Lue keskustelun säännöt.
Olen aidosti kokematon 40-vuotias mies, enkä Iltapäivälehden keksimä. Kysy tai hauku.
09.12.2018 |
Tämä on tilaisuutesi keskustella aidon outouden kanssa. Eikä maksa mitään.
Kommentit (414)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaile naismakusi mahdollisimman tarkasti?
En osaa.
Viehätyn kiinnostavista persoonista, kymmenen senttiä keskiviivan sivussa kävelevistä, pipopäisistä, punatukkaisista ja pohtivista mielenlaaduista. Pidän etuna, jos kykenee irtautumaan hetken varoituksella tai olemaan yhdessä hiljaa sanomatta sanaakaan. Olet sinut itsesi kanssa, kykenet paljastamaan tunteesi, etkä pelaa pelejä (lautapelit) ihmissuhteissa.
ap
Ok... Musta tuntuu, että sä ylianalysoit kaikkea, tutkailet liian intensiivisesti itseäsi, ajatuksiasi ja tuntemuksiasi...ja teet elämästäsi liian vaikeaa. Kyllä mies poikuudestaan eroon pääsee halutessaan. Maksat seksistä, haet sitä ulkomailta, pokaat baarin rumimman ja kehut sen pyörryksiin, otat itseäsi reilusti vanhemman...tai kokeilet hemmetin päihtynyttä. Voihan siinä sivussa etsiä jotain syvällisempää.
On sitä naisenakin joutunut monta sammakkoa suutelemaan ennen kuin se oma prinssi löytyi. Eikä sekään Elvistä muistuta.
Silloin kun neitsyydestä eroon halusin, niin ei mulla ollut asian suhteen muita toiveita kuin saada asia hoidetuksi päiväjärjestyksestä.
Ottaisit elämän vähän rennommin, äläkä ole niin hemmetin periaatteellinen ja itsepäinen! Tai jos olet, niin älä valita asiasta. Ei niitä seksikumppaneita muillekaan tuoda kultaisella tarjottimella nokan eteen!
Meillä on tässä ilmeisestä ajatusmaailmojen välinen kuilu. Jos ajattelisin tuolla tavalla seksistä en varmaankaan olisi 40-vuotias neitsyt. Tiedän ajatusteni olevan vanhanaikaisia ja kumpuavan osittain omasta itsetunnon ja riittämättömyyden tunteesta, mutta se olennainen osa liittyy kuitenkin tukevasti mun ajatusmaailmaan ja persoonaan, enkä halua siitä luopua vain, jotta pääsisin ehkä kokemaan yhden luultavasti melko tunteettoman ja mekaanisen suorituksen. Ennemmin mä elän tällaisena poikkeavana omien periaatteideni mukaisesti kuin lähden humalaisia, mua kiinnostamattomia naisia pokaamaan.
ap
Pidä toi. Itse ajattelen hyvin samankaltaisesti. Arvostan itseäni ja kaikkia muita jotka ovat periaatteellisia, vaikka se tekeekin kipeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kenties demiseksuaali, eli et tunne vetovoimaa toista kohtaan ennen tunnesidettä?
Vierailija kirjoitti:
Miksei ap:n kaltaisia miehiä kävele ikinä minua vastaan :(
Tai on varmasti joskus kävellytkin mutta eivät huomaa minua.
Varmasti on, koska kokemattomuus harvoin näkyy päällepäin.
ap
Ap vaikutat mukavalta, järkevältä ja miellyttävältä ihmiseltä. Ja olen varma, että monikin nainen on ollut sinusta kiinnostunut (jos hetero naisten kanssa olet jossain tekemisissä). Mutta miehet ovat monesti täysin sokeita naisten vihjeille ja flirtille, ei kaikki mutta monet ja epäilen ap kuuluvan tähän ryhmään. Ohiksena, vastakkainen ja harmillisen suuri ryhmä on ne miehet jotka kuvittelevat että nainen on automaattisesti kiinnostunut jos he itse ovat ja joille ei on vaikea ymmärtää.
Tosin sanot että ymmärrät naisten vihjeet (jota tosin vähän epäilen), mutta et osaa vastata niihin. Mikset osaa? Pelkäätkö torjutuksi tulemista, nöyryytystä, tunteidesi hyväksikäyttöä tai jotain muuta? Onko sinulla jokin negatiivinen kokemus jonka pelkäät uusiutuvan? Millaisen kuvan olet saanut parisuhteesta lapsuudessasi, onko se ollut negatiivinen? Jos on niin ehkä alitajuisesti pelkäät oman suhteesikin olevan huono ja et sen takia uskalla heittäytyä siihen.
Vai onko kyse todella osaamattomuudesta? Joka taas viittaisi johonkin autismin kirjon häiriöön. Jolloin sen luulisi vaikuttavan muihinkin ihmissuhteisiin. Ja käsitin, ettei muuten ihmissuhteet ole sinulle vaikeita? Luulen, että voisit joka tapauksessa hyötyä terapiasta.
Vertaan sinua nyt itseeni, vaikka tilanteeni on eri kuin sinun, niin näen samankaltaisuuta sinun parisuhteen löytämisen ongelman kanssa ja omien ystävystymisongelmien kanssa.
Minun tilanteessani ongelma on, että minun on hyvin vaikea uskoa, että kukaan haluaisi oikeasti olla minun kanssani tekemisssä. Jonka takia en itse uskalla tehdä aloitetta ystävystymiseen ja vaatii pitkän ajan toisen ehdottamia tapaamisia, että minä uskallan ehdottaa itse tapaamista. Ja helposti mietin, että toiset ihmiset eivät todella pidä minusta vaan ovat tekemisissä kanssani vain säälistä, velvollisuudesta tai hyötyäkseen minusta. Minä tiedostan mistä ongelmani johtuvat ja ne ovat lieventyneet.
Sain kuvan, että sinulla voisi olla jostakin samanlaisesta kyse. Et tee itse aloitetta ja jos toinen tekee niin et osaa reagoida siihen, *koska et usko sen toisen olevan tosissaan (minun hypoteesini). Joilloin se toinen taas kokee ettei sinua kiinnosta eikä enää yritä.
Koetko tuon sopivan yhtään sinuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut koko tämän keskustelun. Vaikutat, ap, ihan fiksulta ja kirjoitat hyvin. Joku ongelma sinulla kuitenkin tuntuu olevan ihmissuhteiden solmimisessa. En halua loukata, mutta väkisinkin tulee mieleen, onko sinulla diagnosoitu jotain Aspergerin syndroomaa tms. Vai oletko vain vetäytyvä etkä ota kontaktia ihmisiin? Jos ihmisellä on normaalit sosiaaliset taidot, hän kykenee kyllä muodostamaan ihmissuhteita. Tuntuu, että sinulla ongelma on nimenomaan vuorovaikutuksessa. Et osaa lähestyä naisia, et tiedä mitä sanoa heille etkä ikäänkuin tunne sitä "käsikirjoitusta", joka näihin tutustumistilanteisiin ja ihmissuhteiden solmimiseen ylipäätään liittyy.
Mulla on ongelma parisuhteiden solmimisessa. Kavereita, tuttuja, urheiluseurafrendejä ja vastaavia löytyy useammankin ihmisen tarpeeseen. Ymmärrän kyllä naisten lähestymisen mekanismit ja menetelmät, koska olen kuitenkin melko kauan elänyt ja nähnyt kaikenlaista. En vain ole koskaan ollut ihminen, joka luottaa näissä tilanteissa itseensä tai heittäytyy täysillä virran vietäväksi. Pohdin asioita etukäteen ja tilanteen aikana ja varsinkin ihmisenä. jolla ei ole selkärangassa automaattisia toimintamalleja ovat nämä tilanteet vaikeita.
ap
Jos sinulla on paljonkin kavereita, niin miten olet solminut nämä ihmissuhteet? Olisiko ongelmana se, että kuvittelet naisten olevan täysin erilaisia kuin miehet, ja että esim. naisen kanssa jutteleminen toimii jotenkin ihan eri tavalla kuin miesten kanssa jutteleminen?
Aika monen miehen ongelma taitaa olla se, että he ajattelevat naisia ensisijaisesti naisina, toissijaisesti ihmisinä. Ja se jännitys tulee juuri siitä, että ei osata ajatella että juttelenpa tässä vain toisen ihmisen kanssa, vaan aletaan kuvitella että naisen kanssa olemiseen tarvitaan jokin erityinen toimintamalli. Eihän se niin ole, se "toimintamallIi" riippuu yksilöstä, niin miesten kuin naistenkin kanssa.
Moni hyvä parisuhde on saanut alkunsa niin, että ensin on muodostettu kaverillinen suhde, ja se on sitten johtanut johonkin muuhun. Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa olet ensisijaisesti yrittänyt tutustua naiseen ihmisenä, kaveripohjalta?
En kuvittele. Näen ihmiset ensisijaisesti yksilöinä, vaikka tunnustankin toki, että yleisellä tasolla sukupuolten välillä on eroja. En juttele naisten kanssa hirveästi eri lailla kuin miesten. Ehkä silloin, jos olen jostakin naisesta kiinnostunit alkaa eroja puhetyylissä ilmestyä. Tämä on kuitenkin mun mielestä melko luonnollista asiassa, josta ei hirveästi kokemusta ole.
Mun kaveripiirit ovat koulusta, harrastuksista, töistä ja nämä ovat pääasiassa miespuolisia porukoita. Nuorempana ja kouluaikoina piirit olivat huomattavasti heterogeenisemmät, mutta nyt vanhemmalla iällä ihmiset ovat melko poteroituneita elämäänsä, eikä uusia ihmisiä oikein tapaa, jos heitä ei varta vasten etsi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, onko sinulla kavereita tai muita sosiaalisia suhteita? Hyvät välit sukulaisiin, työkavereihin jne? Osaatko aloittaa ja ylläpitää keskusteluja, tutustua? Viestiä omasta mielenkiinosta ja lukea toisen ihmisen reaktioita.
Seurustelu on sosiaalista kanssakäymistä. Sosiaaliset taidot ja tunneäly kehittyvät muiden ihmisten tapaamisella. Jos ei ole harjoitellut muilla ihmissuhteilla, niin on aika suuri harppaus hypätä suoraan parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikutat mukavalta, järkevältä ja miellyttävältä ihmiseltä. Ja olen varma, että monikin nainen on ollut sinusta kiinnostunut (jos hetero naisten kanssa olet jossain tekemisissä). Mutta miehet ovat monesti täysin sokeita naisten vihjeille ja flirtille, ei kaikki mutta monet ja epäilen ap kuuluvan tähän ryhmään. Ohiksena, vastakkainen ja harmillisen suuri ryhmä on ne miehet jotka kuvittelevat että nainen on automaattisesti kiinnostunut jos he itse ovat ja joille ei on vaikea ymmärtää.
Tosin sanot että ymmärrät naisten vihjeet (jota tosin vähän epäilen), mutta et osaa vastata niihin. Mikset osaa? Pelkäätkö torjutuksi tulemista, nöyryytystä, tunteidesi hyväksikäyttöä tai jotain muuta? Onko sinulla jokin negatiivinen kokemus jonka pelkäät uusiutuvan? Millaisen kuvan olet saanut parisuhteesta lapsuudessasi, onko se ollut negatiivinen? Jos on niin ehkä alitajuisesti pelkäät oman suhteesikin olevan huono ja et sen takia uskalla heittäytyä siihen.
Vai onko kyse todella osaamattomuudesta? Joka taas viittaisi johonkin autismin kirjon häiriöön. Jolloin sen luulisi vaikuttavan muihinkin ihmissuhteisiin. Ja käsitin, ettei muuten ihmissuhteet ole sinulle vaikeita? Luulen, että voisit joka tapauksessa hyötyä terapiasta.
Vertaan sinua nyt itseeni, vaikka tilanteeni on eri kuin sinun, niin näen samankaltaisuuta sinun parisuhteen löytämisen ongelman kanssa ja omien ystävystymisongelmien kanssa.
Minun tilanteessani ongelma on, että minun on hyvin vaikea uskoa, että kukaan haluaisi oikeasti olla minun kanssani tekemisssä. Jonka takia en itse uskalla tehdä aloitetta ystävystymiseen ja vaatii pitkän ajan toisen ehdottamia tapaamisia, että minä uskallan ehdottaa itse tapaamista. Ja helposti mietin, että toiset ihmiset eivät todella pidä minusta vaan ovat tekemisissä kanssani vain säälistä, velvollisuudesta tai hyötyäkseen minusta. Minä tiedostan mistä ongelmani johtuvat ja ne ovat lieventyneet.Sain kuvan, että sinulla voisi olla jostakin samanlaisesta kyse. Et tee itse aloitetta ja jos toinen tekee niin et osaa reagoida siihen, *koska et usko sen toisen olevan tosissaan (minun hypoteesini). Joilloin se toinen taas kokee ettei sinua kiinnosta eikä enää yritä.
Koetko tuon sopivan yhtään sinuun?
En ole ap mutta mielenkiinnosta vastaan omalta kohdaltani, koska koen tiettyjä yhtäläisyyksiä ap:n tilanteeseen. En itse tee aloitteita, mutta syyt siihen ovat hieman liian pitkiä avatakseni niitä tässä. Joten tiedostan että se on ainakin puolet yhtälöstä. Olen mies, en tee aloitteita, joten ainoa mahdollisuus että olisin ollut romanttisemmassa mielessä tekemisissä naisen kanssa, olisi vaatinut että nainen olisi ollut harvinaisen aktiivinen.
Ei ole tapahtunut. Koskaan. Tai on, mutta.
Poikkeuksellisesti minua on isketty muutaman kerran elämässäni, se oli täysin selvää, koska nainen selvästi artikuloi että olin komea ja mielenkiintoisen tuntuinen tyyppi, plus käsivarren silittäminen ja yleinen kiehnääminen. Tällaiset ihmeet tapahtuivat baariympäristössä. Tuosta nyt ei voi erehtyä.
En kuitenkaan sulanut. En sitten osaa vieläkään sanoa mikä blokki minulla on, mutta en lämpene helposti, ja koen ajatuksen intiimämmästä kanssakäymisestä naisen kanssa vieraana. Ei niin että olisi epävarma seksuaalisuudestani, tykkään naisista, mutta ajatus konkreettisesta läheisyydestä on vieras.
Niin sanotusti normaalissa arkipäivässä naiskontaktini rajoittuvat lähikaupan kassaan. Harrastukseni ovat "yksilölajeja".
Ehkä olen itse itseni pahin vihollinen ja este onnellisuudelle. Ehkä minun täytyy joskus sitten löytää itseni, ja ehkä sen jälkeen kykenen näkemään naiset muuten kuin myrkyllisen katkeruuteni lävitse. Koska vaikka toisaalta torjun, olisin kuitenkin halunnut elää jotenkin "normaalimman" elämän johon olisi sisältynyt myös naisen kosketus.
Sen verran vielä sanoisin, että kaikesta huolimatta omaan silmääni naisten aloitteet ovat lopulta harmillisen epämääräisiä. En tiedä, ehkä olen eksyksissäni itseni kanssa, koska samaan aikaan toivon että nainen olisi aloitteellinen selkeästi, mutta sitten kun se tapahtuu, vetäydyn/torjun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko kenties demiseksuaali, eli et tunne vetovoimaa toista kohtaan ennen tunnesidettä?
Vieläkö Demi-lehti ilmestyy?
Demiseksuaali voin ehkä jollain tasolla ollakin. Tunnen vetovoimaa tuntemattomiin ja tiedän minkä näköiset ja oloiset ihmiset mua kiinnostaa. En vain koe, että jos toinen ihminen on mielestäni seksikäs pitäisi pelkästään sen olla syy seksin harrastamiselle. Varmaan nuorempana se olisi saattanut riittääkin, mutta nyt iästä ja tilanteesta johtuen haluaisin tilanteeseen sisältyvän muutakin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikutat mukavalta, järkevältä ja miellyttävältä ihmiseltä. Ja olen varma, että monikin nainen on ollut sinusta kiinnostunut (jos hetero naisten kanssa olet jossain tekemisissä). Mutta miehet ovat monesti täysin sokeita naisten vihjeille ja flirtille, ei kaikki mutta monet ja epäilen ap kuuluvan tähän ryhmään. Ohiksena, vastakkainen ja harmillisen suuri ryhmä on ne miehet jotka kuvittelevat että nainen on automaattisesti kiinnostunut jos he itse ovat ja joille ei on vaikea ymmärtää.
Tosin sanot että ymmärrät naisten vihjeet (jota tosin vähän epäilen), mutta et osaa vastata niihin. Mikset osaa? Pelkäätkö torjutuksi tulemista, nöyryytystä, tunteidesi hyväksikäyttöä tai jotain muuta? Onko sinulla jokin negatiivinen kokemus jonka pelkäät uusiutuvan? Millaisen kuvan olet saanut parisuhteesta lapsuudessasi, onko se ollut negatiivinen? Jos on niin ehkä alitajuisesti pelkäät oman suhteesikin olevan huono ja et sen takia uskalla heittäytyä siihen.
Vai onko kyse todella osaamattomuudesta? Joka taas viittaisi johonkin autismin kirjon häiriöön. Jolloin sen luulisi vaikuttavan muihinkin ihmissuhteisiin. Ja käsitin, ettei muuten ihmissuhteet ole sinulle vaikeita? Luulen, että voisit joka tapauksessa hyötyä terapiasta.
Vertaan sinua nyt itseeni, vaikka tilanteeni on eri kuin sinun, niin näen samankaltaisuuta sinun parisuhteen löytämisen ongelman kanssa ja omien ystävystymisongelmien kanssa.
Minun tilanteessani ongelma on, että minun on hyvin vaikea uskoa, että kukaan haluaisi oikeasti olla minun kanssani tekemisssä. Jonka takia en itse uskalla tehdä aloitetta ystävystymiseen ja vaatii pitkän ajan toisen ehdottamia tapaamisia, että minä uskallan ehdottaa itse tapaamista. Ja helposti mietin, että toiset ihmiset eivät todella pidä minusta vaan ovat tekemisissä kanssani vain säälistä, velvollisuudesta tai hyötyäkseen minusta. Minä tiedostan mistä ongelmani johtuvat ja ne ovat lieventyneet.Sain kuvan, että sinulla voisi olla jostakin samanlaisesta kyse. Et tee itse aloitetta ja jos toinen tekee niin et osaa reagoida siihen, *koska et usko sen toisen olevan tosissaan (minun hypoteesini). Joilloin se toinen taas kokee ettei sinua kiinnosta eikä enää yritä.
Koetko tuon sopivan yhtään sinuun?
Aika paljon kysymyksiä.
Osan eleistä, ilmeistä ja vinkeistä osaan varmasti tulkita, koska en ole sokea ja ne ovat niin selkeitä. Suuri osa varmasti myös menee minulta ohi, koska olen mies ja, koska en ehkä usko näkemääni ja tulkitsen sen vain pääni sisäiseksi kuvitelmaksi, että joku voisi olla minusta kiinnostunut.
Jos on itsekritiikkiin ja ylianalysointiin taipuvainen persoona, eikä taustalla ole minkäänlaista kokemusta näistä tilanteista niin pidän pelkoa ja jännitystä luonnollisena reaktiona. Se pitäisi sitten niissä oikeissa tilanteissa kyetä unohtamaan ja selättämään. Ei ole luottoa itseen ja pelkona toisen (kokeneemman) ihmisen reaktio. Nämä muodostavat usein noidankehän, jonka seurauksena valitsee sen helpomman eli toimettomuuden tien.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaile naismakusi mahdollisimman tarkasti?
En osaa.
Viehätyn kiinnostavista persoonista, kymmenen senttiä keskiviivan sivussa kävelevistä, pipopäisistä, punatukkaisista ja pohtivista mielenlaaduista. Pidän etuna, jos kykenee irtautumaan hetken varoituksella tai olemaan yhdessä hiljaa sanomatta sanaakaan. Olet sinut itsesi kanssa, kykenet paljastamaan tunteesi, etkä pelaa pelejä (lautapelit) ihmissuhteissa.
ap
Ok... Musta tuntuu, että sä ylianalysoit kaikkea, tutkailet liian intensiivisesti itseäsi, ajatuksiasi ja tuntemuksiasi...ja teet elämästäsi liian vaikeaa. Kyllä mies poikuudestaan eroon pääsee halutessaan. Maksat seksistä, haet sitä ulkomailta, pokaat baarin rumimman ja kehut sen pyörryksiin, otat itseäsi reilusti vanhemman...tai kokeilet hemmetin päihtynyttä. Voihan siinä sivussa etsiä jotain syvällisempää.
On sitä naisenakin joutunut monta sammakkoa suutelemaan ennen kuin se oma prinssi löytyi. Eikä sekään Elvistä muistuta.
Silloin kun neitsyydestä eroon halusin, niin ei mulla ollut asian suhteen muita toiveita kuin saada asia hoidetuksi päiväjärjestyksestä.
Ottaisit elämän vähän rennommin, äläkä ole niin hemmetin periaatteellinen ja itsepäinen! Tai jos olet, niin älä valita asiasta. Ei niitä seksikumppaneita muillekaan tuoda kultaisella tarjottimella nokan eteen!
Meillä on tässä ilmeisestä ajatusmaailmojen välinen kuilu. Jos ajattelisin tuolla tavalla seksistä en varmaankaan olisi 40-vuotias neitsyt. Tiedän ajatusteni olevan vanhanaikaisia ja kumpuavan osittain omasta itsetunnon ja riittämättömyyden tunteesta, mutta se olennainen osa liittyy kuitenkin tukevasti mun ajatusmaailmaan ja persoonaan, enkä halua siitä luopua vain, jotta pääsisin ehkä kokemaan yhden luultavasti melko tunteettoman ja mekaanisen suorituksen. Ennemmin mä elän tällaisena poikkeavana omien periaatteideni mukaisesti kuin lähden humalaisia, mua kiinnostamattomia naisia pokaamaan.
No niin on, mutta ehkä elämässä voi oppia parhaiten niiltä ihmisiltä, joiden ajatusmaailma on täysin päinvastainen ja jotka voivat haastaa omaasi. Jos siitä välistä löytyisi vaikka kultainen keskitie.
Monet täällä komppaa ja vahvistaa sun jo ennestään jäykkiä ajatusmalleja. Siksi kysynkin, että mitä olet mielestäsi saavuttanut tai voittanut tuolla asenteella? Luultavasti jotain, kun olet siitä niin itsepintaisesti pitänyt kiinnikin. Uskon, että meillä kaikilla on vain yksi elämä. Kirkkaampaa kruunua ja parempaa osaa ei ole siis tiedossa. Marttyyrirooli ei siis hyödytä.
Jos sä olet noin joustamaton ja periaatteellinen, niin saattaisit olla melko vaikea kumppani parisuhteessa, jonka onnistuminen vaatii paljon joustoa ja luopumista omista näkemyksistä ja periaatteista sekä toisenlaisten näkemysten kuuntelemista ja kunnioittamista.
Silloin on ehkä parempi ollakin yksin. Mutta neitsyydestäsi et voi kyllä syyttää ketään muuta, kohtaloa, karmaa, jumalaa, maailmankaikkeutta ym. Syy on vain ja ainoastaan sun omien korvien välissä. Sorry!
ap
Pahoittelut, että onnistuin upottamaan oman tekstini sun tekstin sisään äskeisessä viestissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kaikkia viestejä, mutta onko sulla ystäviä? Työpaikka? Mitä teet vapaa-ajalla?
On ystäviä. Tällä hetkellä osa-aikainen työ. Vapaa-ajalla urheilen, luen, teen pieniä projekteja ja pyrin välttelemään naapuruston innokkaita mummoihmisiä.
ap
Miksi? Ja minkä ikäisiä ovat nuo naapuruston mummoihmiset?
Vierailija kirjoitti:
Miksei ap:n kaltaisia miehiä kävele ikinä minua vastaan :(
Tai on varmasti joskus kävellytkin mutta eivät huomaa minua.
Vähän kuin coca-colan mainoksesta joskus. Tyttö istuu penkillä ja ihmettelee miksei poika huomaa. Cokis tietenkin pelastaa tilanteen, mutta jos tyttö haaveilee onnesta niin eikö sitten voi itse tehdä mitään, siis eikö kannattaisi?
Et itse huomannut heitä, miksi heidän olisi pitänyt huomata sinut? Ja mistä tiedät, etteivät he huomanneet sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko sinulla kavereita tai muita sosiaalisia suhteita? Hyvät välit sukulaisiin, työkavereihin jne? Osaatko aloittaa ja ylläpitää keskusteluja, tutustua? Viestiä omasta mielenkiinosta ja lukea toisen ihmisen reaktioita.
Seurustelu on sosiaalista kanssakäymistä. Sosiaaliset taidot ja tunneäly kehittyvät muiden ihmisten tapaamisella. Jos ei ole harjoitellut muilla ihmissuhteilla, niin on aika suuri harppaus hypätä suoraan parisuhteeseen.
Onko tämä sosiaalisesti taitamattoman tai autistisen miehen stereotyyppi se, jota kokemattomien kohdalla pidetään jotenkin suurimpana syynä ko. tilanteeseen, eikä voida ajatella. että ehkä kyseessä voisikin noilta osin olla ihan normaali tyyppi? Onko mahdotonta uskoa, että esim. minua pidetään hyvänä keskustelijana, hauskuuttajana tai ihmisenä, jolle on helppo puhua? Useiden tämän ketjun viestien perusteella ilmeisesti on.
En väitä olevani kaikissa edellämainituissa paras tai maan johtava asiantuntija, mutta en varmasti myöskään erotu porukasta mitenkään negatiivisessa mielessä. Useammin olen saanut kiitosta ja kehuja kuin haukkuja tai negatiivista palautetta.
ap
Vierailija kirjoitti:
No niin on, mutta ehkä elämässä voi oppia parhaiten niiltä ihmisiltä, joiden ajatusmaailma on täysin päinvastainen ja jotka voivat haastaa omaasi. Jos siitä välistä löytyisi vaikka kultainen keskitie.
Monet täällä komppaa ja vahvistaa sun jo ennestään jäykkiä ajatusmalleja. Siksi kysynkin, että mitä olet mielestäsi saavuttanut tai voittanut tuolla asenteella? Luultavasti jotain, kun olet siitä niin itsepintaisesti pitänyt kiinnikin. Uskon, että meillä kaikilla on vain yksi elämä. Kirkkaampaa kruunua ja parempaa osaa ei ole siis tiedossa. Marttyyrirooli ei siis hyödytä.
Jos sä olet noin joustamaton ja periaatteellinen, niin saattaisit olla melko vaikea kumppani parisuhteessa, jonka onnistuminen vaatii paljon joustoa ja luopumista omista näkemyksistä ja periaatteista sekä toisenlaisten näkemysten kuuntelemista ja kunnioittamista.
Silloin on ehkä parempi ollakin yksin. Mutta neitsyydestäsi et voi kyllä syyttää ketään muuta, kohtaloa, karmaa, jumalaa, maailmankaikkeutta ym. Syy on vain ja ainoastaan sun omien korvien välissä. Sorry!
ap
En ole koskaan syyttänyt ketään muuta tilanteestani! Tietenkin olen tässä tilanteessa, koska olen tehnyt ne valinnat, jotka olen tehnyt. Tietenkin voisi olla käynyt parempi tuuri, mutta ei huono tuuri ole kenenkään yksittäisen henkilön vika.
En kuitenkaan ymmärrä ajatusta, että omista periaatteista, moraaleista tai ylipäätänsä tärkeistä jutuista kiinni pitäminen tai niiden vaaliminen olisi jotenkin osoitus kyvyttömyydestä joustaa tai tehdä kompromissejä. On eri asia ottaa välillä riskejä ja kokeilla jotain uutta kuin pakottaa itsensä tekemään jotain itselle vastenmielistä tai ahdistavaa vain, koska sitä pidetään yleisesti oikeana tyylinä. Tietenkin toivoisin olevani spontaanimpi ja rohkeampi, mutta en oman sisimpäni kustannuksella.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kaikkia viestejä, mutta onko sulla ystäviä? Työpaikka? Mitä teet vapaa-ajalla?
On ystäviä. Tällä hetkellä osa-aikainen työ. Vapaa-ajalla urheilen, luen, teen pieniä projekteja ja pyrin välttelemään naapuruston innokkaita mummoihmisiä.
ap
Miksi? Ja minkä ikäisiä ovat nuo naapuruston mummoihmiset?
Mummot tarjoavat aina niitä kettukarkkeja olen juuri nyt karkkilakossa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei ap:n kaltaisia miehiä kävele ikinä minua vastaan :(
Tai on varmasti joskus kävellytkin mutta eivät huomaa minua.Vähän kuin coca-colan mainoksesta joskus. Tyttö istuu penkillä ja ihmettelee miksei poika huomaa. Cokis tietenkin pelastaa tilanteen, mutta jos tyttö haaveilee onnesta niin eikö sitten voi itse tehdä mitään, siis eikö kannattaisi?
Et itse huomannut heitä, miksi heidän olisi pitänyt huomata sinut? Ja mistä tiedät, etteivät he huomanneet sinua?
Oiskin hauska mainos, jos sen pojan tilalla olisikin 40-vuotias setä, jolla on poikuus tallella. Muuttuisi romanttisesta äkkiä traagiseksi ja ällöttäväksi.
Tiedän 3 yli viiskymppistä kaltaistasi naista.
Moni pitää naisilla jotenkin normaalimpana. Ihan turhaan. Mikä pakko sitä olisi olla seksiä kokenut. Seksiä ylikorostetaan. Moni muu asia on yhtä nautinnollista. Luulin itsekkns sitä ihmeellisesti, kun sitä vuosia pihtailin, kun halusin säästää avioliittoon.
Mulla on kysymys: onko sulla joku mt-ongelma tai oletko päihteiden käyttäjä tai asutko maalla. Nuo lisäävät mahdollisuutta jäädä kokemattomaksi.
Tiedän 3 yli viiskymppistä kaltaistasi naista.
Moni pitää naisilla jotenkin normaalimpana. Ihan turhaan. Mikä pakko sitä olisi olla seksiä kokenut. Seksiä ylikorostetaan. Moni muu asia on yhtä nautinnollista. Luulin itsekkns sitä ihmeellisesti, kun sitä vuosia pihtailin, kun halusin säästää avioliittoon.
Mulla on kysymys: onko sulla joku mt-ongelma tai oletko päihteiden käyttäjä tai asutko maalla. Nuo lisäävät mahdollisuutta jäädä kokemattomaksi.
Vai oletko komea ja uralla menestyvä mies, joka ei vaan jotenkin osaa iskeä naista pitempiaikaiseen suhteeseen ja lyhyt ei kiinnosta.
Meillä on tässä ilmeisestä ajatusmaailmojen välinen kuilu. Jos ajattelisin tuolla tavalla seksistä en varmaankaan olisi 40-vuotias neitsyt. Tiedän ajatusteni olevan vanhanaikaisia ja kumpuavan osittain omasta itsetunnon ja riittämättömyyden tunteesta, mutta se olennainen osa liittyy kuitenkin tukevasti mun ajatusmaailmaan ja persoonaan, enkä halua siitä luopua vain, jotta pääsisin ehkä kokemaan yhden luultavasti melko tunteettoman ja mekaanisen suorituksen. Ennemmin mä elän tällaisena poikkeavana omien periaatteideni mukaisesti kuin lähden humalaisia, mua kiinnostamattomia naisia pokaamaan.
ap