Olen aidosti kokematon 40-vuotias mies, enkä Iltapäivälehden keksimä. Kysy tai hauku.

Vierailija kirjoitti:

Saunassa on hyvä pohtia. Varsinkin, jos löylyt ovat hyvät.

Nyt mieleen tuli tapahtuma tältä vuodelta. Tässä tapahtumassa vierailin kaverini luona. Tapaan tätä kaveria säännöllisen epäsäännöllisesti noin kymmenen kertaa vuodessa. Kaverin vaimoa ja perhettä tapaan ehkä pari kertaa vuodessa. Minä menen heillä käymään ja vaihdamme kuulumiset. Heillä on uusi lapsi, edellinen lapsi on menossa kouluun tai seuraava lapsi on tulossa. Minä, vuodesta vuoteen yksin. Eivät he enää edes tiedustele tarkemmin, kun totean, että sitä samaa kuuluu. Mitäköhän oikeasti ajattelevat?

He elävät maailmassa, josta minulla ei ole mitään käsitystä. He ovat aikuisia. Minä olen lapsi. Tätä kun tarpeeksi pohtii alkaa ahdistus nousta. Ulkoisesti aikuinen, sisäisesti korkeintaan teini.

ap

En usko, että ajattelevat mitään. Miksi heidän pitäisi juuri sinua ajatella, heillä on omat ongelmansa. Olet vain yksi ihminen maailmassa. Et ole erityinen. Varmasti pitävät outona, kun sama tyyppi on vuodesta toiseen yksin, eikä mitään tapahdu. Onhan se outoa jos ei mitään ole ikinä. Kuten sanoit, varmaan pitävät lapsena ja suhtautuvat sen mukaisesti. Ehkä naureskelevat kun et ole paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut elämäni aikana kaikenlaisia fyysisiä vaivoja ja näiden vaivojen hoidon yhteydessä on testosteronitkin muutamaan kertaan katsottu. Muistaakseni ne olivat normaalit tai jopa hieman viitearvoa korkeammat. Tietenkin mulla on ollut koko elämäni semmoinen tunne, että olen muista miehistä poikkeava nimenomaan tämän yleisesti maskuliinisuudeksi miellettävän asian ja siihen liitettävän testosterin suhteen. Ehkä multa vain puuttuu se vipu, jolla saa ne kaikki mieshormonit vapautettua, kun niitä tarvitaan.

ap

Joko muistat väärin tai haistan pikku trollausta tässä. YLI viitearvojen menevät testot nimittäin eivät ole mitään peruskauraa. 

Näinpä. rajat on 10-38... valtaosa miehistä liikkuu 15-17 rajoissa. 

mies50v

Vierailija kirjoitti:

Talvisena iltana kotiin palatessani oli taas todettava, että jääkaapin täytti lähinnä valo ja sekin välkkyvä. Takki niskaan, karvalakki päähän ja kohti paikallista ostoshelvettiä. Jauhelihaa, porkkanoita, rahkaa, vichyä, tabascoa ja perunarieska-ainekset. Kestokassiin ja kotia kohti. 

Taivas oli kuitenkin niin hieno, kirkas ja täynnä tähtiä, että olisi ollut tuhlausta hukata se katsahtamatta toistamiseen ylös. Kaivoin siis heräteostoksena ostamani mehujään, avasin sen ja istahdin penkille, josta joku edellinen istuja oli mukavasti lumet jo poistanut. Jäätelö ei sulanut pitkin rinnuksia, kuten sillä on kesällä usein tapana. Katsoin tähtiä, katsoin ihmisiä, tähtiä, ihmisiä. 

"Jokainen noista on rakastanut, suudellut, seurustellut, elänyt yhdessä, harrastanut seksiä." He näyttävät niin tavallisilta, nuo asiat ovat heille niin tavallisia. Miksi olen tuosta maailmasta yhtä kaukana kuin mehujääni lähimmästä galaksista? Ihmisiä käsi kädessä, pariskuntia nauramassa, vanhoja ihmisiä toinen keppien kanssa toinen toistaan tukien. Jospa joskus itsekin. Puraisin lopun mehujäästä, bongasin Otavan taivaalta ja lähdin astelemaan kohti päivän kohokohtaa, jauhelihapataa.

ap

Hei ap! Luin ketjua alusta ja lopusta. Tunnistan monia kokemuksiasi ja ajatuksiasi, niin tuttuja minullekin... Vaikutat fiksulta ja ajattelevalta mieheltä, tekisi mieli vaihtaa ajatuksia kanssasi vaikka mailissa ja saada vähän vertaistukea. Mitä ajattelet? Mahdatkohan olla vielä linjoilla?

Nainen 38 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talvisena iltana kotiin palatessani oli taas todettava, että jääkaapin täytti lähinnä valo ja sekin välkkyvä. Takki niskaan, karvalakki päähän ja kohti paikallista ostoshelvettiä. Jauhelihaa, porkkanoita, rahkaa, vichyä, tabascoa ja perunarieska-ainekset. Kestokassiin ja kotia kohti. 

Taivas oli kuitenkin niin hieno, kirkas ja täynnä tähtiä, että olisi ollut tuhlausta hukata se katsahtamatta toistamiseen ylös. Kaivoin siis heräteostoksena ostamani mehujään, avasin sen ja istahdin penkille, josta joku edellinen istuja oli mukavasti lumet jo poistanut. Jäätelö ei sulanut pitkin rinnuksia, kuten sillä on kesällä usein tapana. Katsoin tähtiä, katsoin ihmisiä, tähtiä, ihmisiä. 

"Jokainen noista on rakastanut, suudellut, seurustellut, elänyt yhdessä, harrastanut seksiä." He näyttävät niin tavallisilta, nuo asiat ovat heille niin tavallisia. Miksi olen tuosta maailmasta yhtä kaukana kuin mehujääni lähimmästä galaksista? Ihmisiä käsi kädessä, pariskuntia nauramassa, vanhoja ihmisiä toinen keppien kanssa toinen toistaan tukien. Jospa joskus itsekin. Puraisin lopun mehujäästä, bongasin Otavan taivaalta ja lähdin astelemaan kohti päivän kohokohtaa, jauhelihapataa.

ap

Hei ap! Luin ketjua alusta ja lopusta. Tunnistan monia kokemuksiasi ja ajatuksiasi, niin tuttuja minullekin... Vaikutat fiksulta ja ajattelevalta mieheltä, tekisi mieli vaihtaa ajatuksia kanssasi vaikka mailissa ja saada vähän vertaistukea. Mitä ajattelet? Mahdatkohan olla vielä linjoilla?

Vastaamalla tähän viestiin tulen samalla paljastaneeksi seuraavani tietyin väliajoin perustamaani ketjua ja toivovani keskustelun heräämistä tai kiinnostusta aiheeseen. No, se nyt on pieni vika tässä konkurssissa.

Kiva, että ketju herätti ajatuksia, tunteita ja tuntemuksia. Asia on ainakin mulle vaikea ja tietyllä tavalla häpeällinen, joten olen kokenut, että näin anonyymisti puhuminen ja muiden ihmisten näkemysten lukeminen auttaa jäsentelemään omia ajatuksiani sekä laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Ketjussa voi edelleen keskustella, eikä tuo sähköpostin välityksellä tapahtuva ajatustenvaihtokaan kuulosta mitenkään huonolta idealta paitsi, että tällä palstalla yleensä sähköpostiosoitteet sensuroidaan pois melko nopeasti.

ap 

Moi kokematon! Jokohan säät alkais olla suotuisat treffaamiselle? Ihan ilman mitään taka-ajatuksia, mielenkiinnosta uusia kokemuksia, ihmisiä tai elämää kohtaan ylipäätään. Kaakaota ja kahvia, kahden ihmisen kohtaaminen ei ihan sattumalta, mutta lähes. Ilman lupauksia tai ennakko-odotuksia. Ootko valmis?

Vierailija kirjoitti:

Saunassa on hyvä pohtia. Varsinkin, jos löylyt ovat hyvät.

Nyt mieleen tuli tapahtuma tältä vuodelta. Tässä tapahtumassa vierailin kaverini luona. Tapaan tätä kaveria säännöllisen epäsäännöllisesti noin kymmenen kertaa vuodessa. Kaverin vaimoa ja perhettä tapaan ehkä pari kertaa vuodessa. Minä menen heillä käymään ja vaihdamme kuulumiset. Heillä on uusi lapsi, edellinen lapsi on menossa kouluun tai seuraava lapsi on tulossa. Minä, vuodesta vuoteen yksin. Eivät he enää edes tiedustele tarkemmin, kun totean, että sitä samaa kuuluu. Mitäköhän oikeasti ajattelevat?

He elävät maailmassa, josta minulla ei ole mitään käsitystä. He ovat aikuisia. Minä olen lapsi. Tätä kun tarpeeksi pohtii alkaa ahdistus nousta. Ulkoisesti aikuinen, sisäisesti korkeintaan teini.

ap

Hei ap!

Toivottavasti tapaat jonkun ihanan ihmisen ja saat elämässäsi sen, mitä haluat!

Olen parisuhteessa oleva nainen, pari lasta ja omakotitalo. Kaveripiirissäni on muutama 35+sinkku, jotka ovat olleet yksin koko sen ajan, kun olen heidät tuntenut (tutustuimme 20-vuotiaina). Ovat käyneet treffeillä, mutta mitään vakavampaa ei ole koskaan ollut. Olen kovasti miettinyt, että mistä tämä johtuu? Näillä ihmisillä on työpaikat, hyvä taloudellinen tilanne, kavereita on. Itse aloin käydä treffeillä 16-vuotiaana, enkä muista, että olisin ollut elämässäni ikinä yksin. Sinkkuna olen toki ollut, mutta tällöinkin tapaillut säännöllisesti.

Mistä johtuu, että toiset meistä jäävät yksin? Ja kun ikää tulee lisää, niin nouseeko kynnys tavata muita ja tutustua uusiin ihmisiin?

Milloin ja missä tavataan? 😊 jospa sattuis kemiat ja muu kohtaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu, että toiset meistä jäävät yksin? Ja kun ikää tulee lisää, niin nouseeko kynnys tavata muita ja tutustua uusiin ihmisiin?

Luulen että he ovat huonompia tai viallisia ihmisiä. Sitten lopulta tajuavat että eivät onnistu koskaan ja luovuttavat. 

Itsekin olen vähän päälle nelikymppinen kokematon mies. Tai kokemuksia ja suhteitakin on ollut, mutta fyysisestä rajoitteesta johtuen sukupuolielämä, joka on yleensä osa suhdetta, on sattunut. Vihdoin ongelma on parantunut. Mistä sitten sitä kokemusta? Baariin ei viitsisi mennä selvin päin (alkoholi kiellettiin lähes kokonaan sairauden vuoksi syksyllä), ja kaupassa tms ei saa Suomessa mennä juttelemaan naiselle.

En tiedä miksi ketjuni nostettiin ylös, mutta heti sattui silmään, kun palstaa selailin. Keskustelua ei näköjään hirveästi tullut, mutta kai se on odotettavaa. 

Ensin anteeksipyyntö niille kivoille ihmisille, jotka uskoivat muhun ja treffejä ehdottelivat. Olin otettu ihan jokaisesta ehdotuksesta ja ne valoivat uskoa jo melkein pimeyteen vaipuneeseen sieluun. Kesä ja syksy olivat mulle erinäisistä jutuista johtuen vaikeita ja en olisi ollut mitään hyvää treffiseuraakaan.

Ja sitten se osuus, jonka jokainen varmasti osasi odottaa: tilanteeni ei ole muuttunut. Edelleen se sama kokematon mies. Olen nyt talven alusta jopa aktivoitunut yrittämään. Olen Tinderissä, olen puhunut enemmän, yrittänyt hymyillä ja pyörinyt ihmisten ilmoilla. Hankalaa on silti. Joko ei vain taidot riitä tai ei seuraa tahdo löytyä. Mennään silti eteenpäin ja toivotaan.

Hauskaa uutta vuotta kaikille!

ap

Ne treffikutsut olivat todennäköisesti huijausta. Mutta ihan kiva jos uskoit niihin.

Minä olen varmaan 50-vuotiaana samassa tilanteessa. En vain tiedä miten tuo homma toimii. Yöelämästä on niin huonot kokemukset, ettei se ole minun paikkani. Yöelämässä kaikki istuvat tiiviisti omissa porukoissaan.

Miten sellaisessa ketään voi lähtestyä? Ei mitenkään. Jotkut vanhuskäppänät aina ehdottavat lavatansseja, mutta niissä käy lähinnä kuolemaa odottavat vanhukset eikä viriilit alle 40-vuotiaat. Vanhuskäppänät eivät vaan tätä asiaa ikänä voi tajua eikä ymmärtää.

Työelämässä menee ihan mukavasti. Oma firma, vakaa valtion virka ja kaksi korkeakoulututkintoa. 

Omakotitalo on rakenteilla. Työelämässä olen nuorempien joukossa, joten mistään työpaikkaromanssista on turha haaveilla.

Opiskeluaikana en käynyt edellämainituista syistä yöelämässä enkä opiskelijabileissä.

Teininä ajattelin olevani niin ruma läskipää, ettei yksikään normaali tyttö edes vilkaise kohti. Joskus parikymppisenä enemmän tai vähemmän varmaan alistuin siihen, että elelen varmaan poikuuteni kanssa hautaan asti. Ja se hauta on edessä nuorella iällä. Ajattelin lasauttaa itseni hengiltä viiskymppisenä.

M37

Ei ole tarkoitus tulla tätimäisesti neuvomaan, mutta eikö järkevin ratkaisu tuohon kokemuksen puutteseen olisi hankkia sitä maksullisilta? Sitten kun se neitsyyden "ongelma" ei ole enää estona, niin on varmaan rennompaa etsiä oikeaa parisuhdekumppania?

Tai vaihtoehtoisesti lyödä kaikki kortit pöytään ja etsiä suoraan suhdetta toisen kokemattoman kanssa? Kyllä niitäkin on, mutta naisena sellaisen myöntäminen treffisovelluksessa olisi hulluutta, koska miesten tarkoitusperät ei niissä ole kovin kummoisia.

Vierailija kirjoitti:

Eksyin joskus sänkyyn miehen kanssa joka sitten nolona sanoi olevansa neitsyt, hän oli 36v.

Eipä edennyt juttu mihinkään, kamat kainaloon ja kotiin. Mä en 29v naisena rupea opettamaan jotain neitsytmiestä, kyllä tossa iässä pitää jo osata. Ja ainakin olla kokemusta.

Onneksi on nykyään mies jota ei todellakaan tarvitse ohjata sängyssä kuin teinipoikaa.

Pakko sanoa että oot aika outo. Mulle tulee heti mieleen, että oot myös itse aika kokematon. Jos olisit kokenut, tietäisit että se onko seksi hyvää vai ei, ei läheskään aina liity kokeneisuuteen/ kokemattomuuteen millään tavalla. Mulla on ollut tosi kokemattomien kanssa hyvää seksiä, ja toisaalta kokeneiden kanssa ihan mitäänsanomatonta seksiä. Jonkun tietyn tyypin kanssa vaan kemiat kohtaa, ja silloin luonto kyllä ohjaa eteenpäin. Yksi parhaista kokemuksista on teini-iässä, 16 tai 17v ikäisenä. Molemmat oltiin enemmän tai vähemmän kokemattomia, mutta rohkeita ja kokeilunhaluisia kylläkin. Ja vahvasti ihastuneita toisiimme. Vielä nytkin, kun olen jo yli 50v, ja kokemusta on kertynyt enemmän kuin kehtaan kertoa, nousee tämä nuoruuden kokemus ehdottomasti parhaiden joukkoon.