitettavasti kykene pääsemään korkeimmalle tasolle ajattelussa.

Haasta itseäsi.

Ensinnäkään kukaan ei neuvo sinua. Koet vain ärsykkeitä ja väsytät itseäsi puolustautumalla näitä ärsykkeitä vastaan. Ota ne vastaan kuin vesi juodaan. Anna mennä ja älä puolustaudu lajikumppaneita vastaan. Tuollainen tapa on hyvin energiaa vievä.

Minä kykenen opastamaan sinua suurempaan älyyn, mutta se vaatii nöyryyttä. Ensin sinun pitää alistua minulle ja ihailla minua.

Jos et kykene siihen niin et halua oivaltaa. Sitten olet tyhmyri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat olleet lapsia.

Kaikki ovat olleet myös 20v veloja aikoinaan.

Lisäisin että kaikki ovat olleet myös vegaaneja ja 20v veloja aikoinaan.

Ihminen on eläin ja eläin jossain vaiheessa parittelee.

Vierailija kirjoitti:

Siinä kohtaa kun se lapsen tehnyt ystävä valittaa miten syvältä perhe-elämä on ja lapset on hirviöitä niin mun mielipide "olisit jättänyt tekemättä" on vain kylmä fakta. Samaa sanovat ihan ne "täydelliset ja oikeat naiset" jotka ovat lisääntyneet minulle kun sanon miten rankkaa töissä on "mitäs otit sen paikan vastaan" niin tää toimii molempiin suuntiin.

Herran jumala. Onko työn vaihtaminen ihmisille sama asia kuin lasten hylkääminen? Jestas mitö sekoilua, nyt ne prioriteetit haloo!!