Ärsyttää kun lapsettomat laukoo mielipiteitään

Vierailija kirjoitti:

Siis ok, aivan sama, ei se multa oo pois se kaikenmaailman tyhjäntoimittaminen ja minäminä-mun mielestä-blaablaa. Mut kyl salaa ärsyttää vähän. Tuu takas sit kun eka oot hankkinut lapsen, sitpä tiedät. Otetaan eka sun mielipiteet nauhalle ja katotaan sit, oletko edelleen samaa mieltä. Ja jos et hanki niitä, niin mitä väliä? Pitääkö kaikesta olla niin kovasti mieltä? Sama ku ikänsä työssä käyneet laukovat tyttömyydestä ja syyllistävät heitä, mitä hittoo?

Et siis osaa nähdä erilaisia mielipiteitä ärsyyntymättä?

Miksi ihmeessä et kykene näkemään maailmaa kokonaisuudessaan?

Pilkotko todellisuutta sellaisiksi paloiksi että otat itsellesi vain herkullisimmat kimpaleet ja ikävät asiat jätät pimentoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen lasten kanssa, joten vaikka omaa lasta ei vielä olekaan, kyllä minulla näkemysta ja koulutuksen tuomaa tietämystä silti joistakin asioista voi olla. En neuvo ellei kyse ole tilanteesta, jossa aikuinen toimii suhteessa lapseen vahingollisella tavalla. Muutoin pyrin tsemppaamaan ja kuuntelemaan vanhempien huolia ja tukemaan vanhemman omia huomioita omasta lapsesta.

Mut tuo ei olekaan sitä ärsyttävää neuvomista, sitä tyhjäntoimittamista. Sitä on se neuvominen vailla minkäänlaista kokemusta. Ja ne voikin jättää omaan arvoonsa, mut uskokaa tai älkää, heitä myös kuunnellaan. Tai ehkä se on sitä hyväkäytöksisyyttä vain, ettei lauota päin naamaa, et pidä nyt jo mölyt mahasassi.

Kasvatuksen ammattilainen tietää, että hänen kokemuksensa perustuu tuhansiin lapsiin (lukemansa tutkimus) ja äiti tietää, että hänen kokemuksensa perustuu juuri hänen lapseen. Sitten yhdessä etsitään molempien tiedoilla ratkaisuja.

Mielestäni ulkopuolisten, isoa kuvaa katsovien ihmisten neuvominen on ihan todella tärkeää. Oma äitini sanoi minusta aina, että minulla on niin kiivas temperamentti ja olen kiukkuinen lapsi toisin kuin vanhemmat sisarukseni. Kunnes sitten ammattilainen totesi äidilleni, että hän puhuu vanhemmille  sisaruksilleni seurassa "älykkäämmin" ja minulle "tyhmemmin" ja aistin sen eriarvoisen kohtelun. Äitini piti minua siis pienempänä kuin olinkaan ja se turhautti minua.

Muistan vieläkin sen päivän kun se muuttui.

Näin puhui Zarathrustra-män kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ok, aivan sama, ei se multa oo pois se kaikenmaailman tyhjäntoimittaminen ja minäminä-mun mielestä-blaablaa. Mut kyl salaa ärsyttää vähän. Tuu takas sit kun eka oot hankkinut lapsen, sitpä tiedät. Otetaan eka sun mielipiteet nauhalle ja katotaan sit, oletko edelleen samaa mieltä. Ja jos et hanki niitä, niin mitä väliä? Pitääkö kaikesta olla niin kovasti mieltä? Sama ku ikänsä työssä käyneet laukovat tyttömyydestä ja syyllistävät heitä, mitä hittoo?

Et siis osaa nähdä erilaisia mielipiteitä ärsyyntymättä?

Miksi ihmeessä et kykene näkemään maailmaa kokonaisuudessaan?

Pilkotko todellisuutta sellaisiksi paloiksi että otat itsellesi vain herkullisimmat kimpaleet ja ikävät asiat jätät pimentoon?

Hih. Kolahtiko? Sinäkö mulle näytät maailman mielipiteineen kokonaisuudessaan? :D noot. En mä kyl mielestäni pilko ja napostele. Kohtaan ikävät asiat ja käsittelen tunteeni. Esim täällä AV:lla :D järkevää? Ei. Kehittävää? Noup. Mut varmaan aika helkkarin viihdyttävää. Muille.

Yleensä en ärsyynny mistään kommenteista, mutta poikkeus löytyy. Tuntemani 40-vuotiaan vanhanpojan kommentit saavat minut näkemään punaista. Mielipiteet ovat vankat, mutta minkäänlaista kokemusta tai empatiaa ei ole. Olen ajatellut, että hänen äitisuhtehteessaan täytyy olla jotain vinksahtunutta, sillä hän suhtautuu niin väheksyvästi naisia kohtaan.

Lapsellisiltakin löytyy outoja kommentteja, joten sanoisin, että kyse on enempi henkilön kyvystä havannoida asioita oman itsensä ulkopuolelta ja nähdä asioita muusta kuin omasta näkökulmastaan. Tällaisesta esimerkkinä mainittakoon kahden lapsen isä, jolla oli selkeä näkemys esimerkiksi siitä, miten pikkulasten tulee nukkua. Isän tuntien tiedän, että hänelle on ollut tärkeintä oma uni ja elämä, jota vauvat, taaperot tai kotityöt eivät ole saaneet häiritä.

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään ihmiset monesti unohtavat, että lapsetkin ovat yksilöitä omien luonteenpiirteidensä kanssa. Jos olisin saanut vain tyttäreni, olisin pitänyt itseäni suorastaan fantastisen loistavana isänä, kun olen onnistunut kasvattamaan niin hyväkäytöksisen ja kiltin lapsen. Onneksi tuo poika sitten viekin sellaiset omahyväiset mietteet mennessään. Jos uskoisin sielunvaellukseen, sanoisin poikani olleen aasi edellisessä elämässään, niin härkäpäinen ja omapäinen on, vaikka kasvatus on ollut täysin sama kuin tytöllä :D

Suhtaudun aina tietyin varauksin ihmisten neuvoihin, mutta koitan aina muistaa, että pääasiassa niillä tarkoitetaan hyvää. Tietysti jotkut pyrkivät lyttäämään muita, mutta ei sellaisia maksa vaivaa kuunnellakaan.

Mä en ole tästä lainkaan samaa mieltä, en ainakaan oli itse kokenut tuollaisia ajatuksia.

Itse olen puolestaan sitä mieltä että on naurettavaa niputtaa ihmiset kahteen leiriin, lapselliset ja lapsettomat. Kumpaankin porukkaan mahtuu luonteita laidasta laitaan. Ei lapsen saaminen tee ihmisestä mitenkään ylimaailmallisen viisasta eikä lapseton ole automaattisesti tyhmä joka ei tajua lapsista mitään.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä en ärsyynny mistään kommenteista, mutta poikkeus löytyy. Tuntemani 40-vuotiaan vanhanpojan kommentit saavat minut näkemään punaista. Mielipiteet ovat vankat, mutta minkäänlaista kokemusta tai empatiaa ei ole. Olen ajatellut, että hänen äitisuhtehteessaan täytyy olla jotain vinksahtunutta, sillä hän suhtautuu niin väheksyvästi naisia kohtaan.

Lapsellisiltakin löytyy outoja kommentteja, joten sanoisin, että kyse on enempi henkilön kyvystä havannoida asioita oman itsensä ulkopuolelta ja nähdä asioita muusta kuin omasta näkökulmastaan. Tällaisesta esimerkkinä mainittakoon kahden lapsen isä, jolla oli selkeä näkemys esimerkiksi siitä, miten pikkulasten tulee nukkua. Isän tuntien tiedän, että hänelle on ollut tärkeintä oma uni ja elämä, jota vauvat, taaperot tai kotityöt eivät ole saaneet häiritä.

Mutulla syyllistäen. Hyvin sinäkin vedät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään ihmiset monesti unohtavat, että lapsetkin ovat yksilöitä omien luonteenpiirteidensä kanssa. Jos olisin saanut vain tyttäreni, olisin pitänyt itseäni suorastaan fantastisen loistavana isänä, kun olen onnistunut kasvattamaan niin hyväkäytöksisen ja kiltin lapsen. Onneksi tuo poika sitten viekin sellaiset omahyväiset mietteet mennessään. Jos uskoisin sielunvaellukseen, sanoisin poikani olleen aasi edellisessä elämässään, niin härkäpäinen ja omapäinen on, vaikka kasvatus on ollut täysin sama kuin tytöllä :D

Suhtaudun aina tietyin varauksin ihmisten neuvoihin, mutta koitan aina muistaa, että pääasiassa niillä tarkoitetaan hyvää. Tietysti jotkut pyrkivät lyttäämään muita, mutta ei sellaisia maksa vaivaa kuunnellakaan.

Mä en ole tästä lainkaan samaa mieltä, en ainakaan oli itse kokenut tuollaisia ajatuksia.

Itse olen puolestaan sitä mieltä että on naurettavaa niputtaa ihmiset kahteen leiriin, lapselliset ja lapsettomat. Kumpaankin porukkaan mahtuu luonteita laidasta laitaan. Ei lapsen saaminen tee ihmisestä mitenkään ylimaailmallisen viisasta eikä lapseton ole automaattisesti tyhmä joka ei tajua lapsista mitään.

Ei tässä niputettu mitään, puhuttiin lapsista yksilöinä. Eikä alunperin niputettu tässä keskustelunavauksessakaan. Puhuttiin pätemisestä. On aivan totta, et noita pätijöitä kyl löytyy monelta hollilta.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä en ärsyynny mistään kommenteista, mutta poikkeus löytyy. Tuntemani 40-vuotiaan vanhanpojan kommentit saavat minut näkemään punaista. Mielipiteet ovat vankat, mutta minkäänlaista kokemusta tai empatiaa ei ole. Olen ajatellut, että hänen äitisuhtehteessaan täytyy olla jotain vinksahtunutta, sillä hän suhtautuu niin väheksyvästi naisia kohtaan.

Lapsellisiltakin löytyy outoja kommentteja, joten sanoisin, että kyse on enempi henkilön kyvystä havannoida asioita oman itsensä ulkopuolelta ja nähdä asioita muusta kuin omasta näkökulmastaan. Tällaisesta esimerkkinä mainittakoon kahden lapsen isä, jolla oli selkeä näkemys esimerkiksi siitä, miten pikkulasten tulee nukkua. Isän tuntien tiedän, että hänelle on ollut tärkeintä oma uni ja elämä, jota vauvat, taaperot tai kotityöt eivät ole saaneet häiritä.

Isän tuntien tiedät.. voi voi taas. Mistä sinä tiedät muiden ihmisten kokemuksista? Osaatko itse asettua heidän asemaan, minusta et koska minkäänlaista empatiaakaan et osoita, vaikka epäilet vinksahtanutta äitisuhdetta. Et ole pekkaa parempi ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään ihmiset monesti unohtavat, että lapsetkin ovat yksilöitä omien luonteenpiirteidensä kanssa. Jos olisin saanut vain tyttäreni, olisin pitänyt itseäni suorastaan fantastisen loistavana isänä, kun olen onnistunut kasvattamaan niin hyväkäytöksisen ja kiltin lapsen. Onneksi tuo poika sitten viekin sellaiset omahyväiset mietteet mennessään. Jos uskoisin sielunvaellukseen, sanoisin poikani olleen aasi edellisessä elämässään, niin härkäpäinen ja omapäinen on, vaikka kasvatus on ollut täysin sama kuin tytöllä :D

Suhtaudun aina tietyin varauksin ihmisten neuvoihin, mutta koitan aina muistaa, että pääasiassa niillä tarkoitetaan hyvää. Tietysti jotkut pyrkivät lyttäämään muita, mutta ei sellaisia maksa vaivaa kuunnellakaan.

Mä en ole tästä lainkaan samaa mieltä, en ainakaan oli itse kokenut tuollaisia ajatuksia.

Itse olen puolestaan sitä mieltä että on naurettavaa niputtaa ihmiset kahteen leiriin, lapselliset ja lapsettomat. Kumpaankin porukkaan mahtuu luonteita laidasta laitaan. Ei lapsen saaminen tee ihmisestä mitenkään ylimaailmallisen viisasta eikä lapseton ole automaattisesti tyhmä joka ei tajua lapsista mitään.

Ei tässä niputettu mitään, puhuttiin lapsista yksilöinä. Eikä alunperin niputettu tässä keskustelunavauksessakaan. Puhuttiin pätemisestä. On aivan totta, et noita pätijöitä kyl löytyy monelta hollilta.

Nämä pätemisen mestarit ovat niitä, jotka eivät oikein onnistu muussa ja hakevat pätemisellä omantunnonarvoa. En tuomitsisi, vaan yrittäisin autaa kehumalla jotakin muuta ominaisuutta kuin pätemisentaitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä en ärsyynny mistään kommenteista, mutta poikkeus löytyy. Tuntemani 40-vuotiaan vanhanpojan kommentit saavat minut näkemään punaista. Mielipiteet ovat vankat, mutta minkäänlaista kokemusta tai empatiaa ei ole. Olen ajatellut, että hänen äitisuhtehteessaan täytyy olla jotain vinksahtunutta, sillä hän suhtautuu niin väheksyvästi naisia kohtaan.

Lapsellisiltakin löytyy outoja kommentteja, joten sanoisin, että kyse on enempi henkilön kyvystä havannoida asioita oman itsensä ulkopuolelta ja nähdä asioita muusta kuin omasta näkökulmastaan. Tällaisesta esimerkkinä mainittakoon kahden lapsen isä, jolla oli selkeä näkemys esimerkiksi siitä, miten pikkulasten tulee nukkua. Isän tuntien tiedän, että hänelle on ollut tärkeintä oma uni ja elämä, jota vauvat, taaperot tai kotityöt eivät ole saaneet häiritä.

Isän tuntien tiedät.. voi voi taas. Mistä sinä tiedät muiden ihmisten kokemuksista? Osaatko itse asettua heidän asemaan, minusta et koska minkäänlaista empatiaakaan et osoita, vaikka epäilet vinksahtanutta äitisuhdetta. Et ole pekkaa parempi ;)

Vinksahtaneen äitisuhteen epäily on minusta itsestänikin liian pitkälle mennyt ajatus, mutta ymmärtääkseni paremmin, miksi henkilö esittää sellaisia kommentteja kuin esittää, joudun miettimään, mistä kommentit saavat alkunsa. Äitisuhteen epäily tuli mieleen siitä, kun hän kritisoi lehdessä ollut juttua, jossa äiti suri kuollutta lastaan. Kaikki empatia äitiä kohtaan puuttui. Ehkä hän on vain empatiakyvytön, mutta kaipa siihenkin on syynsä.

Ärsyttää kun lapselliset laukoo mielipiteitään.

Ylipäätään kenenkään ei pitäisi antaa neuvoja pyytämättä.

Ihminen, joka ei ole yhtäkään aamua taistellut uhmaikäistä vaatteisiin, potalle, ulos, ei ymmärrä, että hänen teoriansa vaikkapa oman ajan ottamisesta tai lapsen kasvatuksesta ovat ihan vain turhia, perustuvat ei-mihinkään.

Että sillai ap on kyllä oikeassa, mutta täällä pitää aina pakkomielteisesti lytätä aloittaja kuin aloittaja.

Ja kyllä, olin itse lapsettomana niin urpo, että jonkinlaisella lastenhoitokokemuksella jakelin neuvoja. Nolottaa nyttemmin se tapani. Pyysin yhdeltä ystävältä takautuvasi anteeksi. Että nyt vasta tajuan, anteeks tyhmät vinkit. Hän muisti, nauratti kumpaakin. Sanoi, että ymmärsi mitä tarkoitin ja että en ollut totaalisesti väärässä, en vain tajunnut, miltä tuntuu se vastuu ympärivuorokautisesti, jatkuvasti. Hoitolapsen kanssa oppii paljon, mutta siihen kuuluu aina tietoisuus siitä, että tietyn kellonlyömän jälkeen on täysin vapaa kaikesta vastuusta ja sa alevät ja tehdä ihan mitä haluaa. Just se uuvuttaa vanhempana, erityisesti jos on kokonaan tai jonkin aika alapsen/lasten kanssa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka ei ole yhtäkään aamua taistellut uhmaikäistä vaatteisiin, potalle, ulos, ei ymmärrä, että hänen teoriansa vaikkapa oman ajan ottamisesta tai lapsen kasvatuksesta ovat ihan vain turhia, perustuvat ei-mihinkään.

Että sillai ap on kyllä oikeassa, mutta täällä pitää aina pakkomielteisesti lytätä aloittaja kuin aloittaja.

Ja kyllä, olin itse lapsettomana niin urpo, että jonkinlaisella lastenhoitokokemuksella jakelin neuvoja. Nolottaa nyttemmin se tapani. Pyysin yhdeltä ystävältä takautuvasi anteeksi. Että nyt vasta tajuan, anteeks tyhmät vinkit. Hän muisti, nauratti kumpaakin. Sanoi, että ymmärsi mitä tarkoitin ja että en ollut totaalisesti väärässä, en vain tajunnut, miltä tuntuu se vastuu ympärivuorokautisesti, jatkuvasti. Hoitolapsen kanssa oppii paljon, mutta siihen kuuluu aina tietoisuus siitä, että tietyn kellonlyömän jälkeen on täysin vapaa kaikesta vastuusta ja sa alevät ja tehdä ihan mitä haluaa. Just se uuvuttaa vanhempana, erityisesti jos on kokonaan tai jonkin aika alapsen/lasten kanssa yksin.

Ap, ei tää ketju kiinnosta ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä en ärsyynny mistään kommenteista, mutta poikkeus löytyy. Tuntemani 40-vuotiaan vanhanpojan kommentit saavat minut näkemään punaista. Mielipiteet ovat vankat, mutta minkäänlaista kokemusta tai empatiaa ei ole. Olen ajatellut, että hänen äitisuhtehteessaan täytyy olla jotain vinksahtunutta, sillä hän suhtautuu niin väheksyvästi naisia kohtaan.

Lapsellisiltakin löytyy outoja kommentteja, joten sanoisin, että kyse on enempi henkilön kyvystä havannoida asioita oman itsensä ulkopuolelta ja nähdä asioita muusta kuin omasta näkökulmastaan. Tällaisesta esimerkkinä mainittakoon kahden lapsen isä, jolla oli selkeä näkemys esimerkiksi siitä, miten pikkulasten tulee nukkua. Isän tuntien tiedän, että hänelle on ollut tärkeintä oma uni ja elämä, jota vauvat, taaperot tai kotityöt eivät ole saaneet häiritä.

Isän tuntien tiedät.. voi voi taas. Mistä sinä tiedät muiden ihmisten kokemuksista? Osaatko itse asettua heidän asemaan, minusta et koska minkäänlaista empatiaakaan et osoita, vaikka epäilet vinksahtanutta äitisuhdetta. Et ole pekkaa parempi ;)

Vinksahtaneen äitisuhteen epäily on minusta itsestänikin liian pitkälle mennyt ajatus, mutta ymmärtääkseni paremmin, miksi henkilö esittää sellaisia kommentteja kuin esittää, joudun miettimään, mistä kommentit saavat alkunsa. Äitisuhteen epäily tuli mieleen siitä, kun hän kritisoi lehdessä ollut juttua, jossa äiti suri kuollutta lastaan. Kaikki empatia äitiä kohtaan puuttui. Ehkä hän on vain empatiakyvytön, mutta kaipa siihenkin on syynsä.

Sisälläni oleva keittiöpsykologi sanoo, että sinä saat tässä puollustella tekemisiäsi ja nuo miehet eivät. Et ole vieläkään pekkaa parempi, ehkä teen sinusta liian pitkälle menneen ajatuksen, että sinä vain tahdot keksiä miehistä pahoja esimerkkejä. Yhden sijaan kaksi, vaikka kuinka sanoit että on poikkeus.

Mitä ihmettä ap :D hiekkaa jakorasiassa?

Jotenkin nykyään naisille tuntuisi olevan vaikeaa, kun pelkästään mies opastaa tai ohjaistaa heitä. Etenkin kun huomaavat että nyt tuli oltua vähän ajattelematon.

Ei voida sitä ohjetta ottaa nöyränä vastaan vaan höykätään kimppuun. Se on ihmeellistä.

Joskus 60-luvulla naiset olisivat osaneet hassutella ja flirttailla, niin nyt käydään ihan kimppuun. Siinä mielessä ei kuitenkaan että tajuavat ettei fyysisesti kimppuun käymällä voiteta vaan siinä on 1-0

Naisten olematon sota kirjoitti:

Jotenkin nykyään naisille tuntuisi olevan vaikeaa, kun pelkästään mies opastaa tai ohjaistaa heitä. Etenkin kun huomaavat että nyt tuli oltua vähän ajattelematon.

Ei voida sitä ohjetta ottaa nöyränä vastaan vaan höykätään kimppuun. Se on ihmeellistä.

Joskus 60-luvulla naiset olisivat osaneet hassutella ja flirttailla, niin nyt käydään ihan kimppuun. Siinä mielessä ei kuitenkaan että tajuavat ettei fyysisesti kimppuun käymällä voiteta vaan siinä on 1-0

Niinhän tässä on käynyt. Minä sanoin pirruuttani vaimolle että hoidan lasta paremmin kuin hän, niin helvetti repesi. Ei kuulemma auta anteeksipyynnöt, eikä lepyttelyt.

Vierailija kirjoitti:

Parhaat lastenkasvatusneuvot saa lapsettomilta ja avioliittoneuvot naimattomilta tai eronneilta. ;)

ADHA-lapsen vanhempana "parhaat" neuvot on tullut ihmisiltä, joilla terveet lapset.

Pitääkö syöpälääkärin olla itse sairastanut syöpä, jotta voi hoitaa työtään menestyksekkäästi? Tai pitääkö gynekologin olla nainen, jotta osaa työnsä?

No älä puhu lapsistasi veloille. Kai sulla edes jotain harrastuksia on joista puhua? Itse en puhu lapsistani ellei kysytä. Helppoa 😊 Olen saanut myös lapsettomalta kaverilta hyviä neuvoja, hän kun hoiti nuorempia sisaruksiaan aikoinaan. Mutta koska hän ei halua lapsia niin kaikki nämä lastenhoitokokemukset ilmeisesti nollaantuvat 😁